EUROvaalit 2014

Äänestin aikoinani Euroopan unioniin liittymisen puolesta. Olisin äänestänyt myös euron puolesta, jos sitä olisi kysytty. Sittemmin olen huomannut, että olin väärässä. Kaipasin oikeastaan vain muutosta. Se ei näköjään ole paras mahdollinen peruste päätöksille.

EU ei ole lainkaan sellainen, millaiseksi olin sen kuvitellut. Hyvää on ollut liikkumisen helpottuminen ja suomalaisia päätöksentekijöitä tiukempi ympäristöpolitiikka. Siitä huolimatta haluan nyt eroon tästä väärään suuntaan vääntyneestä megavirheestä, jota Euroopan unioniksi kutsutaan. Ei edes tuossa unionin ympäristöpolitiikassa ole mitään logiikkaa. Yksi esimerkki: EU on sallinut deklofenaakin käytön Italiassa ja Espanjassa karjaeläinten ähkyn hoitoon. Aine tunnetaan Intiasta, Nepalista ja Pakistanista, jossa se tappoi kymmenessä vuodessa 99 prosenttia alueen korppikotkista. Euroopan korppikotkista 80 prosenttia elää Italiassa ja Espanjassa. Näin päätettiin siitä huolimatta, että diklofenaakille on olemassa turvallinen vaihtoehto.

Mitä teemme sellaisella organisaatiolla, jonka itseisarvona on laajentuminen sillä tekosyyllä, että se edustaa muita parempaa kulttuuria, minkä vuoksi sillä muka on oikeus käännyttää muita omaan uskoonsa. Eihän tämä mitenkään poikkea siitä kolonialistisesta lähetyssaarnaajamaailmanvalloituksesta, joka aikoinaan tuhosi lukemattoman määrän ihmiskunnan kulttuurisesta monimuotoisuudesta.

Mitä teemme sellaisella organisaatiolla, joka ei noudata edes omia perustuslakejaan tai vakaus- ja kasvusopimustaan.

Mitä teemme sellaisella organisaatiolla, joka ei arvoistaan huolimatta ole sen paremmin demokraattinen, läpinäkyvä kuin noudata mainostamaansa läheisyysperiaatettakaan ja jossa demokratian sijaan ratkaisee raha.

Mitä teemme sellaisella organisaatiolla, jossa suuret valtiot sanelevat yhteisen politiikan sisällön.

Mitä teemme sellaisella organisaatiolla, jossa solidaarisuus ulottuu vain kansallisten pankkien pelastamiseen. Todellinen solidaarisuus on esimerkiksi Saksalle sellainen punainen vaate, että liittokanslerinsa vastustaa sitä kyyneleet silmissä. Solidaarisuus ei kukoista edes Belgian sisällä, kuinka se voisikaan kukoistaa koko Euroopan sisällä. Joka sellaisesta haikailee, on utopisti.

Mitä teemme sellaisella organisaatiolla, joka rakentuu utopioille ja valheille. EU:sta tehdään liittovaltiota, mutta sen ajajat kieltävät hankkeen. Kannattaisi muistaa, että tällaisia suurvaltoja on rakenneltu historia läpeensä eikä mkään niistä ole ikuisesti kestänyt.

Monta muuta kysymystä voisi vielä esittää, mutta nyt ei ole enempään aikaa.

Yhden totuuden politiikka

Otetaan kuitenkin vielä yksi. Mitä teemme sellaisella organisaatiolla, joka on niin kapeakatseinen, että tarjolla on aina vain yksi vaihtoehto. Jyrki Katainen ja Jutta Urpilainen ovat tätä vaihtoehdottomuutta päihimme oikein urakalla takoneet, mutta minua eivät ainakaan ole saaneet uskonsa kannattajaksi. Johtuisiko siitä, että olen uskonnoton?

Onneksi meillä on vaihtoehtoja. Sellaista tilannetta ei olekaan, jossa ei olisi vaihtoehtoja. Sen tajuaminen tosin edellyttää ideologioista vapaata ajattelua. Poliitikoille moinen näyttää olevan mahdotonta, mikä näkyy esimerkiksi Ukrainan kriisin pakotepelleilyssä.

Onneksi kaikkien tutkijoiden aivot eivät ole ideologioiden hallitsemia. Sieltä aina silloin tällöin kuuluu kirkaisuja. Viimeksi kansantaloustieteen professori Vesa Kanniainen on ihmetellyt yhden totuuden politiikkaa. Hänen kokoamansa asiantuntijaryhmä kirjoitti kirjan Euron tulevaisuus – Suomen vaihtoehdot. Siinä euro ei paljon suitsutusta saa. Sen mukaan euroon kuuluva Suomi ei pysty ylläpitämään hyvinvoinnin kasvua. Eurojäsenyys maksaa Suomelle 17 miljardia euroa vuodessa, mikä tarkoittaa kymmenen prosentin miinusta jokaisen suomalaisen tuloihin. Euro on Kanniaisen mukaan historian suurin virhe ja tutkimusjohtaja Elina Lepomäen mielestä muinaisjäänne.

Kanniainen nimenomaan halusi herättää keskustelua, mutta enpä ole huomannut eurouskovaisten sellaiseen taipuneen. Onko kirja liian vaarallinen ja siksi se vaietaan kuoliaaksi? Mielenkiintoista on, että Libera on kustantanut kirjan ja myös Björn Wahlroos pitää EU:n liittovaltiota katastrofina.

Ranskalainen taloustieteen professori Thomas Pikketty on myös kirjoittanut kirjan. Tämä Pääoma 21. vuosisadalla -teos perustuu historian analyysiin ja kertoo, että tuloerot ovat kasvaneet rajusti 1980 -luvulta alkaen. Pikkettyn mukaan tilanne alkaa jo muistuttaa imperialismin ja liberalismin kultakautta ennen ensimmäistä maailmansotaa.

Otetaanpa tasa-arvon vuoksi vielä yksi naarasprofessori, joka on uskaltanut tätä yhden totuuden politiikkaa arvostella. Tampereen yliopiston johtamiskorkeakoulun viehättävännäköinen Helena Forsman lyttää maan rakoon kasvuyrityshypetyksen, jota nykyhallitus pääministeri Käteisen johdolla on vuosikaupalla alamaisilleen saarnannut. Jälleen on kyse pelkästä uskonnosta, sillä Forsman on tutkimuksillaan osoittanut , että Tekesin eli veronmaksajien rahoilla täyteen ilmaa pumpatut ”kasvuyritykset” pärjäävät huonommin kuin pitkäjänteistä työtä harjoittavat ”normaalit” yritykset. Tekes -yritykset itse asiassa tekisivät tappiota ilman tätä tekohengitystä ja monet niistä ovatkin päätyneet konkurssiin.

Miksi meillä(kin) halutaan uskoa vain yhteen jumalaan kerrallaan? Onko se(kin) ihmislajin geeneissä? Vai ovatko päättäjämme niin kykenemättömiä uuden omaksumiseen, että heittävät rahaa mieluummin Kankkulan kaivoon kuin luopuisivat jumalistaan? Onhan muutos tietysti ahdistavaa, sehän voisi jopa johtaa havaintoon, että miljardiluokan yritystuista on enemmän haittaa kuin hyötyä. Muuten kyllä toitotetaan markkinataloutta, mutta valtion rahat otetaan mieluusti vastaan. Kokoomushallituskin leikkaa mieluummin lapsilta kuin yrityksiltä.

EU:n kritiikille löytyy itse asiassa enemmän perusteita kuin EU -uskovaisuudelle. Silti kritiikki leimataan EU -fanien taholta populismiksi ja ääriliikkeiden puuhasteluksi. Onko niin vaikea myöntää, että Euroopan unioni on rakennettu valuvikaiselle perustukselle?

Nyt sitten pitäisi äänestää valuvikaiseen systeemiin korkeasti palkattuja euromeppejä, jotta ”demokratia” toteutuisi! Mutta eihän se toteudu, vaikka unohtaisimme hetkeksi tosiasian, että rahan valta päihittää kaikkialla kansan vallan. Jos alle puolet eurooppalaisista vaivautuu uurnille, demokratiasta puhuminen on vitsi. Suuri osa tästä nukkuvien puolueesta ei nuku, he vain ovat turhautuneet systeemiin. On virhe olla ottamatta tätä kritiikkiä huomioon. Se on virhe eritoten sille rauhanmissiolle, jolla EU ylpeilee.

Vaihtoehdoton vaali

Ketä nyt sitten äänestäisi, jos tavoitteena olisi euron ja ehkä koko unionin romuttaminen? Eihän meillä suomiapinoilla ole yhtään uskottavaa vaihtoehtoa.

Kokoomus. En ymmärrä, miksi kokoomus näyttää kyselytutkimusten mukaan saavan lisäpaikan europarlamenttiin. En ymmärrä miksi kukaan muu kuin prosentin kokoisen eliitin edustajat puoluetta äänestäisivät. Kokoomus näyttäisi olevan erityisesti nuorten suosiossa, ehkäpä siksi, että nuoret muita kärkkäämmin äänestävät kauniita ja rohkeita. Kukapa ei haluaisi rikkaisiin samaistua. Tässä yksi syy, miksi äänioikeusikärajaa ei tulisi ainakaan laskea.

Kokoomukselle kansalaispalkka on punainen vaate. On köyhien oma vika, että ovat syrjäytettyjä. Kokoomus kannattaa tuloerojen kasvua, koska se uskoo leivänmurupolitiikkaan. Siksi meillä seisotetaan apinoita leipäjonoissa. Kokoomus hallitsee häpeällä.

Kokoomuksen koti europarlamentissa on EPP. Sen suurin ryhmä muodostuu saksalaisista kristillisdemokraateista. CDU profiloituu kristilliseksi liikkeeksi. Mitä kristillistä on esimerkiksi siinä, että Saksassa on ollut mahdollista palkata ihmisiä töihin yhden euron tuntipalkalla?

EPP ajaa unioniin liittovaltiomallia. Myös suomalaismepit ovat äänestäneet liittovaltiokehityksen puolesta. Miksi kokoomus kuitenkin kieltää olevansa tällä tiellä? Siksikö, että liittovaltio ei nauti suomalaisten hyväksyntää? Erityisen törkeästi valehtelee eurooppa- ja ulkomaankauppaministeri Alexander Stubb, joka kehtaa väittää, ettei näissä vaaleissa ole kysymys liittovaltiokehityksestä. Siitä tässä nimenomaan on kyse.

Vihreät. Kannatan lähes kaikkia vihreiden ympäristölinjauksia. Mutta. Kokoomuksen puisto-osasto on menossa etukenossa liittovaltioon. Vihreät ovat, jos mahdollista, vielä enemmän nyökällään feminismiin. Tällaisen liikkeen kanssa en halua olla missään tekemisissä.

SDP. Mitä tästä yes we can -unelmapoppoosta voisi sanoa? Hyvä että hyllyttivät Urpilaisen, mutta en usko Rinteeseenkään. Mies, joka sanoo olevansa feministi, ei ole kyvykäs johtamaan laumaa.

Perussuomalaiset. Puoluejohtaja Timo Soinin lempilausahdus kuului aiemmin Missä EU, siellä ongelma. Populistisuudestaan huolimatta, tai ehkä juuri siksi, se sisälsi totuuden siemenen. Viime aikoina en ole tuota siementä enää kuullut. Persut eivät enää vaadi eroa EU:sta eivätkä edes eurosta. Meillä ei siis ole varteenotettavaa EU -kriittistä vaihtoehtoa. En kannata oikeastaan mitään perussuomalaisten kansallisista politiikkalinjauksista, kaikkein vähiten ympäristöpolitiikkaa.

Keskusta. Olisin todennäköisesti äänestänyt Paavo Väyrystä, mutta en todellakaan halua ääneni menevän Olli Rehnin pussiin. Rehn edustaa juuri sitä vaihtoehdotonta, tavallisia apinoita kyykyttävää ja raharikkaita nuoleskelevaa linjaa, mistä EU:ta on syyttäminen. Ei ole puolueen ympäristöprofiilikaan minua tyydyttävä.

Kristillisdemokraatit. Puolue kysyy jumalalta, kuinka mistäkin asiasta olisi päätettävä. Ei kiitos tällaista politiikkaa. Hieman ristiriitaista, että ihokkaan jakamista edustavan Jeesuksen seuralaiset ovat mukana itsekkyyden ilosanomaa ajavassa EPP:ssä.

Vasemmistoliitto. Kuinka minulla on ollut sellainen väärinkäsitys, että vasemmistoliitto olisi heikkojen asialla? Eihän se sitä ole hallituksessa ollessaan edustanut, vaan kokoomuksen vanavedessä ollut siirtämässä pääomia suuryritysten pusseihin. Puolue, joka hallituksessa on osallistunut verokilpailun pahentamiseen, vastustaa sitä nyt vaalipuheissaan. Onko tämä sitä feminististä logiikkaa, jota puolue ilmoittaa edustavansa?

RKP. Onko tämä puolue pelkkä vitsi? Puolue, jonka ainoa tavoite on pakkoruotsin säilyttäminen suomalaiskouluissa ja sen naamioiminen kansainvälisyydeksi. Ei se ole kansainvälisyyttä vaan tyhmyyttä. Suomen kaltaisessa maassa pitäisi opiskella laajempaa kielten kirjoa kuin nykyään. Tämäkin puolue on nyökällään feminismiin ja puolueen kannattajat suhtautuvat kaikkein myönteisimmin liittovaltioon.

Vaaleissa on mukana myös joukko pienpuolueita. Niistä löytyisi tarvittavaa kriittisyyttä, mutta ei se auta, jos ehdokkaansa eivät saa tarpeeksi ääniä. Sieltä saattaa löytyä hyvinkin päteviä tyyppejä, mutta eihän heitä kukaan tunne. Koko kansan Yleisradio ei asiaa auttanut, kun päätti karsia eduskunnan ulkopuoliset puolueet puheenjohtajatenteistä. Gallupkyselyt sen kertovat: apinat äänestävät televisiosta tuttuja naamoja. Kaikki läpi menossa olevat ehdokkaat ovat jo liiankin kuluneita naamoja.

Kenelle viiva vedetään?

Itellahenkilöt ovat rahdanneet puunkoloon harvinaisen vähän vaalimainoksia. Henkilökohtaisen läpyskänsä ovat lähettäneet Sirpa Pietikäinen, Sari Essayah, Tuula Peltonen ja Timo Harakka. Jossain selvityksessähän huomattiin, että miesehdokkaan euro on 93 senttiä. Siitä huolimatta Harakan mainos oli ehdottomasti asiallisin ja parhaiten taitettu. Sääli, että hän on SDP:n listoilla, vaikkakin sitoutumattomana.

Sirpa Pietikäinen on näköjään valinnut Mari Kiviniemen linjan. Muistat varmaan jonkin vuoden takaiset Marin mainokset, joissa hän nojautuu anteliaasti eteenpäin ja tissiensä päälle oli kirjoitettu sana Asiaa! Nyt rankasti photoshopattu, punahuulinen Sirpa kellii kutsuvasti olohuoneen sohvalla. Ja tämä naaras äänesti helmikuun lopulla seksinoston täyskiellon puolesta!

Suosikkinaaraani muuten suunnitteli äänestävänsä Sirpaa. Tämä todistanee, kuinka vapaamielinen ilmapiiri apinametsässä vallitsee. Perustelu valinnalle on kuitenkin hieman huvittava: Sirpa on suurin piirtein ainoa meppi, jonka nimi on naaraalleni tuttu.

Lisäksi kolme puoluetta lähetti yleisempää vaalimateriaalia. Perussuomalaisilta ja kokoomukselta tuli puoluelehden vaalinumero. Nykypäivän kannessa komeili Jyrki Katainen jonkun iäkkään naarasapinan kanssa. Otsikkoteksti huusi: Vaalityötä kriisin varjossa. Kuinka perinteistä. Kriisejä, vaikka sitten keksittyjä, on aina käytetty kansan pelotteluun, jotta oma johtaja saataisiin näyttämään messiaaniselta pelastajalta.

Myös kommunistit lähettivät Hyvinvointivaltion puolesta, ei EU:lle -lehdykkänsä. Anteeksi vaan te kommunistit. Vaikka kuinka olisitte oikeassa tässä unionin arvostelussanne, se ei tee olemattomiksi aikaisempia syntejänne.

Kävin tietysti myös vaalikoneita näpyttelemässä. Missään ei kysytty niitä olennaisimpia kysymyksiä: uskotko jumalaan, oletko feministi tai oletko kapitalisti. Olisi tärkeämpää tietää millaiset asenteet ehdokkaan päätöksiä ohjailevat kuin mikä on mielipiteensä jossain toisarvoisessa asiassa. Arman Alizad kiitti viimeisimmäisessä höpinässään niin Jeesusta kuin jumalaakin läsnäolosta, kun hänellä oli vieraanaan lähetyssaarnaaja, jumalan soturi ja kreationisti Marko Hasanen. Järkyttävä esimerkki siitä, kuinka usko syrjäytttää kaiken muun. En todellakaan halua tällaisia apinoita päättämään laumani asioista.

Ehdottomasti tyytyväisin vaalikonetuloksiin olin, kun Yle paljasti kaikkein huonoimmaksi ehdokkaakseni Henna Virkkusen. Jotain nämä koneet siis näyttävät osaavan tehdä oikein! Toiseksi huonoimmaksi paljastui Alexander Stubb ja kolmantena pyörähteli Mikael Jungner.

Mikään kuudesta testaamastani koneesta ei sen sijaan läytänyt minulle oikeaa ehdokasta. Tarjolle kyllä tuotiin niin muutos 2011:n, itsenäisyyspuolueen, piraattipuolueen kuin kommunistienkin ehdokkaita. Mutta kun politiikkansa ei kokonaisuutena nappaa, niin en taida koukkuun tarttua. Itsenäisyyspuolueenkin taustalta kurkistaa kristillisyys. Itsenäisyys ei ole mikään itseisarvo. Koti, uskonto ja isänmaa -hokema ei nyt vaan ole apinametsässä kovin korkeassa huudossa. Ongelma on siinä, että EU on huono vaihtoehto itsenäisyydelle. Jopa Venäjä olisi meille parempi yhteistyökumppani.

Ketä nyt sitten äänestäisin, kun en halua EU -satraapeille sitä iloa suoda, että jäisin sohvalle makaamaan? Pohdinta on edelleen kesken. Olisiko se Sampo Terho, joka on ansiokkaasti paljastanut kokoomusksen kaksilla rattailla ajamisen ja vastustanut europarlamentissa ryhdikkäästi kaikkia feministisiä aloitteita?

Mainokset

~ Kirjoittanut simpanssifilosofi : 24.05.2014.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

 
%d bloggers like this: