EL CREW

Pitääkö elokuva- ja tv -alan vientiorganisaatio Favex suomalaisia tyhminä? Uusi toiminnanjohtajansa Johanna Karppinen vaatii ulkomaisille tuottajille jaettavaksi julkista rahaa eli ”kannustimia”. Sen avulla saisimme tänne jopa Bond -elokuvien tuotantoja. Jokainen terveen apinalogiikan omaava ymmärtää, että kyseessä on (valtion) veropussin näpelöinti eli tuki. Silti Johanna kivenkovaan väittää kannustimen olevan jotain aivan muuta. Onko Johanna keksinyt Sammon?

Onko Enbuske & Linnanahde Crew Suomen paras keskusteluohjelma? Ainakin kaverukset itse kehuvat, että heillä on parhaat vieraat. Jos parhautta mitataan koukuttavuudella ja kohunpäälläratsastuksella, niin he voivat jopa olla oikeassa. Hyvyyttä voi tietysti mitata muullakin tavalla.

Melko vähän on tullut televisiota katseltua, joten on suorastaan mahdoton tehdä vertailuja parhaudesta. Pelkästään Yle listaa omaavansa parisenkymmentä keskusteluohjelmaa. Mitä kaikkea meille tarjotaankaan? Puoli seitsemän? Tätä voisi äänestää pelkästään naaraspuolisten juontajiensa Ella Kannisen ja Marja Hintikan vuoksi. Pressiklubi? Viimeksi ohjelmaa emännöi toimittaja Sanna Ukkola. Hän on sata kertaa parempi kuin vakiojäärä Ruben Stiller. Sannan johtamaa Pressiklubia saattaisi jopa unohtua seuraamaan. A -Stream? Kuka on tämä kuuma melkeinblondi? Ai niin, hänhän on antibiologi Aura Lindeberg. Eräässä viimeaikojen jaksossa persupomo Pirkko Ruohonen-Lerner sortui feministiselitykseen: jos Heidi Hautala olisi mies, häntä ei olisi erotettu!

Jessus, ketä urosapinat enää voivat äänestää? Kepu taitaa olla ainoa vaihtoehto.

Sarasvuo? En ole katsonut koko ohjelmaa, koska en ymmärrä tämän Jari Sarasvuon uskoon ja ”ihmisenä kasvamiseen” hurahtamista. Hänkään ei näytä ymmärtävän, ettei mitään ihmisenä kasvamista ole edes olemassa. On vain ikääntymisen myötä tapahtuvia kehon kemiallisia muutoksia. Törmäämme jälleen kerran testosteroniin. Korkojen kera? High Heels on tietty makuuni, koska nainen näyttää niissä paremmalta, Mutta mitä tekemistä tällä on Vappu Pimiän ja Jenny Pääskysaaren ohjelman kanssa? Tekeekö se ohjelmasta paremman, että juontajat riisuvat (korkkarinsa vain) kesken kaiken? Mielestäni ohjelman pilaavat turhanpäiväiset kisailut sekä liian lukuisat vieraat.

Vieraiden saama lyhyt aika on useimpien keskusteluohjelmien synti. Kymmenessä minuutissa nippa nappa onnistuu vieraan uuden levyn tai kirjan mainostaminen, mutta ei sen syvällisempää. Maarit Tastulan Seitsemäs taivas korjaa tämän ongelman ja onhan niitä muitakin toimittajia, jotka keskittyvät vain yhteen vieraaseen. Esimerkiksi (naaras)vieraansa nuoleskeleva Hjallis Harkimo tai maailmantuttujaan mainostava Elisabeth Rehn. Vaan jos huippuemäntä Bettina Sågbom kokeilisi tällaista yhden vieraan konseptia…

Arto Nyberg -ohjelma on saavuttanut jo eräänlaisen kulttimaineen. Vuonna 2007 ohjelma valittiin parhaaksi keskusteluohjelmaksi. Nyt on menossa kymmenes tuotantokausi. Onhan Arto Nyberg hyvä. Mutta kolme vierasta kolmessa vartissa on liikaa. Tunti siihen vähintään tarvittaisiin tai sitten korkeintaan kaksi vierasta. Voisiko formaattiin tehdä viilauksia näin kymmenennen vuoden kunniaksi? Jostain syystä kaikki ohjelmantekijät istuttavat vieraansa sohvalle tai nojatuoliin! Nyt kun jo tiedetään, että istuminen on kuolemaksi, voisiko haastattelut tehdä seisten? Arto voisi raahata studioon baaritiskin, jonka eteen vieraat tulla tupsahtelisivat omaan tahtiinsa juttelemaan paitsi Arton, myös toistensa kanssa. Arto toimisi baarimikkona tarjoillen toinen toistaan terveellisimpiä (alkottomia) terveysjuomia eli PIRTELÖITÄ. Ei siis mitään smoothieita. Sic! En tiedä toista yhtä ärsyttävää sanaa kuin smoothie. Silti sillä yleisesti brassaillaan, vaikka meillä on tuo mainio pirtelö ja vaikka harva osaa englannista apinoitua sanaa edes oikein taivuttaa.

Viimeisimmässä jaksossa Artolla olikin vain kaksi vierasta. Se johtui siitä, että toisella heistä eli Jorma Ollilalla on niin paksu lompakko. Yllättäen Ollila istui yhtä lysähtäneessä asennossa kuin itsekin tässä kirjoituspöydän ääressä lojun. Meillä molemmilla taitaa olla hyvät selkärankageenit. Vielä yllättävämpi oli kuitenkin filminpätkä 1970 -luvulta, kun Ollila puhui imperialismin ikeestä Berliinin sosialistisilla nuorison ”rauhan”festivaaleilla. Ollilalla taitaakin olla samankaltainen historia kuin eräällä toisella suomalaisella huippueliittiuroksella. (Tämä linkki oli pakko laittaa tähän, että pääsisin kehumaan omalla erikoisupseeritaustallani…)

Vaimojen valta

Tuomas Enbuske ja Aki Linnanahde osaavat myös seisottamisen. Osa haastatteluista tehdään pöydän ääressä. Voisiko ne sohvat raahata kokonaan varastoon? Jos on pakko istua, niin voisihan paikalle tuoda puun, jonka oksille vieraat kiipeäisivät…

Olen katsonut Crew:n kaksi kertaa ja molemmilla kerroilla jumittunut (sohvalle!) kuultuani ennakkomainoksen illan vieraista. Viimeksi studiossa oli tupakansyöjä Jori A. Koponen, leijonalegenda Tami Tamminen ja selostajalegenda Tapio Suominen. Jälkimmäiset todistivat, kuinka paljon vaimoillaan ja tyttöystävillään on ollut valtaa heidän pelastumisprosesseissaan. Ellei tätä tukea löydy, miehellä on huonot oltavat. Kaikki naaraat eivät halua tukea antaa. Miehet eivät siis ole tasa-arvoisia edes keskenään. Kuten Tami kertoi, hän oli aikoinaan alfauroksena päässyt valitsemaan naaraansa ”jonon kärjestä” eli saanut vaimon, joka ei ole mustasukkainen. Niinpä Tami saattoi estoitta revitellä, kuinka seisottavaa on harjoitella tanssimista kuvankauniin Susan (Matson) kanssa. Ja oikeesti, onhan 44 -vuotias Susa todellinen herkku!

Ohjelmassa kävi musisoimassa Suomen ”2000 -luvun myydyin naisartisti” Jenni Vartiainen. Suomessa saa siis myydä itseään laulamalla, mutta ei rakastelemalla… Linnanahde hehkutti biisin koskettavuutta, mutta ei se täällä apinametsässä mitenkään värähdyttänyt. En yleensäkään osaa fanittaa sellaisia asioita, joista muu lauma sekoaa. Ei siten jaksanut kiinnostaa ohjelman lopuksi otettu skypeyhteys Robiniinkaan.

Kristallinaaras?

Edellisviikon Crewjaksoa mainostettiin ahkerasti Krista Kososella. Koska Krista on näyttävä, hoikka, pitkä ja loistava näyttelijä, pitihän ohjelma katsoa. Pikkuhiljaa selvisi, että vieraiden joukossa olisi vielä Kristaakin kuumempi apina. Isännät eivät tätä kuitenkaan näyttäneet ymmärtävän, sillä he tyhjensivät koko ylisanalippaansa Kristaan: ihana, kaunis, lahjakas, seksikäs, älykäs; Suomen seksikkäin näyttelijä.

Ensimmäisenä sohvalle istui kuitenkin perussuomalaisista juuri eropassit saanut kansan edustaja James Hirvisaari. Hän sanoi vihaavansa natseja ja muita ääriliikkeitä. Hän puhui ilmapiirijohtamisesta, median kummallisesta tavasta uutisoida asioita, vääräntyyppisestä maahanmuutosta ja hyvän ihmisen syndroomasta. Eihän tämä ollut mitään ääripuhetta.

Ääripuhujiksi meillä kuitenkin leimataan urosapinat, jotka sanovat ääneen, että muslimimaissa tapahtuu kauheita asioita. Näin lausui myös Hirvisaari. Tässä kuitenkin unohdetaan, mistä moinen viha on peräisin. Feministit ovat vuosikymmenten ajan raahanneet median eteen naaraan jos toisenkin todistamaan, kuinka kauheaa on, kun ei saa pukea edes housuja jalkaansa. Ei saa juoda viinaakaan ja pitää hoitaa omia lapsiaan. Sitten kun miehet lajityypilliseen tapaansa ottavat tämän propagandan tosissaan ja rupeavat puolustamaan naaraita, kyseessä onkin vihapuhe.

Mainio esimerkki tilanteesta, mihin tämä johtaa: ei ole montaa päivää siitä, kun media levitteli otsikoita siitä, kuinka ulkomailta tullut sulhanen on suomalaiselle kova pala. Väestöliiton erikoistutkija Minna Säävälä höpisee vanhanaikaisista sukupuolirooleista ja selittää kaksikulttuurisessa avioliitossa elävän naaraan ahdinkoa lähipiirissä vellovilla ennakkoluuloilla; läheiset ovat huolissaan siitä, kuinka huonosti ulkomaalainen mies kohtelee suomalaista naista. Feministit ovat työkseen haukkuneet vieraita miehiä sekä kulttuureja ja sitten tulee yksi feministi, joka syyllistää kansaa siitä, että propaganda on mennyt perille! Jessus mitä paskaa.

Uskallan käyttää tätä ilmaisua, koska Krista Kosonenkin sitä käytti. Krista kauhistui, kun joutui levittämään seksikkään takamuksensa samalle sohvalle, jossa Hirvisaari oli hetkeä aikaisemmin majaillut. Krista oli silminnähden järkyttynyt. Hän oli jopa käynyt lukemassa Jamesin blogia – teko, johon täällä apinametsässä ei ole koskaan löytynyt aikaa. Kristan mielestä lukemansa oli järkyttävää, ihmisarvoa loukkaavaa, näköalatonta, historiaa tuntematonta, typerää ja kertakaikkisen ilkeää paskaa.

Seuraavaksi hän ryhtyi (naaraille lajityypilliseen tapaan?) psykologisoimaan Jamesia syyttäen tätä vainoharhaiseksi. James oli Kristan mukaan kirjoittanut, että homot yrittävät muuttaa kaikki kaltaisikseen. Krista ei moista uhkaa näe, kuten ei näe 99 prosenttia muistakaan suomalaisista. Mutta kenties Kristankin pitäisi tutustua tosiasioihin?

Hyödynnänpä tässä erästä viimeaikaista kommenttiani, jossa käsiteltiin juurikin tätä heterovihaa. Feministien teksteistä löytyy ilman suurtakaan vaivannäköä seuraavanlaisia tulevaisuudentavoitteita:

Ilman miesten systemaattista sortoa, tasa-arvoisessa tai feministisessä maailmassa lesbous olisi naisille itsestään selvää todellisuutta.

Miehet hyväksikäyttävät naisten rakkautta ja tämä on miesten vallankäytön startegia. Naisten heteroseksuaalista rakkautta, jonka naiset ‘vapaaehtoisesti’ antavat miehille, käytetään riiston välineenä ja on patriarkaatin ratkaiseva ase nykyisen sosio-seksuaalisen systeemin ylläpitämiselle.

Seksi on vallan väline, jolla miehet alistavat naisia. Miesten harjoittama sorto perustuu dynaamiseen seksuaaliseen yhdyntään. Heteroseksuaalisuus on perustavaa laatua oleva mekanismi miesten ylivallassa naisia kohtaan. Jos kaikki naiset olisivat lesboja, miesten ylivalta tulisi mahdottomaksi säilyttää tyhjiössä.

Jos sinulla on mitään seksuaalista kanssakäymistä miesten kanssa, vahvistat heidän luokkavoimaansa.

Naisten kääntyminen heteroseksuaalisuuteen ei ole luonnollinen tapahtuma, vaan monimutkainen sosiaalinen pakotusprosessi, jonka tarkoituksena on pitää yllä naisien ja tyttöjen myöntyvä saatavuus miesten käyttöön. Kenelläkään naisella ei ole ollut todellista valinnan mahdollisuutta rakastaa naisia miesten sijaan. Monet heteroseksuaaliset feministit käyttävät käsitettä ‘lesbolainen jatkumo’ eräänlaisena tekosyynä jatkaa elämää miehen kanssa.

Lesbofeministit ovat aina kieltäneet selkeästi homomiesten ja lesbojen yhteyden, koska lesbot ovat naisia ja homomieht homoja, ja tämän takia heillä on eri asema sukupuolivaltajärjestelmässä.

Heteroseksuaalisuus luotiin, jotta naiset pidettäisiin alistettuna patriarkaalisen strategian seksin ja seksin tuoman nautinnon avulla.

Lesbous on alku. Miesten rakastamisen lopettaminen yksilöinä ja ryhmänä ja/tai miesten vihaamisen aloittaminen sortajina, on saman alun toinen puoli.

Me olemme sodassa. Miehet ovat vohollisemme ja heteroseksi tekee naisista pettureita omassa asiassaan. En käytä tässä vertauskuvallista kieltä, tarkoitan mitä sanon kirjaimellisesti.

Tuskin tässä edes ovat kaikki pahimmat sotahuudot. No miltä kuulostaa, käydäänkö täällä sotaa heteroja vastaan? Ei tarvitse uskoa salaliittoihin, että ymmärtää Jamesin kirjoittaneen asiaa. Jamesin virhe on, ettei hänkään näytä ymmärtävän, ketkä tätä sotaa käyvät. Eivät sitä käy tavalliset homot. Sitä käyvät (lesbo)feministit, joista monet ovat onnistuneet kiipeämään korkeisiin yhteiskunnallisiin asemiin.

Linnanahde kysyi Kristalta mahdollisesta vauvakuumeesta. Siitäkin tämä ihana naaras loukkaantui ja leimasi vauva-asiat hömpäksi. En nyt vaan tajuu, miksei kolmekymppiseltä naaraalta voi kysyä vauvasuunnitelmista, maailman tärkeimmästä asiasta. Ei kai ole ihme, jos naisten vahvuuksia ei arvosteta, jos edes naaraat itse eivät niitä arvosta. Onko nykyajan länsimaisilla naisilla jotenkin traumaattinen suhde lisääntymiseen ja mistä moinen mahtaa johtua? Vai onko kysymys siitä, että Krista uskoo feminismiin?

Seuraava esille tullut aihe viittaa tähän jälkimmäiseen selitykseen. Krista pojittelee aikuisia miehiä. Krista on mukana kansainvälisessä tyttöjen päivässä, minkä vuoksi Linnanahde kysyi johdattelevasti ovatko tyttöjen oikeudet maailmassa kunnossa. Krista on epäilemättä hyvä ihminen, onhan hän matkustellut Unicefin rahoilla ainakin Mosambikissa. Vaikka näillä toimilla ei maailmaa pelastetakaan, rahoitetaanpa ainakin auttamisbisneksen silmäätekeviä. Miksi ihmeessä esimerkiksi Greenpeacen pääsihteeri Kumi Naidoo nauttii yli kymppitonnin palkkaa? Amnestyn Suomen osaston toiminnanjohtaja Frank Johansson sentään uskaltaa tarkastella auttamisen ”puhtautta” ja julkkisten lennättämistä ympäri maailmaa kriittisin silmin.

Odotin korvat totisina, että Linnanahde olisi seuraavaksi tehnyt rohkean kysymyksen – sellaisen, jota kukaan ei tässä maailmassa uskalla esittää. Ovatko poikien oikeudet maailmassa kunnossa? Eiväthän ne tietenkään ole, siksi pojat kuolevatkin tyttöjä nuorempina, siksi vain naisiin ja tyttöihin kohdistuva väkivalta on ihmisoikeusrikos, siksi meillä ei ole kansainvälistä poikien päivää, siksi pojat tappavat itsensä tyttöjä useammin, siksi meillä ei valita vuoden pakolaismiestä… Lista on aivan loputon. Koska urosapinoilla ei ole mitään arvoa, heidän puolestaan ei mikään lobbausjärjestö kehtaa kampanjoida.

Täytyy nyt antaa tunnustus kahdelle suomalaispoliitikolle, demariministeri Lauri Ihalaiselle ja kepupomo Juha Sipilälle, jotka ovat uskaltaneet olla huolissaan suomalaisista miehistä

Naisten surkea asema on onnistuttu markkinoimaan meille paitsi evoluution tuottamalla naaraslisällä, myös taitavalla tosiasioiden valikoinnilla. Kun irrotetaan yksi asia kokonaisuudesta, saadaan aikaiseksi juuri sellainen ”totuus” kuin on kulloinkin tarve saada. Maailmassa raataa enemmän uroksia ihmiskaupan uhreina kuin naaraita, mutta vähemmistövaltuutetut eivät tätä koskaan meille tule kertomaan. Qatar on saanut järjestettäväkseen jalkapallon MM-kisat vuonna 2022. Jo nyt maassa on 300 000 nepalilaista rakennusmiestä ja Kathmandun kansainväliselle lentokentälle saapuu päivittäin keskimäärin kaksi arkkua, joissa on siirtotyöläisen ruumis. Vierastyövoiman määrän odotetaan pian nousevan puoleentoista miljoonaan. Tätä et kuule Eva Biaudetin toimistosta. Toimistoa ei näytä kiinnostavan edes suomalaisilla rakennustyömailla rehottava ihmiskauppa, koska Anna Kontula on jätetty puhumaan ongelmasta ihan yksin. Biaudet ryhtyi vaatimaan tutkimuksia urosapinoiden syrjinnästäkin vasta sitten, kun Silminnäkijä -ohjelma oli tarjoillut asian hänelle kultalautasella. Biaudet puuttuu muuhun kuin seksinostoon vain, kun on pakko.

6-0

Crew -miehet soittivat myös Ouluun, jossa oli samana päivänä tapahtunut koulupuukotus. Puhelimessa oli rehtori Saija Niemelä-Pentti. Vaikea sanoa, mikä muu tämän session anti yleisölle oli kuin että juontajat saattoivat mainostaa empaattisuuttaan. Jotain yhtäläisyyttä tuosta koulupuukotuksesta kuitenkin löytyy päivänpolitiikkaan: ministeri Heidi Hautala ei kadu mitään ja sanoo olevansa ihmiskokeen uhri. Oulun puukottaja ei kadu mitään ja sanoo olevansa koulukiusaamisen uhri.

Vähitellen paljastui, kuka on lähetyksen seksikkäin apina. Ei se ollut toimittajien Suomen seksikkäimmäksi näyttelijäksi nimeämä Krista Kosonen. Kuinka olisi voinut ollakaan, koska Iina Kuustonen on tämän tittelin jo aikaja sitten itselleen ominut. Krista on kaunis, mutta onko hän seksikäs? Kauneus ja seksikkyys eivät välttämättä kulje käsi kädessä. Seksikkyyteen tarvitaan jonkin sortin lämpöä ja sellaista ei kolmekymppisestä Kristasta ainakaan tällä kertaa hitustakaan löytynyt.

Sen sijaan pöytävieraana haastatellusta 36 -vuotiaasta kansanedustaja Anna Kontulasta lämpöä löytyy. Jos olisi mahdollisuus enää yhteen seksisessioon ja kumppani pitäisi valita Kristan ja Annan välillä, lopputulos olisi päivänselvä. Ei sitä tarvitsisi edes harkita – siitäkin huolimatta, että Kontula sanoo olevansa feministi ja vasemmistoliittolainen. Molemmat ismejä, joita en hirveästi fanita. Mutta Anna puhuu silti asioista, joista minäkin puhun: perustulosta, eurotukipakettien epäinhimillisyydestä ja seksin vapaudesta. Anna sattuu olemaan oikeasti kaunis ja hiuksensa olivat paljon Kristan hiuksia seksikkäämmin laitetut. Lisäksi Anna oli pukeutunut hameeseen, Krista taas poikamaisesti housuihin. Vaikea on löytää edes sitä yhtä pistettä, joka pelastaisi Kristan 6-0 häviöltä.

Kontula oli kutsuttu paikalle, koska hän on vaatinut vasemmistoliiton (tai kokoomuksen) lähtemistä hallituksesta. Syykin on selvä. Tämä hallitus toteuttaa massiivista hyvinvointivaltiorakenteiden alasajoa. Sosiaaliturvastakin on tehty niin vaikeaselkoista byrokratiaa, ettei siitä selviä edes väitöskirjatason tutkija. Siksi Suomessa alikäytetään tukia mieluummin kuin väärinkäytetään. Linnanahde yritti provosoida käyttämällä esimerkkinä Sossu-Tatun tapausta, mistä on julkisuudessa syntynyt kummallinen älämölö. Pitäisikö Suomessa apinoiden antaa kuolla nälkään, jos ne eivät käyttäydy enemmistön sanelemien sääntöjen mukaisesti? Vieraana ollut ministeri Jan Vapaavuori hukkasi tilaisuutensa ja paljasti kokoomuslaisen suvaitsemattomuuden. Kontula keräsi tästäkin pisteet himaan.

Saatan kuvitella, että ohjelmaa katselleet feministit pihisivät kiukusta. Urosapina kehtaa kysyä naarasapinalta vauvakuumeesta, mutta urosministeriltä kysytään haluista ryhtyä puolueen puheenjohtajaksi. Biologisesti tämä on tietysti aivan oikein kysytty. Varsinkin luulen, että erään Kaisa Pylkkäsen pää on ollut kuhmuilla, sillä hän on kertonut räjähtävänsä jo siitä, että nainen kieltäytyy tunnustautumasta feministiksi.

Vapaavuoren haastattelu paljasti, että hän oli kuunnellut tarkasti mediavalmentajansa neuvoja. Hän otti reilun etunojan, minkä vuoksi Enbusken piti matkia häntä ja niin ukot istuivat siinä turvat vastakkain. Räkä vaan lensi, kun Vapaavuori paljasti tavoittelevansa kokoomuksen puheenjohtajuutta, vaikka sen muodollisesti kielsikin. Ei ole poliittisesti korrektia himoita puoluetoverin pestiä. Myös Kontulalta kysyttiin haluja vasemmistoliiton ohjaksiin, mutta vastaus oli sen verran selvä, ettei se jättänyt minkäänlaista sijaa epäilylle:

Mä en lähde missään vaiheessa vasemmistoliiton puheenjohtajakisaan paitsi jos tulee semmoinen tilanne että olen vasemmistoliiton ainoa jäsen. Ei kai kukaan nyt oo niin tyhmä, että vapaaehtoisesti ryhtyis puolueen puheenjohtajaksi ainakaan, jos puolue on niin vaikeasti johdettava kuin vasemmistoliitto.

Näin EL Crew tuli paljastaneeksi sen todellisen syyn, miksi meillä on niin vähän naisia huippujohdossa. Ohjelma paljasti myös toisen tasa-arvokliseen tyhjyyden, hokeman naisen eurosta. Linnanahde kysyi, miksei Krista tee hahmojensa kanssa rahakkaita keikkoja kuten esimerkiski Aku Hirviniemi kavereineen tekee. Kristan vastaus on mainio:

Tiedän miltä mun tilipussini vois näyttää, mutta ei se mua silleen niinku (kiinnosta).

Kävi siis selväksi, että hänellä on vapaa-ajallaan parempaakin tekemistä kuin rahan perässä juokseminen. Naisen eurosta jauhamisen sijaan olisikin tärkeämpää kummastella, mitkä yhteiskunnalliset rakenteet pakottavat urokset raatamaan 24/7.

Anna Kontula on viime aikoina ollut suosittu vieras erilaisissa keskusteluohjelmissa. Tuon EL Crew:n jälkeen hänet on kuultu/nähty ainakin Maria Petterssonin ohjelmassa, jossa pohdittiin polygamian laillistamista sekä Docventuresin Riku Rantalan ja Tuomas Milonoffin kanssa hämärässä kellarissa afrodiasiakkeja nautiskelemassa ja seksin ostamisesta keskustelemassa. Yhdyn kaikkeen Annan sanomaan – ja muuhunkin. Yhdyn myös hänen kummasteluunsa siitä, kuinka Riku ja Tuomas niin helposti traumatisoituvat Whores Glory -dokumentista ja kuinka alttiisti kaksikko on hurahtanut feministiseen propagandaan koskien muun muassa seksityötä ja yliseksualisoitunutta aikaamme. Eivätkö nämä miehet uskalla olla miehiä, vai ovatko he syntyjään tällaisia nyhveröitä? Vai tällaisiako me urokset yleensä olemmekin?

PS. Edellämainittu Minna Säävälä on tehnyt yhdessä Lassi Lainialan kanssa kyselytutkimuksen, jonka tulokset paljastavat, että suomalainen kaksikulttuurisessa suhteessa elävä naaras pohtii eroa sitä todennäköisemmin, mitä kaukaisemmasta kulttuurista on sattunut puolisonsa nappaamaan. Ja mitä köyhemmästä maasta mies tulee, sitä todennäköisemmin suomalainen nainen eroa pohtii. Köyhästä maasta kotoisin olevan miehen kanssa elävistä naisista eroa ajattelee neljä kymmenestä, rikkaasta maasta kotoisin olevan miehen kanssa elävistä yksi viidestä. Miesten eropohdintoihin ei vaikuta sen enempää vaimon kulttuuritausta kuin sekään, kuinka köyhästä maasta nainen tulee.

Mitä tämä kertoo vaikkapa naisen eurosta? Ainakin se todistaa, että sukupuolten käyttäytymisessä (eli aivoissa) on eroja. Entä mitä kertoo ”naisen euro” -keskustelusta se, että siinä johdonmukaisesti sivuutetaan tosiasia, että vanhanaikaiseksi leimattu miesvalta on jo aikoja sitten ratkaissut tämän euro -ongelman: eron sattuessa nainen saa puolet miehensä hankkimasta omaisuudesta.

Mainokset

~ Kirjoittanut simpanssifilosofi : 21.10.2013.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

 
%d bloggers like this: