JOTAIN TASA-ARVOSTA

Peruspalveluministeri Susanna Huovinen (naar.) on muutamassa kuukaudessa sisäistänyt hallituksen ideologiset linjaukset niin totaalisesti, että hän kieltää vaihtoehtojen olemassaolon. Hän lyttää (ksml 4.10.) THL:n eli asiantuntijuudessaan ylivoimaisen sote -osaajan ehdotukset esimerkin ottamisesta länsinaapurista näin railakkaasti:

Mikään malli, joka toimii jossain muussa maassa, ei voi olla sellaisenaan siirrettävissä Suomeen.

Huovinen tekee tässä kaksi pahaa virhettä. Ensinnäkin hän julistautuu impivaaralaiseksi, jonka mielestä muualta maailmasta ei ole mitään opiksi opittavaa. Ei siis kannata etsiä parhaita käytäntöjä, kun voi itse yrittää keksiä pyörää uudestaan. Edes tosiasia, ettei terveydenhuoltoa ole missään muussa valtiossa sälytetty kuntien harteille, ei saa Huovista värähtämään. Uskonsa voima on suorastaan ihailtavaa!

Toinen moka kaivaa maata oikeusministeri Anna-Maja Henrikssonin (naar.) peffan alta. Meille seksinostolakia vastustaville tämä toki sopii vallan mainiosti. Anna-Majan ainoa perustelu lain säätämiseksi kuuluu, että näin tehdään Ruotsissakin. Häntä ei edes kiinnosta laista koituneet lukuisat ongelmat.

Mielenkiinnolla jään odottamaan, kuinka Huovinen soveltaa Ruotsi -korttiaan seksinostokeskustelussa…

Bonditon James ja muita kummallisia otuksia

Kansanedustaja James Hirvisaari erotettiin puolueestaan. Hänestä tuli yksinäinen susi. Tai ehkä ei niinkään yksinäinen. Tukijoita näyttää riittävän joka sortin ajattelijoille, siksi hän eduskuntaankin tuli valituksi. Onko sitten parempi, että toisinajattelu kielletään ja se painuu maan alle? Erikoisinta episodissa on se, että nyt suvaitsevaisto äityi heiluttamaan leimakirvestä kummallisuuksia suustaan päästellen. Demaripomo Eero Heinäluoma varmaankin pitää itseään suvaitsevaistoon kuuluvana. Miksi hän sitten puhuu puolitotuuksia kertoessaan natsien tappaneen kuusi miljoonaa juutalaista? Sehän on vain puolet holokaustin uhreista. Miksi aina unohdetaan, että natsit tappoivat jopa puolet Euroopan romaneista sekä lisäksi suuren joukon homoseksuaaleja miehiä ja muita ”epäarjalaisia aineksia”?

On todella kiintoisaa, miksi holokaustin muut kuin juutalaisuhrit aina unohdetaan. Pohdipa sitä hetki päissäsi. Ettei syy vain olisi se sama, miksi hallitukset aina pitävät huolen eliitin eduista, vähäosaisten kustannuksellakin.

Myös se on minulle jäänyt epäselväksi, miksi Suomessa sallitaan kommunistinen liikehdintä ja kommunistipuolueet, vaikka itänaapurin aatekoneisto tappoi etenkin Stalinin ja Leninin aikana vähintään yhtä paljon ihmisiä kuin Hitler konsanaan. Ja jos mennään vielä kauemmas itään, sieltä ne kaikkein suurimmat kommunistien kasaamat luurankoröykkiöt löytyvät. Tämä ei tietenkään vähennä fasismin syntitaakkaa, mutta se oikeuttaa kysymään, miksi kommunismiin ei suhtauduta samalla vakavuudella kuin fasismiin. Jopa kirjailija Sofi Oksanen on ihmetellyt samaa asiaa, vastausta saamatta.

Toinen kummallisuuksia päästellyt on Yle:n politiikan toimituksen johtaja Pekka Ervasti, joka maanantaisessa Puheen päivälähetyksessä luonnehti James Hirvisaarta seuraavasti:

Hirvisaarihan ei puhu, hänelle ja muille hommafoorumilaisille on ominaista, että he eivät osallistu keskusteluun parlamentissa, jossa pitäisi puhua ja tuoda ajatuksiaan esille. Hirvisaari ei ole suostunut edes antamaan lausuntoja medialle, vaan hän toimii nimenomaan verkon kautta.

Sisältääkö lausuma rasistisen vivahduksen vai selittyykö se vain Ervastin kulttuuriuskolla?

Varsinkin kulttuuriuskoon liittyy oletus, että kaikkien apinoiden pitäisi käyttäytyä tavalla, joka sattuu olemaan muotia kulloisessakin yhteiskunnallisessa ilmapiirissä. Ervasti siis uskoo vapaaseen tahtoon, joka on ajat sitten vääräksi opiksi todistettu. Vapaa tahto on mahdoton yksinkertaiseksi siksi, että olemme kaikki biologisesti erilaisia. Mikään muukaan Ervastin lausumassa ei pidä paikkaansa. Ei puhuminen ole kultaa eikä vaikeneminen hopeaa, sen tiesi jo vanha kansa.

Mistä tällaiset tietämättömyyteen perustuvat muoti-ilmiöt oikein sikiävät?

Monet urosapinat kirjoittavat mieluummin kuin puhuvat, eikä siinä pitäisi olla mitään pahaa tai moitittavaa. Myös eduskunnassa voi vaikuttaa olematta jatkuvasti suuna päänä. Joskus kannattaisi jopa ajatella. Kaikki apinat eivät ole seurallisia, eikä heitä voi ominaisuudestaan syyllistää sen enemmän kuin jotain toista apinaa homoudestaan. Suvaitsevaisto kyllä on innoissaan, kun eduskuntaan on vihdoin saatu julkihomoja, mutta näyttää samaan hengenvetoon tuomitsevan apinat, jotka eivät omaa keskimääräisiä sosiaalisia taitoja.

”Sosiaalisuudesta” on tullut ”tasa-arvon” kaltainen pakkopulla. Teemoja hoetaan ja niitä vaaditaan hetkeäkään pohtimatta termien sisältöä. Onneksi meillä on Liisa Keltikangas-Järvinen, joka uskaltaa huutaa, ettei keisarilla ole vaatteita. Hänellä on sanomiseensa enemmän pätevyyttä kuin yhdelläkään toisella apinalla Suomessa. Silti edes häntä eivät nämä muodin perässä juoksevat ervastit ehdi kuuntelemaan.

Onkohan Ervasti koskaan kuullut esimerkiksi termistä Aspergerin syndrooma? Se on synnynnäinen neurobiologinen poikkeavuus, joka itse asiassa johtuu samankaltaisista kehitysbiologisista seikoista kuin homoseksuaalisuus. Aspergereilla muun muassa on valtaväestöä heikompi taipumus omaksua automaattisesti enemmistön käyttäytymis- ja ajattelumalleja (eli muoteja). He kokevat keskustelutilanteet usein neurologisesti kuormittavina ja vaikeina, minkä luonteva seuraus on kommunikoida mieluummin kirjoittamalla. (Tätä kun tässä kirjoitan, niin pakosta tulee pohtineeksi, josko apinafilosofikin kuuluu tähän vähemmistöön – pitäisi ehkä mennä testeihin).

Ervasti näyttää ajattelevan, että meillä on vara jättää aspergereiden ja muiden vähemmän seurallisten apinoiden aivokapasiteetti käyttämättä. Perussuomalaiset ovat jostakin syystä tarjonneet näille apinoille mahdollisuuden päästä mukaan puheammattilaisten hallitsemaan politiikkaan. Ilmiö olisi jo sinänsä tutkimisen väärti, mutta ei se taida ketään kiinnostaa, koska asperger on lähinnä urosapinoiden ongelma; neljä viidesosaa diagnoosin saaneista on miehiä. Tähänkin löytyy järkeenkäyvät biologiset syynsä.

Niin, onko meillä varaa? Pitäisikö nerous Ervastin mielestä kieltää? Monien ihmislajin luovimpien yksilöiden käyttäytymisestä kun löytyy aspergerominaisuuksia, mainittakoon nyt vaikka sellaiset apinat kuin Juice Leskinen, Steven Spielberg, Miina Äkkijyrkkä, Albert Einstein, Ludwig Wittgenstein, Charles Darwin ja Vernon Smith. Nyt kun naapurimaassa taas jaellaan nobeleita urosapinoille, niin pisti silmään tämä brittifyysikko Peter Higgs. Hänkään ei näytä viihtyvän julkisuudessa. Ehkei hän ole niitä innokkaimpia smalltalkkaajia eli tyhjänpuhujia? Higgs muuten sattuu olemaan myös ateisti ja Greenpeacen entinen tukija.

Plussaa Ervastille siitä, että hän sentään on huomannut joidenkin apinoiden vastenmielisyyden puhumiseen. Mutta miksi tämä palkittu ja korkeaprofiilinen journalisti ei ole vaivautunut selvittämään syytä moiseen kummallisuuteen? Ja miksi apinametsästä pitää tällainen asia tulla selittämään vähintään viisi kertaa parempaa palkkaa nauttivalle urokselle?

Naisten neuro

Kuinka ollakaan, viime aikojen näkyvintä keskustelua on käyty siitä, että naisten euro on EDELLEEN 80 senttiä. Tässä taas yksi muotiaihe, jossa tosiasiat sivuutetaan hauskasti pyllistäen.

Sinänsä on mielenkiintoista, että uutiseksi lasketaan kerta toisensa jälkeen muuttumaton tilanne. Tällä logiikalla maailmassta löytyy aivan rajaton määrä ”uutisia”: Helsingin Sanomat ilmestyy edelleen; kouluissa luetaan edelleen matematiikkaa; Markus Kajo löytää edelleen ajatuksia miljoonalaatikostaan

Toinen kummallisuus on, että ”uutisen” taustalla on Tilastokeskuksen julkaisematon selvitys. Kukaan ei siis voi kyseenalaistaa kehittämispäällikkö Mika Idmanin puheita, kun aineistoa ei ole olemassa. Meidän oletetaan uskovan, mitä julkisuustyrkky Idman haluaa sanoa. Julkisuudestahan tässä on pohjimmiltaan kysymys. Muistamme varmaan, että sama Idman tuli julkisuuteen aivan saman asian kanssa jo viime helmikuussa! Silloinkin hän mainosti vielä julkaisematonta selvitystään.

Työaikatutkija Pauli Sumanen on jo ajat sitten paljastanut, ettei Tilastokeskus vertaile palkkoja vaan ansioita. Tilastokeskus vertailee sukupuolittain yhteenlaskettuja vuosiansioita välittämättä tehdyn työn määrästä. Jos tehdyn työn määrä otettaisiin huomioon, mitään 80 sentin ongelmaa ei olisi olemassakaan, koska miehet tekevät 19 prosenttia enemmän työtunteja kuin naiset. Tämän myönsivät tänäisessä Puheen päivässä jopa tasa-arvovaltuutettu Pirkko Mäkinen sekä Palkansaajien tutkimuslaitoksen tutkimusjohtaja Reija Lilja! Heidän mielestään 80 senttiä on kuitenkin niin menestyksellinen slogan, ettei siitä yksinkertaisesti voi luopua.

Eurokeskustelussa ei ole enää vuosikymmeniin ollut kyse samasta palkasta samassa työssä, koska sellaista ongelmaa meillä ei yksinkertaisesti ole. Mutta mitä tekee eduskunnan työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan puheenjohtaja Tarja Filatov? Hän pärskähti heti Idmanin ulostulon jälkeen sammakoimaan, ettemme saa hyväksyä tilannetta, jossa nainen saa samasta työstä viidenneksen vähemmän palkkaa kuin mies, joskus jopa 40 prosenttia.

Jotain kertoo yhteiskuntamme epätasa-arvosta se, että tällaista höpinää saa kaikessa rauhassa ja kenenkään älähtämättä esittää. Kun nyt on taas kuunnellut lukuisten toimittajien juontoja aiheesta, tulee väkisin ihmetelleeksi, mihin kriittinen journalismi on näissä ”tasa-arvo”asioissa kadonnut.

Idmanin ”uusi” keksintö on, että sukupuolten ”palkkaero” kasvaa työntekijöiden vanhetessa. Alle kolmikymppisillä ”palkkaeroa” ei ole lainkaan, mutta sen jälkeen ero kasvaa rajusti. Selitykseksi Idman tarjoilee äitiyttä ja koulutuksen aliarvostusta. Naiset kun ovat miehiä paremmin koulutettuja, niin sen pitäisi näkyä nimenomaan yli 30 -vuotiaiden naisten palkkauksessa, Idman pähkäilee.

Apina täällä puunlatvassa puolestaan pähkäilee, kuinka tuollaisella logiikalla on päässyt Tilastokeskuksen kehittämispäälliköksi. Jos äitiys on ongelma niin senhän välttää, kun ei tee lapsia. Meillä ei ole synnytyspakkoa ja nainen voi nykyään tehdä tietoisen valinnan siitä, haluaako lisääntyä vai tehdä uraa. Naisella sentään on vaihtoehtoja, miehen on vaan painettava duunia, jos on sellaisen onnistunut löytämään. Edes tässä työllistymisessä ei vallitse tasa-arvo, sillä miesten työttömyys on ainakin parikymmentä vuotta ollut naisten työttömyyttä suurempi.

Varsin suuri osa naisista valitsee lisääntymisen siihen liittyvistä riskeistä sekä massiivisesta äitiyden mollaamisesta huolimatta. Sekin on biologian ansiota.

Naisten koulutusylivalta konkretisoituu työelämässä nyt alle kolmekymppisillä. Jos ollaan loogisia, suuntaus jatkuu apinoiden vanhetessa myöhempiinkin ikäluokkiin, ei suinkaan kasva koko työuran ajan, kuten Idman ennakoi. Tai sitten meidän vain on tyytyminen Tarja Halosen puolison, samapalkkaisuusohjelman seurantaryhmän puheenjohtaja Pentti Arajärven selitykseen, että naiset eivät pyydä palkankorotuksia samalla tavalla kuin miehet. Arajärvi tulee näin myöntäneeksi, että miehet ja naiset ovat biologisesti erilaisia. Luulisi feministien moisesta lausunnosta antavan sapiskaa Penalleen.

Mutta Pena on oikeassa. Tämä palkkavääryyskin poistuisi maailmankartalta, jos naaraat piikitettäisiin täyteen testosteronia. Itse asiassa näin voitaisiinkin tehdä. Naaraat voisivat valita, kumpaan ryhmään haluavat kuulua: lisääntyjiin vai urantekijöihin. Jälkimmäisistä voitaisiin sitten huoletta tehdä uusiomiehiä. Sitähän feministit haluavat, olla miehiä.

Yksinkertaista, mutta kaunista”

Näin kirjoitti blogissaan elinkeinoministeri Jan Vapaavuori heti sen jälkeen, kun Etla oli joulkaissut Jukka Lassilan, Niku Määttäsen ja Tarmo Valkosen kirjoittaman raportin Eläkeiän sitominen elinaikaan – miten käy työurien ja tulonjaon? Kokoomuspoliitikon tykkääminen on ymmärrettävää, koska Etlan esitys on kuin suuryritysten toivelaatikosta nostettu.

Etla siis haluaa nostaa eläkeikää laskemalla jokaiselle ikäluokalle oman elinajanodotteen. Vauvat saisivat siis jo synnytyslaitoksella tietää oman eläkeikänsä. Se tulisi yhtä automaattisesti kuin sosiaaliturvatunnus.

Minullehan tämä passaa. Minulle passaa mikä tahansa, koska olen jo eläkkeellä. Silti pitää ajatella jälkikasvua ja tulevaisuutta. Eläkeikää on tietysti pakko nostaa, elleivät poliitikot uskalla tehdä sitä kaikkein viisainta ratkaisua eli lopettaa eläkkeet kokonaan.

Yksi ongelma tuossa Etlan mallissa kuitenkin on. Se unohtaa kokonaan niin muodikkaan tasa-arvon. Ajattelepa nyt, vuonna 2011 syntyneen pojan eliajanodote on 77,2 ja tytön 82,5 vuotta. Eroa tulee Kallion laskuopin mukaan reilut viisi vuotta. Eikä tämä ole mikään uusi trendi. Naisten eläkkeelläoloaika on liki kolminkertaistunut 1980 -luvulta, miesten vain kaksinkertaistunut. Olisiko tässä havaittavissa kiihtyvää miesten epätasa-arvoisuutta, Mika Idman?

Jos ”tasa-arvo”politiikka kohtelisi miehiä ja naisia samalla tavalla, vuonna 2011 syntyneillä naisilla olisi viisi vuotta miehiä korkeampi eläkeikä. Arvaapa huviksesi, uskaltaako kukaan moista edes ehdottaa!

”Tasa-arvo” kohtelee naisia kuitenkin huonommin kuin ns. ”patriarkaatti”. Voisiko Venäjää pitää patriarkaalisena valtiona? Luulenpa, että ainakin feministit olisivat tätä mieltä, kun kehtasivat siellä panna pussy”taiteilijatkin” vankilaan. No, venäläisnaisten eläkeikä on kuitenkin 55 vuotta, kun se on miehillä 60 vuotta. Samanlainen järjestys on monissa muissakin entisissä itäblokin maissa.

Kuinka on mahdollista, että paha patriarkaatti tuottaa naaraiden kannalta parempia tuloksia kuin feministinen ”tasa-arvo”politiikka?

Pitää vielä palata tuohon Vapaavuoren yksinkertaiseen, mutta kauniiseen. Mikä logiikka tuohon mahtaa sisältyä? Onko yksinkertainen Janin mielestä rumaa? Me täällä apinametsässä olemme toki sitä mieltä, että mitä yksinkertaisempi, sen parempi ja kauniimpi. Siksi sotekin pitäisi järjestää vähintään maakuntapohjalle ja ehkä mieluummin vieläkin suurempiin yksiköihin.

Miehen paikka

Euroopan ytimessä paistatteleva Merja Rehn kirjoittaa kolumneja Ylen sivuille. Me veronmaksajat siis maksamme paitsi Euroopan komission varapuheenjohtajan myös hänen vaimonsa elannon. Tässä tapauksessa lienee kuitenkaan turha puhua palkkatasa-arvosta?

Viimeisimmässä kolumnissaan Merja kirjoittaa Vatikaanin uusista tuulista ja kehottaa ottamaan naiset mukaan päätöksentekoon: missä nainen on mukana päätöksen teossa, syntyy parempia päätöksiä.

Ellei kysymyksessä olisi Euroopan kakkosuroksen vaimo, moisen sammakon voisi ohittaa olankohautuksella. Nyt on kuitenkin ihmeteltävä, mihin lähteeseen moinen väite perustuu. Vastaukseksi ei kelpaa mikään naistutkimuksen propagandakaivosta vetäisty ”tutkimus”. Kun ajattelee maailman kirjoa, väite ei voi missään tapauksessa pitää paikkaansa. Ei pitäisi paikkaansa sellainenkaan totuus, että miesten läsnäolo tuottaisi aina parempia päätöksiä. Tällaista toki en ole kenenkään kuullut edes esittävän.

Tarkoittaako Merja, että kaikki päätökset tehdään nykyään miesten toimesta ja siksi naisten mahdollinen osallisuus parantaisi päätösten laatua? Vatikaanissa näin voi osin ollakin, mutta Merja viittasi tässä yhteydessä Suomen eduskuntaan. Jos laskettaisiin kaikki Telluksella ihmislajin toimesta tehtävät päätökset, niin luulenpa naaraiden tekevän niistä suurimman osan. Jokainen parisuhteessa elänyt apina tietää tämän todeksi. Pitäisikö tasa-arvon nimissä vaatia siis myös miesten päätösvallan valtavirtaistamista?

Aalto -yliopiston tutkija Kristiina Huttunen on Idmanin tapaan mainostamassa julkaisematonta tutkimustaan. Hän on selvittänyt irtisanomisten vaikutusta avioeroihin ja löytänyt mielenkiintoisia tuloksia. Jos mieheltä menee työpaikka alta hänestä itsestään riippumattomista syistä, todennäköisyys asumus- tai avioeroon on 11 prosenttia suurempi kuin jos nainen menettäisi työpaikkansa.

Tämäkin tulos on helppo selittää biologian avulla. Urosten tehtävä on suojella arvokkaampaa sukupuolta eli naaraita ja tietysti tämä evolutiivinen velvoite todentuu myös parisuhteissa. Naaraiden aivoihin vastaavaa velvoitetta ei ole yhtä voimakkaana koodattu. Tuo kymmenkunta prosenttia saattaakin olla juuri se universaali luku, joka erottaa keskimääräisen koiraan keskimääräisestä naaraasta.

Huttunen selittää eroa sillä, että miehen työttömyys pienentää perheen tuloja vaimon työttömyyttä enemmän. Vaimo siis ei jaksa elättää miestään yhtä motivoituneesti kuin mies vaimoaan. Väestöliiton parisuhdekeskuksen johtaja Heli Vaaranen puolestaan selittää, että miehelle työttömänä kotona oleminen on vaikeampaa, koska hyvin monet kodit ovat sellaisia naisten eturintamia, että miehellä ei ole paikkaa siellä, jolloin hän kokee siellä paikattomuutta ja vierautta.

Pitääkö vielä vääntää rautalangasta: kun naisministeri hölmöilee, alaisensa urosvirkamies rientää pelastamaan neitokaisen pulasta.

Mainokset

~ Kirjoittanut simpanssifilosofi : 09.10.2013.

4 vastausta to “JOTAIN TASA-ARVOSTA”

  1. Yksi juttu.

    Ervasti tuli kiinnittäneeksi huomiota Hirvisaaren sosiaalisten taitojen puutteeseen, ei itse sosiaalisuuteen. Siinä hän on täysin samoilla linjoilla kuin Keltikangas-Järvinen, ”apina jolla on sanomiseensa pätevyyttä enemmän kuin kenelläkään toisella tässä maassa”. Keltikangas-Järvisen mukaan sosiaalisuus eli halu olla toisten ihmisten kanssa nimittäin on synnynnäinen ja muuttumaton temperamenttipiirre, mutta sosiaaliset taidot pelkkiä sosiaalisia konstruktioita, jotka omaksutaan oppimalla. Sosiaalisuutta ei siksi hänen mukaansa voi keneltäkään vaatia, mutta sosiaalisten taitojen oppiminen olisi pelkästään suotavaa, ellei jopa välttämätöntä.

    Olen muutenkin ihmetellyt, että miksi arvostat niin korkealle Keltikangas-Järvisen kaltaista psykologia joka on muutenkin enemmän sosiaalitieteisiin kallellaan. Evoluutiopsykologiasta (jota tämäkin blogi sivuaa) ei Liisan kirjoissa ole koskaan mainittu halaistua sanaa. Lisäksi Liisa on tarkkaavaisesti sisäistänyt psykoanalyyttisen käsitteistön narsismeineen ja yliminäineen. Varsinkin narsismi tuntuu olevan hänelle samanlainen punainen vaate kuin patriarkaatti feministeille – molempien mielestä kaikki paha ihmisyhteisöissä selittyy sillä ja kumpaakin nähdään vainoharhaisesti vähän joka paikassa. Miksi et vaihteeksi puolustaisi vaikka narsisteiksi diagnosoituja Liisan kaltaisia psykoanalyysin ylipapittaria vastaan? Ovathan he biologisen predestinaation ja omien geeniensä ja neurologiansa uhreja yhtä lailla kuin kaikki muutkin.

    Ai niin, hyvä blogi muuten sulla – yksi parhaita suomenkielisiä, mitä internetistä löytyy. Kiitos.

    • Kiitos kauniista ylisanoista, ne lämmittävät suuresti syksyisessä ja kohta lehdettömässä apinametsässä kiipeilijää. Erityisesti lämmittää, kun sanat tulevat naaraalta. Sorry nyt vaan mahdolliset urosfanit, sukupuolet eivät ole tasa-arvoisia. Mutta senhän te jo tiesittekin.

      Tunnet selvästi minua paremmin Liisan tutkijahistorian. Myönnetään, että tuo luonnehdintani Keltikangas-Järvisestä meni hieman överiksi ja tajusin sen jo juttua kirjoittaessani. Urosapina vaan tulee tulee niin onnelliseksi, jos löytää yhdenkin käyttökelpoisen tutkimustuloksen… Sellaisen voi toki joskus saada aikaiseksi, vaikkei mitään evoluutiosta tietäisikään. En ole koskaan ymmärtänyt mainitsemiasi psykoanalyysi- ja narsismihöpötyksiä enkä termien vastuutonta heittelyä julkisuudessa, joten ehdotuksesi on mielenkiintoinen. Kaikki poikkeavuudet eivät kuitenkaan ole samalla viivalla, koska ne aiheuttavat vakavuudeltaan eritasoisia seurauksia kanssaihmisille.

      Puutuin Erevastin sanomisiin siksi, etteivät huonot puhelahjat ainakaan ole sellainen poikkeava ominaisuus, jonka perusteella ketään pitäisi voida syrjiä. Sellaiseen Ervasti nyt kuitenkin syyllistyi ja luulenpa, että enemmistö suomalaisista apinoista käyttäytyy hänen laillansa. Siksi mainitsin sen ”vapaan tahdonkin”. Sillä kun perustellaan vaatimusta, että kaikki voivat oppia mitä tahansa, kunhan tarpeeksi yrittävät. Valitettavasti maailma ei ole näin yksinkertainen. Kaikista ei koskaan tule puhetaiteen maistereita, vaikka sata vuotta treenaisivat.

      En malta olla laittamatta tähän yhtä esimerkkiä tuosta termien heittelystä. Kyynikoksi leimaaminen on vähintään yhtä yleistä kuin narsismista syyttäminen. Yksi tositapaus menneeltä työuralta. Viraston johtaja oli lanseeraamassa ties monettako organisaatiomuutosta. Aikaisemmistakaan muutoksista ei mitään hyvää ollut seurannut – ellei sellaiseksi lasketa sitä, että kyseinen henkilö valittiin pian tämän jälkeen isopalkkaisempaan johtajanvirkaan sillä meriitillä, että oli osoittanut kyvykkyytensä ”muutosjohtajana”.

      Istuttiin siinä koko henkilökunta taas kokonainen päivä auditoriossa konsulttijargonia kuuntelemassa. Lopuksi päästiin jopa esittämään kysymyksiä. Eräs pikkupomo tuli esittäneeksi epäilyn, että tokko tällä(kään) projektilla mainostettuja hyötyjä tultaisiin saavuttamaan. Kohta tuolistaan nousi naaras, organisaation ainoa psykologi, joka leimasi pomon kyynikoksi! Ehkä se on tehokas tapa panna suut suppuun, mutta ei moinen tietysti millään tavalla järkevää ole. Onpahan vain yksi vallankäytön muoto sekin.

  2. En nyt lukenut pitkää tekstiä kokonaisuudessaan, mutta kiinnitin huomiota viittaamaasi Pauli Sumasen tutkimukseen. Olenko ymmärtänyt väärin, vai eikös työllisiin lasketa myös yrittäjiä? Tutkimuksissa tuloina on huomioitu vain palkkatulot, mutta työtunneissa on huomioitu myös yrittäjien tekemät tunnit? Kun ottaa huomioon että työllisistä yksi kymmenestä ovat yrittäjiä (joilla on muutakin kuin palkkatuloja), ja yrittäjistä kolme neljästä ovat miehiä, niin Sumasen tutkimus antaa hieman vääristyneen kuvan.

    Korjaa jos olen väärässä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

 
%d bloggers like this: