KANSAINVÄLISYYTTÄ

Tasa-arvoprofeettojen mukaan sukupuolet ovat samanlaisia. Ei mitään eroa. Miksi sitten naiset kuitenkin ovat parempia? Viimeksi näin on todistettu Norjassa, jossa naiset on todettu tehokkaammiksi tappajiksi, koska he ovat miehiä parempia kulttuurisessa, sosiaalisessa ja eettisessä osaamisessa.

Kansainvälisyys on metka termi. Sen avulla voi julistautua muita paremmaksi apinaksi. Onhan meillä muitakin samanlaisia synnynnäisiä ominaisuuksia (kuten positiivisuus, suvaitsevaisuus, nykyaikaisuus, optimistisuus, sosiaalisuus), jotka palvelevat samaa itsensä kohottamisen pakkoa. Ei tarvitse edes oikeasti olla suvaitsevainen, riittää kunhan mainostaa olevansa sellainen – ja heti on (länsi)maailman kaikki ovet avoinna. Oikeasti tämä näyttää olevan ilmansuuntakysymys, niin ihmeelliseltä kuin se tuntuukin. Ja vielä enemmän ihmeellisyyttä löytyisi, jos muisteltaisiin länsimaiden omaa historiaa.

Suomalaiset äänestivät potkupallon arvostetuimmaksi urheilulajiksi. Mutta miksi lajeja vertailtiin termeillä kuten ”kansainvälisyys” ja ”nykyaikaisuus”?

Onko kansainvälisyyden ainoa tulos lutikkaongelma?

Onko Suomessa kansainvälisyysterroristeja? Totta kai on. Ali ja Husu -ohjelmaan soitti nuori mies, joka oli joutunut syrjinnän kohteeksi vain sen vuoksi, että oli perussuomalaisten jäsen. Eikö maassamme olekaan mielipiteenvapautta? Lopulta kaveri joutui vaihtamaan puoluetta.

Miksi meillä yhä vallitsee sellainen vanhanaikainen käsitys, että kansainvälisyys muka olisi uusi ja moderni asia? Ei kai mikään voi olla harhaisempi oletus. Aikojen alusta vaimot on haettu naapurikylistä. Ihmislaji lähti Afrikastakin useita kertoja, heti kun kynnelle kykeni. Aina on etsitty uusia Intioita ja päädytty Amerikkaan tai takaisin Kiinaan. Aina on käännytetty pakanoita vallankäyttäjien uskoon syrjäisimpiä pikkusaaria myöten. Aina on alistettu ja orjuutettu vieraaksi koettuja eli alempiarvoisia apinoita sekä epäihmisiksi luokiteltuja alkuperäiskansoja. Sitä tehdään yhä vielä tänä kansainvälisyyden huippuaikana eikä yksikään kansainvälisyydellään kehuskeleva näytä asiaan puuttuvan.

Suorastaan vituttavat nämä poliitikot, jotka meuhkaavat, että vain EU edustaa oikeaa kansainvälisyyttä. Entäpä Venäjä, jonka pitäisi olla meille suomalaisille sitä tärkeintä kansainvälisyyttä? Puolustusministerimme eli se vänrikki Nappula kieltäytyy tapaamasta venäläiskollegaansa, ettei kansainvälisillä areenoilla vain syntyisi käsitystä, että Suomi ymmärtää läheisintä naapuriaan. Pakko on tässä yhteydessä vetäistä tasa-arvokorttikin esiin. Olet varmaan noteerannut, kuinka kärkkäästi feministit uhriutuvat jokaisesta kuulemastaan tytöttelystä. Pisteet Carl Haglundille, joka ei provosoitunut siitä, että melkeinpresidentti Elisabeth Rehn nimitteli häntä reippaaksi pojaksi Ylen kanavilla.

Mistä tämä ilmansuuntien erilainen arvostaminen oikein kumpuaa? Voisiko se jollain kumman tavalla olla geeneissämme, että länteen millä hinnalla hyvänsä? Ei moiseen mitään järkisyytä pysty keksimään.

Ukrainanationalistit

Pakko tässä on Ukrainan tilannetta kommentoida, kun se tuntuu olevan nyt maailman ainoa uutinen. Sitä se oli ainakin sunnuntaisissa Ylen pääuutisissa.

Ensin Ukrainan länsiosan nationalistivähemmistö osoitti kuukausikaupalla mieltään ja sai lopulta tahtonsa läpi. Kansainvälisten tarkkailijoiden avoimiksi ja rehellisiksi toteamilla demokraattisilla vaaleilla valittu presidentti ja hallitus syrjäyttiin. Uudeksi pääministeriksi nousi länsimielisen Isänmaa -puolueen (ei kuulosta kovin kansainväliseltä) Arseni Jatsenjuk. Pian länneltä pyydettiinkin apua ja käynnistettiin liikekannallepano. Parlamentti hyväksyi lain, jolla vähennetään venäläisvähemmistön oikeuksia. Mielenosoittajilla on vielä suurempia vaatimuksia muun muassa venäjän kielen kieltämiseksi. En ole huomannut, että RKP olisi esittänyt huolensa moisesta kielipoliittisesta uhasta.

Uusi presidentti Oleksander Turtshynov, joka siis saa kiittää virastaan mielenosoittajia, ilmoitti hetikohta vallankahvaan päästyään, että uutta hallintoa vastaan mieltään osoittavia (eli venäläismielisiä) tullaan rankaisemaan. Sic!

Länsimaissa on paheksuttu sitä, ettei Ukrainan demokraattista hallintoa vastustaville mielenosoittajille annettu periksi heti alkuunsa. Vaan kuinka relevanttia tällainen moralismi on? Tuskin yhdenkään maan valtaapitävät toivottavat mielenosoittajat tervetulleiksi ja tuskin missään luovuttavat kohteliaasti valtionkassan avaimia hulinoitsijoille. En usko, että Suomenkaan hallitus tähän pystyisi, vaan kadulle marssitettaisiin mellakkapoliisit. Tästä saimme jo esimakua kiakkovierasepisodin aikaan. Ei heille herunut valtiovallalta eikä edes medialta tukea niin kuin sitä annetaan Ukrainan mielenosoittajille. Poliisi nimitti suomalaisnuorisoa rosvojoukoksi. Sen enempää ei saanut valtiovallan tukea Occupy Wall Street -liikekään, vaikka se taatusti marssi oikean asian puolesta. 700 mielenosoittajaa New Yorkissakin pidätettiin.

Ei tarvitse olla edes Venäjä -fani ymmärtääkseen kansainvälisyyden tarkoittavan länsimielisyyttä. Kansainvälisyyden kaapuun pukeutunut blokki vastustaa kaikkea mikä ei ole kotoisin EU:sta tai USA:sta. Varsinkin kaikki mitä Venäjällä tapahtuu on tuomittavaa. Toimittaja Kaj Kunnas huomasi Sotshissa ollessaan, että tavalliset Venäjän kansalaiset kokevat maansa olevan aina väärässä, tekee se sitten mitä tahansa samaan aikaan, kun jenkit saavat askarrella mitä huvittaa.

Mistä tämä venäläisviha oikein kumpuaa? Onko se pelkkää rasismia? Erilainen kulttuuri näyttää aiheuttavan näissä kansainvälisyyden ritareissa ja linnanneidoissa pahoinvointia. Ehkä sopisi kysyä, mitä kansainvälisyyttä se sellainen on. Vai mahtaako kyse ollakin tuiki tavallisesta (koulu)kiusaamiesesta? Eri tavalla ajattelevia ei hyväksytä, koska vain yhdenlaiset arvot edustavat (luokassa) oikeita arvoja.

Oscarvoittaja Jared Letokaan ei voinut olla pitämättä suutaan kiinni. Hän esiintyi Oscar -gaalassa mukaempaattisena ja kertoi, kuinka apinat niin Ukrainassa kuin Venezuelassakin ovat koko juhlakansan ajatuksissa. Ei kannattaisi yrittää olla empaattisempi kuin onkaan. Jos oikeasti haluaisi olla sorrettujen tukena, terveisiä olisi pitänyt lähettää Keski-Afrikan tasavaltaan ja Etelä-Sudaniin tai vaikkapa Kalaharin ja Amazonian viimeisille alkuperäiskansoille. Ai niin, mutta eiväthän ne läntisiä globalisteja kiinnosta, ovat ihan väärän värisiäkin…

Mitä pienet edellä, sitä isot perässä. Suuri Demokraatti Barack Obamakaan ei ole malttanut olla pitämättä suutaan kiinni. Hän pelotteli venäläisiä rankoilla seurauksilla eli poliittisella ja taloudellisella boikotilla, mikäli asevoimia (tukikohtia???) ei vedetä pois Krimiltä. Venäjä on kuulema rikkonut kansainvälistä lakia. Voitko kuvitella naurettavampaa kaksinaismoralismia? Mikä mahtaa ollakaan se suurvalta, jonka puuttuminen muiden maiden sisäisiin asioihin ja sotilaallinen läsnäolo ympäri maapalloa lilluu aivan omassa suuruusluokassaan.

Obama lähetti jopa ulkoministerinsä John Kerryn Ukrainaan tukemaan maan uutta hallintoa eli siis sitä, joka huudettiin valtaan Kiovan kaduilla, yhtään mitään muilta ukrainalaisilta kysymättä. Tämä demokratiavajekaan ei estä Kerryä höpisemästä Ukrainan itsemääräämisoikeudesta ja yhtenäisyydestä painottaen ukrainalaisten oikeutta määrätä tulevaisuudestaan ilman ulkopuolisten väliintuloa.

Kas vaan, miksi sitten itse matkustat Kiovaan puuttumaan Telluksen toisella laidalla sijaitsevan valtion sisäisiin asioihin, John?

Vielä hullummalta Kerry näyttää tämän sammakkonsa kainalossa: ei 2000 -luvulla voi käyttäytyä kuin 1800 -luvulla ja tunkeutua toiseen maahan täysin tekaistulla verukkeella. Ovatko amerikkalaiset jo tyystin unohtaneet esimerkiksi Irakin? Poliitikoilla näyttää olevan täysin toimimaton muisti.

EU -maiden johtajat ovat olleet lausunnoissaan yhtä korskeita. Brittiulkoministeri William Hague on hänkin käynyt Kiovassa etujaan ajamassa. Sanoma on ollut samantapainen amerikkalaisveljien kanssa. Jopa NATO on uhkaillut Venäjää naapurinsa ja arvokkaan kumppaninsa häirinnästä. Komissaari Olli Rehn ilmoitti jo hyvissä ajoin EU:n olevan valmis tukemaan Uutta Uljasta Ukrainaa miljardeilla euroilla – kenen luvalla ja mistä nuo eurot irti revitään, sopii kysyä. Nyt EU on tehnyt päätöksen 11 miljardin avusta Ukrainalle. Perustelu vähintään yhtä suuresta avusta kuin mitä Venäjä antaa paljastaa, että EU:lla on samanlaiset etupiiri-intressit alueella kuin Venäjällä.

EU:n ulkoministerikokous päätti rankaista Venäjää lopettamalla viisumineuvottelut ja läntiset G8 -maat uhkaavat boikotoida Sotshissa kesäkuussa pidettäväksi suunniteltua kokousta. Osa innokkaimmista haukoista uhkaa Venäjää G8 -ryhmästä erottamisella – kuulostaa aivan samalta, kun päiväkodin pihalla raikaava ääni: me ei haluta leikkii sun kaa! Sitä ei enää kukaan näytä muistavan, että EU:n ja Ukrainan välinen 21. helmikuuta solmittu sopimus pistettiin silppuriin mielenosoittajien riehaantuessa ”voitostaan”.

EU:n ”suvaitsevaisuus” paljastui, kun sveitsiläiset äänestivät demokraattisesti maahanmuuton rajoittamisesta. On tuloksesta sitten mitä mieltä tahansa, kenelläkään ulkopuolisella ei pitäisi olla oikeutta katkaista esimerkiksi sähkökauppaa ja tutkimusyhteistyötä koskeviaa neuvotteluja ”väärän” äänestystuloksen vuoksi. EU kuitenkin sortui heti tällaiseen lapselliseen känkkäräkkäreaktioon, vaikka Sveitsi ei ole edes EU:n jäsen. Miten tämä muka poikkeaa Venäjän toiminnasta Krimin niemimaalla?

Oma Sauli Niinistömme muistutti hänkin Venäjää kansainvälisen oikeuden rikkomisesta, ikään kuin tällä kansainvälisellä oikeudella olisi aikaisemminkaan mitään merkitystä ollut. EU sattuu olemaan vastuussa Ukrainan kriisistä ainakin yhtä paljon kuin Venäjä, silti EU käyttäytyy kuin rauhantekijä. Mutta näinhän se on aina ollut: läntiset sekaantumiset muiden valtioiden asioihin ovat aina olleet ”rauhantyötä”. Jyrki Katainen puolestaan kannattaa surutta Venäjää vastaan suunniteltuja talouspakotteita ikään kuin EU:ssa ei enää olisikaan lupa ajatella omilla aivoillaan. Nopeasti näyttävät Paasikiven opit suomalaispoliitikkojen päistä kadonneen…

Kannattaisi pohtia, mitkä tahot tässä tilanteessa ovat kriisimielialaa lietsoneet, sodasta vaahdonneet ja mitkä mahtavat olla näiden tahojen omat intressit ilmapiirin hysterisoimisessa. Huippua edusta EU -maa Liettuan naispresidentti Dalia Grybauskaite, jonka mukaan Venäjä hyökkää seuraavaksi Baltian maihin ja Puolaan!

Maailmanvaltio

Suurinta kohua Ukrainassa näyttää aiheuttavan Krimin tilanne. Jokainen poliitikko tietysti pelkää, millaisia itsenäistymispaineita hänen omassa maassaan ilmenisi, jos Krimistä tulisi rajanvaihdosesimerkki. Pelkästään järjellä ajateltuna Krimin liittäminen Venäjään saattaisi kuitenkin olla paras vaihtoehto. Suurin osa krimiläisistä on venäläisiä, Venäjällä on siellä sotilastukikohtia ja kannattaa muistaa, että Nikita Hruštšov tuli lahjoittaneeksi niemimaan hyväntahdoneleenä Ukrainalle vuonna 1954. Ellei Ukraina luovu lahjastaan rauhanomaisesti nyt, alueelle jää ikuinen levottomuuden pesäke, jota joudutaan sammuttamaan vuosikymmenestä toiseen.

Barack Obama tapasi vain vähän aikaa sitten separatisti Dalai-laman eli sotkeutui Kiinan sisäisiin asioihin antamalla tukensa Tiibetin itsenäisyysliikkeelle. Ei ole mitään logiikkaa siinä, että Obama nyt liputtaa Ukrainan maantieteellisen koskemattomuuden puolesta. Kannatan Tiibetin itsemääräämisoikeutta, siksi kannatan myös Krimin itsemääräämisoikeutta. Tämä sama koskee kaikkia muitakin kriisipesäkkeitä, kuten vaikkapa Kataloniaa. Eihän voi olla niin, että joskus hyvinkin epämääräisillä perusteilla piirrellyt rajaviivat olisivat ikuisia. Maailma muuttuu ja rajat sen mukana. Hieman muutosalttiutta please kaikki Suuret Johtajat! Se olisi sitä kuuluisaa kansainvälisyyttä.

Mitä Suomi sitten pelkää? Ahvenanmaan itsenäistymistäkö? Ulkoministeriön yksikönpäällikkö Olli Kantanen kun on hänkin huolissaan Ukrainan maantieteellisestä yhtenäisyydestä. Hänen mukaansa ei ole missään nimessä järkevää, että joku ulkovalta ryhtyy osapuoleksi kiistoissa. Kuten edellä todettiin, näitä sekaantujia on jo pilvin pimein.

Ulkokultaiset farisealaiset käyttävät Ukrainan tilanteen täysillä hyväkseen haukkumalla venäläiset. Mutta mietipä, mitä tästä seuraa. Ei koulukiusatun yhteistyökyky lisäänny ruoskimista koventamalla. Miten muuten Vladimir Putin voisi käyttäytyä moisen haukkumisen keskellä kuin puolustamalla venäläisapinoiden etuja? Niinhän se tekee USA:kin, paitsi että se katsoo oikeudekseen puolustaa myös amerikkalaisyhtiöiden oikeuksia eri puolilla maapalloa.

Lännestä näyttää Ukrainan tilanteen myötä kadonneen järki kokonaan pääkopasta ja nyt mennään täysillä pelkkien tunteiden varassa, kuten media hienosti todistaa. Yle Puheen päivä on tästä mainio esimerkki, kun siellä toimittajat Jarmo Laitaneva ja Heidi Laaksonen lietsoivat jo Suomen ja Venäjän välistä sotaa! Ei tietoakaan tasapuolisesta tiedonvälityksestä. Jarmon ja Heidin mielestä Putinilla ei ole kaikki pultit järjestyksessä. Kuulijalle kyllä tuli mieleen, että hoidon tarve taitaa olla akuuteinta siellä Pasilassa. A -studiossa puolestaan julistettiin, että Venäjä on rosvovaltio.

Kun tätä koko soppaa miettii kansainvälisyyden näkökulmasta, niin eikös kansainvälisyys tarkoita sitä, että kieltäydytään taistelemasta, jos joku tulee rajan yli? Kansainvälisyysopin mukaanhan rajojen pitäisi olla täysin turhia keksintöjä. Mitä sillä on väliä, kuka milloinkin presidentin pallilla sattuu istumaan? Ihanassa tulevaisuuden maailmanvaltiossahan me kaikki seitsemän miljardia apinaa kuitenkin joskus porkkanoita rouskutamme. Suomikin säästäisi lähes kolme miljardia euroa vuodessa lopettamalla armeijan. Kun vielä lopetettaisiin ne kolmen miljardin suuruiset ympäristölle haitalliset yritystuet (joita nykyhallituksemme on lisännyt kymmenen prosenttia vuodessa), niin velkaongelma helpottaisi olennaisesti ja ”työvoimapulakin” vähenisi. Miksi näin yksinkertaiset keinot eivät kelpaa kokoomushallitukselle?

Tämän sijaan meillä vaaditaan, että itärajalle pitää saada maamiinat takaisin! Jessös mitä idiotismia.

Sotshin terveiset

Kaksinaismoralismi ja venäläiskulttuurin aliarvostaminen olivat kukkeimmillaan Sotshin olympialaisten alla. Kaikki kynnelle kykenevät levittivät todellisia tai keksittyjä huolenaiheita kisojen onnistumisesta. USA jopa tarjosi kehitysmaa-apua kisojen turvajärjestelyihin, kun pitävät venäläistä osaamista niin alkeellisena. Varmaan tälle kansainvälisyyden kerholle oli suuri pettymys, että kisat sujuivat vallan mainiosti.

Olympiakomitean puheenjohtaja Risto Nieminen luonnehtii kisojen onnistumista näin:

Sotshi on positiivisin yllätys vuodesta 1988, mistä asti minulla on henkilökohtaisia kokemuksia. Sotshi on jollain tavalla ykköskokemus; iloinen, positiivinen ja ystävällinen ilmapiiri sekä järjestelykoneiston aukottomasti hyvä suoritus, aivan erinomaisesti järjestetyt kisat. Tosi urheilullinen ja ystävällinen henki vallitsee koko ajan. Erityismainnan saa Olympic Park. Palvelut ovat toimineet ja aikataulut pitäneet. Tässä suhteessa amerikkalaisten ei nyt kannata hirveän aktiivisesti arvostella, koska Atlantan kisat olivat tässä ja monessakin suhteessa viimeaikaisten kisojen heikoin esimerkki.

Maailmalle leviteltiin kaikenlaisia ”uutisia” kisakylien keskeneräisyyksistä, mutta Suomen joukkueen lääkäri Harri Hakkarainen ampui nämäkin sammakot hengiltä muistuttamalla, että esimerkiksi Vancouverissa rakentamisen laatu oli huonompaa kuin Mountain Villagessa, joka on ainoa paikka, jossa sotshilaisille tuli kiire. Kehumislinjalla on myös selostajalegenda Kaj Kunnas.

Mitalitaulukon kärjessä paistattelee Venäjä 13 kultamitalillaan. Norja on toisena ja Suomen sijoitus, hmmm löytyy sijalta 18. Norjassa on jopa vähemmän ihmisiä kuin Suomessa. Ovatko sikäläiset apinat siis parempaa tekoa kuin suomalaiset, vai onko heillä yksinkertaisesti vain paremmat dopingit käytössään?

Olin kuitenkin väärässä, kun ennustin Suomen jäävän kokonaan ilman mitaleita. Onnistuin silti paremmin kuin Putinin kanssa venäläisten suosiosta kisaava Ville Haapasalo, joka odotti suomalaisten tuovan 14 mitalia. Villestä päästäänkin sujuvasti Kaj Kunnakseen, sillä molemmat herrat istuivat selostuskopissa Suomen ja Kanadan välisen naisten jääkiekko-ottelun aikaan. Satuin jopa olemaan radion äärellä ja ymmärrän, miksi kansa raivostui. Kunnas sanoo pelänneensä sitä, ettei vaan tule sanoneeksi mitään loukkaavaa. Näin vaikeaksi on maailma siis ”tasa-arvo”mafian hyppysissä mennyt.

Kunnas selittää, että hänellä oli selostusteemanaan miesten ja naisten välinen tasa-arvo. Naisten jääkiekkoa pitäisi arvostaa yhtä paljon kuin miesten jääkiekkoa. Valitettavasti tasa-arvoa ei voi mitata tällä tavalla. Sehän takoittaisi, että asunnottoman juopon talousosaamista pitäisi arvostaa yhtä korkealle kuin vaikkapa Björn Wahlroosin. Niin pitäisi, mutta kun maailma ei nyt vaan toimi sillä tavalla.

Kunnas tuli myös selostaneeksi, kuinka naisilla on housut nilkoissa. Se kyllä herättää aivan erilaisia mielikuvia kuin jos kyse olisi miespelaajista, sorry nyt vaan te kaikki femistit. Miksi muuten naistenkin peleissä on naispuolisia cheerleadereitä? Eikö ukkoja muuten saada katsomoon? Tasa-arvoista olisi tietysti se, että käytävillä pomppisivat huiskujensa kanssa kalukukkaroihin pukeutuneet nuoret urosapinat. Ainakin homomiehet tykkäisivät.

Naiskiekkoilu ei nyt vaan ole samalla tasolla kuin miesten pelit. Tasoerot eri maiden välillä ovat valtavat. Ei siellä ollut kuin kaksi oikeaa joukkuetta, loput olivat sunnuntaipelailijoita. Panin merkille, että lähes kaikki naispelaajat käyttivät silmikkoa kasvojensa suojana, kun taas urospelaajilla oli järjestään pleksi silmien edessä. Naaraat taitavat olla miehiä enemmän huolissaan ulkonäöstään ja meikistään. Voisiko sekin olla tasa-arvo-ongelma?

Tasa-arvo on kaukana myös hiihdossa ja mäkihypyssä. Siellähän jokainen saa käyttää omia välineitään ja omia huoltojoukkojaan, joilla on omat tarkoin varjellut voitelusalaisuutensa. Eihän tällainen edusta minkäänmoista tasa-arvoa. Tasa-arvon varmistamiseksi kaikilla urheilijoilla pitäisi olla käytössään kilpailujärjestäjien samalla tavalla voitelemat, samanmerkkiset sukset sekä sauvat, monot ja mäkiasut. Loppuisi samalla se urheilijoita piinaava varusteiden esittelypakko ja palkintopallilla voisi vastaanottaa pystit ilman että sukset ja sauvat ovat alituisena riesana.

Tietysti sama filosofia pitäisi laajentaa kaikkiin muihinkin lajeihin, joissa välineillä on ratkaiseva merkitys. Lumilautailu yhtenä esimerkkinä. Ja nyt pitää kehua naisten lumilautailun slopestylessä hopeaa ottanutta Emmi Rukajärveä, joka hyödynsi saamansa mediahuomion toivomalla kotikunnaltaan palkkioksi puhdasta luontoa. Siinäpä miehekäs teko! Kuusamoon kun ollaan tunkemassa ympäristöriskejä sisältävää australialaisyhtiön kaivosta, jota suuri osa paikallisesta väestä vastustaa. Nyt he saivat asialleen edustavan keulakuvan. Jokohan Emmi nähdään ensi vaalien jälkeen eduskunnassa?

Ovatkohan nämä kaivoksen vastustajat kansainvälistyjien mielestä nationalismiin ja perinteisiinsä kangistuneita ”edistyksen” vastustajia?

Mitä voisi sanoa kansainvälisyydestä ja olympialaisista tai urheilukisoista ylipäätään? Miksi kansainvälisyyttään hehkuttavat poliitikotkin matkustavat näihin pippaloihin heiluttamaan nationalistisia lippujaan ja herkistymään nationalististen kansallislaulujensa sanomasta? Miksi urheilijoiden kansallisuus ylipäätään mainitaan? Eikö nykyisen globalisaation aikana olisi jo syytä kohdella urheilijoita pelkkinä yksilöinä, ei minkään kansallisvaltion omaisuutena? Eiköhän siis luovuta lipuista ja lauluista ja mitalitaulukoista ja suodaan atleeteille vapaus edustaa vain itseään.

Miksi en ole kuullut yhdenkään globalisaatiouskovaisen tällaista uudistusta vaatineen, vaikka impivaaralaisuus on heidän mielestään maapallon suurin ongelma?

Terveisiä Virosta

Olen minäkin kiertänyt melkein kaikki maanosat ja kehuttanut pentujani menemään ulkomaille töihin, mutta en pidä sitä kansainvälisyytenä enkä itseäni sen vuoksi muita parempana. Kansainvälisyydellä leuhkiminen on samanlaista termien väärinkäytttöä kuin sosiaalisten ihmisten elvistely (olemattomilla) sosiaalisilla taidoillaan. Meillä on jokin kummallinen käsitys, että eräät synnynnäiset luonteenpiirteet olisivat vastakohtiaan arvokkaampia. Tietenkään näin ei voi olla. Lauma tarvitsee menestyäkseen erilaisia apinoita ja heidän tasapainoisia vaikutusmahdollisuuksiaan. Lauma tarvitsee monimuotoisuutta, mikä on evoluution normaali tuotos. Monimuotoisuuden kaventuminen on uhka niin ekosysteemien kuin yhteiskuntienkin toiminnalle.

Arvostan enemmän jossain Kinnulan Jääjoella elelevää apinaa, joka ei ole elämässään käynyt kirkonkylää kauempana, kuin sellaista ihmistä, jonka on joka viikonloppu pakko lentää haistelemaan Berliinin, Lontoon tai New Yorkin ilmapiiriä ja joka suureen ääneen mainostaa tätä riippuvuuttaan erityismainnan arvoisena ominaisuutena.

Tulin itsekin harrastaneeksi ”kansainvälisyyttä” kokonaisen viikon ajan etelänaapurissa Virossa, lähellä Venäjän rajaa. Ei kai sitä oikeasti voi ulkomaaksi sanoa, koska televisiosta saattoi katsella Suomen YLE -kanavilta Sotshin kisoja ja uutisia. Tiistaina jäi mieleen kaksi uutista. Venäjä ja Viro saivat vihdoinkin valmiiksi keskinäisen rajasopimuksensa ja kotimaassa vasemmistoliiton entinen puheenjohtaja Suvi-Anne Siimes puolusti veroparatiiseja! Eikä tämä ollut ensimmäinen kerta, kun Siimes moista sammakkoa ulkoilutti.

Keskiviikon uutiset kertoivat, kuinka Ukrainan silloinen johto varoitti mielenosoittajia ja kehotti naisia sekä lapsia poistumaan Itsenäisyyden aukiolta. Seuraavana yönä kaduille tapettiinkin sitten kymmeniä miehiä.

Torstaina tuli tietoon, että Facebook on ostanut WhatsAppin 19 miljardilla dollarilla. Sopii muistella, kuinka Nokian koko puhelinbisnes meni tehtaineen päivineen 7,5 miljardilla dollarilla. Hauska seurata, milloin käyttäjät hylkäävät WhatsAppin, siitähän on jo merkkejä olemassa.

Perjantaina jäi mieleen tasa-arvouutinen parhaasta päästä. Helsinkiläinen naisvaltuutettu Gunvor Brettschneider (RKP) oli tehnyt talousarvioaloitteen lumiauran sukupuolivaikutuksista. Voisin keksiä kymmeniä ellei satoja vastaavantasoisia tasa-arvo-ongelmia. Miten olisi vaikkapa aikakausilehtien kansikuvissa ilmenevän naarasvallan tasa-arvovaikutusten arvioiminen?

Lauantaina kerrottiin, että Islanti peruu EU -hakemuksensa. Siellä siis ollaan siirrytty Ukrainan viitoittamalle tielle. Ei kulunut montaakaa päivää, kun kansainvälisyyssaktivistit rupesivat saarivaltiossakin mellakoimaan. Lisäksi jäi mieleen tutkimustulos, jonka mukaan jo puolet suomalaisista viettää vapaa-aikansa yksin. Tähänkin uutiseen kätkeytyy tasa-arvo-ongelma.

Asuttiin koko viikko ihanassa Villa Theresassa Rakveressä, joka on 16 000 asukkaan kaupunki ja Länsi-Virumaan maakuntakeskus. Mainittakoon nyt sitten suomalaisille malliksi, että se sai kaupunkioikeudet vuonna 1302, jolloin suomenniemellä vasta harjoiteltiin puusta laskeutumista. Todella valaisevaa tämä kansainvälisyys!

Kansainvälisyyden ikävänä puolena on paljastaa, ettei Suomessa kaikki olekaan maailman parhaimmalla tolalla. Tokihan tiedämme, että eteläisessä naapurissa on jo käytössä palveluja, joista me metsäläiset vasta haaveilemme: sähköinen henkilökortti, nettiäänestys, valtakunnallinen potilastietokanta, sähköinen allekirjoitus ja kansanedustajatkin äänestävät täysistunnoissa etänä. Mutta on siellä moni muukin asia paremmin. Hintataso on Suomea edullisempi, minkä huomaa joka paikassa. Toki sen kääntöpuolena on heikompi palkkataso, mutta ainakin kansainvälisen matkailijan kannalta on hauska tankata 30 senttiä halvempaa bensaa.

Tuulimyllyt asutuksen keskellä

Tuulimyllyt asutuksen keskellä

Suomessa tuulivoiman rakentaminen tuntuu olevan tuskan takana. Aina löytyy joku valittaja, joka ei päästä myllyä kilometriä lähemmäksi mökkiään. Rakveren itäpuolella kuitenkin pyöri parinkymmenen myllyn WinWind -puisto keskellä peltoaukeita hyvinkin lähellä taloja. Ja lisää myllyjä näkyy olevan rakenteilla. Olemmeko Suomessa yliherkkiä kaikenlaisille ”häiriöille”?

Rakveren keskustassa tuntuu historian havina. On vanhoja taloja, joista osa on kunnostettu hienoon kuntoon ja osa on päällepäin sellaisessa rätingissä, ettei niissä kukaan suomalainen suostuisi asumaan. Olemmeko tässäkin asiassa liian nirsoja? Vastapainoksi löytyy tyylikkäämpiä hotelleja kuin Suomessa, vaikkapa ”todennäköisesti Viron paras” kylpylähotelli Aqva aivan 1200 -luvulta peräisin olevan kivilinnoituksen vieressä. Mäen päällä sijaitseva linnoitus on mahtava rakennelma, jota parhaillaan korjaillaan muun toiminnan ohessa. On siinä aikoinaan tarvittu melkoinen määrä urosapinoita kiviä mäelle ruokapalkalla rahtaamaan. Aivan ilmiselvää ihmiskauppaa siinä on aikoinaan harjoitettu. Kuuden euron pääsymaksulla nykyapina pääsee tutustumaan vaikkapa viinikellariin tai museokammariin. Tarjolla on myös keskiaikaista ruokaa, mutta ilmeisesti olimme liian varhain liikkeellä, sillä ravintola oli kiinni. Matkamuistot olivat edullisia. Paikallinen hunaja maksoi vähemmän kuin läheisessä ostoskeskuksessa. Autolla pääsee pihaan saakka, ei tarvitse kavuta portaita niin kuin me tyhmyyksissämme teimme.

Rakveren linnoitus

Rakveren linnoitus

Aqva Hotel & Span ala-aula

Aqva Hotel & Span ala-aula

Kylpylähotellin vierestä löytyy vallan herkullinen Pihlaka -koditoria. Kauppa kävi koko ajan monen myyjän voimin. Ruokaakin olisi ollut tarjolla. Mikä on ostellessa, kun kaksi kahvia herkullisilla leivoksilla maksaa neljä euroa. Tänne kannattaa poiketa, jos sattuu käymään Itä-Virossa. Kakkujen kilohinnat olivat kympin tienoilla. Vaikea verrata noita kakunhintoja Suomeen, kun meillä kakut hinnoitellaan vielä muna- tai henkilömäärän perusteella.

Pihlaka -konditorio on naaraiden suosiossa

Pihlaka -konditorio on naaraiden suosiossa

Põhjakeskuksen  Rimi -marketin esillepanoa

Põhjakeskuksen Rimi -marketin esillepanoa

Granaattiomenan mehuPaikallista ostoskeskustakin piti käydä ihmettelemässä. Põhjakeskus mainostaa olevansa Virumaan suurin ja uhkein alallaan. Tuttuja firmoja K-raudasta lähtien. Onneksi jotain erilaistakin, kuten marketin sisältö. Monipuolisempi ja kiinnostavampi oli valikoimansa kuin suomalaisessa monopoliputiikissa. Enkä nyt tarkoita niitä kaikkia viinapulloja, vaan esimerkiksi erilaisia mehuja. En ole apinametsästä löytänyt koskaan granaattiomenamehua, mutta täällä sellainen pisti oitis silmään. Samoin banaani-, kirsikka- ja metsämansikkanektarit sekä luomumustikkamehut. Tarjolla oli myös 99 -prosenttista suklaata. Kalasäilykkeitä sai naurettavan halvalla. Esillepanokin oli aivan eri luokkaa kuin meikäläinen. Siellä ollaan luovia ja samassa standissä voi olla esillä vaikkapa viinejä, kirjoja, kynttilöitä ja kukkia. Juustovitriinin päältä löytyy viinejä ja jogurttikaapin päältä myslejä. Ei ole niitä meidän kilometrimäisiä hyllyrivistöjä vaan monimuotoinen kokonaisuus.

Innoissani kuvasin näitä uusia ja raikkaita tuulahduksia, mutta sitten tuli stoppi. Samanlainen kuin eräällä meikäläisellä ABC -asemalla, jossa naarasmyyjä tuli kieltämään kameran räpsyttelyn. Täällä paikalle ilmestyi pelkästään viroa puhuva naisvartija, joka hartaasti viittilöi kuvaamisen lopettamiseksi. ”Sekurity” oli kuulema peruste. No ihan joo, varmaan nämä kuvat vaarantavat kaupankäynnin. Eikä ollut täälläkään sisäänkäynnissä mitään kieltolappua moisen synnillisen toiminnan harjoittamisesta.

Pienellä yritys voi maineensa pilata. Ajattelin kehua vuolaasti tätä ruokakauppaa, mutta enpä nyt sitten sitä teekään. Hauska yhteensattuma, kun minuutti vartijan käynnin jälkeen muutaman metrin päässä alkoi dominoilmiö. Viinapullo toisensa jälkeen tippui lattialle ja meni tietysti siruiksi. Episodin aiheuttanut urosapina hiippaili muina miehinä tiehensä eikä vartijaa tietenkään näkynyt missään.

Kauppakeskus on auki kaikkina viikonpäivinä aamukymmenestä iltakahdeksaan, ruokapuoli aamukahdeksasta iltakymmeneen. Olisiko meillä jotain opittavaa tästäkin? Ei näyttänyt yhteiskunta sen synnillisemmältä kuin Suomenlahden pohjoispuolellakaan eikä ollut edes alkoholihyllyjen luona minkäänlaisia jonoja, päin vastoin siellä näytti muuta myymälää autiommalta.

Puutaidetta UrheilukeskuksessaKummallisin on vielä kertomatta. Kun tänä talvena ei eteläisessä Suomessa ole päässyt metsissä hiihtelemään ja kaikki hiihtosuunnistuskilpailut SM -kisoja myöten on peruttu tai siirretty Lappiin, niin eikös vaan Virosta löydy tarpeeksi lunta, jotta nuorten ja veteraanien MM -hiihtosuunnistukset saatiin pidetyiksi! Ei Virossakaan mitään vuoria ole, mutta niin vaan oli Pannjärven urheilukeskuksessa kohtuuhyvät hiihtokelit. Monta suomalaista mailmanmestaria siellä leivottiin, mutta ei heistä Suomen media mitään ole kertonut, vaikka paikalla oli sentään kilpailijoita 18 maasta. EU -tukeakin saanut urheilukeskus on harvinaisen hyvin varustettu. Mitä sanot siitä, että massatapahtuman kahvilassa tarjoileva urosapina pukeutuu valkoiseen paitaan ja rusettiin? Kalusteet ovat massiivipuuta ja pieniinkin yksityiskohtiin on kiinnitetty huomiota – katso vaikka tuota kuvaa porraskaiteen koristeesta! Muutenkin reissusta jäi sellainen mielikuva, että etelänaapuri osaa käyttää puuta sisustuksessa suomalaisserkkuaan monipuolisemmin ja rohkeammin.

Viro pääsi eilen keskelle Ukrainagatea, kun maailmalle levisi tietoja Viron ulkoministeri Urmas Paetin ja EU:n ulkoministeri Catherine Ashtonin välisestä puhelusta. Siinä Kiovassa vieraillut Paet kertoo olevan yhä selvempää, että mielenosoittajia teloittaneet tarkka-ampujat olivat uuden hallinnon palkkaamia. Tuosta puhelusta on kulunut jo yli viikko eikä se ole millään tavalla vaikuttanut EU:n painostuspolitiikkaan. Jo pelkän epäilyn olisi pitänyt näkyä EU:n reaktioissa. Tämä kertoo paljon Euroopan Unionin hämäristä tarkoitusperistä. Paetkin on vain harmissaan siitä, että puheluita kaapataan!

Linnoituksen pässipariskunta

Linnoituksen pässipariskunta

Näin ennen urokset taistelivat

Näin ennen urokset taistelivat

Jöhvin keskusaukio

Jöhvin keskusaukio

Maitoa pusseissa

Maitoa pusseissa

Varo meitä!

Varo meitä!

Rakvere Tammiku

Rakvere Tammiku

Mainokset

~ Kirjoittanut simpanssifilosofi : 06.03.2014.

3 vastausta to “KANSAINVÄLISYYTTÄ”

  1. Tuo Suomen pakonomainen, epätoivoinen länsi-profilointi onkin ihmetyttänyt minua. Tässä menee kyllä kokoomuslaisilla mielikuvat ja tunteet tosi-asioiden edelle, vaikka kuvittelisi nimenomaan heidän arvostavan kylmää rationaalisuutta.

    Muistan joskus jostain lukeneeni lehtijuttua Viron hintatasosta. Suomalaisen silmin, tietty, kaikki on Virossa halpaa. Mutta monet asiat ovat jopa suhteessa tulotasoon halvempia kuin suomessa, esimerkiksi kaukoliikenteen juna- ja bussiliput. Viro-fanina olen myös ihaillut maan kauppahallikulttuuria: Siellä oikeasti tavallinen kansa ostaa puhdasta ruokaa halvalla, kun Suomessa kyse on lähinnä muoti-ilmiöstä, jossa city-eliitti törkeään ylihintaan ostaa itselleen tietynlaista imagoa ja mielikuvaa. Surullista, että Virossakin niin vahvasti haikaillaan länteen, vaikka se on toki ymmärrettävää, heidän historiaansa ajatellen.

    • Asiaa turiset. Unohtui tuossa jutussa mainita sekin, että Tallinnassa on vuoden 2013 alusta saakka ollut maksuton joukkoliikenne! Suomessa moiseen on vaikea kuvitella päästävän, vaikka järjestely ratkaisisi monia ongelmia.

  2. tuosta muoti ilmiöstä. sappisaippuaa saa alle euron , suomessa monta euroa, ja ruokasoodaa samoin eurolla ison purkin, suomessa pieni purkki euroja.siis tällasia vanhoja puhdistusaineita jotka ei oo koskaan virossa poistuneetkaan käytöstä ja joita täällä nyt taas jonkun verran aletaan käyttää mutta kalliilla hinnalla.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

 
%d bloggers like this: