JFK – JOTAIN SUURTA

Kuka oli edellisen vuosisadan seksikkäin naaras? Jos minulta kysytään – ja vaikka kysyttäisiin hieman usemmaltakin – vastaus olisi eittämättä Marilyn Monroe. Jos taas kysyttäisiin, kuka oli edellisen vuosisadan seksikkäin uros – tätä ei tosin ole taidettu laajemmin edes kysyä – vastaisin eittämättä John Fitzgerald ”Jack” Kennedy. Molemmista olen kerännyt joitakin kirjoja hyllyyni, tosin Marilynistä kertovia taitaa olla noin kymmenen kertaa enemmän kuin Kennedystä kertovia.

Sekä Monroe että Kennedy kuolivat traagisissa ja salaliittoja tihkuvissa olosuhteissa melkein vuoden sisällä toisistaan. Molemmat saivat ihmiset uskomaan parempaan tulevaisuuteen. Molemmista tuli legendoja viimeistään kuolemansa jälkeen. Molemmat kohtasivat toisensa oikeassa elämässä sillä kaikkein intiimeimmällä tasolla.

On kiehtovaa kuvitella, millainen olisi ollut Marilynin ja Jackin yhteinen lapsi.

Marilynin kuoleman 50 -vuotispävää kunnioitin kirjoituksella. Saman teen nyt JFK:n muistolle. Kuulun siihen sukupolveen, jolta voi oikeasti kysyä, missä olit kuullessasi Kennedyn kuolemasta. Olin kansakoulussa välitunnilla. Muistan vielä tarkan paikankin, seisoin sisäänkäynnin edessä olevan katoksen alla. En muista kuka kertoi tai mitä ajattelin. Tieto vain järkytti kymmenvuotiasta apinanpentua. Ihmettelen vieläkin, kuinka sen ikäisenä saattoi olla niin vaikuttunut politiikan maailmasta. Olihan meillä ollut televisio jo pari vuotta ja ilmeisesti uutisia katsellessa Kennedy oli nuorekkaan elinvoimaisena jäänyt mieleeni. Häneen liittyi jonkinlainen toivo paremmasta maailmasta.

Miksi kaikki hyvät ihmiset tapetaan? Tämä kysymys vain vahvistui 60 -luvun edetessä, kun niin hänen veljensä Robert Kennedy kuin ihmisoikeustaistelija Martin Luther King murhattiin päähän ampumalla vuonna 1968.

Symmetrian voima

Jackin juuret löytyvät Irlannista, josta hänen esi-isänsä olivat lähteneet nälänhätää pakoon. Merentakainen viskikauppa tarjosi isälleen mahdollisuudet nousta laumahierarkian huipulle, aina presidentilliseen sisäpiiriin saakka. Lopulta Jackistä tuli vuonna 1961 USA:n ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa katolinen presidentti, suvun satavuotisen siirtolaisuuden jälkeen. Jack on edelleen nuorin (43 v) virkaan vaaleilla valittu USA:n presidentti.

Aina voi jossitella. Jos Jack olisi hävinnyt vaaleissa republikaanien Richard Nixonille, mitään Dallasin laukauksia ei olisi tullut. Jackin voitto oli niukka, vain runsaat 100 000 ääntä. Jos televisio ei olisi ollut ensi kertaa vaaliväittelyjen areenana, Nixon olisi luultavasti voittanut. Jackin karisma nimittäin puri muutosta haikaileviin amerikkalaisiin juuri kuvan myötä.

Biologia vei Jackin valtaan. Hän oli komea, tuuheatukkainen, luottamusta herättävä ja elinvoimaisen oloinen. Sellaisia piirteitä simpanssit arvostavat lauman johtajassa. Lauma ei vain sattunut tietämään, että Jackin elinvoimaisuus oli taitava näytelmä. Hän oli sairas mies, joka teki päätöksiä kipu-, piristys- ja unilääkkeiden vaikutuksen alaisena sekä testosteronin, hydrokortisonin ja antibioottien tuella.

Yhdeksänlapsisen perheen toiseksi vanhin Jack sairasteli lapsena paljon. Teini-iässä hänellä todettiin osteoporoottinen selkävika, josta hän kärsi koko loppuelämänsä, samoin kuin sotapalveluksessa saamistaan vammoista. Kolmekymppisenä hän sairastui Addisonin tautiin eli lisämunuaisen vajaatoimintaan. Hän kärsi toistuvista vatsavaivoista sekä milloin paksusuolen, maksan, eturauhasen tai virtsaputken tulehduksista.

Kansalla näistä vaivoista ei ollut harmainta aavistusta. Jotain alfaurosta on jo siinä, että näinkin vaikeiden ongelmien keskellä kykenee rakentamaan sellaisen positiivisen sädekehän, mihin Jack pystyi.

Alfaurokset kiinnostavat naarasapinoita eikä Jack ollut mikään poikkeus – ellei sitten lasketa niin, että naaraat tuntuivat suorastaan jonottavan makuuhuoneiden ovilla tai uima-altailla. Lukuisia ovat ne tunnetut ja vielä lukuisampia ne tuntemattomat naaraat, jotka pääsivät nauttimaan presidentillisestä kasteesta. Olisi suorastaan kummallista, ellei kukaan heistä olisi synnyttänyt hänelle jälkeläistä.

Kennedy on kertonut sairastuvansa päänsärkyyn, ellei saanut naista joka päivä. Ja luulenpa hänen tarkoittaneen sanoa ”uutta naista”. John Kennedy on meidän kaikkien moniavioisten apinoiden ikoni. Mutta niin meitä syrjitään, että näinkin mahtavan uroksen täytyi lymyillä ominaisuutensa kanssa kaapissa. Irlantilaissukuinen puolisonsa Jacqueline ”Jackie” Bouvier toki tiesi miehensä tavat jo ennen hääkellojen kuminaa ja sieti kaikkia muita naisia paitsi Marilyn Monroeta. Marilyn toivoi ehkä liikoja kehuessaan ystävilleen halustaan maan ensimmäiseksi naaraaksi. Hänestä tuli uhka kristillisille kulisseille. On jopa spekuloitu, että Kennedyt päätyivät raivaamaan Marilynin hengiltä.

Jack menetti poikuutensa vasta 17 -vuotiaana yhdessä Harlemin ilotaloista. Kolmen dollarin oppitunti. Myöhemminkin rakkauden ammattilaiset auttoivat häntä päänsärkynsä kanssa, kuten saksalainen Ellen Rometsch. Jack esimerkiksi nautiskeli hotellihuoneessa puhelintytön suloista vain puolitoista tuntia ennen ratkaisevaa television presidentinvaaliväittelyä Nixonin kanssa. Hänellä oli niin tanskalainen kuin ruotsalainenkin rakastajatar, vaan ei tiettävästi suomalaista. Tai ehkä hankasalmelainen Kerttu Koski ei vain koskaan halunnut kerskailla saavutuksellaan? Kerttu nimittäin toimi hierojana floridalaisessa Red Door -salongissa ja sai asiakkaakseen paitsi Jackien, myös itsensä Jack Kennedyn. Olisiko Jack pystynyt tyytymään vain tavalliseen hierontaan tumman kaunottaren käsittelyssä?

Jayne Mansfield, Audrey Hepburn, Gene Tierney, Blaze Starr, Kim Novak, Janet Leigh. Siinä joitakin Jackin sänkyyn päätyneitä Hollywood -tähtiä. Mutta myös Valkoisen talon sihteerit Jill Cowan ja Priscilla Wear tai kesäharjoittelija Marion Beardsley, jonka neitsyyden Jack riisui tämän neljäntenä työpäivänä; tai Jackien lehdistösihteeri Pam Turnure; tai mafiapomoja rakasteleva Judith Exner; tai CIA -johtajan ex-vaimo Mary Pinchot Meyer, joka ammuttiin hengiltä keskellä kävelytietä vuonna 1964; tai maailmantähti Marlene Dietrich, joka viihtyi myös JFK:n isän Joen sängyssä…

Tuhat legendaarista vallan päivää

Ne olivat ensimmäiset televisiovaalit, kun John päihitti Nixonin ja astui sen jälkeen virkaansa Yhdysvaltain 35. presidenttinä tammikuun 20 päivä 1961. Odotukset olivat korkealla, ehkäpä vielä korkeammalla kuin Barack Obanan tultua valituksi vuonna 2008. Kennedy tarjosi vastauksen ummehtuneeseen ja pysähtyneeseen 50 -luvun Amerikkaan kyllästyneille apinoille. Hän lanseerasi käsitteen New Frontier tultuaan valituksi demokrattien presidenttiehdokkaaksi 13.7.1960 Los Angelesissa.

Virkaanastujaispuheesta on jäänyt elämään lauseet:

Kansalaiset, älkää kysykö, mitä maanne voi tehdä puolestanne, kysykää, mitä voitte tehdä maanne puolesta. Maailmankansalaiset, älkää kysykö, mitä Amerikka tekee puolestanne, vaan mitä voimme yhdessä tehdä ihmisen vapauden puolesta.

Kun amerikkalaisia oli toisen maailmansoden jälkeen sorrettu kapitalismin nimissä, Kennedyn Uusi Rintama pyrki turvaamaan heikompiosaisten toimeentulon. Ensi töikseen hän pisti alulle asuntopoliittisen ohjelman, jota voitiin pitää suorastaan radikaalina uudistuksena. Samalla köyhien apinoiden asemaa parannettiin muillakin tavoin, muun muassa työehtojen, minimipalkan ja sosiaaliturvan sekä työttömyysturvan avulla. Kehitysmaihin suunnattiin mittava koulutuspanos ja Etelä-Amerikka tuli pitkästä aikaa huomion keskipisteeksi. Kennedy ymmärsi myös ympäristöasioiden päälle paljon ennen kuin kansainvälinen yhteisö havahtui ongelmiin. Hänen aikanaan vesiensuojelun määrärahat kaksinkertaistettiin ja ilmansaasteisiin puututtiin. Myös kansallispuistojen toimintaan panostettiin.

Jack puuttui veljensä, oikeusministeri Robertin kanssa rotuerotteluun, jota vielä 1960 -luvun Yhdysvaltojen eteläosissa peittelemättä harjoitettiin. Puoli vuotta ennen kuolemaansa Jack lupasi tv-puheessaan uuden kansalaisoikeuslain, jolla rotuerottelu lopetettaisiin. Laki säädettiin vuonna 1964. Veljekset joutuivat määräämään jopa kansalliskaartin panemaan rotuerottelua ajaneen Alabaman demokraattikuvernööri George Wallacen aisoihin. Jostain syystä tämä idiootti-Wallace sai elää 80 -vuotiaaksi, vaikka hänetkin yritettiin vuonna 1972 murhata.

Uusi Rintama pyrki myös talouden elvyttämiseen ja avaruuskilpailun voittamiseen. Jack pani alulle kuuohjelman, joka onnistui päihittämään Neuvostoliiton aikeet Neil Armstrongin astuessa kuun kamaralle 20.7.1969. Kennedy pystyi junailemaan Kuuban kriisin rauhanomaiseen lopputulemaan, vaikka Telluksen sanotaan silloin olleen lähempänä ydinsotaa kuin koskaan. Seurauksena oli lisäksi kesällä 1963 solmittu sopimus, jolla kiellettiin ilmakehässä tehtävät ydinkokeet.

Kennedyn kaudella suurvaltojen välejä kiristi myös Berliinin muurin rakentaminen elokuussa 1961. Jack kävi ilmaisemassa tukensa länsiberliiniläisille paikan päällä ja sieltä on historiaan elämään jäänyt hänen lausumansa:

Kaikki vapaat ihmiset, missä tahansa he elävätkin, ovat Berliinin asukkaita ja siksi vapaana miehenä sanon ylpeänä: ”Olen berliiniläinen”.

Ich bin ein Berliner, kuului se siteeratuin kohta. Pitkän saksan lukijana hieman ihmetyttää, mitä tuo epämääräinen artikkeli tuossa tekee. Jos on oikein sanoa Ich bin Finne, eikö olisi oikein sanoa Ich bin Berliner?

Kaikki ei tietystikään voinut mennä Kennedyltäkään kuin Strömsössä, koska Strömsö keksittiin vasta vuonna 2002. Kuubaan CIA -operaationa tehty Sikojenlahden maihinnousuyritys epäonnistui surkeasti. Kennedy myös sotki maansa entistä pahemmin Vietnamin sotaan. Tosin kerrotaan hänen päättäneen muutama päivä ennen kuolemaansa, että Yhdysvallat vedetään pois Vietnamista. Tämä ei tietenkään ilahduttanut Pentagonin ja aseteollisuuden sotahaukkoja.

Kennedy joutuikin hankauksiin lähes kaikkien perinteisiä etuja ja etupiirejä valvoneiden virallisten tai epävirallisten orgenisaatioiden kanssa, esimerkkeinä CIA ja mafia. Tuskin löytyy ensimmäistäkään valtapesäkettä, jonka etua Kennedyn ajama vähäosaisten auttaminen olisi edistänyt.

Salaliitto

John F. Oli paitsi sairasteleva lapsi, myös kovan kurin alla kasvanut, kuten kaikki hänen sisaruksensa. Isä vaati täydellistä onnistumista, äiti oli etäinen, kylmä ja tiukka. Suurimmat poliittiset toiveet isä kohdisti esikoisensa Joe jr.:n harteille. Tämä kuitenkin kuoli toisessa maailmansodassa. Johnista sen sijaan leivottiin sotasankari, kun hän onnistui pelastamaan miehistönsä, vaikka japanilaisalus ajoi vuonna 1943 Salomoninsaarten vesillä Kennedyn komentaman torpedoveneen kahtia.

Opiskeluaikoina oppilastoverit olivat äänestäneet Kennedyn vuosikurssinsa todennäköisimmäksi menestyjäksi. Vuonna 1958 hänet äänestettiin senaatin ihaillummaksi mieheksi. Sitä ennen hän oli kirjoittanut kirjan Profiles in Courage, joka sai arvostetun Pulitzer -palkinnon. Jostakin kumman syystä sitä ei ole suomennettu, mutta alkukielellä sen voi edelleen ostaa nettikirjakaupasta reilulla kymmenellä dollarilla. Oikeasti kirjan oli pitkälti kirjoittanut hänen pitkäaikainen puheenkirjoittajansa Theodore Sorensen, jolla oli tanskalais-venäjänjuutalaiset juuret.

Naimakauppa Jackien kanssa vuonna 1953 kaksinkertaisti Kennedyn suosion. USA sai osansa kuninkaallisesta glamourista. Myös Jackien kolme epäonnista raskautta keräsi kansan sympatiat nuorenparin hyväksi. Mikä osuus näihin vaikeuksiin oli Jackin lukuisilla sairauksilla? Kaksi lasta jäi kuitenkin henkiin, Caroline ja John jr. Edellinen on JFK -kirjaston kunniapresidentti ja toimii tästä marraskuusta lähtien Yhdysvaltain Japanin suurlähettiläänä. John jr. kuoli lento-onnettomuudessa jo vuonna 1999.

Jokainen aikalainen muistaa John jr.n kolmivuotispäivänään seisomassa ja tekemässä kunniaa kuolleelle isälleen arkun kulkiessa hevosten vetämänä hänen ohitseen.

Virallisen selityksen mukaan JFK:n ampui marxilaisuuteen hurahtanut Lee Hrvey Oswald rasistisen Dallasin Elm Streetillä Texasissa päivälleen 50 vuotta sitten. Oleellista on ollut todistaa, että Oswald toimi nimenomaan yksin. Vain neljännes amerikkalaisista uskoo tähän selitykseen. Sen sijaan murha on poikinut enemmän salaliittoteorioita kuin mikään muu tapahtuma. Olen sitä mieltä, että hyvästä syystä. Oswald -teoria jättää liian monta avointa kysymystä, ristiriitaisuutta, muuttunutta todistelua ja outoa kuolemaa. Esimerkiksi muutama:

  • Kuinka on mahdollista, että vaikka FBI:lla oli tietoa murhasuunnitelmista, ennakkotarkastukset tehtiin niin leväperäisesti, että murhaaja saattoi kuikuilla avoimessa ikkunassa aivan rauhassa?
  • Miksei Oswald ampunut Kennedyä jo Houston Streetillä, jolloin kohde oli lähempänä eikä ampumalinjalla ollut puita?
  • Miksi luotien lukumäärästä on edelleen epäselvyyttä? Virallisen selityksen mukaan niitä oli kolme, joista ensimmäinen meni ohitse, toinen haavoitti ja vasta kolmas luoti tappoi. Miksei kukaan reagoinut, aikaa oli ruhtinaalliset kahdeksan sekuntia?
  • Miksi Lincoln Continentalia ajanut turvamies hiljensi laukausten jälkeen, kun olisi tietysti pitänyt painaa kaasu pohjaan? Miksi hänelle ei ollut tätä opetettu, kun oli kuitenkin kerrottu suorin reitti sairaalaan?
  • Miksi ”murhaaja” hortoilee tekonsa jälkeen kadulla ja juoksee poliisin tapettuaan elokuvateatteriin? Luulisi ammattilaisen ajatelleen hieman pidemmälle.
  • Miksi marxilainen apina tappaisi presidentin, joka oli vasemmistolaisempi kuin kukaan edeltäjistään – ainakin suurikenkäisten mielestä.
  • Kuinka on mahdollista, ettei kukaan ammattitappaja ole jälkikäteen onnistunut tekemään kolmea tähdättyä laukaisua Oswaldin käyttämällä käsinladattavalla aseella siinä ajassa, joka Oswaldilla oli käytössään? Armeijassa Oswaldin ampumataito oli vain keskitasoa.
  • Kuinka on mahdollista, että joku juutalainen baarinomistaja Jack Ruby sattuu olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan, kun Oswaldia siirretään poliiseja kuhisevassa tilassa vankilasta toiseen? Ja kuinka hänen kaiken lisäksi onnistuu tappaa Oswald?

Murhaajaksi on epäilty jopa Lincolnia ajanutta salaisen palvelun agentti William Greeriä. Irlantilaistaustainen Greer ilman muuta teki virheitä, mutta tuskin painoi liipasinta. Ehkä hän kuitenkin on osasyyllinen lopputulokseen, koska ei käyttäytynyt ammattilaisen tavoin. Hänellä oli kahdeksan sekuntia aikaa painaa kaasua. Siinä ajassa Lincoln olisi ollut jo sillan alla Oswaldin saavuttamattomissa. Kertonee jotain amerikalaisesta nuukuudesta, että sama auto kyyditsi presidenttejä vielä 14 vuotta Dallasin jälkeen.

Monella eturyhmällä olisi ollut syytä tapaa Kennedy, koska hän astui veljensä avustamana liian monille liikavarpaille. Ainakin seuraavat tahot on mainittu salaliittopohdiskeluissa: vallanhaluinen varapresidentti Lyndon B. Johnson, CIA, aseteollisuus, FBI, mafia, Yhdysvaltain salainen palvelu, Kuuba, Neuvostoliitto, Vatikaani, Israel.

Meitä eniten yhdistävä asia on ennen kaikkea se, että me kaikki asutamme tätä samaa pientä planeettaa. Hengitämme kaikki samaa ilmaa. Kannamme huolta kaikki lastemme tulevaisuudesta. Ja kuolemme kukin vuorollamme.

– JFK Harvardissa kesällä 1963.

JFK on poverty

Mainokset

~ Kirjoittanut simpanssifilosofi : 22.11.2013.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

 
%d bloggers like this: