RADIOSANOMIA

Todellinen sukupuolten epätasa-arvoisuus paljastuu esimerkiksi siitä, miten naisten- ja miestenlehtiä arvostetaan – tai sovinismia ja feminismiä. Tai kuinka miehet leimataan auervaaroiksi, mutta rahan lahjoittamista naisille pidetään luonnollisena asiana.

Suomen kansan omistama Oy Yleisradio Ab sai vuodenvaihteessa päätöksen Yle-verosta ja siten turvan rahoituksen yltäkylläisyydestä hamaan tulevaisuuteen. Heti yhtiössä potkaistiin käyntiin joukko uudistuksia, joiden pääasiallinen tarkoitus oli houkutella nuoria kuulijoita ja katsojia kaupallisilta kanavilta. Yhtiön ilmettä nuorennettiin rukkaamalla erityisesti TV -kakkosta ja Radio Puhetta suuntaan, jonka kuviteltiin kiinnostavan nuorisoa ja ”ruuhkavuosinuoria”.

Koska en kuulu kohderyhmään, on vaikea arvioida, miten nuoret ovat liikkuneet. Sivusta seuraavan havainnot ovat kuitenkin enemmän ihmetteleviä kuin hurraavia. Miksi uudistus on tehty apinoimalla kaupallisten kanavien idioottimaisimpia piirteitä kuten sisällöttömiä ohjelmakaavioita, henkilöpalvontaa ja toimittajien turhanpäiväistä julkista jorinointia?

Tyylipuhtaimmin henkilöpalvonta näkyy Radio Puheessa, jonka päivittäiseksi ”kasvoksi” palkatttiin feministitoimittaja Olga K. Olga siellä ja Olga täällä. Olgamania kesti kuitenkin vain puoli vuotta – kuka kertoisi, paljonko tämä tuli Ylelle maksamaan? Kun olgailu ei tuntunut ihmisiä kiinnostavan (äärimmäisen vähän Olgan ohjelmia on löytynyt Puheen nettisivujen suosituimmat -listalta), hänen aisaparikseen aamuohjelmiin palkattiin toimittaja Jarmo Laitaneva. En tiedä, onko journalismi siitä yhtään parantunut, entistä enemmän ajasta nyt menee toimittajien keskinäiseen höpöttelyyn. Jos tämä kiinnostaa nuorisoa, niin anteeksi vaan, en ymmärrä.

Itse asiassa ainoa Olgan ohjelma, jonka olen tuolta suosituimmat -listalta bongannut, on Ritva Santavuoren haastattelu. Tämä ikäneito on kiinnostanut nuoria siksi, että hän on tunnustautunut suureksi BB -faniksi. Apinametsässäkin on nuoria naaraita, jotka tuhlaavat ainutta elämäänsä BB -talon ”kuvioita” seuraamalla. Jos tämä kiinnostaa nuorisoa, niin anteeksi vaan en ymmärrä, miksi Yle haluaa tällaista.

Olen ennenkin ihmetellyt, kuinka uusintojen lähettäminen muka on edistyksellistä ja nuorekasta. Puheen ohjelmasta arviolta 80 prosenttia on erilaisia uusintoja: Elävää arkistoa, muiden radiokanavien (tai television) ohjelmia tai omien ohjelmien moninkertaista lähettämistä. Elävää arkistoa pengotaan kerrassaan kahdeksan tunnin verran joka päivä. Kolme tuntia siitä ajoittuu parhaaseen ilta-aikaan. Lisäys on melkoinen, kun historiaa aiemmin tarjoiltiin kolmisen tuntia yöllä. Jos tämä kiinnostaa nuorisoa, niin anteeksi vaan en ymmärrä, miksi Nuorisoa tulisi palvoa.

Supersunnuntai

TV kakkonen lienee myös nuorekas, tuleehan sieltä potkupalloa ja muita ruumiinrääkkäyslajeja. Mitä muuta? Kanavalle on oikein palkattu 19-28 -vuotiaita kanavakonsultteja, jotka ovat saaneet suunnitella muun muassa viime sunnuntain ohjelmistoa. Tulosta kutsutaan Supersunnuntaiksi! Naarastoimittaja Irmeli Kangaspunnan haatattelema tv:n naaraspäällikkö Riitta Pihlajamäki tuntuu olevan innoissaan uudesta keksinnöstä. Supersunnuntaita katselivat erityisesti nuoret naiset – ja eläkeläiset! Ohjelmisto oli etupäässä erilaisia sarjoja. Suosituin niistä sai ”jopa” 213 000 katsojaa…

Jos HBO ja Kummeli ovat Supersunnuntain parasta sisältöä, niin anteeksi vain en ymmärrä Nuorisoa. Nuoria mainostetaan tulevaisuuden toivoiksi, mutta ei näillä avuilla planeettaamme pelasteta.

Olihan siellä Supersunnuntain illassa yksi feministidokkari, joka kertoi Afganistanin naisten surkeudesta. Satuin kymmenen minuuttia itsekin katsomaan näitä Rakkauden vuoksi tuomittuja. Ohjelman nimi oli valittu uhristrategian mukaisesti. Siinä muun muassa ymmärrettiin naisvankia, joka oli murhannut mehensä ja oli ylpeä teostaan. Siinä paljastui myös kuinka hallintokoneiston takana ja toteuttajina on myös naaraita. Tähän saakka meille on uskoteltu, että asialla on vain paha patriarkaatti.

Mikään muukaan Ylen lukuisista uudistuksista ei tunnu menneen putkeen. Uutisten  kopiointi nettisivuilta tekstinkäsittelyohjelmaan tuottaa järkyttävännäköisen lopputuloksen. Elävän arkiston ohjelmia ei voi enää kelata haluamaansa kohtaan, vaan ne on kuunneltava alusta loppuun. Jos joku asia jää epäselväksi, ei kun aloitat alusta uudestaan. Areena kaatuilee vähän väliä, kuten juuri nyt tätä kirjoittaessani. Areenan uusittu hakusysteemi ei löydä läheskään kaikkia ohjelmia. Se ei siedä minkäänlaista kirjoitusvirhettä, ei myöskään päivämääriä. Jos haluat löytää jonkin ohjelman, kannattaa kokeilla vanhaa kunnon Googlea…

Isämurhat

Satuin eilen kuuntelemaan parisen tuntia Radio Puheen aamupäivää. Olga ja Jarmo siinä taas höpelehtivät omiaan. Parhaaseen aikaan äänessä oli kerrassaan neljä toimittajaa! Välissä Olga haastatteli Saska Saarikoskea. Näinä aikoina on seksikästä harrastaa isien teilaamista – siis niiden ”perinteisten” isien, jotka rakensivat maata eivätkä ehtineet viettämään kaikkea aikaansa kotosalla. Saskan isä on melko kuuluisa Pentti Saarikoski. Hän on kuuluisa siksi, että poikansa voi häntä nyt Olgan sylissä haukkua (oikeastaan toimittajat taitavat ollakin niitä suurimpia syyllistäjiä, sillä Saska oli melko neutraali tapaus). Samaa on tehnyt muun muassa eräs Herlinin poika.

Ilman Pekka Herliniä meillä ei olisi yhtä maamme menestyvimpää yritystä, Kone Oyj:tä. Wikipedian mukaan Pekka oli 1900 -luvun loppupuolen merkittävimpiä suomalaisia teollisuusvaikuttajia. Hieman karrikoiden voisimme kysyä, onko Kone Oyj laumallemme tärkeämpi kuin Niklas Herlinin mielenterveys. Samaa voidaan soveltaa kaikkiin muihinkin suurmiesten teilaajiin. Olisiko maailma parempi, jos Pablo Picasso olisi jättänyt teoksensa maalaamatta ja keskittynyt perheisiinsä?

Saarikosket, Herlinit ja Picassot ovat kuuluisia siksi, että he saivat aikaan jotain suurta. Samat geenit, jotka tuottavat nämä saavutukset, ovat sidoksissa myös paskapäisyytteen, joksi eräät kirkasotsaiset moralistit tätä geenikompleksia nimittävät. Edes seksitutkija Osmo Kontula ei näytä ymmärtävän, että alfauros (tai alfanaaras) on kokonaisuus, johon kuuluu paitsi menestyminen taloudessa, taiteessa tai tieteessä, myös pariutumismarkkinoilla. Kontulan mukaan valta lisää uskottomuutta, mutta eihän se niin ole. Valta ja moniavioisuus ovat saman ilmiön eri puolia, kaskenään sidoksissa olevien biologisten tekijöiden tuottamaa käyttäytymistä.

Yhteiskäyttöautoistakin aamulla puhuttiin. Hyvä keksintö, mutta ei malttanut Olga tässäkään yhteydessä olla uroksia nälvimättä. Olisi edes keksinyt jotain uutta peniksenjatkeen sijaan. Feministejä ei kiinnosta yrittää selvittää tai edes ymmärtää, miksi ihmiset ja sukupuolet keskimäärin käyttäytyvät niin kuin käyttäytyvät. He peittoavat realismin idealismilla. Heille on tärkeämpää tuputtaa omia parhaaksi tuntemiaan käyttäytymistapoja kaikille. Sekö on moniarvoisuutta?

Lemmikkikauppa

Puheen aamussa haastateltiin myös feministikirjailija Laura Gustafssonia, joka on laatinut käsikirjoituksen yleläiseen feministikuunnelmaan Pet Shop. Se on erityisesti tarkoitettu koukuttamaan 20-30 -vuotiaita naisia. Siksikö tarvitaan massiivinen ennakkomainonta? Tekijät olivat saaneet toimeksiannoksi eroottisen thrillerin tekemisen ja ohjeeksi, että tässä tyylilajissa kuuntelijoita pitäisi koko ajan jännittää ja panettaa. No millaisen lopputuloksen feministi siitä repäisi? Sen kuulemme kuutena tulevana sunnuntaina, mutta näin ennakkoon jo mainostettiin, että odotettavissa on raiskausta ja seksuaalista väkivaltaa.

Oletettavasti kuunnelmassa taas vain miehet esitetään rikollisina. Kuinka vanhanaikaista. Milloin julkisuuteen astuisi joku moderni taiteilija, joka ymmärtäisi todellisuutta sen verran, että uskaltaisi syyllistää välillä naaraitakin? Eivät he ole sen vähäisempiä seksuaalisen vallan käyttäjiä kuin miehetkään. Ajatellaan vaikka niitä miljoonaa suomalaista liittoa, joissa naaras rajoittaa tai kokonaan kieltää miehensä seksuaalisuuden. Sekö ei muka ole seksuaalista väkivaltaa?

Jos olisin Yleläisten tilaajien edustaja, miettisin kyllä sitäkin, kuinka raiskaaminen  tuottaa kuuntelijoille panettavia mielikuvia!

Kuinka ihmeessä?

Naarastoimittaja Heidi Laaksonen oli lukenut Ilta-Sanomia ja bongannut sieltä uutisen, jonka mukaan ihmisten kortisolitasot ovat korkeimmillaan torstaiaamuisin. Todennäköisesti tämä on tutkittu juttu, mutta Heidi suhtautui siihen uskokoon ken tahtoo -tyyliin. Tällaiset pieniltä vaikuttavat biologiset tekijät saattavat heiluttaa koko ihmiskuntaa. Naaraatko eivät vain pysty ymmärtämään biologiaa? Johtuuko se siitä, että naiset mieluummin uskovat – milloin jumaliin, milloin patriarkaatteihin?

Uutisissa oli juttu äijien videobloggauksesta. Sitä kuvailtiin kevyeksi viihteeksi, jossa juodaan olutta, korjataan moottoreita ja syödään pikaruokaa. Kaikki siis naisnäkökulmasta turhanpäiväisiä harrasteita. Mediatutkija Veijo Hietala selitti, että tää on kulttuurista tää äijien tapa mieluummin asettua videon eteen kuin kirjoittaa naarasmaisen elämäntapa(esimerkiksi muoti-)bloggailun tapaisia sieviä ja sisäsiistejä sepustuksia. Veijokaan ei ymmärrä, että ei se ole kulttuuria. Se on biologiaa.

Puheella on viime päivinä ainakin kahteen kertaan hehkutettu naarasblogia, jossa esitellään kauppojen tarjouksia ja hypetetään kulutttamisen ihanuutta. Äijäblogit sen sijaan asetettiin heti epäilyttävään valokeilaan tyyliin pinnan alla saattaa piileskellä ajatuksen siemen!

Aamuisen kuuntelutuokioni päätti feministiprofessori Terttu Utriaisen kolumni, jossa hän tyylilleen uskollisena heitteli ilmoille kummallisia käsityksiään suomalaisesta ihmislajista. Hänestä on luonnotonta, että ihminen (lue: mies) metsästää viattomia muuttolintuja saatikka hirviä, jotka ovat kilttejä kasvissyöjiä! Olemme siis tappajakansaa. Tyypillistä utriaista, etteivät miesten kuolemat häntä hetkauta. Hän ei edes jaksanut ihmetellä, miksi miehet tappavat itsensä kolme kertaa naisia useammin. Miehet kuolevat naisia nuorempina ja miehiä tapetaan naisia enemmän – mutta  vain naisten kuolemat innoittivat hänet revittelyyn. Muistui mielee eräs A-talk -ohjelma, jossa Terttu kauhisteli tilastoja unohtaen jälleen kokonaan naisten harjoittaman väkivallan. Onneksi paikalla oli kansanedustajapoliisi Kari Tolvanen muistuttamassa, ettei asia aivan niin yksinkertainen ole, mitä professorin arvolla hehkutellaan.

Miesten väkivaltaisuutta mainostettaessa aina unohdetaan mainita, kuka nämä pahuuden sikamaiset ilmentymät onkaan kasvattanut. Ilmiselvä vastaus on tietysti: naiset. Äidit, hoitajatädit, isoäidit, päiväkotitädit ja opettajatädit. Naisliike hehkuttaa suurimpana saavutuksenaan päiväkotijärjestelmän aikaansaamista eli äitiyden alasajoa. Heidän seuraava vallankumouksensa on kasvatusvastuun siirtäminen isille. Kun kotiäitiys on jo kirosana, koti-isyys on maailman kaunein asia. Tavoitteena lienee, että työelämä on tulevaisuudessa kokonaan naaraiden reviiriä ja urokset hoitavat koteja.

Mielenkiintoinen tulevaisuudenkuva, mutta en ole koskaan ymmärtänyt, kuinka siat pystyisivät hoitamaan kotipesän naaraiden asettaman vaatimustason mukaisesti. Kuinka ihmeessä väkivaltaa tihkuva sukupuoli pystyisi naisia paremmin kasvattamaan rauhaa rakastavan jälkipolven? Eivät ne tietenkään sitä pysty tekemään ja siksi tällaiset kokeilut ovat nauloja lajimme olemassaolon arkkuun.

Kannattaa lisäksi muistaa, että naisliikkeen mukaan ihminen on syntyessään tyhjä taulu, joten kaikki myöhemmät ominaisuutemme ovat heidän ajattelunsa mukaan kasvatuksen eli kulttuurin tulosta. Koska tiedän, että tätäkin juttua joku feministi siellä tavailee, niin olisi mukava saada joku perustelu tälle paradoksille: kuinka holtittomaksi eläimeksi ja väkivaltaiseksi leimaamanne urossukupuoli olisi parempi kasvattaja kuin kaikessa kymmenen kertaa paremmaksi mainostamanne naarassukupuoli?

Hippokampushyökkäys

Miesten mustamaalaus jatkui Puheen iltapäivässä. Tamperelaiskirjailija Terhi Rannila siinä ihmetteli suomalaista juomiskulttuuria, mihin naistoimittajan suosiollisella avustuksella syylliseksi löydettiin suomalainen mies. On tietysti mielenkiintoista, että miehet ovat aina itse syyllisiä viinankäyttöönsä – ja myös naisten viinankäyttöön. Miehet eivät koskaan ole uhreja, vaikka joisivat naisen vuoksi.

Terhi valitti sitäkin, ettei hän olisi voinut nuorena kieltäytyä viinasta, koska yhteisön paine juomiseen oli niin kova. Tämä tuntuu olevan yleinen naarastoimittajien viljelemä ”totuus”. Jostakin syystä itse en koskaan, en edes nuorena, ole tuntenut minkäänlaista sosiaalista tai muutakaan painetta pulloon tarttumiseksi. Kyse taitaa olla vain itseluottamuksen määrästä.

Puheen iltapäivässä oli toinenkin miehiä mollaava aihe, mutta olen sen jo armollisesti unohtanut. Ehkä minullakin on uroksille ominainen valikoiva kuulo ja huono muisti. Ehkä se on evoluution kehittämä ominaisuus urosaivojen suojelemiseksi? Olemme saaneet lukea aivotutkimusten tuloksista, kuinka jatkuva valitus tuhoaa myös kuulijan hippokampuksen aivosoluja. Trevor Blaken ohje kaikille miehille kuuluu: jos valittajalle ei uskalla huomauttaa asiasta, kannattaa kuvitella itsensä toisaalle. Näinhän miehet luontaisesti usein tekevät – tosin se saattaa aiheuttaa vain uuden valitusryöpyn, ellei mies ole tarpeeksi taitava…

Pakostakin tulee mieleen, onko tämä nykymediasta joka paikkaan tunkeva lakkaamaton naarasvalitus naisliikkeen salainen ase miessukupuolen aivojen vähittäiseksi tuhoamiseksi. Nythän on ensimmäisen kerran sataan vuoteen käynyt niin, että naiset saavat älykkyystesteissä miehiä parempia tuloksia. Muutama sata vuotta vielä tätä kehitystä, niin miehet ovat oikeasti sikojen kanssa samassa läävässä…

Sofilaisuus

Sofi Oksasen uuden kirjan julkistus sattui myös eilispäivälle. Tallinnaan oli kokoontunut monituhatpäinen seurakunta kumartamaan Pyhimystä. Todellakin, Sofin palvonta muistuttaa erehdyttävästi uskontoa. Tilaisuuteen tulleita haastateltiin jossain ohjelmassa ja ilmeni, että eräskin mies oli paikalla vaimonsa käskystä!

Vaikka kukaan ei ole kirjaa lukenut, niin silti sitä hehkutettiin sumeilematta. Aamun kirjassa Seppo Puttonen mainosti kirjaa sanoin: vuoden ehkä odotetuin kirja, hieno teos, koskettava, hyytäväkin ja hyvin hyvin tärkeä teos. Kymppiuutisissa Puhdistus -elokuvan näyttelijä Peter Franzen luonnehti rainaa ainoaksi suomalaiseksi elokuvaksi, jossa suomalainen naisnäyttelijä pystyy näyttelemään muutakin kuin kotirouvaa... (!).  Tänään Politiikkaradion Leikola ja Lähde mainostivat teosta äärettömän tärkeäksi tulevaksi finlandiavoittajaksi, viikon poliittiseksi uutiseksi, joka haastaa meidät kaikki miettimään.

Itse pysyn kaukana tällaisista laumahysteriaa aiheuttavista ilmiöistä, kuten vaikkapa Facebookista ja  iPhonesta.

PS. Toissapäivänä Puhe hehkutti hyvinkääläisen konduktööri Juuso Aromaan erinomaisuutta. Nuorimies Juuso sanoo olevansa feministi, koska hänen mielestään feminismi on sama asia kuin tasa-arvo. Hän tarkkailee junanvaunujen sukupuolijakaumaa, joka kuulema paljastaa yhteiskunnan epätasa-arvoisuuden. Siitä hyvästä Juuso on muun muassa saanut vasemmistonaisten hallitus Valtikan myöntämän Pro feminismi 2011 -palkinnon!

Mainokset

~ Kirjoittanut simpanssifilosofi : 31.08.2012.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

 
%d bloggers like this: