SUOMEN TÄRKEIN PÄIVÄ

Jotenkin tähän tapaan Duudson -veljekset Jarppi Leppälä ja Jukka Hildén luonnehtivat itsenäisyyspäivää presidentin vastaanotolla Tampere -talossa hetki sitten. Tällä kertaa tämä oli enemmän totta kuin miesmuistiin, sillä Sauli Niinistö ja puolisonsa Jenni Haukio olivat kutsuneet juhliin huomattavasti aiempaa enemmän tavallisia apinoita, ”maakuntien väkeä”. Mukana oli mukavasti myös luontokuvaajia, minkä tyydytyksellä panin merkille. Lisäpisteet siitä, että tavallistakin suuremman huomion saivat sotaveteraanit, joiden keski-ikä on jo 90 vuotta.

Tässä täytyy ottaa aivan tosissaan Saulin heittämät pyyhkeet ahneelle eliitille ja oma esimerkkinsä palkan alentamisesta. Eliitti ei ole kuitenkaan opikseen ottanut, mikä uhkaa sen yhtenäisyyden saavuttamista, johon tämäniltainen juhla hienosti siemeniä heitteli. Eliitin kovapäisyyteen vuoksi Tampereella riehuneita mielenosoittajia voisi jopa ymmärtää, mutta aika ja paikka olivat rettelöinnille totaalisen vääriä. Jokin piuha on tainnut näiden luokkasota-aktivistien päissä jäädä ilman kytkentöjä.

Pakko oli ruveta kirjoittaman tätä juttua vielä yötä vasten, sillä harvoin Suomessa näkee näin loistavaa ja koskettavaa taidetta yhdellä istumalla. Niinistöjen konsertti oli erittäin hyvä, ellei täydellinen. Juhlaa laimensi vain mutrusuinen Tarja Halonen. Sattuiko huono päivä vai pelkkä normituuli?

Tampere Filharmonia johdatteli kapellimestarinsa, nuoren Santtu-Matias Rouvalin johdolla vieraat ja apinat televisioiden ääressä nauttimaan niin upeista solisteista, kirjallisuuden klassikoita tulkitsevista näyttelijöistä, lapsi- ja nuorisokuoroista kuin luontokuvaaja Pekka Luukkolan mahtavista maisemakuvistakin. Kuviin oli onnistuttu sisällyttämään myös presidentin lempikukka valkolehdokki. Kokonaisuus oli poikkeuksellisen harmoninen ja huolella kootu. Luulenpa monen silmäkulman kostuneen viimeistään siinä vaiheessa, kun tulevaisuutemme eli nuoriso aloitti Finlandia -hymnin.

En ole koskaan Tampere -talossa käynyt, mutta nyt sekin täytyy pistää tutustumislistalle. Ainakin iso sali hakkaa näyttävyydessään Helsingin konserttitalon. Kerrassaan upea luomus, kun suunnittelun taustana on vielä ollut metsä. Kelpasi tällaisessa tilassa televisiokuvaajien panna parastaan. Ja kyllä he panivatkin. Lopputulos oli Annina Enbusken ohjauksessa kerrassaan mestarillinen.

Konsertti jätti oikeastaan varjoonsa entisaikojen kättelymanööverit ja juhlapukujen tiirailun. No nyt ei ollutkaan varsinaisia juhlapukuja, mutta tokihan kameramiehet silti näkivät silmänruokaa siellä sun täällä. Ja kuka olikaan illan kuningatar? Valinta ei ole aivan helppo. Yksi vahvimmista ehdokkaista on itse emäntä, Jenni Haukio. Hän loisti kauniina kuin prinsessa – erittäin hyvä, ellei täydellinen. Loistavan vastuksen hänelle tarjosi Enontekiön saamelaisten upeaan juhla-asuun pukeutunut nuori kaunotar Magreta Sara Lisman kylältä. Komea oli miehensäkin (puku). Etnistä vivahdetta nähtiin monien naaraiden mekoissa, mukana hienosti myös romanikauneutta.

Joskus aiemmin olen kehunut valokuvaaja Meeri Koutaniemeä, eikä hän pettänyt tälläkään kertaa. Yksin oli liikkeellä; joten jos olisin 30 vuotta nuorempi… Sillanpää Seuran projektipäällikkö Vilja Pylsy loisti hoikkuutta korostavassa asussaan, samoin meppi Eija-Riitta Korhola sekä sovelluspäällikkö Elina Kiikko. Korholan dekolteelle veti vertoja Jukka-Pojan avovaimo Teija Stormin asu. Yksi upeimmista daameista oli kuitenkin keltaiseen rohkeasti pukeutunut Natalia Lunttila. Ja mikä on pukeutuessa, kun on niin näyttävä varsi. Komea on miehensä Tommikin. Oliko tämä äänekoskelainen luomuviljelijäpari illan pariskunta? Vai olisiko se Toivolan Vanhan Pihan isäntä Margo Saxberg puolisonsa Maritan kanssa? He olivat pukeutuneet perinteestä voimansa ammentaneisiin yksilöllisiin asuihin, kerrassaan upeaa!

Vieraiden joukosta löytyi myös tiedemaailman edustajia enemmän kuin heitä median sivuilta pystyy koskaan bongaamaan. Rohkaisevaa. Erityisesti jäi mieleen meribiologi ja valokuvaaja Esko Pettay, miksiköhän? Ehkä siksi, että hän tietää paljon ilmastonmuutoksesta ja tuntuu myös tekevän työtä ongelmien eteen. Ehkä tähän loppuun pitää kehua vielä tv- selostajat Piia Pasanen ja Jussi-Pekka Rantanenkin. Häkellyttävän määrän apinoita he pystyivät tunnistamaan ja hetkessä taustatietoja muistiensa sopukoista kaivamaan. Ja Piia on ilo silmille, ei pelkästään korville.

PS. (13.12.2013)

Itsenäisyyspäiväviikonloppu olikin korkeakulttuurin juhlaa täällä apinametsässä. Ensin tuo presidenttiparin televisiokonsertti ja sitten käytiin kuuntelemassa tulisia tenoreita ja suloisia sopraanoja aivan livenä. Edellisiä edustivat mahtavat Jyrki Anttila ja Hannu Lehtonen, jälkimmäisiä ihanaiset Maria Lund ja Johanna Försti – mielestäni kaksi Suomen parasta taiteilijaa. Oli siis harvinainen tilaisuus tarjolla ja kaupantekijäisiksi saimme muistoksi vielä nimmaritkin.

Tenoreilla on kerrassaan mahtipontinen ääni. Jyrki on komea kuin Tapio Rautavaara ikään. Ei siis ihme, että täydessä katsomossa oli paljon naarasapinoita. Urokset lauloivat hartaita kristillisiä joululauluja, jotka siten menivät osaltani hieman hukkaan. Maria ja Johanna sen sijaan innostuivat irrottelemaan modernimpienkin sävelten tahdissa. He olivat konsertin sielu, urosapinat ehkäpä sitten ne kovasti muodikkaat rakenteet. Johannan hieman jatsahtava ja Marian hienostunut tyyli upposivat kuulijoihin aivan täydestä mitastaan. Ja koskaan en voi olla ihailematta Marian taitoa niiata syvään ja ryhdikkästi. Kuinka onkin niin, että ylen harva naaras enää osaa tämän taidon! Onko tämäkin taas niitä feministihapatuksia, joiden mukaan naisten pitää olla urosapinoiden kaltaisia ja pokata? Näinhän media kertoi muun muassa Liisa Kauppisen tehneen, kun ensimmäisenä suomalaisena apinana ihmisoikeuspalkinnon vastaanotti.

Taustalla soitti vallan hieno kymmenmiehinen orkesteri, josta löytyi toki tasa-arvolain mukainen neljän naaraan kiintiö. Kuinka ollakaan, kaikki he soittivat jousilla. Ja kyllä, kaikki he olivat kauniita, jollaisiksi myös orkesterin johtajauros heitä ääneen luonnehti. Aika uskaliasta, sillä jos katsomossa olisi ollut yksikin feministi, heti olisi kaveri joutunut lööppilehteen eli Hesariin grillattavaksi. Kaikki urokset eivät näytä vieläkään oppineen, ettei naaraiden ulkonäköä saa nykyisessä feministisessä yhteiskunnassa millään tavalla kommentoida. Tämä hysteria seksuaalisesta häirinnästä on johtanut jo kuusivuotiaiden poikienkin rankaisemiseen! Ehkäpä 1800 -luvun lääkärit eivät olleetkaan niin väärässä hysteria -diagnoosinsa kanssa?

Mutta ei anneta naishutkijoiden nyt tämän enempää pilata elämäämme, nauttikaamme tällaisista ainutlaatuisista näkymistä:

Marian sopraano

Ihanaiset Maria ja Johanna

(Kuvat: Jeune Singe)

Katso myös:

KESÄN KOKOKOHTIA: Maria Lund

KESÄN KOHOKOHTIA: Tukkijoella

KESÄN KOHOKOHTIA: Tikusta asiaa

Rockin’ Around

Johanna Förstin tissit

Mainokset

~ Kirjoittanut simpanssifilosofi : 06.12.2013.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

 
%d bloggers like this: