TULVATURISTINA KYRÖNJOELLA

Suosikkinaaraani on halunnut nähdä kunnon tulvan, kun ei ole ikänään sellaista päässyt ihailemaan. No mikäpä siinä, kyllä asia kiinnostaa minuakin. Monena keväänä jo on arvottu, josko lähdettäisiin ja minne mentäisiin ja mihin aikaan. Tulvahuiput vaan tuntuvat tulevan ja menevän nopealla ja vaikeasti ennustettavalla aikataululla. Aikaisempina vuosina onkin tyydytty vain lähijokien ”normaaleja” ylivirtaamia ihailemaan.

Tämä kevät tuntui tarjoavan oivallisen mahdollisuuden tulvabongaukseen. Media ainakin estottomasti hehkutti tulvien olevan nyt suurimpia miesmuistiin. Viikonloppukin sopivasti, joten ei kun menoksi. Kohteeksi valikoitui Kyrönjoki, koskapa uutisissa oli edellispäivänä mainostettu Ilmajoen jääpatoja. Ilmajokihan on Seinäjoen yläpuolella, joten ajateltiin, että ainakin alajuoksun jääpatoja ehdittäisiin näkemään.

Väärin laskettu. Olimme jääpatojen suhteen melkein vuorokauden myöhässä. Merikaarronkin padot olivat purkautuneet edellisyönä. Seuraavalla kerralla kannattaa mennä uutisten kohteena olevasta joesta ainakin yksi pykälä pohjoisemmaksi. Mitenkäs se menikään se loru Pohjanmaan joista? Kansakoulussa rimpsu oli opeteltava ulkoa ja silloin sen vielä osasikin. Nyt piti turvautua googlen apuun: Oulu, Siika, Pyhä, Kala, Lesti, Perho, Ähtävä, Lapua, Kyrö.

Kyrönjoki on näistä siis se eteläisin ja aloittaa tulvauutisten sarjan. Nyt olisi pitänyt kuitenkin osata mennä useita pykäliä pohjoisemmaksi, sillä Kyrönjokivarsilla seikkaillessamme uutiset kertoivat kuinka jäät parhaillaan rusikoivat Pyhäjoen taajaman taloja. Paikallinen maaseutuasiamies siellä arvioi, että moinen tulva sattuu kerran 200 vuodessa.

No hukkaan ei reissu silti mennyt. Bongasimme sentään jääpatojen jäänteitä, kymmeniä katkenneita teitä, uhanalaisia taloja ja peltoja veden alla – ja lukuisan joukon muita tulvaturisteja. Ikäviä asioita apinoille, joiden omaisuudesta on kysymys, mutta tällainen luonnonnäytelmä näyttää kiehtovan ihmisiä. Ympäristösosiologi Timo P. Karjalainen Oulun yliopiston Thule -instituutista pohtii, että tulvabongauksessa ollaan tekemisissä oman pienuuden kanssa ja ymmärretään, ettei kaikkea voi hallita.

Jätimme Kyrönjokivarteen runsaat 200 euroa. Jotain taloudellista merkitystä tulvaturismillakin voisi olla, varsinkin jos apinoille olisi tarjolla ajankohtaista tietoa, mihin milloinkin kannattaa ajaa. Palveleva puhelin? Tiedothan ovat ely -keskuksissa valmiina, tarvitsisi vain sen puhelinnumeron. Tai sitten joku pieni bussifirma voisi polkaista pystyyn tulvabussin, joka veisi uteliaat parhaille paikoille. Merikaarron paikkeilla urheilu- tai kyläseura olikin keksinyt laittaa pystyyn grillin ja onnistuivat myymään turisteille 400 tulvamakkaraa.

Lähiseudulta tulleet tulvaturistit kertoivat, että Ilmajoen Nikkolassa näkemämme laajat tulvapellot olivat toistoa vuoden 1984 tulville. Miesmuistiin pahin näkymä siis levittäytyi edessämme. Kyllä sellainen pistää ajattelemaan.

PS. Bongattiin Kurikassa myös paras kukkakaupan nimi ikinä: Kimppu kivaa.

Kyrönjoki Vähäkyrö

Kyrönjoki Vähäkyrö2

Päyräilijät tulvapellolla Ilmajoki Nikkola

Peltoaukea Kurikan ja Jalasjärven rajalla

Peltoa Hirvijoki Jalasjärvi

Osta tästä jalasjärveläinen  rivitaloasunto jokinäkymällä

Kyrönjoki Ilmajoki Nikkola

Jalasjoki ja valtatie 3 Jalasjärvellä

Hirvijoki Jalasjärvi

Hirvijoki Jalasjärvi (2)

Mainokset

~ Kirjoittanut simpanssifilosofi : 24.04.2013.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

 
%d bloggers like this: