VALTIOVALTA SENSUROI

Oletko koskaan käynyt pornokaupassa? Luultavasti vastasit kieltävästi, vaikka olisit käynytkin – ihan vaan sen vuoksi, että kyseisiin yrityksiin on liitetty jotain hävettävää sellaisten apinoiden toimesta, joiden mielestä seksi sinänsä on jo synnillistä. Ja näitähän löytyy yllättävän paljon vielä vuonna 2012. Esimerkiksi Googlen lanseerattua katunäkymäpalvelunsa pari vuotta sitten media repi otsikoita kuvasta, johon oli tallentunut säälittäväksi leimattu urosapina polkupyörineen ”pornokaupan” oven vieressä!

Ei ole kauaa siitä, kun ministerit Pekkarinen ja Katainen kilpailivat siitä, kumpi saa sisällytettyä puheeseensa useamman tuottavuus -termin. Tuottavuus siellä ja tuottavuus täällä, mitään muuta ei silloin heidän maailmaansa mahtunut. Ja tulihan sitä ”tuottavuutta”, kun maakuntiin perustettiin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksia, joihin silloinen valtion aluehallinto pyhän tuottavuusmantran nimissä suurimmaksi osaksi koottiin.

No tuliko sitä tuottavuutta oikeasti ELY-keskusten myötä? Ei ole yhtään laskelmaa näkynyt ja paha niitä kai olisikin esitellä, kun on tainnut käydä juuri päinvastoin. Ainakin pomojen määrä, byrokratia ja palkkakustannukset ovat kasvaneet. Ministeriöiden ja Valtiokonttorin virkamiesten konsulttiuskon seurauksista voisi itse asiassa kirjoittaa Päätalo- sarjan verran karmaisevia käytännön esimerkkejä, mutta jätetään se nyt toiseen kertaan. Sen verran pitää aiheesta kuitenkin paljastaa, että samassa tuottavuususkossa perustettiin myös aivan uusia valtion virastoja.

Konsulttien mielestä samoja hommia ei kannata tehdä eri puolilla maata. Kun perustetaan uusi virasto, niin se voisi hoitaa vaikkapa palkanlaskennan. Apinalogiikalla mietittynä ei ensimmäisenä tulisi mieleen, että byrokratiaa lisäämällä ja uutta organisaatiota luomalla tuottavuus lisääntyisi. Mutta niin vain kävi, että vuoden 2010 alussa toimintansa aloitti yli 700 (!) apinan suuruinen virasto nimeltä Palkeet (Valtion talous- ja henkilöstöhallinnon palvelukeskus). Vaikka tarkoitus oli keskittää toimintoja, niin silti tämä Palkeet on siroteltu ympäri valtakuntaa kuudelle eri paikkakunnalle. ”Palvelukeskus” tunnetaan parhaiten 8500 työntekijän väärien palkkatietojen toimittamisesta verottajalle… Ai niin, Palkeita johtaa toimitusjohtaja Pirjo Pöyhiä. Muutenkin kyseessä taitaa olla melko naarasvetoinen organisaatio. Ainakaan yhtään urosapinaa ei laitoksen nettisivujen kuviin ole kelpuutettu.

Palkeisiin tietysti haalittiin työntekijöitä kovemmilla palkoilla kuin mitä muualla valtionhallinnossa maksetaan. Siitä huolimatta yhtään hallintohenkilöä ei ole ELY- keskuksista irtisanottu – eikä olisi edes voitu irtisanoa, koska uudessa virastossa ei osattu tehdä mitään oikein ja aluehallinnon piti tehdä hommat valmiiksi Uudelle Uljaalle Viranomaiselle.

No ei tämä vielä mitään. Vanhaan hyvään aikaan työntekijä saattoi valtionvirastossakin nykäistä naapurihuoneessa istuvaa mikrotukihenkilöä hihasta, jos hienot systeemit tilttasivat. Sitten koitti 2010-luvun tuottavuususkon aikakausi ja mikrotukihenkilöt koottiin valtakunnalliseen AHTI -tietopalveluyksikköön. Entisistä tukihenkilöistä tuli hetkessä niin kiireistä porukkaa, etteivät he enää suostuneet puhumaan tavallisten virkamiesten kanssa. Pian heille hankittiin omat toimitilat kaukaa ”asiakkaistaan”. Kun virkamiehelle nyt tulee ongelma, hänen pitää tehdä tukipyyntö kirjallisesti ja odottaa kiltisti, kunnes apu suostuu Cadillacillaan paikalle kurvaamaan.

Tuottavuus lienee kohisten parantunut…

Mutta ei tässä vielä mitään. Oletko muuten koskaan käynyt seksuaaliterveyskaupassa? Jos olet käynyt, uskallat ehkä sen myös tunnustaa, vaikka itse asiassa kyseessä on se sama vanha ”pornokauppa”. Kyse on vain siitä, millä ennakkoasenteella seksuaalisuutta halutaan lähestyä. On tietysti vallan ihmeellistä, että vasta viime vuosina virallinen Suomi on havahtunut tosiasiaan, että seksuaaliterveys on olennainen osa terveyttä ja että hyvä seksuaaliterveys edistää yleistä terveydentilaa. Voisi jopa sanoa, että seksuaaliterveys on hyvän elämän edellytys.

Seksuaaliterveyskaupat toimivat nykyisin yhteistyössä terveydenhoitoalan ammattilaisten, lääkäreiden, hoitajien ja alan oppilaitosten kanssa. Terveydestään kiinnostuneet apinat ovat löytäneet tiensä alan liikkeisiin. Mutta mitä tekee Valtiokonttoriin sijoitettu Valtion IT -palvelukeskus, mille vuosituhannelle siellä on jämähdetty? Jos virkamies haluaa asioida terveyskaupassa ja etsii vaikkapa liikkeen aukioloaikoja kirjoittamalla yrityksen nimen netin hakukoneelle, niin tapahtuu kummia. Ruudulle ilmestyy Valtion IT -palvelukeskuksen varoitus: pyytämällesi sivulle siirtymistä ei suositella sen sisältöluokituksen (Adult/Mature Content) takia.

Näin meitä isoveli valvoo. Tai oikeasti se on isosisko, sillä Valtion IT -palvelukeskuksen johtajan palkkaa nostaa naarasapina Anna-Maija Karjalainen. Tiesitkö muuten, että ainakin viidesosa IT -palvelukeskuksen henkilökunnasta on erilaisia johtajia tai päälliköitä?

Sensurointia tietty perustellaan tietoturvalla. Meillehän on synnytetty käsitys, että pornosivut ovat vaarallisia – siis yhtä tautisia paikkoja kuin seksi itsessään. Mutta miksi virkamiehen koneella yhä pääsee seurakuntien sivuille? Tutkimukset kun osoittavat, että uskonnollisilla tai aatteellisilla sivuilla virusriski on kolminkertainen aikuisviihdesivustoihin verrattuna. Pahiten saastuneiden sivustojen listalla porno on vasta kymmenentenä. Eikä seksuaaliterveyskauppoja voi millään logiikalla pistää samaan kasaan edes pornosivustojen kanssa.

Valtionhallinnon sensuuri perustuu siis pelkkiin sensuroijien omiin likaisiin ajatuksiin ja määräämättömään haluun moralisoida lähimmäistensä elämää. Miksi tällaista osaamattomuutta löytyy verovaroilla kustannetusta työelämästä Anna-Maija Karjalainen?

Joku voi siellä ruudun ääressä vielä sitkeästi näsäviisastella, että miksi yhdenkään työntekijän pitäisi päästä seksikaupan sivuille työaikana. Pitää varmaan vääntää oikein rautalankaa näiden onnettomien kaulan ympärille: esimerkiksi ruokatunti ei ole työaikaa. Ja jos kaikkien työhön liittymättömien sivustojen käyttö kiellettäisiin, samalla voitaisiin estää koko netin käyttö. Miksi valtion koneilla muuten edelleen pääsee Alkon sivuille? Onko Valtiokonttori Suuressa Viisaudessaan sitä mieltä, että virkamiehen on terveellisempi juoda päänsä täyteen kuin rentoutua hieromasauvansa parissa?

Eikä tässäkään vielä kaikki. Jos Sinulla Rakas Lukijani on käytössäsi gmail -sähköposti, kannattaa miettiä kahdesti sen käyttöä virallisten asioiden hoitoon. IT-palvelukeskuksen sensuurijärjestelmä kun on niin loistava, että se bloggaa myös jotkut gmail-viestit…

Mainokset

~ Kirjoittanut simpanssifilosofi : 02.08.2012.

6 vastausta to “VALTIOVALTA SENSUROI”

  1. Palkeista…

    Pestauduin keväällä 2011 Palkeisiin käyttötukeen L1 Analyytikoksi. Eikös olekin hieno titteli? Oikeasti homma oli helpdesk-työtä. Eri valtion virastojen toimijat ympäri maata tekivät tukipyyntöjä tietoteknisten laitteiden tai ohjelmien ongelmatilanteissa. Ja niitähän riitti. Mutta ei se ollut tämän kommentin pihvi, vaan työilmapiiri Palkeissa.

    Kiinnitin heti alussa huomiota naispuoleisen pomoni päättömään ryntäilyyn, kun osastomme piti tehdä armottomasti tulosta. Kaikki uuden työntekijän perehdytys jäi tekemättä, tuloksia vaadittiin ennennäkemättömällä tahdilla. Palkka oli, kuten sanoit, mukavan korkea, mutta edes se ei lopulta toiminut minkäänlaisena kannustimena. Lähin kollegani (tuittuileva naisihminen) oli 400 km päässä toisella puolella maata, eli käytännössä olin toimipisteessämme yksin yrittämässä päästä työhön sisälle.

    Aikaa myöten selvisi, että Palkeiden henkilöstöstä hämmästyttävän suuri osa oli erilaisia esimiehiä. Tai paremminkin esinaisia, sillä vain yksi keski- tai ylemmän tason johtajista oli mies – hänkin oli jäämässä eläkkeelle vuoden sisällä. Kuuntelin muiden työntekijöiden puheita tauoilla, sikäli kun sitä oli tarjolla. Työntekijät istuivat hiljaisina ja vähäpuheisina, koska kyseessä oli uusi organisaatio, jossa kahviporukat olivat vielä syntymättä. Toinen syy puhumattomuuteen oli kova kuri: eräät henkilöstöhallinnon ja työsuojelun tutut ihmiset kertoivat että ”Palkeet on kova työnantaja”. Se piti paikkansa: meitä valvottiin sähköisesti, kaikki sisä- ja ulko-ovet olivat sähkölukoissa (lukuun ottamatta WC-tiloja). Taukojen pituuksia kytättiin. Minulla oli sovittu työterveysaika työhöntulotarkastukseen. Ovella oleva kellokorttilaite oli niin vaikeakäyttöinen, että sain leimattua itseni jotenkin väärin ulos ja terveydenhoidolle. Koska kello oli jo paljon, päätin mennä kiireesti työterveyteen ja selvittää myöhemmin kellokorttisotkun. Enpäs kerinnyt edes työterveyteen, kun pomoni soitti perään ja moitti minua väärin tehdystä leimauksesta.

    Kolmen kuukauden jälkeen sanoin itseni irti Palkeista. Tuttu vahtimestari kommentoi palauttaessani avaimia, että ”Täällä Palkeissa käy etu- ja takaovi tiuhaan.” Jäin miettimään Palkeiden tilannetta. Käytännössä kaikki pomot olivat naisia, miten ihmeessä he olivat saaneet luotua niin armottoman, kyttäävän ja ilottoman työympäristön – vai juuriko sen takia? Mieleen jäivät elävästi ne 35–50 vuotiaat uraohjukset, jotka numeroa liian pienissä jakkupuvuissaan marssivat palaverista toiseen kantaen ylpeinä läppäreitään ja älypuhelimiaan. Tosiaan, niitä palavereja oli aivan mahdottomasti – jopa meillä taviksislla. Nämä uraohjukset tekivät 10–12 tunnin työpäiviä ja edellyttivät myös alaistensa toimivan niin. Palkeet onnistuivat jättämään erittäin negatiivisen kuvan siitä kuuluisasta naisenergiasta ja naisten oletetusta empaattisuudesta.

    • Kiitos rohkeasta esilletulosta ja mielenkiintoisesta kommentista! Tällaisia käytännön kokemuksia tarvittaisiin enemmänkin.

      Tämä naisjohtajien esiinmarssi voi sisältää melkoisen aikapommin. Muistan erää naarastyöläisen, joka hänkin palkattiin Palkeisiin jonkinlaiseksi päälliköksi. Ainoa taito, jonka olin huomannut tämän Annelin (nimi muutettu)hallitsevan, oli sosiaalinen seurustelu ja hymyily. Niillä näyttää pääsevän pitkälle, sillä työasioita hän ei tuntunut osaavan. Hän teki jatkuvasti virheitä, joita muiden (häntä alemmaksi ”rankattujen” työtovereiden) sitten piti kaikessa hiljaisuudessa korjailla. Hän aiheutti toimillaan jopa tuhannen euron suuruisia menetyksiä poislähtevien työntekijöiden ansioihin. Kun nämä sitten etsivät oikeaa tietoa asiansa osaavilta työtovereilta, Annelin esimies kävi haukkumassa auttajat!

      Oikeudenmukaisuus on työelämässä todella kateissa. Ja kuten mainitsit, työnteko hukkaantuu nykyään turhanpäiväisiin palavereihin. Toista oli vielä 80 -luvulla, jolloin ehti tehdä oikeita töitakin.

  2. Pornokaupassa olen käynyt, seksuaaliterveyskaupassa en ole. Ihmettelen kyllä että miten nettipornon ja verkkokauppojen aikakaudella perinteiset pornokaupat pärjäävät kilpailussa pystyssä.

    • Pornokauppoja on tietysti monenlaisia niin kuin on kysyntääkin. Varmaan nettitarjonta on karsinut ”perinteisiä” kauppoja, toiset taas ovat kehittäneet hommaa seksuaaliterveysteeman ympärille. Se taas on tuonut uusia asiakkaita, kuten naisia. Tarja ja Tapio Rupan luotsaama Antishop on yksi seksuaaliterveyden sanasaattajia ja heidän asiakkaistaan yli puolet onkin naisia.

      Tyypillistä tästä huolimatta on, että naispoliitikoilla on aina suuri halu sensuroida kaikkeen seksiin ja seksuaaliterveyteen liittyvää.

  3. Törmäsin tälläiseen naisia ja seksuaalisuuttaan käsittelevään kirjoitukseen: http://www.demari.fi/kulttuuri/kirjallisuus/21619-mita-nainen-haluaa-kiihottuminen-ei-tarkoita-suostumista?fb_action_ids=740607569314712&fb_action_types=og.likes

    Kyllä, ihmettelen itsekkin että mikä pahuus minut sai eksymään demareiden nettisivulle!

    • Onnittele itseäsi, ettet eksynyt demarinaisten dooris -lehden pariin! Lehti mainostaa olevansa ”feministeille, kaappifeministeille, profeministeille, liberaalifeministeille, ekofeministeille, radikaalifeministeille, anarkofeministeille, naisille, miehille, transsukupuolisille, tuleville feministeille – eli aivan kaikille”.

      Mitä tulee linkittämääsi juttuun, se on tyypillinen feministinen yritys epätoivoisesti todistaa, että sukupuolet olisivat samanlaisia. Tieteen tai todellisuuden kanssa sillä ei ole mitään tekoa.

      Kaikille, jotka haluavat tustustua sukupuolten lajityypilliseen käyttäytymiseen, suosittelen retkeä lähimpään kirjastoon lainaamaan kirjan Hormonien sota (Allan & Barbara Pease, 2002). Siitä löytyy tieteelliset selityksen joka asiaan. Kannattaa klikata myös tänne.

      Feministithän valittavat, että myös mies on haluton. Tällä he haluavat häivyttää naisten halunpuutteen. Totuus ei tässäkään ole näin yksinkertainen. Laasanen tuossa linkissä jo viittaa Coolidge -ilmiöön. Hormonien sota -kirja selittää ilmiötä laajemmin. Sen paremmin kukko, pässi kuin mieskään ei pysty parittelemaan saman naaraan kanssa viittä kertaa useammin päivässä, mutta jos eteen tulla tupsahtaa vieras naaras, urokset ovat valmiita hetkessä. Sonnit ovat ”parempia”, ne pystyvät astumaan saman lehmän sentään seitsemän kertaa.

      Liittyisikö tämäkin asiaan: Yhdysvaltain terveysviraston tutkimus osoittaa, että 82 prosenttia 16-19 vuotiaista pojista haluaisi osallistua orgioihin tuntemattomien ihmisten kanssa, mutta vain kaksi prosenttia tytöistä ajattelee samoin.

      Huomionarvoista on tietysti se, minkä asian Anja Salminen oli nostanut linkittämäsi kirjoituksensa otsikoksi. Vaikka naisten halu on ideologian mukaan miesten veroinen, se ei kuitenkaan tarkoita, että nainen oikeasti haluaisi!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

 
%d bloggers like this: