IHMISEN KUVA

Presidentti Tarja Halosen mukaan Liberian presidentti Ellen Johnson Sirleaf on niin hyvä feministi, että olisi ansainnut Nobelin rauhanpalkinnon yksinkin: ”joku Dalailama tai muu äijä saa sen aina yksin”! Sitä en ole kuitenkaan Halosen kuullut koskaan kehuneen, että Sirleaf kannattaa homouden kriminalisoimista.

Globalisaatio on yksi esimerkki harhasta, jota me parhaillaan elossa olevat apinat mieluusti viljelemme. Siis että olisimme keksineet jonkin ilmiön (kuten tässä tapauksessa globalisaation) ja että juuri me eläisimme ainutlaatuista ja poikkeuksellista aikaa. Eihän se niin mene. Emme ole keksineet mitään uutta, jos luonnontieteiden tuloksia ei lasketa. Kaiken muun ovat aikaisemmat sukupolvet jo keksineet. Erityisesti globalisaatio on yhtä vanha ilmiö kuin lajimme.

Eilisiltakaan ei mennyt niin kuin olin etukäteen suunnitellut. En päässyt apinoiden aikaan nukkumaan, koska huomasin Dokumenttiprojektin esittävän Afrikkaa käsittelevän ohjelman, jota myös Yle ja EU ovat rahoittaneet. Pitihän se tietysti katsoa, koska fanitan lajimme syntymannerta ja sukulaislajiemme asuinalueita. Oikeasti ohjelma oli enemmänkin kertomus ihmisestä kuin mistään maantieteellisestä alueesta. Hyvä niin, koska myös apinalajimme käyttäytyminen kiinnostaa.

Lyhyesti kerrottuna tanskalainen toimittaja Mads Brügger halusi selvittää, mitä Keski-Afrikassa tapahtuu. Hän osti Liberian diplomaatistatuksen ja keinotteli itsensä Keski-Afrikan tasavallan ministereiden kaveriksi, lupasi perustaa tulitikkutehtaan, mutta himoitsi oikeasti timantteja – kuten kaikki muutkin sinne tunkeutuvat globalisaation kannattajat tekevät. Hän myös sai käsiinsä verisiä kiviä.

Ohjelma loppuu hieman kesken, sillä veritimanttien kohtalo jäi epäselväksi. Maksettiinko niillä kalliin projektin kulut vai pystyikö Mads ujuttamaan niitä omaan taskuunsa? Keitä olivat ne kauniit mustat sinkkunaiset Madsin roolihenkilön järjestämissä bileissä? Salaliittoteoreetikot voisivat jopa pohtia, oliko koko ohjelma pelkkä hyvin käsikirjoitettu näytelmä.

Eilen kehotin Sinua, rakas lukijani, uhraamaan viisi minuuttia elämästäsi positiivisen ilmiön äärellä. Nyt pyyntöni on paljon vaativampi: Sinun pitäisi uhrata kerrassaan 92 minuuttia kallisarvoisesta ajastasi ihmislajin nurjan puolen äärelle hiljentymiseen. Tai en nyt tiedä, onko se nurjaa, tällaista elämä vaan on. Pääset siis todistamaan ihmisyyden todellisuutta. Mutta Sinulla on vain kuusi päivää aikaa, jos haluat tietää:

  • kuinka kolonialismi on edelleen voimissaan ja voi hyvin
  • kuinka Ranska ja muut länsimaat Kiinan kanssa kilpailevat Afrikan luonnonvaroista välittämättä rahtuakaan paikallisten ihmisten hyvinvoinnista tai oikeuksista
  • kuinka näyttää siltä, ettemme ole lajina koskaan kuulleetkaan periaatteesta maassa maan tavalla
  • kuinka EI ole niin kuin Jari Sarasvuo opettaa, että eliitin menestyminen riittää parantamaan koko lauman pahoinvoinnin
  • kuinka Portugalista tai Hollannista voi suurella rahalla ostaa diplomaatin statuksen
  • kuinka eurooppalaisetkin konsulit parhaansa mukaan osallistuvat afrikkalaisten riistämiseen
  • kuinka Liberiaa edelleen johtaa Nobelin rauhanpalkinnolla (!) vuonna 2011 palkittu Tarja Halosen ystävä Ellen Johnson Sirleaf, vaikka sisällissoden totuuskomissio vuonna 2009 langetti hänelle 30 vuoden virkakiellon sodanaikaisten toimiensa vuoksi
  • kuinka rehellisimmältä tuntuva hallituksen edustaja murhataan ja kaikki tietävät, ketkä olivat ampujia eikä ketään silti rangaista
  • kuinka ala-arvoisesti viimeisiä afrikkalaisia alkuperäiskansoja edustavia pygmejä kohdellaan

Kannattaa muistaa, ettei ohjelma kerro pelkästään Keski-Afrikan tasavallasta, se kertoo rahatalouden keksimisen jälkeen valloilleen päässeestä ahneudesta, joka eriarvoistaa yhteisöt. Se siis kertoo myös Suomesta. Tulee tietysti miettineeksi, miksi tällainen ohjelma on nähtävissä vain viikon ajan? Nämä toki pitäisi olla vapaasti kaikkien katsottavissa, mahdollisimman monilla areenoilla. Onko se vain niin yksinkertaista, että nytkin tekijöiden taloudelliset intressit menevät yleisen edun edelle – vaikka ”hyvällä asialla” ollaankin?

Pygmit ovat olleet minulle aina lähellä sydäntä. Luin heistä jo 1960 -luvulla, jolloin he pääosin vielä saivat elää melko rauhassa viidakoissaan. Nyt he ovat kohdanneet ”sivistyksen” ja heitä kohdellaan … kuin saamelaisia aikoinaan kohdeltiin Suomessa. Puhumme siis äärimmäisestä rasismista.

Mainokset

~ Kirjoittanut simpanssifilosofi : 22.01.2013.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

 
%d bloggers like this: