NAISEN (?) LOGIIKKA

Vaarallinen otsikko. Naaraat ovat evoluution erityisessä suojeluksessa ja siksi naaraiden julkinen arvioiminen sen paremmin positiiviseen kuin negatiiviseen sävyyn (huumorilla tai ei) on aina riskibisnes. Sen sai kokea myös Spede eli Pertti Pasanen tehtyään aikoinaan Naisen logiikka -nimisen elokuvan. Tämä evolutiivinen herkkyys on tarjonnut feministeille mahtavan voiman, jota he eivät oikeasti edes ansaitsisi, koska eivät ole aivorakenteeltaan oikeita naaraita. Tämän vuoksi urosapinoiden mahdollisuus elää lajityypilliseen tapaansa on käymässä yhä mahdottomammaksi: viimeisin uutinen kertoo, että Irlannin The Sun on feministipainostuksen vuoksi lopettanut kolmossivun tissikuvien julkaisemisen.

Miksi feministit vihaavat paljaita tissejä? Siksi, että ne muistuttavat joka kerta naaraiden seksuaalisesta ylivallasta uroksiin nähden. Se ei millään muotoa sovi yhteen feminismin viljelemän uhristatuksen kanssa.

Stasin jäljillä

Torstainen ”uutinen” puolestaan todistaa, että myös yksityisluontoinen naaraita koskeva puhe rinnastetaan nykyään rikokseen. Jollakin tapaa tämä tuo mieleen muinaisen Itä-Saksan, jossa valtion ”turvallisuuselin” eli Stasi vakoili kansalaisten puheita kaikkialla. Nyt tätä vakoilua on tehty Helsingin hovioikeudessa tasa-arvoselvityksen nimissä. On käynyt ilmi, että hovioikeuden jäsenet saattavat tauoilla keskenään pulistessaan käyttää sellaisia sanoja kuin neekeri, ryssä, juutalainen, homo ja jopa femakko!

Kauheaa.

Naurussa oli pitelemistä, kun toimittaja Jarkko Sipilä Seitsemän uutisissa vakavalla naamalla paheksui sitä, että hovioikeuden juhlissa miespuoliset tuomarit ovat tehneet seksuaalisia ehdotuksia naispuolisille esittelijöille! Miehet ovat myös ”kourineet” naisia, mitä se sitten tarkoittaneekaan. Luultavasti urosapinat ovat panneet käden naaraan hartialle pyytäessään tätä tanssimaan tai sitten tanssin tuiskeessa yrittäneet hienovaraisesti kokeilla, onko hameen tai housujen alla pöksyjä vai ei. Siis aivan normaalia urosapinan käyttäytymistä.

Selvityksestä käy ilmi, että kansliahenkilökunta ja esittelijät ovat kokeneet epäasiallista käyttäytymistä. Tämä kokeminen onkin tasa-arvolain keskeinen sisältö. Toisin kuin lainsäädännössä yleensä, tasa-arvolain (9a§) edessä syytetyn pitää todistaa olevansa syytön! Tasa-arvoselvitysten laatijat, hovioikeudenneuvokset Taina Tuohino ja Timo Ojala, tulkitsevat, että seksuaalisen kanssakäymisen ehdottelu on tasa-arvolain mukaista syrjintää. Lähes syrjinnäksi he määritelevät esimerkisi naisten kävelytyyliin kohdistuvan vihjailun. Melkoisen suhteellisuudentajutonta, sillä yksikin vastaus, jossa joku itsestään epävarma naaras kokee olonsa epämukavaksi, riittää leimaamaan koko työyhteisön.

Korkeimman oikeuden presidentti Pauliine Koskelo järkyttyi moisesta tuomarinviittojen suojassa harjoitettavasta sodomiasta. Hän toivoo tällaisen käytöksen loppuvan. Hovioikeuden presidentti Mikko Könkkölä pitää moista käytöstä täysin sopimattomana. Eihän Könkkölä muuta voi, kun yhteiskunnallinen ilmapiiri on mennyt näin hysteerikseksi. Tietysti myös feministiministeri Anna-Maja Henriksson tuomitsee tuomareiden käytöksen. Oikeusministerin mielestä erityisesti seksuaalirikoksista (kuinka ollakaan) vähättelevään sävyyn puhuminen on erittäin vakavaa.

Selvityksestä ilmenee, ettei käytös ole vaikuttanut tehtyjen päätösten sisältöön. Sen luulisi olevan tärkein asia. Mites se vänrikki Koskelan sanonta menikään: asialliset hommat suoritetaan, mutta muuten ollaan kuin Ellun kanat. Virke kuvaa loistavasti urosapinoiden lajityypillistä käyttäytymistä. Ja miehiä ne ovat urostuomaritkin. Samat hormonit siellä hyrräävät kuin muillakin uroilla – todennäköisesti vielä keskimääräistä suuremmilla pitoisuuksilla, kun ovat niin korkeaan asemaan päässeet. Onhan se nähty, että normaaleja miehiä ne ovat maailman mahtavimmatkin presidentit. Naaraat pyörittävät myös heitä kuin rusettia kaulassaan.

Nyt siis sekä Henriksson, Koskelo kuin Könkköläkin vaativat, ettei urosapina saa tehdä seksuaalisia ehdotuksia naarasapinoille. Tai että huumori on kiellettävä ja juttelut sensuroitava. Vaativatko he siis tuomareidensa kastroimista, vai mistä on kysymys? Mikään muu toimenpide kun ei nyt vaan auta. Tai tokihan auttaa, jos kielletään juhliminen ja virkoihin valitaan pelkkiä naarasapinoita…

Olisi oikeastaan vallan kiehtovaa testata yhteiskunta, jossa naiset tekisivät kaiken työn. Miehet voisivat vaikka muuttaa viidakkoon ja elellä siellä Tarzanin tavoin. Seuraisiko siitä paratiisi? Voisimme aavistella lopputulosta Jari Sarasvuon kokemusten perusteella. Hän paljasti ohjelmassaan, että kymmenientuhansien yrityskäyntiensä tuottaman tiedon perusteella on selvää, että että naisvaltaisilla työpaikoilla nainen on naiselle susi.

Nyt joku älähtää, että kiusaavathan miehetkin. Niin tekevät, mutta naiset osaavat tämänkin paremmin. Kiusaamistutkija Päivi Hamarus kertoo, että tyttöjen välinen kiusaaminen on aikuisten silmiin usein täysin huomaamatonta. Urosten harjoittama fyysinen väkivalta on helppo nähdä ja tuomita, mutta naaraiden tapa kurmuuttaa henkisellä tasolla jää edelleen vaille huomiota.

Kynsikatse

Feministisen ajattelun logiikkaa eli logiikattomuutta pullahti kesken tämän kirjoittamisen valaisemaan Helsingin Sanomien pääkirjoitus(!)toimittaja Annamari ”Suomi tarvitsee lisää feministejä” Sipilä – toivottavasti hän ei ole mitään sukua kepun puheenjohtaja Juha Sipilälle.

Annamari poltti päreensä, kun keskiviikon Yle -uutislähetyksessä oli kuvattu valtionvarainministeri Jutta Urpilaisen käsiä. Se on kuulema arkipäivän seksismiä – eli siis syntiä. On noilla feministeillä jutut. Ongelma oli siinä, että Jutta oli lakannut (eli lakkauttanut) kyntensä punaisiksi. Nainen tietysti saa käyttää millaista lakkaa tahansa, mutta punaisen kohdalla kynsikatse näyttää olevan kielletty.

Muistakaa nyt kaikki Suomen uroot: punaisia kynsiä ei saa katsoa eikä niistä varsinkaan saa kiihottua!

Olisi teidän feministien nyt reilua saman tien kertoa kaikki muutkin värit, joiden katsominen on rikollista ja yhteiskuntarauhaa vaarantavaa puuhaa – eli mielenrauhaanne järkyttävää käyttäytymistä. Meille värisokeille on tietysti turvallisinta, ettemme ylipäätään enää koskaan suuntaa katsettamme naarasapinoiden sormiin(kaan).

Sillä ei Annamarin sielunelämässä ollut mitään merkitystä, että samassa uutispätkässä oli kuvattu myös yleisön (uros)käsiä ja kaikkea mahdollista muutakin sisällön kannalta epäolennaista. Kuten televisiokameroita!

En nyt vaan millään ilveellä ymmärrä tätä Annamarin johtopäätöstä: arkipäivän seksismiä on se, että televisiokamera tarkentaa ministerin manikyyriin. Kansantaloudellista seksismiä on se, ettei manikyristin työtä arvosteta. Normaalilla apinalogiikalla ajateltuna juuri se, että televisio tarkentaa ministerin manikyyriin, on manikyristin työn arvostamista.

Näille femakoille koko elämä näyttää olevan pelkkää seksismiä; mahtaa heidän elämänsä olla vaikeaa. Mutta itsepä ovat tiensä valinneet, ei kai mikään (vielä) pakota olemaan feministi? Vai pakottaako?

Ei ole kuin pari kuukautta siitä, kun Sanoma-konsernin johto antoi potkut Hesarin vastaavalle päätoimittajalle Mikael Pentikäiselle. Hän oli pidetty johtaja työntekijöiden keskuudessa ja uudisti lehteä ansiokkaasti. Miksi tällaiset Sipilän kaltaiset femakot eivät koskaan saa potkuja? Siksikö, että siitä syntyisi niin riivatunmoinen hulabaloo, ettei yksikään työnantaja moista kestäisi?

Pentikäisen tilalle vt. vastaavaksi päätoimittajaksi valittiin suoraan vanhempainvapaalta Riikka Venäläinen. Pari vuotta aiemmin hänet oli valittu päätoimittajaksi suoraan äitiyslomalta. Tällainen on kiusallista feministeille, joiden propagandan mukaan naisen työura loppuu, jos tämä uskaltaa jäädä kotiin lapsiaan hoitamaan.

Tiedoksi Sipilälle. Miten teidät feministit saisi ymmärtämään, että harjoittamanne jatkuva miesten mollaaminen johtaa pelkästään naisten aseman huonontumiseen? Puheenne tavoittaa vain meidät kiltit miehet. Pysymme jo nyt kiltisti sadan metrin päässä kaikista naisista. Näin ollen naiset kohtaavat enää vain niitä uroksia, jotka eivät koskaan lue lehtiä eivätkä katso uutisia tai joiden aivosoluja propagandanne ei pysty hitustakaan koskettamaan.

Stripparifilosofiaa

Jokohan nyt viimein päästäisiin siihen aiheeseen, josta tämä juttu piti alunperin kirjoittaa. Eli antropologiaan.

Keskiviikon uutistarjonnasta hyppäsi silmille toimittaja Jenni Idin vetäisemä otsikko: Tutkija ryhtyi strippariksi – ”Tämän opin miehistä”. Pakkohan striptease -taiteen vankkumattoman kannattajan tällainen juttu oli lukea. Ensimmäinen kummallisuus kuitenkin paljastui jo pikaisella aiheen googlaisulla. ”Uutinen” oli yli kymmenen vuotta vanha! Kulttuuriantropologi Katherine Frank todella oli ryhtynyt strippariksi pystyäkseen ymmärtämään miesten käyttäytymistä, mutta se tapahtui jo 1990 -luvulla. Hän kirjoitti havainnoistaan väitöskirjan vuonna 1999 sekä kirjat G -strings and Sympathy: Strip Club Regulars and Male Desire (2002) ja Flesh for Fantasy: Producing and Consuming Exotic Dance (2006). Tänä vuonna Frankilta on ilmestynyt kirja ryhmäseksistä: Plays Well in Groups: A Journey Trough The World of Group Sex.

Kiitos Jennille Frankin esilletuonnista, tuskin olisin muuten koskaan tällaisesta tiedenaiskaunottaresta mitään tullut tietämään. Hän luultavasti sijoittuisi kärkikolmikkoon, jos joku keksisi järjestää professoreiden maailmanlaajuiset missikisat. Jonkin verran hänellä on täytynyt olla itseluottamustakin, että on uskaltanut lähteä riisuutumaan miesten edessä. Silti hän havaitsi strippaamisen lisäävän itseluottamustaan ja vaikuttavan positiivisesti omaan kehonkuvaansa. Hän koki tanssimisen positiivisena asiana. Se auttoi häntä ymmärtämään entistä paremmin seksuaalisuutta ylipäätään. Lisäksi hän yllättyi siitä, kuinka erilaisista naisvartaloista miehet pitivät; naisen ei todellakaan tarvitse olla samasta muotista ollakseen haluttava.

Ikävää tietoa feministeille. Ehkä stripparit eivät olekaan alistettuja surkimuksia. Ehkä ei olekaan vain miesten syy, että naisilla on ulkonäköpaineita.

Feministien valheellinen propaganda saa kyytiä edelleen, kun Frank lataa, ettei strippareiden katseleminen vääristä naiskuvaa Hänen mukaansa strippiklubilla käyminen voi jopa vahvistaa avioliittoa. Klubilla käyminen ei tarkoita sitä, etteikö mies haluaisi ja rakastaisi vaimoaan. Erotiikkaravintolat tarjoavat turvallisen ympäristön, jossa mies voi kokea lajityypillisen käyttäytymisensä mukaisia fantasioita. Siinä ympäristössä saattaa hetkeksi vapautua yhteiskunnan miesten seksuaalisuudelle asettamista rajoituksista ja siitä, ettei heidän tarpeitaan ja mielihalujaan kukaan hyväksy. Siellä voi olla vapaa esimerkiksi sellaisista ristiriitaisuuksista, että naiset haluavat kyllä kuulla olevansa kauniita, mutta silti heitä ei saa katsoa eli ”kohdella objekteina”.

Tähän saakka ok. Nyt tulee sitten se logiikkatyhjiö. Frank oli stripannut kuuden vuoden ajan ja oppinut paljon seksuaalisuudesta, miesten käyttäytymisestä ja inhimillisestä vuorovaikutuksesta. Hänellä siis on tietoa. Mutta kun Virginia Vitzthum kysyi häneltä tänä kesänä, miten hän suhtautuisi, jos miehensä vierailisi erotiikkaravintolassa, tiedolla ei enää ollutkaan mitään merkitystä. Frank paljasti, ettei tykkäisi siitä!

Toimivatko naiset todella pelkällä tunteella? Tai ehkä Frank ei kuitenkaan ole aivan oikea nainen, sillä hän kertoo olleensa opiskelijana pornografiaa vastustava feministi, joka luki Andrea Dworkinia ja Catharine MacKinnonia!

No oikeasti, apinanaaraiden tärkein missio on todellakin kontrolloida ja rajoittaa urosten seksuaalisuutta. Se näkyy vaikkapa naiskansanedustajien harjoittamassa politiikassa. Kyse on puhtaasta biologiasta. Ihmisuros on biologialtaan moniavioinen, naaras yksiavioinen. Naisten etu on siis rajoittaa miesten seksuaalista käyttäytymistä, mikä näkyy kaikessa yhteiskunnallisessa toiminnassa. Moniavioisuus on jopa lailla kielletty.

Tämä eläimellinen piirteemme on myös seksinostokieltoa ajavien pontimena – ei siis mikään humanistinen ihanne tai ihmisyyden jalo ilmentymä, vaan puhdas biologia. Nainen saa myydä, mutta mies ei saa ostaa. Näin feministit paljastuvat eläimiksi vähintään samassa määrin kuin halveksimansa miehet.

Ero näkyy myös siinä, että Hunkseja fanittamaan menevät naiset koetaan moderneiksi, itsenäisiksi ja vapaiksi, mutta strippareita katsovat miehet ovat kuolaavia surkimuksia. Erotiikkaravintolat leimataan hämäräperäisiksi paikoiksi. Jako ilmenee jopa siinä, kuinka eri tavalla suhtaudumme tekopeniksellä leikkivään leidiin ja tekopimpin kanssa ähertävään peräkammarinpoikaan.

Naisen seksuaalisuus on yhteiskuntamme oikeuden mitta. Maailma olisi aivan erilainen, jo miehen seksuaalisuus saisi ilmetä ilman syyllistämistä ja kriminalisointia. Maailma olisi bonobojen. Bonoboilla muodollinen valta on naarailla, seksuaalinen valta uroksilla. Ihmisellä tilanne on päinvastainen.

Katherine Frank saattaisi sallia miehelleen strippikokemuksen sillä ehdolla, että hän voisi itse käydä katselemassa riisuutuvia miehiä. Valitettavasti vielä ei ole juurikaan paikkoja, joissa naiset voisivat maksaa nuorille, seksikkäille miehille ja hivellä heidän itsetuntoaan. Tulevaisuudessa näin voi olla.

Katherine siis sallii itselleen julkisen riisuuntumisen, mutta ei salli miehelleen katsomista. Katherine on väärässä tulevaisuudenkin suhteen. Erotiikkaravintoloissa olisi pilvin pimein miesstrippareita, jos naiset haluaisivat siitä maksaa. Se ei kuitenkaan kiinnosta tarpeeksi monia naaraita, koska naiset ja miehet ovat erilaisia. Korjaus tähänkin: miesstripparit eivät välttämättä tee työtään itsetuntonsa hivelemiseksi vaan aivan muista syistä.

Lapsellista

Yksi uutinen kertoo, kuinka suomalaisnaisetkin voivat nyt pakastaa munasolujaan voidakseen rakentaa rauhassa uraa. Toinen uutinen kertoo, kuinka teiniraskaudet ovat vähentyneet. Molempia varmaankin hehkutetaan naisten keskuudessa hyvinä uutisina, vaikka oikeasti molemmat ovat huonoja uutisia.

Ei ole millään perusteella lasten kannalta hyväksi, että äiti synnyttää yli nelikymppisenä. Enpä tiedä onko se sitä edes koko yhteiskunnan kannalta. Miksi uraohjus ylipäätään haluaisi lapsen juuri silloin, kun menee lujempaa kuin koskaan aikaisemmin? Vai lykätäänkö lapsensaanti eläkeiälle? Maailmalla keinohedelmöittyjä lapsia on synnytetty seitsenkymppisinä.

Teiniäideillä on terveempi kroppa, paremmat valmiudet leikkiä lasten kanssa ja vähemmän stressiä ”oikeasta” vanhemmuudesta. Teiniäideillä on kotona nuoret vanhemmat, jolloin todellinen sukulaisapu voi toimia. Ainoa ongelma on nuoriin äiteihin kohdistuva moralismi.

Eniten toistettu peruste teiniäitiyttä vastaan on se, että pitäähän nuorten saada juhlia. Ihanko totta?

Beyoncé leikkasi hiuksensa ja lööppilehdet hehkuttivat häikäisevää muutosta. Jopa Hesari uutisoi asian. Instagramkommentit olivat kuulema ylistäviä. Varmaankin kommentoijat ovat olleet naisia, joilla on itsellään lyhyet hiukset. Sama ilmiö siis kuin se, että lapsensa päivähoitoon kiikuttavat vanhemmat puolustavat laitoshoitoa.

Minun silmiini Beyoncén uusi tyyli näyttää surkealta. Miesten mielipiteestä tuskin kukaan on sosiaalisessa mediassa kiinnostunut. Jotain merkitystä hiusten pituudella kuitenkin on. Katherine Frankin havaintojen mukaan lyhythiuksinen strippari ei saanut rahaa. Pitkät hiukset ovat jopa niin arvokkaita, että niitä varastetaan keskellä katua suoraan kantajansa päästä. Ei mikään ihme sinänsä, sillä pitkät hiukset ovat niitä helpoimmin havaittavia todisteita naaraan hedelmällisyydestä.

Mainokset

~ Kirjoittanut simpanssifilosofi : 11.08.2013.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

 
%d bloggers like this: