Tämä kirjoitus on ylipitkä vastaus punavihreäksi femakoksi itsensä määrittelevälle Karinille, joka kommentoi juttuani Ajankohtaisen kakkosen Äidit töihin! -teemaillasta. Teemaillan keskiö oli tasa-arvossa, vaikka tasa-arvo oli kaukana niin ohjelman teosta kuin siitä tehdystä uutisoinnistakin.
Hyvä Karin, niin kauan kuin elät uskossa, että naaraat olisivat urosten vallan alla, mitään edistystä ei tähän maailmaan ole odotettavissa. Te feministit käytätte suruttomasti vahvemman sukupuolen biologisia etuoikeuksia lisäetuja lypsääksenne. Miesten ongelmat eivät ole teille koskaan tasa-arvo-ongelmia, vaan pelkästään miesten oma vika. Kieltäydytte näkemästä, että olemme aina eläneet naaraiden maailmassa. Tarkoitushakuisella ja valikoivalla propagandalla valkoinen kuitenkin saadaan näyttämään mustalta. Moinen on mahdollista, koska ihminen ei ole järkevä eläinlaji.
Valitettavasti aivomme eivät ole kehittyneet kuvittelemallesi ”tasolle”. Biologiamme ei ole miksikään muuttunut, vaikka kuinka Liisa Huusarin tavoin hokisi, että elämme sentään jo vuotta 2013. Tuolla luvulla ei ole mitään arvoa, sen nyt pitäisi jokaisen tolkun ihmisen ymmärtää.
Darwinin murskaajat
Kauhistelet, miksi kaikki eivät ole kannattamassa ajamaasi muutosta. Miksi olisivat? Maailma on täynnä muutoskonsultteja, jotka kaikki lupaavat kymmenen kaunista ja maailmanrauhan kaupantekijäisiksi. Pitäisikö näiden kaikkien kelkkaan hypätä? Vastustajillasi on vähintään yhtä hyvät perustelut omalle kannalleen kuin Sinulla. Ja tässä äitiysasiassa heillä on paljon paremmat ja tieteellisemmät perustelut kuin Sinulla.
Anteeksi, en taaskaan muistanut, että te feministit olette allergisia tiede -sanalle.
Jos miehet pakotetaan vauvoja hoitamaan, keskimääräinen hoidon laatu väistämättä heikkenee. Miehillä ei ole niitä geneettisiä valmiuksia, jotka ovat naisille vuosimiljoonaisen evoluution aikana kehittyneet – jos et tätä hyväksy, joudut mitätöimään evoluution. Se ei toki ole feministille mikään ongelma, niin usein uusiin luomiskertomuksiin törmää. Täytyyhän niiden olla patriarkaatti Darwinin keksintöä parempia, koska ne ovat moderneja, eivät mitään perinteistä ja ummehtunutta luonnontiedettä… Viimeisin evoluution kumoava naistutkimustulos paljastaa, että kahden sukupuolen sijaan meillä onkin vähintään 19 683 sukupuolta…
Takaisin äitiin. Progesteroni esimerkiksi. Se on hormoni, joka laukaisee äidin- ja hoivaamisvaiston. Miehillä tätä hormonia ei ole eikä tule. Tutkimuksissa on muun muassa havaittu, että äidit heräävät lapsen itkuun herkemmin kuin isät ja että vain kymmenen prosenttia isistä pystyy tunnistamaan vauvan nälästä, kivusta tai väsymyksestä kertovat tunteet, mihin lähes kaikki äidit puolestaan pystyvät. Kokeissa kaikki isoisät eivät edes tunnistaneet lapsenlapsiaan, kun isoäidit sentään pääsivät 50-70 prosenttiin äitien tuloksesta.
Keski-Suomen keskussairaala pisti väärän vauvan perheen matkaan. Sattuuhan noita virheitä. Jos kyseessä olisi ollut yksinhuoltajaisä, hän tuskin olisi koskaan huomannut eroa.
Kuinka ylipäätään on mahdollista, että feministi kyllä ymmärtää homoseksuaalisuuden olevan biologinen ominaisuus, jota ei voi eikä kannata muuttaa, mutta silti sama apina vaatii, että biologiset sukupuolierot vaativat ideologista eheyttämistä?
On säälittävää, että meillä edelleen on tahoja, jotka eivät suostu myöntämään biologian osuutta lajimme käyttäytymisessä. Maailma ei ole sellainen kuin idealistit toivoisivat sen olevan eikä se sellaiseksi muutu ainakaan ilman pakkoa Sekään ei taida auttaa, kuten Neuvostoliiton nimellä kulkeva 70-vuotinen massiivinen ihmiskoe osoitti. Naapurissakin vannottiin tasa-arvon nimeen. Nyt meille taas tarjotaan tätä ”tasa-arvoa” lasten kasvatukseen ja kaikkeen muuhunkin inhimilliseen kanssakäymiseen. Onko niin vaikea oppia menneestä?
Tasa-arvo vaatii naisia vankilaan
Kaikki ei ole tasa-arvoa. Tasa-arvouskovaisille elämä näyttää sitä kuitenkin olevan, koskapa he työntävät laskureitaan joka paikkaan. Prosentteja on helppo viilailla, ei tarvitse perehtyä asioihin pintaa syvemmälle. Todellinen elämä ei noudata prosentteja ja vain naistutkimuksen tapaiseen näennäistieteeseen vannovien voi kuvitella niihin uskovan. Sitä todistaa sekin, että tasa-arvopolitiikka on kaikkein epätasa-arvoisinta politiikkaa.
Teemaillan ”epätasa-arvo” tiivistyi siihen, että 96 prosenttia kotihoidontuella olevista apinoista on äitejä. Jostakin syystä luku 96 on feministille ongelma vain silloin, kun puhutaan äideistä – ei esimerkiksi silloin, kun puhutaan vangeista. Sen sijaan, että tasa-arvoaktiivit pyrkisivät vähentämään miesvankien määrää, uroksille vaaditaan entistä kovempia rangaistuksia ja kehitellään uusia tapoja kriminalisoida miesten käyttäytyminen. Tavoitteena on siis saada entistä enemmän urosapinoita telkien taakse.
Emme tule koskaan näkemään teemailtaa, jossa vaadittaisiin tasa-arvoa vankiloihin otsikolla Naiset vankilaan! Feministinä olisin kuitenkin huolissani siitä, että naisvankien suhteellinen määrä on kaksinkertaistunut viimeisten 15 vuoden aikana. Tasa-arvo näyttää siis etenevän ilman valistusta ja teemailtojakin.
Miesvankien suuri prosenttiosuus ei ole feministeille mikään tasa-arvokysymys, vaan pelkästään osoitus miessukupuolen huonoudesta; miehistä ei ole kuin vankilaan – ja kotihoidontuella lapsia hoitamaan! Urokset kelpaavat kotiin siitä huolimatta, että ylivoimainen enemmistö vangeista, alkoholisteista, pedofiileistä, raiskaajista, syrjäytyneistä nuorista, itsemurhaajista, asunnottomista ja kouluampujista on miehiä. Myös 90 prosenttia empatiakyvyttömyydestä eli autismista ja sen lievemmistä muodoista kärsivistä on miehiä… Ja entäs sitten se epäsosiaalinen persoonallisuushäiriö.
Anteeksi vaan, mutta en oikein ymmärtänyt selitystäsi, kuinka teemaillan studiossa höpöttäneet feministit olisivat olleet aidosti miesten asialla. Ehkä he olivat, mutta todennäköisimmin eivät olleet. Todennäköisimmin sanottuna siksi, ettei se huoli näy missään muuassa feministidiskurssissa kuin isien pakottamisessa kotiin – tehtävään, jonka feministit kokevat itselleen vieraaksi ja palkitsemattomaksi. Siksi siitä eivät saa muutkaan naiset nauttia.
Kerroit tasa-arvopuolueen pyrkivän lähinnä siihen, että ne, jotka haluavat elää toisin voivat tehdä sen ilman ympäristön syyttävää sormea tai huomattavia taloudellisia menetyksiä. Bingo! Olemme samaa mieltä, jokaisen pitää saada tehdä niin kuin parhaaksi näkee. Perustelusi murenee kuitenkin siinä samassa, kun feministi avaa suunsa ja leimaa kotiäidit yhteiskunnan vihollisiksi sekä vaatii kaikkia noudattamaan keksimäänsä 6+6+6 -mallia.
Köyhyysloukku
Erja Rusanen ihmetteli aiheellisesti teemaillassa, miksi meillä nyt tapeellaan muutamasta vauvavuodesta, kun jälkikasvu tarvitsee vanhempiaan parikymmentä vuotta. Kyllä siinä isilläkin on aikaa ja mahdollisuuksia toteuttaa isyyttään ilman, että yhteiskunnan tarvitsee ideologisessa uskossaan määrätä mitä perheille kuuluu.
Tasa-arvopuolue levitti teemaillassa moneen kertaan väärää tietoa siitä, kuinka äitien työmarkkina-asema heikkenee, kuinka he eivät koskaan enää löydä töitä työnantajien hylkiessä heitä ja kuinka äitiys on köyhyysloukku. Melkoista todellisuuden manipulointia; jokainen voi käydä Tilastokeskuksen sivuilta toteamassa, kuinka lapsettomat, eivät siis lapselliset, apinat ovat niitä todellisia työmarkkinapudokkaita.
Ylipäätään naiset ovat miehiä paremmin työllistyneitä. Miesten työttömyysaste oli nyt tammikuussa 9,6 ja naisten 7,6 prosenttia. 15-44 -vuotiaista apinoista työttömänä oli 81 000 urosta ja 68 000 naarasta. Ja mikä hurjempaa, jos verrataan äitien ja lapsettomien naaraiden työttömyysasteita vuosilta 2004-2011, niin:
joka vuosi lapsettomien naisten työttömyys on ollut pari prosenttia äitien työttömyyttä korkeampi.
Mitä hittoa ne sinkut oikein tekevät, kun eivät edes töissä viitsi käydä? Ja tästäkin pitäisi rangaista äitejä – ei todellakaan mene kaaliin tällainen vedätys.
Sama ero näkyy vielä paljon suurempana isien ja lapsettomien miesten välillä. Erja Rusanen esitti teemaillassa samoja lukuja ja ihmetteli, miksi feministit ovat äitien kimppussa, vaikka lapsettomat ovat se varsinainen ongelma. Hän ei tietystikään saanut vastausta kysymykseensä eikä edes järjen valo syttynyt puheenvuoroja jaelleiden kahden toimittaja-apinan päissä.
Juho-Pekka Rantalan ohjelmassa Mikä maksaa, sivuttiin tätä samaa asiaa. Tilastokeskuksen yliaktuaari Markus Rapo siinä kertoi, että työttömyys on nimenomaan 30-49 vuotiaiden miesten ongelma. Jos jatkamme tasa-arvoapinoiden logiikalla, niin miesten asema suhteessa naisiin heikentyisi entisestään, jos heidät pakotettaisiin kotiin kärsimään työmarkkina-arvonsa laskusta. Miesten kohdalla tällainen uhka saattaa jopa olla todellinen, koska aivojemme biologia ei tue sankari-isämyyttiä.
Ei näistä luvuista nyt millään ilveellä saa aikaiseksi sellaista todellisuutta, jota teemaillassa markkinoitiin. Mieluumminkin äitiys parantaa naisten työmarkkina-asemaa, mikä on järkeenkäypä asia kaikille muille paitsi teille feministeille. Ilmeisesti väitteenne kumpuavat yhden tai kahden marginaaliäidin valituksista. Markkinoitte niitä yleisinä totuuksina, koska ne sopivat täydellisesti ristiretkenne teemaan. Sinänsä se ei ole mikään yllätys, koska tämä edustaa normaalia naistutkimuksen metodiikkaa.
Myös naisverkosto käyttää samaa strategiaa, mistä tuoreimpana kukkasena loistaa oikeusministeri Anna-Maja Henrikssonin seksikauppaselvitys. Tähän pätee mainiosti sanonta, että on tutkimuksia ja ”tutkimuksia”. Henriksson haluaa tietynlaisen tuloksen ja sen hän tulee varmasti saamaan, koska selvityksen tekee pesunkestävä radikaalifeministi Johanna Niemi. Jopa Sexpo -säätiön toiminnanjohtaja Tommi Paalanen ihmettelee oikeusministerin suhmurointia. Niemi kyllä vääntää ideologiansa eteen ja hyvällä korvauksella mustankin valkoiseksi. Henriksson siis tilasi Kataisen tavoin paskaa, mutta ei siitä mikään lehti ole hyväsisko -otsikoita repinyt.
Anna Moring yritti teemaillassa olla huolissaan äitien etuuksista, mutta olihan se aika huvittavaa kuunneltavaa. Jos naisliike oikeasti haluaisi olla äitien asialla, se olisi jo vuosikausia sitten hoitanut niin eläkeasiat kuin äitiydestä koituvat työnantajakustannuksetkin pois päiväjärjestyksestä. Sitä naisjärjestöt eivät ole kuitenkaan halunneet tehdä, koska ne ovat jumittuneet tasa-arvoonsa.
Olen jo muutamaan kertaan esittänyt, että äitiyden (ja kaikkien muidenkin väestöryhmien) ongelmat ratkaistaisiin yksinkertaistakin yksinkertaisemmalla järjestelmällä eli lopettamalla tukiviidakko ja eläkkeet sekä maksamalla jokaiselle lauman apinalle noin 1000 euron suuruista kansalaispalkkaa, myös lapsille yhdeksännestä raskauskuukaudesta alkaen. Lasten palkka kuuluisi tietysti äidille, ellei hän muuta määräisi.
Miksei tämä malli kelpaa feministeille?
Symmetria
Perinteiseen feministiseen tapaan tartuit myös symmetriaheittooni. Miksi symmetria on ongelma feministeille? Taidan tietää vastauksen, mutta en sitä tässä nyt hyvätapaisena uroksena viitsi kertoa. Mielenkiintoista on erityisesti se, ettei naarasta edes saa sanoa kauniiksi tai millään muullakaan tavalla kommentoida hänen olemustaan. Ruumis on feministeille tabu ja huipentuu käskyssä:
älä turhaan lausu mitään naaraspuolisen apinan kauneudesta, koska se on ylistämällä alistamista.
En tietystikään ole koskaan ymmärtänyt tällaista filosofiaa. Viimeksi muutama päivä sitten kehuin apteekin tädin huikaisevan upeita rakennekynsiä. Kaunis hän oli muutenkin. Otin tietysti riskin, koska en voinut tietää, millainen feministi siinä istuu. Ei onneksi tullut takapakkia.
Tämä ylistämällä alistaminen on saman sortin idioma kuin kristittyjen keksintö, että jumalan kieltäminen on todiste jumalan olemassaolosta! Fiksuja te uskovaiset, ei tällaiseen tavallinen apina pysty.
Kristityille ja feministeille onkin yhteistä dualistinen usko ruumiin synnillisyyteen ja hengen pyhyyteen. Feministit vaan puhuvat ”sisäisestä kauneudesta”. En ole sitäkään koskaan ymmärtänyt. Onko se sitä, että osa naaraista on riivinrautoja ja osa taas enkeleitä? Minä ainakin fanitan noita jälkimmäisiä.
Sattumaa tai ei, niin enkelit ovat usein myös kauniita ja riivinraudat, no… just niitä. Symmetria on biologiaa ja se on mitattavissa oleva suure siinä missä vaikkapa peniksen pituus eli lyhyys. Ulkonäöllä on merkitystä kaikessa inhimillisessä kanssakäymisessä, joten siitä on voitava puhua. Symmetriset apinat saavat enemmän kaikkea – esimerkiksi seksiä, valtaa, palkkaa ja lapsia.
Siksikö ruumiista puhuminen on kielletty, että se on biologiaa? Voin paljastaa, että myös se paljon mainostettu sisäinen kauneus on pelkkää geenien iloittelua.
Hormonien sota
Itsekin olen aikoinani osallistunut lasteni kasvatukseen, vaipanvaihtoon, syöttämiseen, nukuttamiseen ja öisiin kävelytyksiin. Jostakin syystä en pitänyt sitä asiana, josta olisi tullut tehdä numero. En myöskään kuvitellut osaavani sitä äitiä paremmin. Pehmoisä ei ole mikään feministinen keksintö. Niitä on ollut aina, nyt heidät vain nostetaan jalustalle. Kannattaisi muistaa, etteivät ne pahuuden ruumiillistumat eli ”perinteiset” isätkään ole mihinkään kadonneet. Heitä on aivan yhtä paljon kuin puoli vuosisataa sitten.
Tämä taistelu vauvavuosista on vain yksi todiste feministisestä palastelupolitiikasta. Jos ”tasa-arvo” saadaan jossain asiassa kuntoon, niin aina löytyy lisää ongelmia, kunhan sukupuolisilmälasit vain vaihdetaan sukupuolimikroskooppiin. Te feministit olette keksineet ikiliikkujan, onneksi olkoon!
Lainaan tähän loppuun ajatuksen Allan ja Barbara Peasen kirjasta Hormonien sota:
Jokainen seksuaalista yhdenmukaisuutta tähdentävä ajattelutapa on täynnä vaaroja, koska se edellyttää samanlaista käyttäytymistä miehiltä ja naisilta, joilla on aivan erilaiset aivot… on hämmästyttävää, ettei kouluissa vieläkään opeteta lapsia ymmärtämään miesten ja naisten välisiä suhteita.
Simpanssifilosofiaa 
Olen paljon samaa mieltä. Biologia muodostaa vahvan perustan nykyihmisen kehityksessä ja käyttäytymisessä, vaikka ympäristöllä (kasvatuksella) on osansa. Ennen kuin leimataan nykymeno lastenkasvatuksessa vanhanaikaiseksi (kuten Äidit töihin! – ohjelmassa tehtiin), on hyvä muistaa, että nykyihmisen aivot ovat ainakin 30 000 vuotta vanhat ja aivojen kehityksessä on lainalaisuuksia, jotka ovat vasta osittain tiedossa. Tämänkin vuoksi olisi hyvä suhtautua varovaisesti imeväisikäisen erottamiseen äidistään. Aivot ovat elastiset, mutta valitettavasti myös herkkiä vahingoittumaan huonoista kokemuksista ensivuosina. Stressi on erityisen vaarallista pikkulapsille ja stressaavien kokemusten on havaittu muuttavan aivoja tavalla, joka näkyy jopa aivokuvissa (synapseja jää kehittymättä ja olemassa olevia soluja/synapseja kuolee). Varhaislapsuuden stressaaviin kokemuksiin kuuluvat muun muassa liian rajut muutokset kiintymyssuhteissa. Erityisen herkkä aika on alle yhden vuoden ikä, jolloin lapsi vasta opettelee erottamaan ihmisiä toisistaan ja ensimmäisen kerran priorisoimaan yhtä, johon luottaa eniten. Heikon hoivan (stressaava kokemus) aiheuttamat muutokset aivoissa ovat todennäköisesti pysyviä. Kiintymyssuhteiden hyvä kehitys on siksi tärkeää, että niiden varaan rakentuvat kaikki sosiaaliset suhteet sekä lapsuudessa että aikuisuudessa – sekä kyky myöhemmin hoivata omia lapsiaan! Lyhytnäköiset muutokset hoivan laadussa voivat siis heikentää uusien sukupolvien kykyä huolehtia omista lapsistaan. Lohduttavaa on se, että käsitykseni mukaan valtaosa äideistä haluaisi jatkaa itse vielä ensimmäisen ikävuoden jälkeenkin oman lapsensa hoitoa kotona. Väestöön nähden suhteellisen pieni joukko yrittää kuitenkin hämärtää sekä lasten kehitykseen että hoivavastuuseen liittyvää todellisuutta ja vaarantaa pikkulapsen perustavanlaatuisen kehityksen.
Aivan loistavasti muotoiltu, kiitos! Näinhän se on, kun unohdetaan erilaisten ismien varjolla harjoitettava poliittinen manipulointi. Säälittää vaan tämä nykyinen tilanne, jossa vähemmistö on päästetty sanelemaan, mitä enemmistön pitää ajatella. Kuten sanoit, valtaosa äideistä haluaa hoitaa itse pienet pilttinsä huolimatta heihin kohdistetusta syyllistämisestä. Suuri osa onneksi on pystynyt itsenäiseen ajatteluun ja hoitaa lapsensa ainakin kolmevuotiaiksi. Tunnustus heille, he ovat vastuullisia aikuisia!
Toivoisin todella, että päättäjät kuuntelisivat, mitä Sinulla on sanottavaa. Miten se saataisiin varmistetuksi?
Kiitos kommentistasi. Minulla on taipumus ajatella niin, että aina on niitä, jotka kuuntelevat, ymmärtävät ja toimivat. Kokoan tietoa ja lisään omaa ymmärrystäni metodologisesti kestävältä pohjalta ja pyrin jakamaan käsitykseni asiasta kiinnostuneille. Luotan tulevaisuuteen vaikka puhtaan tiedon varassa se ei näyttäisi kovin valoisalta.
”Luotan tulevaisuuteen vaikka puhtaan tiedon varassa se ei näyttäisi kovin valoisalta.”
Olen koko ikäni ollut positiivinen ja nuorempana suorastaan yltiöpositiivinen. Vieläkin olen optimisti yksityiselämässäni, mutta ihmislajin tulevaisuuteen uskoni on kyllä mennyt. Tai uskoni ”sivistykseen” on mennyt. Toivon, että joku alkuperäisheimo jossain viidakossa selviää ja on alkuna uudelle ja toivottavasti paremmalle Homo -lajille. Muutama poiminta tämänpäiväisestä uutisannista: Pohjois-Korea, ilmastonmuutos, Talvivaara, hallinto ulkomailla, hallinto kotimaassa, ruoka… Ja huipulla uutinen, joka vie viimeisenkin luottamuksen EU -politiikkaan.
Voi, voi – onhan se juuri noin kuin muotoilet kun uutisia seuraa ja miettii mitä siellä sanotaan. Voi olla, että luottamukseni tulevaan on puhdasta mielen suojautumista pahalta maailmalta, eikä asenteellani ole mitään tekemistä realiteettien kanssa. Voi olla, että turvaudun toivoon, koska ilman toivoa ei olisi tulevaisuutta….ja haluan vielä uskoa, että elämä on edes vähän mielekästä. Edes hetken.
Suhtautumisesi maailmaan on tietysti se ainoa oikea. Eihän omaa terveyttään kannata vaarantaa sen vuoksi, etteivät päättäjät ole tehtäviensä tasolla. Kaipa minäkin salaa vielä toivon ihmettä, kun kerta täällä puunlatvassa kirjoittelen. Kaipa jokainen meistä toivoo lottopottia; minä siis sitä, että joku ihan oikeasti lukisi näitä ajatuksiani ja – maailma pelastuisi! 🙂 heh heh
Toivoa näyttää olevan, kun ainakin Sinä olet vaivautunut osallistumaan! Kiitos siitä.
Jostakin syystä tuli tässä kirjoittaessa mieleen ihmetellä sitä, miksi jotkut asiat etenevät yhteiskunnassa pikavauhtia ja jotkut toiset taas eivät millään ilveellä. Yleensä nuo edelliset ovat ihmislajin tai luonnon kannalta turmiollisia päätöksiä, kun taas jälkimmäiset edistäisivät apinoiden hyvinvointia. Edellistä edustaa hehkulamppujen kieltolaki ja jälkimmäistä edustaisi kansalaispalkka. Hehkulamppukieltohan johti elohopean leviämiseen luontoon, koska melko harva apina on jaksanut (tai edes tiennyt) kiikuttaa energiansäästölamppuja ongelmajätekeräykseen. Luultavasti hehkulamput olivat teollisuudelle huono bisnes ja se halusi paremman katteen tuotteet markkinoille. Tietyn sortin vihertäjät sitten hoitivat homman maaliin.
Hehkulamppuhuijaus -dokkarissa paljastettiin jokin aika sitten, kuinka teollisuus oli lähes vuosisadan ajan tehnyt yhteisellä kartellisopimuksella kestoltaan jopa kymmenen kertaa huonompia hehkulamppuja kuin mihin tekniikka olisi pystynyt. Ja vain siksi, että näin saatiin myytyä moninkertainen määrä lamppuja…
Miksi hyvinvointia ei useinkaan edistetä? Siinäpä kysymys. Onko se tahallista vai puhdasta kyvyttömyyttä – itse olen taipuvainen uskomaan jälkimmäiseen. Silloin voin vielä toivoa ihmisten kehittymiseen.Eihän kukaan esimerkiksi halua irroittaa pientä lasta liian varhain itsestään, mikäli kykenee näkemään kuinka tarvitseva lapsi on, on kyennyt tulkitsemaan lapsen tarpeita oikein ja nauttii myös itse onnistumisestaan. Määritelisin tämän äitiyden onneksi, jota terve mies suojelee. Ellei tätä pysty kokemaan, ei pysty ymmärtämään tällaisen perheen sisäistä dynamiikkaa. Nämä ymmärtämättömät miehet ja naiset harjoittavat perhepolitiikkaa eri lähtökohdista kuin yllä kuvaamani. Pitäisikin siis kyetä näkemään mistä lähtökohdista ihmiset toimivat ja paljastamaan nämä rakenteet ja motiivit. Juuri kuten Sinä näytät toimivan. Se on harvinaista. Kiitos siitä. Aina on niitä, jotka lukevat ja ymmärtävät. Se, että saa samalla sydämensä pohjasta nauraa – kuten minä kirjoituksiasi lukiessani – on vapauttavaa. Voimien vapauttamisella on suuri merkitys -suurempi kuin itse aina ymmärtää.
Mielenkiintoinen näkemys tuo voimien vapauttaminen! Siksiköhän minäkin kävin viikonloppuna nauramassa Timo Harjakaiselle? On se vaan niin uskomattoman lahjakas kaveri tuo Aku. Joku yleisöstä saattoi jopa pahastua, jos oli liikkeellä vieteri liian kireälle vedettynä. Toivottavasti sellaiset eivät tällaisiin tilaisuuksiin edes vaivaudu.
Mainiosti kuvailit äitiyden merkitystä. Äitiyshän on onni, sellaiseksi evoluutio on sen tarkoittanut ja keksinyt monenmoista hormonaalista tukea naaraille tämän tunteen varmistamiseksi. Yhteiskuntamme ei tätä mekanismia kuitenkaan tue. Ihmisen keksimä ”työ” on määritelty onnea tärkeämmäksi! Oikeastihan kaikki, mitä eläimet tekevät, on työtä. Tai sitten mikään ei ole työtä, vaan elämää. Se, että jostakin elämän osasta on keksitty jakaa apinoille rahaa, on pelkkää (huonoa) kulttuuria. Ja koska se on pelkkää kulttuuria, evoluutiolla ei ole ollut mahdollisuutta eli aikaa kehittää mitään suojamekanismeja rahan haitallisia vaikutuksia vastaan.
Ihminen on laumaeläin. Lauman ominaisuuksiin kuuluu yhteisvastuu. Yhteisvastuu ei ole ihmisen keksintöä, se on biologiaa. Se varmistaa sukulaisgeenien menestymisen. Ihmislaumoissa on paljon yhteisvastuuta, hirmusti enemmän kuin mitä media meille koskaan viitsii tai kykenee välittämään. Mutta sitten on ”jokin”, joka rassaa yhteisvastuun toteutumista siinä laajuudessa kuinka se esimerkiksi sukulaislajeillamme tai vaikkapa alkuperäiskansoilla toteutuu. Mikä meidät erottaa?
Meidät erottaa RAHA, ”sivistyneen” ihmisapinan alle 3000 vuotta sitten keksimä tuote. Se mahdollistaa resurssien vaivattoman ja rajattoman jemmaamisen yksilötasolla. Ennen rahaa moinen ei ole ollut mahdollista. Muistan kuvaavan ohjelman, jossa kerrottiin Tyynen valtameren syrjäisellä saarella elävästä yhteisöstä. Siellä asukkaat jakoivat kaiken ja tekivät kaiken yhdessä. He eivät tunteneet rahaa. Mutta sitten ”sivistyneet” apinat jostain ulkopuolelta opettivat heidät saalistamaan haineviä ja myymään ne kiinalaisille. Niistä annettiin palkkioksi rahaa. Sitä ei enää yhteisössä jaettukaan, vaan eviä myyneet apinat pitivät rahat itsellään!
Mitä suurempi yhteisö, sitä vähemmän siinä on yhteisiä geenejä ja sitä heikommin altruismi ja yhteisvastuu toteutuvat. Altruismi lienee jokaisen solun ominaisuus ja ainakin jo reilun vuoden ikäiset ymmärtävät yhteistyön päälle. Mutta kun raha on antanut mahdollisuuden luistaa tällaisista biologisista ”vastuista”, rikkaalla ei ole enää tarvetta huolehtia muiden lauman jäsenten hyvinvoinnista – eihän hän ole enää riippuvainen heistä. Mitä enemmän rahaa on jemmassa, sitä riippumattomampi voi olla. Ja mitä enemmän on rahaa, sitä enemmän on vaikutusvaltaa lauman asioihin myös niin kutsutuissa ”demokratioissa”.
Elämän pelastanut halaus keskoskaapissa on yksi esimerkki siitä, ettemme taida ymmärtää käyttäytymisestämme vielä hittojakaan.
Yle Puhe muuten tarjosi jälleen tänään kaksi tuntia ohjelma-aikaa feministiselle lastenkasvatukselle, tällä kertaa Maria Petterssonin johdatuksella. Hän paljasti olevansa Naisasialiitto Unionin jäsen ja siksi kutsuneensa paikalle feministit sekä Unionista että Folkhälsanilta. Jälkimmäistä edusti Sara Sundell, mutta Unioni oli viime hetkellä polkaissut jarrut pohjaan. Selitys on mielenkiintoinen: päiväkotien tasa-arvokasvatushanke on ollut niin paljon mediassa, että Naisunioni pelkää yleisön kärsivän jo sukupuolisensitiivistä uutisähkyä… Sundellilla sentään oli tarjota mainio neuvo kuuntelijoille: Ei kukaan pakota kuuntelemaan!!
Lapsen sukupuoli-identiteetin kehittyminen on monivaiheinen prosessi, joka vaatii sopivaa tukea kasvattajilta. Kehitys tapahtuu aina suhteessa kulttuuriin mutta tätä ei saa tulkita siten, että toimitaan päinvastoin tai täydellisen piittaamattomasti (tai neutraalisti) suhteessa kulttuurisesti muovautunaisiin tapoihin suhtautua eri sukupuoliin. Tällöin vain häirintään kehitystä. Tai vielä pahemmin – lasten kehitys alistetaan tasa-arvon alttarille. Taustalla on todennäköisesti aikuisten omat epätasa-arvon kokemukset -siis mielensisäinen oma kipu – joka verhotaan yhteiskunnalliseksi kehitystarpeeksi. Tietenkin voi olla myös aitoa yritystä korjata epäkohtia, mutta sukupuolineutraalius on väärä tapa lähestyä asiaa. Lapsia ei saa laittaa ”sotimaan aikuisten sotia”, vaan aikuisten on selvitettävä välinsä keskenään. On jokaisen lapsen oikeus saada tukea ja ohjausta siihen aluksi heiveröiseen käsitykseen, että on olemassa kaksi sukupuolta ja että itsekin edustaa vain toista sekä saada tukea siihen, ettei sukupuoli muutu leikkivälineiden tai vaikkapa pukeutumisen muuttuessa.Tätä sukupuolen pysyvyyden kehitystä käsittääkseni ei tueta neutraaliudella vaan auttamalla lapsia erottamaan sukupuolet toisistaan, antamalla lasten leikkiä omalle sukupuolelle kussakin yhteiskunnassa tyypillisiä leikkejä – sekä pitämällä aidosti molempia sukupuolia erilaisuudesta huolimatta yhtä arvokkaina. On aIvan turhaa kieltää tässäkään asiassa biologian merkitystä Psykologiset prosessit ja sosiaaliset käytännöt rakentuvat biologisen sukupuolen pohjalta vaihdellen kulttuurin mukaan. Tätä tosiasiaa ei voida romuttaa edes siihen tosiasiaan vetoamalla, että sukupuolten sisäiset vaihtelut ovat suuremmat kuin sukupuolten väliset – sillä erilaiset taidot ja kyky ymmärtää pysyvyys ovat kaksi eri asiaa.
Niinpä. Kumma miten lasten tarpeet ovat monille pelkkää hepreaa. Tuo esimerkkisi sukupuolten sisäisiin vaihteluihin vetoamisesta on paljastava. Kuulostaako se joidenkin korvissa älykkäältä oivallukselta? Kovin moni jopa ihan fiksunoloinen apina nimittäin näyttää siihen tykästyneen. Vai olisiko selitys vain niin yksinkertainen, että väite antaa kannattajalleen hyvän omantunnon tehdä vääräksi tietämiään ratkaisuja?
Väite on toki helppo todistaa vääräksi. Ei kukaan sentään huuda medioissa, että naiset ovat yhtä pitkiä kuin miehet, koska sukupuolen sisäiset vaihtelut ovat suuremmat kuin sukupuolten väliset erot. Törmäämme tässä taas perinteiseen ruumiin ja ”sielun” erottamiseen toisistaan, mikä tuntuu olevan uskontojen perusteesejä.
Juuri näin. Välillä mietin sitä, onko ymmärtämättömyydessä kyse puhtaasta kyvyttömyydestä ajatella vai sisäisistä lukoista. Jälkimmäinen vaikuttaisi todennäköisemmältä, joka tosin kietoutuu edelliseen – sisäiset lukot eli käsittelemätön psyykkinen kipu vääristää tiedonkäsittelykykyä.
”Jos naisliike oikeasti haluaisi olla äitien asialla, se olisi jo vuosikausia sitten hoitanut niin eläkeasiat kuin äitiydestä koituvat työnantajakustannuksetkin pois päiväjärjestyksestä. Sitä naisjärjestöt eivät ole kuitenkaan halunneet tehdä, koska ne ovat jumittuneet tasa-arvoonsa.”
Niinpä. Jos feministit olisivat oikeasti naisten asialla, niin Suomessa olisi Saksan malli: eli miehen palkasta maksetaan myös kotona olevan naisen eläke, ja se maksu vähennetään verotuksessa.
Niinpä. Se on ollut mahdollista Saksassa, mutta ei Suomessa! En muista meillä kenenkään edes esittäneen tällaista vaihtoehtoa. Ehkä kukaan ei ole uskaltanut, kun tietäisi saavansa feministien vihat niskoilleen?