LEIJONAA MÄ METSÄSTÄN

Täytyy tunnustaa, olen metsästänyt leijonia jo 1970 -luvulla Tansaniassa ja Keniassa sekä viimeksi kymmenen vuotta sitten Namibiassa. Kotiintuomisina on ollut enemmän tai vähemmän hienoja metsästysmuistoja eli ”trofeita”.

Mun trofeet ovat olleet valokuvia, ihan aineellisessa muodossakin vielä, dioina ja negoina. Monta muutakin villieläinlajia olen saanut kokoelmaani. Olen ollut huolissani Afrikan luonnon säilymisestä 1960 -luvulta saakka. Herättäjänä toimi Alan Mooreheadin puhutteleva kirja Ei sijaa arkissa, jonka Arvi A. Karisto Oy julkaisi vuonna 1961.

Olen tukenut Afrikan vllieläinten suojelua ja luulen tietäväni jotain maanosan luonnon tilasta. Ehkä jopa yhtä paljon kuin ne miljoonat twiittarit, naamakirjailijat ja muut härpäkkeet, jotka ovat olleet joukolla lynkkaamassa jenkkihammaslääkäri Walter Palmeria. Hänen syntinsä on, että hän tuli maksaneeksi zimbabwelaisille 50 000 taalaa luvasta ampua leijona. Ja sitten hän ampui. Jostakin syystä hänen eteensä ajettiin satelliittilähettimellä varustettu Oxfordin yliopiston tutkimuseläin, joka sattui vielä olemaan suuren (?) yleisön lemmikki nimeltään Cecil.

Leijonia Manyaran kansallispuistossa tammikuussa 1976.

Leijonia Lake Manyaran kansallispuistossa tammikuussa 1976.

Suurriistan ja miksei pienemmänkin metsästys on eteläisessä Afrikassa luvallinen elinkeino. Jostakin syystä Palmer joutui zimbabwelaisten huijaamaksi ja nyt Zimbabwen viranomaiset syyttävät häntä maansa maineen tarkoituksellisesta tuhoamisesta! (Hyökkäys on paras puolustus vai miten se menikään.)

Palmer on saanut niskaansa aivan uskomattoman määrän sometörkyä, vihapostia ja uhkailua. Suomalaisetkaan eivät ole malttaneet olla hysterisoitumatta.

Jellonien päiväkodit

Valtiotieteiden tohtori Birgitta Wahlberg toimii asiantuntijana aktivistijärjestö Animaliassa, jonka puheenjohtaja, sosiologi Salla Tuomivaara oli perustamassa Oikeutta eläimille -järjestöä vuonna 1995. Ylen Aamu-tv halusi paheksua Cecil -leijonan kohtaloa ja kutsui Walbergin studioonsa, koska hän on ajanut trofeetonta EU:ta. Animalia on perustanut henkisten sisarjärjestöjensä kanssa Trofeeton EU -työryhmän, jonka puheenjohtajana Wahlberg toimii. En löytänyt mistään työryhmän kokoonpanoa, ainoa jäsenyyttään netissä mainostava on Pidä Saaristo Siistinä ry:n projektikoordinaattori Jenny Gustafsson.

Animalian tarkoituksena on vastustaa metsästysturismia etenkin Etelä-Afrikassa, jossa suomalaisetkin voivat korkeaan hintaan käydä ampumassa haluamansa saaliseläimen. Pääosa toiminnasta tapahtuu suurilla maatiloilla, joilla esimerkiksi leijonia kasvatetaan saaliiseläimiksi. Wahlberg peheksui toimintaa kertomalla kuinka:

leijonanpennut otetaan emältään hyvin varhaisessa vaiheessa ja pennut pidetään suurissa laumoissa. Elämä laumassa on täysin luonnotonta.

No onhan tuo luonnotonta, mutta eihän se mitenkään poikkea nykyisestä feministien ja kapitalistien ihannoimasta länsimaisesta ihmislasten hoidosta, jossa pennut pienistä vauvoista lähtien kootaan luonnottomiin laumoihin niin sanottuihin päiväkoteihin!

Animalistit siis ajattelevat, että jos metsästysmuistojen tuominen EU- alueelle kielletään, leijona lajina pelastuu. Tässä on nähtävissä moralistista paheksuntaa itselle vastenmielistä (metsästys)kulttuuria kohtaan, uskoa kieltolakien autuaaksi tekevään voimaan ja myös sukupuolten välistä sotaa; jälleen kerran ollaan rajoittamassa miesten suosimaa toimintaa ja leimaamassa miehet julmureiksi.

Mielenvikaiset salametsästäjät”

Wahlberg käyttäytyi sentään sivistyneesti, mitä ei voi sanoa someraivon harjoittajista yleisesti. Perussuomalaisten nuoren poliitikkonaisen, Sanna Antikaisen, purkaus on ikävää luettavaa. Siinä Palmeria kuvaillaan maailman vihatuimmaksi mieheksi, murhaajaksi, mielenvikaiseksi salametsästäjäksi, psykopaatiksi ja henkisesti pieneksi ihmiseksi. Samaa sorttia ovat kuulema kaikki muutkin trofeiden perässä juoksevat huvimetsästäjät, myös ne suomalaismiehet, jotka ”tappomatkoille” osallistuvat. Siinä ohessa myös mahtimies Mannerheimin harrastus leimattiin ”inhottavaksi suurmiehen pimeäksi puoleksi”.

Harvoin näkee näin törkeää vihapuhetta median sivuilla, mutta kun vain miehiä solvataan, moderoijia ei kiinnosta. Vuodatuksensa huipennukseksi Sanna toivoo kaikkien trofeemetsästäjien tappavan itsensä.

Siinä tyylinäyte naispoliitikon ajattelusta. Parker on Sannan mielestä ansainnut maailman vihatuin mies -tittelinsä. Jaahas, mihin esimerkiksi Pohjois-Korean Kim Jong-un tai Isis -järjestön Abu Bakr al Baghdadi yhtäkkiä unohtuivat? Suomestakin löytyy haastajia Parkerille. Luettelen vain kolme nimeä: Matti Halmesmäki, Sakari Tamminen ja Kim Grahn. Kaikki suomalaisia vuorineuvoksia, jotka eläköidyttyään alle 63 -vuotiaina muuttivat Portugalin lämpöön kotimaansa verottajaa pakoon.

Analyysi

Salametsästys

Parker leimattiin ydinjatkostasoisella ajattelulla salametsästäjäksi. Syyte ei voisi olla idioottimaisempi. Yksikään salametsästäjä ei maksa 50 000 dollaria saaliistaan. Syyttävä sormi tai twiitti olisi pitänyt suunnata Zimbabween, jossa järjestelyt vuotavat. Ttrofeemetsästyksen mahdollisista ongelmista ei voi puhua edes samana päivänä kuin Afrikan eläimiä oikeasti riivaavasta, kansainvälisten rikollisjärjestöjen johtamasta salametsästyksestä.

Kieltolaki

Trofeeton EU -hankkeen tavoite paljastaa, kuinka hysteria tuottaa kokonaisuuden kannalta vain huonoja tuloksia. Joillekin ihnisryhmille näyttää olevan ominaista, että heidän ainoa lääkkeensä itseä inhottaviin asioihin on kieltolain vaatiminen, vaikka kieltolait eivät koskaan ratkaise itse ongelmaa. Kummallista sekin, että kieltolakeja tehtailevat yleensä ihmiset, jotka muutoin mainostavat äärimmäistä suvaitsevaisuuttaan…

Kieltolakien taustalla on moralistinen ahdasmielisyys erilaisuutta kohtaan. Sille haetaan oikeutusta jaloista päämääristä, joilla ei kuitenkaan ole mitään yhtymäkohtia todellisuuteen. EU:ssakin kieltolakitehtailu on valitettavan yleistä. Saksassa esimerkiksi kiellettiin kesäkuussa eroottisten e-kirjojen myynti päiväsaikaan – voitko kuvitella!

Suomessa ajetaan nyt eläinseksin kriminalisoimista muiden EU-maiden esimerkin innoittamana. Suomen oikeusministeriö on kuitenkin lausunut hankkeesta harvinaisen järkevästi:

Rikosoikeudessa on suhtauduttu kielteisesti siihen, että jos johonkin suhtaudutaan moraalisesti paheksuen, niin se ei lähtökohtaisesti synnytä tarvetta kriminalisoida sitä.

Trofeeton EU -kampanjan taustalla on juuri tällainen moraalikriminalisointiajattelu, joka taistelee miehistä (ja siten typerää) harrastusta kohtaan.

Metsästäjäliiton toiminnanjohataja Panu Hiidenmies paljasti Aamu-tv:ssä kuinka kieltolait toimivat. Muistat varmaan kohkauksen, jossa hyljetuotteiden myynnin kieltämisellä vastustettiin kanadalaiskuuttien tappamista, mistä esitettiin koskettavan verisiä videoita julkisuudessa. Kielto ei ole lopettanut kuuttien metsästystä, mutta kylläkin suomalaismetsästäjien pienimuotoisen hylkeennahkojen kaupan.

Jos et minua usko, uskoisitko Celil -leijonaa yhdeksän vuotta tutkinutta Oxfordin yliopiston tutkija Brent Stapelkampia? Tai zimbabwelaisen suojelujärjestö Bjehane Trustin perustaja Trevor Lanea? Wahlbergin levittämä propaganda tuskin voisi olla kauempana tosiasioista:

The hunting brings in revenue. I know it’s a terrible thing to some people, but we have to be practical and we have to be realistic here.

Poaching is driving many species towards extinction and there are other parts of the hunting industry here and across Africa that would benefit from closer scrutiny.

Hunting can be a valuable component to conservation. If a property has a hunting quota and that money comes back from hunting into the management of the land, it’s not going to be at risk.

Focusing on trophy hunters above all else, public opinion is perhaps missing a bigger point.

Tuossahan se tuli sanottua, kuinka hysteria keskittyy kokonaisuuden kannalta epäolennaisiin ja haitallisiin yksityiskohtiin. Kieltolain jälkeen olisi helppo ajatella, että nyt leijonat ovat turvassa, vaikka leijonakantojen todelliset uhat jäävät ennalleen tai jopa kärjistyvät.

Helsingin kaupungin kulttuurijohtaja Stuba Nikula ihmettelee, kuinka kieltoja tehtailtaessa yhden ihmisen mielipaha (lue: suvaitsemattomuus) on suurempi asia kuin tuhansien ilo. Ihmettelyyn on helppo yhtyä.

Uhanalaisuus

Parkeria haukkuvat apinat ovat heiluttaneet innolla uhanalaisuuskorttia. Katsotaanpa mitä tämän taakse kätkeytyy.

Leijonakannat ovat pienentyneet Afrikassa 42 prosenttia 21 vuodessa, mutta syynä ei ole trofeemetsästys. Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton (UICN) ylläpitämässä uhanalaisten lajien Punaisessa kirjassa suurimmaksi uhkaksi mainitaan paikallisen väestön ja karjankasvattajien harjoittama ”ongelmaeläinten poisto” – eli sama syy, jolla suomalaispetojenkin tappamista perustellaan!

Väestönkasvu ja elintason nousu pienentävät ja pirstovat leijonille sekä muille villieläimille soveltuvia elinympäristöjä. Siten leijonien saaliseläintenkin määrä vähenee kovaa vauhtia. Mitä vähemmän ruokaa, sitä vähemmän leijonia. Viimeisinä vuosikymmeninä saaliseläinten määrä on romahtanut Länsi-Afrikassa 85 ja Itä-Afrikassakin 52 prosenttia. Sen sijaan trofeemetsästyksen Mekassa eteläisessä Afrikassa saaliseläinmäärät ovat lisääntyneet 24 prosenttia.

Leijonien saaliseläimet ovat vähentyneet dramaattiesti jopa suojelualueilla. Esimerkiksi Nairobin kansallispuiston gnukannat ovat kutistuneet kymmenesosaan 30 vuoden takaiseen tilanteeseen varrattuna.

Leijonien saaliseläimet ovat vähentyneet dramaattiesti jopa suojelualueilla. Esimerkiksi Nairobin kansallispuiston gnukannat ovat kutistuneet kymmenesosaan 30 vuoden takaiseen tilanteeseen varrattuna.

IUCN on luokitellut leijonan vaarantuneeksi (VU) lajiksi. Suomen vastaavassa luettelossa vaarantuneita lajeja ovat esimerkiksi karhu ja ilves. Länsi-Afrikan huonon tilanteen vuoksi leijonan sikäläinen osapopulaatio julistettiin tänä vuonna äärimmäisen uhanalaiseksi (CR). Suomessa tähän luokkaan kuuluvat muun muassa naali, saimaannorppa ja ahma. Kovin harvalukuinen Aasian leijonakin on ”vain” erittäin uhanalainen (EN), samoin kuin Suomen susi.

Kiusallista trofeevöyhöttäjien kannalta on se, että leijonien määrä on lisääntynyt ainoastaan eteläisessä Afrikassa (Botswana, Namibia, Etelä-Afrikka ja Zimbabwe), kun määrät muualla Afrikassa ovat vähentyneet 60 prosenttia. Etelä-Afrikan kansallisella Punaisella listalla leijona onkin luokiteltu elinvoimaiseksi (LC, Laest Concern, hyvin tunnettu laji, jonka kanta on runsas tai vakaa).

Trofeemetsästystä harjoittavassa Etelä-Afriakassa leijona ei käytännössä ole uhanalainen.

IUCN:n kanta trofeemetsästykseen on tällainen: Trofeemetsästys voi olla suojelun apuväline tai uhka riippuen siitä, kuinka hyvin se on säädelty ja hoidettu. Zimbabwelaisilla saattaisi olla tässä vielä parannettavaa. Parkeria tölvineidenkin olisi oman eettisyytensä mainostamisen sijaan kannattanut vaatia, että Zimbabwen lainsäädäntö ja valvonta pannaan kuntoon.

Järjestöt

Puhun tässä nyt yksinkertaisuuden vuoksi vain Animaliasta, vaikka vastaavia järjestöjä on Suomessakin useita. Niiden toiminta perustuu moralismiin, jossa kerätään sääliä yksittäisten eläinten enemmän tai vähemmän todellisilla kärsimyksillä. Kärsimys tunnatusti myy.

Yksilön kärsimys on feministinen tapa tehdä politiikka. Yksityinen ei kuitenkaan ole yleistä. Kun huomio kiinnitetään vaikka yksittäisen leijonan kärsimykseen, oikeat ongelmat jäävät piiloon ja pahimmassa tapauksessa käy niin, että metsästyksen kielto nopeuttaa leijonien ja muiden villieläinten vähenemistä.

Ilmiöstä saatiin havainnollinen esimerkki Immosgaten yhteydessä, kun suvaitsevaisto käytti voimavaransa Olli Immosen retuuttamiseen. Suomen Vastarintaliikkeen väkivaltaiseen mellakkaan ei sitten jaksettukaan reagoida sen vaatimalla vakavuudella siitä huolimatta, että mielenosoittajat käyttäytyivät kuin hyeenalauma: kun yksi eläin sai saaliista vainun, koko lauma rymisti paikalle verenmaku suussaan. Tämä on kouriintuntuva todiste Kari Enqvistin oivalluksesta, ettei järki ja natsismi sovi samaan päähän.

Animalia on kunnostautunut myös Tampereen delfinaarion vastustajana. Siinä ei ole sen enempää järkeä kuin trofeemetsästyskohussakaan. Vaikka Särkänniemen delfinaario lopetettaisiin, sillä ei olisi minkäänlaista vaikutusta delfiinikantoja uhkaaviin tekijöihin.

Voit tietysti itse päättää, luotatko enemmän Animalian vai kansainvälisen tiedeyhteisön ja IUCN:n tietoihin. Samalla tulet valinneeksi tavan, jolla haluat maailman kehittyvän. Animalian valitsemalla kiellät tieteen tulokset ja liityt samaan joukkoon rokote- ja ilmastokriitikoiden kanssa.

Hysterian perusteella tehdyt päätökset eivät koskaan johda kestävään yhteiskunnalliseen lopputokseen.

Etiikka

Ihmisten tietämys luonnosta on todella olematonta. Se kävi ilmi taas tänään Katariina Sourin ohjelmassa. Vegaaniutensa myötä paremmaksi ihmiseksi muuttunut Kata ihmettelee:

mitä tapahtuu jossakin vaiheessa, kun eläimiä rakastavista lapsista tulee lihansyöjiä? Onko kyse näkemyksen sumenemisesta vai onko meidät aivopesty toisten elollisten olentojen syömiseen?

Niin että kuka olisi aivopesun takana? Ehkä evoluutio. Ilman liharavintoa meistä ei koskaan olisi tullut ihmisiä. Kata ei edes tiennyt, että mustikan marja on lajin tapa lisääntyä! Valitettavasti tämä ei ole mitenkään harvinaista kuultavaa mediassa ja samantasoiselle ajattelulle meillä annetaan tilaa ja verovaroja jopa yliopistoissa.

Antikainen hyökkäsi voimalla huvimetsästystä vastaan, koska se on hänestä vastenmielistä ja huvikseen tappavat ovat persoonaltaan häiriintyneitä.

Hmmm, pitäisikö uskaltaa kysyä, voisivatko myös huvieetikot olla persoonaltaan häiriintyneitä?

Metsästys on yhtä hyvä harrastus kuin mikä muu harrastus tahansa. Melkein huvittaa, että pyydystä- ja päästä -kalastuksen kieltäminen yhdistää Animalian ja perussuomalaiset. Edellisen mielestä pyyntimuoto on epäeettistä ja jälkimmäisten mukaan se ei sovi suomalaiseen kulttuuriin! Väärässä ovat kummatkin. Ylikalastuksen ongelmat eivät missään johdu pyydystä- ja päästä -kalastuksesta, vaan kaloja ruuaksi rohmuavien ahneudesta. Pyydystä- ja päästä -kalastajat ovat enimmäkseen perhokalastajia, jotka ovat kalastajista kaikkein vastuullisimpia ja tuntevat huolta kalakantojen tilasta.

Et ehkä tiennyt, että kalakannat ovat ylivoimaisesti parhaassa kunnossa vesialueilla, joilla harjoitetaan pyydystä- ja päästä -kalastusta. Sama tilanne siis kuin Afrikan villieläinkantojen kohdalla.

Etiikka on tärkeä asia, mutta tällainen jeesustelu tekee siitä naurettavaa ja tuhoaa valitettavasti koko käsitteen.

Toimittajat

Cecil -kohussa, kuten kaikissa hysterioissa, toimittajat tuhoavat sen viimeisenkin illuusion puolueettomasta tiedonvälityksestä, joka saattaa vielä jossakin olla olemassa. En ole törmännyt yhteenkään suomenkieliseen uutiseen, jossa Parkerin juttua olisi edes yritetty tarkastella tasapuolisesti. Kaikissa uutisissa vain toistetaan ja uusinnetaan hysteerikkojen kohkaamista.

Presidentti Mauno Koivisto vertasi toimittajia sopuleihin, koska he eivät osaa ajatella itsenäisesti vaan juoksevat päättömästi yhden asian perässä. Tuo oli jo vuonna 1987. Viimevuotinen tutkimus paljasti, että kansa luottaa kaikkein vähiten mediaan. Silti toimittajien piirissä ei näy minkäänlaista liikehdintää asiantilan parantamiseksi.

Ympäristömme köyhtyy, vaikka kuinka useat toivottaisivat Palmerin pimeimpään helvettiin. Luonnon monimotoisuus on supistumassa niin voimakkaasti, että elämme jo kuudetta kehityshistorian sukupuuttoaaltoa. Tällä kertaa syynä ei ole meteoriitti eikä tulivuori vaan ihminen. Akatemiaprofessori Ilkka Hanski kertoo, kuinka lajien sukupuuttonopeus maapallolla on tällä hetkellä 100-1 000 kertaa suurempi kuin lajien luontainen sukupuuttonopeus – ja vauhti vain kiihtyy.

Toimittajia tämä tieto ei kiinnosta. Ei tule mieleen yhtään kohkausta asian tiimoilta, vaikka luonnon monimuotoisuus on ihmislajin olemassaolon kannalta moninverroin tärkeämpi asia kuin vaikkapa monikulttuurisuus. Ei edes itseään ympäristöpuolueena pitävä vihreät jyrise luonnon monimuotoisuuden puolesta!

Olenko väärässä vai ovatko Ylen toimittajat keskimääräistä sopulimaisempia? Kiinnitti huomiota, kun Juha Blomberg rupesi kesken Radio Suomen kuulutuksen paasaaman Palmerin mieskunnosta, joka kuulema vaatii toimiakseen salametsästetyn leijonan pään makuuhuoneen seinälle…

Kai on pakko tehdä johtopäätös, että järki viihtyy yhtä huonosti toimittajan kuin natsinkin päässä. Tämä on vaarallista, sillä emme saa puolueetonta tietoa edes maailmanrauhaan vaikuttavista asioista. Esimerkiksi Venäjä -uutisoinnista on mahdotonta löytää minkään sortin tasapuolisuutta.

Osallistu!

Eteläisen Afrikan suojeluammattilaiset pelkäävät nyt, että maailmanlaajuinen kohu johtaa trofeemetsästyksen kieltämiseen ja sitä kautta leijonien suojelutilanteen heikentymiseen. Te kaikki miljoonat vihaviestittelijät, olisitte kirjoittelunne sijaan voineet toimia leijonien hyväksi ihan oikeasti. Olisitte voineet kivuttomasti lahjoittaa vaikkapa vain pari euroa per nuppi projektiin, jonka avulla afrikkalaiskylien suojaksi rakennetaan leijonankestäviä aitoja. Näin leijonaviha ja leijonien tappaminen on saatu merkittävästi vähenemään.

Image032_932A

Advertisements

~ Kirjoittanut simpanssifilosofi : 12.08.2015.

6 vastausta to “LEIJONAA MÄ METSÄSTÄN”

  1. Hyvä kirjoitus. Jos tiedät vastaavanlaisia lisää, niin linkkaa ihmeessä. Ei pelkästään tästä leijona-aiheesta, vaan luonnonsuojelusta yleensä.

    • Kiva kun tykkäsit! Valitan hidasta vastaamistani. Jostakin syystä uusien kommenttien näkyminen toimii nykyään blogialustassa huonosti.

      Viime aikoina lukemistani jutuista on erityisesti jäänyt mieleen Ilkka Hanskin sukupuuttojuttu, johon tuossa tekstissä on linkki. Hanski on pikku-Nobelinkin saanut kansainvälisesti korkealle noteerattu tutkija, joka hallitsee evoluutiobiologian ja ekologian. Hänen kotisivuiltaan löytyy lisää kiintoisia linkkejä.

      Huomasin, että tuohon tekstiini oli livahtanut väärä linkki Sanna Antikaisen purkauksesta. Olen sen korjannut ja kyseinen juttu löytyy myös tästä. Ei kannata lukea nukkumaan mennessä, tulee vain uneton yö.

  2. Disney elokuvat on inhimillistänyt eläimiä liikaa ja saaneet kettutytöt ja heitä hännystelevät poikalapset unohtamaan, että kyseessä on peto. Oli virkistävää lukea jostain ulkomaisen lehden verkkojulkaisusta afrikkalaisen, ihan savannilla asuneen näkemys tästä leijona-asiasta. Siinä hän kertoi millaista on elää kosketuksissa luontoon ja siitä millainen peto leijona oikasti on ja kuinka leijona on tappanut kylästään ihmisiä ja muutenkin valotti leijona-asiaa hieman toiselta, ei länsimaiselta kannalta.

    • Länsimainen itseriittoisuus on läsä kaikkialla ilman että edes itse sitä tiedostamme. Olemme maailmanpoliiseja ja mielestämme kaikkien muiden pitäisi ajatella samalla tavalla kanssamme. Ajattelu leimaa väkevästi myös mediaamme, on se sitten yksityistä tai julkista palvelua. Moinen ylemmyydentunne sopii jokseenkin huonosti monikulttuurisuuden ihanteeseen.
      Viime viikon torstain Keskisuomalaisessa oli Hannu Castrénin arvostelu Veikko Hirvimäen veistosnäyttelystä Jyväskylässä. Kuuden-seitsemän palstan levyiseksi otsikoksi oli vedetty Sudet eivät ole vaarallisia vaan vihaisia. Tekstin mukaan tämä on eläinveistosten ”ekologinen viesti”. Eipä avautunut tuo Castrénin viesti minulle – eläimet kun eivät ole lähtökohtaisesti vihaisia tai lempeitä.

  3. Menikös nyt Palmerit ja Parkerit sekaisin…?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

 
%d bloggers like this: