TASA-ARVOUUTISIA!

Minulla on ihana, täyspäinen poika ja se kokemus, minkä hän on saanut ministerikauteni kautta, tekee hänestä paremman miehen. Hän näkee, kuinka nainen tekee työtä ja pärjää.
Maria Guzenina-Richardson

Koskaan nämä Marian tapaiset uraäidit eivät suo ajatustakaan lapsen parhaalle, vaan selittävät omat valintansa sellaisiksi. Poika on siis saanut kasvatuksen, jonka olettama on, että hänessä on miespuolisena lähtökohtaisesti jotain vikaa, koska tarvitaan näin raskaan luokan aivopesua paremmaksi kasvamiseen. Pojalle on käynyt selväksi myös se, että työ on tärkeämpää kuin hän eikä äiti hänestä oikeasti välitä, koska ei ole koskaan paikalla.

Tässä on megalomaaninen ero muiden apinalajien naaraisiin, jotka eivät stressaannu jälkeläistensä imettämisestä, herkeämättömästä huolehtimisesta eivätkä vuosikausien kantamisesta. Häiriintynyt pienokainen ei villissä luonnossa kauan aikaa hengissä selviäisikään.

Positiivisuus edellä

Otetaanpa muutamat kehut tähän alkuun.

Marketta Mattila käsitteli kolumnissaan politiikan toimittaja Leena Sharman kirjoittamaa persukirjaa NE. Samalla hän tuli paljastaneeksi, että kaikissa meissä asuu pieni rasisti, myös kaikissa älymystöliberaaleiksi eli muita paremmiksi apinoiksi julistautuneissa. He suhtauvat perussuomalaisiin samoin kuin persut maahanmuuttajiin. Sharmaa ärsyttää näiden äärilaitojen demagogia ja maailmanparantajien tapa jakaa kansaa, mihin muun muassa feministikirjailija Anu Silfverberg on syyllistynyt. Perustellusti Anu pääsikin Mattilan hirviökabinettiin.

Mattilan testaama IAT -assosiaatiotesti mittaa spontaania reagointia sukupuoleen, etniseen ryhmään ja ihonväriin. Se paljastaa tiedostamattoman rasistisen suhtautumisen, jollainen löytyy käytännössä jokaisesta meistä. Ei kannata kauhistua, sillä käyttäytymisemme juuret tulevat kaukaa evoluutiopolun takaa. Kaikkeen vieraaseen on ollut viisasta suhtautua varovaisesti. Ilman tätä ominaisuutta olisimme kuolleet Itä-Afrikan savanneilla sukupuuttoon jo vuosimiljoonia sitten.

Pisteet Mattilalle selväjärkisyydestä, hän kuuluu sentään vihreisiin. Vihervasemmistoon sijoittaa itsensä myös viehättävä Leena Sharma. Viehättävyytensä kumpuaa intialaisista geeneistään. Taustaryhmästään huolimatta hän halusi kirjoittaa persukirjansa ilman ennakkoasenteita ja onnistuikin siinä niin hyvin, että joutui paheksunnan kohteeksi juuri niiden taholta, jotka suvaitsevaisuuttaan mainostavat. Pisteet myös Sharmalle!

Sellainen ero näiden kahden ääriliikkeen rasismissa tietysti on, että toiset ovat rehellisiä ja sanovat mitä ajattelevat. Sitten on tämä elitistinen suvaitsevaisto, joka kieltää rasistisuuden itseltäänkin. Ilmeisesti tässä on kyse jonkinlaisesta oman egon suojelusta, koska omaa suvaitsemattomuutta on tietysti äärimmäisen vaikea kestää.

Smoukahontas alias Sara Marié Forsberg noteerataan jo wikipediassa, hänelle on luovutettu Pietarsaaren kaupungin avaimet ja häntä on haastateltu EL Crew:ssa. Jokunen viikko sitten kukaan ei ollut kuullutkaan hänestä, nyt koko maailma kuolaa hänen jalkojensa juuressa. Miksi? Ensinnäkin Sara on kaunis. Toiseksi hän on nuori naaras. Kolmanneksi hän on lahjakas. Neljänneksi hän on ennakkoluuloton. Viidenneksi hän on rohkea. Tällä yhdistelmällä pääsee todella pitkälle.

Heteromies joutuu jälleen kerran murehtimaan, miksi tuli syntyneeksi 30 tai 40 vuotta liian aikaisin. Toisaalta ihan sama, koska omat geenit eivät kuitenkaan olisi riittäneet valloittamaan tällaista ilmiötä. Sara on tähän mennessä paljastanut kielineroutensa lisäksi laulutaitonsa sekä piirtämisen lahjansa. Jotain anarkistista draaman tajua (?) sisältyy hänen tapaansa katkaista banaani ja samalla vastata näyttelijä Joseph Gordon-Levittin hehkutukseen pyynnöllä nai minut.

Aina näkyy olevan apinoita, joille mikään ei riitä. Sara on saanut haukkuja, koska hänellä on rikkaat ja hyvät vanhemmat sekä onnellinen lapsuus ja on päässyt ulkomaillakin matkustelemaan. Siinäpä vasta mielipide. Sara on lahjakas, koska hän on saanut vanhemmiltaan huippuhyvät geenit. Jostain syystä tämä on yksi niistä asioista, joita ei saa julkisesti ääneen sanoa. Hyvät geenit useimmiten johtavat yhteiskunnalliseen menestykseen. Tähän itsekkääseen maailmanaikaamme huonommin soveltuvat geenit puolestaan vievät helposti syrjäytymiseen ja leipäjonoihin. Ikävää ehkä, mutta näin se nyt vaan menee.

Olen kehunut Anna Kontulaa ennenkin, ja sitä samaa on vuorossa nytkin. Harvassa ovat naaraspoliitikot, joka ovat uskaltaneet paljastaa tissinsä kaikelle kansalle. Anna on paitsi rohkea myös ennakkoluuloton. Hän on kaunis ja sensuelli. Nämä ominaisuudet sopivat huonosti feministille, jollaiseksi hän itsensä määrittelee. Siitä huolimatta hän puhuu asiaa. Olisiko hän jopa maamme tervejärkisin poliitikko? Tällainen ajatus tuli mieleen, kun hän vastikään oli Politiikkaradion vieraana. Kannattaa kuunnella, jos tulevaisuus kiinnostaa. Päin vastoin kuin päättäjillä yleensä, hänellä on myös konkreettisia lääkkeitä nykyiseen ahdinkoon. Pääomaverotuksen rinnastaminen tuloverotukseen toisi valtion kassaan neljä miljardia euKirjeitaOikealle_kansiroa. Resurssiviisaus, hajautettu uudistuviin lähteisiin perustuva energiatuotanto, cleantech, korjausvelan paikkaus. Anna unohti mainita kansalaispalkan, jota toki kannattaa. Hän myös muistutti pornoteollisuuden kulkevan kehityksen kärjessä ja toivoi poliitikkojen seuraavan alaa nykyistä tarkemmin.

Kontula on kirjoittanut uuden kirjan, Kirjeitä oikealle. Siinä hän pohtii ja yrittää ymmärtää kokoomuslaista ajattelua antropologisen uteliaisuuden innoittamana. Kirjan lähestymistavassa on siis jotain samaa kuin Leena Sharmalla omassa tutkielmassaan. Kanteen asti on nostettu mainio lohkaisu:

Sukupolvi sitten oli tapana vitsailla, että oikeisto vaatii talouden vapautta ja seksin tiukkaa sääntelyä, vasemmisto taas päinvastoin. Toisinaan minusta tuntuu, että jako toimii edelleen.

Viime päivien Politiikkaradiosta löytyy vielä yksi kehujen arvoinen apina. Poliittisen talouden lontoolaistutkija Antti-Ville Suni arvioi EU:n taloudenpitoa ja liittovaltiokehitystä. Kerrankin kuulee rehellistä puhetta, niin rehellistä, että poliitikkojen epärehellisyys ja kyvyttömyys iskee silmille. Tämäkin kannattaa kuunnella, jos tulevaisuus yhtään kiinnostaa. Suni muun muassa ennakoi euroalueen hajoamista tai kahtiajakoa ja selittää kuinka talouskriisin hallinta on hoidettu huonosti ja kuinka lapsellisesti pankkisääntelyä toteutetaan.

Paradoksi

Näin siis tuli kehuttua neljää naarasta ja yhtä urosta. Tasa-arvomafia ei kuitenkaan ole tyytyväinen, koska tasa-arvo toteutui vain kahdeksankymmentäprosenttisesti. Tuo luku voi vielä jopa laskea, sillä Henry Laasanen on löytänyt Sara Marién videoista miesvihaa. Sara näyttää olevan kuin useimmat nuoret naaraat, jotka kyllä haluavat esitellä itseään, mutta jos katseita/kehuja tulee liian vanhoilta/rumilta/köyhiltä uroksilta, siirrytään seksuaaliseen häirintään. Mutta ei hätää, ihana oikeusministerimme Anna-Maja onkin ottanut tehtäväkseen kriminalisoida näiden liian vanhojen/rumien/köyhien urosten katseet.

Viime torstaina oli kevätpäiväntasaus ja lauantaina vietettiin maailman vesipäivää. Mikä voisi olla tärkeämpää ihmislajin kannalta kuin puhdas vesi? Maaliskuun 14. päivä oli puolestaan kansainvälinen Steak & BJ- päivä. Kuka huomasi? Ei siitä ainakaan Ylen uutisissa mitään mainittu. Kerrankin meillä on tässä päivä, jossa otetaan huomioon urosapinoiden tarpeet!

Media ei näitä päiviä huomannut, koska sillä on ollut niin paljon ”tärkeämpiäkin” päiviä pöhistävänään. Vasta meillä juhlittiin naistenpäivää, kun päälle jo painoi Minna Canthin eli tasa-arvon päivä. Niitä ei voinut olla huomaamatta. Esimerkiksi Radio Puheessa toimttajat muistivat muistuttaa asiasta vähintäänkin sata kertaa. Tuskin mitkään muut päivät saavat aikaan samanlaista hysteriaa. Tasa-arvomafia oli hyvin valmistautunut ja tyhjensi ylisuuren lantakuormansa julkisuuteen sopivasti päivien tärkeyttä korostaakseen. Pakkohan noita kokkareita on nyt hieman kommentoida. En tietenkään törmännyt kuin murto-osaan näistä ”tasa-arvouutisista” ja niistäkin tässä voi ottaa esille pienenpienen palasen – niin massiivista on tämä aivopesun määrä.

Jokainen varmaan muistaa, millainen haloo nousi EU:n perusoikeusvirasto FRA:n kaikissa jäsenmaissa tekemästä haastattelututkimuksesta. Se julkaistiin sopivasti naistenpäivän alla. Otsikot kirkuivat, kuinka Suomi on naisille EU:n toiseksi väkivaltaisin maa, kun 47 prosenttia suomalaisnaisista on yli 15 -vuotiaana oman ilmoituksensa mukaan kokenut fyysistä tai seksuaalista väkivaltaa. Edelle menee vain Tanska (52%), mutta Ruotsi kirii lähes tasoihin (46%). Myös Hollanti (45%), Ranska (44%) ja Englanti (44%) painivat tässä huippusarjassa. Vähiten naiset kärsivät Puolassa (19%), Itävallassa (20%), Kroatiassa (21%), Kyproksella (22%), Espanjassa (22%), Maltalla (22%), Sloveniassa (22%), Portugalissa (24%) ja Kreikassa (25%).

Huomaat varmaan, että mitä tasa-arvoisempi maa, sitä huonommat olot naisilla siellä on. Paradoksaalista? Ei ehkä niinkään, ehkä se on vain luonnollista. Tiedämme kaikki, että naaras on arvokkaampi sukupuoli. Mitä luonnollisempi eli perinteisempi yhteisö, sitä enemmän urokset naaraitaan suojelevat ja sitä enemmän heitä siitä seksillä palkitaan. Tasa-arvoaate kieltää tämän biologian ja yrittää muuttaa yhteiskunnan ideologiavetoiseksi. Ritarillisuus katoaa tasa-arvon myötä. Mitä pidemmälle tasa-arvokehityksessä mennään, sitä vähemmän uroksille on tarjolla seksiä. Heteroseksin vähentyminen ja jopa kriminalisoiminen, sooloseksin lisääntyminen sekä parisuhteiden (naarasvetoinen) hajoaminen ovat selkeästi nähtävissä nimenomaan tasa-arvokilpaa johtavissa maissa. Testosteronipitoisuudet eivät kuitenkaan mihinkään häviä, mikä näkyy naaraiden nauttiman kunnioituksen rapautumisena.

Seksin vähentyminen näkyy jopa sukupuolitautitilastoissa. Kärkky Henrikssonille: jos kieltäisimme hetero- ja homoseksin kokonaan, sukupuolitaudit kuolisivat sukupuuttoon! Lesboseksi voitaisiin edelleen sallia.

Suomalaisfeministit ovat tietysti keksineet aivan omat selityksensä tälle paradoksille. Amnestyn sukupuoleen ja seksuaalisuuteen perustuvan syrjinnän asiantuntija Tiina Oikarinen sekä Ihmisoikeusliiton tutkimuspäällikkö Milla Aaltonen uskovat, että jokainen tutkimukseen osallistunut ja ainakin siinä väkivallan uhriksi ilmoittautunut naaras on puhunut totta. En olisi aivan yhtä vakuuttunut. Nykyisessä tasa-arvoilmapiirissä on muodikasta julistautua uhriksi, se katsotaan jopa naisten velvollisuudeksi. Haastattelutilanne lisää painetta jos ja kun haastattelija (alitajuisesti tai tarkoituksella) ”rohkaisee” muistelemaan gender -hengessä vuosien tai vuosikymmenten takaisia tapahtumia.

Suuri merkitys on sillä, mitä ja miten kysytään. FRA:n lomake on 75 -sivuinen! Kun haastattelija sellaisen käärön kanssa pelmahtaa kotiin ja kertoo, kuinka tässä nyt on mahdollisuus kostaa kaikki miesten satatuhatvuotiset pahat teot, vastaukset ovat toiveen mukaisia. Kysymykset paljastavat selkeästi, millaisia vastauksia FRA toivoo. Tässä pieni otanta lomakkeen sisällöstä:

  • onko joku tuijottanut sinua;
  • onko sinua halattu, suudeltu tai kosketettu, vaikket olisi halunnut;
  • oletko kuullut seksistisiä vitsejä;
  • oletko saanut seksikkäitä lahjoja, joista et ole pitänyt;
  • onko sinulle esitetty epäasiallisia treffikutsuja;
  • onko ulkonäköäsi kommentoitu tavalla, josta et ole pitänyt;
  • oletko vältellyt oven avaamista ollessasi yksin kotona;
  • oletko vältellyt liikkumista tiettyillä kaduilla tai alueilla;
  • oletko osallistunut seksiväritteisiin tilanteisiin, vaikket olisi halunnut;
  • onko sinua tönitty;
  • onko sinulta kysytty, missä olet ollut;
  • onko sinua epäilty uskottomuudesta;
  • onko sinua estetty tapaamasta ystäviäsi;
  • onko puolisosi vähätellyt sinua muiden läsnäollessa tai kahdenkesken;
  • onko sinua peloteltu esimerkiksi huutamalla tai esineitä rikkomalla;
  • oletko koskaan saanut loukkaavia kirjeitä, tekstiviestejä, sähköposteja tai postikortteja;
  • onko omaisuuteesi tarkoituksella kajottu;
  • onko sinua seurattu:
  • onko sinusta laitettu internettiin loukkaavia tietoja.

On suoranainen saavutus, ettei ”tutkimuksen” tulos ole neuvostoliitonomaisesti 100 prosenttia. Melkein kaikkiin voisin itsekin vastata myöntävästi. En minäkään välttämättä avaa ovea kaikille kolkuttelijoille ja aivan varmasti välttelen kulkemasta tietyillä alueilla tiettyyn aikaan vuorokaudesta. Se on pelkästään järkevää, ei vähimmässäkään määrin tasa-arvokysymys. Satun tietämään naaraita, jotka jokaikisessä sukutapaamisessa julkisesti mollaavat miehiään. Satun tietämään parisuhteita, joissa mies joutuu anomaan lupaa vaimoltaan päästäkseen kavereiden kanssa saunailtaan. Eikä lupa suinkaan ole itsestäänselvyys.

FRA on käyttänyt valtavasti rahaa tutkimuksensa tekemiseen. Yksin haastattelijoita oli 1500 (eli noin 60 naistyövuotta) ja lomake oli viilattu jokaista pilkkua myöten. Vastaajan ammattia kysyttäessä tarjolla on jopa termi Fisherwoman! Puolison ammattilistalta taas löytyy nimike Fisherperson, sillä voihan olla mahdollista, että lesbopariskunnan toinen puolisko sattuisi olemaan kalastaja… Niin pitkälle ajattelu ei kuitenkaan ole kantanut, että olisi kysytty, kuinka usein vastaaja itse tulee kännänneeksi. Puolison juopottelu listalta toki löytyy.

Päätuloksia esittelevä raportti on parisataasivuinen ja ”tulokset yhdellä silmäyksellä” –raportissakin on 42 sivua. Haastattelut tehtiin kesällä 2012, jolloin FRA laski asiasta julkaistun 6458 uutisjuttua EU -alueella ja Suomessakin 421. Luvut voidaan kertoa vähintään kymmenellä, kun FRA parhaillaan ynnää julkistuksen saamaa näkyvyyttä. Uutisoinnissa löytyy tuskin minkäänlaista kritiikkiä, ääneen pääsevät vain naisuhriasiaa ajavat tahot. Mielenkiintoisena poikkeuksena jäi mieleen Radio Puheen toimittaja Heidi Laaksonen, joka ei uskonut tutkimuksen lukuja päin vastoin kuin kollegansa Jarmo Laitaneva, joka hysterisoitui niistä täydellisesti.

Tulosten paradoksaalisuus näyttää askarruttaneen myös raportin laatijoita. He ovat keksineet ilmiölle viisi selitystä, mutta joutuvat silti myöntämään, että tasa-arvopolitiikka sinänsä on yksi ongelmista:

At the same time, it could be suggested that, when women gain more equality and start to challenge traditional gender roles – for example, by going out more at night to socialise, by being in work, by not staying in violent or otherwise abusive relationships – then they are more exposed to risk of violence.

Eihän tämä ole ensimmäinen eikä ainoa tapaus, jossa hyvä tarkoitus käytännössä pahentaa lääkittävää ongelmaa. Vuosi sitten blondifeministi Anu Silfverberg ihmetteli, miksi kaiken feministisen manipuolinnin jälkeen kotiäitikultti yhä nostaa päätään. Hänellä oli ilmiölle termikin: backlash. Termin ovat keksineet ”edistyksen” hitauteen turhautuneet naistutkijat. Edelleen tiedämme, että pakkoliikunta ei lisää hyvinvointia ja promillerajan nosto todennäköisesti vaikeuttaisi rattijuoppojen kiinnisaamista. Kun autojen moottoreista on tehty ”vähäpäästöisiä”, niistä on samalla tullut hengenvaarallisia. Valistus lisää huumekokeiluja ja vatsavaivat pahenevat, jos käytät kauppojen ”vatsaystävällisiä” tuotteita. Nuorisotakuu vaikeuttaa nuorten pääsyä työpajoille ja lihavuudesta motkottaminen vain lisää sitä. Lista taitaa olla loputon, koska meitä ohjaa biologia. Tämän ovat sanoiksi muotoilleet tutkijat Lisa Legault, Jennifer Gutsell ja Michael Inzlicht:

When interventions eliminate people’s freedom to value diversity on their own terms, they may actually be creating hostility toward the targets of prejudice.

Oikeastaan ei pitäisi olla mikään ihme, että tasa-arvovouhotus heikentää todellista tasa-arvoa. Tasa-arvoa kun ei voi mitata johtajien tai insinöörien sukupuolijakaumalla. Sukupuolten väliset suhteet ovat jotain syvällisempaa, ne ovat biologiaa, eivät sosiologiaa tai naistutkimusta. Siksi Pohjoismaiden naaraat maksavat ”tasa-arvostaan” kovan hinnan. Erityisen kalliiksi kokeilu koituu koko ihmislajille.

Miksi hyväksymme kusetuksen?

Mitä pitäisi ajatella siitä, että EU:n perusoikeusvirasto FRA, tasa-arvovirasto EIGE ja sitä myöten koko EU:n hallinto on huolestunut vain naisiin kohdistuvasta väkivallasta? Kielenkäyttökin on mennyt sellaiseksi, että virallisissa yhteyksissä sukupuoli -sana tarkoittaa pelkästään naista. Naisiin kohdistuva väkivalta näissä FRA:n jutuissa tarkoittaa väkivaltaa, joka kohdistetaan naisiin sukupuolen perusteella. Näin miehet voidaan ulkoistaa pelkiksi lyöjiksi ja seksipedoiksi.

Miksi hyväksymme tällaisen manipuloinnin?

Kysymykseen on helppo vastata. Naaraiden suojelu ja miehiä korkeampi status on meillä geeneissä. Uroksilla on sisäsyntyinen pakko naaraiden suojeluun, jolloin näkökulma kapenee tasa-arvon ulottumattomiin. Tasa-arvo kuitenkin on se sana, jonka nimiin kaikessa politiikassa vannotaan. Miesten unohtaminen ei millään muotoa sovi tasa-arvoiseen politiikantekoon.

On siis luonnollista olla huolissaan naaraista ja olen tietysti samaa mieltä tästä. Mutta jos yhteiskuntaa rakennetaan tasa-arvomantralla, miehiä ei voi tällä tavalla syrjäyttää. FRA:n lähestymistapa on yksi tasa-arvopolitiikan irvikuvista.

Miksi FRA ei toteuttanut tutkimustaan tasa-arvoisesti eli olisi kysynyt myös miesten kokemuksia? Toisaalta kyselytutkimuksissa miehet ja naiset käyttäytyvät eri tavalla. Miehet kokevat saman tölväisyn lievempänä kuin naiset, kiitos sen kuuluisan testosteronin. Siksi heidän kokemuksensa eivät kyselyissä koskaan tule ilmi yhtä dramaattisina ja lukuisina kuin naisten vastaavat. Miehet eivät yksinkertaisesti muista.

Katsopa tämä video 150 yksilön kokoisen suruwaha -heimon elämästä Amazonin viidakoissa. Heimo elää samalla tavalla kuin on elänyt kymmenet tuhannet vuodet. Mikään ”patriarkaatti” ei siis ole heidän elämäänsä päässyt pilaamaan. Silti nuori mies kertoo kuinka tytöt ovat hyvin ärsyttäviä, puhuvat liikaa ja valittavat kaikesta.

Evoluutio tietysti on tämän valittamisenkin taustalla. Se on jollakin tapaa parantanut lajimme elossasäilymistä. Siksi on ymmärrettävää, että naaraat valittavat myös kaikissa ”tutkimuksissa” miehiä enemmän – mutta se ei ole ymmärrettävää, etteivät tutkijat näytä eroa tiedostavan.

Tämä naarasvalitus on niin arkipäiväistä, ettemme sitä edes huomaa. Ampumahiihtäjä Kaisa Mäkäräinen voidaan nostaa jopa valittajien klassikoksi. Osataan sitä politiikassakin. Viimeksi tulee mieleen kokoomusnaisten Tujusen ja Pihan nostattama täysin turhenpäiväinen dokkarikohu.

Sukupuolten ero kestää vastoinkäymisiä on nyt todistettu parisuhdetutkimuksessa, jossa parisuhdeonnen todettiin riippuvan miehen miellyttävästä luonteesta ja hyvästä terveydestä. Naiset eivät kestä miehen sairautta eivätkä miehen energisyyttä tai impulsiivisuutta. Miehiä vastaavat vaimojen ominaisuudet eivät niinkään hetkauta. Kuten tutkija toteaa:

Mieheen ei niinkään vaikuta se, että vaimo on hapannaama. Miehet voivat yksinkertaisesti olla perempia sivuuttamaan loukkaukset ja kritiikin olankohautuksella.

Sattuipa sopivasti tätä valittamisen eroa valaiseva episodi eduskunnassa. Kokoomuksen nuori ja nätti blondi Sofia Vikman väänsi tasa-arvokysymyksen siitä, ettei hän eikä yksikään kokoomusnaaras saanut puheenvuoroa eduskunnan Ukraina -keskustelussa. Ei niin nuori eikä nätti kokoomusblondi Pia Kauma yhtyi valitukseen. Näin pääsi käymään siitä huolimatta, että Sofia mainostaa tietoisesti välttävänsä turhaa valittamista! Siis kovasta yrittämisestä huolimatta naiskansanedustajat tekivät olemattomasta asiasta tasa-arvo-ongelman. Puhemies Eero Heinäluoman kommentti kertoi kaiken olennaisen tästä ”ongelmasta”. Kaikkiaan 150 edustajaa jäi puheenvuoroa vaille. Vasemmistoliiton ja vihreiden edustajista vain naiset saivat puheenvuoron, mutta ei noista puolueista yksikään miesedustaja tasa-arvokorttia heilutellut.

Sattuipa toinenkin tyhjän päälle rakennettu feministivalitus sopivasti tasa-arvopäivän kynnykselle, kun ikääntynyt blondifeministi Elina Grundström laati Hesariin miesvihaa puhkuvan kolumninsa. En edes jaksa kommentoida, se on niin täynnä valheellista ja kaunaisaa valitusta naispoliitikkojen ”sorrosta”. No sen verran pitää sanoa, että kaikki areenoilta hävinneet ”huippunaaraat” ovat olleet ilmiömömäisen surkeita johtajia. Ja jos Jutta Urpilainen olisi mies, hänet oli vaihdettu parempaan jo vuosia sitten.

Grundström lienee ylpeä sentään siitä, että ranskalaisen äärioikeistopuolueen kannatus kasvaa kohisten blondi Marine Le Penin hellässä johdossa.

Elina kuvittelee, että kaikki naiset äänestäisivät naisia tasa-arvoisessa yhteiskunnassa. Väärin. Naaraat äänestävät mielestään parasta apinaa. Siksi esimerkiksi Akavaan kuuluvan sosiaalialan korkeastikoulutettujen ammattijärjestö Talentian puheenjohtaja on urosapina, vaikka 93 prosenttia jäsenistöstä on naaraita. Kuinka Grundström tämän selittää? Eivätkö nämä akateemiset naaraat pysty itsenäiseen päätöksentekoon vai patriarkaattiko heidän ajattelunsa on manipuloinut? Oikeasti syy tietenkin löytyy geeneistä. Luultavasti Grundström on sellaisten olemassaolosta yhtä tietämätön kuin on perussuomalaisten väärää sukupuolta edustavasta ”rivikansanedustajasta”, joka valittiin eduskuntaryhmän puheenjohtajaksi ”erittäin pätevän” Pirkon tilalle?

Hesari esittelee Grundströmin journalistiikan vierailijaprofessoriksi Tampereen aliopistosta. Koulutukseltaan tämä vuodenmittaisen ”professuurin” haltija on valtiotieteen maisteri ja ammatiltaan toimittaja. Mitään tieteellisiä ansioita hänellä ei ole, mutta moinen näyttää sopivan hyvin tulevia toimittajia suoltavalle opinahjolle. Säälittävät vain ne journalistiikan opiskelijat, jotka joutuvat näin asenteellisen ja miesvihamielisen aivopesun kohteiksi.

Yllättäen Grundströmin kolumniin on lipsahtanut yksi totuuden siemen. Hän tulee (ivallisesti tosin) maininneeksi, että poliittinen uskottavuus syntyy miehille ominaisesta hitaasta puheesta ja matalasta äänestä. Pitää paikkansa, koska biologia. Suuri osa naaraista äänestää uroksia, koska se on heillä geeneissä. Geeneihin urosuskottavuuden on tuonut vuosimiljoonainen evoluutio. On siinä Grundströmillä mahtava vastustaja. Väkisin tulee mieleen eräs perinteinen mies, joka taisteli tuulimyllyjä vastaan…

Sillä ei tässä valituspolitiikassa näytä olevan mitään merkitystä, että miehet kokevat elämässään naisia enemmän väkivaltaa. Kukaan ei puhu miehiin kohdistuvasta väkivallasta, vielä vähemmän että se olisi vakava ihmisoikeusloukkaus, jota vastaan pitäisi taistella. Kuitenkin 55 prosenttia (vrt. 47%) yli 15 -vuotiaista suomalaismiehistä on joutunut väkivallan tai uhkailun kohteeksi, 16 prosenttia (vrt. 8%) viimeisen vuoden aikana. Lisäksi miehet ja naiset kokevat suunnilleen yhtä usein nykyisen kumppanin tekemää väkivaltaa, kertoo YK -instituutti HEUNI:n tutkimus.

Kolme sukulaista

Jos oma ja sukulaistesi käyttäytyminen kiinnostaa sinua, haluat luultavasti uhrata 50 minuuttia elämästäsi katsoaksesi tämän dokumentin:


Mitä mahtoi jäädä mieleesi? Sekö, että ihmis- ja simpanssilaumoja johtavat urokset, kun taas bonobolaumoja naaraat? Vai se, että simpanssilaumoissa urokset joutuvat kilpailemaan ja jopa taistelemaan seksistä, kun taas bonoboyhteisöissä seksi on ilmaista? Ehkä huomasit, kuinka niin ihmis- kuin simpanssilaumat sotivat keskenään, kun taas bonobot ovat todellisia rauhantekijöitä? Ehkä huomasit senkin, että kaikilla näillä kolmella simpanssilajilla on lauman sisäinen hierarkia ja johdossa olevat syövät ensin riippumatta siitä, onko kyseessä uros- vai naarasjohtoinen laji – minkään lajin keskuudessa ei tunneta käsitettä tasa-arvo. Varmaan sinua kosketti havainto siitä, että bonobolaumoissa uroksen status on kokonaan riippuvainen äidin asemasta ja olemassaolosta.

Pitäisikö feministitkin saada katsomaan tämä ohjelma? Muuttuisiko jokin heidän propagandassaan? Ei tietystikään. Uskovaisiin ei vaikuta mikään muu kuin omaa vakaumusta tukeva informaatio.

Mutta me muut voimme esittää muutaman kysymyksen tasa-arvosta. Mistä tämä tasa-arvon käsite kumpuaa, kun sitä ei löydy mistään luonnosta – eikö ihmislaji olekaan evoluution tuote ja siten osa luontoa? Pitäisikö myös bonoboyhteisöissä ottaa käyttöön sukupuolikiintiöt? Onko mitään järkeä yrittää muuttaa lajin biologisia ominaisuuksia kulttuurisin keinon? Olisiko vapaalla seksillä jotain tekemistä sen kanssa, että bonobolaumoja johtavat naaraat?

Vai onko kyse pelkästä testosteronin määrästä? Ihmislajin uroksilla sitä on vähemmän kuin simpanssiuroksilla, mutta enemmän kuin bonobouroksilla. Olemme siis jonkinlainen sotaisan simpanssin ja rauhanomaisen bonobon välimuoto.

Tiedämme toki, että sukupuolten väliset suhteet ovat osa kunkin lajin lajityypillistä käyttäytymistä. Bonoboilla naaraat määräävät, ihminen on tässä suhteessa lähempänä simpansseja. Kyse ei siis ole mistään salaperäisestä patriarkaatin salajuonesta, kuten tasa-arvomafia selittää. Tai sitten on olemassa myös matriarkaattinen salajuoni, joka on pilannut bonobojen tasa-arvon.

Luulisi, että matriarkaattinen rakenne olisi tasa-arvomafian mielestä yhtä tuomittava kuin patriarkaattinenkin. Ovathan bobobonaaraat johtajia samasta syystä kuin ihmislaumat ovat urosten johdossa. Tällaista ei kuitenkaan voi julkisesti ääneen sanoa, koska se on vastoin tasa-arvoisuuden uskontunnustusta. Julkisuudessa ei siis voi olla rehellinen. Löysimmekö tästä vihdoin tekijän, joka erottaa meidät muista eläimistä? Olemmeko todella ainoa laji, joka uskoo mieluummin epätodelliseen (kuten jumaliin, demokratiaan ja tasa-arvoon) kuin kohtaa maailman sellaisena kuin se on?

Tämä nykyinen tasa-arvohype perustuu oletukseen, että ihminen on kulttuurin tuote. Jopa sukupoli on kulttuurin tuote. Jos sukupuoli olisi kulttuurinen ilmiö, silloin sukupolvenvaihdoskin onnistuisi ilman leikkuksia ja hormonihoitoja. Valtio voisi asettaa tavoitteen sukupuolten määrälle ja sitten vain apinoita eheyttämään! Samalla tavalla homotkin voisivat eheytyä pelkästään ajatteluaan modernisoimalla.

Sopinee ehkä kysyä tasa-arvomafialta, onko jokaisella eliölajilla ihan oma kulttuurinsa ja miksi yksikään niistä ei ole onnistunut tuottamaan kuin vain nämä kaksi perinteistä sukupuolta, uroksen ja naaraan? Tietystikin ihmislaji on yhtä vähän sukupuolineutraali kuin mikä tahansa yksineuvoinen eliölaji. Vai olemmeko niin tyytymättömiä evoluution toimintaan, että haluaisimme olla kaksineuvoisia eli oikeasti sukupuolineutraaleja?

Ei ole edes bonobolauma sukupuolineutraali, vaikka siellä naaraat määräävätkin. Mutta siinä ne meistä eroavat, ettei sieltä löydy heteronormatiivisuutta. Jokainen yksilö kun sekstailee ristiin rastiin kaikkien kanssa sukupuolesta ja iästä riippumatta. Ovatko bonobot siis paljon meitä kehittyneempiä otuksia? Ei sotaa, ei kestävyysvajetta, ei valtionvelkaa. Ei edes raiskauksia, koska paneminen vastaa meidän kättelyämme ja kuka nyt kättelystä kieltäytyisi. Ei seksuaalista häirintää. Ei pedofiliaa, koska ei ole ikärajoja. Ei väkivaltaakaan, koska seksiä on koko ajan rajattomasti tarjolla.

Bonobot näyttävät keksineen paratiisin maan päälle.

Miksi ihmisnaaraat käyttäytyvät juurikin päinvastoin kuin bonobonaaraat? Päättäjän pallille nousevat naaraat kun ryhtyvät ensitöikseen rajoittamaan seksin saatavuutta. Käyttäytymisellään he vahvistavat oikeaksi stereotypian siitä, että urosjohtajuus edustaa ihmisen lajityypillistä käyttäytymistä.

Mitä vähemmän seksiä, sitä enemmän väkivaltaa. Kun kaikki tämä tietous on feministeiltä hukassa tai suorastaan dogminsa kieltämää, ei ole ihme, että väkivalta lisääntyy samaa tahtia ”tasa-arvon” kanssa.

Tasa-arvouutisia

Pakosti tulee ihmetelleeksi, pitävätkö feministit meitä apinoita niin tyhminä, että mikä tahansa diskurssinsa uppoaa meihin täydestä. Vastaus on mitä ilmeisimmin myönteinen. Se ikävä puoli tässä on, että he taitavat olla myös oikeassa. Ihminen ON tyhmä eläinlaji.

Katsotaanpa, millaisiin vedätyksiin tulin edellämainitun FRA -tutkimuksen ja Grundströmin lisäksi maaliskuussa törmänneeksi:

Naisten määrä parlamenteissa kasvaa – presidentit ja pääministerit yhä valtaosin miehiä.

Näin valittavat Parlamenttienvälinen liitto IPU ja YK:n tasa-arvojärjestö UN Women. Siis UN Women on YK:n tasa-arvojärjestö. Se kertookin kaiken tasa-arvosta. Parlamenttien hyvä kehitys mitätöityy sillä, että naaraspresidenttien määrän kasvu on törmännyt ”lasikattoon”, kun heitä on enää 18, vaikka kaksi vuotta sitten luku oli 19! Ruandassa naisia on parlamentissa 64 prosenttia, mutta mustina lampaina määkivät Micronesia, Palau, Qatar ja Vanuatu, joiden parlamenteissa ei ole yhtään naista. Olenkin aina halunnut muuttaa Vanuatulle!

Jos nyt katsoo Suomen politiikkaa, niin vaikea on löytää perusteluja naisten määrän lisäämiselle, anteeksi nyt vaan te kaikki herkkähipiäiset. Hallituksen kärkihankkeet, kuntauudistus ja sotehärveli, ovat olleet naaraiden näpeissä eikä kumpaakaan ole (muutamassa vuodessa) saatu raahatuksi edes vesirajalle. Kuntauudistuksen vetäjä pakenee europarlamenttiin ja soteasiat saatiin raiteilleen (muutamassa tunnissa) heti kun opposition urosapina Juha Sipilä tarttui puikkoihin! Eivätkä naispäättäjät suostu siitä Sipilälle edes kiitoksia antamaan. Niin peruspalveluministeri Susanna Huovinen kuin kuntaliiton varapuheenjohtaja Tuula Haatainenkin todistelevat, kuinka tässä kaikki ovat yhdessä töitä paiskineet.

Tutkimus: Barbiet torppaavat tyttöjen työmahdollisuuksia.

Jösses, mitä tiedettä! Neljä-seitsemänvuotiaita tyttöjä leikitettiin viisi minuuttia kolmella erilaisella nukella ja sen jälkeen heiltä kysyttiin, mihin ammattiin he isoina haluaisivat ja mitkä ovat poikien hommia. Barbiella leikkineet vastasivat väärin! Julkifeministit Aurora Shermanin ja Eileen Zurbriggenin ”tutkimus” on julkaistu profeministisessä Sex Roles -julkaisusarjassa.

Amerikoissa näyttää olevan fiksuja lukijoita. Eräs apina kommentoi tutkimusta ihmettelemällä how insulting is it to women to suggest they are so weak that playing with Barbies will warp their brains forever?

Kun lähtee ideologia edellä tutkimusta tekemään, tulos on yleensä aina halutun kaltainen. Näiden feministien lähtökohta on jo sinänsä kummallinen. Barbie piti osoittaa syylliseksi. Miksi? Koska nukke on naisellinen ja naisellisuus on asia, jota feministit vihaavat miehiäkin enemmän. Jospa oikeasti on niin, että Barbie rohkaisee tyttöjä valitsemaan aloja, jotka luontaisesti sopivat naarassukupuolelle  parhaiten? Ei tyttöjen tarvitsekaan haaveilla palomiehen urasta. Ehkä Barbie on se oljenkorsi, joka pelastaa tytöt tasa-arvomafian mielivallalta?

Selvitys: Naisten johtamat yritykset kannattavat heikommin.

Tämä onkin mielenkiintoinen otsikko. Hesarin naistoimittaja Anni Lassila on tyrkännyt siihen selvitys -sanan tutkimuksen sijaa. Barbiehöpinää kyllä markkinoitiin ”tutkimuksena”, mutta kun lopputulos ei ole tasa-arvomafian mieleen, työn status alennetaan selvitykseksi.

Uutinen paljastaa itse asiassa enemmän kuin mitä otsikko kertoo. Ruotsin suurimman yrittäjäjärjestön feministiksi tunnustautuva toimitusjohtaja Elisabeth Thand Ringqvist tunnustaa halunneensa tehdä naistenpäivän kunniaksi tutkimuksen, jolla todistettaisiin naisjohtajien tuottavan parempaa tulosta miesjohtajiin verrattuna. Tämän ennalta päätetyn tuloksen piti todistaa, että naiset tulee ottaa huomioon yrityselämän johtajavalinnoissa.

Elisabethin masinoimassa tutkimuksessa analysoitiin 125 000 yritystä, mutta tällä kertaa jokin meni pieleen. Tulos ei ollutkaan ennalta päätetyn kaltainen. Sen sijaan tutkimus paljasti kiistattomasti, että naisten johtamien yritysten liikevoitto oli 12-17 prosenttia miesten johtamia yrityksiä pienempi.

Mitä tekee feministi tällaisessa tapauksessa? Ottaa tietysti käyttöön suunnitelman B. Elisabeth -blondi selittää nyt, että naisten heikompi pärjääminen johtuukin yhteiskunnan epätasa-arvoisuudesta. Naisten johtamien yritysten heikompi menestyminen on siis tasa-arvo-ongelma, joka vaatii yhteiskunnalta entistä enemmän panostuksia tasa-arvopolitiikkaan eli naisten aseman parantamiseen!

Miehet jyräävät suurten kaupunkien johdossa.

Tasa-arvovaltuutettu Pirkko Mäkinen valittaa, että vaikka kuntasektorin johtajista 56 prosenttia on naisia, niin silti viisi suurinta kaupunkia pyörii ukkovallassa (paitsi Tamperetta tietysti johtaa naaras). Pirkko muistelee kaiholla 1990 -lukua, jolloin sekä Helsinkiä, Espoota että Vantaata johti naarasapina. Lasikattoon on varmaankin vaihdettu panssarilasit?

Jos miehet johtavat yrityksiä tuottavammin kuin naaraat, ehkäpä sama ero näkyy myös julkisen sektorin johtamisessa? Pirkko tuli paljastaneeksi, etteivät feministit koskaan tule olemaan tyytyväisiä ”tasa-arvon” tilaan, koska aina löytyy jokin ryhmä apinoita, joissa naaraat ovat vähemmistönä.

Vertaistuki pyyhki pois epäonnistujan leiman.

Uutinen kertoo Kristiina Svenssonin toimittamasta kirjasta Kun joka makroniin pitää mahtua pöytätavat. Kirjan alaotsikon mukaan se sisältää ”hetkiä ja tarinoita huostaan otettujen lasten vanhempien elämästä”. Vaikka olenkin sitä mieltä, että muiden simpanssilajien tapaan äiti on lapselle tärkein asia maailmassa, niin en silti tässä nykyisessä tasa-arvon kontekstissa ymmärrä, miksi kirjasta löytyy vain äitien kertomuksia. Ei ainakaan pitäisi luvata vanhempien kertomuksia, jos sellaisia ei ole tarjolla. Nykyisessä suomen kielessä vanhempi -sana kun ainakin toistaiseksi vielä sisältää myös isän.

Amerikkalaistutkimus: Naisilla elokuvissa vain 15 prosenttia pääosarooleista.

Nyt rupeaa jo naurattamaan. ”Tutkimuksen” on tehnyt San Diegossa sijaitseva Women’s media center. Se on tutkimuskeskus, joka tutkii (lue: laskee) naisten lukumääriä televisiossa ja elokuvissa. Johtokunnasta löytyy esimerkiksi Jane Fonda. Kaipa yliopistojen suoltamille naistutkijoille työpaikka pitää turvata? Näitä erilaisia tutkimuskeskuksia kun ynnäilee, niin kohta käy selväksi, miksi julkiselta hallinnolta loppuu rahat. Yhtäkään miestä ei tuosta ”tutkimuskeskuksesta” tietenkään löydy.

Tutkijoiden mukaan naishahmot olivat elokuvissa miehiä nuorempia ja heillä oli miehiä epätodennäköisemmin selkeitä tavoitteita tai he olivat jonkinlaisia johtajia. Entä sitten? Tuloshan vain vahvistaa ihmisen lajityypillisen käyttäytymisen. Ei kai moinen laitos voi mihinkään muuhun tutkimustulokseen päätyäkään kuin että taas naisia sorretaan? Tyhmempi kysyisi, miksi naiset eivät sitten tee asialle mitään (muuta kuin valittavat). Naisohjaajille ja naiselokuville löytyisi taatusti rahoittajia, jos tarpeeksi hyviä hakijoita olisi tarjolla.

Sukupuolten erilainen osaaminen eri aloilla ei ole vähimmässäkään määrin tasa-arvokysymys, mutta silti myös tähän elokuva”ongelmaan” vaaditaan kiintiöitä Suomessakin: taiteen rahoitus olisi järjestettävä niin, että naistaide saisi potista puolet. Ei siis mitään väliä sillä, mitä osaat, kunhan sinulla on oikea sukupuoli. Ei luulisi, että tällaista kukaan enää vuonna 2014 kehtaisi esittää. Ruotsin elokuvainstituutin kiintiöpolitiikka kuitenkin tulee voimaan vuoden 2016 alussa!

Suomessa tasa-arvosota leimahti oitis, kun elokuvaharrastaja Kari Pirhonen uskaltautui Filmihullu -lehdessä kritisoimaan suomalaisten naisohjaajien tasoa. Episodi vain todistaa naisten herkkähipiäisyyden. Jos joku feministi olisi kirjoittanut (ehkä onkin) vastaavan jutun miesohjaajista, kukaan ei olisi huomannut mitään erikoista. Toimittaja Johanna Grönqvist kertoo ylpeänä, ettei Pirhosen kirjoitusta olisi Ruotsissa tai missään muussakaan Pohjoismaassa kukaan ikinä suostunut julkaisemaan. Johanna siis kunnon feministin tavoin kannattaa sensuuria ja (miesten) mielipiteenvapauden rajoittamista.

Miehiä ei edelleenkään huolita Naisasialiiton jäseniksi.

Ei sillä, ettäkö olisin liittymässä, mutta kun sama järjestö pitää suurta mekkalaa siitä, jos jossain Taka-Hikiällä perustetaan kerho vain miehille…

Tasa-arvo on eri miehille ja naisille, siitähän tässä vain on kysymys.

Tärkein syy kielteiseen päätökseen on järjestön tarve tehdä feminististä politiikkaa yhteiskunnallisessa tilanteessa, jossa tietty sukupuolisokeus ja antifeminismi on vallannut tilaa tasa-arvopolitiikassa. Ahaa, feministit kokevat siis ahdistusta siitä, että yhteiskunnassa on yksilöitä, jotka ovat erilaisia ja kehtaavat jopa ajatella eri tavalla kuin unionistit. Ei kuulosta kovin suvaitsevaiselta, varsinkaan siinä kontekstissa, jossa Unioni mainostaa antirasistisuuttaan ja moninaisuuden kunnioitustaan. Hmm, mutta kun tarkemmin noita perusteluja lukee, niin siellähän puhutaan vain naisten moninaisuuden hyväksymisestä…

Suvaitsevaisuus varmaan saavuttaa huippunsa kun unionistit lupaavat, että jos mies tuntee itsensä naiseksi, hän voi liittyä Unionin jäseneksi! Jotain uutta tästäkin uutisesta sentään löytyi. Nyt tiedän, että olen cis-sukupuolinen!

Naistenpäivää ei vietetä turhaan.

Ei varmaankaan vietetä, jos kukkakauppiailta kysytään. Muuten siitä on vaikea keksiä mitään hyvää sanottavaa. Turkulainen vihreä kaupunginvaltuutettu Niina Ratilainen on toista mieltä ja siitä Turun Sanomat hänelle jopa maksaa. Ihan okei, kyllähän maailmaan mölyä mahtuu, mutta silti kannattaisi miettiä, mitä kolumniinsa kirjoittaa. Niina on lukenut Turun kouluterveyskyselyn tuloksia ja kaivanut sieltä kauhistuttavan luvun: 60 prosenttia tytöistä, mutta vain 33-46 prosenttia pojista, on kokenut seksuaalista häirintää.

Tällaiset luvut tietysti heittävät häränpyllyä hysteerikkojen aivoissa ja kohta meillä taas vaaditaan tissikatseiden kriminalisoimista. Ei hätää, kuten tulin jo edellä maininneeksi, ihana Anna-Majamme juoksee jo kalkkiviivoilla kieltolakinsa kanssa.

Niina tietysti tekee näistä luvuista tasa-arvokysymyksen ja kertoo kuinka sukupuolittuneet ongelmat kasvavat kouluissa. Äkkiä hän keksii kirjoittaa kuinka seksuaalinen väkivalta pilaa elämiä. Ikään kuin hän ei ymmärtäisi häirinnän ja väkivallan eroa.

Lueskelin noita tilastoja minäkin. En parin tunnin etsiskelystä huolimatta löytänyt tuota 60 prosenttia. Silmiin toki sattuivat ne kysymykset, joilla häirintää oli oppilailta udeltu:
oletko kokenut häiritsevää seksuaalista ehdottelua tai ahdistelua puhelimessa tai internetissä tai seksuaalisuutta loukkaavaa nimittelyä esim. huorittelua tai homottelua tai kehon loukkaavaa arvostelua.

Siis jos oppilas on vaikka kerrankin kuullut sanan huora, hän löytyy mainitun 60 prosentin joukosta. Ei kuulosta kovin pahalta, kun tietää millaista kielenkäyttöä nuoriso harrastaa. Ja koko tuo 60 prosenttia tietysti kaadetaan tasa-arvon nimissä urosapinoiden niskaan, vaikka olen tietävinäni, että huorittelu on erityisen suosittua tyttöjen välisessä nokittelussa.

Jos Niina olisi todella huolissaan koululaisten hyvinvoinnista, hän olisi kauhistunut esimerkiksi niistä luvuista, jotka kertovat oppilaiden kotioiloista tai koulurakennusten kunnosta. Sieltä ne suurimmat luvut löytyvät. Ja jos jokin sisäinen pakko ajoi etsimään nimenomaan tasa-arvolukuja, Niina olisi vaivattomasti havainnut, että poikien kokema yksinäisyys ja fyysisen uhan kokemus ovat kaksinkertaisia tyttöihin nähden..

Vaikeaksi menee tämä eläminen, jos naaraiden jokainen pahan mielen tunne on peruste viritellä uutta lainsäädäntöä.

Rakastumisen hintana kuolema.

Tällaisella raflaavalla otsikolla meillä yritetään myydä italialaistoimittaja Lirio Abbaten kirjaa Mafian naiset. Varmaan moni sosiaalipornosta kiksejä saava sen ostaakin. Kirja perustuu joidenkin elämäänsä kyllästyneiden naarasyksilöiden tilitykseen. Vastaavaa strategiaa on käytetty muun muassa arabinaisten kurjuutta esittelevissä kirjoissa. Jokainen tietää, miten tällaisiin vuodatuksiin pitää suhtautua. Samanlaisen opuksen voisi kirjoittaa jokaisesta maasta ja jokaisesta kulttuurista. Suomalaisfeministit tuskin kieltävät, etteikö paljastuskirja olisi paikallaan myös suomalaisesta perhehelvetistä.

Kaikkien näiden kohukirjojen ongelma on se, ettei naisten enemmistöltä koskaan kysytä mitään tai sitten tämä enemmistö leimataan omasta asemastaan mitään ymmärtämättömäksi eli vajaaälyiseksi joukkioksi. Vain länsimaalainen valkoinen feministinaaras tietää, miten maailman pitää toimia. Mielenkiintoista on sekin, että syylliseksi paljastuu aina patriarkaatti.

Varmaan mafian piirissä tapahtuu ikäviä asioita – sehän on rikollisjärjestö! Mutta ei kai kukaan naisia näihin mafiosoihin pakota rakastumaan? Ehkä paksuilla rahatukoillakin on asiaan jotain vaikutusta? Olisiko naisilta itseltäänkin joskus vaadittava vastuuta omasta elämästään? Ja miten mafianaisten elämä sitten muka poikkeaa mafiamiesten elämästä? Luulenpa, että sielläkin uroksen elämä on naaraan elämää huomattavasti halvempi.

Kaikesta hysteriasta huolimatta kannattaa muistaa, että FRA -tutkimuksen mukaan italialaisnaisten väkivaltakokemus on melkein puolta pienempi kuin suomalaisnaisten. Sitäkään ei voi olla ottamatta huomioon, että italiatar elää kaikesta huolimatta kuusi vuotta maansa miehiä pidempään.

Urheilun taustapeili: IWG.

Toimittaja Jouko Vuolle aloittaa haastattelunsa kehumalla, kuinka nyt alkaa tasa-arvokeskustelu! Toimittajien mielestä nainen on siis sama kuin tasa-arvo? No, samaa jauhaa haastateltavansa Raija Mattila, joka keskittyy tasa-arvon edistämiseen globaalisti. Mattila on IWG:n eli kansainvälisen naisliikuntaverkoston puheenjohtaja.

Yksi Mattilan tasa-arvo-ongelmista on, ettei kaikissa maissa urheilupaikoilla ole erikseen pukuhuoneita tytöille ja pojille. Hmm, eikös se juuri olisi tasa-arvoa aidoimmillaan, sukupuolineutraalit pukukopit siis? Melkoinen feministi tuo Mattila näyttää olevankin. Hänen mielestään yksikin sukupuolisen häirinnän tapaus Suomessa on liikaa. Siis yksikin huora -sana koko valtakunnassa! Tai yksikin epäasiallinen kommentti kampauksesta! Ymmärtääkö Mattila kumppaneineen lainkaan kuinka mahdottomia ovat vaatimassa?

Sekin tietysti Mattilaa kaihertaa, että naiset ovat aliedustettuina urheilun valmennus- ja johtotehtävissä. Suomessa on erityisen huono tilanne, jopa huonompi kuin Tansaniassa tai Intiassa. Kyse on kuulema vallasta, josta miehet eivät halua luopua. Mutta jospa kyse onkin geeneistä? Kun miehet johtavat yrityksiä naaraita tuottavammin, miksei sama ero näkyisi myös urheilujohtamisessa?

Naisverkosto haluaa tietysti lisätä naisten ja tyttöjen liikkumista. Sillä ei mitään väliä, että useissa maissa naiset liikkuvat jo nyt miehiä enemmän. Liikunta lisää elämän pituutta. Eikö silloin pitäisi panostaa erityisesti poikiin ja miehiin, koska 98 prosentissa valtioista naiset elävät miehiä pidempään?

Ministeri Arhinmäki naisten asemaa käsittelevään YK:n kokoukseen New Yorkiin.

Aivan ilmiselvästi naiset ovat miehiä parempaa seuraa. Paavokin selvisi New Yorkin reissusta ilman lööppejä. Ei tarvinnut muiden kokousedustajien häntä tällä kertaa hotellihuoneeseen kantaa.

Neljä päivää samassa kokouksessa eri puolilta maapalloa saapuneiden sinkkunaisten kanssa. Voinet kuvitella, millainen on meno iltaisin hotellien sviiteissä ollut. Päivisin oltiin muina miehinä vaatimassa naisille tasa-arvoa, koska naisten asema nyt vaan on niin surkea. Ahkeria siellä oltiinkin, sillä UN Women suitsutti kokouksen antia historialliseksi. Kyseessä oli merkittävä voitto naisten oikeuksien puolustajille. Sukupuolten tasa-arvo eli naisten oikeudet asetetaan etusijalle vuoden 2015 jälkeisissä uusissa kehitystavoitteissa.

Naisjärjestöt kärsivät huomattavasta resurssien puutteesta, mutta onneksi kokous sai torjutuksi Yhdysvaltojen ja Venäjän keskinäisen salaliiton rahoituksen jäädyttämisestä. Naisjärjestöt siis saavat lisää rahaa. Mutta saivatko miesjärjestöt tasa-arvon nimissä samanlaisen lisäyksen, onhan miehiä suunnilleen puolet maapallon asukkaista? Ai niin, mutta eihän miehillä edes ole niitä järjestöjä…

Naisten asemaa siis parannetaan kaikilla elämänalueilla koulutuksesta palkkoihin, hoivatyöpakon purkuun, maanomistukseen ja muihin resursseihin. Näin parannetaan naisten terveyttä ja menestymistä eli pidennetään naisten elinikää. Hyvä kuin mikä, mutta miksi aina mieleen tulee se kerettiläinen ajatus, että miehillähän täällä huonommin menee. Meille maalataan kuvaa kehittyvistä maista, joissa naaraat raahaavat läkähdykseen asti vettä kilometritolkulla kaivolta kotiin. Mielikuvaan kuuluu vihjaista, että miehet ne vaan istuskelevat akaasiapuiden alla. Näinhän ei tietenkään ole. Miesten työt ovat usein kotikylän ulkopuolella ja liian usein tuhansien kilometrien päässä, esimerkiksi kaivoksissa. Työolot ovat usein epäinhimillisiä ja miehet joutuvatkin ihmiskaupan uhreiksi naisia useammin.

Eikö siis pitäisi panostaa erityisesti miehiin, koska 98 prosentissa valtioista miesten kohtalona on tyytyminen naisia lyhyempään elämään?

Lottoarvonta.

Että tällainenkin vielä piti kokea, feministipropagandaa lottoarvonnassa! Lottotyttö (eikun lottonainen) Johanna Helin kysyi julkkisvieraaltaan Sanna Stellanilta suhtautuuko tämä eri tavalla tyttöihin ja poikiin. Stellan ei ainakaan kehdannut tunnustaa moista syntiä, siitähän olisi saanut feministiyhteisön vihat päälleen eikä sellaista kukaan halua.

Seuraavaksi tutustuttiin sukupuolisensitiivisyyskasvatukseen. Rasistinen Naisasialiitto Unioni kun on saanut kolmevuotiseen päiväkotilasten manipulointihankkeeseensa rahoituksen opetus- ja kulttuuriministeriöltä! Lapsia videoidaan tarkoituksena paljastaa, kuinka hoitotädit auttavat poikia enemmän kuin tyttöjä. Moinen ei tietenkään sovi feministiseen kasvatuskulttuuriin. Kenellekään ei näytä tulevan mieleen, että jospa poikien auttamiseen on olemassa relevantit, kehityshistoriastamme kumpuavat syynsä. Ehkä näin jopa pelastetaan muutama henki, pienemmistä ongelmista puhumattakaan. SAK:n erikoistutkija Tapio Bergholm tuli vahingossa paljastaneeksi, että miehet kuolevat työelämässä useammin kuin naiset. Voi olla jopa niin, että työnantajat suhtautuvat miesten elämään kevytmielisemmin kuin naisten elämään.

Poikia ja tyttöjä kohdellaan eri tavalla eli heikompia poikia auttaen, mutta silti nainen on se arvokkaampi sukupuoli – koska biologia. Siksi miesten ihmisoikeudet ovat murto-osa naisten ihmisoikeuksista.

Kuka videoisi yhteiskunnan toimintaa paljastaakseen, kuinka eri tavalla miesten ja naisten tasa-arvo-ongelmiin suhtaudutaan? Ei kukaan, sillä tuskin yksikään ministeriö sellaiseen verovaroja myöntäisi. Olen tähän mennessä rakastanut veroja, mutta kun näitä idioottimaisia yhteisten varojen käyttötarkoituksia paljastuu aina vain lisää, alan kohta olla valmis kallistumaan Tuomas Enbusken linjoille: minusta on absurdi ajatus, että minulta otetaan rahat pois ja joku muu tietää paremmin, mihin ne kannattaa käyttää.

Lasten kasvattaminen neuvostoihmisiksi aloitettiin leluilla.

Lenin -museon erikoistutkija Mia Heinimaa paljasti Yle:n aamuteeveessä kuinka oikeaoppisen neuvostoihmisen luominen ja sosialismiin kasvattaminen aloitettiin lapsesta asti. Heinimaan mukaan toimintaa voi verrata aivopesuun.

Tässä ei tietystikään ole mitään uutta niille apinoille, jota näkivät neuvostopropagandan läpi jo 70 -luvulla. Sen sijaan on historiantajun ja terveen järjen puutetta, ettei suurin apinoista ymmärrä olevansa parhaillaan vastaavanlaisen aivopesun kohteena, vieläpä ”vapaan” median innokkaalla avustuksella. Siksi meillä suhtaudutaan kotiäitiyteen vihamielisesti ja lapset halutaan koota ”päiväkoteihin”, jotta tasa-arvoihmisen luominen ja feminismiin kasvattaminen päästään aloittamaan lapsesta saakka – kuten edellä opimme, videoinnista lähtien.

Sinun on myös täytynyt havaita, kuinka tässä aivopesussa juuri lelujen sukupuolettomuuden eli sukupuolineutraaliuden korostaminen on keskeisellä sijalla. Sekä kommunismi että feminismi kieltävät biologian, mikä selittää ismien samankaltaisuuden.

Putin on oligarkkien oligarkki.

Jatketaan neuvostoteemalla. Toimittaja Sakari Sirkkanen oli kutsunut Politiikkaradion vieraaksi kirjailija Sofi Oksasen, ikään kuin hän olisi Venäjä -asiantuntija. Lopputulos olikin tyypillistän yksipuolisen kaunaista oman pahan olon purkamista. Valitusta siis. Oksasen mielestä KAIKKI venäläiset ja Itä-Euroopan kansalaiset ovat samaa mieltä HÄNEN kanssaan eikä KUKAAN kannata mafian johtohahmoksi nimittämäänsä Putinia. Poliittinen analyysinsä jäi siten hyvin ohueksi ja henkilökohtaiseksi.

Jotain ohjelmasta sentään jää jälkipolville pureksittavaksi. Feministi Oksanen tuli paljastaneeksi edustamansa totaliristisen maailmanhegemonian sotastrategian yhteneväisyyden Venäjän vastaavaan:

Kun toistellaan jotain väittämää tapeeksi kauan, niin ihmiset, jotka eivät uskoisi siihen, niin ne alkavat ennenpitkää uskoa siihen. Jatkuva naisten uhanalaisuuden korostaminen johtaa automaattisesti informaatiosotaan, jossa luodaan mielikuvia patriarkaatin eli miesten pahuudesta.

Samalla paljastui, kuinka samalla tavalla venäläinen ja feministinen tiedonvälitys sensuroi toisinajattelijoita. Tasa-arvomafia ei siedä minkäänlaista arvostelua. Tätä doktriinia ollaan toteuttamassa samalla logiikalla kuin millä Venäjä edistää omia suurvaltahalujaan. Niin EU:ssa kuin Pohjoismaiden Neuvostossakin valmistellaan hyvää vauhtia feminismikritiikin kriminalisoimista, vaikka harva apina uskaltaa tasa-arvomafiaa nytkään julkisesti arvostella. Yksityisesti ja julkisuudelta piilossa moni naaras sentään uskaltaa sanoa mitä ajattelee. Näin se toimi Neuvostoliitossakin, jossa järjestelmää pilkkaava huumori edusti kansalaisten henkireikää vapauteen.

Harva seksinostaja ajatellut ilmoittavansa ihmiskauppaepäilyistä.

Monika Naiset liitto ry on monikulttuurinen järjestö, joka tarjoaa palveluja väkivaltaa kokeneille maahanmuuttajanaisille esimerkiksi päivystävän puhelimen, voimavarakeskuksen ja turvakodin muodossa. Hyvä niin, mutta monesko naaraille turvaa tarjoava organisaatio tämä mahtaakaan Suomessa olla? Jos miehellä menee huonosti, mihin hän voi soittaa? Ilmeisesti hätäkeskukseen, jossa hänelle nauretaan, että otatsä pataan naiselta, hahhahhaa.

Ihmisoikeusliitto Monika on tietysti prostituutiota vastaan, koska kaikki seksikauppa rikkoo ihmisoikeuksia. Näinhän EU -parlamentti perusteli kantansa äänestäessään seksinoston täyskiellon puolesta helmikuun lopulla. Näin se teki siitä huolimatta, että 70 tutkijaa ja 560 seksityöläisten ja naisten oikeuksia ajavaa järjestöä (joukossa myös feministejä) vastusti esitystä! Esityksen valmistelusta vastasivat varasijalta parlamenttiin noussut kaameannäköinen brittinaaras Mary Honeyball ja parlamentin tasa-arvovaliokunta, jotka mainostivat sitä ”pohjoismaisena mallina”. Suomalaismepeistä vastaan äänesti ainoastaan Sampo Terho!

Tämä EU -parlamentin päätös todistaa bonoboteorian oikeaksi; ihmisnaaraat eivät ole soveliaita toimimaan laumanjohtajina.

Näillä eväillä Monika on tehnyt ”kyselyn” seksinostajille, varmaankin tilaustyönä heteroseksiä vihaavalle oikeusministeriölle, jonka edustajan Jussi Aaltosen mielestä kyselyn tulokset toimivat hyvänä perusteluna seksin oston täyskriminalisoinnille. Aaltonen perustelee kantaansa sillä, että ostajat näyttävät olevan hyvätuloisia, parisuhteeessa olevia perheellisiä miehiä, jotka ovat peruslainkuuliaista porukkaa. Heh, peruslainkuuliainen tuskin rikkoo antamaansa avioliittolupausta… Mutta oikeusministeriö vääntää mustankin valkoiseksi päämääränsä eteen.

Viikon ajan netissä avoinna olleeseen kyselyyn vastasi 208 seksiä kerran tai useammin ostanutta apinaa. Asia, jonka monikanaiset siitä julkisuuteen nostivat, oli paheksunta, että vain viidennes vastanneista oli harkinnut ilmoittavansa viranomaisille ihmiskauppaan viittaavista merkeistä. Kysymys on jo sinällään provokatorinen, koska Suomessa ei käytännössä ole ihmiskauppaan liittyvää seksikauppaa. Ei kai ostajien voi olettaa ilmoittavan olemattomista havainnoistaan? Seksinostajien asenteista ei tämän perusteella voi tehdä mitään johtopäätöksiä, vaikka Voimavarakeskus Monikan johtaja Natalie Gerbert niin Mikko Jylhän munattomassa haastattelussa tekeekin. Jylhä ei esittänyt yhtään kriittistä kommenttia, vaikka luokaton tutkimus olisi tarjonnut siihen runsaasti mahdollisuuksia.

Monikalaisten ”tutkimus” on malliesimerkki siitä, kuinka kysymykset tasa-arvotutkimuksiin aina tehdään pelkästään naisten ehdoilla ja ennakkoasenteilla. Tämä koskee myös tässä jutussa esiteltyjä väkivaltaselvityksiä. Urosten ajatusmaailmaa ja kokemuksia ei saada esille naisten näkökulmasta laadituilla kysymyksillä. Silti tähän Monikakyselyynkin lienee saatu verovaroja joko Suomesta tai EU:sta, ellei peräti molemmista.

Suomalaiset ovat ehkä fiksumpia kuin toimittajat olettavat. Tuota Gerbertin haastattelua on klikattu vain 12 kertaa (josta otan muutaman omaan piikkiini), vaikka se on ollut netissä tarjolla jo lähes kuukauden ajan.

Naisten kunto on huonompi kuin miesten.

Onko tämäkin tasa-arvouutinen? Totta kai se on, koska toimittaja on nostanut otsikkoon juurikin naiset, vaikka toisenlaisiakin otsikoita olisi ollut mahdollista virittää. Vaikkapa tällainen: Miehet kuolevat selvästi naisia aikaisemmin.

Uutisen paradoksaalinen sisältö on seuraava: Naiset ovat miehiä huonommassa kunnossa keski-iän jälkeen ja naisten kunto heikkenee nopeammin kuin miesten. Kaikissa tutkimuksissa on saatu sama tulos, että naiset liikkuvat enemmän, syövät terveellisemmin ja ovat hoikempia kuin miehet, mutta silti heillä on huonompi kunto. Siis salaatti vastaan makkara!

Patriarkaatin salajuoniako taas kerran? Onneksi Terveys 2011 -tutkimusta ei tällä kertaa ollut esittelemässä yksikään yhteiskuntatieteilijä, vaan gerontologian ja kansanterveyden tohtori Sari Stenholm. Näin tällekin ”ongelmalle” löytyi luonnollinen selityksensä: synnynnäiset sukupuolierot sekä miesten ja naisten erilainen hormonitoiminta. Iäkkäillä naisilla on siis huonompi kunto koska biologia.

Stenholmin mukaan naisille on tyypillistä kävelylenkkeily ja työmatkaliikunta, jotka eivät kovasti lihaksia vahvista. Monet naiset hakevat liikunnasta virkistystä ja rentoutusta, kun taas miehet ovat luonteeltaan kilpailuhenkisiä. Ylilääkäri Markku Heliövaaran mukaan kuntoa voi tarkastella myös arkielämässä selviytymisen näkökulmasta. Siinä naiset sitten pärjäävätkin miehiä paremmin, koska miehet kuolevat selvästi naisia aikaisemmin.

Ei ollut aikaa odotella puolisoa.

Ei kai tämä sentään voi olla tasa-arvouutinen? Pakollinen uutishenkilö oli tällä kertaa Kati Sopanen, joka sai tyttären reilu kuukausi sitten. Kati on sinkku ja lapsi syntyi hedelmällisyyshoitojen avulla. Ei ollut aikaa odotella uutta puolisoa, Kati perustelee valintaansa. Naisilla on siis mahdollisuus olla odottelematta, miehillä ei sellaista mahdollisuutta ole. Suomen hedelmöityshoitolain mukaan hedelmöityshoitoja voidaan antaa naispareille ja itsellisille naisille, mutta miesparit ja itselliset miehet eivät voi hoitoja saada.

Totta kai tämä on tasa-arvo-ongelma, jos sekin on tasa-arvo-ongelma, että pörssiyritysten johdossa on pelkkiä miehiä. Mutta koska miesten tasa-arvo-ongelmat eivät ketään kiinnosta, asiasta ei julkisuudessa puhuta eikä se poliitikkoja kiinnosta.

Ongelma on osa laajempaa lisääntymiseen liittyvää epätasa-arvoa. Päätösvalta lisääntymisestä on naarailla. Urokset jäävät yhä useammin paitsi ilman seksiä, myös ilman parisuhdetta ja yllättävää kyllä, tätä edistetään suomalaisella lainsäädännöllä. Ja vaikka uros pääsisikin parisuhteeseen saakka, yhä useampi nainen antaa potkut perseeseen heti siittiöt saatuaan. Paitsi jos kyseessä on hyvätuloinen uros, naaras saattaa odottaa kunnes saa avioerossa tarpeeksi muhkean puolikkaan yhteisestä omaisuudesta. Miehiä siis käytetään hyväksi noukkimalla rusinat pullasta. Siinä vaiheessa, kun mies tarvitsisi parisuhdetta terveytensä ja elinajanodotteensa turvaamiseksi, hänelle näytetään ulko-ovea.

Yhä useampi parisuhde on nykyään rusinaliitto.

Mainokset

~ Kirjoittanut simpanssifilosofi : 28.03.2014.

2 vastausta to “TASA-ARVOUUTISIA!”

  1. Terveiset Simpanssifilosofille! Olet tehnyt pitkän, mutta täynnä asiaa olevan kirjoituksen. Valitettavasti taidat olla oikeassa siinä, että ihminen on tyhmä apinavariantti. Varsinkin tilanteessa, jossa me elämme: eli sivisaatiomme elinvoiman jo hiivuttua edessämme on johtamiskelvottomien yksilöiden ja sukupuolen yliedustus johtajina, rappio ja kuihtuminen historian lehdille vain yhdeksi lisää romahtaneita korkeakulttuureja.

    On lohdullista huomata, että kaikki eivät silti ole romahtaneet henkisesti. Osoitat sen ansiokkaalla blogillasi. Nykyään yhä useammin vaivun täyteen epätoivoon, kun seuraan mitä työpaikoilla ja medioissa puhutaan. Ei meillä ole enää toivoa, ”sitä saa mitä tilaa” on elämän julma laki – myös länsmaiselle ihmiselle.

    Hyvää jatkoa ja pohdintoja!

    • Kiitos ja tsemppiä Sinullekin! Olet oikeassa, medioiden seuraaminen ei ole hyväksi terveydelle. Mutta pakko niitä on tsiikailla, jos tulevaisuudesta eli pennuistaan huolta kantaa. Tälläkin viikolla on käyty aivan käsittämätöntä vääntöä jos jostakin asiasta ja myös täällä apinametsässä päättäjät näkyvät olevan herttaisen näköalattomia veijareita.Vaikea on monia päätöksiä ymmärtää. Ja kun kerrankin saadaan aikaan aivan erinomainen sote -ratkaisu niin eivätköhän poliitikot siitäkin löydä valittamista, kun se vähentää heidän valtaansa. Siksi ratkaisu onkin hyvä, etteivät poliitikot ja kaupunginjohtajat (toivottavasti) pääse enää kansalaisten terveydestä nykymitassa päättämään.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

 
%d bloggers like this: