RAUHANPROJEKTI?

Nobelin rauhanpalkinto ojennetaan tänä vuonna Euroopan Unionille – melkein yhtä kummallinen päätös kuin jos kirjallisuuden Nobel olisi annettu Sofi Oksaselle, niin kuin eräät äärisuvaitsevaiset haikailivat. Mitä hittoa palkintoeliitti on siellä Norjassa oikein ajatellut? Totta kai EU -uskovaiset haluavat selittää hankettaan Rauhalla. Niinhän kaikki tekevät, sillä Rauha on melkein yhtä idioottivarma sana kuin Tasa-arvo. Kukaan ei voi väittää vastaan menettämättä kasvojaan – vaikka olisi kuinka oikeassa.

Tarkastellaan nyt tätä Rauhallista Eurooppaa. Ennen kuin EU:n rahanprojektista voidaan sanoa yhtään mitään, pitäisi olla vertailukohta. Olisiko Eurooppa nyt sodassa, ellei EU:ta olisi olemassa? Ei tietenkään! Toisen maailmansodan jälkeen maapallolla on ollut suhteellisen rauhallista ainakin mitä tulee aseiden kalisteluun. Lähinnä olemme kokeneet pienimuotoisia murhenäytelmiä eri puolilla mantereita, mutta 99 prosenttia ihmisistä, jopa Afrikassa, on elänyt rauhanomaisissa oloissa. Onko EU -uskovaisilla niin surkea käsitys eurooppalaisista (eli siis itsestään), että emme olisi kyenneet lukeutumaan tähän 99:n joukkoon ilman kummallista Euroopan Unionia?

Suuruuteen liittyy aina musta puoli. Sen on historia yhä uudestaan ja uudestaan todistanut. Suuruuden sisällä voi vallita ”rauha”, mutta entä sen ulkopuolella? Olemmeko jo unohtaneet liittovaltion nimeltä Sosialististen Neuvostotasavaltojen Liitto? Sehän erityisesti mainosti olevansa rauhanprojekti. Rauha siellä ja rauha täällä – ainakin siis siellä, missä kumarrettiin samaa oppia kuin Kremlissä. Jopa Hitlerillä oli oma rauhanprojektinsa ja sekin tarvitsi suuruutta polttoaineekseen. Hitlerin Eurooppa! Siinähän sitä olisi ollut rauhaa ainakin niin kauan, kunnes tavoitteeksi olisi asetettu Hitlerin maailma.

Kuulostaako etäiseltä? Sitten olisi paras kuunnella, mitä EU -presidentti Herman van Rompuy sanoi Suomen eduskunnassa palkinnosta iloitessaan:

EU on historian suurin rauhantekijä maailmassa ja meillä on yhä tehtävää: meidän pitää edistää rauhaa, demokratiaa ja ihmisoikeuksia kaikkialla maailmassa.

Kauniita sanoja, vaikka onkin suorastaan helvetillisen itsekekeskeistä ja valheellista kehua olevansa maailmanhistorian suurin rauhantekijä! Mutta mikä olennaisinta, juuri nämä samat sanat olisi voinut sanoa – ja luultavasti myös sanoi – eräs Leonid Breznev.

Hitler kuvitteli, että hänen filosofiansa on maailman paras. Bolševikit ajattelivat, että kommunismi on maailman paras aate. Kristityt ovat aina olleet sitä mieltä, että juuri heidän jumalansa on se ainoa oikea, ja sen varjolla ovat ehtineet tuhota lähes kaikki maapallon kulttuurit, tarvittaessa asein. Nyt Rompuy on samalla asialla: eurooppalaiset arvot ovat maailman parhaita ja ne pitää levittää ympäri maapalloa – ja SIKSI Eurooppa tarvitsee vahvemman, yhtenäisemmän ja tiiviimmän liittovaltion! Minua ainakin pelottaisi moinen manifestointi, jos olisin Katainen.

Olemme huolissamme elämän monimuotoisuuden säilymisestä (jonka suurin uhka muuten sattuu olemaan länsimainen demokraattinen elämäntapa) maapallolla, mutta emme politiikan monimuotoisuudesta. Ismi ismin perään tulee uusi ”maailman paras”, jota kaikkien pitäisi kumartaa Naurusaarilta Grönlantiin. Ei tämä tämmöinen logiikattomuus oikein mene jakeluun täällä apinametsässä.

Rauhanpalkinto lisää liittovaltiohemmojen intoilua. Katsokaa vaikka millainen rauhan tyyssija USA:n liittovaltio on, he meuhkaavat. Siinä sitä onkin esimerkkiä Euroopalle. Ei nyt muistella Yhdysvaltojen omaa sisällissotaa. Muistellaan niitä toisen maailmansodan jälkeisiä Telluksen sotia. Mikä (liitto)valtio onkaan ollut mukana lähes kaikissa niissä? Yhdysvallat tietysti. Ja vain siksi, että se voi kokonsa voimalla piereskellä vapaasti missä tahansa. Yhdysvaltain sotahistoria on murheellista luettavaa. Nyt Eurooppa haluaa astua Yhdysvaltain rinnalle tai mieluummin jopa edelle – ja se palkitaan rauhanpystillä. Ei tämä tämmöinen logiikattomuus oikein mene jakeluun täällä apinametsässä.

Euroopan yhdysvallat olisi myös ydinasemahti ja näin saksalaisetkin pääsisivät nauttimaan ytimistä  liittovaltion myötä. Jos omahyväiset sakemannilehdet nyt hehkuttavat otsikoita Jokainen saksalainen on nobelisti, niin kohta ne pääsevät namustelemaan lööppejä Jokainen saksalainen omistaa ydinaseen.

Mitä mahtaisi afrikkalainen kadunnainen tuumata EU:n rauhanprojektista? Luulenpa, että hänen mielestään kiinalaiset ovat mukavampia. Euroopan unioni(kaan) ei ole tehnyt mitään maailman todellisille ongelmille, köyhyydelle ja eriarvoisuudelle. Ympäristöpuolikin on ollut lähinnä kosmetiikkaa, sillä näillä eväillä ei kasvihuoneilmiötä pysäytetä.

Mainokset

~ Kirjoittanut simpanssifilosofi : 12.10.2012.

Yksi vastaus to “RAUHANPROJEKTI?”

  1. Ihan pakko on muistuttaa, että suomalaisprofessori Felix Iversenille myönnettiin Stalinin kansainvälinen rauhanpalkinto vuonna 1954 työstään Maailman rauhanneuvoston jäsenenä. Niin että ovat niitä rauhanpalkintoja saaneet muutkin suomalaiset kuin vain Martti Ahtisaari! Eikä tässä vielä kaikki. Myös Mirjam Vire-Tuominen (Naisten kansainvälisen demokraattisen liiton pääsihteeri) ja Urho Kekkonen pääsivät osallisiksi tästä kunnianosoituksesta, jonka nimi tosin oli vuonna 1956 häveliäisyyssyistä muutettu Leninin kansainväliseksi rauhanpalkinnoksi.

    Palkintoja jaeltiin vuosien 1950 ja 1990 välillä kerrassaan 167 apinalle. Seuraavat tutut nimet listalta silimille hyppivät: Picasso (kaksi kertaa!), Neruda, Brecht, Casanova, Sukarno, Castro, Nehru, Svoboda, Allende, Kádár, Davis, Theodorakis, Gandhi, Nyerere ja Mandela.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

 
%d bloggers like this: