TIRKISTELEVÄT SEDÄT

Olet varmaan kyllästymiseen saakka kuullut ihmettelyjä siitä, miksi miehet eivät puhu. Ihmettelijät ovat yleensä naaraita, joille puhuminen on aivorakenteensa vuoksi luonnollisempaa ja miehiä helpompaa – olisikohan jo syytä alkaa suhtautua erilaisuuteen suvaitsevammin? Jo se, että näitä kysymyksiä kuulee moninverroin useammin kuin niitä, joissa ihmeteltäisiin naisten vuolautta, kertoo jotain ihmislajin sisäisestä epätasa-arvosta.

Miesten puhumattomuuteen on vaikuttanut moni asia evoluution kuluessa. Aivoihin ei vain mahdu se kaikki ”kiva”, mitä siellä voisi olla. Miesten aivot ovat hyötyneet enemmän spatiaalisista kyvyistä, joiden avulla urosapinat ovat pystyneet tekemään metsästysretkiään ja löytämään niiden jälkeen vielä takaisin laumansa luo. Metsässä tai savanneilla turha puhe olisi lisäksi karkottanut saaliseläimet. On siis ollut suurta viisautta pitää suu kiinni.

On myös muita tilanteita, joissa mies on oppinut valitsemaan hiljaisuuden. Tällainen tilanne on vaikkapa naaraan kysymys, mitä ajattelet tai miltä sinusta tuntuu. Miehet kun ajattelevat aina vääriä asioita (kuten naapurin vaimon takamusta) tai heidän tunteensa ovat naaraan mielestä vääriä. On siis ollut suurta viisautta pitää suu kiinni.

Annas kun setä näyttää

Mainio esimerkki tästä vaikenemisen viisaudesta löytyy Ihanista Naisista. Sehän on Yle Puheen kesäsarja, jossa muun muassa Miia Krause pölisee omiaan tunnin ajan kerran viikossa. Eilen vieraanaan oli muusikko Jonna Tervomaa, joka muistetaan 80 -luvun lapsitähteydestä ja vuoden 2004 linnajuhlien nipplegatesta, jolloin pariisilaisleninki paljasti ihanat nänninsä.

Jonna on myös sanoittanut ja säveltänyt biisejä ”miehisessä maailmassa”, kuten Miia halusi korostaa. Niinpä hän kysyikin Jonnalta johdattelevasti:

Kuinka vaikeaa oli tuolloin naisena saada omia tekstejään läpi ja kuinka paljon niissä sai oman päänsä pitää vai onko tullut sellaista setämäistä selkääntaputtelua, että annas kun setä näyttää.

Jonna ei tarttunut helppoon syöttiin, vaan vastasi suorastaan antifeministisesti:

Ei ole niin hirveästi (ohjeita) tullut, olis ois saanut ehkä enemmänkin tulla sellaista feedbäckiä… miesten ei ehkä ollutkaan niin helppoa puuttua, oisko siinä ollut jotenkin että tota, tai en mä tiedä, en todella koe että mua olis hirveästi tekstien kanssa missään vaiheessa ohjailtu.

Jonna vaikuttaa siis olevan Nainen eikä feministi. Ehkä hän tuossa pohti, uskaltaisiko tässä nyt sanoa ääneen, että nuo miehet olivat kaukaa viisaita. Olivat siis evoluutionsa omaksuneet ja pitivät suunsa kiinni tietäen, että joskus kuitenkin joku miiakrause tulee ja kysyy setien harjoittamasta kammottavasta nuorten naisten alistamisesta ja hyväksikäytöstä.

Toinenkin todiste Jonnan naiseudesta saatiin, kun hän pohti tekemisiään tyyliin: en pitänyt itseäni loistavana runoilijana… ajattelin ihan liikaa… itsekritiikki oli ihan kammottavaa. Naaraiden keskimääräinen itseluottamus ja itsetunto eivät vain koskaan voi nousta urosapinoiden tasolle, koska heillä sattuu olemaan vain kymmenesosa testosteronia elimistössään uroksiin verrattuna. Siinä on myös yksi syy, miksi naaraat eivät halua hakeutua huipulle. Evoluutio on näin varmistanut, että joku hoitaa lauman tärkeimmän tehtävän eli jälkeläisten kasvatuksen.

Peppukatse

Jos on puhekyky urosapinoille turha ominaisuus, niin näkökyky se vasta tuhoisa aisti tuntuu olevankin – jos on feministejä uskominen. Monet tuntuvat heitä uskovan. Miesten silmät tuntuvat eksyvän aina vääriin paikkoihin. Hissikatse ja tissikatse ovat kaikkien tuntemia uusia syntejä. Säärikatseetkin ovat niin väärin, että ahdistuneille naaraille on lanseerattu hittituotteeksi muodostunut vaate, katseet karkottavat karvalegginsit (!). Miten tämä nyt eroaa burkasta?

Sitten on tietysti vielä peppukatse. Miia puhui ohjelmassaan perseestä, mutta yritän olla sivistynyt. Eilinen uutisaalto kertoi, kuinka naantalilainen urosapina sai peppukatseen vuoksi pikapotkut. Muumimaailmaan väkeä kuskannut bussikuski oli ottanut kuvan naarasapinan arvatenkin hyvinmuodostuneesta takapuolesta. Raskauttavaksi seikaksi luettiin se, että hänellä oli muumipaita päällään.

Tällä kertaa Iltalehteen soitti kyseisen herkkupepun puoliso, joka kai luuli omistavansa ahterin. Tapauksessa on lukuisia kummallisuuksia. Aivan ilmeisesti kyseinen urosapina on haukannut liian suuren palan eli avioitunut omaa tasoaan huomattavasti korkeatasoisemman naaraan kanssa. Siitä syntyy mustasukkaisuus. Normaali uros olisi ollut vain ylpeä, jos muutkin huomaavat naaraansa muodot! Normaali uros olisi näyttänyt bussikuskille peukkua sen sijaan, että olisi päreensä polttanut ja valittanut, että kuljettaja oli tuijottanut pitkään hänen vaimoaan.

Kannattaa muistaa, että episodi käytiin julkisella paikalla, jossa valokuvaaminen on täysin laillista. Herkkupeppu oli mitä ilmeisimmin myös vaatteiden peittämä, joten toimittaja Elli-Alina Hiilamon laatima juttu tirkistelemisestä antaa tilanteesta (tarkoituksella) väärän kuvan. Mutta näinhän meitä sanoilla hallitaan.

Säälittävintä on tietysti se, ettei Muumimaailman johtaja Tomi Lohikoskellakaan ollut rohkeutta käyttäytyä järkevästi Hänen mielestään peppujen ihailu ei ole hyväksyttävää ja bussikuski siirrettiin johonkin muualle – ehkä karjankuljetusauton rattiin.

Peput tuntuvat olevan ”journalisteille” suuri ongelma. Tänään joku toimittaja, joka ei edes nimeään ole kehdannut mainita, oli tehnyt jutun Eveliina Tammenlaakson itsestään julkaisemasta peppukuvasta. Vaikka kuvassa näkyy aivan normaalit shortsit, se on silti toimittajan mielestä rohkea ja kohauttava!

Miten onkin niin, että vaikka suvaitsevaistoksi itsensä määrittelemä laumanosa pitää suurinta mekkalaa mielipiteistään, niin kaikki heteroseksiin liittyvä on silti jätetty kaikkein puritaanisimpien apinoiden pelikentäksi? Vai olisiko mahdollista, että nämä puritaanit löytyvätkin juuri sieltä suvaitsevaistosta? Ei ole mitenkään harvinaista, että ne samat yksilöt, jotka homoista ja maahanmuuttajista elantonsa saavat, ovatkin ensimmäisinä valittamassa yhteiskunnan yliseksualisoitumisesta ja tissiliivimainosten ilmestymisestä kadunvarsille.

Miesten vika

Mikäpä ei nykymaailmassa olisi valkoisen, keski-ikäisen heteromiehen vika? Nyt jotkut ”tutkijat” ovat todistamassa, että miesten vika periytyy aikojen alusta saakka. Itse asiassa näin tietysti onkin, sillä naaras on evoluution kannalta se arvokkaampi sukupuoli. Tämä suorastaa pakottaa urokset altavastaajiksi kaikessa, sillä sympatiat asettuvat aina arvokkaamman osapuolen tueksi.

Vaikka mies onkin aina syyllinen, silti hieman hymyilytti niin suomalaisen kuin kansainvälisen median into otsikointiin: naisten vaihdevuodet ovat miesten vika! Kohta myös kuukautiset ja synnyttäminenkin paljastuvat miesten syyksi – johan feministit sen ovat sanoneet, että kaikki paha tulee patriarkaatista.

Yksi uskoo jumalaan, toinen allahiin ja kolmas patriarkaattiin. Nämä ovat uskomuksia ajalta ennen Darwinia ja nykyistä evoluutiobiologiaa. Ken on sille tasolle jäänyt, ei näköjään pysty kehittymään modernin maailman tietämyksen tasolle.

Vaihdevuosiuutinen oli peräisin ihan kelvollisen kuuloisasta tieteellisestä julkaisusarjasta Computational Biology. Vaikka tämä matemaattisten mallien perusteella tehty kanadalaistutkimus pitäisikin paikkansa, siitä tehdyt johtopäätökset ovat ihan persee… anteeksi pepusta. Yksi kolmesta tutkijasta, evoluutiogeneetikko Rama Singh jopa sanailee, että jos vanhemmat naiset olisivat hallinneet peliä ja valinneet vain nuoria miehiä lisääntymiskumppaneiksi, tilanne olisi täysin päinvastainen: miehet kärsisivät nyt vaihdevuosista!

Tämä väite on uskomattoman lapsellinen tiedemiehen suusta kuultuna. Siinä on jätetty kaikki biologiset tosiasiat huomioon ottamatta. On ehkä ajateltu pelkkää matematiikkaa? Myös miehillä on vaihdevuodet. Ja miksi vaihdevuodet esitetään tutkijoiden toimesta huonona asiana, jolle pitää etsiä syyllinen? Vai haluaisitko, että 90 -vuotias mummosi vielä kiidätettäisiin synnytyssaliin? Vanhojen naisten ”vapautusta” synnytyksestä voi pitää pelkästään positiivisena asiana.

Evoluutiolla tai luonnolla ei ole mitään tarkoitusta, siksi sieltä ei voi etsiä syyllisiäkään. Populaatioissa lisääntyvät ne ominaisuudet, jotka parhaiten takaavat sen menestymisen. Ehkä nämä tutkijat siis ovat sitä mieltä, ettei ihminen kuulu luontoon?

Eläinkunnassa vallitsee yleensä sääntö, että lisääntymisikä on yhtä kuin elinikä. Martoja yksilöitä ei kannata pitää hengissä kuluttamassa ravintoa ja muita resursseja. Mutta jospa ihminen olisikin poikkeus – mehän niin mielellämme haluamme olla ainutlaatuisia. Toki emme ole tässäkään asiassa yksin, sillä ainakin eräillä valailla ja vankeudessa elävillä simpansseilla on vaihdevuodet.

Ihmislapsi tarvitsee hoivaa pitkälti toistakymmentä vuotta. Jos äiti synnyttäisi 90 -vuotiaana, olisi melko varmaa, että lapsi jäisi orvoksi. Lisäksi ihmisen aivot eli pääkoppa ovat kehittyneet niin suuriksi, ettei mummoiässä kroppa enää edes kestäisi synnytystä. Naaraiden luonnollinen ikä olisi siten ilman vaihdevuosia noin 50 vuotta. Kiitos miehille, jos ovat antaneet naisille lahjaksi toiset 50 vuotta! Vaihdevuodet lienevät melko pieni hinta moisesta bonuksesta?

Sellaisista tutkimustuloksista ei jostakin syystä ole suuria otsikoita revitelty, että vanhojen isien ja isoisien lapsilla on keskimääräistä pidemmät telomeerit. Mitä pidemmät telomeerit, sitä pitkäikäisempi ja terveempi elämä yksilöä odottaa. Miehen sperman kromosomeissa telomeerit pidentyvät miehen ikääntyessä, naaraan munasoluissa vastaavaa ei tapahdu. Siittiöitä syntyy koko ajan, mutta kaikki munasolut ovat tytöillä ”valmiina” jo syntymähetkellä. Vanhojen miesten kiinnostuksen nuoriin naaraisiin voidaan siten selittää johtaneen ”yli-ikäisten” naaraiden syntyyn, sillä tyttäret perivät isiltään geenit, jotka mahdollistavat elämisen yli 50 -vuotiaiksi eli yli biologisesti kelvollisen lisääntymisiän.

Oikeasti, Singhin ja kumppaneiden ”tutkimuksesta” ei löydy kunnon perustetta esitetylle raflaavalle johtopäätökselle. Tulos riippuu kokonaan matemaattiseen malliin syötettyjen tietojen luotettavuudesta ja tyhjästä luoduista lähtöoletuksista. Ne on jo todettu vääriksi. Muun muassa vaihdevuosia tutkinut ja aiheesta kirjankin (Menopause, A Biocultural Perspective, 2006) kirjoittanut biologisen antropologian professori Lynnette Leidy Sievert sekä Oxfordin yliopiston evoluutiobiologi Maxwell Burton-Chellew ovat lytänneet tutkimuksen. Jostain syystä luotan heidän asiantuntemukseensa enemmän kuin kanadalaishemmojen epäloogisiin selitelmiin.

Mainokset

~ Kirjoittanut simpanssifilosofi : 28.06.2013.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

 
%d bloggers like this: