JUHANNUKSEN JÄLKEEN

Vittu nää on inhoi nää mäkärät ja sit ne menee vielä linssin alle!

Tuo naarasvitutus kaikui apinalammella juhannuksen kunniaksi; siellä souteli uistelemassa kaksi nuorta urosapinaa yksi neitokainen seuranaan. Juhannus on valon juhlaa, mutta luonnonlain mukaisesti valoa seuraa pimeys. Onneksi tiedämme, että jälleen tulee uusi kevät ja uusi kesäpäivänseisaus sekä uudet hyttyset, paarmat, punkit, mäkäräiset ja hirvikärpäset. Mikä paratiisi apinametsä olisikaan ilman näitä kiusankappaleita!

Hyvin pystyin samaistumaan tuohon ärsytykseen, jonka mäkäräiset neidille aiheuttivat. Olin päivemmällä niittänyt polunvarsia hikisessä ja melkein helteisessä säässä hyttysten osaamista ”ihaillen”. Ne kun hyökkäsivät pistämään hatun lierin ja aurinkolasien sangan alle sen sijaan, että olisivat istahtaneet sievästi tapettaviksi keskelle poskea. Vittu kun ovat fiksuja oli pakko todeta – mikä ei tokikaan yhtään vähentänyt adrenaliinineritystäni.

Muistin toki hyttystutkija Juhani Itämiehen akateemiset ohjeet siitä, kuinka hyttysiä ei pidä ryhtyä huitomaan eikä muutenkaan saisi liikkua – parasta kai olisi olla kokonaan hengittämättä. Koska en ole sellainen fakiiri, kävin taistoon hyttysarmeijaa vastaan. Aseina olivat perisuomalaiset eli nationalistiset voimasanat ja tavoitteena mahdollisimman monen vihollisen listiminen hengiltä. En halunnut suoda niille sitä nautintoa, että olisivat päässeet pulleamahaisina sukuaan jatkamaan. Senkin tiedostin, että jos antaa hyttysen rauhassa lähteä saaliinsa kanssa lentoon, paukama kutiaa vähemmän. Onneksi minulle patteja ei yleensä edes synny.

Reseptinmetsästys

Heinäkuun ensimmäinen maanantai aukeni synkkänä, pilvisenä ja syksyisenä. Kuuden aikaa aamulla ainoa luontoääni oli varisten surkea raakkuna. Syys alkoi jo esitellä ensi merkkejään. Kuoviäiditkin olivat lähteneet etelän rannoille, isät olivat jääneet jälkikasvua hoitamaan. Koko kesänä ei ole saanut edes pyykkejä ulos kuivumaan. Ensin oli siitepölyä niin maan perusteellisesti ja sen jälkeen onkin satanut melkein joka päivä. Nyt sitten sataa koivunsiemeniä. En ole tällaista siemensadetta aiemmin kokenutkaan. Syötiin sunnuntaina ulkona ja pakko siinä oli popsia koivunsiemeniäkin, sillä niitä tulvi joka paikkaan.

Syksyn pitäisi olla sadonkorjuun aikaa, mutta globalisaatio ja tuottavuuden maksimointi heittää tässäkin häränpyllyä. Harsoperunat ilmestyivät tiskeille jo kolmatta kuukautta sitten ja mansikoita löytyy kaupasta läpi vuoden. Muistanpa kesän jotain 35 vuotta sitten, kun hääkakkumansikoita metsästettiin kissojen ja koirien kanssa vielä heinäkuun toisella viikolla. Nyt meille tuputetaan espanjalaisia, hollantilaisia ja ruotsalaisia mansikoita keväästä lähtien.

Näin rahanhimo on vienyt meiltä kesän, kun kauppa ja tuottajat maksimoivat kilpaa voittojaan. Satokausi ei enää kruunaa kasvukautta, vaan se tungetaan meille kurkusta alas heti lumien sulettua.

Tuona maanantaina piti hoitaa läjä asioita. Paljon puhutaan tympääntyneistä myyjistä, mutta harvemmin tympääntyneistä asiakkaista, vaikka jälkimmäinen taitaa olla monta kertaluokkaa yleisempi ilmiö. Ihan ei mennyt putkeen se maanantai. Ensin kävin apinametsän toistaiseksi ikiomassa terveyskeskuksessa, kun piti uusia yksi lääkemääräys. Seinällä möllöttävä lappu kertoi, että juuri tästä maanantaista alkaen reseptejä ei uusita kuukauteen.

Sitten ajelin maaseudulle pieneen puutavaraliikkeeseen, joka myy itse sahailemaansa ja höyläämäänsä puutavaraa. Piti saada 15 milliä paksua listaa rallin tekemistä varten. Jaa, että mikä ralli, alle viisikymppiset siellä ruudun äärellä ihmettelevät – metallistahan ne ralliautot tehdään. No joo. Rantasauna ja saunaralli ne yhteen kuuluvat, repikää siitä erotiikkaa. Myyjän kertoman mukaan naaraat olivat teettäneet ukoillaan kukkasäleikköjä niin kiivaasti, että lista oli keväällä loppunut. Eipä muuten ollut listoja edelliskesänäkään. Jokohan pitäisi antaa periksi ja marssia suurpääoman omistamaan rautakauppaan?

Seuraavaksi halpamyymälään ostamaan pikaliimaa ja turvetta. Iloinen yllätys, kun  sieltä löytyi tuote, jossa pikaliima oli pakattu kertakäyttöisiin 0,5 gramman pipetteihin. Huikea innovaatio! Viisikymmentä vuotta avaruuden valloituksen jälkeen joku insinööri on tajunnut, että pikaliimaa tavitaan oikeasti vain tippa kerran vuodessa. Kaikki edelliset pullot ovat minullakin ehtineet kuivua ennen toista käyttökertaa. Kerrassaan uskomaton oivallus ihmisapinalta!

Oivallus kai se on sekin, että 60 litran lannoittamattomasta turvesäkistä kynittiin viisi euroa. Turve on paras kuivike pihanperän huussiin, mutta mutta. Tämä turve sattui olemaan märkää. Tässä kehitys on mennyt taaksepäin, sillä markka-aikaan myytiin vielä 300 litran säkkejä kuivaa turvetta. Säkki painoi yhtä paljon kuin tämä märkä nykysäkki ja maksoi vajaat kolmekymmentä markkaa – eli yhtä paljon kuin nyt nyhdettiin viidesosasta vähemmän jalostettua turvetta. Kuka tällä kertaa mahtoi olla se Ahne? (Vastaus: Kekkilä)

Apteekki oli seuraava etappi. Siellä kun pitäisi myös reseptin uusimisen onnistua. Kello vaan oli niin paljon, ettei lääkäriä kuulema enää saanut puhelimen päähän. Tämäkin juttu jäi siis notkumaan. Lupasivat kuitenkin ilmoittaa, kun homma on hanskassa. Yllätys oli, että reseptin uusiminen olisi ilmaista, ellei sitten lääkäri innostuisi rahapulassaan laskua kirjoittamaan.

Matkalla markettiin näkökenttään ilmestyi jono. Parikymmenmetrinen apinalonkero luikerteli Veikon Koneen ovella. Kai tämä jollakin tavalla liittyi uutiseen, joka kertoi Veikon konkurssista – varsinaista jonotuksen syytä ei tuntunut jonon päässä seisoskellut nuorimieskään tietävän. Ihmettelyyni hän vain totesi, että Veikon Koneen ovella tässä seisoskellaan. Hänestä oli kai aivan normaalia, että kodinkoneliikkeeseen joutuu Nyky-Suomessa jonottamaan…

Ovella pasteerannut vartija päästeli apinoita sisään siinä tahdissa kuin toisia tuli kantamusten kanssa ulos. Sisällä selvisi jonotuksen syy, kun joku asiakas kertoi puhelimessa kaverilleen 50 prosentin alesta. Ihan kaikkea ei kuitenkaan polkuhintaan myyty, sillä iPhonet ja ”jotkut pakkauksissa olevat tuotteet” eivät kuuluneet tarjoukseen. Paristoja olisin voinut tarvita, mutta ei niiden takia jaksanut ruveta kassoille uudelleen jonottamaan. Tyhjin käsin siis ulos. Tulipa nähtyä autiot hyllyt ja naarasapina vartioimassa viimeistä taulutelevisiota. Ehkä hän odotti urostaan maksajaksi ja kantajaksi?

Pillumarinoituja mansikoita

Olen heikkona (myös) mansikoihin. Siksi piti päästä markettiin, sillä parkkipaikan kulmaan kojunsa pystyttänyt yrittäjä oli hinnoitellut itsensä ulos. Kauniiden myyjäneitokaisten tehtäväksi oli jätetty selitellä, miksi heillä mansikat maksavat kaksi kertaa enemmän kuin naapurikaupassa. Ehkä yrittäjä luotti söpön naaraan myyvän mitä tahansa. Kerran olin langennut itsekin tähän houkutukseen, sillä myyjäneito sattui olemaan erityisen hyvärotuinen. Kauniilla hymyllä naaraat saavat ihmeitä aikaan.

Marketissa ostin ensimmäiseksi tomaatteja. Kuinka on mahdollista, ettei vielä tähän maailmanaikaan osata tehdä hedelmäpusseja, jotka saisi auki ilman sormien nuolemista? Niillä samoilla sormilla sitten näitä tomaatteja eestaas valkkaillaan. Ehkä terveysriski on vain teoreettinen, koska asiasta ei mikään viranomainen ole ärähtänyt eikä yksikään tapakouluttaja sanaista arkkuaan raottanut?

Tiskillä oli tarjolla kahdenvärisiä mansikoita. Punaisemmat olivat kaksi euroa kalpeita tyyriimpiä. Ostin halvempia ja hyviä olivat. Voisiko mansikoita sanoa kesän sydämeksi? Voisiko kesää ajatella ilman mansikoita? Lapsena metsämansikoita pujoteltiin timotein varteen. Siitä ne maistuivat kaksinverroin paremmilta.

Työiässä kesäiset ruokatunnit tuli usein viettyä jossain puistossa. Lounaaksi riitti kaupasta ostettu mansikkalitra. Mikä sen rentouttavampi työpäivän katkaisu kuin mansikkatuokio aurinkoisessa kaupunkiluonnossa hameenhelmoja laskeskellen? No ehkä sellainen päivä, kun oli saanut mukaan naaraspuolisen työtoverin. Silloin tarjolla saattoi jopa olla pillumarinoituja mansikoita!

Suosikkinaaraani kävi parhaan mansikkasesongin aikaan Saksassa ja kertoi, että siellä niitä myytiin alle kahdella eurolla litra – siis puolta halvemmalla kuin kertaakaan koko kesänä apinametsässä. Vaikka mansikoista taisi olla ylitarjontaa, litrahinta ei silti laskenut alle 3,90 euron. Kojuilla myyjät näyttivät iltaisin nostelevan kymmeniä täysiä marjalaatikoita pois vietäväksi. Mihin ne kuskattiin? Pakastettiinko mansikat teollisuudelle, tuskin niitä kompostiin ainakaan kaadettiin. Ostammeko niitä ensi talvena pakastealtaasta? Kerran Prismassa myytiin edellispäivän mansikkalaatikoita hieman alennettuun hintaan. Kyllä niitä rahvas osti, vaikka marjat olivat homeessa – aivan ylihintaisia laatunsa nähden. Kaipa köyhillä ei ole muuta mahdollisuutta kuin syödä pilaantuneita marjoja.

Kassaneidit olivat kauniita ja nuoria, hymyilivät ja katsoivat silmiin niin mansikkakaupassa kuin apteekissakin. Liekö se valmennuksen tulosta? Mitä mahtavat nämä kassaneidit siinä asiakkaiden ostoksia latoessaan miettiä? Pohtivatko he, millainen tyyppi tuokin on, kun pelkkää makkaraa ja kaljaa ostaa? Kannattaisiko nuorten miesten miettiä, mitä hihnalle latovat, jos pillua vailla sattuvat olemaan? Tekisikö tällainen lista vaikutuksen: pähkinöitä, hunajaa, hedelmiä, salaattia, kalapullia, kalakukko, mysliä, pinjansiemeniä, vihreää teetä?

15/30 Research

Vai onko niin, etteivät nuoret miehet enää olekaan seksin perään? Heille taitaa riittää nykyään pitsinnypläys, mikäli on Mikko Ampujaa uskominen. Ja miksemme uskoisi Mikkoa, sillä hän on 15/30 Researchin kehitysjohtaja. 15/30R on yksityinen yritys, joka myy tutkimusta ja konsultointia. Mediassa paljon julkisuutta saanut Kansallinen Nuorisotutkimus 2012 maksaa vaatimattomat 3500 euroa +alv. Ennen ostostasi et edes tiedä, millaiseen otokseen ”tutkimus” perustuu.

Ampujan mukaan nuorisoon lasketaan kuluvaksi 15-30 -vuotiaat apinat. Mihin moinen mahtaa perustua? Siihenkö, että kolmikymppisenä testosteronitasot rupeavat jo tippumaan? Jos nyt jotain omasta nuoruudestaan repisi, niin luonnollisemmalta tuntuisi nimittää nuorisoksi 13-20 -vuotiaita; lukioiässä kolmekymppiset apinat tuntuivat jo vanhuksilta. Jos 21 -vuotias ei ole vielä aikuinen, niin mikä sitten? Miksi pitää väkisin muuttaa pois kotoa, jos ei uskalla olla aikuinen? Ennen vanhaan kaksitoistavuotiaatkin menivät tekemään oikeita töitä. Onko apinoiden kehitys hidastunut, vai onko tässä kyse psykososiaalisen mafian vallankäytöstä? Tai ehkä asialla ovat kapitalistit, jotka haluavat myydä rihkamaa nuoruuden varjolla?

Nuoruus on vallan kumma käsite. Jopa kaupungit mainostavat olevansa nuorekkaita! Mitä sillä halutaan viestittää –  nuoruudella kun on kolme leimallista piirrettä: kokemattomuus, kokemattomuus ja kokemattomuus.

Nyt tämän kokemattomuuden rinnalle on Nuorisotutkimuksessa saatu lisää määritteitä. Nuoret ovat myös konservatiivisia, maanläheisiä ja perhekeskeisiä. Vain 14 prosenttia nuorisosta on kiinnostuut irtosuhteista. Mikäs muu sieltä taas kurkistaa kuin perinteiset koti, uskonto ja isänmaa! Nuoret ovat siis nationalisteja ja asenteiltaan lähempänä perussuomalaisia kuin vihreitä.

Nuoret ovat myös mustavalkoisia. Asiat ovat joko hyviä tai pahoja, oikein tai väärin.

Suvaitsemattomuus on nuorten keskuudessa huipussaan, jos puhutaan vaikkapa uskottomuudesta parisuhteessa. Ehkä nuoret naaraat siksi harrastavat mieluummin sooloseksiä kuin todellista eritteiden vaihtoa? Ehkä nuorten nykynaisten mielenterveys on juuri siksi niin huonolla tolalla? On toki jo kauan tiedetty, että siemenneste sisältää naisen terveyttä edistäviä yhdisteitä, mutta kesällä asiasta saatiin lisää todisteita. Sperma sisältää muun muassa estrogeenihormoneja, oksitosiinia, kortisolia, serotoniinia, melatoniinia ja tyreotropiinia vapauttavaa hormonia. Tutkijat havaitsivat, että ilman kondomia seksiä harrastavilla naarailla oli huomattavasti vähemmän masennusoireita kuin kondomia käyttävillä tai seksistä kieltäytyvillä naisilla.

Tässä yksi syy siihen, miksei kortsua aina haluta käyttää. Tässä yksi syy myös siihen, miksi feminismi vaarantaa terveytesi.

Amerikkalaistutkimus puolestaan kertoo, että parikymppiset collegetytöt pitävät tärkeämpänä sitä, miltä he näyttävät kuin sitä, miten he voivat. Sama ilmiö näkyy myös apinametsässä, jossa nuoret naaraat vähät välittävät ihosyöpävaarasta kärventäessään itseään auringossa. Onneksi moiseen grillailuun on tänä kesänä ollut vain rajoitetusti mahdollisuuksia.

Iltalehti tutki kesällä kansan mielipidettä eurokriisistä. Eniten evvk -väkeä oli naisten ja nuorten keskuudessa. Mitä tästä pitäisi ajatella? Pitäisikö jonkinsorttisen lampun syttyä niiden pääkopassa, joiden mielestä politiikkaan pitää saada aina vaan lisää nuoria ja naisia – tai mikä kauhistuttavin yhdistelmä, nuoria naisia?

Nuoret ovat tietysti tärkeitä tulevaisuuden tekijöitä. Mutta se ei riitä perusteeksi muodille, joka mainostaa ja vaatii nuoria päättäjiksi. Miksi kokemattomuus, mustavalkoisuus, suvaitsemattomuus ja konservatiivisuus olisivat hyviä syitä haalia lisää nuoria eduskuntaan ja kunnanvaltuustoihin? Keskimääräinen nuori ja keskimääräinen nainen ajavat enemmän omaa etuaan kuin keskimääräinen iäkäs mies. Miehet ajavat tehokkaimmin koko lauman etua, koska he ovat ainoa ryhmä, jota evoluutio on tähän tehtävään vuosimiljoonien ajan valmentanut.

Miten niin nuoret ovat suvaitsemattomia, kuulen siellä jonkun suureen ääneen hampaitaan jo narskuttavan. Joo, onhan se niin helppoa suvaita suloisia homoja ja maahanmuuttajia sekä espanjankoiria, mutta kuka täällä suvaitsisi vanhoja apinoita ja erityisesti vanhoja urosapinoita? Siinä se todellinen suvaitsevaisuus punnitaan, kun kadulla astelee vastaan viisikymppinen urosapina, joka ei läpäise tissikatsetestiä tai joka kulkee ilman paitaa, vaikkei etumus olekaan enää perfektissä pyykkilautakuosissa.

Mitä nuoret poliitikot ovat saaneet aikaiseksi? Esimerkiksi kuntaministeri Henna Virkkunen tunnetaan siitä, että hän ajoi nuorena valtuutettuna kotikaupunkinsa lähikirjastojen lakkauttamista. Hänen myöhemmät missionsa ovat olleet suoraa jatkoa tälle viikatepolitiikalle.

Radio Puheessa lähetettiin kesän aikana kaksikin kertaa ohjelma maailman edistyksellisen nuorison kokoontumisesta Itä-Saksan imperialisminvastaiseen rauhanfestivaaliin vuonna 1973. Osallistujat ylistivät hurmioituneena DDR:ää sekä nuorison mahdollisuutta pelastaa maailma. Yksi osallistujista oli muuan Ilkka Kanerva. Jokainen voi päissään pohtia, onko se maailma siitä paremmaksi muuttunut.

Naisten maailmassa

Otetaanpa nyt tarkasteluun mikä eläinlaji tahansa, niin naaraat ovat aina uroksia tärkeämpiä. Se johtuu yksinkertaisesti siitä, että naaraat jatkavat sukua, urokset vain siinä hieman avittavat. Tämä planeettamme on siis naisten maailma. Kenellekään silmät avoimina kuljeskelevalle tämä ei tietysti ole mikään uusi tieto – ehkä feministit ovat ainoita, jotka eivät tätä totuutta halua tunnustaa, koska he tekevät biologian kieltämisellä politiikkaa.

Ei kannattaisi teloa itseään keskikesällä. Kompuroin heinäkuussa jalkani kiveen ja sain sääreen kunnon haavan. Heinäkuussa kaikki kunnon lääkärit ja hoitajat ovat lomalla, joten silloin joutuu sijaisten ja opiskelijoiden armoille. Näin minulle ainakin kävi. Lisäksi mätäkuu uhkaa heikentää haavan paranemista, ainakin mikäli uskomme perinnetietäjiä.

Haavaa on nyt hoitanut seitsemän eri naarasta. Alku meni heti vinoon, kun päivystyslääkäri yritti virittää tikkejä haavaan, johon niitä ei pystynyt laittamaan. Haava pitäisi voida ommella kuudessa tunnissa, muuten sen reunoja joudutaan leikkaamaan tuoreelle pinnalle. Jostakin syystä lääkäritär teki tämän operaation minullekin, vaikka piti jo olla selvää, ettei iho veny tikkeihin. Seuraavalla käynnillä terveyskeskuksen lomatuuraajana sattui olemaan kaunis poninhäntäinen opiskelijatyttö, joka ei hänkään osannut kuin siteen vaihtaa. Siinä meni viikko hukkaan. Vasta kun viehättävä maahanmuuttaja-hoitajani saapui lomalta ja haavaan laitettiin hopeaa, homma saatiin raiteilleen ja paraneminen käyntiin. Sen jälkeen olen päässyt muun muassa missitasoa edustavan blondihoitajattaren käsittelyyn. Ei kai siis pitäisi kovin suureen ääneen valittaa?

Jokainen terveydenhuollon odotustiloissa istuskellut urosapina lienee huomannut, ettei siellä ole mitään lukemista miehille. Tarjolla on vain naistenlehtiä. Missä ovat kaikki miestenlehdet? Onko syynä mieslääkäreiden köyhyys, kun heillä ei ole varaa tuoda Jallujaan potilaiden luettavaksi? Naishoitajilla taitaa olla enemmän rahaa, kun he jakavat auliisti omia lehtiään.

Tuli muuten käytyä yhden uroslääkärinkin vastaanotolla rasva-arvoja pähkäilemässä. Ajattelin kumota joskus muinoin syntyneet ennakkoluuloni arvauskeskuksista. Olin jopa hieman innoissani, koska olen julkisten palvelujen ehdoton kannattaja. Mutta voi per… Jo kaksi ensimmäistä sekuntia kertoivat, että tämä 13 euroa meni harakoille. Miksi kukaan, jolla on minuakin huonommat sosiaaliset taidot, ylipäätään ryhtyy lääkäriksi??? Saattoi se kaveri olla vaikka kuinka pätevä, mutta ei osaaminen mitenkään päässyt sieltä pään sisältä ulos.

Terveyskeskuksen aulassa jököttää sydänpotilaiden hyväksi toimiva Sydänkahvio. Sielläkin tuli odotellessa kerran käytyä. Tiskin takana palveli keski-ikäinen ”ihan ok” naarasapina. Sattui siinä pyörimään tiskin takana myös nuori huoltomies, joka sai juuri valmiiksi kylmäkonekorjauksensa. Myyjätär houkutteli poikaa jäämän päiväkahville, mutta niin oli tämäkin pitsinnyplääjäsukua, ettei hänellä ollut aikaa moiseen turhuuteen.

Tuli siinä mieleen, että jos paikalla olisikin ollut syöpäpotilaiden hyväksi toimiva Syöpäkahvio, niin kuinka olisi mahtanut kauppa käydä… Sairaudetkaan eivät ole tasa-arvoisia. Syöpäyhdistyksen toimistossa jyräsi sielläkin naarasvalta. Samat naistenlehdet pöydällä ja seinillä ilmoituksia naistenilloista. Ei tietenkään yhtään miesteniltaa ollut tarjolla. Syöpäyhdistyksistä kahta kolmasosaa luotsaa naarasapina.Sukupuolittuneita syöpiä sairastaville potilaille tarkoitetut sopeutusvalmennuskurssit jakautuvat saman kaavan mukaan. Naisille on vuoden mittaan tarjolla 18 kurssia, miehille vain kahdeksan, vaikka sairastuneiden määrissä ei juurikaan ole eroa. Erikoissairaanhoidossa rintasyöpäpotilaille on räätälöity periytyvyyspolkuselvitys geenivirhetesteineen, mutta ei tietenkään eturauhassyöpää sukurasitteenaan kantaville.

Terveyskeskusreissuilla kävelykengätkin sanoivat sopimuksensa irti. Ei kun uusia etsimään. Mutta, mutta… Sokoksella miehille on varattu tilaa noin viidesosa naisten kenkäosastoon verrattuna. Sekin lokero on tungettu pimeimpään takanurkkaan, kun naaraskengät saavat kylpeä ikkunoiden loisteessa. Muutenkin Sokos on pelkkää naisten valtakuntaa. Sisäänkäynti on kyllästetty monen aarin alalta parfyymeillä ja muulla humpuukilla. Onhan siellä mukava bongata kauniiksi pyntättyjä myyjäneitokaisia, mutta silti.

Moinen meininki tietysti johtuu siitä, että naiset ostavat rompetta moninkerroin miehiä enemmän. Jotain kummallista on siinä, että media valittaa lähes päivittäin naisten euron olevan 80 senttiä. Mutta kuinka on mahdollista, että naaraskätösten kautta kulkee keskimäärin 85 prosenttia kaikesta kulutuksesta – autoista terveydenhoitoon! Mistä tuo kaikki rahamäärä oikein tulee…?

En ole koskaan kuullut kenenkään valittavan, että miesten kulutuseuro on vaivaiset 15 senttiä!

No sitten kohteeksi Aleksi 13. Kävi vain ilmi, että tämä firma on lopettanut Apinakaupungista miestenosaston kokonaan. Eräs myyjä tuli aivan oma-aloitteisesti päivittelemään, kuinka tässä kaupungissa ei miehille ole tarjolla yhtään kunnollista vaate- tai kenkäkauppaa…

Sillä lailla! Mutta postimerkkeily sentään on turvallisesti miesten valtakuntaa, eikös vaan – ja vielä niiden aspergerpäisimpien urosten hommaa. Entisenä postimerkkeilijänä minulle tulee vielä Postimerkki-Info -lehdykkä, jossa aiemmin esiteltiin postimerkkiuutuuksia ja muuta aiheeseen liittyvää. Nyt se on muuttunut kummalliseksi sekatavarakaupaksi. Viimeisimmässä Infossa oli tarjolla tavaraa pehmoleluista Ivana Helsingin suunnittelemiin kenkälaatikoihin (21,90 euroa), meikkipusseihin (19,90 euroa), pussukoihin (13,50 euroa) ja huiveihin (16,90 euroa). Kaiken huippuna tilattavaksi tarjottiin angrybirdskarkkeja, maitosuklaata ja patukoita!

Aiemmin Postimerkkikeskus palveli keräilijöitä ja julkaisi Infoa, mutta vuodenvaihteessa koko laitos näyttää kadonneen kuin pieru Saharaan. Keskuksen johtajana toiminut Markku Penttinen näyttää nyt päässeen Itella Posti Oy:n tai Itella Viestinvälityksen kehitysjohtajaksi. Ei tavallinen pulliainen ota mitään selvää tästä itella/posti –sotkusta. Minulle riitti tuo karkkivöyhötys ja päätin lopettaa kestotilaukseni. Viimeinen pisara oli uutinen, joka paljasti Itellan tuhlaavan asiakkailtaan ryöstämänsä rahat johtajiensa ökyeläkkeisiin.

Unicef muistuttaa, että lapset ovat Syyrian katastrofin suurin kärsijäryhmä. Unifem muistuttaa, että suurimmat kärsijät ovat naisia. Jokainen nostaa omaa häntäänsä. Paitsi, ettei miesten hännästä kukaan ole huolissaan, vaikka urokset siellä luotien kohteina useimmiten ovat.

Märkivä Mellakka

Juhannuksen aikaan uutisoitiin turvakotien täyttyneen. Naiset pelkäävät nyt miehiään perhesurmauutisoinnin vuoksi. Muutenkin media pullistelee edelleen vain miesten väkivaltaa. Jos siellä joskus nainen mainitaan, hänellä kuvitellaan aina olevan hyvä syy väkivaltaansa: miehensä pahuus. Juhannussunnuntaina radio Puheella paasasi taas yksi miehiä haukkuva väkivaltaohjelma. Kukaan ei tule miettineeksi, mikä on tämän jatkuvan ”tasa-arvo”höpötyksen ja yksipuolisen syyllistämisen vaikutus perhesurmiin. Eivät miehet niin tyhmiä ole, etteivät olisi huomanneet olevansa alempiarvoisia naisiin verrattuna ja silti vain naisten ”tasa-arvosta” jauhetaan. Pinna kiristyy ja syyttömät naiset menettävät henkensä – kun oikea kohde löytyisi osoitteesta Bulevardi 11.

Venäjällä riehuu vasemmistolaispunkkareiden ryhmä, jotka käyttävät hyväkseen naisia samaan tapaan kuin eläinaktivistit. Sitten sitä nimitetään feministiseksi liikkeeksi, jotta asialle saataisiin rajaton huomio mediassa. Hyvinhän siinä on onnistuttu. Turhanpäiväistä rääkymistä pidetään taiteena jopa EU -tasolla. Jos kirkossa olisi riehunut ryhmä urosapinoita, kukaan ei olisi korvaansa lotkauttanut eikä kahden vuoden vankilatuomiota paheksunut. Ei olisi Madonna eikä Kiss eikä Sting eikä Tuomioja eikä Ashton eikä kukaan muukaan sanaa saaneet suustaan. Ei olisi Venäjän suurlähetystön edessä paljaita tissejä esitelty. Ei olisi minkäänlaista kansanliikettä syntynyt eikä olisi tarvinnut professori Teuvo Teivaisenkaan omaa performanssiaan järjestää. Kissin lausuma paljastaa epätasa-arvon ytimen: vaikka heidän (Pussy Riot) musiikkinsa on surkeaa, he ovat hyvin nättejä tyttöjä!

Pussyepisodi kertoo, kuinka helppo apinoita on manipuloida. Melkein voisi tehdä johtopäätöksen, että mitä tunnetumpi julkisuuden persoona, sitä helpommin hän on höynäytettävissä. Mitä naaraampi aihe, sitä paremmin huijaus toimii. Maailma on täynnä näitä korkean profiilin puhalluksia; viimeksi on paljastunut, etteivät naisten mikrolainat ole vähentäneet köyhyyttä, vaan lähinnä rikastuttaneet pankkiireja.

Naiset saavat oikeusistuimissa samoista rikoksista lievempiä tuomioita kuin miehet. Näin tapahtuu länsimaisiksi demokratioiksi itseään kutsuvissa valtioissa. Venäjän oikeuslaitos ei siis ole surkeudessaan ainutlaatuinen. Meillä epäoikeudenmukaisuuksista ei edes puhuta, koska ne eivät loukkaa naaraiden oikeuksia. Voit kuvitella päissäsi, millainen haloo meillä olisikaan käynnissä, jos naisille langetettaisiin ankarampia rangaistuksia kuin miehille.

Tämä rikosten sukupuolittunut epätasa-arvo on ollut tiedossa jo vuosikausia. Kesällä Aamulehti toi asiaan lisävalaistusta tutkimalla vakavien väkivaltatapausten tuomioita. Lopputulema oli se, että naiset selviävät näistä rikoksista keskimäärin useita kuukausia lyhyemmillä rangaistuksilla kuin miehet. En ole huomannut, että oikeusministeri Anna-Maja Henriksson olisi tästä huolissaan eikä siitä muutenkaan ole julkista kalabaliikkia syntynyt – ikään kuin olisi kyse luonnollisesta ja asiaankuuluvasta ilmiöstä.

Yksi esimerkki saattaa olla Anneli Auerin tapaus – kukaan ei voi tietää varmasti, sillä oikeudenkäynti julistettiin salaiseksi. Mutta jos median selostamat rikoslistat pitävät paikkansa, on jotensakin outoa, että Auerin miesystävä Jens Kukka sai kerrassaan kolme vuotta Annelia pidemmän vankilatuomion.

Urosten näkymättömyys on jokapäiväinen ilmiö uhrikeskustelussa. Iranissa tuomittiin kaksi urosapinaa kuolemaan, koska he olivat juoneet alkoholia! Ei tullut ulkoministerimme julkisuuteen paheksumaan ja kertomaan, kuinka Suomessa moisesta olisi pelkillä sakoilla selvinnyt. No, oikeastihan täällä vain maine kasvaa, mitä enemmän viinan kanssa läträilee. Jos Iranissa olisi teloitettu kaksi naista viinanjuonnin vuoksi, saatat ehkä kuvitella millainen mekkala siitä olisi synnytetty.

Perjantai 17.8. ja Yle:n puoli yhdeksän uutiset. Pussytyttöjen kahden vuoden vankilatuomio oli rankattu lähetyksen toiseksi tärkeimmäksi uutiseksi. Sitä vähäpätöisempi oli juttu, jossa kerrottiin Etelä-Afrikan poliisin ampuneen hengiltä 34 ja haavoittaneen useita kymmeniä kaivosmiehiä. Tälle tragedialle uhrattiin vain kuudesosa siitä ajasta, joka Märkivälle Mellakalle suotiin. Maikkarin kymppiuutisissa mentiin Pussyistä niin sekaisin, ettei kaivosmiehistä puhuttu kerrassaan mitään.

Mitä tästä voidaan päätellä? 34 mustan työläisuroksen hengenriisto on pienempi paha kuin kolmen valkohipiäisen ”taiteilija”naaraan kaksivuotinen vapaudenriisto. Heittäisikö suhteellisuudentaju tässä hauskasti häränpyllyä?

Kokeilepa ajatusleikkiä, jossa eteläafrikkalaiset poliisit olisivat tappaneet (tai vaikka vain raiskanneet) 34 arjalaista naista samaan aikaan, kun Venäjän oikeuslaitos olisi heittänyt vankilaan kolme värillistä urosapinaa. Kumpi tapahtuma olisi saanut suuremman hysterian aikaiseksi, kumpaa Tuomioja ja Ashton olisivat kiirehtineet tuomitsemaan?

Pussytuomion julistanut tuomari muuten oli naaraspuolinen Marina Syrova. Myös Norjan massamurhaajalle 21 vuoden tuomion lukenut tuomari edustaa samaa sukupuolta. Miesterroristit saavat ansionsa mukaan, mutta näyttää hieman siltä, että naisterroristit luokitellaan mieluummin taiteilijoiksi….

Pitääkö lauman lisääntyä?

Nuoruus ja naiseus on ylittämätön uhrikombinaatio. Heinäkuun lopulla jostain putkahti ilmoille ”uutinen”, jonka mukaan nuorten tyttöjen itsemurhat ovat Pohjoismaissa ja erityisesti Suomessa huolestuttavasti lisääntyneet. Suomen kerrottiin olevan 30 itsemurhalla/vuosi Euroopan ykkönen ja maailman nelonen nuorten tyttöjen itsemurhatilastossa. Toimittaja Eija Saringon jutussa pahoinvoinnin syitä etsittiin ulkonäköpaineista – ei suinkaan feministisestä antibiologisesta politiikanteosta. (Olet varmaan huomannut, kuinka naisaktivistit joutuvat puhumaan rakenteista, koska he kieltävät geenien olemassaolon).

Tämä Ruotsin television suomenkielisen toimituksen juttu herätti kuitenkin kummastusta, sillä uutisen yhteydessä esitetyn kaavion mukaan suomalaistytöt tekivät vuonna 2009 yhdeksän itsemurhaa eikä taso ole 1980- luvun alusta miksikään muuttunut. 2000- luvulla tosin on liikuttu seitsemästä yhdeksään, mutta ei siitä nyt mitään uutista voi repiä. Ehkä ei siitäkään, että Suomessa tehdyistä itsemurhista kaksi kolmasosaa on edelleen miesten tekemiä. Tästä voisi joku älykääpiö silti tehdä johtopäätöksen, että miehiä ahdistaa kolme kertaa naisia enemmän. Miksi tämä ei millään tavalla näy jokapäiväisessä mediassa? Siksikö, ettei evoluutio ole opettanut miehiä valittamaan eikä laumaa välittämään miesten pahoinvoinnista? Miesten tehtävä kun on suojella laumaa ja naaraita. Tästä muuten löytyy käytännön esimerkki heti Saringon juttua seuraavalta päivältä: Miehet uhrasivat henkensä pelastaakseen tyttöystävänsä – juuri näin evoluutio on sen ajatellut.

Samaan sarjaan menee uutinen, jonka mukaan Eero Heinäluoma on ryhtynyt hoivaamaan peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richarsonia. Politiikka on kovaa peliä ja yleensä siinä pitää pärjätä omilla avuillaan, mutta naaraat nauttivat erioikeuksista. Aivan mahdoton on kuvitella tilannetta, jossa joku tulisi työpaikkakiusaamisen varjolla miespoliitikkoa jeesaamaan.

Jostain syystä mieleen jäi seuraava ihmislajin käyttäytymiseen liittyvä kesäuutinen: Naiset käyttävät hyväkseen rumia kavereitaan. Miten tämä mahtaa liittyä toiseen kesäuutiseen, jonka mukaan ulkoministereiden Clinton ja Tuomioja tapaamisen pääaiheeksi nousi naisten asema… Ja miten Hilaryn huulten väriin liittyy uutinen, jonka mukaan lamakaudet lyhentävät naisten hameita ja kirkastavat huulipunan väriä…?

Kesällä Timo Harakka luetutti julkimoilla kirjoja. Jostain syystä tällaiseen kymmenen apinan ryhmään on pakko valita ainakin yksi feministi, vaikka aatteen kannatus lauman keskuudessa on puolen prosentin luokkaa. Tällä kertaa kiintiöfeministin virkaa toimitti City-lehden päätoimittajana puoli vuotta mellastanut Maria Pettersson. Maria ei kuitenkaan taida olla niitä telaketjuimpia aatteen kannattajia, sillä vakiojäsen Anna Kortelainen ajoi vasemmalta sujuvasti Petterssonin ohi (ehkä tällaisissa tilaisuuksissa naisille tulee pakottava tarve näyttää, kuinka kova mimmi olenkaan). Anna muun muassa paheksui sitä, miksi ne ovat aina miehiä (kuten Kataisia ja Niinistöjä), jotka kehottavat eli ”painostavat” naisia synnyttämään uusia lauman jäseniä. No minäpä kerron, miksi ne ovat juuri miehiä: evoluutio on valmentanut miehiä lauman johtamiseen, joten siksi juuri he ovat huolissaan lauman tulevaisuudesta.

Sama tietämättömyys loisti muissakin 10 kirjaa ohjelmissa, esimerkiksi päätoimittaja Merja Ylä-Anttilajaksossa. Timo mainosti häntä suomalaisen median ainoaksi naispäätoimittajaksi ja Merja tuntui olevan mieluusti samaa mieltä. Kuinka minä sitten tiedän vaikka kuinka monta valtakunnanmediassa vaikuttavaa naispäätoimittajaa? Itse asiassa jo kaikki Suomen laajalevikkisimmät lehdet päätoimitetaan naaraspuikkojen voimalla.

Merjan kirjana oli Laila Hietasaaren Katariina Suuresta kirjoittama romaani Minä, Katariina. Siinä vasta naispomo! Valtaan Katariina pääsi reittä tarjoamalla ja keisarimiehensä murhauttamalla. Annan mielestä tämä oli vain luonnollista. Merjakin siinä innostui höpöttämään lasikatoista. Anna tuli myös ihmetelleeksi, miksi Katariinan miesseikkailuja paheksutaan, vaikka mieshallitsijoillakin on omat seikkailunsa.

Pitääkö tästäkin itsestäänselvyydestä nyt vääntää rautalankamalli. Ensinnä voisi todeta, että myös urosten seksiseikkailuja paheksutaan. Sukupuolittuneen aistimaailman haltija ei sitä ehkä päästä tajuntaansa saakka, mutta mainitaan nyt vaikka nimi Bill Clinton. Ja sitten se rautalankamalli: naisakstivistit mainostavat olevansa kaikessa kymmenen kertaa miehiä parempia. Kun käytäntö kuitenkin osoittaa, että he (Katariinan tavoin) toimivat juurikin samalla tavalla kuin miehet, mainostukselta putoaa pohja pois. Paheksunta ei kohdistu Katariinaan, vaan näihin tyhjiä lupauksia suoltaviin aktivisteihin.

Anna oikeastaan tuli sanoneeksi (itse sitä ymmärtämättä) miksi suurin osa naisjohtajista toimii samoin kuten miehet. Hän kertoi, kuinka Katariina oli lapsena isän tyttö ja poikatyttö. Anna tuli jopa maininneeksi kuinka useat naisjohtajat kertovat haastatteluissa samanlaisesta taustastaan. Silti Anna ei pystynyt tekemään johtopäätöstä, joka olisi selittänyt koko kuvion. Ehkä hänkään ei ole tietoinen, että naisruumiiseen saattaa sikiönkehityksen aikana poikkeuksellisesti kehittyä miestyypin aivot – luultavasti aivot vaikuttavat enemmän johtajuuteen kuin se, mitä alusvaatteiden alta löytyy…

Jostain syystä monet naiset haluavat ajaa runkopyörillä – mutta tuskin yksikään mies haluaa alleen naistenpyörän. Siinä se pieni suuri ero: naaraat haluavat aina tehdä sitä mitä urokset tekevät, urosapinat haluavat tehdä kaikkea muuta kuin mitä naarasapinat tekevät.

Mainokset

~ Kirjoittanut simpanssifilosofi : 27.08.2012.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

 
%d bloggers like this: