KESÄN KOHOKOHTIA: Tukkijoella

Suomalaisen kesäteatterin sanotaan olevan ainutlaatuinen ilmiö maailmassa. Johtuu kai kesämme lyhyydestä. Parasta kesäteatteria on viime vuosina löytynyt Äänekosken Suojoelta. Ja löytyy tänäkin kesänä, kun Kartano Kievarin teatterissa esitetään Piukat Paikat. Huh, siis se Marilyn Monroen tunnetuksi tekemä klassikko! Suomalaisena Marilyninä loistaa aivan hurmaava Maria Lund, jolla onkin tällä viikolla ollut vähintään kaksi juhlapäivää: tiistaiset nimipäivät ja eilinen ensi-ilta.

Voiko Suomesta ketään muuta naarasapinaa Marilynin korkokenkiin edes ajatella?

Myönnetään, tuskin olen puolueeton kehuissani. Olenhan ikuinen Maria -fani ja jollakin tapaa myös Suojoki -fani. Paikkaan liittyy koskaan henkilökohtaisesti kokemattomia, edellisen sukupolven muistoja. Emoni asui lapsuudessaan Suojoen kartanossa, koska isänsä toimi sen tilanhoitajana 1920 -luvulla. Suojoen kartanolla on 1700 -luvulta alkava vaiheikas historia, johon kuuluu ministereitä ja valtiopäivämiehiä.

Tukkijoella yleiso tanssii

Suojoen vaiheita

Kartano sijaitsee hienolla paikalla Suojoen mutkassa, suurten peltoaukeiden ympäröimänä. Joki oli ennenvanhaan lohivesi eli taimenten valtakuntaa parhaasta päästä. Vätälänkoski, Varpaskoski, Hietamankoski, Aittokoski ja Kiimaskoski; kaikki ne hävisivät ihmislajin ahneuden seurauksena 1960 -luvulla, kun jokeen rakennettiin voimalaitos. Etenkin joenniskalla sijainnut Hietamankoski oli tunnettu taimenkoski, josta kalastusikoni Erkki Norellilla on omakohtaisia muistoja. Norellin isän enoneno oli muuten eräs William Ruth

Odotan, josko kehittyisimme sille tasolle, että Hietamankosken palauttaminen luonnontilaan tulisi mahdolliseksi.

Rudolf Holsti syntyi samana syksynä vuonna 1881, jolloin isänsä varatuomari Frans Holsti osti Suojoen kartanon herra K. Forssénilta 40 000 markalla. Myöhemmin tilaan kuului 15 torppaa ja sen alueella aloitti toimintansa Hietaman ensimmäinen koulu. Holsti oli myös kuuluisa hevostenkasvattaja. Näissä ympyröissä kasvoi nuori Rudolf, josta tuli myöhemmin Suomen ulkoministeri, kansanedustaja, diplomaatti ja Stanfordin yliopiston opettaja. Holtiton velanotto johti kuitenkin siihen, että tila joutui jo vuonna 1896 pakkohuutokaupassa Kalle Piiloselle. Piilonen oli hänkin valtiopäivämies sekä maanviljelijä ja liikemies, joka omisti muu muassa 15 000 hehtaaria metsämaata.

Hauska linkki kirjailija Juhani Ahoon löytyy sitä kautta, että Piilonen omisti yhdessä William Ruthin kanssa Keiteleen ensimmäisen höyryhinaajan. Ruth puolestaan oli se apina, joka tutustutti Ahon Huopanankoskeen ja perhokalastukseen. Piilosta saamme kiittää siitä, että Suolahteen saakka rakennettiin rautatie, jota Ahokin sitten käytti Helsingistä Huopanalle matkatessaan. Piilonen ajoi myös kanavaa Keiteleen ja Päijänteen välille, mutta hanke toteutui vasta yli sata vuotta myöhemmin.

Vuonna 1932 Suojoen tila päätyi Äänekosken maalaiskunnan omistukseen ja siitä tuli kunnan hallinnollinen keskus. Päärakennus toimi kunnantalona. Talvisodan jälkeen tilasta jaettiin 15 asutustilaa. Vuonna 1952 siellä järjestettiin vielä maatalousnäyttely, mutta kuten julkisille omistuksille tuppaa käymään, Suojoen tilakin rapistui vähitellen. Parhaassa kunnossa on nykyään jyhkeä, metriset kiviseinät omaava kivinavetta, josta Martti Vainio parisenkymmentä vuotta sitten jalosti tanssi- ja ravintolakeskuksen. Sen kylkeen rakennettiin myöhemmin katettu kesäteatteri.

Parhaiten Suojoki taidetaan kuitenkin tuntea sillastaan, jonka jäinen pinta yllätti 28.4.1973 Alfa Romeolla hurjastelleen Arto Matikaisen. Hänen kyydissään istui Kukonhiekan lavalle esiintymään menossa ollut auton omistaja, laulaja Sammy Babitsin, joka kuoli saamiinsa vammoihin.

Miten tämä nyt liittyy siihen, että sillanpieleen rakennettiin 1980 -luvulla Ääänekosken seurakunnan hautausmaa? Ei varmaan mitenkään, mutta olihan se varsin kummallinen ratkaisu. Suojoen maisema oli seutukunnan suurimpia yhtenäisiä peltoaukeita, eivät siihen kirkko ja hautausmaa mitenkään säällisesti istuneet. Siihen aikaan seurakunnat olivat kuitenkin varoissaan ja tekivät mitä halusivat. Vuonna 1983 koko Suojoen tila, tai mitä siitä oli jäljellä, oli siirtynyt seurakunnan omistukseen. Myöhemmin osa siitä onneksi myytiin matkailukäyttöön, joten saamme Suojoella nauttia edelleen myös maanpäällisestä viihteestä.

tukkijoellla Janne Raudaskoski ja Timo Karttunen

Tukkijoella Kirsi ja Janne Raudaskoski

Tukit joessa, tytöt rannalla

Olisiko parempaa paikkaa Teuvo Pakkalan Tukkijoella -näytelmälle voitu löytääkään kuin Suojoki, jonka rantoja tukkilaiset oikeastikin ovat rampanneet? Toissakesänä alkoi Freedex Tuotannon aika Suojoella ja heti mainiolla, suomalaista tukkilaisromantiikkaa kihisevällä esityksellä. Silloinkin Maria Lund loisti pääosassa esittäen Pietolan talossa asustelevaa orpotyttö Annia. Talon Katri -tyttärenä hurmasi Kirsi Ståhlberg, tuo Salattujen elämien pelottava kieroilija – luonnossa ihanampaa naarasta on vaikea kuvitella.

Tukkilaiselämään liitetään talollisten tytärten vikittely ja miksei liitettäisi. Onhan myös Maria Lund ansiokkaasti juhannuksen alla todennut, että elämän on tarkoitus lisääntyminen – se on hauskaa sitä paitsi! Näin hän tuli taas kerran todistaneeksi, ettei ole hitustakaan kallellaan feminismin suuntaan. Mikä voisikaan olla parempi todiste naaraan lahjakkuudesta!

Tukkijoella Maria Lund Tukkijoella Kirsi

tukkijoellla Maria ja Veli-Matti Linnatukkijoellla Maria ja Veli-Matti Linna

Tukkijoella Timo Rautiainentukkijoella Kirsi Stahlberg

tukkijoella Kirsitukkijoella Maria ja tukkilaiset

Tukkijoella -näytelmä on siis kertomus siitä, kuinka miesten elämä pyörii naisten ympärillä. Kyläkuntaa hallitsee kylän eukkojen tuella lopulta huijariksi paljastuva Rättäri (Timo Rautiainen), joka kepulikonstein yrittää saada Katrin itselleen. Tukkilaispomo Turkka (Janne Raudaskoski) onnistuu paljastamaan Rättärin valheet ja saa lopulta ihastuneen Katrin itselleen. Kihlajaisten juhlinnassa myös Anni suo rakkautta tukkilaisporukan Huotarille (Veli-Matti Linna) ja Pietolan renki Tolari (Jyrki Kemppainen) saa hänkin vastarakkautta tukkilaisemäntä Maijalta (Elina Mäkinen).

Kaikki siis saavat – paitsi Rättäri. Onnellinen loppu, kuten hyvässä kesäteatteriesityksessä kuuluukin olla. Mikko Kivisen ohjaus oli todella mainio. Hän oli keksinyt hyödyntää näyttämön mahdollisuudet maksimaalisesti. Lisäksi mukaan oli otettu hauskoja heittoja nykymaailmaan ja yhdessä kohtauksessa näyttelijät hakivat yleisöä tanssimaan Näyttelijät suorastaan loistivat. Nimekkäiltä tähdiltä sitä toki saattoi odottaakin. Kirsi Ståhlberg yllätti hienolla laulutaidollaan, mutta hänhän onkin ammattimuusikko, mitä en aiemmin tiennyt. Myös vähemmän tutut nimet yllättivät. Varsinkin eroottinen Elina Mäkinen ja hulvaton Jyrki Kemppainen jäivät lähtemättömästi mieleen. Turhaan ei Jyrkistä ole tehty Piukkojen Paikkojen Jerryä!

tukkijoella Maria Lund ja Veli-Matti Linna

tukkijoella Maria

Katso myös:

KESÄN KOHOKOHTIA: Maria Lund

KESÄN KOHOKOHTIA: Tikusta asiaa

Rockin’ Around

Suomen tärkein päivä

Mainokset

~ Kirjoittanut simpanssifilosofi : 05.07.2013.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

 
%d bloggers like this: