PIENTÄ LUKSUSTA: asunto-osuuskunta

Onko auton pelti kunnanisien ja -äitien mielestä ihmisluuta arvokkaaampi? Näin voisi kuvitella maailmaa apinapolulta tarkastellen. Ajorata on hiekoitettu, jalkakäytävä ei, vaikka suurimmassa osassa autoja on nastarenkaat. Sen sijaan ani harva on kenkänsä nastoitttanut. Vuodenvaihteessa homma pahenee entisestään, kun jalkakäytävien hoito ulkoistetaan tontinomistajille.

Ja tapahtui Ailuksen loistaessa lööppijulisteissa ja Eino -myrskyn holtittomasti maakunnissa riehuessa, että apinat majoittuivat eteläiseen kaupunkiin, jonka nimi on Vantaa. Koska heille ei ollut sijaa Majatalossa, joutuivat he Tikkurilan kylään, Original Sokos Hotel Vantaaseen, aivan rautatieaseman ja Tiedekeskus Heurekan kupeeseen, lähes Keravanjoen rantaan.

Ja niinä päivinä tuossa seimessä kehkeytyi yhteisöllinen tapahtuma, joka hakee vertaistaan universumin historiassa. Niin heidän edessään seisoi Petri Bono, tuon ihmeellisen uuden valtakunnan, Syöpäkeskuksen, vastavalittu johtaja ja ilmoitti heille suuren ilon: tulevaisuudessa syöpää ehkäistään rokotteilla.

Olen siis tavannut Petri Bonon, suomalaisen syöpätutkimuksen yhden huipputekijän. Se on aivan jotain muuta kuin jos olisi päätynyt kuuntelemaan vaikkapa Antti Tuiskua tai Jyrki Kataista, tuota väärää messiasta, jolle itämaan tietäjät jopa korkeimman veisuunsa eli Suomen Valkoisen Ruusun suurristin lahjoittivat. Kuinka tyypillistä ja samalla masentavaa on, että yhdeksän apinaa kymmenestä tietää Tuiskun ja Kataisen, mutta yhdeksän kymmenestä ei ole koskaan Bonosta mitään kuullut. Ei, vaikka hän on suomalaisten tulevaisuudelle tärkeämpi persoona kuin Tuisku ja Katainen yhteensä.

Ja nyt pitää tietysti pyytää anteeksi Feminististä Liitonarkkia vartioivilta satraapeilta sitä, että tulin näin julmasti rikkoneeksi Pyhää Tasa-arvolakia mainitsemalla samassa lauseessa pelkästään kolmen urosapinan nimet. Myönnän rikoksen. Tuiskun tilalle olisi epäilemättä voinut kirjoittaa vaikka nimen Sofi Oksanen ja Kataisen tilalle nimen Jutta Urpilainen (jolle itäisen maan tietäjät raahasivat äakettäin Suomen Valkoisen Ruusun komentajamerkin). Bonon korvaaminen onkin sitten jo vaikeampaa. Segregaatiohaukkojen kannalta on ikävää, ettei Bonoa voi vaihtaa. Tai jos voisi, nimi olisi vaikkapa Kari Alitalo tai Heikki Joensuu. Ikävä mainita, mutta Euroopan 30 eniten siteerattun syöpätutkijan joukkoon mahtuu vain yksi naaras. Alitalo muuten on listalla viidentenä.

Ei sekään ole tasa-arvoasia, että valtaosa syöpäjärjestöjen Suomessa vuosina 1970-2012 myöntämistä apurahoista on päätynyt miestutkijoille. 61 tuetusta hankkeesta vain seitsemän on ollut naisen johtama. Tätä listaa Alitalo johtaa.

Syöpäkeskus

On kunnioitettavaa, että Bonon tapaisella tutkijalla ja nyt johtajalla on aikaa ja halua tavata tavallisia apinoita ja jakaa tietoa syöpähoitojen tulevaisuudennäkymistä. Suomi itse asiassa on pienestä koostaan huolimatta syöpätutkimuksen suurvalta. Mittelemme tällä saralla aivan eri tasolla kuin missään urheilulajissa, mutta kuinka moni siitä on tietoinen? Onko yksikään poliitikko tällä asialla elvistellyt ja labrojen nurkilla norkoillut? Meillä pyörii urheiluradioita, mutta missä ovat tiedekanavat?

Suomalainen syöpätutkimus on maailman ykkönen, jos sitä mitataan keskimääräisillä siteerauksilla julkaisua kohden. Ja mikseipä mitattaisi. Olemme listalla ainoana maana tutkimuksen suurvallan Yhdysvaltain edellä. Syöpätutkimus koostuu laaja-alaisesta biolääketieteen kirjosta, se on muun muassa molekyyli-, solu- ja kehitysbiologiaa, biokemiaa, immunologiaa ja toksikologiaa.

Myös syöpähoitojen taso on Suomessa korkea. Se on Euroopan huippuluokkaa, sillä Suomi, Ruotsi ja Norja miehittävät kaikki mitalisijat, jos paremmuutta mitataan potilaiden elossaololla viisivuotisseurannassa. Tämä kaikki on saatu aikaiseksi pienemmillä rahallisilla panostuksilla kuin missään muualla Euroopassa tai Yhdysvalloissa. Ruotsi esimerkiksi satsaa yli kolme kertaa meitä enemmän, Englanti kerrassan 46 kertaa enemmän – mutta silti hoitotulokset ovat siellä meitä huonommat, eivätkä saarivaltion tutkijatkaan tunnu saavan mitään aikaiseksi. Suomen tilanteesta saamme kiittää paitsi tutkijoiden ja hoitohenkilökunnan osaamista, myös potilaiden myönteistä suhtautumista tutkimuksiin silloinkin, kun niihin osallistumisesta ei heille itselleen olisikaan hyötyä.

Olisiko syytä pieneen kiitokseen näille nimettömille asiantuntijoille ja puurtajille?

Pelkkä kiitos ei kuitenkaan riitä. Kärkisijoja ei säilytetä pelkällä pyhällä hengellä ja leikkauksilla, sen todistaa muun muassa viimeisin PISA -tutkimus. Emme kai halua vastaavaa kehitystä terveydenhuoltoomme? Hallituksen toimet kuitenkin ennakoivat juuri tällaista tulevaisuutta. Kysyin seimipäivillä puhuneen Vantaan terveyspalvelujen johtaja Timo Aronkydöltä kommenttia hallituksen sotekaavailuihin ja vastaus oli paljonpuhuva: parempi siirtää ratkaisut seuraavalle hallitukselle.

Muualla maailmassa ja lähimmissä naapurimaissamme on jo perustettu kansallisia syöpäkeskuksia tehostamaan tieteellistä tutkimusta, hoitoa, koulutusta, etäkonsultointia ja hoitosuositusten laadintaa. Tavoitteena on siirtää tietoa potilaiden sijaan. Suomessa järjestelmää vasta kehitellään. Petri Bono oli yhtenä osallistujana syksyllä työnsä päättäneessä työryhmässä. Keskus pyritään saamaan Helsinkiin vuoden 2015 alusta, mutta rahoitus on vielä täysin levällään. Nyt kaikki sitten seuraamaan, arvottavatko pääkaupunkiseudun poliitikot Guggenheim -monumentin syöpäkeskushankketta tärkeämmäksi!

HYKS:n oma Syöpäkeskus kuitenkin aloittaa toimintansa ensi vuoden alussa. Bono johtaa tätä 400 asiantuntijan organisaatiota, jonka tavoitteena on koota nyt hajallaan olevat yksiköt ensin saman hallinnon ja Traumakeskus-Syöpäkeskusrakennuksen valmistuttua myös saman katon alle vuodesta 2019 alkaen. Bono on luottavainen, vaikka rahoitusta niistetään koko ajan myös erityisterveydenhuollosta. Se johtaa Syöpäkeskuksessakin sijaisuuksien ja vakanssien täyttämättä jättämiseen. Bonon mukaan samalla porukalla joudutaan tekemään vielä vähän enemmän, mutta syöpähoidoista ei tingitä kovinakaan aikoina.

En olisi yhtä luottavainen. Jossain vaiheessa tiristyksestä tulee kidutusta, sillä apinat eivät vaan veny mahdottomuuksiin. Jossain vaiheessa se kamelinkin selkä katkeaa. Sen verran olen jutellut hoitohenkilöiden kanssa, että jo nykyisten kiristysten kanssa ollaan helisemässä. Influenssarokotusta odottaessa kuuntelin 75 -vuotiaan naaraspotilaan kertomusta. Hän on kokenut jääneensä ikänsä vuoksi vaille magneettikuvauksia ja muita kalliita tutkimuksia.

Ensi vuoden alusta apinat saavat valita hoitopaikkansa mistä puolelta maata tahansa. Bonon mielestä valinnanvapaus vaikuttaa myönteisesti hoidon laadun kehittämiseen. Hän toivottaa potilaat tervetulleeksi Syöpäkeskukseen sekä koti- että ulkomailta. Ehkä näin, mutta millä perusteella perusapinat valintansa tekevät? Naistenlehtijuttujen? Kaverin ”suositusten”? Hoitojonotilastojen? Ja Kelako maksaa, jos rovaniemeläinen haluaa Helsinkiin kuukausia kestävään hoitoon? Ei siinä ainakaan valtion rahoja säästyisi. Jos Kela taas ei matkustelua korvaa, järjestelmä suosii jälleen kerran niitä, joilla muutenkin menee muita lujempaa.

Viisi prosenttia

Joku voisi kuvitella, että syövät ovat se tautiryhmä, joka ajaa terveydenhuoltomme konkurssiin. Ei se kuitenkaan niin ole, vaikka syöpäpotilaiden määrän on arvioitu kasvavan 27 prosentilla seuraavien kymmenen vuoden kuluessa. Terveydenhuollon kokonaiskustannukset ovat nyt 18 miljardia euroa ja siitä leijonanosan eli 40 prosenttia haukkaavat mielisairaudet. Verenpaine tulee hyvänä kakkosena 17 prosentin siivulla ja syövät vasta neljäntenä (13 %) masennuksen (15 %) jälkeen. Skitsofrenia on kallein yksittäinen diagnoosiryhmä.

Suomessa potilaat joutuvat maksamaan lääkkeistään toiseksi eniten EU:ssa. Tässä emme siis ole mikään mallioppilas, sillä tokihan inhimillysyyteen kuuluisi, ettei potilaan äveriäisyys saisi vaikuttaa hoitotuloksiin eikä sairastumisen johtaa taloudelliseen katastrofiin. Esimerkiksi Ranskassa ja Hollannissa lääkkeet ovat käytännössä ilmaisia. Hyvin Hollannin talous silti näyttää tämän kestävän. Suomessa lääkekustannukset ovat 2,6 miljardia euroa. Siitä Kela korvaa 1,2 miljardia, eniten astma- ja diabeteslääkkeitä.

Tulevaisuuden juttu on yksilöllinen lääkitys.Hotelli Vantaa luento Syövät ovat paljon monimuotoisempi sairausryhmä kuin mitä yleensä tajutaankaan.

Syöpään liittyy myös tasa-arvo-ongelma, josta tuskin olet kuullutkaan. Koska siitä ei puhuta, se ei varmaan edes ole mikään ongelma. Eikä se ainakaan mikään tasa-arvoasia voi olla, koska miehet ovat se kärsivä osapuoli…

Italiassa ylläpidetään 30 Euroopan maan syöpärekisteriä ja siitä käy ilmi, että syöpä tappaa todennäköisemmin urospotilaan kuin naaraspotilaan. Kun vertailtiin 1,6 miljoonan potilaan aineistoa 26 eri syövän osalta, naisilla todettiin olevan viisi prosenttia pienempi riski kuolla syöpäänsä kuin miehillä. Tutkijat eivät ole vielä löytäneet sen paremmin selkeää biologista kuin kulttuuristakaan syytä tähän eroon, mutta eräät tekijät viittaavat siihen, että naarashormoneilla olisi jotain tekemistä asian kanssa.

Viisi prosenttia saattaa tuntua pieneltä erolta, mutta kun kyse on keskimääräisestä erosta, luku on suuri. Sillä on yhtä suuri merkitys lajimme menestymiselle kuin viiden asteen keskimääräisellä nousulla ilmaston keskilämpötiloissa. Jos kasvihuoneilmiö siihen yltää, länsimainen ”kulttuuri” kärsii haaksirikon. Silti meillä on ilmastoskeptikoita, joiden mielestä ihmisellä ei ole tässä osaa eikä arpaa. Mutta meillä on myös sukupuoliskeptikoita, joiden mielestä biologialla ei ole ihmisen kanssa mitään tekemistä. Sitten meillä on jopa evoluutioskeptikoita, joiden mielestä evoluutiolla ei ole maailman kanssa mitään tekemistä.

Ehkä näiden kaikkien skeptikoiden aivorakenne vaan on sellainen, etteivät he yksinkertaisesti pysty ymmärtämään tieteellisiä tosiasioita eikä keskimääräisyyteen kätkeytyvää voimaa. Yksinkertaisista asioista on pakko tehdä monimutkaisia. Tosiasioiden kieltäminen taitaa olla uskonnon alku.

Ehkä todella tarvitaan tiedemiehen aivot ymmärtämään, että viiden prosentin keskimääräinen ero on elämän kannalta olennainen. Kaikkeen inhimilliseen toimintaan vaikuttaesaan se tuottaa kaksi erilaista maailmaa, kaksi toisiaan täydentävää todellisuutta, joiden sorkkiminen voi tuottaa vielä ilmastonmuutostakin pahempia seuraamuksia. Olemme jo hyvän matkaa näillä feministiliukkailla. Esimerkiksi kelvatkoon tapaus, jossa kuusivuotias poika erotettiin koulusta seksuaalisen häirinnän vuoksi – hän oli pussannut tyttöä kädelle!

Hassimista

Pienet asiat ovat olennaisia, kuten luku viisi osoitti. Tuo otsikkokin kuulostaisi vallan toisenlaiselta, jos siinä olisi ä -pisteet. Mutta kun ei ole, sillä feministiusko on ruvennut kiristämään seksuaalista ilmapiiriä juuri kun se oli hieman päässyt vapautumaan vuosituhantisen kristillisen ikeen alta. Naisasianaiset ovat jopa lanseeranneet käsitteen VHM eli valkoinen heteroseksuaalinen mies, jonka syyksi kaikki inhimillinen pahuus kätevästi kaadetaan. Suvaitsevaisuutta pursuileva yhteiskuntamme hyväksyy siis sujuvasti käsitteen, jossa ihonväri, seksuaalinen suuntautuneisuus ja sukupuoli yhtäkkiä ovatkin hyväksyttyjä syrjinnän ja kiusaamisen muotoja!

Rasismi on sallittua, kun sitä harjoitetaan suvaitsevaisuuden nimissä? Apinalogiikka ei tätä käsitä. Ehkä tämä on jotain feministilogiikkaa, vai olisiko se pelkkää raadollista feminististä valtapolitiikkaa?

Oletko koskaan kuullut puhuttavan miesten oikeuksista tai varsinkaan miesten seksuaalisista oikeuksista? Et tietenkään, koska sellaisia ei ole, ei vaikka saamattomuus lisää (vain) miesten kuolemanriskiä 50 prosentilla. Silti nyky-yhteiskunta yrittää pelkästään heikentää heteromiesten mahdollisuuksia (kuvitteelliseen) suvunjatkamiseen. Feminismi lisää yksinäisyyttä. Koska miehet ovat milloin eläimiä, milloin pelkästään sikoja tai halveksittavia VHM:ä, kohta kukaan ei halua edes asua miesten kaa. Suomen 2,5 miljoonasta asuntokunnasta yli miljoona on yhden apinan kokoisia. Pääkaupunkiseudulla (jota kaikkialla ”edistyneimpänä” osana valtakuntaamme pidetään) jo 60 prosenttia kotitalouksista kitkuttelee yhden hengen varassa.

Parisuhde pidentää tutkitusti urosapinoiden elämää, ei naaraiden. Siksi suurin osa parisuhde-eroista tapahtuu naisten toimesta – ja jälleen sinkkutalouksien määrä lisääntyy. Bisnesmaailma kiittää ja bruttokansantuote iloitsee kilpaa naaraiden kanssa. Ovatko miehet yksinäisyyden ainoat todelliset uhrit? Tunnettua on, että miehet kestävät elämää naisia heikommin, muun muassa stressiä tai vaikkapa koulumaailmaa. Tämä ei kuitenkaan näy mitenkään yhteiskunnan turvaverkoissa eikä edes siinä kuuluisassa diskurssissa. Miehille on tarjolla pelkkiä kieltoja ja rangaistuksia. Kuten edellä havaittiin, niitä tarjotaan jo pienille poikalapsillekin, jos he sattuvat rikkomaan feministien keksimiä ”tasa-arvosääntöjä”.

Ei ole EU -parlamentissa miesten oikeuksien valiokuntaa, mutta tokihan sieltä löytyy FEMM eli naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunta. Nimi tietysti jo paljastaa fiksulle lukijalle ”tasa-arvon” epätasa-arvoisuuden. Meppi Petri Sarvamaa taisi vihdoin viime viikolla ymmärtää, mitä tämä ”tasa-arvo” tarkoittaa. Vielä pari viikoa sitten hänkin oli nöyränä miehenä äänestänyt tuon valiokunnan valmisteleman sukupuolikiintiöesityksen puolesta. Nyt kun FEMM oli ultrafeministi Edite Estrelan johdolla valmistellut naisten etuoikeuksia koskevan mietinnön, Petri sai kasvoilleen täyslaidallisen räävitöntä miesvihaa kollegansa Satu Hassin toimesta.

Hassi sai itkupotkuraivarin (aivan niiden simpanssinaaraiden tapaan, jotka eivät lihaa saadakseen suostu antamaan seksiä metsästysretkeltä palaaville urossimpansseille), koska Estrelan mietintö hävisi EU -parlamentin äänestyksessä. Näin entinen taistolaiskommunisti Hassi tuli paljastaneeksi, ettei demokratia ole feminismin(kään) ytimessä. Hassin mielestä EU -parlamenttissa on iso porukka, joka vihaa naisten oikeutta omaan ruumiiseensa. Hassin mukaan siihen joukkoon kuuluvat Sarvamaan ohella Sampo Terho, Sari Essayah, Hannu Takkula ja Eija-Riitta Korhola.

Mikä nyt paremmin edustaisi vihapuhetta kuin Hassin avautuminen?

Itkupotkijoiden joukkoon on sittemmin liittynyt toinen feministimeppi, Liisa Jaakonsaari. Hän otsikoi, että naiset hävisivät. Väärin kirjoitettu, sillä vain feministit hävisivät ja sehän on aivan eri asia kuin naiset. Arvostan Eija -Riitta Korholaa entistäkin enemmän, kun hän vaivautui antamaan takaisin näille feministisotureille ja perustelemaan asiallisesti, miksi mietintö ei kelvannut. Kohtahan tähän Eija-Riittaan ihastuu, sattuu vielä olemaan sinkkukin. Kuinka ollakaan, samanlaisia tuntemuksia en millään ilveellä saa synnytetyksi Hassia tai Jaakonsaarta kohtaan, en edes siinä tapauksessa, että he olisivat Korholan kanssa samaa mieltä…

Mietintö on täynnä sitä tuttua feministijargonia, johon joka päivä mediassa törmää. Ei siis mitään uutta. Paperiin on kerätty lähes kaikki mahdolliset naisten etuoikeuksiin liittyvät vaatimukset. Siinä on kerrassaan 88 numeroitua kohtaa, joilla naisten ja tyttöjen seksuaaliterveyttä pitäisi parantaa. Mietintö korostaa naiserityisyyttä niin pitkälle, että vaatii moneen kertaan erilaisia toimia sukupuolten väliset erot huomioon ottaen. Pikku neuvo teille feministit. Koettakaa jo herr… eikun rouvan tähden päättää, onko näiden kahden sukupuolen välillä eroa vai ei!

Hassi käy vielä Suomelle kalliiksi. Paljon porua nostattanut rikkidrektiivi on sulka Hassin kainalossa. Mutta kuten tämäntapaisille laeille tuppaa käymään, lopputulos on vallitsevaakin tilaa huonompi, sillä maantieliikenne lisääntyy. Persaukinen valtio on päättänyt tukea laivaliikennettä ensi vuonna 30 miljoonalla eurolla ja sallinut Suomen teille jättirekat, mikä aiheuttaa mittavan siltojen korjaustarpeen. Meillä on nyt viitisensataa uutta painorajoitettua tai alikulkurajoitettua siltaa, joiden korjaaminen on kallis urakka. Siihen hallitukselta on kuitenkin jo nyt löytynyt 80 miljoonaa euroa. Sen lisäksi maksumiehiksi joutuvat myös kunnat.

Materiaalijalanjälki

Hotelli Vantaa tarjosi suosikkinaaraalleni jaHotelli Vantaa minulle huoneen viidennestä kerroksesta, melko kaukaa hissistä eli toiminnan keskipisteestä. Hotellin vastaanottoaula on vaatimaton, mutta paikka on ylpeä ravintolamaailmastaan, johon kuuluu viisi erilaista elämystilaa. Yksi niistä on Tulisuudelma, jossa tanssitaan pop- ja rocktaivaan tähtien, parhaiden bilebändien ja maamme eturivin iskelmäartistien johdolla.

Nukuimme huoneessa kaksi yötä. Tai nukuin ja nukuin.

"kuu" paistaa silmään

”kuu” paistaa silmään

Eka iltana ja yönä puoli neljään saakka asiakkaita Tulisuudelmassa viihdytti Laura Voutilainen ja seuraavana yönä joku tuntematon bilebändi. Yleensä nukun ilman ongelmia missä tahansa, mutta jostakin syystä Vantaa yllätti koiranunellaan, jos silläkään. Häiritseviä tekijöitä oli kaksi, joista toisen olisi voinut eliminoida vetämällä verhot ikkunan eteen. En vain satu tykkäämään verhoista ja niinpä kuu mollotti suoraan silmään. Ei se ollut oikea kuu, vaan vähintään yhtä kirkas hotellin julkisivuvalaistus, joka heijastui huoneeseen hotellin ylimmästä kerroksesta eli sieltä, jossa on erikoisasiakkaiden saunamaailma.

Toinen häiriö kantautui Tulisuudelmasta. Jumputus oli sen verran voimakasta, että musiikinharrastaja olisi tunnistanut biisitkin. Hieman ihmettelin, kun sentään olimme monen kerroksen etäisyydellä ja todella sivussa ravintolasta. Ehkä nämä hotellien äänieristykset eivät ole parasta mahdollista tasoa; käytävältäkin kuului pikkulasten mölinää vielä yhdentoista aikaan illalla. Vanhemmat olivat varmaan menneet tanssahtelemaan.

Tulisuudelma

Tulisuudelma

Siinä oli sitten sängyssä mahdollisuus pohtia syntyjä syviä. Tuli jostakin syystä mieleen Michael Lettenmeier, jota olin ollut kuuntelemassa hieman aiemmin. Lettenmeier on Suomen johtavia materiaalitehokkuuden, ekotehokkuuden ja dematerialisaation asiantuntijoita. Jokainen apina varmaan on tietoinen, ettei nykyisenkaltainen meno voi maapallolla enää jatkua. Tellus loppuu kesken. Tosin hallituksen tai ylipäätään poliitikkojen puheita kuunnellessa tuntuu siltä, että eduskunta on ainoa paikka, jossa tätä ei vielä tiedetä.

Lettenmeier on työskennellyt myös Saksassa, joten hän puhuu luontevasti MIPS:tä eli saksalaisten kehittelemästä materiaalitehokkuuden mittarista. Asuminen, syöminen ja liikenne, siinä kolme suurinta ekologisen selkärepun täyttäjää.

Suomessa keskimäärin 28 prosenttia kotitalouksien materiaalijalanjäljestä (TMR, Total Material Requirement) tulee asumisesta. Kestävän kehityksen edellyttämä materiaalijalanjälki pitäisi saada 8 tonniin vuodessa, kun se nykyään on keskimäärin 40 tonnia per apina. Asumisessa se tarkoittaisi, että 20 neliömetriä pitäisi riittää yhtä apinaa kohden. Nykyään asumisväljyys on Suomessa 39,6 neliötä ja suunta on koko ajan ylöspäin. Tätä julistavat myös viralliset asuntopoliittiset tavoitteet. Meillä jopa voivotellaan, kuinka asumisväljyytemme on jäljessä muusta Euroopasta.

Välillä tuli sitten mieleen viikonlopun Iltalehden Hotelli Vantaa luksustahaastattelu, jossa kohublondi Merja Ailus pohti käyttäytymistään ja päätyi lausumaan, että varmaan jokainen tykkää kauniista asioista. Ihminen haluaa kivaa ja miellyttävää itselleen. Hänkin oli kuulema miettinyt asioita yön pimeinä tunteina.

Varmaan kaikki haluavat itselleen luksusta, mutta mittakaava on eri ihmisillä erilainen. Jollekin riittää niityltä poimittu päivänkakkara, toiselle ei riitä edes koko maailma.

Hotellit mainostavat itseään luksuksella. Ota lomaa arjesta ja tule hotelliin! No täällähän sitä oltiin pientä luksuslomaa viettämässä. Parinkymmenen neliön huone, jossa kaksi sänkyä, kirjoituspöytä ja tuoli, nojatuoli ja pyöreä pöytä, jääkaappi, taulutelevisio, silitysvälineet, pieni eteinen ja väljä kylpyhuone, jossa suihku ja vesivessa. Aamupala ja siivous valmiiksi tehtynä, muutkin ruokailut eri maksusta tarjolla, sauna lämpimänä, lapsille leikkihuone ja pullistelijoille kuntosali.

Osuuskunta

Tuosta cocktailista syntyi sitten idea. Miksei ihmisten elämä voisi olla ainaista luksusta? Apinathan voisivat asua ”hotellissa”. Varsinkin sinkkuuden koko ajan yleistyessä parinkymmenen neliön asunto olisi juuri sitä, mitä maapallomme tarvitsisi.

Osuuskunta voisi olla se idea. Maksaisit Hotelli Vantaa aulakymppitonnin ja pääsisit omaan asuntoon. Kun muutat pois, saat osuusmaksun takaisin. Suomessa toki on jo osuuskuntamuotoista asumista, mutta se on puristettu kummalliseen rakennusliikkeiden hallitsemaan asumisoikeusmuottiin. En tajuu miksi. Osuuskuntatalo olisi parhaimmillaan raideliikenteen vieressä, kuten tämä Tikkurilan hotellikin. Mitä enemmän asuntoja, sitä paremmat palvelut osuuskunta pystyisi tarjoamaan. Kerrankin löydän suuruudesta jotain hyviä puolia.

Ajatellaan nyt vaikka viisisakaraisen tähden muotoinen, kahdeksankerroksinen talo. Se voitaisiin rakentaa ekologisesti ja taloudellisesti puusta. Jos eläisimme Norjassa, saisimme rakentaa 14 -kerroksisen puutalon. Suomessa ollaan näin paljon kehityksestä jäljessä.

Liian pitkä käytävä

Liian pitkä käytävä

Talon jokainen sakara voisi olla niin pitkä, että sen molemmille sivuille mahtuisi kymmenen asuntoa. Käytävä olisi näin vielä mittasuhteiltaan inhimillinen. Jokaisessa kerroksessa siis sata asuntoa ja koko talossa 800 asuntoa. Mikä yhteisö! Ensimmäinen kerros voitaisiin toki varata perheasunnoiksi, joilla olisi tarjolla yhteinen piha-alue lasten temmeltää ja jotka olisivat kooltaan kaksi kertaa ”normiasunnon” kokoisia. Näin päädyttäisiin 750 asuntoon.

Toinen ja kolmas kerros voitaisiin myös pyhittää oikeaksi hotelliksi. Sillä osuuskunta voisi tehdä bisnestä. Siis 200 hotellihuonetta ja 550 asuntoa. Kaikkia palvelisi sama vastaanotto- ja ravintolahenkilökunta, samat saunat, leikkitilat, remonttipajat ja punttisalit. Tällaisessa yhteisössä olisi vara panostaa vaikkapa saunamaailmaan tavallista enemmän. Pyöreässä salissa voisi olla viisi erityyppistä sukupuolineutraalia saunaa ja nautinnon kruunaisi salin keskellä oleva sukupuolineutraali poreallas. Kelpaisi tällaisessa tilassa rentoutua ja nauttia sosiaalisesta kyhnyttelystä sekä hotellin tuomasta kansainvälisestä ilmapiiristä.

Kotimaiset Koneen hissit veisivät apinoita ylös ja alas, mutta silti portaat olisi syytä rakentaa houkuttelevimmiksi kuin nykyisissä hotelleissa on tapana. Rappusten ramppaaminen paitsi säästäisi energiaa, myös lisäisi asukkaiden hyvinvointia. Mutta tämänhän Sinä jo tiesitkin.

Tällaisen talon rakentaminen tulisi normaalia asuinrakentamista edullisemmaksi, koska asunnoissa ei olisi kalliita keittiö- ja saunatiloja. No nyt joku ihmettelee, miten sitä apina pärjää ilman keittiötä. Mainiosti pärjää. Pääsisi heti aamulla reippaasti liikkeellekin, kun pinkaisisi papiljotit päässä ravintolan yhteiseen aamupalapöytään. Siellä voisi samalla nauttia aamun lehdistä ja uusimmista juoruista. Suomalaisten hotellien aamupalapöytä ei paljon korjausta tarvitsisi täyttääkseen erilaiset mieltymykset. Hotelli Vantaaltakin löytyi todella hyvä valikoima, josta sain koottua itselleni sopivan mysliannoksen vastasulatettuine marjoineen ja pähkinöineen.

Muutkin päivän ateriat olisivat tietysti Hotelli Vantaa ravintolaravintolasta ostettavissa. Yökyöpeleille olisi helppo järjestää palvelu, josta valmis, henkilökohtaisten toiveiden mukainen annos olisi koodin takaa noudettavissa mihin aikaan tahansa. Sen voisi sitten nauttia joko yhteisissä aulatiloissa tai omassa kämpässä.

Rahan käytönkin tällaisessa yhteisössä voisi ajatella uusiksi. Talolla voisi olla oma aikapankki. Tuollaiseen asukasmäärään mahtuisi jos jonkinlaista osaajaa. Kukin voisi tarjota palvelujaan muille asukkaille ja näin kartuttaa omaa aikapankkitiliään ja maksaa sillä sitten vaikkapa aterioitaan. Moni talon toiminto voisi jopa pyöriä tällaisen toiminnan varassa, kuten siivous. Sinkkumiehenkään ei tarvitsisi huolehtia lakanoiden vaihtamisesta tai muusta siistimisestä, kun voisi tilata siivouksen esimerkiksi kerran kuukaudessa. Urosapinoita tosin kolmenkin kuukauden siistimisväli saattaisi tyydyttää.

Aivan varmasti tuollaiseen joukkoon apinoita mahtuisi monta himokokkaajaa. Heidän ei tarvitsisi kärvistellä himonsa kanssa keittiöttömässä asunnossaan. Päin vastoin, ravintolan hyvinvarusteltu keittiö tarjoaisi heille taivaalliset harrastusmahdollisuudet ja samalla oivallisen tavan palvella koko yhteisöä. Ravintolan kalustuksessakin voisi kokeilla jotain uutta: puolet pöydistä voisi olla seisomakorkuisia. Kokeiltiin nimittäin suosikkinaaraani kanssa ateriointia Tulisuudelman baarin edustalla olevilla baaripöydillä, ja seisoen tapahtunut ruokailu oli mahtava kokemus!

Terveydenhoitohenkilöitäkin yhteisöön todennäköisesti tupsahtaisi useita. He voisivat perustaa taloon terveyspisteen, jossa pikkuhuolet ja -haavat hoituisivat ilman raskasta sotemasiinaa.

Tulavaisuutta kun suunnitellaan, niin toki talon pitäisi tuottaa ainakin osa käyttämästään energiasta ja mieluummin niin, että sitä pääsisi myymään muillekin. Aurinkoenergia on Suomessa aliarvostettu taiteenlaji. Rakennuksen ulkopinnasta mahdollisimman suuri osa kannattaisi peittää aurinkopaneeleilla. Katolle mahtuisi monta viitasaarelaisen Windsiden äänetöntä tuuliturbiinia, minkä lisäksi sinne voisi rakentaa viherkaton omenatarhoineen.

Vesivessan tuho

Hotelli Vantaassa huoneita on 265. Meille sattunut huone edustaisi vallan hyvin tällaista tulevaisuuden asuntoa. Sen koko oli ihanteellinen TMR:n kannalta. Jos jotain muuttaisin, niin ulkoseinä voisi olla kokonaan lasia. Ja sen lasiseinän taakse laittaisin parvekkeen, mutta ei mitään tavallista parveketta. Se voisi olla kolme metriä leveä puolilämmin tila, jolloin se toimisi ikään kuin talon ”turkkina”. Tietysti myös parvekkeen ulkoseinä olisi lasia, jolloin asukkailla olisi käytössään noin 15 nelimetrin suuruinen viherhuone. Se olisi luksusta. Se säästäisi lämmityskuluja ja tilaan mahtuisi monta viljelylaatikkoa, joissa voisi kasvattaa omat tomaatit, sipulit, rakuunat sekä porkkanat. Mikä mahtavinta, sinne voisi virittää aidon eteläamerikkalaisen Casera -riippumaton kesäisiä unia varten!

Tämä seinä muuttuisi kokonaan lasiseksi

Tämä seinä muuttuisi kokonaan lasiseksi

Monelle yksineläjälle olisi helpotus, jos asunto olisi valmiiksi kalustettu. Ei tarvitsisi kuin tulla käsilaukun kanssa ja asettua aloilleen. Kerralla hankittuna osuuskunta saisi laadukkaat kalusteet suhteellisen edullisesti. Tuohon pariinkymmeneen neliöön mahtuisi sopivasti 120 -senttinen Riedeck -vuode, jossa myös satunnainen seksikumppani mahtuisi mainiosti kääntyilemään. Kyllä siinä rakastunut pariskuntakin muutaman vuoden mainiosti punkkaisi.

Sängyn viereen jäisi tilaa sohvalle. Mutta eikös sohva ole jo hieman kulunut idea? Pannaan tilalle vaikka Eero Aarnion suunnittelema klassinen Pallotuoli, tuo upea suomalainen innovaatio. Hieman taas luksusta lisää!

Pallotuolin toiselle puolelle mahtuisi vielä kirjoituspöydän moderni, säädettävä versio, jossa läppäriä voisi näpelöidä myös seisaaltaan. Baarijakkara siihen viereen sitten kaiken varalta. Hyvin huoneeseen mahtuisi vielä pieni liikuteltava pöytä, jotta välipalojen nauttiminen olisi viihtyisämpää. Välipalojen ja viherhuonesadon säilytyksen vuoksi vuoksi jenkkikaappi voisi olla tarpeen ja tietysti mikro pakasteiden sulattamiseen. Mitään muuta keittökalustetta tai vesipistettä ei sitten tarvittaisikaan, koska varsinaiset ateriat nautittaisiin viihtyisissä ravintolatiloissa muiden apinoiden korkeatasoisessa seurassa. No ehkä kahvinkeitin kuitenkin.

Hotelli Vantaan kylppäri kelpaisi hanan ja vessafilosofian vaihdolla

Hotelli Vantaan kylppäri kelpaisi hanan ja vessafilosofian vaihdolla

Kylpyhuoneen allas riittäisi mainiosti kahvikupin tiskaamiseen. Itse asiassa Hotelli Vantaan kylppäri soveltuisi lähes sellaisenaan tähän uuteen konseptiin. Allashana vain pitäisi vaihtaa keittiötyyppiseen, sillä nykyinen pieni hana on armottoman surkea eikä sovellu edes käsienpesuun. Kylpyhuonetason alle mahtuisi myös pyykinpesukone, jos joku sellaisen pikkuhuosujaan varten välttämättä haluaisi. Toki talosta löytyisi oikea pyykkitupakin ja pesupalvelut hotellien tapaan.

Suurin muutostarve verrattuna tähän Hotelli Vantaan kylppäriin olisi vessanpöntöstä luopuminen. Kuivakäymälä on tulevaisuutta, sillä eihän ole päätä eikä häntää siinä, että paskannamme kalliiseen juomaveteen! Naturum on kompostoiva ja erotteleva käymäläratkaisu, joka mitoitukseltaankin sopisi tuohon Vantaan hotellin kylpyhuonetilaan. Se on erittäin helppokäyttöinen ja vaivaton tyhjennettävä, minkä voin omasta kokemuksesta kertoa. Mihin kompostoitunut aines sitten tyhjennettäisiin? Totta kai oman viherhuoneen lämpökompostoriin ja siitä sitten viljelylaatikoihin! Nam!

Vielä huoneeseen jäisi pari metriä tyhjää seinäpinta-alaa. Tietysti (?) taulutelkkari pitää nykyään olla joka asunnossa. Siihen viereen voisi sitten itse kukin ripustaa jotain omaa ja persoonallista, vaikkapa Marilyn Monroe -julisteen tai kirjahyllyn. Eteiselle ja siten erilaisille säilytystiloille jäisi melko vähän tilaa, mutta sekin olisi pelkästään hyvä asia. Säästyisi monelta heräteostokselta, kun ei kuitenkaan olisi paikkaa, mihin niitä turhia vaatteita, kenkiä ja muita härveleitä varastoisi. Rahaa säästyisi ihan simona. Ympäristö ja Suomen vaihtotase kiittäisivät.

Oikeasti voisin itse muuttaa tällaiseen luksustaloon. Paljon pitäisi pistää roinaa huutokauppakamarille, mutta luulenpa, että ottaisin mukaan pätkän kirjahyllyä ja rakkaimmat kirjani. Ihmisten yksinäisyyttä vastaan tällainen asumismuoto tarjoaisi uusia lääkkeitä, samoin ikäluokkien eristäytymiseen, koska toivottavaa tietysti olisi, että taloon muuttaisi keski-ikäisten sinkkujen lisäksi myös vanhuksia ja nuorisoa. Ja siellä kaikilla olisi niin mukavaa…

Nyt kun blogien piilomainonnasta on ollut paljon puhetta julkisuudessa, niin kerronpa selvyyden välttämiseksi, etten ole saanut miltään jutussa mainitulta yritykseltä tai minkään tuotteen valmistajalta pienintäkään taloudellista hyötyä. ”Mainostin” heitä pelkästään omaksi ilokseni ja/tai maailman pelastamiseksi. Kaikki jutun kuvat on otettu Hotelli Vantaassa.

PS. Kummastelin ja paheksuin pari juttua taaksepäin tieteen surkeaa näkyvyyttä mediassa. Sitten tuli Perttu Häkkisen ohjelma, jossa käytettiin sanaa tutkimus siitä, kun apina kiertelee vailla päämäärää ja karttaa eksyäkseen keskellä Helsinkiä. Tutkimus ja tutkiminen ovat kokeneet sanoina inflaation. Kenen tahansa suorittama ”tutkimus” on aikamme tusinatoimittajien mielestä ohjelman arvoinen.

Häkkisen ohjelmasta selvisi, että kaupungilla harhailu on psykomaantieteellistä tutkimusta. Olisiko sekin psykomaantiedettä, että apinat ostaisivat liput konserttiin, mutta istuisivat aivan väärille paikoille? Häkkisen täysin käsittämättömässä ohjelmassa seikkaili itse spektaakkeli Antti Virnes. Kävi selville, että kyse on marxilaisälymystön hiekkalaatikosta. Mutta mihin tällaista diskurssia oikeasti tarvitaan? Ja mistä lähtien Marx on mahtunut samaan lauseeseen älymystön kanssa?

No ei mennyt montaakaan päivää, kun Häkkinen kohtasi voittajansa. Toimittaja Suvi Puukangas oli kutsunut radiostudioonsa scumfeministi Atlas Saarikosken. Atlas haluaa panna koululaitoksen kokonaan uusiksi siellä vallitsevan heteronormatiivisuuden vuoksi. Atlas haluaa panna normit nurin ja uskoo että paratiisi näin laskeutuisi maan päälle. Urosapina Antti Virnes sentään harrasti ”tutkimusta” omilla rahoillaan, mutta naaras(?)apina Atlas Saarikoski kieltää sukupuolen verovaroilla palkattuna projektisihteerinä! Kuulostaa uskomattomalta, että OPETUS- ja KULTTUURIMINISTERIÖ on mennyt rahoittamaan tällaisen sukupuoliskeptikoiden hankkeen. Taustalta löytyvät SETA, SAKKI ry (Suomen Ammattiin Opiskelevien Liitto) ja FSS (Finlands Svenska Skolungdomsförbund).

Meidän kaikkien yhteisiä varoja siis käytetään biologianvastaiseen sodankäyntiin. Kalliiksi tulee biologiaa vastaan taisteleminen. Se on projekti, jota edes ihmislaji ei voi voittaa. Se on yhtä turhaa kuin taistelu luonnonvoimia vastaan. Ei ihme, että valtio on konkurssissa, kun euroja syydetään järjettömiin hankkeisiin. Tämähän ei ole ainoa sukupuoliskeptikoiden saama valtionapu. Samalla kertaa tämän normihankkeen kanssa opetusministeriö myönsi muun muassa Naisasialiitto Unionille 150 000 euroa päiväkotilasten sukupuolisensitiiviseen kasvattamiseen ja Helsingin kaupungille 40 000 sukupuolisensitiiviseen nuorisotyöhön.

Kaiken kukkuraksi se on juuri Atlas Saarikoski, joka puhuu hurskaasti suvaitsevaisuudesta, tasa-arvosta ja yhdenvertaisuudesta – siis henkilö, jonka mielestä mies on biologinen onnettomuus; miehet eivät ole parannettavissa vaan heidät tulee tuhota. Scum on se joukko röyhkeitä naisia, jotka ovat ottaneet asiakseen miesten täydellisen tuhoamisen…

~ Kirjoittanut simpanssifilosofi : 19.12.2013.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

 
%d bloggers like this: