KULUTUSJUHLAA?

Jos olisit kysynyt minulta 16 vuotta sitten, teenkö päätökset tunteella vai järjellä, olisin luultavasti pitänyt kysymystä tyhmänä. Järjellä tietysti.

Sitten tuli juutalaisneitokainen Monica Lewinsky ja räjäytti potin. Tumma ja kurvikas kaksikymppinen kaunotar, joka lupasi riisua vaatteensa. Voiko sellaisesta tarjouksesta yksikään normaalistikehittynyt alfauros kieltäytyä? Jos olisimme järkevä eläinlaji, ainakin maailman mahtavimman uroksen olisi pitänyt osata sanoa ei. Mutta sitä Bill ei kyennyt tekemään, koska hänkin tekee päätöksensä tunteella. Seuraajansa George W. Bush moukaroi maapalloa, jos mahdollista, vieläkin tunteikkaammin, eikä häntä seuraava Barack Obamakaan ole pystynyt Guantanamoistaan luopumaan.

Oikeasti ihmislaji ei paljon muista sukulaisistaan järjen käytössä poikkea. Olemme ehkä keksineet sellaisen termin kuin äly, mutta teemme päätökset edelleen vanhanaikaisesti tunteella (eli vaistolla). Mitä paremmin vaistonsa varaan osaa heittäytyä eli mitä paremmin pystyy järkeilyn unohtamaan, sitä loistavammin esimerkiksi yritysjohdossa ja pörssikeinottelussa menestyy.

Tapaus Lewinsky paljasti minulle tunteen voiman. Koska en kuulu rahakkaisiin pörssipelaajiin, en ole näiden vaistojeni kanssa ihan sinut. Siksi helposti tulee edelleenkin kuvitelleeksi, että luenpa nyt kaikki testit ja valitsen jonkin tuotteen järjellä. Kun sitten tarkemmin analysoi tapahtunutta, aina sieltä se vaisto nokkansa nostaa.

Talvikumit

Suosikkinaaraani joutui ostamaan talvirenkaat autoonsa. Ensimmäisten lokakuisten liukkaiden aikaan ajoimme apinametsän ruokakauppaan lähempänä iltayhdeksää. Seuraavaksi päiväksi oli luvattu lisää lunta. Ehdotin, että jospa mentäisiin ostamaan ne renkaat ruokaostosten jälkeen.

Eihän tähän aikaan mikään paikka ole auki, kuului järkevästi perusteltu vastalause.

Ajettiin kuitenkin läheiselle Kumisedälle ja siellähän oli täysi rähinä päällä, paitsi että toimistokopissa palveltiin kiireettömän oloisasti ja ystävällisesti. Nämä pojat osasivat asiakaspalvelun siinä missä rengastyötkin. Melko nopeasti meidät oli vakuutettu siitä, että juuri erään tietyn kokoluokan Continental -rengas olisi paras juuri tähän suosikkinaaraani sitikkaan, vaikka koko poikkesikin suositellusta. Ja mikä parasta, näissä kumeissa oli suomalaiset nastat, suoraan Tikkakoskelta!

Alle puolen tunnin meillä oli uudet tassut alla.

Tällä kertaa en edes ruvennut lueskelemaan erilaisten rengastestien tuloksia. Paljon helpommalla pääsi ja aikaa säästyi, kun luotti asiantuntijan suosituksiin ja tietämykseen. Jos noilla testeillä oikeasti olisi jotain merkitystä, kaikki ostaisivat vain sitä parhaiten menestynyttä merkkiä. Myönnän auliisti, että kaupat tuli tehtyä pelkästään poikien oikean palveluasenteen ansiosta.

Kaverit kertoivat, että tällaisina sesonkiaikoina kumisedät eivät muuta ehdi tekemäänkään kuin töitä ja pakolliset unet siihen väliin. Emme edes olleet viimeiset asiakkaat. Nukkumaan kuulema pääsisivät joskus kahden jälkeen yöllä.

Telkkari

Olen tuijotellut tähän saakka vanhaa Sonyn putkitelevisiota, sellaista kantti kertaa kanttia. Siitäkö johtuu, että ylen harvoin on tullut teeveen ääreen istahdettua ja vielä harvemmin minkään elokuvan vuoksi. Päivänä muutamana töllö sitten irtisanoi yhteistyösopimuksensa. Tilalle pieni matkatelkkari. Vielä vähemmän kiinnostivat enää luonto-ohjelmatkaan.

Katselin Huuto -nettiä. Sieltä saisi kuvaputkitelkkareita ilmaiseksi, senkun valitsisi vaan mieleisensä. Tämä jos mikä olisi järkivalinta!

Jostain syystä moinen vaihtoehto ei kuitenkaan yhtään houkutellut. Taulutelkkareiden tekniikasta taas en tiennyt mitään. Siispä googlaamaan. Aikansa kun nettiapinoiden pähkäilyjä tavaili, ei hullua hurskaammaksi tullut. Edes sellaisesta perusasian oloisesta asiasta kuin hertsiluvusta ei löytynyt minkäänlaista konsensusta. Monien mielestä 50 Hz riittää aivan mainiosti. Huvikseenko valmistajat sitten tuhannen hertsin telkkuja markkinoille tyrkkivät? Okei, rahastus on hyvä selitys, mutta ei se voi koko totuus olla.

Satuin lukemaan Henry Laasasen seksittömistä seikkailuista elektroniikan ihmemaa Gigantissa. Samaan aikaan tuo liike mainosti 40 tuuman smarttitelkkaria karvan alle 500 euroa. Mutta miksi haluaisin surffailla televisiolla, kun mulla on tää tietsikkakin? Ja 3D on ihan perseestä. Sellainen peruslaite, jolla voisi katsella televisio-ohjelmia, eikös sellaisen tulisi riittää? Miksi pitäisi olla älytelevisio, eikös tavallisella peruspuhelimellakin kansa tänä päivänä pärjää – siis sellaisella, jolla voi puhua toiselle puolelle Suomea ja jopa tekstiviestejä näpräillä?

Näillä miettein lähdettiin viime lauantaina naaraani kanssa kauppakierrokselle, sillä netistä ei tämän kokoluokan vehjettä ostettaisi. Vaikka tilasinhan sieltä järkkärikamerankin. Se on hieman eri juttu, koska tunsin, että sen pitää olla Canon ja muutenkin speksit oli selvillä.

Kodinykkönen, Prisma ja Citymarket. Kaikissa joku telkkutarjouskin menossa. Ei nyt ihan erikoisliikkeitä, mutta kaikissa sai yllättäen erinomaista palvelua ilman odottelua! Pojat osasivat asiansa eikä kukaan ollut kiireisen oloinen. Oikeastaan rupesin jo itse hermoilemaan myyjän ajankäytön puolesta, kun Prisman kaveri oli opettanut taulutelkkarifilosofiaa kolmen vartin ajan… Kiitos siitä.

Seuraavaksi Expertille. Tämä on kumma ketju, kun se ei koskaan hypi silmille niin kuin eräät muut brändit. Silti se on Suomen suurin alan ketju myymälämäärällä mitattuna. Puoliksi norjalaisten omistama, tietysti. Ennestään jo hyviä kokemuksia ajalta, jolloin naaraani älypuhelimen osti. Täällä on palvelu viety tappiinsa, vaikkei myymälässä yhtään naaraspuolista ammattilaista näykään.

Keski-ikää lähestyvä pitkä urosapina kävelee vastaan ja kysyy miten voi palvella. Esittelee kiltisti ne tarjouskamat, mitä oltiin etsimässä. Vakaasti olin päättänyt, ettei televisio yli 500 euroa saa maksaa, mieluummin alle 400. Ei noista kuitenkaan mikään säväyttänyt sen paremmin ominaisuuksiltaan kuin kuvanlaadultaankaan. Kumman epätarkkoja nämä tavalliset tv -lähetykset, ei sieltä silmäripsiä lasketa. Pitäisikö nyt sitten kuitenkin kikanttiin vielä raahautua?

Mutta mitä tekee tosi ammattilainen? Hän tekee mahdottomasta mahdollisen. Esittelee laitteen, jonka ei pitäisi tulla kysymykseenkään. 3D:t ja netit ja puheella(kin) ohjattava hiirenkaltainen Magic -kaukosäädin. Hakee valokuvat ja videot ruudulle suoraan tietokoneelta tai kännykästä. Kuva ihan eri luokkaa kuin rupusakin telkuissa. Eikä tarvitse edes rahasta puhua, sillä lasku tulee joskus kahden kuukauden päästä ja laitteen voi palauttaa kuukauden sisällä, jos muuttaa mielensä.

Koska olen järkevä kuluttaja, en koskaan osta mitään yli 50 euron hintaista tuotetta siltä seisomalta. Aina pitää verrata ja etsiä halvempaa. En ole eläissäni ostanut mitään näin kallista tuotetta uutena, jos ei nyt talonrakennusurakkaa oteta lukuun. Ei ole ensimmäiseen uuteen autonkaan ollut akateemisella virkamiehellä varaa, vaikka palkat eivät taatusti ole tupakkaan, viinaan tai huveihin tärvääntyneet. Edes näin kalliiseen kameraan ei ole rahaa ollut tarjolla, huippuobjektiiveista puhumattakaan.

Vanhuusko on yllättänyt? Käveltiin sieltä ekspertiltä ulos huippu -LG:n kanssa. Tai oikeasti myyjä kärräsi sen autolle ja nosti peräkonttiin asti sekä antoi vielä puhelinnumeronsa, jos asennuksissa tai käytössä tulisi ongelmia. Yhteentoista asti illalla voisi soittaa.

Ei tarvinnut soittaa, laite asensi itse itsensä. Jalustan kiinnitykseen sentään tarvittiin ristipäämeisselin apua. LGOhjekirja yllätti. Löytyivät sivut suomeksi, kyllä. Mutta tähänkö sivistys on meidät johtanut? Ohjekirjan sisällöstä suunnilleen puolet koostui erilaisista VAROITUKSISTA tyyliin jos lapsi on niellyt pariston, vie hänet heti lääkärille. Yksi läpyskä oli vain sitä varten, että siinä ilmoitettiin tuotteen kuuluvan jonkin EU -direktiivin piiriin ja täyttävän siinä vaaditut ominaisuudet. Pahvilaatikossa oli parikymmentä kuvaketta pakkauksen oikeasta ja väärästä käsittelystä. Varmaankin tuottavuushuippuunsa viritetyt kuljetusfirmojen ukot tällaisia ehtivät tavaamaan.

LG oli valmiina sopivasti, kun Yle:n uusi Avara ihmisluonto -minisarja alkoi. Ennakkomainonnan mukaan sen olisi pitänyt olla mielenkiintoinen, olihan aiheena parinvalinnan markkina-arvoteoria. Ohjelma oli kuitenkin pahin rimanalitus miesmuistiin. Tätä ei edes uusi televisio pelastanut. Mitä järkeä on tehdä tällaista mukatieteellistä viihdeohjelmaa, jos niin osaaminen, asenteet kuin formaattikin ovat ihan perseestä? Juontajana pelleili näyttelijä Max Forsman, jonka mielestä ihmisen yksi päätehtävistä on olla olematta eläin! Ikävintä oli, että jaksoa mainostettiin aivotutkija Minna Huotilaisella ja evoluutiopsykologi Osmo Tammisalolla. Molempien viestit pilattiin naurettavilla katuhaastatteluilla, tyhjällä höpötyksellä ja idioottimaisella ”koejärjestelyllä”, jonka toteutuksesta Henry Laasanen onkin jo antanut murskatuomion. Ohjelman emäntänä toimiva kasvatustieteiden professori Kirsti Lonka paljasti asenteellisuutensa eräässä radiohaastattelussa, jossa hän suhtautui ylimielisesti evoluutionäkökulmaan. Se näkyi myös ohjelmassa. Jäin vain miettimään, mikä olisi ollut Longan (52 v) sijoitus koenaaraiden markkina-arvolistalla. Olisi saattanut sijoittua kärkipäähän.

Onneksi seuraavaksi saatiin katsella kaunista ja Avaraa Luontoa Saksan vuoristoalueilta. Tähän sarjaan joutuu harvoin pettymään. Ja näin taulutelkkakin asettui omaan elementtiinsä. Kerrassaan upeaa seurattavaa! Kuvan terävyydellä on merkitystä, ainakin tällaisen valokuvausta harrastavan apinan silmissä. Epätarkka kuva harmittaa aina, ellei se ole tarkoituksella sellainen.

Nelonen pukkasi päälle Tanssii tähtien jäällä -ohjelmaansa. Miksi Suomessa pitää olla tällaisia Dancing on Ice -nimiä? Ihan oikeasti? Ovatko kääntäjät vain liian laiskoja keksiäkseen hyvän suomenkielisen vastineen? Minua tietysti kiinnosti lähinnä missi Sara Chafakin ihaileminen. Siinä vasta Naaras! Ja mikä haaremipuku tällä kertaa! Tulipa tämä LG nyt kreivin aikaan! Saran hä… eikun ripsikarvat piirtyivät terävinä kuin partaveitsi. On tämä nautintoa. Onneksi Sara pääsi jatkoon, ainoana naaraana. Saisi voittaa koko skaban ihan vain symmetrisyytensä ansiosta, mutta vastassa on kerrassaan kolme rumaa urosapinaa. No, siitä vaan yksi päänahka kerrallaan…

Liviltäkin tungettiin mukaan Miss Universum -kisojen muodossa, suorana Moskovasta. Kyllä tässä nyt hemmotellaan uuden television omistajaa! Koko Telluksen naiskauneus yhdellä silmäyksellä. Tämä on jo liikaa. Happi loppuu. Ei kannattaisi ihmetellä, miksi pitkät hiukset viestivät kantajansa hedelmällisyydestä. Vain pari kilpailijaa oli turvautunut feministikampaukseen. Kymmenen kärkeen heillä ei tietenkään ollut asiaa. Oma suosikkini Brasilian Jakelyne Oliveira ylsi neljänneksi. Mahtoiko suosiooni vaikuttaa se, että Jakelyne opiskelee ympäristötekniikkaa? Ei ollut hassumpi myöskään Dominikaanisen Tasavallan Yaritza Reyes tai nigerialaiskaunotar Stephanie Okwu. Venezuelalainen (tällä kertaa Gabriela Isler) kruunattiin jo seitsemännen kerran maailman kauneimmaksi. Viiden parhaan joukossa oli kolme naarasta Etelä-Amerikasta. Dopingsäännöt eivät näytä koskevan näitä kilpailuja. Kaikki ei muutenkaan mennyt ihan putkeen, sillä missikruunua ei edes tämän tason kilpailuissa osata valmistaa siten, että se edes pienen hetken pysyisi voittajan kutreilla. Ja kisan naarastuomarit häpäisivät itsensä tenttaamalla top5 -tyttöjä ”tasa-arvo”kysymyksillä.

Missit veivät huomion niin totaalisesti, että Uutisvuotokin vallan unohtui. Lauantai-ilta kuluikin kokonaan uutta telkkua ihaillessa. Kakkosella alkoi misseilyn jälkeen Mary ja Martha -elokuva. Sitä ei pitänyt enää katsoa, mutta sitten piti kuitenkin. Kävi nimittäin selville, että tarjolla olisi Afrikan maisemia. Niistä(kään) en voi kieltäytyä. Tämä tv -elokuva on saanut ensi-iltansa tänä vuonna, pääosissa Hilary Svank ja Brenda Blethyn. Edellinen lähtee Etelä-Afrikkaan tarkoituksenaan opettaa kymmenvuotiasta koulukiusattua poikaansa kotimetodein. Poika kuitenkin sairastuu malariaan ja kuolee. Sama kohtalo koituu myös Brendan pojan kohtaloksi, kun tämä matkustaa opettajaksi Mosambikiin. Molemmat pojat tallensivat maailmaansa kameroillaan. Äidit tapaavat sattumalta ja ryhtyvät sitkeään taisteluun malariaa vastaan. He kohtaavat byrokratiaa ja politiikan itsekkyyttä, mutta onnistuvat lopulta moskiittoverkkoprojektissaan. Elokuvan tähdeksi nousi afrikkalaiskaunotar Nokuthula Ledwaba, joka olisi voinut osallistua vaikka noihin missikisoihin. Hän synnytti ensimmäisen lapsensa syyskuussa. Tyttö tuli. Äärimmäisen hieno elokuva äärimmäisen tärkeästä asiasta eli malariasta – jota ei enää olisi olemassakaan, jos tauti olisi vaivannut ”sivistynyttä” maailmaa.

En enää ihmettele, että ihmiset katselevat elokuvia kotisohvillaan. Saattaapa olla, että apinametsässäkin joskus istahdetaan tällaisista elämyksistä nauttimaan. Oikeastaan sellainen tuli jo sunnuntai-iltana. Tanssii tähtien kanssa oli sekin moninkertainen nautinto aiempaan verrattuna, vaikken suostukaan ymmärtämään, miksi kansa äänesti Manuelan jatkoon. Satuin kääntämään Subille juuri siinä vaiheessa, kun Leonardo DiCaprio piirteli paperille Kate Winsletin alastomia tissejä… Pitihän se Titanicin nyyhkytarina sitten katsoa, pitkästä aikaa. Niin, kuusitoista vuottahan siitäkin taitaa tulla, kun tämä Oscar -rohmu valmistui – samoihin aikoihin, jolloin Monica vielä nautiskeli vallastaan… Onko Titanic kaikkien aikojen paras elokuva vai onko arveluni vain uuden katsomiselämyksen aiheuttamaa harhaa? Ainakin ohjaajana, käsikirjoittajana ja tuottajana häärinyt James Cameron on nero.

Petivillat

Onko ilmaisia lounaita tai päivällisiä olemassa? Ei tietenkään. Sellaista meille kuitenkin syyskuussa tarjottiin oikein perinteisen kirjeen muodossa. Hieman kökösti kirjoitettu ja muotoiltu paperi. Olisi tehnyt mieli laatia siitä uusi paranneltu versio ja palauttaa se laatijalleen.

Asialla oli Riedeck. En ollut koskaan kuullutkaan moisesta. Piti tietysti hypätä nettiin. Ahaa, jotain vuodekauppaa. Nettisivutkin ovat jollakin tapaa harrastelijamaiset.

Mistä lienevät osoitteeni löytäneet. Tarjosivat kuitenkin ilmaista päivällistä eräällä apinametsän ruokintapaikalla tarkoituksenaan tietysti esitellä samalla maailman parhaat petivermeet. Jos joku vaikka sattuisi ostamaan. Ajattelin käydä ihan uteliaisuuttani katsomassa, siitähän voisi saada vaikka hyvän aiheen blogikirjoitukseen. Ja ainakin sen ilmaisen ruoan. Suosikkinaaraani lupasi lähteä aveciksi.

Paikalla oli kymmenkunta apinaa. Eikö ihmisiä ilmainen ruoka muka kiinnosta? Ollaanko sitä niin rikkaita jo täällä apinametsässäkin? Normiruoka alkusalaatteineen ja jälkiruokineen. Pääruoaksi tuotiin lihapullat muusilla. Maistui muuten harvinaisen hyvälle, sillä edellisestä lihapulla-annoksesta taisi olla kulunut jo vuosia.

Tunsin kyllä, että tästä jää kiitollisuudenvelkaan. Ainakin pitää kuunnella kiltisti, mitä myyntimiehellä on mielessään. Etukäteen oli jo päätetty, että sitten ei osteta yhtään mitään, ihan varmasti ei.

Kaveri lähenteli keski-ikää, tuota miesten kaatopaikkaa, kuten feministit asian ajattelevat. Tämä yksilö kuitenkin osasi asiansa. Ei mitään tyrkyttämistä, vaan asiallinen luento hyvästä unesta ja sen merkityksestä apinoiden hyvinvoinnille. Onneksi tästä asiasta mediakin on viime aikoina metelöinyt. Hyvä uni on pääasia. Mutta on tärkeää myös se, millaisilla materiaaleilla nukumme. Kosteuden- ja lämmönsäätely on siinä keskiössä. Mitä enemmän villaa, sitä paremmin nämä tekijät ovat hallinnassa; ihomme pysyy kuivana ja sopivan lämpöisenä. Ei tule kylmä eikä hiki. Siksi Saharassakin käytetään villavaatteita.

Villassa on lanoliinia eli lampaanvillarasvaa. Se on luonnollisesti peräisin lampaiden talirauhasista ja sen tarkoitus on pitää villa vettähylkivänä, puhtaana ja hyväkuntoisena – siitä valmistetaan myös D -vitamiinia. Tietysti myyntimies kertoi perheensäkin nukkuvan Riedeck -unta. Tällainen henkilökohtainen kokemus on aina eduksi kaupan syntymiselle. Sivumennen sanoen, myös Expert -mies oli muutaman kollegansa kanssa ostanut itselleen juuri sen LG:n…

Paljastui, että suomalaisten nukkumiseen sijoittama euromäärä on Euroopan alhaisimpia. Miksiköhän? Saatat ehkä arvata, missä maassa sänkyihin käytetään eniten rahaa. Aivan oikein, Ranskassa tietysti.

Rahasta puhuttiin viimeiseksi. Ehkä siksi, että kyse oli kohtuullisen elitistisistä summista tavallisen normiapinan näkökulmasta. No joo, jotkut ostavat kymppitonnien sänkyjä, mutta heitä ei voi olla paljon. Siihen verrattuna nämä Riedeckin tuotteet tietysti vaikuttivat jopa edullisilta. Taitavaa manipulointia!

Sitten oli vuorossa kosketteleminen. Aivan erilaista Villakuin mielikuvat lapsuuden vilteistä. Tiukkaa ja raskasta, onhan siinä villaa kilon verran neliöllä. Tyynytkin ovat erikokoisia kuin mihin meillä on totuttu. Koko 40×80 cm toimii oikeasti paremmin. Tässä vaiheessa alkoi kuitenkin näyttää pahalta. Suosikkinaaraani oli aivan ihastuksissaan. Ja mitä sellaisesta muuta voi seurata kuin että meillä nyt nukutaan villojen välissä.

Ok, myönnetään. Villatuntuma on todella miellyttävä ja hieman jopa elitistinen. Ei ole tullut hiki eikä ole palellut. Parisänkyyn tällainen satsaus kustansi reippaasti tuota LG:tä enemmän. Naisen euro oli jälleen miehen euroa suurempi.

Analyysi

Tasa-arvo ei näissä kaupoissa millään muotoa toteutunut. Kaikki päätökset tehtiin myyntimiesten johdatuksella. Kaameaa segregaatiota sanoisi naishutkija. Toki minulle olisi vallan mainiosti sopinut, että televisioita olisi esitellyt kaunis nuori myyntinainen, joka olisi pyytänyt soittamaan kännykkäänsä keskellä yötä. Kaupat luultavasti olisivat syntyneet siinäkin tapauksessa. No, homma hieman tasoittuu ensi viikolla, kun käyn ostamassa suosikkinaaraalleni kauneussalongin lahjakortin joululahjaksi. Siellä ei tarvitse urosmyyjiin törmäillä.

On tämä segregaatio todella paha ongelma feministien kannalta. Siksi heillä sen parissa riittääkin askarteltavaa seuraaviksi vuosimiljooniksi.

Hieman harmittaa, että jäin autoon odottamaan, kun tuolta telkkuostoksilta palatessamme naaraani käväisi R -kioskilla jonkin palkinnon lunastamassa. Tiskin takana oli kuulema palvellut kerrassaan missitasoinen nuori naarasapina! Jäi sitten sekin mahdollisuus elämän pidentämiseksi hyödyntämättä. Norjalainen Reitan Convenience näyttää tietävän, millä keinoin miehet saadaan kiskalle kuluttamaan.

Ihan mukava oli leikkiä pienimuotoista eliittiapinaa vähän aikaa. Ehkä hitusen paremmin ymmärrän, miksi miljonäärit haluavat haalia itselleen miljoonan toisensa perään. Rahalla saa luksusta, jollaista köyhä tuskin osaa edes kuvitella. Rahalla saa myös parempaa terveyttä ja pidemmän elämän, kuten kaikki tiedämme. Vieläköhän olisi varaa hankkia tässä kuussa markkinoille tuleva unianalyysituote? Kyseessä on suomalaisurosten innovaatio, jolla Lasse Leppäkorven luotsaama Beddit keräsi maailmalta lyhyessä ajassa 5000 ennakkotilausta 106 valtiosta. Laitteen hinnaksi on mainittu 149 euroa, ei siis mikään ryöstöhinta. Aluslakanan alle sijoitettava anturi mittaa unen määrää ja laatua, sydämen sykettä, hengitysrytmiä sekä kuorsaamista ja nukkumisympäristöä. Haluttaessa se herättää hellävaraisesti kevyen unijakson aikana. Unianalyysi ja nukkumissuositukset löytyvät aamulla älypuhelimestasi. Ongelma on nyt siinä, ettei minulla ole älypuhelinta. Kelpaisikohan älytelkkari?

Entäs sitten hiilijalanjälki? Yksityisautoilua ei millään muotoa voi pitää ekologisena liikkumistapana. Siksi minulla ei olekaan autoa. Olen ulkoistanut saastuttamisen suosikkinaaraalleni. Okei, olen toki osasyyllinen talvirenkaiden kulutuksen yhteydessä syntyviin päästöihin ja elinkaarikustannuksiin silloin, kun istun kyydissä. Ensi viikonloppuna kuitenkin junaillaan.

Energiankulutus on nyt kaiken keskiössä. LG:n energialuokka on A+. Onko minulla nyt yhtä puhdas omatunto, kun uuden (vähäpäästöisen?) avobemarin kansalaisten eläkerahoilla ostaneella Kevan toimitusjohtaja Merja Ailuksella (naar.)? Ei mikään uuden ostaminen voi olla ympäristöteko. Meidän pitäisi vähentää kaikkea kuluttamista, jos Telluksen kantokyvystä olisimme huolissamme. Sentään käytin edellisen toosan loppuun – mutta kyllä kai yksi apina ilman televisiotakin olisi hengissä pysynyt.

Entäs sitten villa? Sehän on luonnontuote. Lammastarha makuuhuoneessa. Ei todellakaan tavitse enää lampaita laskea, kun nukkuu niiden keskellä. Nämä eivät kuitenkaan ole lähivillaa. Ne ovat kasvaneet Islannissa ja sieltä rahdattu Itävaltaan, jossa Riedeckin tuotantolaitokset sijaitsevat. Firma säästää mainoskuluissa, kun markkinointi hoituu myyntihenkilöiden avulla. Vastaavasti nämä sitten ajelevat ympäriinsä omilla autoillaan… Itävallasta tilaukseni ilmestyi kotiovelle lentorahtina. Kiitettävän nopeaa palvelua, mutta ei aivan päästötöntä. Osa tästä synnistä on toki sovitettavissa, sillä hyvä peitto sallii alentaa makuuhuoneen lämpötilaa.

Olen nukkunut pentuna olkipatjalla, mikä muistuu vieläkin mieleen poikkeuksellisen miellyttävänä kokemuksena. Nyt oljet poltetaan tai kynnetään maahan. Himmelitkin askarrellan muovipilleistä. Miksei yksinkertaisin ja luonnollisin vaihtoehto enää kelpaa kenellekään?

On tuo matka Islannista sentään vielä kohtuuden rajoissa, kun miettii mistä kaikkialta meille talvisin mansikoita rahdataan. Tai kuinka kaloja viedään Kiinaan perattavaksi ja sitten takaisin eurooppalaisten kauppojen tiskeille. Tai kuinka mieluummin rakennamme kiinalaisesta kuin omasta graniitistamme. Idiotismin lista on loputon. Yksi tänäisen median karmeimpia esimerkkejä tulee Espanjasta, tuosta maailman toiseksi kauneimman naaraan Patricia Rodriguezin kotimaasta. Ensin hallitus rohkaisi kansaa aurinkoenergian käyttöön. Pian sitä syntyi 60 prosenttia yli ”tarpeen” (mitä mahtaa tarkoittaakaan?). Nyt hallitus rupeaa verottamaan aurinkopanelisteja viimeisen päälle, tarkoituksena lopettaa aurinkoenergian hyödyntäminen. Säädöksiä tehostaa aurinkopoliisiarmeija. Kiinnijääneet luvattomien paneeleiden omistajat voivat saada 30 miljoonan euron sakot.

Niin, että ihanko oikeasti olemme älykäs eläinlaji ja luomakunnan kruunu?

Kaikesta huolimatta kauniita unia, missä nyt sitten nukutkin! Ja muista, että kaupanteossa kannattaa aina tinkiä.

Mainokset

~ Kirjoittanut simpanssifilosofi : 14.11.2013.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

 
%d bloggers like this: