DEMARIPELI

Pakkasta parikymmentä astetta. Läheisellä hoitokotityömaalla kirvesmiehet silti töitä paiskivat. Siis pelkästään urosapinat rakentavat kohmeissaan koteja, joiden lämpöön pääasiassa naaraat asumaan asettautuvat. Tämä on sitä nykyajan tasa-arvoa.

Yle:n Akuutti ohjelma kertoi aspergerin syndroomasta yhden henkilötarinan kautta. Siksikö, että kyseinen henkilö on kaunis tukholmalainen naarasapina eikä mikään takametsien särmikäs sahuri Teuvo Hakkarainen? Vaiko siksi, että Paula Tilli on kirjoittanut kirjan erilaisesta elämästään? Molemmat ovat huonoja perusteita, kun syndroomaa kuitenkin diagnosoidaan miehillä viisi kertaa naisia useammin.

Yhteiskuntamme on ”kehittynyt” aivan kummalliseen suuntaan. Nyt ollaan jo niin pitkällä feministisessä vallankäytössä, että nykysuvaitsevaistolle jo pelkän äiti -sanan lausuminenkin ääneen näyttää olevan riittävä syy masinoida eetteriin raivoisia vihapuhediskursseja. Feministinen aivopieru on onnistunut missiossaan niin hyvin, että suuri osa likaisen työn tekijöistä on jo urosapinoita – ainakin nimensä perusteella: Jari Setälä, Kalle Kinnunen, Michael Perukangas, Silmäilijä (naaras), Kuiskaaja (sukupuolensa salaava) ja tietysti pahnanpohjimmainen Kaarina Hazard.

Miten sitä nyt kauniisti luonnehtisi noiden apinoiden purskahduksia? En taida epävirallisena aspergerina pystyä sellaiseen hienotunteisuuteen, jota tämä psykososiaalinen yhteisömme edellyttäisi. Lainaanpa siis äärisuvaitsevaista Setälää: purskahdukset edustavat alentavaa, umpimielistä ja täysin epäolennaisuuksiin keskittyvää kivikautista diskurssia.

Mielenkiintoista on sekin, että näiden aivopierujen typeryydestä suivaantui eniten eräs naarasapina. Ei ole siis vielä kaikki toivo menetetty. Olen ennenkin havainnut toimittaja Sanna Ukkolan kirjoittavan tervejärkisiä juttuja. Nyt hän päätteli, että nämä suurisuiset epäintelligentsiat (aatteensa mukaisesti) syyllistyivät itse kirjoituksillaan alentamaan äidit tulkitsemalla äitiys -viittauksen halventavaksi. Näinhän se on. Ismit vievät harkintakyvyn ja surkastuttavat aivotoiminnan.

Jutan jälkeen

Sosialidemokratiakin lienee jokin aate? Vähän niin kuin kokoomuksen edustama kapitalismi. A -talkissa puhuttiin hallituksen ajamasta kunta”uudistuksesta”, joka on itse asiassa kuntataantuma. Hallituksen pelkopolitiikkaa olivat puolustamassa Lasse Männistö (kok) ja Antti Lindtman (sdp). Vastaan väittivät Juha Sipilä (kesk) ja pormestari Helena Rissanen. Hyvin väittivätkin, sillä hallitusheppuja vietiin kuin sitä kuuluisaa Epun rättiä. Erityisesti pisti silm… eikun korvaan Männistön kokoomuslaisille tyypillinen ylimielisyys. Hän puhui jatkuvasti toisten päälle eikä suostunut vastaamaan yhteenkään kysymykseen, toisteli vain ulkoa oppimiaan fraaseja itsenäisestä Haagasta. Hahhahhahhaa! Vieläkö joku ihan oikeasti kehtaa kokoomusta äänestää?

Kovin välkyltä ei vaikuttanut Lindtmankaan. Silti hänen nimensä on mainittu puolueen puheenjohtajaspekulaatioissa. Taitaa olla demareilla pula hyvistä tai ainakin nimekkäistä johtajaehdokkaista? Kukaan ei ole vielä kehdannut asettua virallisesti haastamaan Jutta Urpilaista, vaikka puolueen kannatus on naarasjohtajansa aikana vajonnut kaikkien aikojen alhoon. Tyypillisen (mies)johtajan tapaan Jutta ei halua luopua vallastaan, vaikka se olisi puolueen kannalta paras vaihtoehto. Tässä toistuu sama logiikka kuin vaikkapa Syyriassa, jossa presidentti Bašar al-Assad ei halua luopua vallastaan, vaikka se olisi kansakunnan kannalta paras vaihtoehto.

SDP tarvitse nuoremman ja kauniimman puheenjohtajan. Ajattele nyt, Jutta on kohta nelikymppinen! Karmeaa moinen tässä nuoruutta ihannoivassa yhteiskunnassa. Ainoa ehdokkuuttaan väläytellyt on järjestöjyrä Antti Rinne. Hän on 52 -vuotias vanhus, mutta edustaa sentään johtajuuteen evolutiivisesti paremmin sopeutunutta sukupuolta. Uroksilla iän karttuminen itse asiassa parantaa kykyä lauman menestyksekkääseen johtamiseen. Yksilötasolla tätä on kuitenkin vaikea uskoa, sillä Rinne on jo lyhyen vaalitaistonsa alkumetreillä ehtinyt julistautua äijäfeministiksi ja varmuuden vuoksi vielä (aatteen mukaisesti) haukkua miehiset perussuomalaiset rasisteiksi ja fasisteiksi.

Ollaanko suomalaisessa politiikassa jo niin suomettuneita (tällä kertaa) naisliikkeen edessä, että kaikkien johtopaikoille pyrkivien on pakko julistaa ”tasa-arvon” sanomaa? Edellinen vastaava tapaus on reilun kuukauden takaa, kun STTK:n johtajaksi valittu Antti Palola rupesi höpelehtimään ”naisten asemasta”.

Onneksi demareistakin löytyy Ukkolan tapaisia eri tavalla ajattelevia nuoria naisia. He ovat kannattaneet ikälopun duunarimiesikonin Lauri Ihalaisen valitsemista puheenjohtajaksi siitä huolimatta, että tämä on ilmaissut olevansa huolissaan miesten tasa-arvo-ongelmista. Radikaaleja naaraita, mikä jälleen lisää hitusen toivoa paremmasta tulevaisuudesta. Ihalainen on kuitenkin evolutiivinen herrasmies eikä luvannut lähteä haastamaan naarasapinaa. Huono juttu demareille, sillä hän olisi luultavasti ainoa, joka pystyisi nostamaan puolueen kannatuksen edes kahdenkympin tienoille. Perussuomalaiset ovat tietysti mielissään moisesta herrasmiesmäisyydestä.

Minulle sopii vallan mainiosti demareiden surkean tilanteen jatkuminen. Mutta voisihan sieltä varastosta kuitenkin löytyä joku yllätysnimi, löysihän kepukin sellaisen. Ja ilmeisen hyvin onnistuikin. Esittelikö Ajankohtainen kakkonen tietämättään seuraavan demarijohtajan? Ohjelmaan oli kutsuttu tamperelainen Sanna Marin, koska hän on yksi niistä nuorista naaraista, jotka Ihalaisen perään haikailivat. Sanna on hoikka, hyväryhtinen ja kaunis 28 -vuotias naarasapina, joka uskaltaa sanoa pääministerin (sekä siinä sivussa Urpilaisenkin) olevan väärässä. Mitä muuta demarijohtajalta voisi enää vaatia? Bloginsa pintapuolisen vilkaisun perusteella voisi arvioida, ettei Sanna näyttäisi ainakaan mikään kiihkomielinen feministi olevan.

Saanko siis ehdottaa: valitkaa demarit siellä koloissanne Sanna Marin seuraavaksi puheenjohtajaksenne! Taitaisi siinä taas yksi ikäennätys samalla syntyä; erilaiset ennätyksethän näyttävät olevan nykypolitikoinnin pääasiallista sisältöä.

Synnit puntariin

Jatketaanko humpuukilinjalla? Nyt on käynyt selville, että meidän kaikkien yhteistä rahaa on jaeltu Lapin Ely -keskuksen ja Keksintösäätiön päätöksillä syntimittaribisnekseen. Kuulostaako täysijärkiseltä? Ely -keskuksen yritysrahoitusyksikön päällikkö Eija Virtasalon mukaan hakemus kävi läpi normaalin päätöksentekomenettelyn, jossa arvioitiin yrityksen liiketoiminta- ja kehittämissuunnitelma. Keksintösäätiön entinen kehittämispäällikkö Kirsi Armanto kieltäytyy kommentoimasta asiaa salassapitosäädöksiin vedoten. Käteviä nuo salassapitosäädökset, kun ne aina pelastavat byrokraatit pulasta!

Virtasalo vetoaa siihen, ettei syntimittarista ollut hakuvaiheessa mitään puhetta. Vaikka näin olisikin, voisiko muita Ely -virkamiehiä huomattavasti paremmin palkatuilta yritystutkijoilta edellyttää edes hitusen terveen maalaisjärjen käyttöä? Jos hakija kertoo skannailevansa kuivuneet veriläiskät tavallisella skannerilla ja päättelevänsä ”potilaiden” terveydentilan tulostettua kuvaa katsomalla, niin ehkä jonkin aivosolun pitäisi siellä yläpäässä aktivoitua. Koska yksikään Ely -keskusten yritystutkijoista tuskin on lääketieteen ammattilainen, ehkä olisi kannattanut konsultoida sellaista? Kuivaveri”analyysi” tunnetaan jo 40 -luvulta saakka, joten tervejärkisellä apinalla voisi kellot soida jo siksikin, ettei ole mieltä keksiä pyörää uudelleen. Jos menetelmässä olisi edes jotain hyvää, se olisi jo laajassa lääketieteellisessä diagnostiikkakäytössä.

Tällä kertaa apinoita huijaavat veljekset Marko ja Mikko Vapa. Marko on toimitusjohtaja ja Mikko ”tutkimusjohtaja”. Yrityksensä Droppi Veripalvelu skannailee näytteitä ja Mikkoskopia mittailee erääseen raamatunlauseeseen perustuen apinoiden synnillisyyden astetta prosentin tarkkuudella. Veljesten mukaan sairaudet ovat synninteon seurausta. Sivuillaan he antavat ymmärtää työskentelevänsä ”tieteellisen tutkimuskäytännön pohjalta”, mutta yhtään tieteellistä viitettä ei tietenkään ole tarjota. He väittävät myös työskentelevänsä yhdessä Oulun ja Jyväskylän aliopistojen kanssa. Oulussa on kuin onkin valmistunut Aki Huttusen aiheeseen liittyvä diplomityö!

Hieman kun surffailee aiheen perässä ei voi kuin ihmetellä sitä energiahoitojen, emästippojen ja lisäravinnebisneksen määrää, jolla hyväuskoisia apinoita huijataan. Aika moni ”yrittäjä” mainostaa puuhailevansa veribisneksen parissa.

Sen vielä nipin napin voisi ymmärtää, jos joku haluaa päästä eroon ylimääräisistä rahoistaan, mutta pohjimmillaan tässä leikitään apinoiden terveydellä. Olisiko aika poliitikkojen jo havahtua?

Tässä on taas asia, jota on mahdoton millään psykososiaalisesti korrektilla ilmaisulla luonnehtia. Se on samaa tasoa kuin Jimillä esitetty ”dokumentti” Muinaiset avaruusoliot. Siinä ulkoavaruuden ufoapinoiden väitettiin jalostaneen nykyihmisen 50 000 vuotta sittten geenimanipulaation avulla orjatyövoimakseen kultakaivoksille. Ohjelman tarkoitus oli todistaa, ettei ihminen ole evoluution tuote. Taustalla kummittelee jälleen Raamattu ja usko kaiken taustalla hilluvaan jumalaan. Tämä ufohöpötys onkin vain yksi versio kreationistisfeministisestä ”älykkäästä suunnittelusta”.

Kolmanneksi tähän höperehtijöiden kastiin nostan Akavan puheenjohtajan Sture Fjäderin, jonka viimeisin itsekkyyden aivopieru on lajissaan yksi Suomen ennätyksistä. Hän vaatii veronalennuksia hyvätuloisille, vaikka eliitti maksaa jo nyt vähemmän veroja kuin tavalliset apinat, kiitos sateenkaarihallituksen. Ellen olisi eronnut Akavasta jo vuosia sitten, nyt olisi viimeistään aika tehdä se. Sivukorvaan sattui Eve Mannun ohjelma koulukiusaamisesta, jonka syyksi ”asiantuntijat” löysivät perheen huonon esimerkin ja erilaiset ”rakenteet”. Oikea syy löytyy tietysti siitä, että ihminen nyt vaan sattuu olemaan tällainen epätäydellinen eläin. Olisiko jo aika ymmärtää, että nämä kuuluisat ”rakenteet” ovat lajimme biologiaa? ”Rakenteet” ne varmaan pakottavat Fjäderinkin kiusaamaan lauman vähäosaisia?

Oppitunti tasa-arvosta

Myös puolet Suomen tv -kanavista kuuluu humpuukiluokkaan. Täysin turhanpäiväistä sälää työnnetään apinoiden niskaan kellon ympäri. Poikkeuksellisesti sekaan saattaa mahtua yleissivistävääkin materiaalia, kuten TV5 -kanavalla perjantaina esitetty naisten seksiturismia käsitellyt brittidokumentti. Siinä esiteltiin viisikymppiset Debbie ja Terry, jotka ovat jo vuosikymmenten ajan käyneet Turkissa seksiostoksilla. Sieltä löytyy samanlaisia katuja kuin Thaimaasta sillä erotuksella, että baareissa tanssivat naaraiden sijaan puolialastomat toyboyt.

Rohkeimmat naaraat matkustavat ison kalun perässä Gambiaan tai Jamaikalle saakka, kesymmät tyytyvät Turkkiin, Kreikkaan, Italiaan, Espanjaan… Ihan OK minun mielestäni niin kauan kuin tässäkin asiassa vallitsisi jonkin sortin tasa-arvo. Mutta milloin muka olet kuullut yhdenkään naaraspoliitikon tai tasa-arvomafian jäsenen tuominneen naisten seksiturismin? Miesten seksinnälkää sen sijaan paheksutaan jatkuvasti. Ohjelma itse asiassa paljasti, miksi sukupuolten välinen tasa-arvo ei voi koskaan toteutua. Debbien ja Terryn mielestä seksiä ostavat naaraat ovat uhreja – itse he eivät toki edes myönnä ostavansa seksiä. Näin ollen nainen on aina uhri, on hän sitten myyjän tai ostajan roolissa.

Lynn Connolly on kirjoittanut ohjelmasta seikkaperäisen analyysin. Siinä hän myöntää, ettei ole koskaan aiemmin ollut niin häpeissään siitä, että on britti ja yli 40 -vuotias nainen, kuin ohjelman katsottuaan. Itse asiassa Debbien ja Terryn käytös vetää vertoja karmeimmille urosidiooteille. Se nyt on vielä pientä, että he käyttävät törkeää kieltä turkkilaismiehiä kuvaillessaan. Itse he kuvittelevat olevansa vastustamattomia naaraita, jotka saisivat miehen kuin miehen. Väärin kuviteltu. Minä en ainakaan ole koskaan sellaisessa raha- tai seksipulassa, että tuontasoisiin naaraisiin haksahtaisin.

Mutta kuinka usein olet kuullut, että mies ottaisi seksibaariin mukaansa alaikäiset lapsensa? Debbie ja Terry ovat näin tehneet jo vuosikaudet. Tällä kertaa heillä oli mukanaan vuodenvanha sukulaisvauva omien lastensa 11 -vuotiaan Bradleyn ja 17- vuotiaan Amyn lisäksi. Jälkimmäiset ovat olleet reissuissa mukana jo pienestä pitäen. Bradley kertoi haluavansa syntymäpäivälahjaksi ilotytön ja murjotti äitinsä viettäessä laatuaikaa nuoren turkkilaistarjoilijan kanssa. Amy puolestaan pääsi iskemään ensimmäisen turkkilaismiehensä, joka sattui olemaan äitinsä rakastajan veli.

Miehet ostavat rehdisti seksiä ja maksavat siitä etukäteen. Naiset edellyttävät, että toyboyt näyttelevät rakastunutta ja maksavat sitten, jos ovat sitä mieltä, että näytteleminen oli tarpeeksi vakuuttavaa…

Mainokset

~ Kirjoittanut simpanssifilosofi : 26.01.2014.

2 vastausta to “DEMARIPELI”

  1. Kiitos artikkelista! Suomen Verikuvaajien puolesta tuli sellanen pyyntö, että poistaisit toimijoiden listan tästä artikkelista kohdan ”Ainakin seuraavat ”yrittäjät” mainostavat puuhailevansa veribisneksen parissa:” alta. Dropperist.com:iin ohjautuva linkki olisi mielestämme riittävä tuossa kohtaa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

 
%d bloggers like this: