EURON ATERIA

Ilmaisia lounaita ei ole olemassa. Näinhän meille on opetettu ja yrityselämässä määritelmä pitääkin paikkansa. Yhteisöissä homma toimii vähän eri tavalla. Lauman kokonaisedun mukaista on auttaa heikompia ja pitää elinympäristöstä huolta. Siihen kokonaisuuteen ilmaiset lounaat istuvat kuin nenä päähän.

Miksen minä tuota keksinyt oli ensimmäinen ajatus, kun satuin lukemaan Sitran ja Jyväskylän kaupungin järjestämän Kohti resurssiviisautta -kilpailun tuottamasta ideasta. Sen mukaisesti Vaajakummun koululla on myyty tähdelounaat lähiseudun asiakkaille eurolla per ateria. Kilpailuun pyydettiin luonnonvaroja säästäviä ehdotuksia kaikilta apinoilta. Ja euron ateria ON hyvä keksintö! Se parhaita uusia ajatuksia, mitä julkisuuteen on pitkään aikaan pulpahtanut.

Naurettavuuden huiput

Samalla kun ihmettelin luovuuden puutettani, tuli mieleen ennustaa suosikkinaaraalleni, että yrityselämä tästä kohta nostaa haloon: nyt on elinkeino vaarassa, kun parikymmentä kotona yksin kitkuttavaa vanhusta tai työtöntä saa lenkkimakkaran sijaan oikein kunnon aterian lähes ilmaiseksi.

Yrityselämän vastaiskuun meni ennakoimaani pidempi aika, sillä vasta tänään eli reilu viikko kokeilun julkistamisesta Matkailu- ja Ravintolapalvelut MaRa paukahti valittamaan, että nyt ravintolat kuolevat.

Onko naurettavampaa organisaatiota kuin tuo MaRa? On tietysti. Esimerkiksi EK, jonka edustajat ovat jo parisen vuotta ahkeroineet valittaen suomalaisen työn kalleudesta, työurien lyhyydestä ja verojen kauheudesta. He ovatkin saaneet lähes kaiken haluamansa, kiitos kokoomushallituksen. Paitsi ettei suomalainen työ ole kansainvälisesti katsottuna kallista eivätkä verot korkeita tai työurat lyhyitä. Meillä ei olisi tällaista työttömyyttä, jos EK olisi oikeassa. Suomalaisten yritysten ongelma ei ole työntekijöissä, vaan surkeassa johtamisessa. Mutta sitähän EK ei voi myöntää; vihollinen pitää ulkoistaa, kuten klassiseen johtamiskulttuuriin kuuluu.

Vähintään yhtä naurettava on Päivittäistavarakauppa ry, joka loihe sekin tänään valittamaan, että mentolitupakkakielto saattaa kaataa kioskeja. No voi herranlettas sentään. Jos joku yrittäjä tällaiseen kaatuu, niin saa katsoa peiliin. Ehkä olisi vain hyvä, että kaikki kioskit kuolisivat pois, sillä en nyt äkkipäätään muista, että niistä löytyisi ensimmäistäkään kansanterveyttä edistävää tuotetta.

MaRa:n varatoimitusjohtaja Veli-Matti Aitoniemellä ei ole mitään oikeita perusteluja ”huolelleen”. Tämän jälkeen ei todellakaan kannata ihmetellä, miksi Suomen yrityselämällä menee huonosti, kun sen johtajat askartelevat tällaisten näennäisongelmien kimpussa. Täällä apinametsässä yrityselämä on nyt menettänyt viimeisetkin arvostuksen hippusensa. Lohtua ei näy edes naisyrittäjyydessä. Olemme saaneet lukea, että naisyrittäjät tienaavat keskimäärin vielä miesyrittäjiäkin heikommin.

Lisätäänkö tuohon valtakunnan naurettavimpien listalle myös naisyrittäjät? Lisätään vaan, sillä naisyrittäjien nukaan syyllisiä huonoon menestymiseen eivät ole naisyrittäjät itse, vaan (tietysti) yhteiskunta, joka ei arvosta heitä tarpeeksi! Heh, nämä naisten huonommuudentunteethan olen edellisissä jutuissa jo paljastanut biologiasta eli testosteronin puutteesta johtuviksi. Näköjään törmäämme tähän ”ongelmaan” kaikilla yhteiskunnan aloilla, joissa naiset yrittävät miesten kanssa kilpailla.

Onko kansan terveydellä merkitystä?

Vaajakummun koululla on käynyt päivittäin parisenkymmentä ruokailijaa: lapsiperheitä, vanhuksia ja huonojalkaisia, jotka sanovat, etteivät ilman tällaista tilaisuutta lähtisi edes kotoa ulos. Palvelupäällikkö Paula Puikkosen mukaan kaatopaikalle päätyy vähemmän jätettä, kouluruoka saa positiivista julkisuutta ja osa kaupunkilaisista saa terveellisen, edullisen aterian sekä syyn lähteä toisten seuraan. Alkukokeilun jälkeen aterian hintaa on nostettu puoleentoista euroon, jotta se kattaisi leivän ja ruokajuoman kustannukset.

Jos miettii, ken viitsii mennä ankeisiin kouluhalleihin odottamaan mahdollista (aina ruokaa ei jää yli) lounasta, niin kyseessä ovat sellaiset vähävaraiset ihmiset, joille ravintola ei ole mikään vaihtoehto. MaRalaiset siis haluavat kieltää kansanterveydellisesti edukkaan toiminnan vain oman liikevoittonsa kuvitteellisen maksimoinnin nimissä?

MaRaa voisi hieman ymmärtää, jos ravintolat edes tarjoaisivat terveellistä ruokaa. Mutta ei. Luin vasta lehtiartikkelin, jossa tutkimustiedon avulla paljastettiin, että ravintolaruoka sisältää aivan liian paljon tyydyttynyttä rasvaa, suolaa ja energiaa. Se ei ollut tämä Marko Hamilon juttu, sillä se sisälsi myös tiedon, jonka mukaan Suomessa on vain alle sata Sydänmerkin saanutta ravintolaa! Suurin osa niistäkin on sairaaloiden tai oppilaitosten ruokkijoita. ”Suurelle yleisölle” terveellistä ravintoa tarjoaa vain muutama yrittäjä. Joukossa ei ole ensimmäistäkään tunnettua ketjubrändiä. Kuinka monta tuhatta ravintolaa meillä lieneekään? Ei edes promillea näytä apinoiden terveys kiinnostavan.

Veli-Matti Aitoniemenä olisin enemmän huolissani jäsenyritysteni tuottaman ravinnon laadusta kuin siitä, että pieni osa lauman marginaaliryhmästä saa tilaisuuden ruokailla terveellisemmin kuin monesti edes kotonaan pystyisi syömään. Luulenpa, että liian moni vanhus kuolee siihen, ettei saa terveellistä ruokaa yksin kotona asuessaan. Sininen lenkki ja einespizza eivät riitä elämiseen. Ei siihen riitä pikaruokaloidenkaan tarjonta. Veli-Matti voi kuitenkin olla rauhassa. Ei pizzeriaan löntystävä nuori todellakaan ole vaarassa joutua kouluruuan lumoihin!

Koulujen ”jäteruokailu” parantaisi merkittävästi kansanterveyttä ja lisäisi yhteisöllisyyttä. Voiko Veli-Matilla oikeasti olla jotain tätä vastaan? Ehdotankin, että Vaajakummun koulun kokeilu laajennetaan kaikkien Suomen koulujen normaaliksi toiminnaksi. Kannatan jopa sitä, että enää ei myydä pelkkää ”jätettä”, vaan ruokailussa varaudutaan uusiin asiakkaisiin myymällä vaikkapa kuukausikortteja. Hintaa voisi samalla nostaa pariin kolmeen euroon eli siihen, mikä aterian omakustannushinta on.

Ongelmana on tietysti se, että hallituksen kurmuuttamat kunnat karsivat nyt kilpaa kouluverkkojaan. Yhä useampi kunnanosa jää tulevaisuudessa ilman kouluruokailumahdollisuutta. Uhkana ovat myös EK ja MaRa, jotka ”kilpailuvääristymän” nimissä käyttäisivät kaiken mahdollisen eliittivaltansa moisen edistyksen torppaamiseksi. Siksi eduskunnalta on vaadittava kerrankin rohkeutta olla nöyristelemättä elinkeinoelämän edessä. Tarvitsemme lain, jossa kouluruokailun monikäyttö määrätään osaksi kuntalaisten perusoikeuksia.

PS. Vielä pieni esimerkki elinkeinoelämän kyvyttömyydestä millään tavalla tukea kansanterveyttä. Kasvistanoli on Raision mainio keksintö, joka alentaa veren kolesterolia. Miten tuote sitten näkyy kauppojen hyllyillä? Varsin huonosti. S-ryhmällä ei ole enää vuosiin ollut myynnissä jogurttia, jossa tätä tehoainetta olisi. Raisio lopetti syyskuun alussa myös stanolia sisältävän soijavälipalan valmistuksen, kun oli jo vuosi aiemmin lopettanut mustikka-stanolivälipalan tuotannon. K-kaupiossa on tarjolla vain yksi stanolijogurtti eikä sitä saa kaikista liikkeistä sokeroimattomana. Joskus vuosi sitten myynnissä oli annospusseihin pakattuja stanolilla terästettyjä kaurapuuroaineksia, mutta nekin ovat kaupoista kadonneet…

Mainokset

~ Kirjoittanut simpanssifilosofi : 24.09.2013.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

 
%d bloggers like this: