KESÄN KOHOKOHTIA? Suklaasydän

Imatran kesäteatteri tarjoaa vielä kolmen esityksen ajan mahtavan pläjäyksen 60 -luvun nostalgiaa. Suklaasydän -musiikkinäytelmä sisältää yli 20 ihanaa muistoa menneiltä ajoilta, jolloin hysteria ei vielä ollut vallannut koko yhteiskuntaa.

Suuntana kesäteatteri Imatrankosken lähimaastossa.

Suuntana kesäteatteri Imatrankosken lähimaastossa.

Suosittelen suuntaamaan Imatralle, tätä herkkua on tarjolla enää vain huomenna perjantaina kello 21 ja lauantaina kello 14 sekä 18. Varsinkin niille, joilla 60 -luku on mielessään tai unelmissaan, tämä on ihan must.

Itselle suurin syy matkustaa muutama sata kilometriä halki kauneimman Järvi-Suomen (Puumala todella on maisemahuippua…) oli tietysti Maria Lund. Koska olen hänen harras faninsa, se voi näkyä tässä jutussakin, mutta minkäs voit. Maria nyt vaan näytti tässäkin esityksessä, että hyvät geenit näkyvät ja kuuluvat. Niiden vaikutus näkyi kaikessa esiintymisessä ja olemisessa, pienimpienkin elekielen yksityiskohtien (alitajuista) viimeistelyä myöten.

Erityisesti mieleen jäi Marian esittämä Olen mikä olen -kappale ja sen taidokas loppuposeeraus.Näin siksi, että muistan vielä kuinka äitinsä Tamara Lund teki kappaleesta unohtumattoman vuonna 1963. Sanoituksessa riittäisi pureskeltavaa vielä nykyisillekin suvaitsevaisuushehkuttajille.

Toinen, Sauvo Puhtilan unohtumattomaksi sanoittama musiikkinumero oli tietysti esityksen nimikappale Suklaasydän, joka oli saanut kunnian soida esityksen viimeisenä numerona.

Suklaasydän, tinakuoret, aina murtuu sulaen. Niitä tarjoo miehet nuoret, aitoja vaan saa mä en.

Siinä mallia nykyisillekin biisinikkareille. Harmi, ettei Youtube löydä yhtään Brita Koivusen live-esitystä tästä yhdestä tunnetuimmasta savikiekostaan.Se julkaistiin jo vuonna 1956. Ainakin minun päässäni 50- ja 60- luvut sekoittuvat herttaisesti yhteen. Oikeastaan vielä paremmin mieleen on jäänyt Britan pari vuotta myöhemmin levyttämä Mamma, tuo mies mua tuijottaa. Sen iskostumisesta pikkupojan aivoihin ei ollut mitään käytännön hyötyä, sillä en ole koskaan oppinut olemaan tuijottamatta kauneuden ruumillistumia. Iskelmän alku kelpaisi vaikka feministiseksi sotalauluksi kunnes se lässähtää banaaliksi kosinnaksi. Itse asiassa kappale soveltuisi myös biologian oppitunniksi siitä, kuinka vähästä pelko naisen aivoihin hiipii tai mitä naisten miehiä laajempi näkökenttä saa aikaan.

No, mutta takaisin Suklaasydämeen. Viisi näyttelijää sai aikaiseksi täyteläisen esityksen. Marian lisäksi kauneuden ruumiillistumia sateisella areenalla edustivat Leena Rousti ja Elina Aalto sekä testosteronipuolta Ari-Matti Hedman ja kolme hahmoa loistokkaasti vetänyt Heikki Pöyhiä. Jotenkin tuossa Pöyhiässä näki väkisinkin sukulaisuutta legendaariseen viitasaarelaisnäyttelijä Jyrki Kemppaiseen.

Katsojilla on katto, näyttelijöillä ei.

Katsojilla on katto, näyttelijöillä ei.

En yleensä pidä humalaisten toikkaroinnista näyttämöllä, mutta nyt täytyy antaa tunnustus Ari-Matille ja Heikille. Näen mustaa vain -biisin tahtiin vedetty sekoilu oli todella ammattitaitoinen ja hauska – varsinkin rinkelikohtaus, johon käsikuirjoittajat Osku Valve ja Otto Kanerva olivat saaneet kiteytetyksi todella ainutkertaista sanailua.

Kesäteattereissa tulee aina ihmetelleeksi, mihin me kaiken maailman teatterikorkeakouluja tarvitsemme. Eivät ”amatöörien” esitykset yhtään häpeä ”ammattilaisten” rinnalla. Sama epäsuhta vaivaa koko yhteiskuntaa, kun me julistamme nuorisolle totuutena, ettei ilman koulutusta enää voi löytää minkäänlaista elantoa. Väärin. Monet menestyneet ihmiset ovat varsinaisia kouluallergikkoja.

Kielletään sitten kaikki

Tuo kysymysmerkki jutun otsikossa johtuu kieltomerkistä, johon kesäteatterin portilla törmäsin. Vaikea ymmärtää, kenen (tekijän)oikeuksia valokuvien napsiminen olisi loukannut? Puvustajan vai lavastajan?

Imatra Suklaasydän_2015_07_22_9999_53

Tällaiselle apinalle, joka melkein elää kameranetsimen läpi, moinen kielto tietysti vei kyvyn saada esityksestä maksimaalinen nautinto. Siinä huomasi usein ajattelevansa, kuinka hieno kuvakulma taas jäi ikuistamatta. Erityisesti tämä riipaisi sen Olen mikä olen -esityksen loppuposeerauksen aikana. Pariin kertaan näyttelijöistä olisi saanut hienon lähikuvan, kun Ari-Matti ja Elina vuorollaan hypähtivät kosketusetäisyydelle.

Miksi sitten jotkut apinat ovat kasvaneet osaksi kameraansa? Selityksiä löytyisi monia, mutta mainitsenpa yhden kohdalle osuneen huippuhetken. Se oli silloin, kun huomasin Marian hyväksyneen Facebook -profiilikuvakseen Piukat Paikat -esityksestä julkaisemani kuvan!

Vaikea ymmärtää, mitä hyötyä kuvauskiellosta on kenellekään. Teatterin luulisi hyötyvän, mitä enemmän sosiaalisessa mediassa leviäisi hienoja kuvia esityksestä houkuttelemassa potentiaalisia uusia katsojia. Ei luulisi näyttelijöidenkään haluavan pysyä piilossa, koska he elävät esilläolosta. Sama koskee näytelmän oikeudenomistajia.

Otettu ennen esitystä.

Otettu ennen esitystä.

Tulevatko nämä kiellot jostain menneisyydestä? Kun on aina ennenkin niin tehty? Nyt kuitenkin eletään avoimuuden kulta-aikaa, jolloin pääministerikin heittelee kannattajiaan mukaseksikkäillä selfieillä. Ja kun avoimuutta ihan oikeasti hehkutetaan, niin alkeellisinta avoimuutta teatterin puolelta olisi ilmoittaa nettisivuillaan, että valokuvaaminen on sitten kielletty. Ei tarvitsisi kuvausriippuvaisten edes vaivautua paikalle.

Erikoisinta oli kuulutus esityksen alussa, jossa valokuvaaminen kiellettiin. Siinä ei siis kielletty videokuvaamista eikä nauhoittamista, joista hyvällä tahdolla voisi jotain tekijänoikeutta löytääkin. Jos tuollaisen esityksen oikeasti haluaisi kuvata (salaa), niin eihän se olisi nykyaikaisilla laitteilla mikään ongelma. Kielto koskeekin siis vain meitä, jotka noudattavat (tyhmiäkin) sääntöjä.

Vai loukkaisiko valokuvaaminen näytelmän mainoskuvat ottaneen valokuvaajan (Ari Nakari) tekijänoikeuksia? Vaikea tätäkään on perustella, semminkin kun lippuluukulla ei ollut myynnissä Nakarin ottamia fanikuvia esityksestä. Minä olisin helposti voinut maksaa Marian kuvasta vaikka kymmenen euroa – varsinkin Ikuisesti Sinunomistuskirjoituksella varustettuna.

Otettu ennen esitystä.

Otettu ennen esitystä.

Ei löydy teatterilaisista muutenkaan bisnestajua. Jos nyt sitten on pakko kieltää kaikki, niin voisihan kuvausoikeuksia myydä erikseen. Olisin maksanut helposti vaikka satasen lipusta, johon kuvaaminen olisi sisältynyt. Imatran kesäteatterissa moinen järjestely olisi lisäksi voitu järjestää vaivatta, sillä katsomon edustalla olisi valmiina penkki kuvaajia varten.

Kysyin ennen näytöstä vielä tuosta kuvaamisesta ja järjestysmies tarkensi, että esityksen aikana ei saa kuvata. Ei siis kieltänyt kameran viemistä katsomoon. Kuitenkin kolme varttia ennen esityksen alkua toinen järjestysmies tuli kieltämään kuvaamisen. Ehkä ensi vuonna kiinnitätte siellä teatterilla enemmän huomiota järjestysmiesten ja ylipäätään henkilökunnan kouluttamiseen.

Miksi muuten näytelmistä ei tehdä tallenteita, joita myytäisiin yleisölle näytelmän poistuttua ohjelmistosta? Voisin ostaa tämän Suklaasydän –videon pelkästään Marian ja sen rinkelisanailun vuoksi. Samaan syssyyn voisin ostaa Helsingin kaupunginteatterin Tarzan -musikaalin, jossa Elina Aalto esiintyi Janen roolissa.

Vielä yksi toive sinne Imatralle. Meitä invalideja oli näytelmää katsomassa niin paljon, ettei minulle irronnut lippua ”inva-aitioon”. Siitä huolimatta parkkipaikalta ei löytynyt ensimmäistäkään invaruutua. Ei tarvittaisi kuin muutama litra sinistä ja litra valkoista maalia, kun lippukojua lähimmästä ruudusta saataisiin nykyaikainen paikka edes yhdelle liikuntarajoitteiselle. Ruutu sattuu jo valmiiksi olemaan ”ylileveä”.

Tällainen mainosmaria tällä kertaa. Jaa-a, onkohan tämäkin laiton kuva, sehän on kopio ilmeisesti Ari Nakarin kuvaamasta julisteesta...

Tällainen mainosmaria tällä kertaa. Jaa-a, onkohan tämäkin laiton kuva, sehän on kopio ilmeisesti Ari Nakarin kuvaamasta julisteesta…

Mainokset

~ Kirjoittanut simpanssifilosofi : 30.07.2015.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

 
%d bloggers like this: