PERSE EDELLÄ PUUHUN – kuntavaalit 2012, osa 1

Neljä vuotta sitten jätin äänestämättä, koska halusin näyttää keskisormea vain omaan pussiinsa pelaaville puolueille. Tämän pyhän tavoitteen saavuttamiseksi puolueet ovat valmiita uhraamaan kaiken, jopa suomalaisen toimivan kuntarakenteen. Ei kunnissa ole mitään vikaa, vikaa on lainsäätäjissä, jotka vaativat kunnilta mahdottomia. Emme tarvitse muutosvastarinnalla meuhkaavia rajapellejä, tarvitsemme oikeaa uudelleenajattelua. Tarvitsemme vähintään 500 kuntaa, jotka hoitavat lähidemokratian vaatimat tehtävät. Tarvitsemme kuntapäättäjien vallan kaventamista.

Tällainen vallanriisuminen ei tietenkään sovi poliitikoille. Siksi meillä ei koskaan synny järkeviä uudistuksia.

Demokratia tuottaa vain ”uudistuksia”, joilla pyritään kauhomaan massia kulloinkin vallassa olevan puolueen omiin takataskuihin. Siksi meillä ei koskaan päästä eroon köyhyydestä eikä sosiaaliluokkien välisistä terveyseroista. Köyhillä ei ole varaa ajaa omia asioitaan. Siksi me emme myöskään pysty pelastamaan maapalloa ympäristökatastrofilta, koska se ei tuota kvartaalitalouden vaatimia voittoja. Demokratia on keksinyt negatiivisen ikiliikkujan: muutokseen tarvitaan poliitikkoja, mutta poliitikot eivät pysty tinkimään mistään lyhyentähtäimen eduistaan.

Äänestämättä jättäminen meni hukkaan, koska yksikään poliitikko ei halua pitää sitä kannanottona. Niinpä aion nyt äänestää, mutta en minkään puolueen ehdokasta.

Edustaja?

Työtön kelpaa kuntavaaliehdokkaan ammatiksi, mutta kotiäiti ei! Koti-isä sen sijaan lienee hyväksyttävä nimike. Näin pitkälle ulottuvat tyhjän päälle rakennetut feminismin lonkerot. Emme edes huomaa, kuinka ajatteluamme hallitaan eivätkä edes naiset osaa pitää omaa ja lastensa puolta. Täysin uskomatonta.

”Tasa-arvon” nimissä naisia vaaditaan lisää politiikkaan. Tasa-arvo näyttää olevan pelkkää Kalliolan laskuoppia, vaikka sen tietysti pitäisi varmistaa, että kuhunkin työhön päätyisivät siihen parhaiten soveltuvat yksilöt. Tasa-arvon nimissä tehdään karhunpalvelus lauman tehokkaalle ja tuottavalle toiminnalle.

Biologia onneksi vielä toimii. Naisten osuus kuntavaaliehdokkaista väheni. Ehdokkaiksi ei millään ilveellä saatu ”tarpeeksi” naisia, vaikka heitä yritettiin ostaa riihikuivalla rahalla. Seksiä ei saa naaraspoliitikkojen mielestä ostaa, mutta politiikkaa kylläkin? Tarja Cronberg ei usko pakotteisiin Iranin suhteen, mutta kannattaa seksinoston kriminalisoimista… Vain vihreillä on enemmän nais- kuin miesehdokkaita. Siitä voidaan luotettavasti tehdä johtopäätös, että vihreät ovat Suomen epäbiologisin puolue.

Nuoriakaan ei politiikka näytä kiinnostavan ja miksi kiinnostaisikaan, kun nuoruuteen liittyy niin paljon kiinnostavampaa tekemistä. Ehdokkaiden keski-ikä on 48 vuotta. Siinä ei ole mitään kauhistelemista, sillä lauman johtaminen vaatii elämänkokemusta. Mutta jos on aivan pakko äänestää nuorta, kannattaa äänestää piraattipuoluetta, koska siellä ehdokkaiden keski-ikä on 29 vuotta.

Ehdokkaat ovat hyväosaisempia kuin kansa keskimäärin ja valituiksi tulevat keskimääräistä ehdokasta hyväosaisemmat. Näin se biologia vaan toimii, emme halua samaistua köyhiin. Haluamme olla kauniita ja rohkeita. Mutta jos on aivan pakko äänestää tavallista pulliaista, kannattaa äänestää perussuomalaisia, koska siellä ehdokkaat edustavat parhaiten kansalaisten koko kirjoa.

Konservatiivipuolueet saavat ilmaista nostetta kautta demokraattisen maailman vain siksi, että apinat mieluummin äänestävät kaunista kuin rumaa naamaa. Kokoomus on Suomen suurin puolue biologian ansiosta, ei oman erinomaisuutensa vuoksi. Se on tutkittu juttu, että konservatiivit ovat kauniimpia. Siinä ei näytä paljon vaikuttavan edes se, että kauniiden apinoiden tiedetään olevan muita vähemmän empaattisia. Ehkä heillä on tähän(kin) varaa?

Sekin on tutkittu, että ulkonäöstä on enemmän hyötyä kunta- kuin eduskuntavaaleissa. Sääntöihin on toki aina poikkeuksia. Vasemmistoliiton varapuheenjohtaja Aino-Kaisa Pekonen eli Aku Hirviniemen sisar, on yksi heistä. Maailmalla tietysti pannaan poliitikkoja estoitta järjestykseen kauneuden perusteella. Johdossa on Venäjä. Ei ihme, että Putinkin innostui.

Politiikoiksi valitut apinat eivät edusta laumaa edes persoonallisuutensa puolesta. Heihin on valikoitunut keskimääräistä enemmän seurallisia kuin yksin viihtyviä yksilöitä. He ovat paljon lähempänä empaattista höpöttäjää kuin aspergerpohtijaa. Kun myös mediatyöläiset ovat valikoituneet samalla tavalla, päihimme virtaa lakkaamatta vääristynyt ihmiskuva. Siksi useimmille apinoille on ollut niin suuri ongelma suhtautua neutraalisti perussuomalaisjytkyyn, sillä sen myötä olemme joutuneet kohtaamaan erilaisen ihmisen. Olisiko jo aika hyväksyä systemaattinen ja hidaspuheinen urosapina yhtä täysivaltaiseksi yhteisön jäseneksi kuin vaikkapa homoseksuaali ihkuapina?

Kumma kyllä, en ole nähnyt missään sitä ensimmäistä äärisuvaitsevaista, joka olisi huolissaan myös peräkammarinpoikien mahdollisuudesta astua ulos kaapeistaan.

Suvaitsevaisuustesti

Kun eduskuntavaalit toivat julkisuuteen erään Teuvo Hakkaraisen, suvaitsevaisten pinnat rupesivat ratkeilemaan. Eihän tuollainen metsäläinen kelpaa pääkaupungin saleihin! Menisi takaisin Viitasaaren salomaille, mistä on tullutkin. Siinä sitä on suvaitsevaisuutta kerrakseen. Teuvo puhuu hitaammin ja ajattelee eri tavalla kuin älymystöksi itsensä huudattaneet vihreät. Tämän ei kuitenkaan pitäisi oikeuttaa syrjintää, mutta niin vain näyttää käyneen. Suomessa on sentään vähemmistövaltuutettu, mutta edes hän ei ymmärrä ongelman päälle.

Kun lukee Hakkaraisen tekstejä, niin saattaa yllättyä. Ne ovat johdonmukaisia, ymmärrettäviä ja asiallisia. Niistä ei löydy sitä poliittista jargonia, jota yli puolet poliitikoista suoltaa. Ujolla apinalla voi olla erinomaiset sosiaaliset taidot ja sosiaalisella apinalla suorastaan onnettomat sosiaaliset taidot. Luultavasti siksi löytyy vielä paljon perämetsäläisiä, jotka äänestävät mieluummin Teuvoa kuin Jyrkiä – ja ehkä juuri siksi kokoomus haluaa meille kunta”uudistuksen”, jolla perämetsissä asuminen tehdään mahdottomaksi. Pääministerin suusta olemmekin saaneet jo kuulla, ettei koko Suomea tarvitse asuttaa!

Tästä voisi joku äärisuvaitsevainen tehdä äkkiväärän johtopäätöksen, että äänestäisin Teuvoa. En äänestä, kun en asu Viitasaarella. En äänestäisi vaikka asuisinkin, sillä Teuvo teki virheen kommentoidessaan aikuisviihdealalla toimivaa Angelicaa näin: en olisi edes kyytiä antanut, jos olisin tiennyt millainen nainen on kyseessä. Tämä on tietysti jo pahimman luokan rasismia. Ikäväkseni pelkään, että suuri osa äärisuvaitsevaisista on Teuvon kanssa saa mieltä tässä asiassa.

Hakkarainen on todiste demokratian edes joltisenmoisesta toimimisesta. Olisi surullista, jos eduskunnassa istuisi pelkkiä tohtoreita.

Perussuomalaisten ansio on se, että he ovat tarjonneet äänestysmahdollisuuden poliittiseen peliin kyllästyneille. Kovin kauaa tämä hunaja ei toimi, sillä perussuomalaiset alkavat muistuttaa hetki hetkeltä enemmän ”vanhoja” puolueita. Onko se jokin luonnonlaki, joka pakottaa kaikki puolueet käyttäytymään saman kaavan mukaan? Ei kuulu enää persuistakaan vaateita puoluetuen kieltämiseksi, nyt esitetään enää 15 prosentin vähennystä. Eivät lahjoittaneet moninkertaistuneesta puoluetuestaan mitään hyväntekeväisyyteen, ostivat vain hulppeat tilat puoluetoimistolle ja jakelivat rahaa kavereilleen. Joissakin asioissa persut häviävät jo vanhoillekin puolueille, kuten kunnanvaltuutettujen sidonnaisuuksista ilmoittamisessa. Persut putosivat tässä vertailussa samaan kastiin RKP:n ja kristillisten kanssa.

Löytyisikö eduskunnan ulkopuolisista puolueista sitten autuus? Hyvä, että ne sentään pääsivät esiintymään valtakunnalliseen vaalitenttiin, mutta jos puheenjohtaja ottaa neuvoja vastaan jumalalta tai Kim Jong-unilta, niin ei kiitos! Oli siellä sentään yksi mukiinmenevä naaras, Marjukka Kaakkola. Sellaista kaula-aukkoa saattaisi jopa kannattaa…

Entten tentten…

Suomi ei ole oikeusvaltio, sanoo suomalaisprofessori ja costaricalainen naarastoimittaja. Suomi ei ole sivistysvaltio, sanoo Venäjän ulkoministeri. Ei tietenkään ole, me vain kuvittelemme niin, koska olemme – suomalaisia. Siksi me teemme itseriittoisesti vaikkapa vuosisadan kuntauudistuksen. Ei tarvitse maailmalta oppia hakea, tehdään täällä hampaat irvessä ihan oma impivaaralaismalli.

Vähemmistövaltuutettu Biaudetin tyhmyys melkein säälittäisi, ellei se olisi niin paha ihmisoikeusloukkaus. Antijytkynsä deminisoi yhden kansanosan, perussuomalaisia äänestäneet alempiarvoiset ja rumat maalaiset, jotka eivät suostuneet silmät ummessa kumartamaan eurooppalaiselle liittovaltiokehitykselle. Se oli akateemisten (heh, vaikkei Eva olekaan akateeminen) ja itsensä muita paremmiksi kuvittelevien rasismiharjoitus 30 -luvun malliin. Se oli esiharjoitus kansallissosialismin paluusta. Biaudet ryhtyisi vaikka Hitleriksi, jos valtaanpääsy sitä edellyttäisi. Tämä seikkailunsa muistetaan apinametsässä pitkään.

Hallitus teki näistä valeista helpon, kiitos siitä. Sixpack ulkoisti itsensä vaalikartalta ajamalla virtuaalimaailmasta peräisin olevaa kuntamallia. Entäs oppositio sitten? Perussuomalaisten linjasta ei ota mitään selvää. Ainoa mieleenjäänyt linjaus on Pirkko Ruohonen-Lernerin vaatimus, ettei pakkoliitoksia saa tehdä. Lähimpänä omaa kantaani on kepun nätti tyttö Paula Lehtomäki, jonka mukaan 300 kuntaa kelpaa hänelle.

No äänestänkö siis kepua? En tietenkään. Keskustan ympäristöystävällisyys ja -huoli eivät ole tarpeeksi korkealla tasolla. Ei siihen yllä perussuomalaisetkaan. Itse asiassa Suomessa ei ole puoluetta, joka ajaisi globaalia oikeudenmukaisuutta ja kasvusta luopumista. Ymmärrän toki, että kasvuun meitä ajaa geenien itsekkyys, mutta ei se lohduta, kun lopputuloksena on maapallon muuttuminen ihmislajille elinkelvottomaksi . Oikeastaan sekin vielä menettelisi, mutta kun siinä matkan varrella ehdimme tuhota kaiken muunkin kehittyneen elämän. Evoluution on aloitettava hommansa alusta.

Puolueet olivat huolissaan siitä, saavatko ne maaniteltua tarpeeksi monta tuhatta apinaa ehdokaslistoille. En oikein ymmärrä. Ehdokkaita on nytkin jo liikaa. Jos lehden koko aukeama täyttyy yhden puolueen apinakuvista, niin eihän siitä synny kuin ahdistus. Pitäisikö muka tutustua kaikkien vaalilupauksiin ja jopa uskoa niihin? En tunnistanut listoilta kuin yhden tutun naaman, jos nyt kansanedustajia ei lasketa. Eikä niitä lasketa, sillä ei niissä ole ääneni arvoisia.

Tutun naaman kanssa istuttiin samalla luokalla koulussa. Se löytyi vasemmistoliiton joukosta, ei siis voi häntäkään äänestää. Ei voi äänestää tsombiakaan. Saman puolueen ehdokkaissa kun on tuttu nimi samoilta kouluajoilta. Pelkkä nimi, sillä kuvaansa ei löydy mistään. Vaalimainoksissa ei ole edes nimeä. Kärkky Arhinmäelle – onko teillä paljonkin tällaisia ehdokkaita, jotka on arkistoitu pelkästään viranomaisluetteloon?

Onkohan missään oikeasti ja rehellisesti tutkittu, millä perusteella apinat äänestyspäätöksensä tekevät. Jos saan arvata, niin järjestys on tällainen:

  1. Katainen on seksikäs, siis ääni jollekin kokoomuslaiselle. Ihan sama kuka, kunhan vaan on kokoomuksesta
  2. Televisiosta tuttu. Annetaan ääni istuvalle kansanedustajalle tai muuten vaan lehtien palstoilla pällistelleelle valtuutetulle
  3. Hyvännäköinen typy/seksikäs (eli rikas) ukkeli
  4. Tarpeeksi rahakas ehdokas, jotta on saanut ostetuksi naamansa näkyville – kun tarpeeksi tykittää, niin siitähän jo syntyy julkkisvaikutelma
  5. Tuttu naama eli sukulainen, työkaveri, pelikaveri, seurakunta-aktiivi
  6. Luonnossa nähty, puhuikin niin kauniisti ja oli karismaattinen. Tarjosi jopa kahvia
  7. Vaalikoneen suositus, tarot -kortit tai arpanoppa
  8. Ehdokkaalla on oikeasti järkevä näkemys tulevaisuudesta

Rehellistä tutkimusta tuskin koskaan tehdään, sillä suurin osa apinoista ei tiedä itsekään, miksi valitsevat sen minkä valitsevat – siksikö, että tämänkin valinnan takana ovat geenimme? Nekö oikeasti valitsevat sen kombinaation (esimerkiksi oikeaa ismiä edustava puolue, tuttu telkusta ja hyvä ulkonäkö), joka sitten jalostuu äänestyskopissa piirrettäväksi numeroksi?

Onko tämä nyt sitten järkevä tapa toteuttaa demokratiaa? Ei tietenkään. Lähes kaikki joutuvat valitsemaan ehdokkaansa tuntemattomien joukosta. Yhteisövalta voisi olla sellainen järjestelmä, jossa pienet ihmisryhmät valitsisivat oman luottohenkilönsä parhaaksi katsomallaan tavalla. Siinä ei tarvittaisi puolueita eikä mainoksia.

– – –

Jutun muut osat: osa2, osa3, osa4, osa 5

Mainokset

~ Kirjoittanut simpanssifilosofi : 24.10.2012.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

 
%d bloggers like this: