VEROPARASIITIT & Co

Vähän turhaan moitin viimeksi Anna-Kaisa Hermusta. Ei hän nyt sentään Suomen huonoin kolumnisti liene. On niitä pahempiakin ja ne taitavat kaikki löytyä tuolta f-osastolta. Vahingossa eksyin pitkästä aikaa Kaarina Hazardin palstalle, jossa tuorein ulostuksensa oli otsikoitu seksikkäästi ”Spermaa ja lihaa”. Kaameaa suomenkieltä ja taas tietysti haukuttiin suomalaista urosapinaa. Tällä kertaa uhriksi oli päätynyt Antti Herlin.

Naaraiden suuri enemmistö on sentään onneksi ihania apinoita. Viimeksi olen läkähtynyt Eva Nilssonin ja Suvi Aallon edessä. Pitäisi varmaan laatia lista ihanimmista julkkisnaaraista. Siitä tulisi pitkä ja sitä olisi päivitettävä alituiseen. Anne Mattila kiilasi heti mukaan, kun äskettäin katsoin Areenasta vanhan Uutisvuodon. Ylituomari Baba Lybeck on toki ollut listalla jo pitkään. Anna Erkssonin mukaanpääsyä on vielä harkittava, vaikka hän laukoikin ilmoille ansiokkaan totuuden: täysin paska maailma. Lausahdus sopii iskelmätähteyden lisäksi moneen muuhunkin nykyajan ilmiöön, joissa on osallisena joko raha tai ”tasa-arvo”.

Hallitus pääsi huokaisemaan helpotuksesta, kun sen osinkoverosotkut unohtuivat hetkeksi median kiinnostuttua uudesta kohusta. Tällä kertaa helsinkiläinen miesopettaja Antti Korhonen poisti hellävaraisesti käytävään kouluruokalassa päätään aukoneen häirikköoppilaan – mutta joutui koskemaan tähän. Siitä naisrehtori Sari Aarniokoski sai tekosyyn maksaa vanhoja kalavelkojaan. Hän teki asiasta tutkintapyynnön poliisille. Tunnetusti episodi päättyi siihen, että Aarniokoskea tuuraamaan tullut va. rehtori, naarasapina hänkin, erotti Korhosen.

Koulu hakoteillä

Mikä rooli sukupuolella on tässä episodissa?

Sukupuolella on merkitystä, sillä kaikki Alppilan koulun silmäätekevät apinat ovat naaraita, poliisitutkintaa johtaa komisario Outi Petersohn-Järvinen ja Helsingin opetusviraston linjajohtajana toimii Outi Salo, joka oli sisarineen ohjeistanut va. rehtoria erokirjeen kirjoittamisessa. Uhrina on suuri ja karhumainen urosapina. Sellainen peto kauhistuttaa hentoja naarasapinoita jo pelkällä habituksellaan.

Korhonen oli siis työntänyt oppilasta muutaman metrin ruokalan oviaukon ulkopuolelle. Siitä ei aiheutunut sen enempää pikkuvarpaan nyrjähdystä kuin henkistä traumaakaan, ellei sellaiseksi lasketa nuoren päässä mahdollisesti tapahtunutta oivallusta, ettei täällä nyt ihan mitä tahansa saa tehdäkään. Mutta mitä kirjoittaa nimettömänä pysytellyt va. rehtori erottamisen syiksi: opettaja on aiheuttanut vakavan vaaran opppilaan terveydelle sekä fyysiselle että psyykkiselle turvallisuudelle… kokonaisarvion perusteella työnantaja pitää opettajan toimintaa törkeänä.

On siis törkeää koskea oppilaaseen. Kuulostaako tutulta? Meille uroksille on jankutettu viimeisten vuosikymmenten ajan, ettei naisiin tai lapsiin saa koskea. Totta kai tällaiseen syntiin syyllistynyttä on rangaistava, sillä kirkonovien eteen tarvitaan varoittavia esimerkkejä.

Tällä kertaa f-pipo taisi kuitenkin karata käsistä. Erottajat eivät ehkä aavistaneet, että yleinen mielipide ei tällä kertaa ollutkaan sukupuolista valtaa käyttävien puolella. Korhosta puolustava nettiadressi ylittää näillä näppäimillä 200 000 allekirjoituksen ja 10 000 kommentin rajan. Aika hyvin muutamassa päivässä! Eilen seurasin tilannetta ja allekirjoituksia virtasi kahden nimen sekuntivauhtia. Siinä monen muun adressin alullepanija raapii päätään…

Asialla on myös vielä vakavampi puolensa. Miksi koulumaailma ylipäätään on päästetty sellaiseksi, ettei opettajilla ole enää minkäänlaista aukrotiteettia? Ei nykyinen tilanne ole mikään luonnonlaki, sen on annettu kehittyä tarkoituksella ja jonkin aatteen ajamana. Luulenpa, että takana ovat ne apinat, jotka suurimpaan ääneen turuilla ja toreilla omaa erinomaisuuttaan kailottavat. He ovat vastuussa siitä, että Suomen koulurauha on OECD:n selvityksen mukaan Argentiinan ja Kreikan jälkeen maailman huonoin.

Jokainen lauma tarvitsee johtajan, muuten seuraa anarkia. Koulu ei tee tässä suhteessa mitään poikkeusta. Miksi idiootivanhempien lapset saavat häiritä muiden oppilaiden koulunkäyntiä ilman että opettajat, joiden pitäisi olla kyseisen lauman johtajia, voivat muuta kuin vierestä katsella? Kenen etua moinen palvelee? Tilanteelleko ei tarvitse tehdä mitään, Sari Aarniokoski, Outi Salo ja toimittaja Mari Pudas? Pudas on niitä harvoja, joiden mielestä Korhosen erottaminen oli hieno homma. Tämä feministin näköinen naaras on sitä mieltä, että Korhosen mallilla lapsista kasvaa vaimonhakkaajia, taksijonossa etuilijoita ja mikä kauheinta – perussuomalaisia!!

Mikä estää näitä pudaksia näkemästä kolikon toisen puolen? Sen, millaisen esimerkin annamme kaikille lapsille sallimalla häiriköinnin. Annamme heille mallin, että kannattaa käyttää nyrkkejä ja rivoa kieltä, niin saa tahtonsa läpi. Tämän viestinkö äärisuvaitsevaiset haluavat nuorisolle välittää? Opettajan erottaminen toimii suoranaisena yllykkeenä rajojen potkimiseen kaikille vanhempiensa hoivaa vaille jääneille nuorille.

Mikä ruuvi näiltä pudaksilta oikein on jäänyt sikiönkehityksen aikana kiinnittymättä? Jossakin vaan menee raja, jolloin häirikkö on pantava aisoihin muun lauman turvallisuuden takaamiseksi. Pudaksen logiikalla emme tarvitsisi edes vankiloita. Mielenkiintoista on se, että Suomen vanhempainliiton toiminnanjohtaja Tuomas Kurttila on Pudaksen linjoilla. Ettei vaan taustalla pilkistäisi pelko siitä, että joku sattuisi kysymään vanhemmuuden perään kouluongelmien aiheuttajana?

Ehkä ei pitäisi muistella vanhoja, mutta muistelen silti. Puoli vuosisataa sitten luokissa oli yli 40 oppilasta, pelkkiä urospentuja. Ei kenellekään tullut mieleen mennä haistattelemaan opettajille, vaikka kukaan ei karttakepillä silloinkaan uhkaillut. Maailma muuttuu, ääsisuvaitsevaiset selittävät. Väärä selitys. Ei maailma muutu huonommaksi ilman meidän lupaamme. Jostakin meidät on vallannut mantra, jonka mukaan työ on elämää tärkeämpää. Perheissä ehkä riittää nyt rahaa, mutta se on tehty rakkauden kustannuksella. Siksi kouluhäiriköiden ongelmat eivät ratkea muutaman päivän erottamiselle, kuten (onneksi) entinen opetusministeri Henna Virkkunen loihe julistamaan.

Koulujen ongelmat ovat osa yhteiskunnan ongelmaa. Niin kauan kuin raha määrää kaiken, niin kauan koulukin kärsii. On suorastaan käsittämätöntä, ettei tämä perusongelma tunnu ketään kiinnostavan. Kaikki vain tunkevat johtajahisseihin hinnalla millä hyvänsä. Lapsille ei jää aikaa. Törkeitä rikoksia leivotaan olemattomista asioista samaan aikaan, kun todelliset pahantekijät porskuttavat miljooniensa kanssa päivällispöydästä toiseen. Ja jälleen rikokseksi määritellään pelkkä fyysinen kosketus, ikään kuin henkistä väkivaltaa ei olisi keksittykään! Voi pojat, voisin kertoa paljon niistä vanhapiikalehtoreista, jotka purkivat peniksenpuutteensa meihin oppilaisiin. Sellaista kielenkäyttöä ei ole sen jälkeen monesti kuullutkaan.

Ovatko vanhatpiiat kouluissa jo mennen talven lumia?

Rahantekokoneet

Rahaa voi tehdä lukemattomilla tavoilla. Tehokkaimmin se onnistuu laittomilla tai ainakin moraalisesti arveluttavilla keinoilla. Luultavasti tällä elämänalueella ”epätasa-arvo” velloo räikeimmillään; miesaivoiset apinat eli feministit ja urokset päihittävät naarasaivoiset rahanahneudessa kuusi-nolla.

Otanpa tähän nyt tarkasteluun kolme tapaa tehdä rahaa, kaikki enemmän tai vähemmän ajankohtaisia esimerkkejä.

1. Tunteisiin vetoaminen

Helsinkiin tarvitaan lastensairaala. Valtiovalta on kitkutellut rahanyöriensä kanssa ainakin vuosikymmenen. Aina on ollut muka jotain tärkeämpää ostettavaa kuin lasten hyvinvointi. Mutta parin viikon takaisessa kehysriihessä hallitus avautui ja lahjoitti tarkoitukseen 40 miljoonaa euroa. Mikä muuttui?

Muuttui se, että miljoonat voitiin nyt lahjoittaa yksityiselle säätiölle. Sehän on kapitalismin eli kokoomuksen kostea päiväuni. Kaikki julkinen ulkoistetaan eli verotuksella kerätyt rahavirrat ohjataan yksityiselle sektorille. Heti kun moinen tuli mahdolliseksi, kuuden puolueen unelmahallitus löysi tarvittavat miljoonat.

Sairaalarakennuksen pystyttää säätiö ja se vuokraa tilat lastensairaalalle. Ei tietenkään hyväntekeväisyyttään, vaan raha mielessään. Ja mainio sampohan siitä tuleekin, kun sairaalalla ei ole muuta mahdollisuutta kuin maksaa mitä pyydetään ainakin seuraavien 50 vuoden ajan. Kerta kaikkiaan loistava bisnesidea! Ei tarvitse edes veroparatiiseihin lähteä sikailemaan, vaan rahastus tapahtuu tv-lamppujen loisteessa ”lasten hyväksi”.

On siis perustettu säätiö Stiftelsen Nya Barnsjukhusets Stöd, jonka keulakuviksi ovat lupautuneet muun muassa Martti Ahtisaari, Elisabeth Rehn, Antti Herlin ja Anne Brunila. Säätiö rakentaa sairaalan ja organisaatio sekä lupaprosessit on pantu jo liikkeelle. Valtion lisäksi HUS on luvannut 40 miljoonaa. Loput 50 miljoonaa 160 miljoonan euron kustannusarviosta katetaan lainarahalla.

Sitten on olemassa Uusi lastensairaala tukiyhdistys 2017 ry, joka tehtävänä on kerätä 30 miljoonaa euroa kansalaisilta ja yrityksiltä. Koossa on vajaa kaksi miljoonaa euroa. Puheenjohtajan pallille on viisaasti istutettu naarasapina, Anne Berner. Hänen mukaansa hanke toteutuisi esimerkiksi niin, että jokainen suomalainen lahjoittaisi heille viisi euroa.

Joku tyhmempi eli vähäosainen voisi kysyä, miksi minun pitäisi lahjoittaa viisi euroa, sillä se on suurempi osa omaisuudestani, kuin jos Antti Herlin lahjoittaisi koko 30 miljoonaa. Siinäpä kysymys, jollaiseen ei koskaan saa vastausta. Tai sitten vastaus on sellainen, että tässä onkin tärkeintä yhdessä tekeminen, sillei kun lapsena hiekkalaatikolla, muistatkos…

2. Piiloon paneminen

Yleensä kaikesta rahasta joutuu maksamaan veroa. Ainakin tavallinen perusapina joutuu niin tekemään. Ei voi saada edes muutaman euron ylijäämäpalautusta osuuskaupalta ilman, että verottaja pistäisi käpäläänsä väliin. Hyvä niin, onhan tässä hengissä selvitty. Kaikkien mielestä se ei kuitenkaan ole ok. He haluavat itse kaiken ja vielä korkojen kera. Onneksi maailmalla on kolkkia, jotka ovat erikoistuneet palvelemaan näitä ahneuden sotureita. Tiedäthän, mitä suurempi toimija, sitä ahneempi. Olisivatko Nokia, Kone, Wärtsilä, Outokumpu, Kemira, Stora Enso ja Metsä-Botnia sellaisia? Niiden on jo vuosikausia tiedetty omistavan tytäryhtiöitä veroparatiiseissa.

Useimmiten lienee kyse ”vain” verosuunnittelusta. Siis siitä samasta, jota monet urheilijat tekevät muuttaessaan Sveitsiin tai johonkin muuhun Suomea mukavampaan maahan. Mitä enemmän urheilija tienaa, sitä todennäköisemmin hän Suomen pölyt jaloistaan karistaa. Tämä on vain sitä kapitalismia eli aivan laillista touhuilua.

MOT -ohjelman naarastoimittaja Minna Knus-Galán on tehnyt hienon päivätyön työstäessään kansainvälisestä veroparatiisipaljastuksesta yhteenvedon suomalaisille. Aika vähän siitä villoja kuitenkaan syntyi, mikä kertoo siitä, kuinka hyvin veroparatiisit ovat kansainvälisen eliitin ja poliitikkojen suojeluksessa. Siinä ei paljon paina se, että EU:n alueelta paratiiseihin valuu 1000 miljardia euroa vuodessa. Mietipä tätä summaa – tai eihän sitä kannata miettiä, kun et sen suuruutta kuitenkaan ymmärrä. Sen verran voit kuitenkin havahtua kysymään, miksei EU ole tehnyt mitään huijauksen lopettamiseksi. Samalla voisit miettiä, miksei Suomen hallitus ole tehnyt mitään lainsäädännön kehittämiseksi niin, että veroviranomaiset pystyisivät tehokkaasti tutkimaan veroparasiittien toimintaa.

Jos kysyt pääministeri Jyrki Kataiselta, saat selityksen, ettei Suomi voi tehdä mitään, kun meillä on tämä EU. Jos kysyt komission varapuheenjohtaja Olli Rehniltä, saat selityksen, ettei EU voi tehdä mitään, kun meillä on tämä globalisaatio.

Olet varmaan noteerannut, ettei Jyrkipoika ole kommentoinit veroparasiitteja millään tavalla. Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen sentään kummasteli Itellan paratiisikytkentöjä ja asuntoministeri Krista Kiuru vaati Itellalta avointa selvitystä. Mutta ministeri, jonka reviiriin Itella kuuluu, on ollut hiljaa. Heidi Hautalalla ei taida enää olla kanttia sanoa mistään väärinkäytöksestä yhtään mitään.

Niin, meidän kaikkien postit puunkoloihin kiikuttava Itella lilluu sekin siellä veroparatiisissa. Huono selitys, että tytäryhtiö tuli monta vuotta sitten venäläisen yritysoston yhteydessä. Ja vielä huonompi on selitys, että Netsytsaarilta on tämän vuoden kuluessa tarkoitus siirtyä Kyprokselle!

Kun toimittaja kysyy näiltä veroparasiiteilta selitystä, yleisin kommentti on, ettei tässä mitään verosuunnittelua harrasteta eikä tytäryhtiö oikeastaan toimi millään tavalla. Uskokoon ken kehtaa. Suomen ”johtava” Konsulttiyritys Pöyry häärii sekin verosaarilla. Johtaja Anne Viitala selittää, ettei tällä ole mitään liitäntää meidän toimintaan, mutta olihan se verotehokkain ratkaisu…

Veroneuvos Vesa Hirvosen mukaan meillä ei panosteta veroparatiisien tutkintaan, vaikka hallitusohjelmassa seisoo, että Suomi taistelee eturintamassa veroparatiiseja vastaan. Ruotsissa toiminta on kymmenen kertaa tehokkaampaa ja siellä saadaan jotain aikaankin. Kehysriihessä hallitus taisi antaa kaksi miljoonaa lisärahaa, mutta veroihmiset pelkäävät sen hukkuvat bittiavaruuteen eli tietojärjestelmien mustaan aukkoon. Asia ei selvästikään ole suomalaispoliitikkojen agendalla kovin korkealla ja miksi olisikaan, kun oma tai kaverin nimi saattaisi pian putkahtaa tuutista ulos. Oikeastaan täällä toimitaan päin vastoin kuin pitäisi. Yhteisöveroa laskettiin juuri, vaikka moitimme sen alhaisuutta veroparatiiseissa. Työ- ja elinkeinomisteriö haluaa muuttaa kaupparekisterilakia niin, että yritysten vastuuhenkilöiden tiedot olisivat salaisia. Muun muassa Minna Knus-Galán vastustaa hanketta. Samaa salailun edistämistä edustaa myös hallintarekisterin ulottaminen suomalaisiin osakesijoittajiin. Sitäkin perustellaan EU:lla.

Maailmassa taitaa olla liikaa rahaa, kun sitä kannattaa makuuttaa paratiisisaarilla – odottamassa mitä? Jos olisin miljonääri, vaatisinko minäkin verotukseen negatiivista progressiota ja kävisinkö vuosittain silittämässä laguunin rannalla ruskettuvia miljooniani? Tuleeko kaikista rikkaista apinoista ahneutensa vankeja, onko se meillä geeneissä?

3. Esille tuominen

Onko tämä vastakohta veroparatiisille? Kehutaan pidäkkeettömästi omaa erinomaisuutta, heitellään ”uusia” termejä ja julistaudutaan jonkin muka uuden airueeksi. Todellisuudessa ei kuitenkaan olla keksitty mitään uutta, vaan kierrätetään vanhaa. Eilisiltana Teema esitti kiintoisan uusinnan vuodelta 1989: Jupit, uuden sukupolven ammattilaiset. Siinä sen ajan ihmelapset Sam Inkinen, Mika D. Robanovitsch, Olli Ruuskanen ja Markus Järvinen (kas, kaikki urospinoita) todistivat kuinka nuoruus ja kansainvälisyys ja innovatiivuus ja professionaalisuus pelastavat maailman. Tai jos ei nyt aivan sitä, niin ainakin täyttävät oman rahapussin.

Tässä ei tietystikään ole mitään moitittavaa niin kauan kuin asiakkaat saavat rahojensa vastineeksi muutakin kuin hauskan hetken. Sekin voi olla mahdollista, sillä pojat näyttävät keksineen pyörän uudelleen. Ei nuoruus eikä kansainvälisyys eikä innovativisuus eikä professionaalisuus olleet mikään uusi innovaatio edes 1980 -luvulla. Mutta puhua pojat kyllä osasivat ja sen taidon ovat perineet monet heidän seuraajansa, esimerkiksi eräs Suomen nuorin fiosofian tohtori.

Pojat tuntuivat fanittavan Pentti Kouria. Kourihan tuli kuuluisaksi hieman myöhemmin ns. Kouri -kaupoista, jotka ulottivat lonkeronsa veroparatiiseihin…

Kovin rajoittunut maailmakuva näitä neljää miestä kuitenkin eteenpäin kuljetti. Data, pörssi, taide ja kulttuuri. Siinä ydinasiat, jotka heitä innoittivat. Heti huomaa, ettei tiede mahtunut tällekään listalle. Puheensa olisivat voineet olla vaikka viime viikolta, sen verran ajatonta pöhinää heistä irtosi.

Nuoret möivät itseään Young Professionals -brändin avulla. Se on keksitty jossain maailmalla ja näyttääpä termi elävän edelleen. Siihen aikaan oli siis ihan ok myydä yläpäätään. Salittua se on vieläkin. Tulee vaan ihmetelleeksi, että nyt ollaan tilanteessa, jossa alapään myyminen halutaan kriminalisoida, vaikka se sisältäisi suuremman taloudellisen kasvupotentiaalin kuin ehkäpä mikään muu ala. Voisipa olla, että sen avulla Suomi nousisi lamasta ja kaiken lisäksi rahat virtaisivat naarasapinoille. Kuinka monta naismiljonääriä ja naisjohtajaa maailma menettäisikään, jos oikeuministerin haahuilut toteutuvat!

Mainokset

~ Kirjoittanut simpanssifilosofi : 10.04.2013.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

 
%d bloggers like this: