VALHEELLA MENESTYKSEEN?

Olenko Suomen ainoa poninhäntäbongari? Piti taas käydä sairaalassa ja verinäytteitähän siellä aina halutaan. Ei se aina ole ikävää. Joskus näytteenottajaksi sattuu kaunis naarasapina. Tällä kertaa Hän oli Nainen huipulta. Kiinnitin huomiota myös taidokkaasti sidottuun sivuponinhäntään. Kun kilttinä uroksena voinut kauneuttaan suoraan kehua, ylistin hänen poninhäntäänsä. Hän kiitti aamuvarhaisesta kommentista yllättyneen ja iloisen oloisena todeten, etteivät miehet yleensä ymmärrä hiusten päälle. Miehetkö eivät ymmärrä poninhäntien päälle? Korjatkaa heti tilanne ja antakaa myönteistä palautetta, kun siihen on aihetta!

Uutisankkuri Matti Röngän maine luotettavana ja täysipäisenä tiedonvälittäjänä koki muutama viikko sitten melkoisen kolauksen, kun hän rupesi Ylen pääuutisissa höpöttämään kalpellimestarin ammattia riivaavasta ”rakenteellisesta tasa-arvo-ongelmasta”. Näinkö tasa-arvousko estää toimittajien(kin) kyvyn itsenäiseen ajatteluun?

Aihe oli nostettu jopa yhdeksi lähetyksen pääaiheista: ”Klassisesta musiikista löytyy yhä rakenteita, jotka eivät ainakaan tue tasa-arvoajattelua ja tuntuvat kaikkiaan kuuluvan menneeseen maailmaan. Yksi esimerkki tästä on kapellimestarin ammatti”.

Uutinen” perustui kapellimestari Satu Simolan henkilökohtaiseen turhautumiseen urakehityksensä vaiheesta. Voisi miettiä, millaiseksi mediamaailma muuttuisi, jos miehetkin vaatisivat saada nimensä otsikoihin aina, kun jokin vastoinkäyminen rupeaisi mieltä rassaamaan.

Naisten kapellimestaroiminen on klassisen musiikin piirissä edelleen kuuma peruna, ainakin mikäli uskoisimme toimittaja Jussi Mankkista. Hän perää asennemuutosta haastateltuaan Satu Simolaa, jolle hän ei uskaltanut esittää ensimmäistäkän kriittistä kysymystä. Töräytykset kapellimestari Vasili Petrenkosta ja Jorma Panulasta hän oli niellyt sellaisinaan. Simola kauhisteli muun muassa Sibeliusakatemian opettajalta saamaansa kommenttia kapellimestarikoulutusta suunnitellessaan: ”Kuule, naisen aivot eivät siihen oikein sovi”. Satu ”paljasti” myös  ilmiön maailmanlaajuisen mittakaavan; esimerkiksi Saksan 130 orkesterista vain yhtä johtaa nainen. Hän vetosi siihen, että nyt eletään 2000 -lukua eikä hyväksynyt perusteluja sukupuolten biologisista eroista tai siitä, että miessoittajien keskittyminen vosi herpaantua, jos tahtipuikkoa heiluttaisi seksikäs nainen. Satu myös kieltäytyi vastaamasta kysymykseen, johtaako nainen orkesteria eri tavalla kuin mies: ”Merkittävää on se, kysytäänkö tätä kysymystä jonkin toisen ammatin kohdalla, että tekeekö miestoimittaja tota asiaa eri tavalla kuin naistoimittaja”.

Ja tämä valitus aikana, jolloin joka toisen marketin pihassa seisoo mansikkakoju ja siinä kaunis, hoikka ja pitkähiuksinen mansikkatyttö. Ei koskaan mansikkapoika. Onhan tällainen segragaatio aivan ymmärrettävä. Itse kauppiaat ovat useimmiten miehiä ja tietävät, että tuotteet menevät näin paremmin kaupaksi. Voihan siellä kauppiaan takaraivossa kyteä toivon kipinä siitäkin, että pääsisi siinä sivussa kevyestä kesäseksistä nautiskelemaan.

Hormoni

Minulle on henkilökohtaisesti aivan sama, millainen apina noita konsertteja puikottaa. En ylipäätään ymmärrä, miksi länsimaissa on jumiuduttu paapomaan vanhanaikaista, kallista ja mahtipontista klassista musiikkia. Pärjäisimme mainiosti ilman tätäkin rakenteellista muinaisjäännettä. Soitinvalikoimakin on rajoittunut, vaikka maailma on täynnä mitä erilaisimpia instrumentteja. Kuuntelen mieluummin vaikka tuvalaismuusikoita (kas kun kaikki nämäkin soittajat sattuvat olemaan miehiä) kuin Wienin filharmonikkoja.

Wienin filharmonikkoja pidetään yhtenä maailman parhaista sinfoniaorkestereista. Top -kolmeen mahtuvat orkesterit ovat koko historiansa ajan olleet mieskapellimestarien käsissä. Simola ehti muuten haukkua wieniläiset siitäkin, että he palkkasivat ensimmäisen naisen soittamaan vasta vuonna 1997. Maallikko tulee pohtineeksi, että tässäkö onkin syy orkesterin menestykseen…

Maailma ei kehity omista ongelmista valittamalla vaan tekemällä. Mikään ei estä Simolaa panemasta pystyyn maailman parasta sinfoniaorkesteria, johon ei tietenkään palkattaisi yhtään miestä. Markkinatalous, ei jokin salaperäinen patriarkaattipaholainen, päättää lopulta kuinka yritykselle käy.

Miksi ne ovat aina naaraan muodossa olevia feministejä, jotka haluavat tunkea itsensä miesten vahvuuksista syntyneisiin yhteisöihin? Siksikö, että miesten yhteisöt kasvattavat lauman yhteistä pottia, jota naisyhteisöt kuluttavat? Se ainakin on selityksenä, että feministit ovat altistuneet sikiönkehityksensä aikana yliannokselle testosteronia eivätkä näin pysty arvostamaan oikeiden naisten vahvuuksia ja osaamista.

Pitäisikö taidemaailmaankin perustaa eri sarjat miehille ja naisille urheilun tapaan? Kun katsoo musiikissa menestyneitä, lista on kovin miesvoittoinen, vaikka kansa on saanut siitä vapaasti lompakollaan äänestää. Toinen, tasa-arvoisempi ratkaisu olisi tietysti hävittää sarjajako myös urheilusta.

Miksi feministit hyväksyvät sukupuolten väliset erot ruumiinkultuurissa, mutta eivät hengenkulttuurissa?  Molempia osa-alueita kuitekin boostaavat täsmälleen samat hormonit. Testosteroni paitsi kasvattaa lihaksia, antaa myös itsevarmuutta ja kovuutta sekä lisää riskinottohaluja. Estrogeeni muun muassa altistaa helpommin masennukselle. Miehet ja naiset elävät täysin erilaista elämää – ja syynä on pelkästään biologia.

Naiserityisyys

Satu Simola vastustaa feministinä sitä, että maailmassa on yhteisöjä, joihin vain miehillä on pääsy. Tähän logiikkaan sopii äärettömän huonosti tosiasia, että suomalaisten feministien yhteisö, yli satavuotias Naisasialiitto Unioni kieltää edelleen 2000 -luvulla miesten pääsyn jäsenikseen. (Tuo 2000 -lukuun vetoaminen on tietysti täysin naurettavaa, mutta käytinpä sitä nyt, kun se Simolankin puheissa olennaisena juonena pyörii.)

Unionistit perustelevat mieskieltoaan tarpeella naiserityiseen tilaan ja toimintaan, minkä miesten läsnäolo rikkoisi. Feministit näyttävät pelkäävän erityisesti sovinisteja, miesasiamiehiä ja miesten taholta tulevaa vähättelyä. Kannatan miesjäsenyyden kieltoa, sillä jos Unionissa on edes muutama heteronaaras, miesten läsnäolo romahduttaisi yhteisön harmonian. Jos aiotte siellä Unionissa hyväksyä miehet, antakaa lupa vain homosellaisille!

Feministien pitäisi siis omasta käyttäytymisestään ymmärtää, että myös miehet tarvitsevat omia mieserityisiä tilojaan. Niin hyvin meidät mihet on kuitenkin peloteltu, ettei Suomesta enää sellaista tilaa taida löytyä, johon naisilta olisi pääsy kielletty. Sekayhteisö tuo mukanaan kilpailun ja hajottaa äijäenergian. Miehet toki innolla haluavat naisia mukaan erilaisiin reintoihin, koska toivovat sen luovan uusia mahdollisuuksia.

En liioittele paljonkaan, jos sanon normaalin heteromiehen ajattelevan panomahdollisuuksia aina mielestään viehättävän naaraan nähdessään, asiayhteydestä riippumatta.

Tämä selittää myös sen Simolan paheksuman selityksen, että seksikäs naaras orkesterin edessä häiritsee soittamiseen keskittymistä. Sinfoniaorkesterista löytyy aina sen verran soittajia, että kuka tahansa naaras näyttäytyy jonkun uroon mielestä houkuttelevana seireeninä.

Tämä selittää, miksi kansainvälinen huippukapellimestari Vasili Petrenko on kiinnittänyt asiaan huomiota. Feministien luoma vihayhteiskunta näkyy siinä, että hän joutui lopulta perumaan puheitaan. Mies ei voi vapaasti lausua ääneen edes omia ajatuksiaan ilman, että joutuu teloitetuksi.

Harvassa ovat ne urosapinat, jotka eivät alistu nöyrtymään, kun feministiyhteisö ja -media ovat nostaneet jonkin asian tikkunsa nokkaan. Kepellimestari Jorma Panula on poikkeus. Hän ei suostunut pyytämään anteeksi reilu vuosi sitten lausumaansa totuutta:”naisilla ei ole biologisia ominaisuuksia johtamisen”. Ei tässä ole mitään anteeksipyydettävää, sehän viittaa edellämainittuun testosteronin mukanaan tuomaan ja Panulan kaipaamaan ”kovuuteen”. Käytännössä tämä tarkoittaa kahta asiaa:

  • keskimääräinen mies on parempi johtaja kuin keskimääräinen nainen. Nainen toki voi olla johtaja, mutta johtajaksi haluavia ja kykeneviä naisia on vähemmän kuin miehiä.
  • maailman paras johtaja löytyy urosten keskuudesta. Nainen toki voi olla hyvä johtaja, mutta kärkikaarti nojaa vahvasti urosten suuntaan.

Panula sai niskaansa mittavan twitterraivon. Twitteristä on pienessä ajassa kehkeytynyt ihmisyyden irvikuva, niin helppo siellä on puutteellisin tiedoin riehua. Olen joskus miettinyt twitteröinnin aloittamista, mutta en todellakaan halua liittyä tuollaisen pelleporukan jäseneksi. Simola nosti maitonsa myös tästä Panulagatesta ja kirjoitti tyhjää täynnä olevan kirjoitelman Hesarin mielipidepalstalle.

Panula on oikeassa, häntä arvostelleet feministit ja heidän myötäilijänsä väärässä. Feministit lankeavat aina helpoimpaan musta tuntuu -selitykseen. He kieltävät keskiarvon ja puhuvat yksilöistä, koska keskiarvojen tunnustaminen romuttaisi heidän oppinsa sukupuolten samanlaisuudesta. Samalla he mitätöivät naisten vahvuudet. On monia asioita, joissa naiset ovat miehiä parempia. Nämä sukupuolisidonnaiset vahvuudet johtavat myös erilaiseen uravalintaan ja siten työelämän segregaatioon – niin kauan kuin me apinat saamme itse päättää tekemisistämme.

Tapaus Tim Hunt

Miehen alistetusta asemasta löytyy kasapäin esimerkkejä. Otetaan nyt vaikka nobelisti (ja biologi!) Tim Hunt, joka pakotettiin eromaan Lontoolaisen UCL -yliopiston kunniaprofessorin tehtävästä, kun hänen kesäkuisesta puheestaan Etelä-Koreassa oli syntynyt valtaisa twitterkohu. Erottaminen tapahtui harvinaisella kiireellä, ilman yliopiston hallintoelinten käsittelyä, kun Hunt vasta istui lentokoneessa palaamassa Soulista Lontooseen. Saman tien hänet erotettiin EU:n hallinnoimasta Euroopan tiedeneuvostosta (ERC, jota sivumennen sanoen johtaa nainen, Helga Nowotky) sekä Royal Societystä (jota sivumennen sanottuna ovat johtaneet pelkät urosapinat perustamisvuodesta 1660 lähtien). Jopa tiedelehti Nature syytti Huntia naisten mitätöimisestä!

Huntin synti oli puhua Soulin tiedetoimittajien maailmankongressissa ja todeta naistutkijoille ja -toimittajille omistetun lounastilaisuuden puheessa näin:

Antakaa, kun kerron teille ongelmistani tyttöjen kanssa. Kolme asiaa tapahtuu, kun he ovat laboratoriossa: rakastut heihin, he rakastuvat sinuun ja kun kritisoit heitä, he itkevät.

Tokihan yleisössä istui joku feministi, joka twiittasi lauseen seuraajilleen ja he edelleen seuraajilleen niin, että muutamassa tunnissa oli käynnissä maapallonlaajuinen femakkoraivo. Mutta mitä tämä oikeasti kertoo naistutkijoista ja -toimittajista? Mitä se kertoo (suomalaisestakin) mediasta, että se julkaisee vain nämä irralliset sanat koko puheesta? Onneksi wikipedia sentäään paljastaa yhteyden, johon Hunt kevennykseksi tarkoittamansa lausahduksen oli liittänyt:

It’s strange that such a chauvinist monster like me has been asked to speak to women scientists. Let me tell you about my trouble with girls. Three things happen when they are in the lab: you fall in love with them, they fall in love with you, and when you criticise them they cry. Perhaps we should make separate labs for boys and girls? Now, seriously, I’m impressed by the economic development of Korea. And women scientists played, without doubt an important role in it. Science needs women, and you should do science, despite all the obstacles, and despite monsters like me.

Huntilla on nyt aikaa keskittyä puutarhanhoitoon. Euroopalla näyttää olevan varaa tällaiseen lahjakkuuden mitätöimiseen. Ehkä syöpätaudit eivät olekaan suuri ongelma, kun alan huippututkijan työskentelymahdollisuudet estetään? Samaan syssyyn myös Huntin vaimo Mary Collinsin työ UCL:n immunologian professorina on kyseenalaistettu. Mary sanoo olevansa feministi eikä ole koskaan huomannut miehessään, joka muun muassa tekee perheen ruuat ja ruokaostokset, minkäänlaista seksismiä.

Hunt sai paljon tukea tiedeyhteisöltä, muun muassa nobelvoittajilta, entisiltä kollegoiltaan ja sadoilta naistutkijoilta, jotka toivat esille Huntin suuren merkityksen naistutkijoiden tukijana. Tästä ei suomalaismedia tietenkään viitsinyt kertoa.

Connie St Louis

Mikä saa ihmisen vääristelemään totuutta? Mikä saa apinan poimimaan tietyt sanat kokonaisuudesta, vaikka kuka tahansa voi jälkikäteen paljastaa huijauksen? Sekö, että valehtelu on hyväksi havaittu keino viholliseksi koetun ihmisen tuhoamiseen? Luotetaan siihen, ettei kukaan kuitenkaan tarkista asiaa jälkikäteen ja vaikka tarkistaisikin, korjaus ei koskaan saa edes murto-osaa siitä huomiosta, jonka hyökkääjä kohullaan kerää.

Olemmeko todellakin näin alkeellisesti käyttäytyvä eläinlaji?

Tapaus Hunt paljastaa, millainen apina tälläiseen syyllistyy. Hänen nimensäkin tiedetään. Hän on Connie St Louis. Hän istui siellä Soulissa ilmaisella lounaalla ja twiittasi mitä twiittasi. Hän tuhosi miesnobelistin uran – varmaan melkoinen meriitti tietyissä piireissä.

Connie toimii Lontoon City Universityssä tiedejournalistiikan opettajana. Hän väittää olevansa biologi, mutta ei pysty esittämään siitä mitään dokumenttia. Itse asiassa on selvinnyt, että hänen koko CV:nsä on kaunisteltu ja vääristelty. Vuonna 2005 hänelle myönnettiin 50 000 punnan suuruinen apuraha kirjan kirjoittamiseen. Se ei ole koskaan valmistunut, mutta pyörii silti hänen ansioluettelossaan. Syyksi Connie mainitsee rintasyövän, jonka vuoksi hän oli hyvin sairas vuoden ajan. Entä ne muut yhdeksän vuotta?

Suomessa kohistaan valelääkäreistä, tässä meillä on valetutkija. Mitä tapahtuu brittiyliopistossa kun selviää, että heidän asiantuntijansa ei olekaan asiantuntija? Yliopisto kertoo keskustelleensa rouvan kanssa ja auttavansa häntä ansioluettelon päivittämisessä!

Pitäisikö olla huolissaan, kun korkein mahdollinen länsimainen sivistysyhteisö on valmis erottamaan huipputukijansa huhupuheiden perusteella, mutta kannustaa valetutkijaa jatkamaan myyräntyötään? Totta helvetissä meidän pitäisi olla huolissamme. Mutta jotenkin olemme ajautuneet tilanteeseen, jota nobelisti Andre Geimin lausuma kuvaa osuvasti:

Yksikään kansleri ei erota etniseen vähemmistöön kuuluvaa militanttifeministiä. He eivät ole nöyriä Nobel -palkinnon saajia, jotka voidaan pakottaa eroamaan hiljaisuudessa.

Feminismi on käynyt kalliiksi yhteiskunnille. Niin kalliiksi, ettei sitä kukaan ole uskaltanut edes laskea. Olemmeko samalla tiellä muinaisen Rooman kanssa ennen sen romahdusta? Senkin katastrofin takana oli feministivallan kasvu.

Osataan sitä Suomessakin

En muista, että poliitikot ”ennen vanhaan” olisivat vääristelleet todellisuutta samassa laajuudessa ja yhtä julkeasti kuin nykyään. Paradoksaalista kyllä, juuri suvaitsevaisuuteensa tukehtuva vihervasemmisto näyttää olevan se taho, joka on ottanut vihapuheen ja vastapuolen sanomisten vääristelyn ohjelmaansa. Myös RKP haluaa kuulua tähän klikkiin.

Entinen puolustusministeri Carl Haglund ilakoi vähän aikaa sitten otsikoissa. Hän oli polleana poikana paljastamassa kuinka vihaamansa Timo Soini olisi plokissaan myöntänyt, että Carl oli oikeassa väittäessään hänen pitävän hallitusta panttivankinaan Kreikka -kysymyksessä.

Haglund perusteli väitettään tällä Soinin plokista poimimallaan tekstinpätkällä: ”RKP:n mielestä muut hallituspuolueet ovat panttivankejani. Linja siis lienee jotakuinkin oikea.”

Lainaus on sinällään oikea. Haglund vain oli jättänyt kokonaisuuden ensimmäisen lauseen pois. Soinin kirjoittama kappale kuuluu näin:

SDP väittää minun olevan paniikissa ja RKP:n mielestä muut hallituspuolueet ovat panttivankejani. Linja siis lienee jotakuinkin oikea.

Onko Haglundin ymmärryksessä vikaa vai luottaako hän yleisön laiskuuteen samalla tavalla kuin feministit tekevät? Tai ehkä sivistys ei ole vielä saapunut suomenruotsalaiseen ankkalammikkoon? Siis se sivistys, joka kertoo, että kun kaikista suunnista haukutaan, niin päätösten täytyy olla keskimäärin oikeita.

Pitäisikö meidän olla huolissamme, kun Suomen sotakoneisto on ollut tällaisen miehen hallinnassa lähes kolmen vuoden ajan?

Ruotsalaisilla terästetty vihervasemmisto on varsin kummallinen joukkio. Apinalogiikkaan ei mahdu se, että suvaitsevaisuudellaan elämöivä porukka tehtailee innokkaimmin kieltolakeja ja suvaitsee vain itselleen mieleisiä asioita. Erityisesti miessukupuolen lajityypillinen käyttäytyminen on heidän kieltolistallaan. Vähä vähältä meitä heteromiehiä kastroidaan henkisesti. Et voi enää olla kiinnostunut puutarhanhoidosta tai ehdottaa seksuaalista iloittelua naisille. Jopa kiroilu ja vähäpuheisuus saattavat viedä työpaikkasi, puhumattakaan huumorista, joka oli Huntinkin synti.

Tilanne on jo niin paha, että Suomen epävirallisen äijäpuolueen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Jari Lindström varoittaa miehiä, että

seksin ehdottaminen naisille ei ole sopivaa käytöstä kenellekään!

Mietipä tuota.

Aika harva taitaa olla tietoinen, että feministeillä on jo pitkään ollut menossa sota biologiaa vastaan. Tim Hunt on sen viimeisin uhri, mutta siitä ovat päässeet osallisiksi kaikki, jotka selittävät ihmisen käyttäytymistä evoluution perustalta. Suomessa tappouhkauksia ja vihapostia ovat saaneet muun muassa Liisa Keltikangas-Järvinen ja Markus J. Rantala. Kulisseissa luonnontieteilijöiden tutkimusrahoituksia sabotoidaan. Norjassa valtio opetti naistutkimuksen rahoituksen, kun Harald Eia paljasti tämän myyräntyön dokumentissaan Aivopesu.

Eipä ole Suomen Yle tuota ohjelmaa näyttänyt. Syytä sopii arvailla. Kaipa feministivalta on meillä Norjaakin mittavampaa. Täältä ohjelma kuitenkin löytyy, seitsemän jaksoa. Suosittelen todellakin niihin tutustumista!

Toimittajat asioillaan

Palataanpa vielä orkesterin johtamiseen. Satu Simola ei suostunut vastaamaan kysymykseen, johtavatko naiset orkesteria eri tavalla kuin miehet. Eikö hänellä ollut kanttia tunnustaa, että tietenkin johtavat? Tai ainakin heidän pitäisi johtaa eri tavalla, eihän heistä muuten mitään lisäarvoa menneisyyteen jämähtäneelle taiteenhaaralle ole. Klassinen musiikki jos mikä tarvitsisi tuuletusta. Tarvittaisiin joku, joka tekisi saman kuin Semmarit tekivät mieskuoromusiikille. No niin, miehethän siinäkin olivat asialla.

Sen sijaan, että olisi vastannut hänelle esitettyyn kysymykseen, Simola teki vastakysymyksen. Miksei koskaan kysytä, tekeekö miestoimittaja asiat eri tavalla kuin naistoimittaja. No kysytään nyt sitten. Vastaan saman tien. Totta kai he tekevät eri tavalla ja eri asioita. Sen huomaa joka päivä, jos seuraa mediaa ajatuksella. Empiiristä aineistoa suorastaan tulvii joka puolelta ja se kaikki todistaa, että naiset vääntävät uutisia eri aiheista kuin miehet. Ero on suorastaan räikeä.

Ei kai kukaan sentään väitä, että päätoimittaja jakelisi aiheet toimittajille sukupuolen mukaan? Toimittajat valitsevat juttunsa vapaasti oman mielenkiintonsa mukaan. Tältä se sitten keskimäärin näyttää: miehet kirjoittavat tekniikasta, taloudesta, politiikasta ja urheilusta, naiset viihteestä, muodista, ihmissuhteista, perheestä ja ”tasa-arvosta”.

Toimittajan ammatti ei ole sukupuolittunut, mutta toimittajat itse ovat. Onko se ongelma? Saattaa olla, jos toimittaja ei ymmärrä kirjoittavansa vain yhdestä näkökulmasta. Valitettavasti tästä löytyy joka päivä enemmän kuin runsaasti esimerkkejä. Tasa-arvojutut ovat järjestään yksiulotteisia. Sama tendenssi vaivaa ihmissuhdeuutisiakin. Tämä on huolestuttavaa, koska ihmissuhteet ovat elämän koko perusta.

Tässä muutama satunnainen esimerkki. Pipsa Parkkinen kirjoittaa, että sinkkuudesta on hyötyä terveydelle. Hän ei tietenkään huomaa mainita, että tutkimusviittaukset koskevat lähinnä naisia. Miehelle sinkkuus on kuolemaksi. Jenni Jeskanen puolestaan luettelee kymmenen asiaa, jotka haittaavat hormonitoimintaa, mutta ei muista kertoa, että jälleen puhutaan naisista. Marianne Zitting kertoo neljä viettelevää tapaa, jolla saada sängyssä se, mitä haluaa. Ohjeet ovat naisille, jotta he osaisivat neuvoa miehiä antamaan heille heidän ansaitsemansa orgasmi. Niin, muistatko koskaan nähneesi ohjeita, joissa neuvotaan naisia valmentamaan esimerkiksi lantionpohjalihaksiaan miehen mieliksi. Aihe on niin tabu, että harva mieskään osaa toivoa jotain sellaista.

Monet noista ”uutisista” on kopioitu Good Housekeeping -sivustolta. Sieltä löytyy suhteellisen vähän, jos lainkaan miesten asioita. Mikäpä sen paremmin viestisi siitä, kuinka vahvasti jokapäiväinen arkemme on naisvallan hallinnassa.

Pitäisikö sinfoniaorkesterin eteen panna robotti huitomaan, niin päästäisiin tästäkin ongelmasta? Vai otettaisiinko mallia tasa-arvovaltuutettu Pirkko Mäkisestä? Hän erosi luterilaisesta kirkosta naispappeuskiistojen takia – ja liittyi ortodoksiseen kirkkoon, jonka kanta naispappeuteen on todella karmea. ”Ortodoksisessa kirkossa naispappeus ei tunnu merkittävältä asialta”, Mäkinen kuitenkin visertää. (Kotimaa -lehti 11.6.2015)

Jälkikirjoitus

Satuin googlaillessani sivulle, jossa huolestuneena kysytään, kuka pilasi feminismin. Kysyjänä oli feministitoimittaja Reetta Rönkä. Joko löytyi selitys Matti Röngän arvostelukyvyttömyteen kapellimestariuutisen juonnossa? Reetta on Matin tytär.

Mainokset

~ Kirjoittanut simpanssifilosofi : 20.07.2015.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

 
%d bloggers like this: