KAPITALISTIN MÄRKÄ UNI

Sdp ja vasemmistoliitto ovat katkerien ihmisten puolueita. Ei hyväksytä sitä, että toiset ihmiset menestyvät.

Henna Virkkunen (kok)

Minulla ei ole vieläkään älypuhelinta. Koska kapitalismi.

En ole lahjoittanut lastensairaalalle euroakaan, enkä lahjoita. Koska kapitalismi.

Guggenheim on härski puhallus. Koska kapitalismi.

Suomen luonnonvarat valuvat ulkomaille, vain jätteet jäävät. Koska kapitalismi.

Ennen kuin uppoamme kataisen kapitalismin syövereihin, pakko on taas ihmetellä median toimintatapoja. Päivänä muutamana Iltalehden toimittaja, joka ei kehdannut nimeään julki raapustaa, otsikoi aivopierunsa seuraavasti: 10 asiaa, joista lihansyöjät voivat vain haaveilla. Tuossa jutussa ei mikään mennyt oikein. Ensinnäkään en ymmärrä, mistä tuohon aviisiin on viime aikoina pesiytynyt pakko tehdä numeroituja luetteloita tyyliin 11 asiaa (Mari Pudas) tai 10 lohkaisua (Sonja Lakaniemi).

Naistoimittajien heiniä näyttävät siis olevan ja suurin osa niistä on kopioitu The Huffington Post -lehdestä tai BuzzFeed -sivustolta. Edellinen on olevinaan jonkinlainen toimittajien kulttilehti. Se on se firma, jonne seitsemän mieskansanedustajaa seksihäiriköiksi leimannut Hesarin toimittaja Tanja Aitamurto pakeni julkisuutta – Helsingin Sanomien antaman stipendin turvin tietysti. BuzzFeed taas on nopeasti kasvava internet -ilmiö. En ymmärrä miksi, mutta ehkä ymmärtämättömyyteni on paras selitys suosiolle.

Lihansyöjäjutun ensimmäinen lause kuuluu: Kasvissyöjät ärsyttävät lihansyöjiä. Väärin. Ovatko lihansyöjät muka painostaneet kasvissyöjiä syömään lihaa? Onko medioissa muka joka toinen päivä juttuja lihansyönnin autuudesta? Tai ovatko lihansyöjät muka koskaan vaatineet kasvissyönnin kieltämistä? Eivät tietenkään. Lihansyöjät siis ärsyttävät kasvissyöjiä. Ylipäätään lihansyöjistä puhuminen on väärin. Ihminen on omnivori laji. Tuskin Suomesta löytyy ensimmäistäkään apinaa, joka pelkällä lihalla eläisi. Sen sijaan ortodoksivegaaneja maa vaikuttaa olevan pullollaan, ainakin mikäli huudon määrää on uskominen. Kaikki jutun 10 ”asiaa” ovat asenteellisesti väännettyjä ituhippitotuuksia mauttoman Peta -järjestön mainoskuvilla kuorrutettuna.

Ehkä tuo juttu paljastaakin vain sen, että vegaanius heikentää aivotoimintaa?

Yle Puheen Aamu -lähetykset ovat parantuneet sadalla prosentilla, kun ruskeakielisyyden dosentit Olga K ja Jarmo Laitaneva korvattiin uusilla äänillä. Kokonaisuutena kanavan kuunneltavuus ei ole silti parantunut, sillä nyt toimittajien on käsketty viisinkertaistaa keskinäiset höpinänsä ja lukea entistä enemmän kuuntelijoiden interaktiivisia aivastuksia. Puheen iltapäivä on tyhjänpäiväisyyden malliesimerkki, kun Miia Krause ja Tiina Lundberg pääsevät vauhtiin. Vihapuheensa kohteena ovat olleet muun muassa työpaikkaruokalat, jotka eivät osaa tehdä neitokaisten toiveiden mukaista kasvisruokaa – porkkanaraaste yök, kaaliraaste yök!

Välillä sitä tulee ihan oikeasti miettineeksi, millä lihaksilla toimittajat työtään tekevät. Mikä saa korkeasti (eli kalliisti) koulutetun journalistin esimerkiksi kaivamaan miljardeista maailman nettiväkerryksistä erään Jewel Mooren vetoomuksen? Moore vaatii Disney -elokuvien prinsessojen lihottamista, ettei kaltaisilleen ylipainoisille apinatytöille tulisi paha mieli. Tavoitteena siis 120 -kiloinen Madeleine? Ei ole tainnut tulla kukaan journalistiluennoilla kertoneeksi, että ihanne -WHR on meillä geeneissä. Pitäisikö noille luennoille saada edes yksi biologi nykyisten kymmenien naishutkijoiden lisäksi?

Sama stereotypiaviha jatkuu ”seitsemänvuotiaan” Charlotte Benjaminin kirjeessä, jossa paheksutaan sitä, että Lego tekee leluja kysynnän mukaan. Jos ”Charlotte” nyt sattuu kuulumaan poikatyttö -vähemmistöön, niin eihän se oikeuta vaatimaan kaikkia maailman tyttöjä olemaan samanlaisia. Olisiko erilaisuuden kunnioittaminen mitään? Kuinka ollakaan, tämäkin juttu tulee sylttytehtaalta eli The Huffington Postista.

Hauska mies tuo urheilutoimittaja Vesa Parviainen. Hänen mielestään Ari-Pekka Liukkosen avaaman homokaapin oven ei pitäisi olla mikään uutinen. Olen samaa mieltä. Pientä kaksinaismoralismia Vesalta, sillä juuri toimittajathan näitä ”homouutisia” värkkäilevät! Toimittaja Pauliina Salminen puolestaan laati Keskisuomalaiseen kerrassaan kahden aukeaman jutun. Siinä hän yrittää pestä huonoa omaatuntoaan, kun on aloittanut lapsensa rahtaamisen laitoshoitoon jo 11 -kuukautisena. Media on pullollaan kotiäitivihaa juuri siksi, että toimitukset ovat täynnä kotiäideille kateellisia ja laitosuskonsa vangeiksi jääneitä journalistinaaraita – ei sieltä löydy ensimmäistäkään kotiäitiä. Tämä on yhtä säälittävää kuin lastenpsykiatri Janna Rantalan vanhemmille kirjoittama kasvatusopas, jossa hän opastaa vanhempia, ettei kasvatusoppaita kannata lukea…

Meillä on liikaa näitä (tyhjän)toimittajia. Heillä näyttää olevan rajattomasti aikaa ajaa omia henkilökohtaisia uskomuksiaan ja missioitaan – firman piikkiin tietysti. Suomella menisi paljon paremmin, jos puolet journalisteista pantaisiin kärräämään vanhuksia päivittäisille ulkoilulenkeilleen. Katainen kapitalismi liittyy tähänkin asiaan, sillä pääministeri Jyrki Katainen (kok) haluaisi lahjoittaa verovaroja media-alan yrittäjille. Ei siksi, että hän olisi huolissaan toimittajien työllisyydestä, vaan siksi, että hän on huolissaan sijoittajien osingoista. Se on näköjään tarpeeksi hyvä syy kapitalistienkin vaatia yhteisiä rahoja, vaikka muuten kaiken yksityisomistukseen puuttumisen torjuvatkin.

Arvostan sellaisia perinteisiä toimittajia, jotka välittävät tietoa maailman menosta. En arvosta niitä moderneja toimittajia, jotka oksentavat pahoinvointinsa lukijoiden niskaan ja kaupantekijäisiksi yrittävät muuttaa maailman oman päänsä kaltaiseksi.

Ainoa tie onneen?

Maailmalta kantautuu aina silloin tällöin uutisia erityisen nuorista äideistä. The Huffington Post tarjoili vuosi sitten uutisen, joka jälleen kerran herautti vedet kapitalistien suupieliin: yhdeksänvuotias äidiksi Meksikossa. Muutaman päivän kuluttua äidin iäksi tarkentui 12 vuotta. Mutta hei, onhan sekin työurien pidentymisen kannalta aivan loistava juttu! Kun tulevat veronmaksajat olisi pyöräytetty ilmoille esimerkiksi 15 ikävuoteen mennessä, naarasapinat pääsisivät katkeamattoman sorvin ääreen paljon nykyistä aiemmin. Jukra miten tuottavuus nousee ihan kohisemalla, sen voi suorastaan kuulla! Parikymppisenä oltais jo mummoja. Siinä vauvanhoidon lomassa ehtisi hyvin opiskella muutaman vuoden, minkä jälkeen voisi painaa töitä yhdeksänkymppiseksi saakka. Sen jälkeen pääsisi toimimaan omaishoitajana. Ei tarttis vanhustenhoitoonkaan valtion rahoja tuhlata. Luulen, että EK ostaa tämän idean hotkaisten.

Poikalapset voisi panna sorvin ääreen jo kymmenvuotiaina. Tähän suuntaan meillä ollaan jo menossa, kun kokoomushallitus päätti laskea oppivelvollisuuden kuuteen vuoteen. Tavoitteena näyttää olevan, että pienokaiset kiikutettaisiin laitoshoitoon ”kasvatettaviksi” jo ennen yksivuotispäiväänsä. Kehittyvissä maissahan tämä jo osataan. Siellä kapitalistifirmat hyödyntävät lapsityövoimaa mallikkaasti. Tulemme hyvää vauhtia perässä.

”Tuottavuutta” on meillä yritetty ahkerasti parantaa niin Jyrki Kataisen (kok), Kari Stadighin, Juhana Vartiaisen (sd), Jyri Häkämiehen (kok) ja muiden EK -perkelettä palvelevien juoksupoikien toimesta pääasiassa laumaa syyllistämällä. Olemme kuulema negatiivisia ja vastahankaisia luusereita. Suurin ongelmamme ei olekaan johtajien osaamattomuus, vaan kansan rajaton hyvinvointiholismi. Jostakin syystä uskon mieluummin tutkimusprofessori Mika Pantzaria. Hän tietää, etteivät mitkään tutkimukset näitä negatiivisuusväitteitä tue. Herrat Helsingin ne siis vain huvikseen alempiarvoisia apinoita kurmuuttavat. Simpanssilaumojenkin johtajaurokset tämän toki osaavat, joten ei ole kehitys paljonkaan viidessä miljoonassa vuodessa edennyt.

Tarja Halosta myöten EU:ta ja globalisaatiota on rahvaalle markkinoitu rauhanprojektina. Mutta onko jokin mennyt pieleen, kun olemme tilanteessa, jossa yritykset kilpailuttavat valtioita? Luulisi, että yhtälön pitäisi mennä toisin päin. Mutta niin vaan Suomen kokoomushallituskin lähti mukaan verokilpailuun alentamalla yhteisöveroja melkein miljardilla tilanteessa, jossa terveydenhuoltokin on jo niin rapakunnossa, ettei se pysty hoitamaan edes tulevaisuuden toivoja eli lapsia. Tuo sama verokilpailuhan se vei Irlanninkin anomaan tukipaketteja eurooppalaisilta veronmaksajilta.

Turha haikailla näitä rauhanprojekteja, koska ihmislaji ei ole historiansa aikana miksikään muuttunut. Aina löytyy syy tappelemiseen. Ismisilmälasien läpi katsoen mikä tahansa näyttää mahdolliselta, mutta todellisuudessa EU:kin sisältää ruutitynnyrin ainekset. Ja jos se räjähtää, sytyttäjä on tällä kertaa kapitalismi. Olemme maksaneet itsemme kipeiksi muka kreikkalaisia pelastaessamme, mutta ei niistä euroista ole yksikään Kreikkaan saakka päätynyt. Ne ovat solahtaneet suloisasti eurooppalaisten ja erityisesti saksalaisten pankkien taseisiin. Tällaiset eliitinpelastustalkoot nostattavat raivoa niissä työttömissä, joille maanosa ei tarjoa mitään mahdollisuuksia. Jossain vaiheessa syntyy vallankumous eikä siinä sitten enää ruumiita ehditä laskea. Globalisaatiokin vain tuottaa uusia syitä sotimiseen tuloerojen kärjistymisen ja luonnonvarojen niukkenemisen seurauksena.

Niin, mikä on se sota. Sotiminen taitaa olla meillä geeneissä. Aina on sivsitys pantu matalaksi, kun se on tarpeeksi pitkälle ”kehittynyt”. Ja aina on seurannut kiivas jälleenrakennus ja kulttuurin kukoistus eli pyörä pyörii.

Saksassa saatiin joulukuussa aikaiseksi uusi hallitus, kun sikäläiset demarit kiristivät maahan minimipalkan. Saksan elinekeinoelämä kauhistui ja uhkasi sadoillatuhansilla työttömillä. Yrittäjät näin siis myönsivät, että maassa on teetetty orjatyötä. Mitä muuta yhden euron tuntipalkalla raataminen on? Vaikka tekisi 100 tunnin työviikkoja, kuukausipalkka ei yli 400 euron nousisi.

Pakkovaltaministeri Henna Virkkunen (kok) räpyttelee nyt ahkerasti silmäripsiään, onhan hän menossa pelastamaan Eurooppaa – kun on viimeinkin mielestään saanut Suomen asiat järjestykseen. Suora lainaus: Pyrkimyksenäni on luoda Euroopasta investointien ja talouden kannalta mahdollisimman kehittyvä alue! Erityisesti Hennaa näyttää risovan kuljetusyrittäjiä koskeva työaikadirektiivi. Kataisen mielestä Hennassa olisi ainesta myös naiskiintiöstä valittavaksi komissaariksi – herää kysymys, millä logiikalla tuohon lausuntoon on päädytty. Viimeksi Henna on puolustellut kuntien pakkoliitoksia sillä, että ilman niitä keväinen kolmen miljardin sopeutusohjelma ei riitä. Toisaalla hän sitten todistelee, ettei liitoslakia kukaan, ei ainakaan kokoomus, ole oikeasti käyttämässä.

Ihmislajin tyhmyys paljastuu hyväosaisten ahneudessa, he kun eivät näytä ymmärtävän yhteiskuntarauhan merkitystä. Tai jospa sillä ei oikeasti olekaan mitään merkitystä? Ehkä eliittiapinat luottavat siihen historian opetukseen, että tuli millainen vallankumous tahansa, he selviävät aina voittajina. Vallankumous kun tarjoaa monelle kauniille ja rohkealle mahdollisuuden monisatakertaistaa omaisuutensa. Sähköaitojen takana saattaa sittenkin olla hyvä asua. Harvempi siellä nälkään kuolee kuin leipäjonoissa. Oikeasti meillä taitaa olla vain hieman sivistyneempi versio pohjoiskorealaisesta järjestelmästä.

Oletko huomannut, että paljon mainostettu rakenneohjelmakin on pelkkä eliitinpelastusohjuelma?

Se on yhtä vähän rakenneohjelma kuin lastensairaala on lastenohjelma tai tukipaketit ovat ihmistenpelastusohjelmia. Tyypillistä, kuinka vähän esimerkiksi Kreikassa ”Troikan” kapitalististen vaatimusten vuoksi henkensä menettäneet vähäosaiset ovat sympatiaa saaneet, paljon vähemmän kuin Romanian koirat.

Miksi politiikka on nykyään niin oikeistolaista kuin on? Ainakin yksi selitys löytyy siitä, että elinkeinoelämällä on rahaa, millä mällätä. Niinpä se pystyy lobbaamaan tehokkaammin kuin muut. Hesari paljasti viime vuonna, että niin eduskunta kuin ministeriötkin kuuntelevat kaksi kertaa useammin talouselämän kuin palkansaajien etujärjestöjä. Ero on luultavasti vielä suurempi, jos verrattaisiin talouden ja muiden alojen asiantuntijoiden kuulemista. Tuntuu, että nyt mennään pelkän talouden ehdoilla. Valitettavasti se ei ole ainoa tie onneen.

Nokiagate

Päätin jo viime kesänä ostaa Nokian hirviökamerapuhelimen, kunhan se markkinoille ilmestyisi. Nyt Nokia 1020 on ollut myynnissä melkein puoli vuotta, mutta en ole vieläkään älypuhelimen omistaja. Syitä on monia ja yksi on se, etten hirveästi innostu puhelimen jokaöisestä lataamisesta.

En halua myöskään ostaa mitään vain ostamisen ilosta. Nokia 8110 eli ”banaani” keikkui taskussa lähes kymmenen vuotta ja yhtä paljon tulee kohta ikää 3220:lle. Jälkimmäinen on pudonnut lattialle jo niin monta kertaa, että sitä pitää koossa kuminauha. Joo, se on se diskomalli, jonka kyljissä valot vilkkuvat puhelun tullessa, mutta on siinä myös moderni personoitava takakuori. Banaanipuhelin oli todella mainio kapine. Sillä pääsi jopa nettiin. Kerran se tippui joen pohjalle, mutta ei se ollut uimareissusta moksiskaan. Kaareva muotoilunsa edustaa ihan viimeisintä hottia.

Vaikka 3220:ssa onkin VGA -kamera, ei sitä mihinkään järkevään tarkoitukseen voi käyttää. Kamera olisikin tärkein ominaisuus uudessa puhelimessa. Parhaassa tapauksessa se voi pelastaa jopa vankilareissulta. Ehkä pitäisikin säätää laki, että kaikki seksiaktit on videoitava, jotta vältyttäisiin turhanpäiväisiltä raiskaussyytteiltä. Oikeastaan koko elämä pitäisi tallentaa nykyisessä signaalilainsäädännön tulituksessa – miten muuten voit kumota syytökset seksuaalisesta häirinnästä? Et mitenkään. Google -lasit tuovat kohta tähänkin mahdollisuuden. Ne olisi pitänyt keksiä kymmenen vuotta sitten, niin Timo Rätykin pystyisi todistamaan tapaus Ahteen taustat; kuka ehdotti seksiä ja kenelle.

Mitäs siitä sanot, että puolet naisista on valmis luopumaan mieluummin seksistä kuin älypuhelimestaan? Laite toki soveltuu mainiosti myös (kuvalliseen) seksiviestittelyyn. Reilu viidennes 12-13 -vuotiaista amerikkalaispennuista lähettelee seksiviestejä puhelimellaan. Aikuisilla luvun voisi olettaa olevan paljon suuremman, vai mitä? Laitetaanpa viereen kysely aiheesta. Eli oletko lähetellyt kanervamaisia puutarhanhoitoviestejä?

Tuota viestittelyä tutkineiden apinoiden pätevyyden voisi kyllä kyseenalaistaa. Victor Fornarin ja viehättävän Hina Talibin mielestä huolestuttavaa ei ole vain sextingiä harrastavien suuri (??) määrä, vaan se, että sanoista siirrytään helposti tekoihin. Viestittelijät kuulema harrastavat 2,7 kertaa todennäköisemmin suuseksiä ja ovat 2,2 kertaa todennäköisemmin yhdynnässä kuin ei-viestittelijät. Mistä tällainen logiikka oikein tulee? Olettavatko tutkijat, että kaikki teinit olisivat samanlaisia? Ei ole ensimmäinen kerta, kun ”tutkijat” tekevät tällaisia naurettavia johtopäätöksiä. Ehkä se meneekin toisin päin. Ehkä seksuaalisesti avoimet yksilöt suhtauvat seksiin ahdasmielisiä sallivammin ja harrastavat sitä tiukkapipoisia enemmän ja luovemmin. Viestittely on siis vain yksi osa tätä luonteenpiirrettä, ei syy mihinkään kokeiluihin.

Suurin syy siihen, ettei minulla vieläkään ole Nokian hirviöpuhelinta, on kuitenkin Mikrosoft -kauppa. Troijan puuhevonen eli Stephen Elop möi Nokian puhelimet toimeksiantajalleen kaverihintaan. Prosessi alkoi heti Elopin tultua toimitusjohtajaksi ja pian käyttöjärjestelmäksi valittiinkin jo Microsoftin Windows. Tuon kaupan olisi vielä voinut sulattaa, mutta samalla se paljasti, kuinka surkeat kapitalistijohtajat tätä globaalia firmaa ovat viime vuodet johtaneet. Sitä on vaikea antaa anteeksi.

  • En voi ymmärtää, miksi Nokian annettiin jähmettyä. Luulisi kaikkien jo historiantunnilta tietävän, että organisaation kasvaessa ketteryyden korvaa helposti byrokratia ja kyttäily. Jos Nokia nousi dream teamin innovatiisen innostuksen ansiosta, se kaatui lopulta vääriin johtajavalintoihin. Tärkeämpää alkoi olla se, miltä asiat näyttävät kuin miten ne oikeasti ovat. Kun päätöksenteko ajetaan monipolviseen johtajasokkelikkoon, katoavat niin luovuus kuin herkkyyskin. Kakki tämä tapahtui Jorma Ollilan silmien alla. Ja sivumennen sanoen, kaikki tämä tapahtuu myös kaikissa niissä sadassa uudessa suurkunnassa, joita kokoomushallitus silmät sirrillään eteenpäin puskee.
  • En voi ymmärtää, miksi Stephen Elop valittiin toimitusjohtajaksi. Hän ei olemuksellaan koskaan herättänyt luottamusta täällä apinametsässä. Lähinnä hän muistutti niitä lipeväkielisiä huijareita, joihin aina silloin tällöin törmää. Hän ei ollut edes Jorma Ollilan suosikki toimitusjohtajaksi. Ollila oli matkustanut Yhdysvaltoihin uutta johtajaa etsimään ja tapasi siellä viisi ehdokasta. Tietysti voisi kysyä, miksi johtaja piti saada juuri sieltä ja kuinka järkevää on antaa tuollainen valinta yhden miehen tehtäväksi. Ollila jutteli kandidaattien kanssa pari kertaa ja siinä se sitten oli. ”Huippujohtajia” ei tietenkään voi nöyryyttää soveltuvuus-, huume- ja muilla rahvasta koskevilla testeillä. Jorma olisi halunnut istuttaa pallille mitä luultavimmin Applen silloisen liiketoimintajohtaja Tim Cookin. Cook kuitenkin kieltäytyi kunniasta. Ehkä hän piti Suomen homoilmastoa liian ahdasmielisenä?
  • En voi ymmärtää, miksi Stephen Elopille maksettiin lähes 20 miljoonan euron erorahat siitä hyvästä, että hän ensin pilasi Nokian maineen ja sitten junaili puhelinbisneksen kilpailijan syliin. Ei siis mikään ihme, että Microsoft lupautui maksamaan 70 prosenttia Elopin erorahoista. Palkkioista päätti Nokian hallitus ja sopimuksen valmisteli hallituksen henkilöstöpoliittinen valiokunta: Per Karlsson, Henning Kagermann, Marjorie Scardino ja Keijo Suila.
  • En voi ymmärtää , miksi hallituksen puheenjohtaja Risto Siilasmaa valehteli Elopin sopimuksesta, vaikka vakuuttaa olevansa siitä ylpeä? Miksi sopimusta muutettiin Elopin eduksi juuri ennen kaupan julkistamista? Oliko Elop todella sen arvoinen, että hänelle piti maksaa yli tuhannen euron tuntipalkkaa kellon ympäri? Avoimia kysymyksiä on aivan liian paljon.
  • Erityisesti en voi ymmärtää, miksi Suomen lainsäädäntö kohtelee eri tavoin suomalaisia ja ulkomaalaisia. Suomi on ratifioinut YK:n rotusyrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen. Sen mukaan rasismia on …kansalliseen tai etniseen alkuperään perustuva erottelu… tai etuoikeus, jonka tarkoituksena tai seurauksena on… perusvapauksien… rajoittaminen… taloudellisella… tai jollakin muulla julkisen elämän alalla. Eikö Suomen eduskunnan säätämä avainhenkilöverotus täytä tämän määritelmän tunnusmerkit? Se tarjoaa muiden valtioiden (yli 5800 euroa ansaitseville) kansalaisille mahdollisuuden suomalaisia kevyempään verotukseen. Elop oli yksi heistä. Kaikkiaan näitä apinoita elää keskuudessamme noin 600 ja valtio menettää lain seurauksena verotuloja vuosittain noin kymmenen miljoonaa euroa. Kuulostaako järkevältä? Kuulostaa amerikkalaiselta. Siellähän on systeemi, jossa sihteeri maksaa enemmän veroja kuin firman pääjohtaja.
  • En voi ymmärtää, miksi näitä ”huippujohtajia” pidetään muita parempina apinoina. Uskotaan kummallisia pelotteluja siitä, että he pakenisivat ulkomaille tai jäisivät saapumatta Suomeen, jos heidän kiristysvaatimuksiinsa ei taivuta. Minulle kelpaisi aivan hyvin, että häipyisivät niin kauaksi kuin pippuri kasvaa. Suomi ei kaipaa moisia itsekkyyden ikoneita. Saisivat selittää, mihin niitä satoja miljoonia euroja ihan oikeasti tarvitaan. Miljoonalla eurollakin eläisi vallan hyvää elämää. Suomesta löytyy takuuvarmasti päteviä ja yhteiskuntavastunsa tuntevia apinoita, jotka pystyisivät korvaamaan kenet tahansa ”korvaamattomista” yritysjohtajista – ja vähintäänkin tuon Elopin.
  • En voi ymmärtää, että meillä on niin kyvytön parlamentti, että se tekee mitä tahansa suuryritykset sattuvat keksimään. Jo mainitut avainhenkilöverotus ja yhteisöveron alennus ovat tästä malliesimerkkejä, samoin vaikkapa Lex Nokia. Siinä vasta laki. Sitä ei ole sovellettu ensimmäistäkään kertaa, mutta sekin piti säätää, koska Nokia sattui sitä vaatimaan. Tämä sama eliitti on myös tehokkaasti pystynyt estämään verosuunnittelua (lue:verokeinottelua) rajoittavan lainsäädännön säätämisen. Parhaillaan se vaatii osakeomistuksen salaamista. 66 prosenttia Suomen 304 000 yhteisöverovelvollisesta yrityksestä ei maksa lainkaan tuloveroja. Ei siis kannata ihmetellä, miksi Suomi velkaantuu. Joku kapitalisti voi tietysti selittää, ettei tappiota tekevän yrityksen tarvitse maksaa veroja, mutta samalla hän tulee paljastaneeksi, kuinka onnettomia tunareita yritysjohtajat ovat. Ja sehän meidän pitikin todistaa.

En voi ymmärtää montaa muutakaan nokiaeliitin tempausta, mutta en nyt jaksa tämän enempää aiheesta kirjoittaa. Ehkä et jaksaisi Sinäkään siellä ruudun ääressä lukea…

Olen pohtinut, että josko ostaisi Jolla -kännykän. Se olisi ainakin pieni näpäytys Nokialle. Jolla on vielä pieni ja pieni on kaunista, koska se edustaa marginaalia. Se mikä on varmaa, etten ainakaan iPhoneen haksahda. En voi sietää mitään uskonnolliseen hurmokseen viittaavaa ilmiötä.

Vai miten olisi LG:n kaareva G Flex? Tulisi vanhat hyvät banaaniajat mieleen. Siinä olisi sentään 13 -megainen kamera. Myös Sony vaikuttaa kiinnostavalta. Iso yhtiö, mutta pieni toimija puhelinmarkkinoilla. Android -maailmaa edustava Xperia Z1 on kova haastaja Lumia 1020:lle. Vai menisikö jo ohi? Onhan siinä 20 -megaisen kennon lisäksi kolminkertainen häviötön zoom, sarjakuvaus 61 kuvaa kahdessa sekunnissa ja paljon muuta. Lisäksi laite on vedenkestävä. Ja mikä kiinnostavinta, Sony on lanseerannut älypuhelimella ohjattavat kaksi linssikameraa. Halvemmassa (alle 200 euroa) mallissa on 19 megapikselin kenno ja kymmenkertainen zoom. Sen voi kiinnittää puhelimeen tai jättää johonkin sopivaan kätköön, jolloin kuvaaminen ja kameran säädöt onnistuvat huomaamatta matkan päästä… Windows -puhelimilla ohjaus ei tietenkään toimi.

Säätiöpeli

Talousliberalismia edustava helsinkiläinen Libera -säätiö perustettiin vuonna 2011. Se ilmoittaa tehtäväkseen yksilönvapauden, vapaiden markkinoiden, vapaan yrittäjyyden ja vapaan yhteiskunnan tukemisen sekä edistämisen – kahdella sanalla sanottuna siis hyvinvointiyhteiskunnan alasajon. Maailmalla vastaavia oikeistolaisia ajatuspajoja ovat esimerkiksi liberalistiset Cato ja Fraser instituutit. Liberan sivuilta löytyy linkit molempien instituuttien sivuille. Varsinkin Cato vastustaa kiivaasti Barck Obaman ajamaa terveysuudistusta.

Liberan puheenjohtajana toimii Sveitsistä sukujuurensa perinyt Anne Berner. Hallituksessa istuvat Björn Wahlroos, Anne Brunila ja Saku Mantere. Toimistotöitä hoitelee kaksi johtajaa: toiminnanjohtaja Kristina Pentti ja tutkimusjohtaja Elina Lepomäki (kok). Jälkimmäinen pääsi lööppeihin jokin aika sitten ehdottamalla perustiliä sosiaalitukien korvaajaksi. Tarkoituksena olisi siis hallita kansalaisia velkavankeuden avulla. Nythän velanotto on vielä vapaaehtoista; voit itse päättää, haluatko asuntolainen vai et. Perustilijärjestelmässä laina tulisi jokaiselle kuin Manulle illallinen.

Sama Anne Berner on myös Stiftelsen Nya Barnsjukhusets Stöd – Säätiö Uuden Lastensairaalan Tuki -säätiön hallituksen puheenjohtaja. Hän on myös Uusi lastensairaala tukiyhdistys 2017 -yhdistyksen puheenjohtaja. Säätiö omistaa, rakentaa ja vuokraa uuden lastensairaalan Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirille (HUS) niillä rahoilla, jotka HUS ja valtio (80 miljoonaa) sekä Tukiyhdistys (30 miljoonaa) sille lahjoittavat. Lisäksi säätiö lainaa markkinoilta 50 miljoonaa euroa, jota lyhennetään HUS:n maksamilla vuokrilla. Säätiön 300 000 euron perustuspääoman lahjoittivat Svenska Kulturfonden ja Stiftelsen för Brita Maria Renlunds minne.

Säätiön hallitukseen kuuluvat muun muassa Anne Brunila ja Antti Herlin. Antti tietysti voisi rakentaa lastensairaalan pelkiksi välipaloikseen. Ei tarvitsisi köyhien viimeisiä pennosiaan lahjoittaa, mitä Berner ihastelee: Mieleenpainuvin on ollut kymmenen euron lahjoitus henkilöltä, jolla oli tilillään vain 20 euroa. Mistä tukiyhdistys muuten tietää lahjoittajiensa tilien saldot? Ja mistä tietää, että tuo oli lahjoittajan ainoa tili? Minullakin on pankkikorttia varten tili, jolla lähes jatkuvasti on alle sata euroa.

Herlinilläkin tilejä riittää. Hänen pelkkien osakesijoitustensa arvo oli viime kesäkuussa 2,5 miljardia eli 2500 miljoonaa euroa. Vuoden aikana salkku lihoi 900 miljoonalla eurolla. Noin kuudesosa yhden vuoden tuotosta siis riittäisi. Olisiko liikaa vaadittu? Jos Herlinin sisarukset olisivat puheväleissä ja pystyisivät toimimaan yhdessä, heidän tarvitsisi myydä vain kolmaskymmenesosa osakesalkkujensa sisällöstä ja hops, lapsilla olisi uusi sairaala!

Näinhän kapitalismi ei toimi ja siksi meillä nyt kerjätään rahaa rahvaalta, jotta Suomeen saataisiin uusi lastensairaala vanhanaikaisen Lastenlinnan tilalle. Tavoite on tietysti hyvä ja tarpeellinen, mutta toimintamalliin liittyy paljon ihmetyksen aiheita.

  • Keräyssivuilla mainostetaan, että ilman säätiön väliintuloa lastensairaalan rakentaminen siirtyisi pitkälle tulevaisuuteen. Näinhän asia ei ole. Uusi lastensairaala on kuulunut HUS:n vuosien 2016-2021 investointiohjelmaan yhdessä syöpä- ja traumasairaalan kanssa. Onko vuosi 2021 ”pitkällä tulevaisuudessa” verrattuna vuoteen 2017, jolloin säätiön hankkeen pitäisi olla valmis? Itse asiassa syöpä- ja traumasairaalalle olisi kiireellisempi tarve kuin lastensairaalalle, mutta tässä onkin kyse lasten hyväksikäytöstä. Lapsi myy. Lasten avulla saadaan kerätyksi moninkerroin rahaa verrattuna vaikkapa aikuisiin syöpäpotilaisiin. Kaikki rahanker(j)ääjät tämän tietävät. Silti tässä on perustavanlaatuinen ristiriita sen kanssa, että reaalipolitiikassa juuri lapset ovat niitä, joiden tulevaisuudesta ensimmäisenä säästetään.
  • Miksi asialla ovat talousliberalismin sanansaattajat? Siis tahot, jotka vastustavat veroja ja lahjoittavat pieniä omaisuuksia mieluummin konsulteilleen, jotka neuvovat heitä veronkierr… anteeksi suunnittelussa. Kuinka sattuikin, että tämä pieni episodi tapahtui juuri Jyrki Kataisen (kok) ollessa Suomen pääministerinä. Valtio ei ole pitkään aikaan sairaaloita rahoittanut, mutta puolue- ja aateveljien sekä -siskojen huutoon hallitus tietysti vastasi 40 miljoonan euron potilla.
  • Valtion osallistumista perustellaan sillä, että lastensairaalassa hoidetaan potilaita ympäri Suomen. Tosi on. Mutta silti 94 prosenttia erikoissairaanhoidon potilaista tulee HUS:n alueelta. Olisiko valtion oikeudenmukainen osuus ollut jotain kuusi prosenttia kokonaiskustannuksista 25 prosentin sijaan?
  • Miksi verotuksen vastustajat haluavat lahjoittaa rahaa lastensairaalalle? Anne Bernerkin on moneen kertaan vaatinut hyvätuloisten verotuksen alentamista. Jos lauman hyvinvoinnista oikeasti välittää, silloin pitäisi rakastaa veroja. Veroilla näille eliittiyrittäjillekin tiet ja satamat rakennetaan, tulevat työntekijät koulutetaan ja työntekijöiden lapset laitoksissa säilytetään. Terveydenhoidon osalta systeemi on pahasti rapistumassa ja almujen kerääminen sairaalalle vain syventää alhoa. Sekö on Lastensairaala -hankkeen salattu tarkoitus? Yksityiset terveystalot taputtavat karvaisia käpäliään, kun kansalaisten uskoa julkiseen järjestelmään romutetaan.
  • Miksi almut ovat joillekin verotusta seksikkäämpi tapa osallistua lauman elämään? Onko se ylemmyydentunnetta: minä tiedän muita paremmin, mihin lauman rahat pitää käyttää! Vai olisiko kyseessä pelkkä selfien kiillottaminen: katsokaa kaikki, näin hyvä apina minä olen! Jos näitä lahjoituksia tehtäisiin oikeasti sydämestä eli altruismin ajamina, ne tehtäisiin nimettöminä. Uusi Lastensairaala 2017 -sivut ovat kuitenkin pullollaan niiden apinoiden ja yritysten nimiä (lue: mainoksia), jotka ovat enemmän tai vähemmän kukkaronnyörejään availleet. Nimiä on niin paljon, että luettelon vieritys on tuskaisan hidasta. Sieltä löytyvät niin perustajalahjoittajat (vähintään miljoonan euron yritykset), kunnialahjoittajat (vähintään sadantuhannen euron yritykset) kuin suurlahjoittajatkin, jotka kaikki saavat nimensä ESILLE Uuteen Sairaalaan. Yksityishenkilöt pääsevät perustajaluokkaan sadallatuhannella eurolla. Tässä kastissa on kolme naarasta. Yksi heistä on Nallen puoliso Saara Wahlroos.
  • Sairaalan kustannusarvio on se sama 160 miljoonaa euroa, joka oli esitetty jo alustavissa laskelmissa. Jos ja kun lopullinen summa hipoo kahtasataa miljoonaa euroa, HUS joutuu maksamaan ennakoitua korkeampaa vuokraa. Ellei sitten kansa riehaannu niin paljon, ettei ulkopuolista lainaa tarvitse ottaa lainkaan. Ajatus ei ole mahdoton, sen verran hypetystä keräys on herättänyt. Ensimmäisen vuoden saldo on yli kaksinkertainen tavoitteeseen eli kymmeneen miljoonaan euroon verrattuna. Jos vielä kolme vuotta samaan tahtiin painaisitte ja rakennusbudjetti pitäisi kutinsa, lainaa ei todellakaan tarvitsisi ottaa. Luovuttaisiko säätiö sitten sairaalan HUS:lle ilmaiseksi heti sen valmistumisen jälkeen?
  • Moni kysyy, mihin säätiötä ylipäätään tarvitaan. No eihän sitä oikeasti mihinkään muuhun tarvita kuin eliittiapinoiden maineen kiillotukseen. Sairaala olisi noussut kohtuuajassa muutenkin ilman, että olisi syntynyt mielikuvaa halusta romuttaa julkista terveydenhoitoa. Tässä meille tuodaan nyt amerikkalaista almukulttuuria. Viesti kertoo, ettei kannata maksaa veroja, kun köyhät voidaan hoitaa rikkaiden pöydistä putoilevilla murusilla. Pääkaupunkiseudulla yli puolella lapsista on jo terveysvakuutus, jonka turvin skidit viedään yksityissairaaloihin. Yksityissairaaloiden määrä on koko ajan kasvamassa ja sitä myöten julkisen palvelun osaaminen vähenee.
  • Säätiö vakuuttaa, ettei se hyödy millään tavalla bulvaanina olostaan. Sehän ei pidä paikkaansa. Tuskinpa nykyinenkään keräysorganisaatio pelkällä pyhällä hengellä elää. Ei edes säätiö tee ilmaista työtä ja tähän on jo varauduttu. Viime kesäkuisessa HUS:n allekirjoittamassa aiesopimuksessa todetaan, että vuokrassa otetaan huomioon säätiön ja tulevan kiinteistöosakeyhtiön yleiskustannukset, poistot ja muut kulut. Lisäksi mainitaan, ettei kiinteistöosakeyhtiö tuota voittoa, ellei sopijapuolten kesken muuta sovita. Kaikki on siis teoriassa mahdollista.
  • Anne Berner erityisesti painottaa, että tässä on kysymys vain yhdestä sairaalahankkeesta. Kuitenkin häneltä on jossain haastattelussa lipsahtanut, että kyseinen rahoitusmalli voisi soveltua moneen muuhunkin tilanteeseen. Myös lahjoittajat ovat samalla asialla. Perustajakastiin kuuluva lahjoittaja Jenny ja Antti Wihurin rahasto haluaa osallistumisellaan vauhdittaa uusien yhteiskunnallistan ajattelu- ja toimintatapojen pohdintaa.
  • Anne Berner on sisustustalo Vallila Interiorin pääomistaja ja hallituksen puheenjohtaja sekä yrityksen ”kasvot”. Tekeekö hän lapsilla bisnestä, ovathan sairaalat yksi yrityksen asiakassegmenteistä? Lastensairaalahankkeen vetäjänä Berner kerää yritykselleen gloriaa, jollaista ei minkäänsortin mainoskampanjoilla ikikuunaan saisi.
  • Miksi HUS:n hallituksen puheenjohtaja Ulla-Marja Urho (kok) hermostuu ja sortuu lähes nimittelemään toimittaja Olli Warista, kun tämä tekee vain työtään? Pelkääkö hän, että Vallilan veran alta paljastuu mörköjä?

Uutta Lastensairaalaa hehkutetaan jo nyt maailman parhaaksi, vaikkei ensimmäistäkään kuoppaa ole kaivettu. Ja miksi sairaala pitää saada valmiiksi juuri vuonna 2017? Siksi, että Suomi täyttää silloin sata vuotta! Ei kuulosta kovin järkevältä perustelulta, ennemminkin siinä taas vedotaan apinoiden tunteisiin. Joihinkin tällainen tunnehype tehoaa, toiset se karkottaa. Itse kuulun jälkimmäiseen porukkaan. Vastaavia mylläköitä tulee eteen tämän tästä. Siksi en siis koskaan osta Iphonea. Siksi en äänestänyt Pekka Haavistoa presidentiksi, vaikka alunperin ajattelin niin tehdä. Ylimitoitettu hypetys kaatoi Haaviston haaveet. Homous ei nyt vaan ole mikään peruste johtajavalinnalle. Kuten ei ole sukupuolikaan.

Lastensairaalahankkeella ei olla lasten vaan kapitalismin asialla. Siinä vahvistetaan ilmapiiriä kokoomuslaiselle ihanteelle yksityisten palvelujen onnelasta. Olemme hyvän matkaa sillä tiellä. Jo miljoonalla suomalaisella on sairauskuluvakuutus. Tutkimusten mukaan terveysvakuutuksia suosivat nuoret, korkesti koulutetut ja hyvätuloiset eli juuri ne, jotka ovat muutenkin terveempiä. OECD:n tekemässä 26 maan vertailussa lääkärikäynnit jakautuvat Suomessa (yhdessä Portugalin ja Yhdysvaltojen kanssa) epäoikeudenmukaisemmin kuin missään muualla.

Viimeksi Pohjola Vakuutus Oy rakensi asiakkailleen oman sairaalan. Ei liene mikään yllätys, että sairaalan nettisivuilla törmäät ensimmäiseksi naaraskasvoihin – ei liian kauniisiin, vaan sopivan keskivertoihin, jotta naisasiakkaat eivät pelästy. Jos kaikki ne rahat, jotka käytetään yksityisiin lääkäripalveluihin, maksettaisiin veroina valtioille, meillä ei olisi mitään sote -katastrofia. Logiikka menee hieman samaan tapaan kuin niiden apinoiden kohdalla, jotka taikauskoisina kieltäytyvät rokotuksista. Molemmissa tavoitellaan yksityistä etua lauman kokonaisedun kustannuksella.

Hieman ihmetyttää, etten ole EK:n koskaan huomannut vaatineen kaikille pakollista influenssarokotusta, vaikka se sairauspäivistä muuten niin kovin ”huolissaan” onkin.

Kerjuulla

Kuvittelepa olevasi tamperelainen kirjastonhoitaja Heli, jolla on 400 000 euroa asuntolainaa sekä juuri kuolla kupsahtaneen tädin testamenttaama tyhjä tontti keskellä kaupunkia, Tammerkosken rannalla. Amerikanserkku Ronald sattuu tulemaan kylään ja ihastuu tonttiin ikihyviksi. Serkku ehdottaa, josko Heli rakentaisi kymmenellä miljoonalla näyttävän pytingin, jotta hän voisi tuoda siihen näytille maailmanmittakaavassa ainutlaatuisen banaanikärpäskokoelmansa. Heli saisi aivan ilmaiseksi siivota taloa, kunhan varoisi murentamasta harvinaisia kärpäsiä. Niin ja sitten Helin pitäisi maksaa Ronaldille 300 000 euroa vuodessa siitä hyvästä, että serkku uhraisi kallista aikaansa kärpästen luettelointiin.

No, mitä päättäisit, jos olisit Heli? Rakentaistko serkun haaveileman pytingin? Maksaisitko vuosimaksut, vaikka saisit pitää itselläsi tulot pääsylippuista, joita banaanikärpäsfanit ympäri maapalloa suorastaan jonottaisivat.

Minä en ainakaan rakentaisi. Mutta Helsingin kaupunginhallitus astui kärpäsmiinaan.

Ollaan Sveitsissä Lengnaun juutalaiskylässä vuonna 1849. Osa kylläisistä lähtee siirtolaiseksi Philadelphiaan, mukana on 21 -vuotias Meyer Guggenheim ja 14 -vuotias Barbara Myers. Viiden vuoden kuluttua heille syntyy ensimmäinen poika ja sen jälkeen vielä seitsemän poikaa lisää sekä kolme tyttöä. Viisi pojista seuraa isänsä jälkiä perheyrityksessä, joka rikastuu kaivos- ja sulattotoiminnalla. Perhe on yksi 1800 -luvun rikkaimmista koko maapallolla. ”Legendaarinen” Guggenheimin suku on syntynyt.

Yksi pojista, Benjamin, painuu 46 -vuotiaana Titanicin mukana Atlantin pohjaan toisin kuin mukana ollut 25 -vuotias ranskalainen rakastajattarensa, laulajatar Léontine Aubart, joka elää porskuttaa 52 vuotta haaksirikon jälkeen. Benjamin on tietysti yksi rikkaimpia turmassa kuolleita apinoita. Vaimolleen hän lähettää viimeisinä terveisinään viestin, että on tehnyt parhaansa velvollisuuttaan suorittaessaan.

Lähes sata vuotta Guggenheimin suvun syntymistä aiemmin saksanjuutalainen Mayer Rothschild rikastuu pankkitoiminnalla, kultakaupalla ja kaivosbisneksellä yhdessä viiden poikansa kanssa. Rahaa lainataan sotaa käyville hallituksille sillä periaatteella, että sodan voittajalle lankeavat maksettavaksi häviäjän velat. Syntyy toinen 1800 -luvun maailmanluokan mahtisuku.

Benjamin veli, Solomon Robert, nai Amerikkaan muuttaneen Victor Rothschildin tyttären Irenen. Irene on hullaantunut taiteeseen ja saa miehensäkin kinnostumaan niin paljon, että vuonna 1937 syntyy Solomon R. Guggenheimin Säätiö.

Hmmm… taas törmäämme näihin säätiöihin.

Tämä säätiö on sittemmin tehnyt bisnestä taiteella, vaikka onkin olevinaan yleishyödyllinen toimija. Nimensä ja poliittisten suhteidensa ansiosta Guggenheim -museo on saanut käsittämättömän maineen maailmalla. Nyt tämä amerikanserkku haluaa tulla Helsinkiin.

Ensimmäinen landaus epäonnistui ikävällä tavalla sivistymättömän kaupunginhallituksen vastahankaan parisen vuotta sitten. Mutta Guggenheim ei hevillä anna periksi. Helsinki näyttää olevan ainoa paikka Telluksella, johon museon voisi vielä saada myytyä. Pian kaupunginhallituksen päätöksen jälkeen hanketta ruvettiin kauppaamaan uudestaan kaupungin virkamiehille. Asialle pantiin ”ajatushautomo” Demos Helsinki ja lobbausfirma Miltton Networks. Sehän on SE yritys, johon niin Jyrki Kataisen (kok), Jutta Urpilaisen kuin Matti Vanhasen ja Anneli Jäätteenmäenkin entiset erityisavustajat on rekrytoitu.

Hallinto-oikeuden professori Olli Mäenpään mielestä Suomessa lobbausta tehdään kuin banaanitasavallassa.

Täällä taidetaan tehdä päätöksiäkin kuin banaanitasavallassa. Kuinka muuten on ymmärrettävissä, että kuukausi sitten Helsingin kaupunginhallitus varasi kokoomuksen, vihreiden ja RKP:n voimin Eteläsatamassa olevan kymmenien miljoonien eurojen arvoisen tontin Guggenheim -museon arkkitehtuurikilpailulle. Hankkeessa ei kuitenkaan ole edelliseen versioon verrattuna muuttunut käytännössä mikään muu kuin tontin sijainti Kauppatorin toiselta laidalta toiselle. Säätiön puheenjohtaja Richard Armstrongille mikään muu ei enää kelpaakaan kuin Eteläsatama siinä EK:n kainalossa. Tämä amerinkanserkku on osaamisessaan jopa niin ylivertainen, että tietää sijainnin palvelevan myös kaupungin tarpeita…

Guggenheim on kulttuurin Burger King. Sillä erotuksella, että roskaruokabaari sentään rakentaa ja maksaa itse seinänsä ja siivouskulunsa. Silti en menisi edes Kingin tarjonnasta nauttimaan. Moni muu sitä näyttää fanittavan, mitä on kyllä mahdoton ymmärtää. Samanlaisia hysteerikkoja näyttää olevan Guggenheimillakin.

Jo mahdollista, Guggenheimiin liittyy vielä enemmän kummallisuuksia kuin Lastensairaalahankkeeseen. Ensimmäinen on tietysti se, että kokoomuspoliitikot näyttävät arvostavan amerikanserkkua enemmän kuin oman laumansa lapsia. Mutta senhän me olemme aina tienneet.

  • Miksi Guggenheim, tuo Vapaan Taidemaailman ah niin Ylväs ja Ylivertainen Lähettiläs johtaa Helsingin päättäjiä harhaan eli suomeksi sanottuna valehtelee? Sehän lupasi tässä upouudessa hankeversiossaan toteuttaa arkkitehtuurikilpailun yksityisellä rahalla. Tämän vakuuttelun saimme lukea mediasta moneen kertaan. Se jopa ilmoitti, että tarvittavat yksityiset varat ovat koossa. Kaupunginhallituksen jäsenetkin olivat tässä uskossa. Se ilmeni vihreiden reaktiosta, kun ministeri Jan Vapaavuori (kok) tuli möläyttäneeksi, että ministeriössään suhtaudutaan myönteisesti Guggenheimin joulukuussa tekemään 800 000 euron suuruiseen tukihakemukseen arkkitehtuurikilpailua varten.
  • Mistä lähtien valtion raha on ollut yksityistä, hyvä Armstrong? Ehkä se kapitalismin ihmemaassa niin onkin, että kaikki raha kuuluu yrityksille, mutta ei täällä Suomessa – ainakaan vielä.
  • Miksi työ- ja elinkeinoministeriössä oltiin valmiita rahoittamaan kilpailua, vaikka sielläkin varmaan osataan lukea (lehtiä)? Eivät virkamiehet ole voineet olla huomaamatta, että Guggenheim mainostaa hakemaansa valtion rahaa yksityisenä. Vielä kummallisempaa on se, että tuki olisi tullut valtakunnallisesta puurakentamisohjelmasta, vaikka kukaan ei ole luvannut tehdä puumuseota. Ministeriön puurakentamisohjelman kehittämispäällikkö Markku Karjalainen paljastikin, ettei puurakentamisen tuki edellytä puun olevan päämateriaali. Suomessa, tässä puun ihmemassa, puurakentamiseksi riittää siis se, että betonin päälle turskautetaan muutama lauta ristiin rastiin! Voi pyhä hölmöys sentään.
  • Arkkitehtuurikilpailun kustannusarvio on 1,2 miljoonaa euroa. Armstrong ilmoittaa, ettei säätiönsä ole valmis sijoittamaan kilpailuun ensimmäistäkään euroa, koska säätiö on niin köyhä. Siis maailman rikkaimpiin kuuluvan suvun omistuksessa olevalla lafkalla ei ole edes tällaiseen varaa. Silti se kehuu museoidensa erinomaisuudella ja suosiolla, kävijämäärät kuulema paukkuvat vuosi vuodelta. Rojaltimaksuja satelee pääkallonpaikalle ympäri maailmaa ja säätiön yksi päärahoittajista on Guggenheim Peartners. Jaa että mikä GP? Se on G -suvun omistama yhdysvaltalainen 200 miljardin arvoinen investointipankki, jonka johtohenkilöt ovat edustettuina säätiön hallituksessa. Hallituksesta löytyy myös yksi suomalainen eli Carl Gustaf Ehrnrooth.
  • Guggenheim -säätiön viimeisin vuosikertomus on vuodelta 2010 ja siitä selviää, että säätiöllä todella on rahoitusvaikeuksia. Tämä varmaankin selittää, miksi kukkeli niin epätoivoisesti on ripustautunut suomalaiskokkareiden takinliepeeseen. Mitäpä kapitalisti muuta tekisi kuin panisi epäonnistuneiden projektiensa maksajiksi etäisen pienen maan veronmaksajat. Suvulta rahat eivät todellakaan ole loppumassa, sillä GP oli vähän aikaa sitten ostamassa parilla miljardilla osia Deutsche Bankista.
  • Mikä on GP:n strategia Euroopassa ja arktisilla alueilla ja miten museohanke siihen liitty, sitä kysyy mielenkiintoisessa jutussaan Otso Kantokorpi. Kannattaa lukea.
  • Armstrongin mukaan Helsingin Guggenheimia tulisi ihastelemaan yli puoli miljoonaa kävijää vuodessa. Epäilen. Vertailuun voisi ottaa Tukholman Moderna Museetin, jossa käy noin 300 000 maksavaa asiakasta vuodessa. Paljonko pääsylipun hinnaksi on sitten kaavailtu, sillä jos lasketaan Kiasman lipunhinnnoilla, niin päästään korkeintaan viiteen miljoonaan euroon. Se on sama summa, jonka Guggenheim on laskenut (alakanttiin) museon vuotuisiksi kustannuksiksi. Lisäksi Helsingin pitäisi maksaa miljoona euroa vuodessa ”hallintomaksua” amerikanserkulle. Jostain pitäisi löytyä vielä rahaa 160 miljoonan euron lainanlyhennyksiin (rakennuskustannus ja lisenssimaksu). Sitä paitsi tämä 160 miljoonaa ei missään tapauksessa riitä, sillä lopulliset rakentamiskustannukset tulevat olemaan vähintään 200 miljoonaa. Eikä tässä nyt ole edes laskettu minkäänlaista arvoa kaupungin parhaalla paikalla olevalle tontille. Jos kuka tahansa muu kuin amerikanserkku aikoo rakentaa mitä tahansa, aina joutuu tontista maksamaan. Kokeile vaikka.
  • Jos museo on niin takuuvarma hitti kuin iso G väittää, miksi hankkeeseen ei ole saatu ensimmäistäkään euroa yksityistä rahaa? Siksi, että Guggenheim ei ole bisnes muille kuin säätiölle itselleen. Itse en vaan ymmärrä, miksi lainakierteensä ja kestävyysvajeensa kanssa kipuilevan pikkuvaltion pääministeripuolue (kok) on suorastaan tunkemassa veronmaksajien rahoja tähän kapiatalistipuhallukseen. Onko tämä jotain amerikkalaisuuden palvontaa? Jos itäisen maan oligarkki Vladimir Putin haluaisi nykyisen virkakautensa jälkeen tuoda meille Eremitaašin samoilla ehdoilla kuin Guggenheim omansa, olisiko kaupunginjohtaja Jussi Pajunen (kok) yhtä innoissaan kuin nyt? Epäilen, vaikka lobbaushommissa häärisi itse isokarhu Paavo Lipponen (sd).
  • Niin, miksei kukaan vaadi tänne venäläistä taidelaitosta? Eremitaaši on sentään kelvannut Hollannille ja Italialle. Ainoa syy, miksi Guggenheim haluaa nimenomaan Helsinkiin, onkin Pietarin läheisyys. Siellä asuu taidetietoista väkeä päinvastoin kuin Suomessa. Kyse ei ole Helsingin vetovoimaisuudesta, kuten Armstrong selittelee. Mutta miksi G ei sitten mene suoraan Pietariin? Oma vikansa – tai juutalaisten vika, mitäs ovat niin ahneita.
  • Miksi Helsingin Herrat eli virkamiehet sitten torppaavat hankkeen, joka olisi tarkoitus rahoittaa pelkästään yksityisellä rahoituksella? Piirustusten mukaan HIFK:n jättihalli olisi arkkitehtuuriltaan hyvinkin Guggenheimin veroinen monumentti. Apulaiskaupunginjohtaja Hannu Penttilä (sd) kuitenkin ilmoittaa, että kaupungin virkamiesjohto (lue: Jussi Pajunen, kok) vastustaa monitoimihallihanketta, koska rahoitusmalli ei ole toimiva. Onko Pajusen mielestä Guggenheim -hallin rahoitusmalli siis toimiva?
  • Museota kokoomuslaiset ovat meille markkinoineet pelolla, että jos se ei meille kelpaa, joku muu ehtii ensin. Kauheinta tietysti olisi, jos Tukholmaan menisi. Mutta ei näytä kovaa kisaa olevan käynnissä. Päinvastoin. Otso Kantokorpi listaa kymmenkunta 2000 -luvulla aloitettua kukkelihanketta, jotka ovat kaikki kaatuneet omaan mahdottomuuteensa. Ovatko suomalaiset päättäjät ainoita höynäytettäviä, sen osoittavat lähivuodet.

Poliitikkoja ei tietenkään kiinnosta, mitä mieltä kansalaiset ovat asioista. Helsingin kaupunginhallituksen puheenjohtaja (2009-13) Risto Rautavan (kok) mielestä kansa on väärässä, kun kolme neljästä niin hesalaisista kuin suomalaisista ylipäätään vastustaa museota. Rautavan mukaan kaikkia hyviä hankkeita on aina vastustettu. Miksi sitten pelleilemme, että demokratia rules, kun demokratialla aina pyyhitään persettä eliitin tuntiessa olonsa uhatuksi.

Muun muassa Hjallis Harkimo on hurahtanut Guggenheim -uskoon. Miksei hän sitten itse sijoita rahojaan näin hyvään bisnekseen? Hän vain paljastaa tietämättömyytensä kysymällä, miksi Guggenheimin pitäisi olla ainoa museo, joka olisi rakennettava täysin yksityisellä rahalla. Haloo Hjallis! Etkö lue reviirisi lehtiä? Ainakin täällä periferiassa jo tiedetään, että Amos Anderssonin Taidemuseo aikoo rakentaa uuden museonsa ihan omin varoin. Suomesta löytyy moniaita muitakin yksityisiä taidelaitoksia. Tervemenoa vaikkapa Mänttään!

Aivan ilman yksityistä rahaa Armstrong ei sentään ole. Tuki on kuitenkin ehdollinen. Taas törmäämme Svenska Kulturfondeniin. Se on luvannut arkkitehtuurikilpailuun 500 000 euroa, jos joku muukin suomalainen säätiö osallistuu dollaritalkoisiin. Toivottavasti sellaista säätiötä ei löydy.

Mielestäni tuo Armstrongin käytös on kerjäämistä. Ei uskota, kun kerran on jo sanottu ei. Hinkkaaminen paljastaa, ettei tasa-arvo toteudu edes kerjäläisten välillä. Kuinka eri tavalla pieni mutta Suuri Kaupunginjohtaja Jussi Pajunen (kok) suhtautuukaan romanialaisiin ja amerikkalaisiin kerjääjiin! Ei kai tämä voi siitäkään johtua, että Pajunen jäi penskana luokalleen neljän nelosen takia. Vai voisiko sittenkin…

Yhdellä ehdolla voisin hyväksyä Guggenheimin tulon Eteläsatamaan. Kaupunki rakentaisi tontille massiivihirsisen keskustakirjaston. Mitoitus voisi olla sen verran väljä, että seinille jäisi tilaa kaiken maailman taideteoksille. Jonkun huoneen voisi pyhittää patsaille muulle roinalle. Vastaavaa tuskin löytyisi mistään muualta: kirjaston ja Guggenheimin parhaat palat samojen seinien sisällä!

Vierasta pääomaa

Bilbao on nimi, jota Guggenheim -uskovaiset silmät soikeina toitottavat. Se taitaakin olla ainoa G -menestys. Jos Bilbaon reseptiä sovellettaisiin Suomeen, Guggenheimia ei rakennettaisi Helsinkiin, vaan esimerkiksi Kainuuseen. Todellakin. Siellähän meillä on jo vamis Guggenheim -museo taideteoksineen kaikkineen. Todella viimeisen päälle modernia taidetta ja ainutlaatuisen laaja-alaista ympäristötaidetta yhdellä istumalla! On tilaa yli 60 neliökilometriä, on valmiit arkkitehtoonisesti pelkistetyt taidehallit ja uusi rautatiekin valmiina kiidättämään ykkösluokan kulttuurieliittiä nautintojensa äärelle. Paikalla on myös valtaisia uima-altaita, joiden rannalla kelpaa kärvistellä nahkaansa ja kun pulahtaa aaltojen sekaan, voikin palata rannalle pienenä vihreänä apinana – olisiko se sitten sitä kuuluisaa ITE -taidetta vai pelkkää performanssia? Kaiken kruunaa ehdoton yksityisyys ja rauha, sillä sisäasianministeriö kielsi suuressa viisaudessaan tämän vuoden alusta alkaen luvattoman liikkumisen alueella. Ei siis vaaraa paparazzeista.

Ei tarvittaisi enää uutta rakentamista, hyödynnettäisiin vain olemassaoleva infra. Tulisi halvaksi ja Talvivaaran alueelle saataisiin edes jotain hyötykäyttöä tulevan konkurssin jälkeen. Ja mikä tärkeintä, kaivosalue muistuttaisi konkreettisesti siitä keinottelusta, jolla Guggenheimin suku on aikoinaan omaisuutensa hankkinut. Palattaisiin niin sanotusti juurilleen. Kunta Kinteeee!

Pekka Peräkin pysyisi leivänsyrjässä kiinni, kun hänet nimitettäisiin taidemuseon yli-intendentiksi. Samalla Guggenheim saisi nykyistä paremman lobbarin varainhankintaansa. Kuka olisikaan pätevämpi kuin Pekka Perä, joka on jo osoittanut pätevyytensä hankkimalla kannattamattomalle yritykselleen satojen miljoonien sijoitukset kansainvälisiltä markkinoilta. Eihän tällaista kyvykkyyttä yksinkertaisesti voi jättää laakereilleen lepäämään.

Aivan oikeasti meillä on Kainuussa megaluokan ongelma, jos Talvivaara menee konkkaan. Sen sotkun hoitamisessa 200 miljoonaa on kuin pisara meressä. Ja se kaatuu jälleen kerran veronmaksajien syliin, ei siinä 31 miljoonan suuruisilla vakuusrahoilla pitkälle pötkitä.

Kun Talvivaaran ohittavaa tietä ajelee, saa jonkinlaisen käsityksen mittakaavoista. Käytiin viime kesänä ”ihailemassa” noita korpimaisemia. Toistakymmentä kilometriä sai ajella ja koko ajan tienvarressa vilisi liikkumiskieltokylttejä, vaikka niillä ei tuolloin mitään laillista pohjaa ollutkaan. Piiska-autot parveilivat koko ajan ympärillä kuin oltaisiin suurenkin sotasalaisuuden äärellä. Eivät sentään uskaltaneet apinat sieltä autostaan tulla ulos päätään aukomaan. Varmaan tallensivat kuitenkin rekisterinumeron laittomaan rekisteriinsä.

Modernia taidetta

Modernia taidetta

Kuvaaminen kielletty

Kuvaaminen kielletty

60 neliökilometriä

60 neliökilometriä tätä

Aivan käsittämätön on se maanmyllerryksen ja rakenteiden määrä, mitä alueella on tehty. Käsittämätön on tuo pinta-alakin, 61 neliökilometriä. Se on melkein yhtä paljon kuin Järvenpää ja Kerava yhteensä. Silti paskat eivät pysy kaivosalueen sisällä, vaan leviävät yksityisten rannan- ja vedenomistajien reviirille pilaten laajat vesialueet.

Paskaista vettä

Paskaista vettä

Vaarallinen alue

Vaarallinen alue

Tällaista tämä kaivostoiminta on Suomessa vuonna 2014. Saattaa kuvitella, millaista se on ollut 1800 -luvulla. Ympäristö -sanaa tuskin tunnettiin nykyisessä merkityksessään, ei sen puoleen ihmisoikeuksia tai työehtojakaan. Silloin kapitalismi eli kukkeinta aikaansa ja siitä meillä ovat nämä kukkelit vieläkin todisteenamme. Yrittävät yhä edelleen käyttäytyä kuin 150 vuotta sitten.

Tämä asenne näkyy niinkin keskeisellä rintamalla kuin parhaillaan menossa olevissa EU:n ja Yhdysvaltojen sekä Kanadan välisissä vapaakauppaneuvotteluissa. Suuryritykset käyttävät härskisti hyväkseen jo nykyisissä sopimuksissa olevia investointisuojapykäliä. Ei ole mitään logiikkaa siinä, että ympäristölupiakin rikkova kaivosyritys voi vaatia valtiota korvaamaan tulevaisuudessa odotettavissa olevat tuottonsa, jos kaivostoiminta kielletään tai sitä rajoitetaan kiristyvillä ympäristömääräyksillä. Tällöin puhutaan miljardiluokan korvauksista. Ilman muuta moinen yritysten ylivalta estää yhteiskunnan kehittymisen. Se ei tietystikään kapitalisteja haittaa. Jos heistä olisi kiinni, orjuus olisi edelleen laillista.

Tämä on globalisaation yksi seuraus. Mitä suuremmaksi yritykset kasvavat, sitä enemmän ne voivat valtioita hallita. Monikansallinen yhtiö voi haastaa minkä tahansa valtion oikeuteen, jos maan käytänteet ja päätökset ovat yhtiön voitontavoittelun tiellä. Vapaakauppaneuvotteluissa EU on suhtautunut myönteisesti amerikkalaismallisen investointisuojan ottamiseen sopimukseen. Vaikka sopimusneuvottelut ovat tältä osin tauolla, pitää kysyä, mitä teemme tällaisella EU:lla. Ja mitä me teemme Alexander Stubbilla (kok), jonka mielestä tämä on loistava juttu?

Talvivaara ei ole ainoa kaivoasalan murheenkryyni. Ympäristöongelmia tulee ilmi säännöllisin väliajoin ja uusia kaivoksia suunnitellaan ympäristöllisesti poikkeuksellisen arvokkaille alueille kuten kansallispuistojen kupeeseen, matkailukeskusten viereen, natura-alueille ja jopa Oulunjärveen. Uskomattominta on australialaisen Dragon Miningin suunnitelma avata kaivos Oulangan kansallispuiston sekä Rukan ja Karhunkierroksen maisemiin. Jätevedet laskettaisiin yhteen Suomen parhaista taimenvesistä, Kitkajokeen. Kaivoksen myötä saisimme jättää hyvästit paitsi taimenelle, myös suurelle osalle turisteista. Euroopan ainoa alkuperäiskansa saamelaiset pelkää poroelinkeinonsa puolesta. Alkuperäiskansat ovatkin ympäri maailman olleet kaivosyhtiöille pelkkiä kärpästen tasoisia, helposti tapettavia kiusankappaleita.

Suomen ympäristölainsäädäntö ei ole ajan tasalla kaivosteollisuudessa eikä alan viranomaisilla, tuomioistuimista puhumattakaan, ole tarpeeksi asiantuntemusta ja rohkeutta pitää alaa aisoissa. Kaivoslainsäädäntömme on kuin keskiajalta, salliihan se lahjoittaa luonnonrikkautemme lähes ilmaiseksi kansainvälisille suuryrityksille – siksi niitä meillä pyöriikin kuin villakoiria nurkissa. Kokoomus on kuitenkin ihastuksissaan, saadaanhan maahan vierasta pääomaa.

Taide vs. tiede

Taide tuottaa apinoille välittömiä elämyksiä ja hivelee aivojen mielihyväkeskusta roskaruoan tapaan. Taide siis tuottaa pikapalkintoja. Tiede (siis luonnontiede) toimii eri tavalla. Se rakentaa tulevaisuutta eikä sen tarkoitus ole herättää tunteita. Maailma olisi aivan samanlainen, vaikka Pablo Picasso ei olisi koskaan elänytkään, mutta ilman sähköä elomme olisi vallan toisenlaista.

Koska taide koukuttaa, se menee aina tieteen edelle julkisuudessa ja demokraattisessa päätöksenteossa. Tämä Guggenheim -kohu on yksi todiste tästä järjettömästä epäsuhdasta. Varmaankin 95 prosenttia suomalaisista on kuullut museohankkeesta, kiitos madiahysterian. Mutta kuinka moni on kuullut LAGUNA -hankkeesta? Pisteet Sulle, jos siitä jotain tiedät. Kuulut erittäin pieneen vähemmistöön, heittäisinkö tässä nyt arvioksi viisi prosenttia. Taitaa olla liian positiivinen luku tuokin.

En ole oikeastaan nähnyt kuin yhden median eli Tekniikka&Talous -lehden uutisoineen LAGUNA:sta pitkäjänteisesti. Ei aihe ole tainnut yhtään lööppiä kirvoittaa. Kertooko se jotain toimittajakunnan osaamisesta vai arvoista?

Konsulttiyritys Miltton kehuu estoitta Guggenheim -hanketta. Totta kai, koska sille siitä maksetaan. Tieteentekijöillä ei tapana ostaa perseennuolentaa ja hyvä niin. LAGUNA -hankkeesta on kuitenkin kaikessa hiljaisuudessa tehty vaikuttavuusarvio, joka julkistettiin viime lokakuussa. Ramboll Management Finlandin tekemä selvitys kertoo, että työllisyyden ja elinkeinoelämän kannalta vaikutukset olisivat erityisen merkittävät rakennusvaiheessa, jonka on arvioitu kestävän jopa 15 vuotta. Rakentamisvaiheen työllisyysvaikutukseksi on arvioitu laajimmillaan yli 4000 henkilötyövuotta. Keskuksessa työskentelisi pysyvästi noin 50 henkilöä, ja tutkijakäyttäjiä olisi useita satoja vuosittain. Hanke vahvistaisi Suomen profiilia kansainvälisessä huippututkimuksessa, toisi merkittäviä referenssejä suomalaiselle yrityskentälle ja avaisi tietä tiedematkailulle.

LAGUNA -hankkeen kerrannaisvaikutukset pärjäävät ilman ylioptimismiakin mainiosti Guggenheimin vastaaville. Rakentamisaikainen työllisyysvaikutus olisi kaksinkertainen museohankkeeseen verrattuna. Ainoa LAGUNA:n miinuspuoli taitaa ollakin, että se sijaitsisi Kehä kolmosen väärällä puolella. Eihän eliitti halua nyt mihinkään Pyhäjärvelle asti matkustaa lehtikuviin päästäkseen. Tuskin siellä olisi edes samppanjaa tarjolla.

Niin, tuskinpa samppakaljaa olisi tarjolla muulloin kuin korkeintaan avajaisissa, kun sinne saapuisi kansainvälisen tiedeyhteisön huiput eri puolilta maailmaa ja kaikista niistä 51 eurooppalaisesta instituutiosta, jotka hanketta tukevat.

Jaa, että mikä se LAGUNA (Large Apparatus studying Grand Unification and Neutrino Astrophysics) sitten muka on? Se on yhteiseurooppalainen tieteen suurhanke, jonka tavoitteena on rakentaa jättimäinen neutriinoilmaisin ja sen edellyttämät laboratoriot maan alle. Laitteistolla on tarkoitus tutkia sekä avaruudesta että CERN:in hiukkaskiihdyttimestä peräisin olevia neutriinohiukkasia ja näiden reaktioita. Tarkoituksena on tutkia neutriinotähtitiedettä sekä fysiikan suurinta ongelmaa, niin sanottua suurta yhtenäisteoriaa. Hankkeen tulokset voisivat mullistaa luonnon peruslakien ja aineen olemuksen tuntemusta vähintään yhtä paljon kuin kuuluisan Higgsin hiukkasen löytäminen. Kyse on satojen miljoonien eurojen investoinnista, jonka toimintavaihe kestäisi arviolta 50 vuotta.

Hanketta on valmisteltu vuosia ja nyt on käsillä päätösten aika eli mihin laitos sijoitetaan. Alkuvaiheessa mukana oli seitsemän paikkakuntaa eri puolilla Eurooppaa. Jäljellä on enää kaksi vaihtoehtoa: maantietunneli Ranskassa ja Pyhäsalmen kaivos Suomessa. Pyhäsalmi on näistäkin ensisijainen vaihtoehto.

Suomelle siis tarjotaan kultalautasella mahdollisuutta toimia isäntänä kansainvälisessä huippuhankkeessa. Eikös meillä nyt juuri hehkuteta kansainvälisyyttä kaiken muun edelle menevänä hyveenä? Mutta mitä tekee Kataisen (kok) hallitus. Opetusministeriö ilmoittaa ennen kuin edes mitään neuvotteluja on ehditty käydä, ettei Suomi ole kiinnostunut hankkeesta!!! Voiko idioottimaisempaa ja kyvyttömämpää toimintaa kuvitella? Tämä tapahtui Jukka Gustafssonin (sd) ollessa Suomen opetusministerinä.

Mitä lie Kataisen (kok) hallitus ajatellut, vai oliko ajatellut mitään. Vielä ei ole liian myöhäistä lähteä neuvottelemaan. Rahanmenoako hallitus pelkää? Tieteeseen todella pitää panostaa, jos haluaa paremman tulevaisuuden. Perustutkimus tarvitsee julkisen rahoituksen toisin kuin jonkun mahtisuvun tukeminen. Perustutkimuksessa on tulevaisuutemme. Eikä Suomen yksin tarvitse koko hanketta rahoittaa, siihen osallistuvat muutkin. Kyse on neuvottelutaidoista, mutta sitä ennen on suostuttava istumaan samaan pöytään muiden kanssa. GERN on todistanut, että tämän tason laitokseen sijoitetut varat tuovat alueelle seitsenkertaisen määrän euroja.

_ _ _

PS. Euroviisukevät on jo niin pitkällä, että suomalaisedustus Kööpenhaminassa on selvillä. Matkaan lähtevät seinäjokelaiset 16-18 -vuotiaat Softengine -urospennut. Kappaleensa nimi Something Better ikään kuin ennakoi tämänkertaisen UMK -finaalin korkeaa tasoa ja kansainvälistä fiilistä. Kaikki esitykset olivat edustuskelpoisia, vaikka oma suosikkini, ihana Jasmin Mikaela, ei finaaliin yltänytkään – uskomatonta, että suomalaisgeeneistä on kuoriutunut Jasminin kaltainen eksoottinen Kaunotar.

Naiskauneutta ei finaalista silti puuttunut, siitä pitivät huolen Hanna Sky ja Clarissa sekä kiihottavasti pornahtava Miau. Myös Redrama oli hallinnut symmetrian valitessaan tanssityttöjään ja löytäessään kumppanikseen Kristinia De Bargen. Varsinainen Tähti oli kuitenkin Krista Siegfrids, joka esiintyi sekä alussa että ohjelman loppupuolella. Krista on ilon ja kaueuden ammattilainen, kerrassaan tyrmäävä Naaras! Osittain hänen ansiokseen luen senkin, että finaalilähetyksessä kolkuteltiin jo Melodifestivalenin tunnelmia. Ohjelma näytti negatiivisuudessaan rypevälle suomalaiseliitille närhen munat.

Mainokset

~ Kirjoittanut simpanssifilosofi : 16.02.2014.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

 
%d bloggers like this: