PERSE EDELLÄ PUUHUN – kuntavaalit 2012, osa 3

En tiedä, onko mitään vähemmän arvostettavaa kuin apina, joka vaatii muita apinoita käyttäytymään vaatimallaan tavalla ja ellei saa vastakaikua, leimaa heidät muutosvastarintaisiksi.

Pakko tähän alkuun on kommentoida päivän ”uutisia”. Tänään jotkut viettävät naisten palkkapäivää ja se keikkuu yleläisten uutislähetysten pääaiheena – siis asia, joka ei ole sen paremmin uutinen kuin tosiasiakaan. Se on vain STTK:n keksimä poliittinen iskulause, jota liiton lakinainen Anja Lehermaa pääsi Puheen aamussa mainostamaan. Kuten hyvälle feministille kuuluu, hän syyllisti tilanteesta lapset! Toimittaja kyseli asiasta myös Juhana Vartiaiselta, joka sentään kumosi osan Lahermaan propagandasta. Mutta ei hänkään ymmärtänyt, ettei tilastoissa ole otettu huomioon tehtyä työaikaa. Tuntipalkkoja jos verrattaisiin, naisten euro olisi euron kokoinen tai jopa hieman ylikin.

Toinen silmiin sattunut uutinen kertoo, että Suomessa on 644 yli satavuotiasta apinaa, joista 557 on naaraita ja 87 uroksia. Näissä luvuissa ei ole mitään tulkinnanvaraa. Ehkä niillä ei siitä syystä tehdäkään politiikkaa?

Toimittaja Jarmo Laitaneva paljasti aamulla, että kaikille varusmiehille ruvetaan ensi vuonna antamaan tunnevalmennusta! Repikää siitä. Vieraansa sosiaalipsykologi Janne Viljamaa totesi, ettei vääriä tunteita ole olemassakaan ja että syyllistäminen on yleinen tapa käyttää epäsuoraa aggressiota. Tämänhän me miehet toki olemme jo huomanneet.

Katsoinpa eilistä vaalitenttiä reilun vartin verran. Enempää sitä ei olisi kestänytkään, sen verran törkeästi kaikki puoluepellet pelasivat omaan pussiinsa. Kielikysymys puhutti, mutta saamenkieliset unohdettiin taas johdonmukaisesti. Kouluaihetta käsiteltiin Iris Härmän Omaa luokkaansa -dokumenttielokuvakatkelman pohjalta. Siinä erityisluokalainen tyttö luki ääneen Helvetin maikat -aineensa, jossa ansiokkaasti analysoitiin koulumaailmaa ongelmajäterehtorista hullujenhuoneyhteisöön.

Tällaisista nuorista yleensä kasvavat tulevaisuuden presidentit.

Mutta miten tätä kommentoi opettaja, ministeri ja puoluejohtaja Jutta Urpilainen? Hän syyllisti sekä vanhemmat että tytön! Jutan johtopäätös oli, että kotona on varmaan pahoinvointia, alkoholismia ja mielenterveysongelmia ja se näkyy nuoren käyttäytymisessä näin. Muilla puheenjohtajilla olisi ollut tuhannen taalan paikka iskeä takaisin ja oikaista moinen syyllistäminen. Sitä ei tapahtunut, joten kukaan heistä ei nähnyt tässä nuoressa naisessa piileviä voimavaroja. Itse asiassa mentiin vain syvemmälle suohon mainostamalla päiväkodin tärkeyttä lasten pelastamisessa vanhemmiltaan.

Syyllistetäänkö meillä jo tarkoituksellisesti vanhempia, jotta lasten laitoshoito saataisiin näyttämään perustellummalta?

Golfpallot

Termi vahva peruskunta on vetäisty samanlaisesta tyhjiöstä kuin teoria lasikatosta. Mitä se kertoo kokoomuksesta ja muista hallituspuolueista? Meillä innostutaan imaginaarisista asioista hypetykseen saakka, mutta todellisuus ja ihmisen lajityypillinen käyttäytyminen halutaan unohtaa. Me apinat olemme kuitenkin laumaeläimiä, joilla pitää olla jokin hallittavankokoinen lauma mihin samaistua.

Toisaalta meistä löytyvät ne samat geenit, jotka saavat pikkulinnun hautomaan mieluummin golfpalloa kuin omia muniaan. Suuruus houkuttaa. Sen näkee kaikkialla ABC -asemista silikonitisseihin ja peniksensuurentajista Big mac -hampurilaisiin. Vahva peruskunta on suoraa jatkoa tälle sisäiselle pakollemme jatkuvaan kasvuun. Onko se sitä ainutlaatuista ihmisyyttä, jota mieluusti kuvittelemme edustavamme? Ei tietenkään, se on pelkkää biologiaa.

Suuruudenhulluus ja jatkuva kasvu edustavat eläimellisyyttä meissä. Emme ymmärrä olevamme tässä suuruuden ihannoinnissa geeniemme orjia – emme lähelläkään sitä vapaata tahtoa, josta juhlapuheissa saarnataan. Vapaa tahto taitaa vain olla väline, jolla rahvasta yritetään opettaa rajoittamaan biologiaansa. Tämäkään vaade ei toki koske eliittiapinoita.

Minun kai sitten pitäisi kannattaa vahvan peruskunnan ideologiaa, koska se edustaa luontaista biologiaamme? Totta, jos olisin se uusilla vaatteilla koreileva kuningas, joka todella hautoisi niitä golfpalloja. Mutta kun en ole. Mielestäni golfpallojen fanittaminen on tuhoisa tie lajimme olemassaolon ja hyvinvoinnin kannalta. Teknologinen kehitys on mahdollistanut suuruudenhulluuden, jota vastaan evoluutio ei ole ehtinyt keksiä mitään ”vastalääkettä”. Siksi meidän pitäisi tehdä se itse, koska pystymme sentään ajattelemaan. Vai pystymmekö?

Tässä teille hieman suuruuden biologiaa:

  • Ihmiset ovat sitä lihavampia, mitä suuremmassa kaupungissa he elävät.
  • Tulevaisuudentutkija Elina Hiltusen sanoin: mitä suurempi yritys, sitä vähemmän sillä on rohkeutta innovointiin ja sitä byrokraattisempi se on.
  • Mitä suurempi kunta, sitä raskaamman ja byrokraattisemman hallinnon se vaatii.
  • Mitä suurempi kunta, sitä vähemmän demokratiaa – yhden äänen merkitys vähenee ja niin vähenevät valtuutetutkin.
  • Mitä suurempi kunta, sitä heikommin uudet kasvot ja ryhmät pääsevät valtuustoon.
  • Mitä suurempi yhteisö, sitä vähemmän yhteisvastuuta, kuten veronmaksuhalukkuutta.
  • Mitä suurempi yhteisö, sitä vähemmän yhteisvastuuta, kuten halua auttaa kadulla makaavaa lähimmäistä.
  • Mitä suurempi yksikkö, sitä polarisoituneempi se on, esimerkkinä vaikka Yhdysvallat.
  • Mitä suurempi kunta, sitä kalliimmat panokset se panee kuntienväliseen elinkeinokilpailuun.
  • Mitä suurempi kunta, sitä kalliimpia virheitä se tekee, esimerkkinä Jyväskylän 300 miljoonan euron kivihiilivoimala tai Helsingin Guggenheimseikkailu.
  • Mitä suurempi yhteisö, sitä heikommin paikallistieto, -kokemus ja -perinne säilyvät elävinä.

Hallitus ja erityisesti vihreät jankuttavat sitä, että suurkuntiin on saatava kunnanosavaltuustoja. Ensin pannaan porukka yhteen ja sitten jaetaan taas erilleen. Onhan sekin tietysti tapa lisätä byrokratiaa. Kunnanosavaltuustoista ei ole kummoisia kokemuksia edes Ruotsista. Lisäksi vahvat peruskunnat tarvitsevat tuekseen sote-ja erva-alueet. Pääkaupunkiseudulle haaveillaan metropolihallintoa. Tämäkö on selkeää ja läpinäkyvää tulevaisuuden byrokratiaa?

Rakenteet edellä

Suuruudenhulluutta perustellaan aivan kummallisilla syillä. Ensin selitettiin, että näin ratkaistaan kestävyysvaje. Erityisesti tämä on ollut pääministeri Kataisen mieliteema. Oikeastaan se oli aluksi ainoa perustelu sille, miksi suurkuntia tarvitaan. Sen pidemmälle ei koskaan päästykään, ei siis koskaan avattu sitä, kuinka samojen ihmisten paimentaminen laajempaan poroerott… eikun aitaukseen alentaisi heidän keski-ikäänsä. Odotan vieläkin selitystä korvat höröllä.

Saatan kyllä aavistella, että pääministeri ajatteli kuntien yhdistämisellä saatavan aikaan säästöjä. Pääministeri ei nyt kuitenkaan ole ehtinyt lukea asiasta tehtyjä tutkimuksia, koska niissä on todettu hallintomenojen mieluumminkin kasvavan liitosten myötä. Ja hallintomenothan ovat niitä ainoita, joista edes voitaisiin kuvitella säästöjä syntyvän – ellei sitten ruveta leikkaamaan palveluista. Pelkäänpä, että Katainen perustaa ideologiansa juuri tähän. Leikataan palveluja.

Mitä suurempi yhteisö, sitä raskaampi ja monimutkaisempi koneisto sen hallitsemiseen automattisesti syntyy. Tämä lienee luonnonlaki. Ja mitä suurempi yhteisö, sitä enemmän johtajille pitää maksaa. Viime Sunnuntaisuomalaisessa oli tästä mainio Tero Karjalaisen kirjoittama juttu. Esimerkiksi Kauhavan kunnanjohtaja Harri Mattilan palkka nousi kuntaliitoksen jälkeen 42 prosenttia. Hänen mielestään se ei ollut hetken mielijohde, vaan investointi muutosjohtamiseen.

Kuinka tällaisilla ajatuksilla edes pääsee kunnanjohtajaksi? Muutoksesta jauhaminen kun on jo täysin vanhanaikaista. Muutoshemmot pullistelevat ikäänkuin he olisivat keksineet universumin uudestaan. Ei nyt ole menossa mikään muutoksen aikakausi, ihmislaji on elänyt siinä koko olemassaolonsa ajan.

Palvelussuhdeturva on heikompi kuin vakituisessa sopimuksessa, Mattilan seuraava uikutus kuuluu. Niinpä, mene kertomaan se pätkätyöläiselle, joka ansaitsee alle 2000 euroa kuukaudessa.

Kuopion kaupunginjohtaja Petteri Paronen selittää omaa 3000 euron palkankorotustaan sillä, että palkkani oli jäljessä muihin kaupunginjohtajiin verrattuna. Näinhän se menee, kuntaliitos on palkankorotusautomaatti. Kun toimittaja kysyi, mihin Petteri tarvitsee keskimääräiseen suomalaiseen verrattuna moninkertaisen palkan, Petteri vastaa: asuntolainaan. Niinpä, pätkätyöläisellä ei edes ole asuntolainaa, koska hän ei uskalla sellaista riskiä ottaa.

Tohmajärven kunnanjohtaja Olli Riikonen puolestaan selittää, ettei hallinnon palkkamenoilla ole kuntien taloustilanteen kannalta juurikaan merkitystä. Tällä hän tietysti perustelee sitä, että johtajien palkkoja voi huoletta korottaa, mutta tulee samalla paljastaneeksi, ettei hallinnosta löydy sitä säästöä, mihin poliitikot ovat vahvan peruskuntaideologiansa paaluttaneet.

Ilkka Haavisto ja Bo-Erik Ekström ovat kirjoittaneet EVA:lle raportin jos toisenkin, muun muassa Palvelut auki -teemalla. He lyttäävät hallituksen kuntauudistuksen, koska siinä mennään rakenteet edellä, vaikka pitäisi mennä strategia edellä. He lukivat hallitusohjelman ja totesivat, ettei edes siellä kuntauudistusta perustella taloudella vaan kestävyysvajeella. Talousteorioidenkin mukaan rakenteiden pitäisi seurata strategiaa eikä niin päin kuin kokoomuksen masinoimassa ja muiden hallituspuolueiden kumartamassa kuntauudistuksessa tehdään. Siinä mennään perse edellä puuhun eli askarrellaan vain rajojen ja rakenteiden parissa. Tehdään siis ensin muutos ja katsotaan mitä tapahtuu – samaan tapaan kuin tehtiin yliopistouudistuksessa.

Pitäisi siis ensin tietää, mitä tehtäviä kuntien on järkevä tuottaa. Nyt on jo ennalta päätetty, ettei kuntien tehtäviin saa koskea, koska se vähentäisi poliitikkojen ja puolueiden valtaa. Tällä systeemillä  menetetään mahdollisuus löytää paras ja toimivin hallintomalli. Kun mennään ideologia edellä, ei voi koskaan epäonnistua. Muutaman vuoden kuluttua voidaan julistaa, että olipa hieno uudistus, sanovat seurantatutkimukset sitten mitä tahansa. Näin Kataisen ihailemassa Ruotsissakin tehdään. Seksinostokieltoa hehkutetaan loistavana uudistuksena, vaikka seksiä ostetaan nyt enemmän kuin koskaan ja rakkauden ammattilaiset on ajettu maan alle.

Alkemiaa

Kunnan koolla ei ole mitään merkitystä. Vain sillä on merkitystä, mitä kunnat tekevät ja miten ne sen tekevät.

Kuten edellisessä jutussa mainitsin, Manner-Suomen kunnissa on keskimäärin 16 500 asukasta. Euroopassa on 90 000 kuntaa, joissa asuu keskimäärin 5000 apinaa. Ahvenenmaalla on 16 kuntaa, joissa asuu keskimäärin 1770 apinaa. Ahvenanmaalla eletään pidempään kuin muualla Suomessa ja muutenkin siellä menee meitä paremmin. Mutta Ahvenanmaalla toteutetaankin maakuntamallia, jossa kaikki raskaimmat hommat hoidetaan yhteistuumin.

Ehkä hallituksen olisi kannattanut käydä benchmarkkaamassa edes Ahvenanmaalla? Olisi voitu käydä myös Ruotsissa, jossa sielläkin sote hoidetaan maakuntien toimesta. Sen sijaan hirttäydytään Kainuun malliin, johon sosiaali- ja terveyspalvelujen maakuntamallia ei voi verrata kuin kustannustensa osalta. Taloudellisesti Kainuun malli on on ollut menestys. Ongelma siellä tuli kuntien välisestä kinastelusta, kun osa kunnista halusi tehdä omia terveydenhuoltoratkaisujaan. Tätä ongelmaa ei olisi maakuntamallissa, koska kunnilla ei silloin olisi edes mahdollisuus haaveilla omista kuvioista.

Pitikö tämäkin nyt vääntää rautalangasta, Maria Guzenina-Richardson?

Suomi on vahvoine kuntineen eurooppalainen kummajainen. Vain neljä prosenttia eurooppalaisista asuu suomenkaltaisissa hallinto-olosuhteissa. Kunnallisalan kehittämissäätiön asiamies Antti Mykkänenon sitä mieltä, että hallituksen mallista koituu selviä ongelmia, koska lähidemokratiaa ja tasokkaita palveluja ei voi hoitaa menestyksellisesti yhden toimijan toimesta. Muualla Euroopassa kunnan ja valtion välissä on aina yksi tai kaksi hallintotasoa.

Vahva kunta on Mykkäsen mielestä alkemiaa. Kataisenkin pitäisi kuunnella tätä asiantuntijaa, sillä hallituksen malli edustaa impivaaralaisuutta puhtaimmillaan.

Kokoomus ja luultavasti kaikki hallituspuolueet suhtautuvat myönteisesti Euroopan integraatioon ja liittovaltiokehityksen vahvistamiseen. Silti hallitus puskee meille suurkuntia, vaikka tällaisessa tilanteessa pitäisi panostaa turvallisiin pienyhteisöihin. Jos haluaa lobata liittovaltiokehitystä, pitäisi huolehtia siitä, että lähidemokratia toimii. Se toimii sitä paremmin, mitä pienempiä kunnat ovat.

Mikä sitten olisi vahvalta peruskunnalta edellytettävä koko? Edellisessä jutussani totesin, että sotekelpoisen kunnan pitäisi olla vähintään 200 000 asukkaan suuruinen. Sellaisia mahtuisi Suomeen vain 27. Siltikään ei voisi olla varma, että kunnat selviäisivät kaikista velvoitteistaan. Harva edes nykyisistä yli 100 000 asukkaan kunnista pystyy täyttämään tavoitteet. Apulaisoikeuskansleri on joutunut huomauttamaan jopa Helsingin lastensuojelupuutteista. Nuorisotakuukin takkuaa erityisesti suurissa kaupungeissa, kuten Helsingissä ja Oulussa.

Vastakkainasettelun aika

Huomattava osa kuntien taloudellisista vaikeuksista johtuu valtionosuuksien leikkauksista. Siksi on vaikea istua paikoillaan, kun ministerit vaaliohjelmissa syyttävät kuntia huonosta taloudenpidosta. Samat ministerit ovat tehneet leikkaukset tavoitteenaan ”pehmentää” kuntia suopeiksi kuntaliitoksille. Kuinka moraalista toimintaa tämä sitten on, jääköön sanomatta.

Tällä on ideologinen taustansa. Suuret kunnat ostavat suurilta yrityksiltä. Hajautettu malli tukisi paikallisia pienyrityksiä ja lähituottajia, koska niistä hankinnat voitaisiin tehdä jopa ilman kilpailutusta. Sitä kokoomus ei suurin surminkaan halua.

Demarien mielestä kuntauudistus on tasa-arvoasia. Sata kuntaa tarjoaisi sata erilaista tasa-arvomallia. Sitten kuitenkin selitetään, että maan eri osissa on erilaisia tarpeita. Tämähän on helppo nakki maakuntamallille, jossa olisi vain parikymmentä tasa-arvomallia ja kunnat voisivat aidosti keskittyä paikallisiin vahvuuksiinsa.

Onko Katainen Suomen ykköspopulisti? Vaaliohjelmassa 13.9. hän kysyi pilkallisesti, mihin numeroon kuumeinen apina soittaa, jos kunta ei olisi vastuussa terveyspalveluista. Tämä oli olevinaan heitto maakuntamallia ajaville. Vastaus Kataiselle on tietysti, että netistä ne numerot löytyvät ja sieltä ne on kaivettava myös kunnan puhelimiin soitettaessa. Varsinainen kaksinaismoralismin kukkanen on siinä, että Katainen itse ajaa palvelujen yksityistämistä jopa monikansallisille paratiisifirmoille. Caymansaarelleko Katainen siis neuvoo ihmisiä soittamaan?

Siitäkin kokoomus on saanut aikaan ongelman, että tyhmät äänestäjät valitsevat valtuustoihin kunnan palkkalistoilla olevia apinoita. Se on kuulema väärin, sillä kunnan työläiset todennäköisesti vastustavat palvelujen yksityistämistä enemmän kuin on sallittua. Kokoomus ei tietystikään näe kolikon toista puolta, sitä että yksityisellä sektorilla työskentelevät todennäköisesti kannattavat palvelujen yksityistämistä normiapinaa enemmän.

Eikös vastakkainasettelujen ajan pitänyt olla takanapäin?

Kokoomus taitaa tässä uudistushypessään unohtaa kokonaan historian. Uudistuksia on toki vaadittu ennenkin. Muun muassa eräs Paavo Lipponen halusi Suomeen uutta ulkopolitiikkaa vuonna 1966. Kuinka ollakaan, kokoomus edusti jo silloin muutosvastarintaa!

Muutosvastarinta

Maalivahti Sinuhe Wallinheimo (kok) sen sitten paljasti, kuntauudistuksen perimmäisen tavoitteen. Näin hän kirjoittaa: kunta- ja palvelurakenneuudistuksen perusteet ovat olleet selkeät. Kunnilla ei ole ollut viime aikoina riittävästi resursseja paikkakuntansa elinkeinoelämän kehittämiseen… Jyväskylässä tarvittaisiin nykyistä ennakkoluulottomampaa (lue: avokätisempää) elinkeinopolitiikkaa synnyttämällä uutta yrittäjyyttä.

Kokoomusta siis huolestuttaa ensisijaisesti se, ettei kunnilta nykyään heru riittävästi hunajaa yrityselämälle.

Sinuhe myöntää, että Jyväskylässä tehdystä kuntaliitoksesta koitui iso läjä huonoja kokemuksia, mutta hänen mukaansa ne johtuvat ennemminkin uuden kunnan ja sen hallinnon mukanaan tuomista kasvukivuista! No ainakin optimismia riittää, sillä Jyväskylän talous on entistä huonommassa jamassa, kuntaliitoksesta ei ole ollut mitään hyötyä. Kaupunginjohtaja jopa vaikeroi Jyväskylän kalliita maksuosuuksia sairaanhoitopiirille. Totta kai ne ovat suuria, jos kuntakin on suuri. Rahapulaan vedoten Jyväskylä uhkaa vesittää uuden keskussairaalahankkeen korkealaatuisen toteutuksen.

Sinuhen kaupunki lakkautti kuntaliitosten jälkeen useita lukioita ja ulkoisti samalla lukiotoimensa koulutuskuntayhtymälle, jonka lukioliikelaitoksen johtokunta päätti pitkän veivaamisen jälkeen lakkauttaa maailman vanhimman suomenkielisen oppikoulun, Jyväskylän Lyseon – vastoin kaupunginhallituksen linjausta. Nerokasta. Vaikeat asiat kannattaa ulkoistaa, niin poliitikkojen ei tarvitse liata käsiään. Kaupunkiin kaavaillaan nyt kahta 1200 oppilaan jättilukiota. Tätä siis tarkoittaa kuntauudistuksen palvelutakuu!

Eikä tässä kaikki. Uusi Jyväskylä myy energialiikelaitoksensa avulla kaupunkilaisille valtakunnan kalleinta vettä. Silti Sinuhe ja Henna Virkkunen poseeraavat iloisesti yhteisessä vaalikuvassaan. Jostain syystä Hennaa ei kelpuutettu kuntauudistusta käsittelevään vaalitenttiin 27.9., vaan kokoomuksen edustajaksi oli raahattu Jan Vapaavuori. Vapaavuori syytti kaikkia kuntauudistuskriitikoita muutosvastarinnasta. Tuttua löpinää, jota hallituksen suu toistelee joka päivä.

Muutosvastarinta on hieno käsite. Sillä voidaan nolata kaikki, jotka eivät ole puhujan kanssa samaa mieltä. Yhtä hyvin termiä voisi käyttää uusnatsi, joka ei ymmärrä, mikseivät muut apinat halua ottaa käyttöön arjalaista rodunjalostusta. Muutosvastarinta ei millään tavalla liity lausujansa esitysten hyvyyteen. Päinvastoin, mitä enemmän muutosvastarintaa huudetaan, sitä varmempi voi olla kyseisen esityksen kyseenalaisuudesta.

En ole kuullut maakuntamallin kannattajien syyllistäneen ketään muutosvastarinnalla, vaikka heillähän se vasta muutosalttiutta edellyttävä esitys on tarjolla. Se vaatisi puolueilta valmiutta luopua nykyisesta vallankäytön määrästä kansalaisten edun nimissä. Siihen ei hallituspuolueilta näytä löytyvän minkäänlaista valmiutta, ei edes keskusteluvalmiutta. Olisiko SE muutosvastarintaa? Hauskana yksityiskohtana voidaan tässä tuoda esille Pikku-Wallinin eli Carl Haglundin sooloilu. Hän ei vastoin kuntauudistuksen henkeä halua, että hänen OMA kotikuntansa Espoo liitettäisiin Helsinkiin. Siksi hän esittää pääkaupunkiseudulle metropolihallintoa eli – maakuntamallia!

Voisin luetella vaikka kuinka monta kehitysideaa, jotka kariutuvat ensimmäiseksi kokoomuksen vastustukseen. Mainitsen vain muutaman: kirkko on erotettava valtiosta, pakkoruotsin opettaminen on lopetettava, kansalaispalkka ja lukumääräneutraali avioliitto on otettava käyttöön, jatkuvan kasvun tavoitteesta on luovuttava.

No niin, kumpi mahtaa olla muutosvastarintainen, Katainen vai Simpanssifilosofi…

– – –

Jutun muut osat: osa1, osa2, osa4, osa 5

Mainokset

~ Kirjoittanut simpanssifilosofi : 26.10.2012.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

 
%d bloggers like this: