”TASA-ARVO”

Eräs ismi opettaa, ettei sukupuolia ole olemassakaan. Nainen Kiira Korpi kokee kauneutensa ahdistavaksi. Kuinka monen miehen olet kuullut komeuttaan valittavan? Viikontakainen lööppi kertoi kuinka naiset käyttävät työpaikoilla itkua vallan välineenä. Moniko mies yrittää haalia valtaa itkemällä? Aika harva, koska se ei vain toimi. Poikkeus eli teatteripelle Jussi Parviainen vahvistaa säännön.

Satuin sattumalta huomamaan Radio Novan nettisivuilla kilpailun, jossa olisi palkintona Celine Dion -viikonloppu Pariisissa. Osallistuin, vaikka tiesinkin, ettei kilpailua urosapina voita. Juontajien on paljon mukavampi kuunnella puhelimessa ah, IHANAA, aivan paras joululahja -voihkintoja kuin lakonista toteamusta, että kiitos. En kuuntele Novaa, joten kertokaa, onko kukaan mies sieltä mitään ilmaiseksi voittanut.

”Tasa-arvo” on monellakin tapaa utopistinen käsite, ei vähiten siksi, ettei luonto sellaista tunne. Ja luonnontuotteitahan mekin olemme, ellemme sitten usko kreationismiin tai feminismiin. Näillä ismeillä on maailmasta aivan omat totuutensa.

Maanantaina vietettiin YK:n naisiin kohdistuvan väkivallan vastaista päivää. Kukapa ei haluaisi naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vähentää tai sitä estää. Asiassa on vain yksi mutta. Sitä tehdään ”tasa-arvon” nimissä. Se on osa YK:n kampanjaa, jossa julistetaan naisiin kohdistuvan väkivallan olevan ihmisoikeusrikos. Tämä kytkentä tehtiin Wienin ihmisoikeuksien maailmankongressissa vuonna 1993. Siitä lähtien miehet eivät enää ole olleet ihmisiä. Muuta johtopäätöstä ei voi tehdä, koska miehet kuitenkin joutuvat maailmanlaajuisesti väkivallan kohteiksi naisia huomattavasti useammin.

Miehiin kohdistuvan väkivallan ongelma on, että se on näkymätöntä ja kaikkien hyväksymää. Se on sitä siksi, että miehet ovat naisia alempiarvoisia olentoja biologisesti – ja siksi myös kulttuurisesti. Taitavalla tilastovalinnalla ja tunnemanipulaatiolla todellisuus saadaan näyttämään päinvastaiselta. On tietysti kauhea uutinen, jos Kongossa raiskataan kaikki kylän naiset, mutta se ei ketään järkytä, kun siellä tapetaan kaikki kylän miehet. Se ei ole edes uutinen.

Kannattaisi pitää mielessä, ettei meille tarjoiltava maailmankuva ole todellinen. Siitä irrotetaan lööppeihin vain yksittäisiä esimerkkejä huonosti kohdelluista naaraista, vaikka suuri osa urosapinoista elää heitäkin huonommassa asemassa. Se ei vain tunnu ketään kiinnostavan, sillä uros ei oikeasti ole tärkeä. Mies voidaan aina korvata uudella – vaikka näin ”tasa-arvon” aikakaudella asian ei tietystikään pitäisi olla niin.

Miehiin kohdistuva väkivalta ei ole YK:n mielestä ihmisoikeusrikos. Vain nainen voi olla ihmiskaupan uhri, vaikka ihmiskaupan uhreista suurin osa on oikeasti miehiä. Naisen harjoittama parisuhdeväkivalta ei ole kenenkään mielestä väkivaltaa, joten siihen ei tarvitse kiinnittää huomiota. Uhriutunut mies on naurettava olento, kukaan ei riennä auttamaan. Edes hätäkeskuksesta ei apua löydy.

Miksi täällä jatkuvasti jauhetaan tasa-arvosta, koska siitä ei todellakaan ole kysymys? Huomasitko muuten, että 19.11. vietettiin kansainvälistä miestenpäivää? En minäkään.

Häntä heiluttaa koiraa

Maailma ei ole täydellinen paikka, siksi jotkut naisetkin joutuvat täällä kärsimään. Jotenkin halutaan unohtaa, että pääsääntöisesti urossukupuoli suojelee naaraita jopa oman henkensä vaarantaen. Se on miesten biologinen tehtävä ja se on paljon voimakkaampi ilmiö kuin naisten kaltoinkohtelu. Siksi Afganistanissa on kuollut tuhansia kansainvälisiä rauhanturvasotilaita turvatessaan paikallisten naisten asemaa. Ja siksi naisrikoksiin syyllistyneet miehet ovat vankiloiden alinta kastia.

Itku ja poru, ne ovat voimakkaita vallankäytön välineitä, ehkä niitä kaikkein tehokkaimpia. Urosapinat ovat tälle vuosimiljoonien ajan herkistyneet. Siksi kai EU:kin (YK:n tapaan) juoksee feministisen (itku)pillin mukaan.

Viime viikolla Euroopan parlamentti päätti, että kaikkien yli 250 henkilöä työllistävien pörssiyhtiöiden hallituksiin on nimettävä vähintään 40 prosenttia naisia vuoteen 2020 mennessä. Niskottelijoita uhataan rangaistuksilla.

Suomalaisista mepeistä kiintiötä kannattivat Tarja Cronberg, Satu Hassi, Liisa Jaakonsaari, Anneli Jäätteenmäki, Sirpa Pietikäinen ja Petri Sarvamaa. Siinä nimet, joita ensi keväänä ei ainakaan kannata äänestää. Vastaan äänestivät Sari Essayah, Riikka Pakarinen, Sampo Terho ja Nils Torvalds. So so Nils, nyt on luvassa kurmuutusta puolueen naarasmafialta! Tyhjää äänestivät Eija-Riitta Korhola ja Mitro Repo. He siis pidättyivät ajattelemasta. Hannu Takkula ei uskaltanut edes saapua paikalle, niin pelottavasta asiasta oli kyse.

Kuten listasta saattaa havaita, mepeissä meillä on selvä naisvalta. Miesvaltaa ei ole edes sen 40 prosentin vertaa. Varsinkin kiihkomielisimmässä eli vihreiden ryhmässä miesten valta on pyöreä nolla. ”Tasa-arvon” kannalta tässä ei nähdä mitään ongelmaa. Muistanet varmaan, millainen sekasorto vihreässä puolueessa synnytettiin Heidi Hautalan hukattua ministerinpallinsa. Ei hänen tilalleen voisi miestä valita, koska puolueen ”tasa-arvo” järkyttyisi. Niinpä eduskuntaryhmän puheenjohtaja Oras Tynkkynen oli vaihdettava Outi Alanko-Kahiluotoon, sillä puolueesta ei löytynyt Pekka Haaviston vertaista naarasministeriainesta. Jostakin syystä ei tule mieleen vastaavaa voivottelua edellisen hallituksen ajoilta, jolloin vihreillä oli niin puheenjohtaja kuin kaikki ministeritkin naaraita…

Persumeppi Sampo Terho ihmettelee, kuinka samat ihmiset, jotka yleensä retoriikassaan todistelevat ettei sukupuolia ole olemassakaan, silti ovat niin innokkaita rakentamaan sukupuoliin perustuvia kiintiöitä. Mainiosti ihmetelty. Ei tästä dilemmasta löydy alkeellisintakaan apinalogiikkaa. Siksi emme koskaan saa ihmettelyyn asiallista vastausta.

Terho keksi ihmetellä logiikan puutetta myös siinä, miten kysymys muka voi olla tasa-arvon edistämisestä, jos nimenomaisesti päätetään, että toisia pitää valintamenettelyssä suosia sukupuolen perusteella. Mutta feminismi onkin uskonto, eivätkä uskonnot tunnetusti sisällä logiikkaa.

Vielä Terho keksi epäillä, ettei naisten enemmistö kannata tällaista kiintiöajattelua. Niinpä, Ruotsissahan feministien kannatus on mitattu oikein vapailla valtakunnallisilla vaaleilla. Siis mittavin gallup, mitä ajatella saattaa. Feministipuolueen kannatus oli puolen prosentin luokkaa. Silti tämä kovimpaan ääneen huutava vähemmistö johtaa Eurooppaa.

Edelleen Terho uskoo järkevien ja ahkerien ihmisten sukupuolestaan riippumatta vaativan ainoastaan mahdollisuuksien tasa-arvoa – se on kaikki mitä he tarvitsevat. Tässä ollaankin tasa-arvon tai oikeammin yhdenvertaisuuden ytimessä. Mahdollisuudet tulisi kaikilla olla samat, mutta jos rupeamme mittamaan ja lopulta määräämään, miten kunkin yksilön on mahdollisuutensa käytettävä, olemme astuneet pakkoyhteiskuntaan.

Oikeasti elämme jo tätä feminististä pakkoyhteiskuntaa. Hallituksemme tuore päätös siitä kuka saa perheissä lapsia hoitaa, edustaa totalitarismia mallikkaimmillaan. Ja turha luulla, että kiintiöpolitiikka tähän Euroopan parlamentin päätökseen loppuisi. Seuraavaksi siirrytään yhä pienempiin yrityksiin ja lopulta yhdistyksiin ja kalastukerhoihin. ”Tasa-arvon” tie kun on päättymätön.

Tietenkään suurin osa naisista ei kannata heille vahingollista feminismiä. Mutta sitä ei kukaan tule heiltä kysymään, koska akateemiset naishutkijat ovat varastaneet koko sukupuolen äänen käyttäen sitä omien etujensa ajamiseen. Vähän kuin eräs akateeminen Merja Ailus veronmaksajien rahoja…

Blondimafia

Kevan toimitusjohtajaksi naiskortin avulla ohi pätevämpien miestohtoreiden nostettu Merja Ailus on piikki feministien lihassa. Ensinnäkin hän kieltäytyy valittamasta, että olisi urallaan joutunut tytöttelyn tai muun alistamisen kohteeksi. Feminismin yksi pääteeseistä kuitenkin kuuluu, että jokainen nainen on patriarkaattisen, naaraita päähän potkivan salaliiton eli lasikaton uhri. Ei ole siis Merjaa potkittu. Huvittavinta koko sopassa on se, että Ailus joutui toisen naaraan eli Laura Rädyn polkemaksi. Patriarkaatti onkin yhtäkkiä matriarkaatti, vai miten se nyt meni…

Vielä ikävämmin tapaus Ailus repii hajalle feministiopinkappaleen, jonka mukaan naisen on oltava kymmenen kertaa miestä pätevämpi nahkaiseen bemarinrattiin ulottuakseen. Entinen presidentti Tarja Halonenkin on moista todistellut. Heh, ei kai nyt kukaan moiseen propagandaan ole voinut oikeasti uskoa – eihän?

Ailuksen ongelma ei ollut niinkään kohtuuttomissa etuisuuksissa tai palkkioissa, vaan kyvyttömyydessä elämänhallintaan. Jos ei edes omia lapsilisiään hallitse, ei voi hallita kansakunnan eläkevarallisuuttakaan. Logiikka menee tässä harvinaisen kirkkaana.

Ailusta kun katselee, mieleen tulee aivan pakosta eräs toinen poliittinen naaras. Vieläkö muistat kokoomuslaisen Suvi Lindénin, joka kompastui golfkärryynsä? Aijai näitä blondipäitä. Miten se nyt sattuikaan tämä tukan väri näin. gentlemen-prefer-blondesTummakutri Anita Loos kirjoitti jo 1920 -luvulla kirjan Herrat pitävät vaaleaveriköistä ja kohta sen perään vastavetona Mutta herrat naivat tummaverisiä. Loppu on historiaa, kun siihen sekoitettiin Marilyn Monroe ja Jane Russell legendaarisena vuonna 1953. Mutta mihin Loos unohti punapäät?

Ei minulla tietystikään ole mitään blondeja vastaan. Kuinka voisikaan, sillä myös suosikkinaaraani on sellainen. Jotenkin se vaan on niin surullista, että rahanahneuteen sortuneet blondit pilaavat kaikkien vaaleaverikköjen maineen. Listalle kun sujuvasti solahtaa myös eräs Susanna Indrén. Jos Ailukselle ei kelvannut ensimmäinen vaan vasta toinen verovaroilla hankittu ja remontoitu miljoonakämppä, niin Susanna asuu yksin 118 neliön miljoonalukaalia Helsingin Kruunuhaassa. Tilaa on niin paljon, että Susanna valittaa kodin tyhjyyden olevan jotakin aivan kammottavaa. Niinpä läheisestä ravintolasta on tullut hänen toinen olohuoneensa…

En ole kateellinen, mutta minulta ei moinen 40 000 euron vuosituloilla onnistuisi. Aika hyvin tositeeveessä pyllistelystä ja tissikalenterissa poseeraamisesta näyttetään maksettavan. Ei sen puoleen, ihan kivat tissit!

Ailuksen ja Indrénin yhtäläisyydet eivät rajoitu pelkästään blondiuteen tai luksusasuntoihin. Molemmilla on ollut sama aviomies rei… eikun vällyjensä välissä, yrittäjä Tomi Kanto. Sieltäkö ne naisen eurot ovatkin peräisin?

Ailus on maksattanut omat menonsa veronmaksajilla. Näin hän on kirjaimellisesti noudattanut feminististä sotahuutoa: yksityinen on yleistä. Ailuksen mieltymys loisteliaaseen elämään ilmenee vaikkapa siitä, että hänen kerrotaan olleen viime vuonna kihloissa Ferrari -miehen kanssa. Kukapa nainen voisi Ferrari -miestä vastustaa?

Vieläkö jatkamme blondilinjalla? Pakkohan se on, koska myös sisäministerimme Päivi Räsänen, ties monennenko kerran, ryhtyi hänkin murentamaan feministioppeja. Ei hänestä parhaalla tahdollakaan löydy sitä kovasti mainostettua kymmenkertaista pätevyyttä miesministereihin verrattuna. Tuskinpa millään puolueella olisi vara pitää puheenjohtajanaan urosapinaa, joka olisi Päivin tavoin sammakoinut? Tällä kertaa Päivi mokasi perusteellisesti uhkaillessaan poliisijohtoa täysin mitättömällä asialla ja täysin turhaan, sillä kaikki ministerin kaipaama tieto oli ministeriössä olemassa. Onko Suomessa ketään yritetty heikoimmilla perusteilla erottaa kuin poliisiylijohtaja Mikko Paateroa?

Ikäviä nämä ministeripostit, kun ne niin selvästi paljastavat naarasjohtajien osaamattomuuden. Kansakin sen huomaa. Ehkä neljä suosituinta ministeriä eivät aivan sattumalta edusta urossukupuolta ja neljä huonoimman arvosanan saajaa naarassukupuolta?

Vapauden varjo

Pitäisikö meidän olla huolissaan siitä, että edes Euroopan parlamentin kaltaisessa organisaatiossa toimivat apinat eivät pysty hahmottamaan laajoja kokonaisuuksia, vaan hötkyvät yksittäisten tunnepurkausten perässä? Tai jos meillä onkin yksi Sampo Terho, mitä se auttaa, jos 70 prosenttia parlamentaarikoista kuitenkin juoksee ismien perässä?

Jos ne yhtään tuntisivat historiaa, tiedostaisivat ismien turmiollisuuden. Aina kun jokin yhdenasianliike on päässyt yhteiskuntaa johtamaan, seurauksena on ollut taantuma. Paluu keskiajalle. Eurooppalainen keskiaika seurasi katolisen kirkon ylivaltaa. Korkea arabikulttuuri kaatui islamismiin. Kommunismin ihanuudesta meillä on lukemattomia esimerkkejä, kirkkaimpana tähtenä punataivaalla varmaankin loistaa Pohjois-Korea. Jos kansallissosialistit olisivat päässet himoitsemaansa valtaan, eläisimme todella ankeissa oloissa. Ja kas, mitä on tehnyt kapitalismi, vaikka on päässyt vasta hieman nurkkia valtaamaan – maailmantalous on romahduksen partaalla.

Feminismi ei mitenkään poikkea muista ismeistä. Feministiajatollien johdolla Eurooppa kulkee kohti uutta – keskiaikaa.

Feminismi rajoittaa seksuaalisuutta kuten kaikki maailman uskonnot. Olemme samalla tiellä kuin arabikulttuuri tuhat vuotta sitten. Korkeakulttuuri hiipui yhteiskunnan jäykistyessä yhä uskonnollisemmaksi. Nyt Euroopassa ollaan samalla tiellä sillä erotuksella, että meillä säädetään innolla feminististä lainsäädäntöä. Molemmissa tapauksissa pieni mutta kovaääninen vähemmistö alistaa enemmistön omien lakiensa ja sensuurinsa alaisuuteen. Molemmat tehdään vapauden nimissä, vapaudellahan kaikkia ihmiskunnan vastaavanlaisia kumouksia on perusteltu. Kaikki ismit huutavat vapautta, mutta aina se on tarkoittanut vain papistoeliitin vapautta. Pieni oli kommunistieliitti Neuvostoliitossa ja pieni oli natsieliitti Saksassa. Jokin ihmislajin päissä näyttää väkisin pakottavan harvainvaltaan.

Näennäinen vapaus johtaa rajoituksiin, sensuuriin ja lopulta totalitarismiin, jossa ihmisten päätösvalta omaan elämäänsä ja jopa itsenäiseen ajatteluun on otettu koneiston säädeltäväksi. Ei ole feministinenkään vapaus naisten vapautta, vaan HLBT -ajatollien vapautta. Naisten todellinen vapaus toteuttaa omia halujaan on jo heikentynyt ja heikkenee sitä enemmän, mitä enemmän feminismi saa valtaa.

Ihmiskunta on aina hakannut päätään seinään poppamiesten perässä, ovat nämä olleet millaisten hallusinogeenien vallassa tahansa. Ihmisten enemmistö näyttää haluavan antaa päätöksenteon eliittiapinoille. Se taitaa olla aivojemme lajityypillinen ominaisuus. Onko se sitten sitä tasa-arvoa, että parhaillaan juoksemme poppanaisten perässä?

Feminismi johtaa vain yhden sortin islamilaiseen valtioon, koska se ei tyydy mahdollisuuksien tasa-arvoon. Se pakottaa ihmiset myös laskennalliseen tasa-arvoon. Valitset väärin, jos lopputuloksena ei ole vallanpitäjän määrittelemä prosenttiluku. On suorastaan uskomatonta, kuinka tiede- ja biologiavihamielinen uskonto pystyy hallitsemaan eurooppalaista poliittista päätöksentekoa aikana, jolloin meillä on tietoa ihmisestä ja maailmasta enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Tämä on mahdollista, koska emme ole järkevä eläinlaji. Feminismin mielestä emme ole eläinlaji lainkaan, mehän olemme kulttuuriolentoja. Taas yksi yhtymäkohta muihin uskontoihin: kaikki ne uskottelevat meille, että ihminen on jotain erikoista, jotain mitä muualta eliökunnasta ei löydy.

Meillä taitaa olla meneillään yhden sortin kulttuurivallankumous.

Pinkeitä

Saatan kuvitella, millainen tuska feministilukaaleissa vallitsee, kun naisten johtamiskyvyt näin ikävällä tavalla paljastuvat. Julkisuuteen tämä ahdistus purkautuu vain välillisesti. Viestinkantajana on ryhdikkäästi toiminut valtakunnanfeministi ja ministeri Arhinmäen erityisavustaja Anne Moilasen valistama pinkeä puoliso Jan Erola. Hän on jo kahteen kertaan televisiossa vakaasti todistanut, kuinka Ailuksen tapaus on osoitus modernista noitavainosta! Vertauksellaan Erola paljastaa paitsi alamaisuutensa myös tietämättömyytensä, sillä noitavainojen uhreista 50-90 prosenttia oli miehiä.

Niin, mietipä sitä, miksi meille on synnytetty kuva, että vain naisia poltettiin noitarovioilla.

Huvittavuudessa ehkä Erolaakin säälittävämmiksi ovat heittäytyneet Yle:n Pyöreän pöydän ritarit Ruben Stiller, Pekka Seppänen ja Pauli Aalto-Setälä, jotka kilpaa heiluttavat naiskorttia vain siksi, että samassa studiossa sattuu istumaan feministiaktiivi Kaarina Hazard. Naaraan ei tarvitse edes suutaan avata, niin urokset jo pöydän alla lymyilevät.

Tätä profeministisarjaa oikeastaan hieman yllättäen johtavat ”karskit” maailmanmatkaajat Riku Rantala ja Tuomas Milonoff. Ohjelmansa Docventures on paljastanut, kuinka kriiikittömästi nämä herrat ovat erilaisten yhdenasianliikkeiden opit sisäistäneet. Nuoleskelunsa on palkittu jopa Pro Animalia -palkinnolla He ovat enemmän feministejä kuin feministit itse, tämän todisti Anna Kontula vierailullaan. Nyt he ovat aloittaneet kuusiosaisen sarjan, jossa perehdytään naisten maailmaan – paitsi että ensimmäisen naisjakson perusteella näyttää siltä, että he ovat perehtyneet feminismin maailmaan. Siinä äijät hehkuttivat WMM (national non-profit feminist arts organisation) -dokkaria ja järkyttyivät näkemästään meidän mielestämme tietysti luutuneesta ja vanhanaikaisesta pellesysteemistä eli missikulttuurista. Sen sijaan äärihindulaisilla Durga-Vahini -terroristileireillä teloitusta opettelevat tappaisin kenet vain, joka vastustaa uskontoani -naaraat eivät olleet heistä mitenkään outoja. Nämä naaraatko edustavat modernia feminististä naiskäsitystä, jota ei saa kyseenalaistaa?

Jälleen kävi niin, että elokuvaa kommentoimaan kutsuttu naaras, tällä kertaa valokuvaaja Meeri Koutaniemi, oli valovuoden Rikua ja Tunnaa (paitsi kauniimpi, myös) avarakatseisempi, ymmärsi maailman erilaisuutta sekä kulttuurien monimuotoisuutta aivan toisilla leveleillä kuin nämä kaksi profeminismiinsä hirttäytynyttä äijänkäppänää. Heidän tapansa paheksua erilaisuutta tukee juuri sellaista kolonialismia, jota länsimaat mieluusti harjoittavat ja jonka yksi piiskankärki feminismikin on. Elokuvassa kerrottiin, kuinka paljon tyttösikiöitä Intiassa abortoidaan. Ei kerrottu, montako poikasikiötä. Ei kerrottu, että silti tyttöjen elinajanodote on Intiassa 68 vuotta, poikien 64 vuotta.

Jokainen apina, joka lausuu ääneen sanan sukupuolirooli, paljastaa sivistymättömyytensä. Mitä sitten paljastaa se, että Riku ja Tunna olivat valinneet ohjelmansa otsikoksi Naisen rooli. Rikun ja Tunnan suosio hämmästyttää, koska heidän höpötyksensä on niin infernaalista ja tapansa tuputtaa omia ennakkoluulojaan haastateltavilleen käsittämättömän törkeää. Tuon Naisen roolinkin alusta kului lähes neljännes ennenkuin vieraaksi kutsuttu bloggari Hanne Valtari pääsi ääneen.

Ovatko maahanmuuttajaurokset sitten toista maata? Ei ainakaan Ali Jahangiri eikä Abdirahim Hussein Mohamed, jotka ovat täristäneet naiskorttia ohjelmasta toiseen niin innokkaasti, että viimeksi jopa Naistallin vetäjä Ben Zyskowicz joutui kaksikon laukkaa jarruttelemaan.

Kuinka onkin niin, että media on tykästynyt tällaisiin yhden totuuden saarnaajiin? Saarnaamisesta tulee tietysti mieleen mediapersoona Jari Sarasvuo, jota media rakastaa. Nyt mies on jo niin pitkällä, että hänestä leivotaan uutta messiasta, kun kirkot täyttyvät ja kuulijat kaatuvat sanansa voimasta. Jos hiemankin seuraat esimerkiksi Yle:n lähetyksiä, voit havaita, että tieteen osuus ohjelmatarjonnasta on korkeintaan muutama prosentti. Loppu on ”kulttuuria”. Kulttuurintekijät eli kaiken sortin ”taiteilijat” on nostettu joka alan asiantuntijoiksi – ja jälki on sen mukaista.

Tätä(kään) ei nyky-Suomessa saa sanoa ääneen: lihavuus ei ole normaalia eikä terveellistä. Ei vaikka lihavuus on epänormaalia ja epäterveellistä. Meillä on oikein akateemisesti koulutettuja naishutkijoita tyyliin Hannele Harjunen, jotka työkseen yrittävät todistaa, että läski tarkoittaa (naisille) terveyttä, onnea ja ihanuutta. Useimmiten nämä saarnaajat ovat itse isoja ihmisiä, jotka enemmistöä syyllistämällä yrittävät epätoivoisesti todistaa itsensä normaaleiksi. Sama logiikka siis kuin feministisessä diskurssissa ylipäätään.

Pinkeä. Ylipainoinen. Lihava. Ylilihava. Läski. Jan Erolan tavoin pinkeysmalleina meillä toimivat muun muassa tv -kasvot Lauri Karhuvaara ja Arto Nurmi. Koko ajan sitä pelkää, milloin puvusta nappi lentää studion lattialle tai jotain vielä pahempaa.

ISO -romaanin kirjoittaneen Pekka Hiltusen ylistystä löytyy Areenasta varmaankin nelin kappalein. Uskomatonta ja vaarallistakin puppua yhdessä Päivi Sappisen kanssa vain siksi, ettei ihmisiä muka saa syyllistää mistään: lihavuuden fanittaminen edustaa aikuismaista käytöstä… meidän tuleekin nauttia epäterveellisestä ruoasta… lihavuus tulee hyvistä asioista… terveistä lihavista ei Suomessa puhuta… läskiys on inhimillistä…

Läskipuhe on kuin feminismiä, jossa maailmaa selitetään poikkeustapausten avulla. Kun löytyy edes yksi terve lihava, se mitätöi lihavuuden riskit. Samalla tavalla voitaisiin todistaa, että myös tupakointi on terveellistä, koska aina löytyy yksi terve kessuttelija.

Hiltusen mukaan kulttuurimme pitää riutuvan näköistä ihmistä henkevänä. Siis kulttuuri – hah. Seuraavassa hetkessä Hiltunen todistaa, että hoikkuus näyttää hyvältä selkäydinreaktiona. Siis biologia. Yritä nyt hyvä ihminen päättää.

Harjunen on naishutkija, Hiltunen on kirjailija, Sappinen on bloggaaja. Tämä tekee heistä median silmissä asiantuntijoita.

Media kuitenkin rakastaa näitä propagoijia. Ihan samoin kuin se rakastaa entisiä juoppoja ja muita vähemmistöjä. Ei vahingossakaan juttua juomattomuuden, heterouden tai äitiyden ihanuudesta.

Itse asiassa ainoa ihmisryhmä, jota on luvallista syyllistää, ovat äidit. Siis lapsiinsa ja heidän hoitoonsa tykästyneet ja heistä nauttivat normaalit heteronaaraat, varsinkin jos he vielä kehtaavat hoitaa jälkeläisensä itse. Hallituksen legendaarisen rakenneuudistuspäätöksen jälkeen lapsivihamielisyys on puhjennut kukkaansa. On keksitty jopa termi vauvavaara. Naisia pelotellaan lastenteon vaaroista. Äitejä vaaditaan tasa-arvon nimissä selittämään, miksi he haluavat lisääntyä, sillä joutuvathan vapaaehtoisesti lapsettomatkin selittämään omaa valintaansa. Sic! Myös Tunna sortui tähän lausumalla, että lapset tehdään aina itsekkäistä lähtökohdista. No niin, jos geenit ovat itsekkäitä.

Näin helposti mediassa normaalista tehdään epänormaalia. Tai biologiasta kulttuuria. Tekisi mieli lopettaa koko media.

Äitiyden lyttäyslinjaa jatkoi viimeksi Maria Jungner ohjelmassaan, johon oli kerätty kaksi äitiyteen kyllästynyttä naarasta, blogisti Katja Lahti ja terapeutti Janna Rantala. Keskustelu kulki tyyliin iso osa mammapiiriläisistä on idiootteja… en mä tykkää suurimmasta osasta ihmisiä… kaikki äidit haluavat heittää lapsensa pää edellä ikkunasta asfalttiin… lapset imevät kaiken energian… miksi muuttuisimme äiteinä…murhanhimo on normaali tunne kaikilla vanhemmilla…

Ihan oikeasti. Löytyisikö jostain Kivennavalta edes yksi toimittaja, joka jaksaisi tehdä edes yhden ohjelman äitiytensä myönteisellä tavalla kokeneiden naaraiden kanssa? Suurimmalla osalla äideistä kuitenkin on positiivinen kokemus lapsista, heidän syntymästään ja hoitamisesta. Näitä naaraita on suuri enemmistö, muutenhan olisimme lajina kuolleet sukupuuttoon jo aikoja sitten.

Mikä logiikka?

Feministit kieltävät biologian olemassaolon ja leimaavat sen profeettansa Judith Butlerin mukaan pelkäksi diskurssiksi (suomeksi jaarittelu). Tunnetuin diskurssin lajihan on feministinen diskurssi. Tältä pohjalta on tietysti helppoa vaatia ”tasa-arvoa” ilmiöille, jotka eivät ole yhteismitallisia eivätkä edes laitettavissa millekään arvoasteikolle. Näin meillä kuitenkin jatkuvasti tehdään, kun etsitään vimmatusti perusteita naisten paremmuudelle. Ja okei, naiset voivat kaikin mokomin olla miehiä parempia. Mutta tällaisen todistelun logiikattomuus paljastuu siinä, ettei se koskaan johda heikomman sukupuolen ongelmien parantamiseen, vaan pelkästään miesten mollaamiseen ja moukarointiin.

Tähän oikeastaan tiivistyy sukupuolten välinen ero. Naisten ei tarvitse tuntea empatiaa miesten hätää kohtaan, koska kautta vuosimiljoonaisen evoluution lauman suojelu on langennut urosten kontolle. Ja miksi näin on, johtuu tietysti sukupuolten erilaisesta lisääntymisarvosta.

Naaras on urosta tärkeämpi, koska vain naaras pystyy tuottamaan lajin olemassaolon turvaavia jälkeläisiä. Yksi uros pystyy hedelmöittämään vaikka tuhat naarasta. Olisiko naaraan arvo siis tuhatkertainen urokseen verrattuna? Uroksen arvoa voidaan mitata selviytymisarvolla eli turvalla, jonka hän pystyy naaraille tarjoamaan. Ja tämä onkin se mekanismi, jota hyödyntämällä feministien kaltainen vähemmistö pystyy enemmistöä hallitsemaan. Miesten on evoluutiivinen pakko yrittää suojella naaraita kaikilla mahdollisilla tavoilla. Jos feministi huutaa, että nyt tarvitaan ”tasa-arvoa” vaikka kuinka idioottimaisessa asiassa, suurin osa uroksista vastaa huutoon pelkkien vaistojensa käskyttämänä. EU -parlamentin kiintiöpäätös on malliesimerkki tällaisen mekanismin olemassaolosta.

Olisiko jopa niin paradoksaalista, että feministien kannalta olisi sitä parempi, mitä vähemmän lauman päättäjistä olisi naaraita, koska heillähän ei tällaista suojeluvelvoitetta ole? Siksikö meillä on ”patriarkaattisia” valtioita, joissa esimerkiksi naisten eläkeikä on vuosia alempi kuin miehillä?

Mutta jospa hetken ajattelisimme nurinkurin. Jospa emme feministien lailla hakkaisi päätämme biologian muuriin. Jospa yrittäisimmekin päästä helpommalla ja yrittäisimme muuttaa kulttuuria, josta ainakin pieni osa lienee ”vapaan tahdon” alaista. Mikä voisi edustaa muutettavissa olevaa kulttuuria? Olisiko se lainsäädäntö?

Heti tulee mieleen kysyä, kuinka tasa-arvoista on lainsäädäntömme, jos sen seurauksena vankilaan passitetuista 93 prosenttia on urosapinoita.

Kumman sukupuolen aivoja eli arvoja tällainen lainsäädäntö heijastelee? Kummalla sukupuolella siis oikasti on valta laumassa? Ja vaikka naaraita on vangeista vain seitsemän prosenttia, se on juuri se joukko, jonka olosuhteisiin eniten parannusta huudetaan. Mielenkiintoista kyllä, perusteluna on se, että naisvangit eroavat monessa suhteessa miesvangeista. Kuinka se on mahdollista, kun sukupuolet eivät virallisen opin mukaan mitenkään eroa toisitaan? Jos isä on yhtä hyvä emo kuin äiti, miksei silloin naisvanki ole samanlainen vankeinhoidon asiakas kuin mieskin?

Jos mittaisimme ”tasa-arvon” toteutumista lajimme eri laumoissa, parhaaksi ja puolueettomimmaksi mittariksi voisi ilman muuta ehdottaa odotettavissa olevan eliniän pituutta. Näin ei kuitenkaan voida tehdä, koska mittari tuottaisi käytännössä kaikissa laumoissa väärän tuloksen. Feministit tyrmäävät elinikämittarin selittämällä, että miesten kuoleminen johtuu – tadam, biologiasta! Tässä tapauksessa biologia siis kelpaa myös muuksi kuin pelkäksi diskurssiksi…

No, otetaan sitten mittariksi puhdas kulttuuri. Eikö silloin yhteiskunnan tasa-arvoisuudessa tavoitteeksi tulisi pyrkiä (vaikkapa aluksi kiintiöiden avulla) tilanteeseen, jossa meillä olisi vankiloissa vähintään 40 prosenttia kummankin sukupuolen edustajia?

~ Kirjoittanut simpanssifilosofi : 28.11.2013.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

 
%d bloggers like this: