KENEN EUROT – KENEN HUUMORI?

Postimies kantoi puunkoloon kansainvälisen jättiyhtiön ja veroparatiisiyritys Toys ”R” Us:n lelukuvaston. Yritys näyttää omaksuneen feministipropagandan karvoineen päivineen, sillä katalogi oli sukupuolineutraalisti kuvitettu. Hyvä tietää, onpa nyt selvillä, mistä kaupasta en ainakaan lahjoja lapsenlapsille koskaan osta.

Palkat ovat nyt kuuminta hottia. Mitä kukin (julkkis) ansaitsee, siitä lööppejä laaditaan. Väärin revitelty. Pitäisi kertoa, keillä on suurimmat veroprosentit. Heille pitäisi mirhamia suitsuttaa ja kunniaa langetella. Suomalainen veropolitiikka tosin on vienyt pohjan tällaiselta tarkastelulta, koska hyvätuloisten verotusta on laskettu kilpaa veroparatiisien kanssa. Enää on tuiki harvinaista nähdä viitosella alkavia veroprosentteja minkään sortin eliittiapinalla.

Otetaan nyt vaikka kymmenen suurituloisinta vuodelta 2012. Kaikkien näiden apinoiden veroprosentit mahtuvat välille 30,8-32,8. Tästä joukosta kuudella on ei-perisuomalaiselta kalskahtava nimi. Puolet heistä on naaraita, jos lapsettoman Aatos Erkon kuolinpesä lasketaan vaimon nimiin. Ja miksei laskettaisi. Kuoleman jälkeen miehenkin eurot muuttuvat naisen euroiksi.

Entä sitten sata suurituloisinta? Sieltä löytyy kerrassaan kaksi apinaa, joiden veroprosentti nippa nappa kipuaa yli viidenkymmenen: Hirvonen Markku Heikki Kalevi (51,7%) ja Rantanen Pentti Kalevi (50,5%), molemmat herrat Uudeltamaalta. Aplodit heille! Jos otamme seuraavat sata suurituloisinta, niin sieltäkin löytyy kaksi urhoollista eliittiapinaa: Puputti Jarmo Kalervo (50,1%) ja Laaksonen Kari-Pekka (50,1%), molemmat Pirkanmaalta. Aplodit heillekin! Naisten omalta top 200 -listalta löytyy vain yksi viidenkympin ylittäjä. Hän on Hagman Sirkka Kristiina (50,6%) Pirkanmaalta. Aplodit hänellekin!

Tuo 51,7 taitaa olla Suomen korkein veroprosentti, sillä ainakaan 2000 kärjessä -listalla ei suurempia lukuja näy. Sen sijaan kakkosella ja ykkösellä alkavia prosentteja löytyy, huippuna Uudenmaan Ehrnrooth Carl-Gustaf Casimir, jonka pääomatuloprosentti 600 000 euron potista on 6,5… Jaa, eipäs olekaan huippu tuo Casimir, sillä Uudeltamaalta löytyy myös eräs Sotamaa Ritva Liisa Lemmikki, jonka verot 1,2 miljoonan ansiotuloista ovat 0,3 prosenttia.

Tässä yksi syy, miksi julkisella puolella raha ei enää riitä mihinkään ja on ajauduttu holtittomaan velanottoon. Kokoomusaate demonisoi veronmaksun ja sillä filosofialla meillä on viime ajat porskuteltu. Lopullisena tavoitteena näyttää olevan, että julkiset palvelut halutaan ajaa umpikujaan, jotta nekin saadaan ”jalostettua” suurten veroparasiittiyhtiöiden lypsylehmiksi.

Toinen syy siihen, miksi rahat ei jukulauta riitä, löytyy tosiasiasta, että kaksi kolmasosaa Suomen 304 000 yhteisöverovelvollisista (eli yrityksistä) ei maksa tuloveroa lainkaan! Syynä on joko verokikkailu tai tappiollinen tulos. Uskotko, että 66 prosenttia yrityksistä pysyisi pystyssä miinustuloksilla? Ei voi johtajakaartimme sentään niin surkeaa olla, vaikka onkin kelvottomaksi todettu. Näyttää siltä, etteivät johtajamme EK:n äänellä enää muuhun pysty kuin naamiomaan oman kyvyttömyytensä työntekijöiden mollaamiseen. Siitä meillä on pari vuotta jatkunut villi tykitys todisteena.

Kokoomushallituksemme päätti tästä kiitollisena laskea yhteisöveroa vielä naapureitammekin alemmalle tasolle. Lähemmäs miljardin kädenojennus yrityksille ja perään kaino toivomus, että noh, yrittäkää nyt edes hieman iloisempaa naamaa näytää. Ei mitään vaikutusta. Sekin miljardi hurahtaa kuin Kankkulan kaivoon. Hallitus odottaa hartaasti, että kansainvälisen talouden aamurusko säteilisi Suomeen saakka. Näin Katainen pääsisi Urpilaisen kainalosta huikkaamaan, että näin hienosti se meidän veronalennuksemme tepsii!

Peniskateus – vuorossa kullinleikkuupäivät!

Et ole voinut olla huomaamatta, että meillä mennään talous edellä. Mistään muusta ei puhutakaan kuin rahasta. Tai rahan puutteesta. Ei maailmassa ole puutetta rahasta, se on vain väärissä paikoissa. Näihin veroparatiiseihin (eikö olekin kaunis nimi!) sitä kerätään pieni- ja keskituloisilta veronmaksajilta hallitusten hiljaisella hyväksynnällä. Ei ole EU:kaan mihinkään toimiin tämän epäkohdan poistamiseksi ryhtynyt, vaikka aikaa kyllä olisi ollut huru mycket.

Sen sijaan EU värkkäilee kaikkea muuta tarpeellista, kuten pyykinpesua 20 asteen lämpötilassa, jossa lika ja bakteerit eivät vaatteista poistu. Pyykkiin jää pesuainejäämiä ja pesukoneet vikaantuvat entistä helpommin. Kokonaistaloudellisuus ja terveys unohtuvat, kun tuijotetaan vain muodikasta hiilidioksidia. Uusin idea on säädellä vessanpönttöjen huuhteluun käytettävää vesimäärää. Ihan hyvä, kunhan vesimäärää ei lasketa niin pieneksi, että ihmiset joutuvat painamaan nuppia moneen kertaan. Jo nykyisissä kaksoishuuhtelupöntöissä tahtoo tätä vikaa ilmetä. Moiset puuhastelut paljastavat EU -organisaation kyvyttömyyden kokonaisuuksien hahmottamisessa.

Jos vessadirektiiviä tarvitaan, sen pitäisi sisältää määräys vesivessojen muuttamisesta biokäymälöiksi.

Vielä erikoisempaa: EU:ssa nyt on vireillä lakialoite, jolla kiellettäisiin antifeminismi ja feminismin naurunalaiseksi saattaminen! Nauraisin, ellei itkettäisi. Pohjoismaiden ministerineuvosto on jo aiemmin ollut samalla asialla ja nyt hommaa väännetään Euroopan laajuiseksi. Kuinka enää voimme vakavalla naamalla kritisoida totalitaristisia valtioita, kun itsekin rupeamme tällaiselle sensuurilinjalle? Miksei samalla kiellettäisi ateismia, antikommunismia ja antikapitalismia? Tai miksei suoraan kielletä ajattelua?

Yksi askel kohti tällaista pakkoyhteiskuntaa on Suomen hallituksen tuore päätös sitoa kotihoidontuki sukupuoleen.

Mikä mahtaisi olla sopiva rangaistus feminismille nauramisesta? Löytyisikö Kiinasta sopiva malli, siellähän ovat edelleen muodissa niin sanotut uudelleenkoulutusleirit, joissa väärinajattelijat opetetaan ajattelemaan oikein. Ja jotta rikolliset saataisiin kiinni, EU tietysti tarvitsee Kiinan nettisensuuriin verrattavan joukon naarasapinoita vahtimaan, mitä urokset blogeissaan värkkäävät.

Ehkä tämä onkin vain ”tasa-arvon” edistämistä? Kun näille miljoonille sensoreille maksetaan kunnollista EU -virkamiehen palkkaa, niin kummasti se naisen euro siitä rupeaa kaasvamaan. Paitsi että miehen euro on jo nyt naisen euroa pienempi, kun tehdyt työtunnit otetaan huomioon. Tämän on Pauli Sumanen jo ajat sitten laskenut. Ellen väärin muista, niin miehen euro on pienempi, vaikka mukaan laskettaisiin kotityötkin.

Viime aikoina muutkin ovat havahtuneet feministiväittämien paikkansapitämättömyyteen – tämän eurokalistelun ja ylipäätään kaiken muunkin naissälän paikkansapitämättömyyteen. Jopa Hesarin oli taipuminen tosiasioiden edessä, kun se myönsi siteeraamansa aineiston propagandaksi. Tällä kertaa kyse oli hokemasta, jossa naisten väitetään kuolevan luonnonkatastrofeissa 14 kertaa miehiä todennäköisemmin. Tämä ”tieto” on lähtöisin luonnonpappi Kristina Petersonilta, joka kelpuuttaa kuulopuheet tiedon veroiseksi aineistoksi. Samaa jargonia toistelee myös UN Women -järjestö ja muistanpa vastaavia sammakoita hyppelehtineen myös erään Tarja Halosen suusta.

EU:lla on feministeille jopa oma virastonsa: Liettuassa toimiva Euroopan tasa-arvoinstituutti (EIGE), ”Unionin ensimmäinen vain naisten oikeuksia ajava virasto”! Sen 30 työntekijää johtaa ruotsalainen Meryl Streep -klooni Virginija Langbakk. Instituutin hallintoneuvostossa istuu STM:n tasa-arvoyksikön johtaja Tarja Heinilä-Hannikainen. Asiantuntijaryhmässa puolestaan vaikuttaa Tasa-arvotiedon keskus Minnan kehittämispäällikkö Sari Pikkala (THL). Miehiä näistä poppoista saa etsiä kissojen ja koirien kanssa.

Feministinen propaganda ylipäätään perustuu tyhjästä revittyihin iskulauseisiin, biologisten totuuksien kieltämiseen, historian vääristelyyn ja kokonaisuudesta irrotettujen ilmiöiden määrittelemiseen ”tasa-arvo” -ongelmiksi. Tuskin yksikään femistien luvuista tai väitteistä kestää kriittistä tarkastelua. Silti ne on laajalti omaksuttu poliittiselle agendalle. Syitä moiseen kummallisuuteen löytyy ainakin kaksi:

  1. ihmislaji on vielä sen verran alkeellisella kehitystasolla, että se uskoo mieluummin huuhaaseen kuin tietoon (vrt. uskonnot)
  2. ihmislaji on muiden eläinlajien tapaan herkistynyt erityisesti naarassukupuolen (eli biologisesti arvokkaamman sukupuolen) valituksille.

Feminismikö tasa-arvon asialla? Hah! Nordisk Forum Malmö 2014 kerää naapurimaahan ensi kesäkuussa 15 000 feministiä ympäri Tellusta. Suomalaista feminismiä ohjausryhmässä edustaa Nytkis. Ruotsin valtio on luvannut tapahtumalle jo miljoonan euron tuen. Kokouksen järjestää Sveriges kvinnolobby -järjestö, jonka nettisivut paljastavat jutun juonen: Dags för klippa kuken.

Sveriges-kvinnolobby-klippa-kukenHauska vitsi vai? Suomeksi viesti julistaa, että on kullinleikkuun aika

Mietipä, mitä tapahtuisi, jos joku miesjärjestö (ai, onko sellaisiakin?) vaatisi jotain vastaavaa naisten sukuelimiin liittyvää toimenpidettä toteutettavaksi yhteiskunnan varoin. ”Tasa-arvo” on niin kumma asia, etteivät miehet vain voisi moista rankaisematta tehdä. Eikä tämä ole ensimmäinen kerta, kaikki muistanevat esimerkiksi Anne Moilasen Tulta munille -ohjelman tai Atlas Saarikosken scum -ylistykset.

Onko feminismi todellakin pelkkää peniskateutta? Ellei ole, miksi hyökkäykset sitten aina kohdistuvat juuri sinne? Eivätkö feministit vieläkään ole huomanneet, että aivot ovat tärkein (sukupuoli)elin?

Jos homoviha kielii homofobiasta (kuten muun muassa feministit väittävät), niin silloin on päivänselvää, että feminismi kielii peniskateudesta. Toivoisin tietysti olevani väärässä, koska muutoin joudun myöntämään Sigmund Freudin ainakin jossain asiassa osuneen oikeaan.

Feminismi ei tietenkään ole tasa-arvon asialla, koska se ei ole edes naisten asialla. Milloin naaraat muka ovat antaneet luvan nykyiselle meiningille: äidit eivät saa syyllistymättä hoitaa edes omia lapsiaan. (Hetero)seksin harrastaminen vähenee, raiskaukset ja alaikäisiin sekaantuminen yleistyvät. Naisten viinankäyttö lisääntyy koko ajan, samoin tupakanpoltto, masennus, lapsettomuus, avioerot, asunnottomuus, vankilavuorokaudet ja sydäntauteihin sairastuminen. Ei mene kauaa siihen, kun naisten elinajanodote kääntyy laskuun. Ja tämä kaikki sen seurauksena, että naaraat ovat olleet päättämässä asioista enemmän kuin koskaan aiemmin!

Todellakin, ”tasa-arvo” näyttää lisääntyvän – mutta tämäkö on sitä mitä naiset elämältään oikeasti haluavat?

Kapitalismin ja feminismin pyhä allianssi

Miksi feministit arvostavat vain miesten töitä? Feminismi heikentää näin naiseuden arvostusta. Miksei pentujen hoitaminen ole heidän mielestään maailman tärkein tehtävä eikä edes sadannenneksi tärkein tehtävä, vaikka oikeasti minkään ei pitäisi olla lapsia tärkeämpää! Äidit osaavat hoivan kertaluokkaa uroksia paremmin, sanoo naishutkimus mitä tahansa.

Ylipäätään naaraat osaavat hoivan koko kirjon miehiä paremmin. Tämäkin on evoluution tulosta, ei ”kulttuurin”. Väestöliiton tuore tutkimus paljastaa kuinka suurten ikäluokkien naiset hoitavat lastenlasten lisäksi myös suvun sosiaalisia yhteyksiä: naiset pitävät miehiä enemmän yhteyksiä sukulaisiinsa ja ystäviinsä. Sukujen koossapitäminen on ylipäätään naaraiden vastuulla, tutkija Antti Tanskanen toteaa. Naiset hoitavat yhteydenpidon kaikkiin sukulaisjoukkoihin ja ystäviin, myös miehen puolen sukulaisiin. Yhteyksiä pidetään enemmän äidin kuin isän puolen sukulaisiin. Miehet auttavat sukulaisiaan ja ystäviään lähinnä remontoinnissa sekä teknisissä asioissa.

Feministien tärkein tavoite on sananmukaisesti saada naiset sorvin ääreen. Tässä kapitalismi ja feminismi läpsyttelevät käpäliä hauskasti yhteen. Tavoite edellyttää naisten vahvuuksien mitätöimistä ja tulevaisuuden uhraamista laitoshoidon alttarille. Miksi ura muka olisi lapsia, kotia ja sukua tärkeämpää? Lasten asema heikkenee koko ajan, vaikka meillä olisi kaikki mahdollisuudet päinvastaiseen! Olemme tehneet tämän valinnan itse. Kuka enää kehtaa katsoa itseään peilistä?

Onko se ainoa vastaus RAHA? Aika köyhää. Naisilta odottaisi ehkä jotain fiksumpaa.

STTK profiloituu feministijärjestöksi yhden lakimiehensä voimin. Tämä jo sinällään kertoo, millainen (näkymätön) valta naisialla on. Tällä kertaa lakimies Anja Lahermaa keksi laskea, että naisten palkanmaksu päättyi 31.10.2013, koska naisen euro on 82.9 senttiä. Tämäkään ei tietysti ole niin mustavalkoinen juttu kuin miltä feministit aina yrittävät saada asiat näyttämään. Naisten työvuosi kun päättyi jo aiemmin eli naisille on viikon verran maksettu palkkaa tyhjästä. Tämä toimihenkilökeskusjärjestö oli myös keksinyt laittaa nettisivuilleen kyselyn ja Lahermaa sitten ylpeänä esittelemään ”tutkimuksen” tuloksia. Vastaajina oli 1000 naista ja alle 200 miestä. Ei tämä tietysti mitään otantakriteerejä täytä eikä tulosten perusteella voi sanoa muuta kuin mitä kaikista muistakin feministitutkimuksista paljastauu: musta tuntuu.

STTK ammattijärjestönä on siis sitä mieltä, ettei tehdyn työn määrällä tarvitse olla mitään yhteyttä työstä maksettavaan palkkaan. Tämäkin ongelma oli tuntematon silloin, kun meillä ei ollut naisia päättämässä asioista. Silloin miehet kävivät töissä ja kiikuttivat rahat vaimoilleen. Näin se toimii edelleen useimmissa perheissä. Naisen euro ei ole pelkästään se, minkä he itse ansaitsevat, vaan se on paljon enemmän. Vastaavasti miesten todellinen euro on pienempi kuin tilastoista voisi päätellä. Ketään ei (Suomessa) kiinnosta tutkia sukupuolten kulutuseurojen eroa. Eipä tietenkään, koska jo etukäteen on selvää, ettei tuloksista saisi väännettyä ”tasa-arvo” -ongelmaa.

Ulkomailla tämäkin on tutkittu. MIEHEN KULUTUSEURO PALJASTUU 20 SENTIKSI. Orjat paljon työtä tekee, pomot pärjää helpommalla…

Avioeroissa vaimo saa puolet ja joskus enemmänkin, kun tarpeeksi hyvin osaa miehensä syyllistää. Toisin päin homma ei toimi, koska naaraan korkeampi tulotaso lisää eroriskiä jo ennenkuin omaisuus on päässyt liian suureksi pullahtamaan. Miehen suurempi tulotaso ei eroriskiä kasvata. Tämän on selvittänyt muun muassa väestötieteilijä Marika Jalovaara. Ilmiö kielii hänen mukaansa hitaasti muuttuvista asenteista. Koska avoliitossa ei vastaavaa eroa näy, Marika selittää, että avioliitossa elävät apinat ovat konservatiivisempia ja avoliitossa elävät tasa-arvoisempia. Väärin miettii naistutkija jälleen kerran. Kyse ei ole asenteista, vaan biologiasta – no okei, voidaan vaikka puhua kymmenien miljoonien vuosien aikajaksolla muuttuvista asenteista, jos se feministeille paremmin sopii. Avoliitonkin Marika selittää väärin. Ero ei siellä näy tietenkään siksi, ettei hyvätuloisen naaraan tarvitse mahdollisessa avoerossa jakaa omaisuuttaan miehen kanssa.

Sama logiikka toimii siinäkin, kun eroriski kasvaa miehen vaan ei naisen työttömyyden vuoksi. Naaraalla ei nyt vaan ole (keskimäärin) samanlaista biologista pakkoa yrittää pitää kumppaniaan hengissä kuin uroksella.

Vaan mitä kertoo vuoden 2012 verokalenteri naisten tuloista?

Miksi muuten sukupuoli on nostettu erikoisasemaan palkkakeskustelussa? Tiedämme toki lukuisista tutkimuksista, että pituus, hoikkuus, symmetrisyys, parrattomuus, meikkaus ja konservatiivinen pukeutuminen kasvattavat tilipussia jopa sukupuolta enemmän. Realistisesti sanottuna: ei kannata olla pätkä, läski, ruma, partajeesus eikä saunapuhdas hippi, jos haluaa edetä urallaan.

Suomalaisfeministit osaavat vääristellä näitäkin tuloksia. Meillä kulttuuritutkijat ovat päätyneet lopputulemaan, että ulkonäkö vaikuttaa vain naisten menestymiseen työmarkkinoilla – vastoin kansainvälisiä tutkimustuloksia. Tietysti tällöin höpötetään syrjinnästä sekä valitetaan kuinka pätkät ja paksut ovat uhreja. Siis evoluutionko uhreja?

Olemme tässä oman käyttäytymisemme tuntemisessa vasta alkumetreillä, koska evoluutiobiologinen (aivo)tutkimus on niin uusi tieteenala. Se jos mikä tuottaa moderneja selityksiä. Niihin verrattuna naistutkimuksen väittämät ovat todella haalistunutta ja ummehtunutta perinnettä. Otetaan vain yksi esimerkki. Akatemiatutkija Markus J. Rantala on selvittänyt muun muassa androstadioniferomonien vaikutusta miesten välisessä ”pelaamisessa” ja todennut, että miehistä tulee avuliaampia ja anteliaampia, kun he altistuvat toisen miehen kainaloista eritttyvälle feromonille. Ehkä palkankorotuskin irtoaa helpommin, kun pyyntöä vauhdittaa sopiva hikimäärä?

Aikaisemmin jo tiesimme, että sama feromoni rauhoittaa (hetero)naisen mieltä ja lisää tämän luteinisoivan hormonin eritystä. Ei kai sitten ole mikään yllätys, että lesbot reagoivat feromoneihin toisin. Androstadioni aktivoi heteronaisten ja homomiesten aivoissa saman hypotalamuksen alueen. Heteromiehillä saman vaikutuksen saa aikaiseksi naisferomoni estratetraeoli. Lesboaivot reagoivat molempiin näihin feromoneihin samalla tavalla, tosin käsittelytapa muistuttaa enemmän heteromiesten kuin heteronaisten aivojen työskentelyä.

Unisexin haikailijat

Feministit rupeavat jo hermostumaan, kun ”tasa-arvo” tuntuu polkevan paikallaan. Hauska esimerkki tarjoiltiin kerrassaan Yle:n pääuutisissa (!) reilu viikko sitten. Uutistoimittaja Piia Pasaselle oli jostain sylttytehtaasta vinkattu, että olisi aika taas yhdelle ”tasa-arvouutiselle”. Ja niin sitä sitten joukolla kauhisteltiin, kuinka lastenvaatteiden väristä on muodostunut tasa-arvokysymys. 1970 -luvun unisex-trendi jäi lyhyeksi sukupuolittuneessa muotikulttuurissamme, toimittaja Laura Savolainen sanaili. ”Asiantuntijat” kuulema kehottavat välttämään tiukkoja sukupuolinormeja, sillä vaatteiden on huomattu vaikuttavan jopa siihen, miten aikuiset suhtautuvat lapsiin. Hui kauhistus!

Totta kai lapsiin suhtaudutaan eri tavalla sukupuolen mukaan, koska sellainen suhtautuminen on miljoonien vuosien kuluessa edesauttanut meitä apinoita pysymään hengissä. Siksi kaikissa kulttuureissa poikiin ja tyttöihin suhtaudutaan eri tavalla. Tietenkään ei ole olemassa mitään sukupuoli”rooleja” eikä -”normeja”, koska meillä oikeasti on kaksi erilaista sukupuolta. Feministit tämän kieltävät, mutta niinhän he kieltävät kaiken muunkin biologian. Se taas on yhtä tyhmää kuin voivotella, ettei tasa-arvo etene niin kuin Srömsössä.

Biologiaa ei nujerreta kuin pakkoyhteiskunnassa ja sellaiseenhan meitä näiden antifeministilakien myötä yritetään viedä. Kannattaisi kuitenkin muistaa, ettei yksikään aiempi (tasa-arvo)kokeilu ole kestänyt sataa vuotta kauemmin. Biologia nujertaa aina ideologian, ennemmin tai myöhemmin.

Laura oli lähetetty haastattelemaan Folkhälsanin tasa-arvoasiantuntija Sara Sundellia, joka feministikampauksessaan ja ei-niin-naisellisessa habituksessaan paljastui juuri sellaiseksi stereotyyppiseksi tasa-arvoasiantuntijaksi, joita päivittäin mediassa kohtaamme.

Sundell perustelee sukupuoliroolien poistamista kiusaamisen vähentymisellä. No jo on logiikka! Voisipa kiusaaminen siitä vain lisääntyä. Niin tuppaa käymään, kun biologiset tosiasiat sivuutetaan, vaikka tarkoitus olisi kuinka ”humaani” tahansa. Kiusaamisen syyt ovat niin moninaiset ja näkymättömät, ettei vaatteiden värillä ole siinä yhtälössä mitään merkitystä. Siksi varmaan seuraavaksi käydään etunimien kimppuun. Onhan se nyt aivan tolkutonta, että lapsen sukupuolen voi tunnistaa tämän nimestä. Heti uutta unisex -nimilakiä väsäämään siellä hallituksen tasa-arvojaostossa, hei! Meille tarjoillaan jo valmiita ehdotuksia: Sora (Keisari), Puro (Mylly) tai Oma (Lempinen)…

Miksi sukupuoli on ongelma vain feministeille? Siksikö, että he urosaivoisina lesboina haluaisivat omistaa peniksen ja kilpailla miesten, ei mielestään alempiarvoisten naisten sarjassa? Tähän lastenvaatesirkukseenkin ovat pistäneet nokkansa muun muassa lastenpsykiatri Janna Rantala sekä Judith Butler -fani ja queer -feministi Annamari Vänskä. Vänskä on jopa huolissaan, että vääränlainen väriskaala voi haitata ”tasa-arvoiseksi aikuiseksi” kasvamista. Ahaa.

Tämä Judith Butler pullahtaa esille siellä sun täällä, koska häntä palvotaan yhtenä feministipyhimyksenä. Todellakin, feminismin totuudet perustuvat tällaisten ikonin asemaan nostettujan naaraiden päänsisäisiin sammakoihin, eivät minkäänlaiseen tieteelliseen aineistoon. Ei Butlerin sukupuolikäsityksistäkään mitään tieteellistä perustetta voi löytää. Todistelunsa on yhtä löyhällä pohjalla kuin isä, poika ja pyhä henki. Samalla se on yhtä pakkomielteistä.

Butlerin sukupuoli on performatiivi, jota tuotetaan sosiaalisissa käytännöissä, diskursseissa ja instituutioissa tiettyjä sääntöjä ja normeja toistamalla. Jossain on siis suuri salaliitto, joka on nämä ”normit” ympäri maapalloa käynyt (6000 vuotta sitten?) kylvämässä. Biologia on Butlerin mukaan tieteenalana sosiaalista toimintaa, pelkkää diskurssia. Näin kätevästi päästään eroon hankalasta biologiastakin! Butlerin antiheteroseksuaalisessa ihanneyhteiskunnassa sukupuolieroa ei tarvittaisi, koska halu ei määrittyisi sukupuolen mukaan.

Hmmm, miksi ihanneyhteiskunnassa sitten pitäisi edes olla mitään haluja? Eikös halukin ole pelkkä patriarkaattinen artefakta?

Butler kehuu, että hänen kirjansa perustuvat omiin kokemuksiinsa lesbona, feministinä ja aktivistina sekä neljäntoista vuoden elämään Yhdysvaltain itärannikon homo- ja lesboyhteisöissä. Tällaisen ”tiedon” perässä siis marssii niin EU kuin YK:kin! Melko vakuuttava osoitus naarasvallasta.

Lähes sata prosenttia feministikenraaleista kuuluu HLBT -vähemmistöön. He kippaavat omat, erilaisuudesta kumpuavat ahdistuksensa enemmistön eli heterojen (niin uros- kuin naarasheterojen) niskaan ja selittävät sisäiset demoninsa patriarkaatin harjoittamalla sorrolla. Normaalisti näin pahasti harhaiset tapaukset kiidätettäisiin laitoshoitoon – mutta feministeinä heitä palkitaan.

Tätä kippaamista harrastaa myös feministi- ja lesbokirjailija Johanna Sinisalo, jonka uusinta kirjaa Auringon ydin aateiskot ja -veljet ovat ylistäneet lehdissä kautta maan. Melko käsittämätön ”tieteisromaani”. Siinä eletään äärisukupuolittuneessa yhteiskunnassa, jossa ihmisoikeuksia raiskataan kuin Pohjois-Koreassa ikään ja jossa naiset ovat kaikkeutta johtavien miesten viihdyttäjiä. Teosta voisi luonnehtia miesvihaksi, jos sellainen sana suomenkielessä sallittaisiin. Helena Miettinen luonnehtii teosta Butlerin performatiivisuuden dramatisoinniksi.

Mielenkiintoista, että näin antifeministilakien keskellä pelotellaan tällaisella fiktiolla. Tuleeko Sinisalon kirja kuitenkin paljastaneksi feministien omat strategiat? Ihanneyhteiskunnan, jonka ensimmäisessä vaiheessa naaraat nostetaan aluksi kiintiöillä ja sitten koulutuksella johtamaan maailmaa, jossa paskaduunit (kuten lastenhoito) on ulkoistettu alempiarvoisilla urosapinoille. Seuraavassa scum -vaiheessa siirrytään paratiisiin, josta urokset on kokonaan eliminoitu. Tulva-aktivisti Atlas Saarikosken sanoin:

Miehet ovat abstraktio. Scum on ryhmä naisia, jotka ovat dominoivia, itsevarmoja, väkivaltaisia ja riippumattomia. Scum on ryhmä naisia, jotka ovat tietoisia omasta ylivertaisuudestaan ja vallastaan. He ovat valmiina johtamaan universumia.

Helsingin Sanomat taitaa olla (Yleisradion ohella) maamme feministisin mediatalo, mikä kertoo vain siitä, kuinka tehokkaasti journalistikoulutus on meillä onnistuttu kaappaamaan yhden ismin palvelukseen. Kuukausi sitten talon toimittajat Tuija Pallaste ja Kaisa Rautaheimo kertoivat kahdella sivulla, kuinka tunnettu suomalainen kirjailija ja feministi sovittaa mittatilaustyönä tehtyjä punamustia saappaitaan Katajanokalla sijaitsevan ravintolan porstuassa ja kuinka tunnettu ruotsalainen feministi ja kirjallisuusvaikuttaja seuraa tilannetta vieressä huvittuneena.

Jutun pointtina oli valittaa feminismin takapakista. Asiantuntijoiksi oli kutsuttu kaksi virolaistaustaista naarasta, Sofi Oksanen ja Ebba Witt-Brattström. Ja sitten alkaa tykitys: on unohdettu, että tasa-arvon ongelmat ovat rakenteissa ja kaikkien vastuulla; nyt naisia jopa vaaditaan tekemään itse jotain! (Onpa kauhistuttavaa...) Seuraavaksi paminaa siitä, kuinka miehet eivät edelleenkään ota vastuuta lastenhoidosta, kuinka naisten palkkataso sekä Ruotsissa että Suomessa on edelleen miehiä alhaisempi, kuinka naiset jopa Ruotsissa joutuvat edelleen hoitamaan lapsiaan miehiä enemmän, kuinka edes Ruotsissa ei edelleenkään ole tarpeeksi naisjohtajia ja kuinka naiset ala-arvoisesti edelleen taistelevat keskenään siitä, kuka on parhaiten nainen ja äiti.

Oksanen jopa haikailee Neuvosto-Viron perään:

Silloin naisten kauneus- ja hygieniatuotteita ei ollut, mutta sekä miehet että naiset tekivät töitä, naiset myös esimiesasemissa.

Witt-Brattström ei näe nais- ja miespoliitikkojen toimintatavoissa paljonkaan eroa. Sen sijaan hän on vaikuttunut suomalaisopiskelijoiden akateemisista valmiuksista, koska jopa Rovaniemen yliopistossa on erittäin korkeatasoista sukupuolentutkimusta (!), aivan toista kuin Ruotsissa. Suomalainen keskustelukulttuurikin pärjää mainiosti ruotsalaiselle.

Sen sijaan Ebba on pettynyt siihen, ettei 40 viime vuoden aikana ole tapahtunut enemmän. Siis, ettei ”tasa-arvo” ole edistynyt. Olisikohan Ebban historiantaju hieman hakusassa? Mitä on 40 vuotta miljoonan vuoden rinnalla. Palataan asiaan vuonna 1 002 013.

Kuten Henry Laasanen toteaa, jälleen kerran eliittifeministit rutisevat eliittifeministien näennäisongelmista. Ei ensimmäistäkään ajatusta heikosti pärjäävien naisten asemasta. Kuinka muuten voisi ollakaan, sillä feministit vertautuvat alfauroksiin ja taistelevat vallasta näiden kanssa. Ketään ei kiinnosta duunarimiehen tai kotiäidin hyvinvointi.

Samaa pysähtyneisyyden tunnetta purkaa myös toimittaja Terhi Nevalainen maakuntalehtiin lokakuun lopulla levittämässään artikkelissa. Siinä hän esittelee uutta Bridget Jones -kirjaa suhteessa postfeministiseen kulttuuriteoriaansa. Hän on jopa värkkäämässä väitöskirjaa chik lit -kirjallisuuden merkityksestä. Miten moinen aherrus nyt sitten auttaa pelastamaan suomalaisen hyvinvointivaltion, voisi kysyä.

Juttua lukiessa käy selväksi, kuinka feministi löytää feminististä diskurssia sieltäkin, missä sitä ei ole. Terhille tuntuu olevan ylitsepääsemätön ongelma, että vaikka naisten mahdollisuudet ovat kyllä laajentuneet, tietyn iän (50) saavuttanut nainen on edelleen vanhempi kuin samanikäinen mies.

Tekisi mieleni kysyä, että kuis niin: katso vaikka Katri Helenaa. Mutta Olga K:ta mukaellen, ei mennä nyt siihen.

Mennään siis feministi-ikoneihin, joihin Terhi viittoilee. Ensimmäisessä Brdgetissä kuulema taskurapujen lailla viittoiltiin feministikirjailija Susan Faludin lanseeraamalle flashback käsitteelle. Se mukaan naisliikkeen saavutukset mitätöidään uudelleen ja uudelleen läpi historian niin miesten kuin naistenkin toimesta. Tässä uutukaiskirjassa puolestaan viittoillaan Terhin mielestä lesbofeministi Germaine Greerin puheisiin. Hän on sitä mieltä, että ikä tekee naisesta näkymättömän. Yli viisikymppinen nainen kuulema haudataan elävältä.

Tekisi mieleni heittää, että onko virtuaalihautaus muka pahempaa kuin urosapinoita kohtaava oikea hauta? Mutta ei mennä nyt siihenkään.

Mennään vaikka siihen, että sattuneesta syystä tunnen aika monta 50+ naarasta. Kysyin heiltä, tuntevatko he olevansa näkymättömiä. Suurin osa ei edes ymmärtänyt koko kysymystä ja osa nauroi päin naamaa. Hekö muka näkymättömiä!

Näkymättömyyden kokemus taitaa olla itsetunto-ongelmaisen lesbofeministin erityispiirre.

Läpi historian feministit siis kokevat lyöneensä päätä seinään. Mistä selitys moiselle tragedialle? Itse asiassa olen jo vastannut tähän kysymykseen. Emme siis enää mene siihenkään.

Vaan lainaamme lisätodisteeksi ihmislajin käyttäytymisen pysyvyyttä todistelevan Outi Sarpilan väitöskirjaa. Sarpila tutki suomalaisten ulkonäköönsä kohdistamaa kulutusta. Kulutuksen tasossa ei ole tapahtunut muutosta viimeisen kymmenen vuoden aikana vaan se on pysytellyt EU -maiden keskiarvotasolla eli kuudessa prosentissa kotitalouksien kokonaiskulutuksesta. Sarpila oli hieman yllättynyt siitä, ettei aineisto mitenkään tukenut yleistä käsitystä ulkonäkökulutuksen tasa-arvoistumisesta. Naiset kuluttavat edelleen enemmän ulkonäköönsä kuin miehet. Tutkimus osoitti, että sukupuolten väliset erot ovat pysyneet varsin samansuuruisina Sen sijaan naiset ovat ruvenneet ostamaan kyseisiä tuotteita uroksilleen.

Tuo jälkimmäinen havainto todistaa osaltaan, kuinka naiset pyrkivät muuttamaan omistamansa miehen (fanittamansa julkkisuroksen kaltaiseksi…).

Huumorikin on ja pysyy

Lisää pysyvyyden historiaa. Kulttuurihistorioitsija Anu Korhonen on kirjoittanut Kiusan henki -kirjan 1500 -luvun sukupuolittuneesta huumorista ja tietysti saavuttanut sillä median (ainakin Yle:n) jakamattoman huomion. Korhonen on huomannut, että yhteiskunnallisista muutoksista huolimatta miesten ja naisten välinen roolijako on pysynyt vitseissä lähes samanlaisena 1500 -luvulta nykypäivään. Silti hän kummastelee, miksi nauramme samoille asetelmille kuin aikana, jolloin naisen asema oli huomattavasti nykyistä heikompi. Naisilla on nyt rahaa ja valtaa, mutta silti naureskelemme naisten tyhmyydelle.

Naistutkimuksen professori Taru Leppänen selittää, että vitsit kertovat alitajuisesti siitä, mitä ajattelemme naiseudesta.

Väärin selitetty taas kerran. Voisiko naistutkijoilta edes kerran odottaa jotain analyyttistä pelkkien heittojen sijaan?

Ensin pitäisi ymmärtää, ettei naisten asema ole oikeasti ollut niin surkea kuin aina väitetään. Naarassukupuolella on ollut todellinen valta kautta lajimme kehityshistorian. Se, että historiankirjoittajat ovat olleet miehiä, ei kerro mitään valtasuhteista. Koska naispuhe ei ole säilynyt asiakirjoissa, helpoin ja laiskin johtopäätös on tietysti ollut, että naiset ovat olleet ”näkymättömiä” ja ”alistettuja”.

Mietipä, mille Neuvostoliitossa naurettiin. Kun ei uskallettu vallankäyttäjiä oikeasti arvostella, heistä väännettiin roisia vitsiä. Sama logiikka toimii sukupuolten välillä. Urosapinat voivat arvostella naaraiden vallankäyttöä vain huumorin varjossa kyyhöttäen. Tyypillinen esimerkki: kun jätkäporukassa arvotaan saunaillan ajankohtaa, itse kukin lupaa huumorin varjolla kysyä lupaa ”hallitukselta”. Kaikki ymmärtävät, jos lupaa ei irtoa.

Gruusialaisdelegaatio kävi Kremlissä, tapasi Stalinin ja lähti. Sen jälkeen Stalin alkoi etsiä piippuaan eikä löytänyt sitä. Hän kutsui paikalle pelätyn NKVD:n johtajan Lavrenti Berijan ja määräsi tämän ottamaan gruusialaiset kiinni ja selvittämään, kuka oli vienyt piipun. Viisi minuuttia Berijan lähdön jälkeen Stalin kuitenkin löysi piippunsa. Hän kutsui taas Berijan paikalle ja sanoi, että käsky oli ollut turha, ja että gruusialaiset saisivat mennä. Berija totesi hämmentyneenä käskyn perumisen olevan liian myöhäistä: ”Puolet delegaatiosta ehti jo tunnustaa vieneensä teidän piippunne ja loput kuolivat kuulustelujen aikana”.

Mainokset

~ Kirjoittanut simpanssifilosofi : 08.11.2013.

Yksi vastaus to “KENEN EUROT – KENEN HUUMORI?”

  1. *Lähes sata prosenttia feministikenraaleista kuuluu HLBT -vähemmistöön. He kippaavat omat, erilaisuudesta kumpuavat ahdistuksensa enemmistön eli heterojen (niin uros- kuin naarasheterojen) niskaan ja selittävät sisäiset demoninsa patriarkaatin harjoittamalla sorrolla. Normaalisti näin pahasti harhaiset tapaukset kiidätettäisiin laitoshoitoon – mutta feministeinä heitä palkitaan.*

    Juuri tämä on ongelma. Miksi jonkun häiriintyneen vähemmistön takia pitää ruveta ruttaamaan väkisin toiseen muotoon koko yhteiskunta? No, islam (Suomen nopeiten kasvava uskonto) ja herätysliikeet pitävät kyllä huolen, että palaamme oikealle tielle.

    Olen samaa mieltä siitä, että politiikka ei ole oikea paikka naisille. Naiset tekevät enemmän päätöksiä empatian perusteella eivätkä muutenkaan ole yhtä rationaalisia kuin miehet. Naiset ovat saaneet aikaan paljon vahinkoa päättäjinä. Astrid Thors maahanmuuttoministrinä, Eva Biaudet vähemmistövaltuutettuna jne. Nainen antaa aina lopulta vallan tunteilleen, eikä kykene ajattelemaan rationaalisesti.

    Kotiäitien kunnia olisi aika palauttaa. Nykyiset naispäättäjät sopisivat paremmin siihen tehtävään. Se empatia tulisi kohdennettua juuri oikeaan osoitteeseen,

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

 
%d bloggers like this: