AIVOPIERUJA SYDÄMESTÄ?

Ennen vanhaan kuviteltiin, että sielu ja tunteet asuvat sydämessä. Aristoteleskin luuli ajattelun, tunteiden ja järjen sijaitsen sydämessä. Sydän onkin länsimaissa mystifioitu ihan karrelle eikä vähiten uskontojen vaikutuksesta. Sen sijaan Japanissa sielu on sijoitettu perinteisesti vatsaan, nyttemmin kurkkuun. Siis lähes kaikki muut ruumiinosat ovat olleet tekemässä apinasta ihmistä paitsi aivot!

Nyt sentään tiedämme, ettei mitään sielua ole olemassakaan ja kaikki ajattelu sekä neurobiologinen tiedonkäsittely tapahtuvat aivoissa, mistä sen tulokset leviävät ruumiin eri puolille harmoston ja hormonien välityksellä. Vai tiedämmekö? Hiemankin kun nettiä raapaisee, niin joka puolelta löytyy viittauksia milloin intuition, logiikan tai ajattelun yhteydestä sydämeen. Ja näiden lausumien takaa löytyy jopa Aalto -yliopiston ja Helsingin yliopiston tohtoreita sekä dosentteja, ihmistieteilijöitä kaikki tyynni.

Huh huh. Tällä tasollako elää meillä yliopistomaailma? Kuinka kauan kestää tajuta, ettei sydän tee muuta kuin pumppaa robotin lailla verta paikasta toiseen? Ihminen elää aivan normaalia elämää, vaikka rinnassa pomppisi mekaaninen keinosydän. Mutta tiesitkö sitä, että eniten käytetty sydämen symboli ei alunperin olekaan tarkoittanut sydäntä, vaan naarasapinan pakaroita! Näin päästäänkin varsiNaiseen asiaan…

Karmea totuus”

Radio Puheen toimittajat mainostivat viikko sitten perjantaina Helsingissä järjestettävää FlashMobbia. Piti vain pukeutua punaiseen ja hipsiä kauppakeskus Kamppiin. Paikka oli ovelasti valittu, saattoivathan naarasapinat siitä sitten mobbailunsa päätteeksi siirtyä vaivattomasti kulutusjuhlia viettämään. Silti vain 46 apinaa oli ilmoittautunut paikalle.

Naisen Sydän on PuNainen. Tissitkin ovat punaisia, mikäli uskomme Roosa -nauhailijoita, ja miksemme uskoisi. Minkä värinen mahtaakaaan olla miesten sydän (siniverinen?), eturauhasesta nyt puhumattakaan? Tasa-arvosta tässä värileikissä ollaan kuitenkin hyvin kaukana. Roosa nauha -keräys tuotti viime vuonna noin miljoona euroa, eturauhaset ylsivät vain kolmasosaan tästä.

Totta, tissejä on tietysti paaaljon mukavampi katsella, kosketella ja ajatella (aivoilla siis, ei sydämellä) kuin eturauhasia. Mutta silti. Eikä miesten sydäntä varten edes ole olemassa mitään kampanjaa. Toisin on naisilla.

PuNainen -kampanjan tarkoituksena on lisätä naisten sydän- ja keuhkoterveyteen liittyvää tietoisuutta. Lähtökohtia (eikö tavoitteita?) punaiseen terveyteen ovat hyvä elämänlaatu ja naisten hyvinvointi. Hankkeen taustalla häärivät vaikutusvaltaiset ja rahakkaat tahot: Suomen Sydänliitto ja Hengitysliitto. Ei tätäkään silti ole Suomessa keksitty, sillä maailmalla rahaa kerätään Go Red for Women -teemalla.

Ihan hyvä, voisi normiapina ajatella. Mutta miksi tätä(kin) naisten asiaa viedään eteenpäin valheella?

Go Red -sivusto valittaa, kuinka eräs suurimpia epätasa-arvoa aiheuttavista tekijöistä miesten ja naisten välillä ovat sydänsairaudet, sillä naiset johtavat kirkkaasti sydänkuolleisuustilastoja. Sydänsairaudet ovat ”naisten ykköstappaja”. Ne tappavat (Yhdysvalloissa) yhden naaraan joka minuutti! Sivustoa ylläpitää Amerikan Sydänyhdistys ja juttujaan kun lukee, ymmärtää hyvin miksi siellä luodaan hysteriaa: money money.

Entäpä sitten kansainvälistä formaattia noudattelevat PuNaiset -sivusto. Löytyykö sieltä enemmän realismia? Etusivulta pistää silmään ”karmea totuus”: sydänsairaudet ovat naisten yleisin kuolinsyy Suomessa. Joka vuosi niihin kuolee 11 000 naista. Karmea totuus on, että sydän- ja myös keuhkosairaudet yleistyvät entistä nuorempien naisten keskuudessa… Osan selttävät kodin ja työn yhteensovittamisen haasteet…Samaan aikaan ympäristö, media, työpaikat ja läheiset (lue: mies) asettavat naisille huikeita paineita.

Nyt siis sydänkuolemistakin tehdään tasa-arvoasia. Sekö pakottaa valehtelemaan – ei tietysti mitään uutta naisasiadiskurssissa.

Englanninkielinen Wikipedia kertoo, että miehillä sydäntaudit ovat 2-5 kertaa yleisempiä kuin naisilla (ennen vaihdevuosia). Vaihdevuosien jälkeenkään naisten riski ei WHO:n mukaan nouse miesten tasolle. WHO:n tekemän tutkimuksen mukaan sydänkuolleisuuden eroista 40 prosenttia selittyy sukupuolella. Naisten alhaisempaa riskiä selittää estrogeeni, jonka suojavaikutus voi perustua sokerimetabolian ja verenvuotokemian hallintaan sekä endoteelisolujen toiminnan parantumiseen. Varhaisen manopaussin kokeneilla naarasapinoilla onkin kaksinkertainen riski sairastua sydäntauteihin verrattuna samanikäisiin ”normaaleihin” naaraisiin.

Tästä huolimatta saamme lukea suomalaismediasta, että raskaudet, hormonit, lapsen syntymä ja muut sukupuolitekijät altistavat naiset erityiseen riskiin sydänkohtausta ajatellen tai että sydäntautien vaaratekijät ovat naiselle vakavampia kuin miehelle!

Jostakin syystä uskon enemmän Wikipediaa ja WHO:ta kuin Go Red -sivustoa. Mutta vaikka uskoisimmekin, että sydänkuolemat ovat naisten juttu, niin entä sitten? Ei kai edes feministi voi NIIN tyhmä olla, että kuvittelee kaikkien tunnustamiensa sukupuolten kuolevan tasa-arvoisesti kaikkiin tunnettuihin satoihin sairauksiin ja tapaturmiin tai rikosten, sotien, luonnonmullistusten ja erilaisten onnettomuuksien uhreina?

Amerikasta tämäkin vouhotus on peräisin. Olisiko sillä jotain tekemistä sen kanssa, että oikealla tiedolla ei tuossa mahtimaassa ole kummoistakaan arvoa. 90 prosenttia amerikkalaisista uskoo jumalan luoneen Maan. Kaksi kolmasosaa (etenkin nuorista) amerikkalaisista luulee horoskuuppien perustuvan tieteeseen. Neljäsosa ei tiedä Maan kiertävän Aurinkoa – eurooppalaiset eivät tosin ole sen parempia, kolmasosa apinoista on täällä yhtä tietämättömiä… Ja voihan Go Red -humpuuki selittyä niinkin yksinkertaisella seikalla, että feministit ovat kuulleet tutkimuksesta, joka kertoo huijareiden olevan luovempia kuin rehelliset koehenkilöt.

Suomen PuNaiset eivät sentään väitä naisten kuolevan sydämensä vuoksi moninkerroin miehiä useammin. Vaikeaahan se suomalaisessa kontekstissa olisikin. Jos katsellaan vaikka Tilastokeskuksen lukuja: ikävakioitu sydänkuolleisuus on laskenut tasaisesti 1970 -luvulta, mutta silti miesten kuolleisuus on edelleen kaksinkertainen naisten kuolleisuuteen verrattuna:

Ikävakioitu sepelvaltimotautikuolleisuus Suomessa 1970-2012. Kuva: Tilastokeskus

Ikävakioitu sepelvaltimotautikuolleisuus Suomessa 1970-2012. Kuva: Tilastokeskus

Samankaltainen sukupuoliero löytyy melkein kaikista muistakin tilastoista, kuten syöpä-, tapaturma- ja itsemurhakuolleisuudesta.

Kaikesta propagandasta huolimatta mikään ei tee olemattomaksi sitä ainoaa oikeaa tasa-arvomittaria, jonka mukaan miehet edelleen kuolevat naisia selvästi nuorempina ja tämä ero on 1900 -luvulla vain kasvanut:

Vastasyntyneen elinajanodote Suomessa vuosina 1751-2010. Kuva: Tilastokeskus

Vastasyntyneen elinajanodote Suomessa vuosina 1751-2010. Kuva: Duodecim

Naiset elävät pidempään, mutta joskus heidänkin on kuoltava. Aika moni sitten kuolee sydänjuttuihin, mutta ei se ole karmea totuus, se on luonnonjärjestys. Mitä siitä nyt tulisi jos me kaikki seitsemän miljardia apinaa eläisimme ikuisesti? Kampanjamateriaali kuitenkin puhuu 11 000 ennenaikaisesta kuolemasta. Jos 90 -kymppinen kuolee sydämen petettyä, onko se ennenaikainen kuolema?

Karmea totuus PuNaisten mielestä on, että entistä nuorempi nainen sairastuu. Ehkä se olisi vain tas-arvoista kehitystä, naisethan haluavat muutoinkin olla miehiä. Tai ehkä se ei ole kehitystä lainkaan, koska se ei näy mitenkään Tilastokeskuksen luvuissa. Vuonna 2009 työikäisiä (15-64v) naisia tappoi eniten alkoholi, lähes kaksi kertaa enemmän kuin sepelvaltimosairaudet. Vuonna 2012 tästä ikäryhmästä sydänsairauksiin kuoli 4,5 prosenttia naisista mutta 17,4 prosenttia miehistä.

”Huikeat paineet” siis ovat PuNaisten mielestä naisten sydänahdingon yksi syy. Miehillä ei varmaankaan ole paineita? Tai ehkä miehet eivät paineistaan yhtä suureen ääneen valita. Mielenkiintoisinta tietysti on, että nämä paineet ovat lisääntyneet samassa suhteessa kuin naaraiden määrä on päätöksentekijöinä kasvanut. Keuhkosairaudet ovat lisääntyneet, koska naiset ovat ruvenneet tupakoimaan miesten tavoin. Samasta syystä alkoholikin tappaa entistä useamman naarasapinan. Tasa-arvoahan on markkinoitu vaatimuksella, että naisilla pitää olla samanlainen oikeus viettää yhtä huonoa elämää kuin miehilläkin.

Jos ”tasa-arvoa” himoitaan, ehkä pitäisi myös olla valmis maksamaan siitä koituva kustannus?

Kummallista, kuinka suomalaiset kopioivat kaikki ulkomailta tulevat päähinpistot yhtään omia aivosolujaan rasittamatta. Varmaan tästä sydänkampanjastakin olisi syntynyt suurempi yhteiskunnallinen hyöty, jos liikkeelle olisi lähdetty sukupuolineutraalilla asenteella ja materiaalilla. Kaikilla pitäisi jo toki olla hanskassaan tieto siitä, että naaraat ovat ylipäätään vähemmän valistuksen ja ”kasvatuksen” tarpeessa kuin urokset.

Miksei vain voitaisi olla huolissaan sydänkuolemista yleensä? Siksi, että nainen myy paremmin. Naaraiden ahdinkoa autetaan auliimmin kuin miesten. Naaras on siis arvokkaampi sukupuoli. MOT

Toisena vastaavana apinointina tuli oitis mieleen lutkamarssi, joka rantautui Atlantin takaa Suomeen parissa kuukaudessa vuonna 2011. Ei kulunut vuottakaan, kun Helsingin aliopiston ”sukupuolentutkimuksen” oppiaineella oli ilo ojentaa Kristiina -palkinto marssin järjestäjille, koska lutkamarssi edusti ainutlaatuista feminististä toimintaa.

Kaikkien aivopierujen äiti

Mitä syntyy, kun profeministimies silmät viirullaan hotkii feministitädin ulostuksia? Syntyy Kaikkien aikojen aivopieru. Näin otsikoi oman ulostuksensa Marko-Oskari Lehtonen sen jälkeen, kun oli lukenut telaketjuvetoisen Rovaniemen aliopiston professori Terttu Utriaisen lausuntoja. Eikä tämäkään riitä, Marko-Oskarin tekstistä löytyy myös ilmaisu ”megalomaaninen aivopieru”. Näin käy, kun joidenkin apinoiden aivot menevät oikosulkuun kuultuaan sanan raiskaus.

Nyt puhutaan siis ruotsinlaivojen ”räjähdysmäisesti” kasvaneista raiskausluvuista, vaikka ketään eivät oikeat luvut otsikoiden takana kiinnostakaan. Viime vuonna Itämeren lautoilla tehtiin 36 raiskausilmoitusta. Siis ilmoitusta, ei raiskausta. Paljonko Itämerellä sitten kulkee aluksia ja ihmisiä? Kahden suurimman varustamon vuotuinen matkustajamäärä on yhteensä 16 miljoonaa apinaa. Kaikkiaan lauttaoperaattoreita on 17 eli olisiko matkustajamäärä lähempänä 20 miljoonaa?

Jo vuonna 2009 Yle uutisoi raiskausten rajusta lisääntymisestä. Raiskausilmoitusten huippu oli vuonna 2008, jolloin niitä tehtiin 43. Tilastoilla on tapana elää, joten vuonna 2011 ilmoituksia oli enää 17. Siitä ei otsikoita tietenkään revitty.

Tämänkertainen hysteria sai alkunsa Ruotsista, jossa toimittaja Jenny Alversjöllä (naaras) oli pulaa oikeista uutisista. Hän sattui haastattelemaan Tallink Siljan henkilöstöjohtaja Vahur Ausmeesiä (uros), joka sattui lausumaan, että naisten tulee miettiä, kuinka paljon he juovat. He tietävät mihin se voi johtaa.

Siitäkös sitten naisasianaiset taas älämölön nostattivat. Feministien pää-äänenkannattaja Helsingin Sanomat uutisoi asian meillä ensimmäisenä. Tallink Siljan toimitusjohtaja Kadri Land (naaras) menetti tietysti heti hermonsa: tämä on todella surullista ja täysin mahdoton hyväksyä. Se, miten hän sanoo naisista ja juomisesta, on jotain mitä en laisinkaan tunnista. Tämä on asia, jota meidän täytyy tutkia sisäisesti.

Marko-Oskarille tämä sisäinen tutkintakaan ei riitä. Varmaankin Vahur pitäisi ripustaa hirsipuuhun, jotta Marko-Oskarin aivomyrsky laantuisi.

Minä antaisin Vahurille palkankorotuksen. Sellaisen olisi ansainnut myös lutkamarssiin syylliseksi mainittu torontolainen poliisi Michael Sanguinetti, joka tuli varoittaneeksi naaraita seuraavasti: I’ve been told I’m not supposed to say this, however, women should avoid dressing like sluts in order not to be victimized.

Sekä Vahur että Michael ajattelivat vain naisten parasta varoittaessaan heitä ilmiselvältä riskikäyttäytymiseltä. Mutta naisia ei saa neuvoa, näin sanoo feminismin Pyhä Kirja. Tai oikeasti siellä sanotaan, etteivät urosapinat saa mitenkään puuttua naisten vapauteen tehdä mitä vaan päihinsä eli aivoihinsa sattuu milloinkin pälkähtämään. ”Tasa-arvo” kun vaatii, että naisten pitää saada juoda ja polttaa tai lyödä ja naida sydämensä kyllyydestä ilman, että se mitenkään heikentäisi heidän vapauttaan, koskemattomuuttaan, turvallisuuttaan tai terveyttään.

Olisi oikeus ja kohtuus, jos nämä Utriaiset uskonsisarineen ja promiehineen joskus ottaisivat vastuuta sanomisistaan ja opetuksistaan. Sillä lukuisat ovat ne naaraat, jotka ovat heidän löysistä puheistaan vaarin ottaneet ja terveytensä tai jopa henkensä menettäneet. Maailma ei vaan ole eikä koskaan tule olemaan sellainen, etteikö omalla käyttäytymisellä voisi tulevaisuuteensa vaikuttaa.

Se, että niin Vahur kuin Michaelkin on nyt rikollisiksi julistettu, osoittaa kuinka suuri valta feministeillä on. Siihen verrattuna miesten valta on täysin olematon. Voisi jopa kysyä, onko miehillä valtaa laisinkaan tai onko sitä oikeasti koskaan ollutkaan.

Raiskaus on tosiaan kumma sana. Marko-Oskari ei ole ainoa, jonka ajattelukyvyn se näyttää täydellisesti blokkaavan. Ehkä näillä apinoilla on mielessään vain tuntematon puskaraiskaaja, joka väkivalloin hyökkää uhrinsa kimppuun? Tämä eí nyt kuitenkaan ole modernin raiskauksen peruskuva. Raiskaus määritellään nykyään naaraiden keskuudessa aktiksi, johon ei ole anottu lupaa tai jossa naaras ei ole saanut orgasmia tai jos uros muutoin on osoittautunut seuraavana aamuna (tai puolen vuoden kuluttua) idiootiksi tai jos sen naama muuten vaan rupeaa pännimään tai jos tuleekin tarve keksiä ”alibi” omaa puolisoa varten.

Nainen voi nykyään huoletta juoda itsensä säälittävään tilaan ja lähteä tuntemattoman hurmurin hyttiin ja repiä vaatteet miehen päältä ja naida aivonsa pellolle ja silti hänellä on oikeus aamumorkkiksen innoittamana tehdä ilmoitus raiskauksesta. Tietysti sama oikeus on, vaikkei olisi viinilasiin koskenutkaan. Vuonna 2009 tehdyistä raiskausilmoituksista vain 13 prosenttia johti tuomioon. Osa todellisista raiskaajista välttyi tuomiolta todisteiden puuttuessa, mutta luultavasti vielä suurempi osa miehistä oli joutunut väärän ilmiannon kohteeksi. Yleensä näitä vääriä syytöksiä tehtailevia naisia ei rangaista mitenkään. Siinä syitä, miksi raiskausilmoitusten määrä kasvaa. Yksi on vielä mainitsematta: moni naaras kuolaa myös helpon rahatukon perään.

Nämä Marko-Oskarit myös ymmärtävät tahallaan väärin. Ei se, että naisia varoittaa, ole minkäänlainen kannanotto oikeuskäytäntöön. Käräjäsalissa ei tietenkään ole merkitystä sillä onko ollut juovuksissa tai minimekossa. Ratkaisevaa pitäisi olla vain se, perustuuko syyte todellisiin tapahtumiin.

Vahuria syytetään myös siitä, ettei laivayhtiö tunne vastuuta asiakkaistaan. Kuinka sitä vastuuta sitten pitäisi näiden arvostelijoiden mielestä kantaa? Ettei naisille myytäisi lainkaan alkoholia? No siitähän vasta tasa-arvosota syttyisi. Pantaisiinko jokaisen hytin ovelle vartija tarkastamaan, että kaikki menevät vain omiin hytteihinsä? Sen jälkeen kenelläkään ei olisi enää varaa juhlia bilelaivoilla ja ongelma olisi ratkaistu tasa-arvoa kunnioittaen. Tai jospa joka hyttiin asennettaisiin nauhoittava kameravalvonta? Tämä olisi halpa ratkaisu, vaikka seurantahuoneeseen palkattaisiinkin muutama vartija monitoreja tuijottamaan.

Kerronko oman ikimuistoisan ruotsinlaivakokemukseni? Ei se mitään, kerron sen silti.

Kymmenisen vuta sitten olin tulossa työmatkalta Ruotsista ja jostakin syystä olin onnistunut saamaan privaattihytin. Illalla sitten tansseihin. On se mielenkiintoista, että yleensä ensimmäisellä silmäyksellä jo huomaa, kuka on tanssilattian kuningatar. Niin kävi tälläkin kertaa, sillä erotuksella, että nyt kyseessä olikin Todellinen Kuningatar. Harvoin tarjolla siis. Olivat sen muutkin urokset havainneet, sillä tanssiinkutsujista muodostui pieni jono pöytänsä luokse. Siitä huolimatta onnistuin saamaan Hänet parketille. Noin nelikymppinen Kaunotar kertoi toimivansa lääketeollisuuden palveluksessa. Lattialta tullessamme Hän varoitti kohta tulevansa hakemaan minua! Ja toden totta, pian Hän kaivoikin minut esille väkijoukosta ja eikun tanssimaan. Siinä sitten pyörähdeltiin koko loppuilta yhdessä. Saatoin tuntea kateelliset katseet selkäni takana. Orkesterin lopetettua lähdimme kohti hyttejä. Tarjosin tietysti mahdollisuutta tulla tutustumaan omaan asumukseeni. Arvaapa mikä oli pitkän epäröinnin lopputulos: Hän ei uskaltanut, koska ei luottanut omaan itseensä tai siis itsehillintänsä lujuuteen.

Olihan se toisaalta ymmärrettävää. Hän oli naimisissa. Seuraavan aamun tungoksessa katseemme kohtasivat lyhyesti ennen kuin hissinsä ovi sulkeutui. Se katse kertoi kaiken. Elämäni Nainen katosi kaupungin vilinään enkä ollut edes sähköpostiosoitettaan tajunnut pyytää. Näin voi käydä, kun kumpikaan osapuoli ei ollut juonut vettä vahvempaa…

Mainokset

~ Kirjoittanut simpanssifilosofi : 13.04.2014.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

 
%d bloggers like this: