VENLAT JUKOLAN

Olen tainnut ennenkin todeta, että demokratian suurin ongelma ovat poliittiset puolueet. Sen myötä meillä ei ole yhtä yhtenäistä laumaa, vaan monta kinastelevaa laumantapaista, jotka kampittavat toisiaan – sen sijaan, että loisivat yhden yhteisen päämäärän, jonka eteen voisimme puurtaa. Onko aina odotettava (talvi)sotaa, jotta tällainen ihme tapahtuisi? Ei tarvitse, meillä on joka vuosi käytännön esimerkki silmiemme edessä: Jukola.

Jukolan viesti on paitsi kesän kohokohta myös maailman suurin suunnistus- ja Suomen mittavin liikuntatapahtuma. Kymmenientuhansien kisavieraiden ja lähes 18 000 suunnistajan eteen on tehty tuhansien talkootyöläisten mittava savotta, joka jatkuu vielä kisailuviikonlopun jälkeenkin. Paikan päällä käyneet kehuvat sitä innostusta ja niitä nauravia kasvoja, joita ei voi olla huomaamatta. Jukola on tapahtuma, jossa ihmislajin hyväluontoisuus konkretisoituu mitä ihanimmalla tavalla.

On tietysti aivan mahdoton ajatus, että poliittiset päättäjät ottaisivat oppia Jukolasta tai muista sen kaltaisista tapahtumista, joissa ihmiset ovat tasa-arvoisia ja joissa hyvyyttä ei mitata rahalla. Rahaa ja suunnistamista on vaikea yhdistää, trenditukija Pirkka Aunolakin muotoili tänäisessä radio Puheen saatelähetyksessä. Jukolassa maailmanmestarit ja ensikertalaiset juoksevat saman radan – toki sillä erotuksella, että Jussit juoksevat pitempiä osuuksia ensi yön vesisateessa, kun taas Venlat pantiin nauttimaan aurinkoisen iltapäivän helteisistä herkkuhetkistä. Osallistujista valtaosa on kuntosuunnistajia.

Poninhäntiä

Venlojen viesti muuten sattuu olemaan naiskauneuden ja poninhäntien ykkösparaati Suomessa. Mikä voisi ollakaan viihdyttävämpää kuin pitkien hiusten villi pyörähtely juoksuaskelten tahdissa? Tai ehkä olen poninhäntäriippuvainen…

Tänäinen Venlojen viesti Sipoonkorvessa osoitti konkreettisesti, että Jukolassa noudatetaan sääntöjä. Voittajasuosikki Tampereen Pyrinnön ykkösjoukkue hylättiin, koska ensimmäisen osuuden venla Riina Kuuselo antoi seuraavana juosseelle Anna-Maija Finckelle väärän kartan. Se on tietysti kielletty. Jukolassa ei siis tehty niin kuin EU:ssa, jossa yhteiset säännöt pistetään remonttiin jonkun tehtyä tyhmyyksiä. Tämäkin on tasa-arvoa ja erityisesti se on oikeudenmukaisuutta.

Rankkaa varmaan niin Riinalle kuin Anna-Maijallekin, joiden olisi pitänyt molempien tarkistaa kartan taakse merkityn numeron oikellisuus. Hieman toki voi lähettää terveisiä yliystävällisille vaihtoalueen opastajillekin. Heillä kun on suunnistusviesteissä tapana osoittaa ja usein jopa tarjota oikeaa karttaa metsästä tulleelle suunnistajalle, joka sen sitten juoksuttaa aidan takana odottavalle toverilleen. Suosikkinaaraallenikin kartta tänään nostettiin valmiiksi esille – ja sekin sattui olemaan väärän joukkueen kartta.

Vastuu on tietysti aina urheilijalla, mutta olisiko viestisuunnistuksessa syytä lopettaa kilpailijan liiallinen hyysäily? Onhan se kohteliasta ja hyvää siinä vain tarkoitetaan, mutta kun ne virheet kaatuvat aina ja vain urheilijalle itselleen. Väsynyt suunnistaja luottaa alitajuisesti avun tarjoajaan. Jos kartan joutuisi etsimään itse, se lisäisi tarkkaavaisuutta ja luultavasti vähentäisi tällaisia ikäviä tapahtumia.

Kaukametsäläisiä

Jukolan taustalta löytyy Kaukametsäläiset ry. Vuonna 1948 perustettu yhdistys on perustanut tapahtuman ja omistaa siihen oikeudet. Se on yhden asian liike, jonka tehtävänä on huolehtia siitä, että Jukolan viesti järjestetään, järjestetään laadukkaasti ja että järjestelyissä pidetään yllä perinteitä erityisesti Aleksis Kiven Seitsemän veljeksen hengessä. Yhdistyksen jäseneksi pääsee vain kutsun kautta, kun joku vanhoista jäsenistä on kuollut. Yhtäaikaisten jäsenten enimmäismäärä on 77 ja jäsenyys on elinikäinen. Jäseniksi kutsutaan suunnistuksen eri osa-alueilla tai suunnistusurheilutoiminnassa muuten erityisesti ansioituneita henkilöitä. Siksi kaukametsäläiset ovat melko iäkästä väkeä.

Tästä puljusta on siis demokratia kaukana. Siitä on myös ”tasa-arvo” kaukana, sillä yhdistyksen koko historian ajan kaikki 161 jäsentä sekä kunniajäsenet ja johtokunnan (hallituksen) jäsenet ovat olleet urospuolisia apinoita. Vain asiantuntijaryhmässä on yksi naaras ravintolatoimintaa konsultoimassa. Voidaan siis sanoa, että Jukolaa johtavat vanhat miehet. Silti – tai juuri siksi – Jukola toimii niin esimerkillisesti ja se on pysynyt erinomaisesti ajan hermolla. Ei voi kuin kiittää vaikkapa tapahtuman loistavasti toimivaa online -tulospalvelua. Nuoriakaan ei ole unohdettu, sillä kaukametsäläiset osallistuvat myös Nuorten Jukolan toteuttamiseen.

Entäpä jos Suomeakin johtaisi 77 erityisen ansioitunutta (vanhaa) urosta? Pelkillä kulukorvauksilla tietysti.

_ _

PS. (Su 17.6.) Hieno kilpailu oli Jusseillakin. Erityisen upeaa on, että voitto meni nykypolitiikan syrjimään Itä-Suomeen. Joensuulainen Kalevan Rasti näytti närhen munat koko Pohjolalle eikä menestykseen tarvittu edes maailman parasta suunnistajaa, ranskalaisvahvistus Thierry Gueorgiouta. Eräät seuran suunnistajista totesivatkin yön tiimellyksessä, että hyvin menee, kun ei ole Thierry paikalla; se pakotti jokaisen ottamaan enemmän vastuuta kokonaisuudesta ja tulos oli komea.

Ei minulla ole mitään ranskalaisia vastaan, päin vastoin. Ja olihan KR:llä nytkin joukossaan bulgarialais- ja sveitsiläisuroon lisäksi ranskalaissuunnistaja Philippe Adamski. Mitään urheilusta ymmärtämättömän sankariksi nousi kuitenkin yöllisen pitkän taivalluksen aikana muista karkuun päässyt ensikertalainen Simo-Pekka Fincke.

Myös miesten viesti tarjosi dramatiikkaa. Sitä tykitti etenkin johdossa keikkuneen norjalaisen Halden SK:n Marcus Millegård, joka teki noin kymmenen minuutin jättipummin. Sen raastavuutta sai ihmetellä livenä GPS -seurannassa. Tämän jälkeen oli suoranainen ihme, että joukkue ylsi vielä pronssille. Mutta suunnistus on laji, jossa kaikki on mahdollista.

Täytyy antaa tunnustusta Ylen selostajille, jotka hoitivat hommansa asiantuntevasti. Ihmetystä herättää sen sijaan jonkun ohjelmapäällikön ratkaisu, että Jukolan alusta jätettiin lähettämättä kerrassan puolitoista tuntia. Jaa että miksikö? Siksi, että kakkosella oli menossa joku täysin turhanpäiväinen Tsekki-Puola potkupallomatsi! Moinen ratkaisu todistaa, ettei täällä paljon kotimaista huippu-urheilua arvosteta.

Kummallista on myös se, ettei Areenasta löydy lainkaan Venlojen viestiä ja Jukolastakin on tarjolla vain outoja 90 ja 120 minuutin mittaisia nysiä. Tekniikan ihmeitä edustaa varmaan se, että Venlojen lähtölaukaus kuului radiosta parikymmentä sekuntia aiemmin kuin televisiosta, vaikka suorista lähetyksistä piti olla kyse… Onko Suomessakin otettu käyttöön television livelähetysten viivästys ameriikan malliin? Siellähän sensorit kyttäävät silmä(kin) kovana jokaista suoraa lähetystä sen varalta, että naarasapinan nänni sattuisi jossain vilahtamaan.

_  _  _

Vuoden 2011 viesti täältä.

Mainokset

~ Kirjoittanut simpanssifilosofi : 16.06.2012.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

 
%d bloggers like this: