KAKSI SOKERIPALAA

Se tekee, joka parhaiten osaa. Vapaassa yhteiskunnassa tuloksena on sukupuolten välinen ero ammattien sukupuolijakaumassa – eli se paljon kauhisteltu segregaatio.

Varmaan moni näille apinasivuille eksynyt on ajatellut, että tuolla simpanssilla on päässä vikaa. Hän on aivan oikeassa. Viime aikoina olen ollut kaikenmoisissa tutkimuksissa huimauksen vuoksi. Ihan kiitettävästi on verovaroja palanut, mutta syytä ei vain ole löytynyt. Kaikkien analyysien perusteella minun pitäisi olla lähes stubbimaisessa huippukunnossa. En vaan ole.

Aivan aluksi haluan kiittää julkista terveydenhuoltoa. Se on jälleen kerran yllättänyt hyvällä palvelulla, kiitettävänoloisella asiantuntemuksella ja kauniilla hoitajattarilla. Ihan aina ei ole näin ollut, kun ”hoitotakuu” on venynyt kahden erikoissairaanhoidon yksikön osalta kahdeksaksi kuukaudeksi ja kerran yhdeksäksi (!) kuukaudeksi. Tämä silmäpoliklinikan tuottavuus herätti muutenkin mietteitä. Keski-ikäinen naislääkäri tutki näköni ja kutsui sitten paikalle George Clooney -oloisen mieslääkärin. Tämä teki samat tutkimukset toistamiseen, tosin puolta nopeammin. Ampui sitten laserilla reikiä valekaihiin ja sen jälkeen passitti naislääkärille lopputarkastukseen. Sekään ei mennyt putkeen, sillä Clooney joutui jälleen toistamaan samat toimenpiteet!

Myös tämä huimausepisodi saattaisi antaa aihetta pieneen tuottavuuden viilaukseen. Triagehoitaja pohti aikansa, päästäisikö minut erikoissairaanhoidon päivystykseen vai pistäisikö flunssapotilaiden jatkoksi peruspotilaiden joukkoon. Tajusi onneksi soittaa lääkärille ja niin pääsin asianmukaisiin tutkimuksiin. Ei tämä ollut ensimmäinen kerta, kun triagehoitsun asiantuntemus on jäänyt askarruttamaan.

Päivystyslääkäri teki tutkimuksensa ja määräsi minulle kaksi uutta lääkettä, ei tosin muistanut minulle niistä mitään mainita. Se selvisi vasta päivystysosastolla, jonne minut määrättiin tarkkailtavaksi. Osastolla hoitaja teki samat mittaukset, jotka oli juuri kymmenen minuuttia aikaisemmin tehty kerrosta alempana ja joiden tulokset näkyivät mukana seuranneissa papereissa. Kertomukseni oli siis kirjoitettu käsin paperille ja nyt se kaiken kukkuraksi kopioitiin alakertaa varten! Todellinen tietoyhteiskunta meillä…

Minut meinattiin panna myös tippaletkun päähän, koska ”se on normaali menettely”. Onneksi avasin suuni, sillä kyseinen toimenpide ei mitenkään olisi liittynyt vaivani hoitoon. Seuraavana päivänä minut ulkoistettiin, mutta kun hoitajat eivät uskaltaneet päästää minua kotiin, lähettivät taksilla terveyskeskuksen vuodeosastolle. Arvaa protestoinko. Siis sinne hautausmaan porstuana tunnettuun laitokseen. Tunne vain vahvistui ulko-ovesta sisään astuttuani sillä ensimmäinen näkemäni viitta opasti kappeliin!

Käytännössä paikka ei ollut niin paha, sillä ankeutta lievensi hoitajattarien suloisuus. Onneksi meillä on näitä enkeleitä! Yhteen heistä olisi voinut vaikka rakastua ja pari muutakin ylsi missitasolle. Myös ruokasalissa ja terassilla tapaamani potilaat olivat iloinen yllätys; niin täyspäistä analyysiä poliitikkojemme kyvyttömyydestä, että siihen oli helppo yhtyä.

Erityisesti yksi asia ihmetytti kummassakin yöpymispaikassa. Minulta kysyttiin moneen kertaan ruoka-allergioista ja juomatoiveista sekä miten haluan kahvini juoda. Pannaanko maitoa, kermaa tai sokeria. Toiveestani huolimatta joka ikinen kerta lautaselta löytyi kaksi sokeripalaa. Siis kolme kertaa päivässä. Vuodessa se tekee 2190 sokeripalaa yhtä potilasta kohti. Kuinka monta potilasvuorokautta Suomen sairaaloissa vietetäänkään?

Eletäänkö nyt vuoden parasta salaatti-, tomaatti- ja kurkkuaikaa? Suositusten mukaan marjoja, hedelmiä ja kasviksia pitäisi syödä vähintään puoli kiloa päivässä. Kotona se onnistuu helposti, mutta ei näissä sairaaloissa, joissa elävän ravinnon päiväannos yltää tuskin sataan grammaan. Punaposkisista tomaateista näkyi vain siivu. Kuinka täällä pärjäävät ne, jotka makaavat huoneissaan kuukausi- tai vuositolkulla?

Onneksi pääsin pois viikonlopun jälkeen. Kun päälleen pukee sairaalan pyjaman, laitostuminen alkaa saman tien. Vaarallinen ilmiö.

Miten tästä nyt rakentaisi aasinsillan seuraavaan aiheeseen? Ehdottaisiko, että potilaiden seksuaaliterveyteenkin alettaisiin vihdoin kiinnittää huomiota? Nythän se täysin laiminlyöty elämän osa-alue ja oikestaan ainoa, johon ei ole tarjolla mitään palveluja. Aloitettaisiinko vaikka siitä, että hoitajat tai edes fysioterapeutit työskentelisivät osan aikaa yläosattomissa? Naaraiden paljailla rinnoilla olisi ihmeitä tekevä vaikutus urospotilaiden paranemiseen. Ehkä naarapotilaat saisivat elämyksiä mieshoitajien sixpackeistä?

Yläosattomuuden ideologiaa tukee myös ranskalaistutkimus, jonka mukaan rintaliiveistä on naisille enemmän haittaa kuin hyötyä. Rintsikoiden pukeminen onkin yksi niistä monista asioista, joita apinat tekevät vain koska ”niin on tapana” ja koska kokoomuksen hehkuttama yrityselämä meitä siihen manipuloi.

Maria Belen Rodriguez

Maria (91-61-91) on 30 -vuotias argentiinalainen ”showgirl”, malli, näyttelijä ja TV-idoli, joka on poseerannut paljaine tisseineen miestenlehtien sivuilla niin kuin kaikki Telluksen vakavastiotettavat tähtöset ovat tehneet. Miksi juuri hän nyt sitten on pompannut otsikoihin jopa täällä piskuisessa Suomessa?

No siksi, että hän haastoi jo vuonna 2006 sekä Googlen että Yahoon oikeuteen, koska hakukoneet tuottivat hänen nimellään pornosivuille johdattavia linkkejä. Se kuulema on pilannut hänen elämänsä ja tietysti hänen kahden lapsensakin elämä on vaarassa tällaisen moraalittomuuden keskellä. Maria näyttää aivan oikeasti uskovan, että juuri hakukoneet rahanhimossaan yhdistelevät hänen nimensä X-sivuille.

Pitäisikö olla huolissaan Argentiinan oikeuslaitoksen tasosta, kun yksikään asianajaja ei ole viitsinyt selittää hänelle, että hakukoneet vain neutraalisti etsivät kulloiseenkin hakuun parhaiten täsmäävät tulokset. Vielä enemmän huolta lisää se, että alemmat oikeusasteet ovat jo määränneet Marialle korvauksia maineen menetyksestä! Taistelu kuitenkin jatkuu, sillä tokihan hakukoneyhtiöt ovat moisesta älyttömyydestä valittaneet.

Tyhmempi ihmettelee sitäkin, miksi vain nämä kaksi hakukonetta istuvat syytettyjen penkillä.

Normiuroksen on mahdoton ymmärtää Marian ajatuksenjuoksua. Jos on 91-61-91 ja vapaaehtoisesti (suuria palkkioita vastaan) poseerannut tisseineen suurelle yleisölle, niin mikä siinä nyt on niin kauheaa, jos urosapinat kuolaavat kuviensa perään? Eivätkä nuo Marian hakutulokset ole mitään verrattuna esimerkiksi Anna Abreun vastaaviin. Anna ei tiettävästi ole koskaan edes nakuna julkisuudessa keikistellyt. Voisiko tästä tehdä sellaisen johtopäätöksen, että Anna on Mariaa seksikkäämpi, koska hän näin kovasti inspiroi seksisivujen ylläpitäjiä?

Tulipa tuossa surffatessa törmättyä apinapornosivullekin. Nimestään huolimatta ei kovin kiinnostava palvelu. Mielenkiintoisen havainnon siellä kuitenkin saattoi apinoiden käyttäytymisestä tehdä. Sivustolla lukijat saavat pisteyttää kuvia ja näyttäisi siltä, etteivät eniten pisteitä suinkaan kerää härskeimmät, vaan kauneimpia naaraita esittävät tyylikkäät (jopa mustavalkoiset) kuvat.

Maria perustelee sensuurivaadettaan myös sillä, ettei ole prostituoitu. Siis mitä ihmettä? Tarkoittaako paljas rinta Argentiinassa prostituutiota? Ja jos tarkoittaa, miksi hän sitten on tissinsä kaupallistanut? Ja mitä sitten, vaikka häntä luultaisiinkin rakkauden ammattilaiseksi, maailman vanhimman ja kansanterveyden kannalta tärkeän ammatin harjoittajaksi?

Maria siis pelkää leimautuvansa maailman toiseksi tärkeimmän työn tekijäksi. Tärkeintä on tietysti rakkauden ammattilaisten edustaman toiminnan seurauksena maailmaan putkahtelevien pentujen hoitaminen – johon nyky-yhteiskunnalla ei yllättäen näytä olevan varaa. Jos joku nyt on seksikaupasta toista mieltä, on jämähtänyt vuosisataisten perinteiden ummehtuneeseen kellariin. Miksi iloammatin harjoittajien muka pitäisi olla ainoa hyväksytysti syrjitty ihmisryhmä? Kaikille seksikauppaa vastustaville sopii sanoa meidän suvaitsevaisten ikiaikainen ohje: kaikki on asenteestasi kiinni. Siirry jo meidän modernien ihmisten maailmaan. Muinaisen pääministeri Kataisen sanoin: ryhdy kuluttamaan, että talous pelastuu. Palvelut ovat tunnetusti ympäristöystävällisin tapa käyttää rahaa. Kaikki siis ilotaloihin BKT:n kasvusta nautiskelemaan!

Alexander Stubb

Jos on Argentiinassa kehitysmaan piirteitä, niin Euroopan unioni näyttää vajoavan vieläkin alemmalle tasolle. EU -tuomioistuin on antanut päätöksen, jonka mukaan tavallisilla apinoilla on oikeus tulla unohdetuiksi. Kuka tahansa voi nyt vaatia hakukoneyhtiö Googlea poistamaan hakutuloksista itseään koskevia vanhentuneita tietoja. Nyt siis Jan Vapaavuorikin voi poistattaa nuoruuden toilailunsa Googlen listauksista. Ihmisten muistista niitä ei kuitenkaan (vielä) tällä päätöksellä pois pyyhitä.

Poistettavan tiedon ei edes tarvitse olla virheellistä, riittää että se on ”epäoleellista”. Kuka epäolennaisuuden määrittelee? Oikeasti tässä on tietysti kyse sensuurista. Herää kysymys paitsi tuomioistuimen täysijärkisyydestä (miksi päätös koskee vain yhtä hakukonetta) myös Euroopan unionin tavasta suhtautua todellisuuteen. Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun EU:ssa yritetään mennä perse edellä puuhun eli ollaan täysin tietämättömiä siitä, miten ihmislaji käyttäytyy. Alamaisten pitäisi todella olla huolissaan tällaisen massiivisen organisaation typeristä tempauksista.

Sensuuriajattelu näkyy kaikessa EU:n toiminnassa. Se näkyy vaikkapa vaateissa kriminalisoida feminismin kritiikki tai komission puheenjohtaja Jose Manuel Barroson kommenteissa EU -vaalien jälkeen. Yhtäkkiä demokratia unohtui, kun eurooppaliset apinat äänestivät hänen ja muun eliitin mielestä väärin. Barroso kutsui heti vaalituloksen selvittyä koolle EU -myönteiset ryhmät puolustamaan ”eurooppalaisia arvoja” euroskeptikkoja vastaan. Mitä skeptikkojen arvot sitten muuta ovat kuin eurooppalaisia arvoja? Mihin se monikulttuurisuuden ylistys yhtäkkiä katosi? EU -eliitti suvaitsee vain omat ajatuksensa ja jos heidän toiveensa ei toteudu, Euroopassa aletaan jälleen vainota ”vääränlaisia” ihmisiä. Tämä leimaaminen on jo alkanut.

EU on yksinkertaisesti väärä tapa kansainvälistyä. Politiikassa on aina oltava vaihtoehtoja. EU ei näytä moniarvoisuutta sallivan.

Samanlainen ajattelu näkyi myös Jyrki Kataisen ja muiden kokoomuslaisten eurooppahippien vaalienjälkeisissä kommenteissa. On vain yksi oikea totuus ja se on kokoomuksen sekä EPP:n totuus. Huvittavaa kuinka Katainen hehkutti sekä kokoomuksen että EPP:n vaalivoittoa, vaikka puolueensa ääniosuus väheni Alexander Stubbin menestyksestä huolimatta ja EPP menetti kerrassaan viidesosan edustajistaan. Kataisen käytös kertoo kansalle, että on aivan turha äänestää koska vain tietyn ajatussuunnan ihmisiä arvostetaan.

On aika erikoista ettei sen paremmin Barroso kuin Katainenkaan näytä ymmärtävän eurojytkyn olevan heidän omaa syytään eli harjoitetun liittovaltiopolitiikan seurausta. Tietysti heidän täytyy se ymmärtää, mutta he eivät voi sitä julkisesti myöntää. He tulisivat samalla myöntäneeksi, että politiikan suuntaa on rukattava. Sitä he eivät koskaan tule vapaaehtoisesti tekemään.

Vihreiden Ville Niinistökin selitteli huonoa vaalitulosta sillä, että puolueen olisi pitänyt saada teemansa paremmin esille. Ei siis ajatustakaan siihen suuntaan, että teemoissaan voisi olla jotain vikaa tai etteivät ne yksinkertaisesti nauti äänestäjien suosiota.

Eurokratia vain varjo demokratiasta. Luettelenpa tässä vain kolme ilmeisintä syytä. Äänestysprosentti on alle 50, mikä käytännössä tarkoittaa, että lähinnä vain EU -mieliset käyvät uurnilla. Jos äänestysprosentti olisi 80, EPP olisi pienimpiä ryhmiä EU -parlamentissa. Voi olla, ettei koko EU:ta olisi enää olemassakaan. Kun politiikkaa harjoitetaan nykyiseen tapaan vähemmistön ehdoilla enemmistöä (vaikkakin äänetöntä sellaista) huomioon ottamatta, tilanne kärjistyy ennemmin tai myöhemmin konfliktin asteelle.

EU on hyväosaisten projekti, jossa raha ratkaisee. EU ei kykene minkäänlaiseen uudistumiseen, koska eliitin intressien tuvaaminen estää ilmeisimpienkin epäkohtien korjaamisen, kuten vaikkapa veroparatiisien sulkemisen tai europarlamentin kulkurielämän. Kuukausittaista muuttoruljanssia vastustaa suuri enemmistö mepeistä, mutta sillä ei ole mitään merkitystä arvovaltakysymysten rinnalla.

Sitten on tämä Kauniit ja Rohkeat -syndrooma, jonka olemassaolosta Alexander Stubb on loistava esimerkki. Luulisi, että häntä äänestäisi vai muutaman prosentin suuruisen raharikkaiden edustajat, mutta toisin näyttää olevan. Kaunareden seuraajat ovat tavallisia ja vähäosaisia apinoita, joille TV -sarja edustaa unelmaa paremmasta maailmasta. Ei kai yksikään köyhä halua surkimukseen samaistua? Köyhyysdiggailu on lähinnä humanistien mukasivistynyttä virtuaalista maailmanmatkailua. Oikeasti moni syrjäytetty äänestää Stubbin kaltaisia poliitikkoja kuvitellen saavansa palkinnoksi niitä kuuluisia pöydiltä tipahtelevia leivänmuruja. Suuri osa Stubbia äänestäneistä teki valintansa ilman minkäänlaista käsitystä hänen politiikastaan, pelkän olemuksensa ja ”hampaidensa” vuoksi.

Tuota tyypillistä Stubb -fania voisi verrata naaraaseen, joka juurikin kävi tuttavahierojan asiakkaana. Kehui siinä päydällä rentoutuessaan olevansa innokas jalkapallon seuraaja ja käyvänsä katsomassa kaikki Apinametsän edustujoukueen matsit. Kysyi siinä sitten hieroja, että seuraako asiakkaansa kuinkakin tiiviisti Brasilian MM -kisoja television ääressä. No, ainakin kaikki Suomen pelit aion katsoa, kuului vastaus…

Lola Odusoga

Jos kokoomus oikeasti ajaisi Suomen etua ja vastuullista politiikkaa, kuten se puheenjohtajiensa suulla maireasti kehuu tekavänsä, meillä pidettäisiin elokuussa ennenaikaiset eduskuntavaalit.

Näin ei kuitenkaan tehdä, koska hallituspuolueiden kannatustilanne ei sitä salli. Puolueen etu menee jälleen kansalaisten hyvän edelle. Viimeaikaisten merkkien perusteella näyttää siltä, ettei pätkähallitus saa edes sote -uudistusta tehdyksi. Stubbin puheiden mukaan kokoomuksen tärkein paimennettava asia on tässäkin yhteydessä yksityisen sektorin voitoista huolehtiminen!

Kokoomuslaiset tietenkin kehuivat, kuinka heillä oli kolme erittäin pätevää puheenjohtajaehdokasta. Sallikaa minun hymyillä. Entinen nuorisorikollinen, pohjalaisakka ja idealisti. Ja puolue valitsi heistä kaikkein vaarallimman eli idealistin! Mietipä, mitä idealistit ovat historian saatossa saaneet aikaiseksi. Mainitsen vain yhden sanan: Neuvostoliitto. Keksit aivan varmasti jatkoa omin päin.

On helppo ymmärtää, että stubbimaiset elkeet ihastuttavat varsinkin nuoria apinoita. Ei väliä, mitä Stubb sanoo, kunhan sanoo sen seksikkäästi ajan hengen mukaan. Stubb onkin helppo saada kiinni löysistä puheista. Hän muun muassa väittää, että Suomessa tuloerot ovat maailman pienimmät. Ei pidä paikkaansa. Suomen tuloerot eivät ole edes Euroopan pienimmät, sillä Suomen edellä porskuttaa niin Norja, Slovenia, Islanti, Ruotsi, Tsekki, Slovakia kuin Hollantikin. Stubbin ihailemia suurten tuloerojen maita ovat Latvia, Espanja, Portugali, Kreikka, Bulgaria, Romania… Tähän joukkoonko uusi pääminisrimme meidät haluaa johdattaa?

Idealismi on kaikkien ismien äiti ja siksi se on myös ismeistä vaarallisin. Jokaisen aatteen idealistisiipi pitää itseään muita parempina apinoina ja siksi on vaarana, että yhteiskuntaa ruvetaan kehittämään tyhjän päällä oleville uskomusrakenteille. Esimerkiksi feminismi on puhdasta idealismia. Heidän teeseistään ei löydy hajumolekyylin vertaa totuutta tai ihmisen lajityypillisen käyttäytymisen ymmärrystä. He suorastaan kieltävät ihmisen käyttäytymisen biologisen perustan.

Feminismin valta kuitenkin perustuu juuri tähän ihmisen lajityypilliseen käyttäymiseen, jonka mukaan lauman urokset kokevat tärkeimmäksi tehtäväkseen naaraiden ja jälkikasvun suojelemisen. Feministit hyödyntävät tätä biologista ominaisuutta tietämättään tai härskin tietoisesti. Uhripuhe on tätä tyypillisimmillään. Vaikka perheväkivallasta 70 prosenttia on naisten tekemää, silti vain naiset kelpuutetaan uhreiksi.

Yksi osoitus miesten geeniin sidotusta suojelumissiosta löytyy vankilasta. Vankilatappojen kohteina ovat lähes aina naisten tai lasten pahoinpitelyyn syyllistyneet urokset.

Toiseksi esimerkiksi voisi ottaa jalkapallolegendaksi mainitun Atik Ismailin. Hänhän tyrmistyi Veikkauksen jalkapallon MM -kisoihin liittyvästä mainoksesta niin, että luonnehti sitä järkyttäväksi sovinismiksi. Näin hän hän tuli uhranneeksi koko urossukupuolen oikeutuksen lajityypilliseen käyttäytyniseensä ja huumoriinsa vain siksi, että luulee pienen feministijoukon edustavan naisia. Näin hän uskoo suojelevansa naarassukupuolta.

Veikkaus joutui pahoittelemaan aiheuttamaansa mielipahaa ja sensuroi mainoksensa syvimpään helvettiin. Väärin toimittu. Oikea tapa olisi ollut osoittaa kansalaisrohkeutta ja puolustaa mieserityisyyden tilaa yhteiskunnassa. Koska näemme ensimmäisen pörssiyrityksen, joka ylpeänä ilmoittaa, ettei heidän johtokunnassaan ole ensimmäistäkään naarasapinaa?

Samanlainen futikseen liittyvä mainos julistettiin seksistiseksi myös Saksassa vuosi sitten. Näitä vastaavia tapauksia ilmestyy harvasepäivä, kun idealistit pahoittavat mielensä ja vaativat, että kaikkien maailman apinoiden pitää käyttäytyä juuri niin kuin he oikeaksi katsovat. Tavallisesti tämä tarkoittaa sitä, etteivät urosapinat voi enää käyttäytyä lajityypilliseen tapaansa. Tästä aiheutuu tietysti stressiä. Jokaisen luulisi tietävän, mitä ylenmääräisestä stressistä seuraa.

Poliisiammattikorkeakoulun tutkimuksesta on meuhkattu mediassa laajalti. Ehkäpä siksi, että siinä selitetään äitien väkivaltaisuutta stressillä. En ole koskaan huomannut, että miesten väkivaltaisuutta tällä tavalla ymmärrettäisiin ja olemattomaksi selitettäisiin. Voihan se olla niin, että miesten väkivaltaisuus lisääntyy samaa tahtia kuin heidän oikeutuksensa miehenä olemiseen kaventuu. Suomessa on menty jo niin pitkälle, että ”seksistiset mainokset” on kielletty lailla. Ikävä vain, että kaikki kuluttajaviraston esimerkit perustuvat ideologiselle ihmiskuvalle. Ulkonäkö ja seksikkyys kun ovat ihmislajin parinvalinnan perustassa. Onko idealististen lainsäätäjien tarkoituksena lopulta kieltää heteroapinoiden pariutuminen kokonaan?

Lola Odusogan näkemys todistaa, etteivät oikeat, feminiiniset naiset ymmärrä tällaista seksismihysteriaa. Eivät tietenkään, koska heidän estrogeenitasonsa ovat normaalin rajoissa, päin vastoin kuin pelkkiä ongelmia ympärillään näkevillä naisasiasotureilla.

Phumzile Miambo-Ngcuka

Voisiko odottaa, että YK:n naisjärjestö UN Womenin pääjohtajan tasoisella apinalla tulisi olla jonkinlainen realistinen käsitys ihmislajin käyttäytymisestä? Pääjohtaja Phumzile Miambo-Ngcuka vieraili pari viikkoa sitten Suomessa, joka muuten sattuu olemaan järjestön kolmanneksi suurin rahoittaja. Toimittaja Terhi Säynäjärvi kirjoitti sankaristaan kokosivun jutun Keskisuomalaiseen (15.6.).

Naisjärjestö on samalla YK:n tasa-arvojärjestö, mikä kertookin olennaisen ”tasa-arvosta”. Lehtijuttu paljasti, ettei Phumzile todellakaan ymmärrä edes ihmislajhin käyttäytymisen perusteita. Pitäisikö olla huolestunut?

Voihan tietysti olla, että Phumzile vain jättää kertomatta, mitä kaikkea tietää. Onko tällainen hyväksyttävää oman ryhmän etujen ajamisessa? Näyttää olevan, haluamme laumaeläminä uskoa hyvin markkinoituihin valheisiin. Kuten on tullut monesti todetuksi, laumaan mahtuu aina vain yksi virallinen ”totuus” kerrallaan.

Säynäjärvi oli otsikoinut juttunsa näyttävästi: Vaiettu julmuus. Vaiettu julmuus on naisten kaltoinkohtelua. Vaikea ymmärtää, kuinka tätä kukaan voi hyvällä omallatunnolla vaietuksi luonnehtia, kun sitä on mediassa ainakin neljännesvuosisadan ajan joka päivä vatvottu. Jos jostain oikeasti vaietusta haluttaisiin otsikoita repiä, niin sellainen olisi miehiin kohdistuva väkivalta. Jos perheväkivallastakin 70 kohdistuu miehiin, miksi vain naiset ovat uhreja?

Selitys on tullut jo edellä kerrottua. Miehet eivät ole arvokkaita, siksi. Evoluutio on pannut apinat geenitasolla huolehtimaan vain naisista, siksi. Myös miehet ovat huolissaan vain naisista, siksi. Tätä ei arvon pääjohtajakaan näytä ymmärtävän, kun hän ylpeänä esittelee järjestönsä uutta keksintöä He for She -kampanjaa. Sen avulla miehiä houkutellaan puhumaan naisten ihmisarvoisen elämän puolesta. Ei tässä mitään uutta ole; evoluutio on keksinyt asian jo miljoonia vuosia sitten.

Phumzilen ja samalla koko yhteisön sokea piste paljastuu, kun hän tekee politiikkaa 200 nigerialaistytön sieppauksella ja kuinka ”siitä ei kukaan enää kahden kuukauden päästä puhu mitään”. Sen lisäksi, että väite puhumattomuudesta ei pidä paikkaansa, hän autuaasti jättää kertomatta, kuinka terroristijärjestö Boko Haramin hyökätessä kouluihin poikaoppilaat ammutaan, heidän kurkkunsa viilletään auki tai heidät poltetaan elävältä. Tyttöjä kehotetaan pakenemaan tai pahimmassa tapauksessa heitä otetaan panttivangeiksi. Tätä tuskin olet valtamedian sivuilta lukenut. Tietysti voisi olettaa, että Phumzilen tasoinen johtaja olisi asiasta tietoinen.

Tämä kertoo siitä määrättömästä ja vaietusta kuilusta, joka naisten ja miesten tasa-arvon välillä vallitsee. Kaltoinkohdellun tytön taustalta löytyy aina tapettu poika. Tasa-arvo-ongelmista 80 prosenttia koskee miehiä, mutta se ei ole uutinen, koska nainen on aivoissamme se arvokkaampi sukupuoli.

Kaikesta huolimatta, oikein auvoista juhannusta kaikille lukijoilleni!

Mainokset

~ Kirjoittanut simpanssifilosofi : 20.06.2014.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

 
%d bloggers like this: