MINÄ OLEN MIES

Levylautakunta on niitä harvoja radion musiikkiohjelmia, joita jaksan kuunnelle eikä vähiten ohjelman juontajan ansiosta. Tarja Närhellä on terve asenne (musiikki)maailmaan sekä raikas radioääni. Siksi tulen joskus seuranneeksi jopa toimittamaansa Iskelmäradiota. Levylautakunnan yksi ansio on siinä, että ohjelma esittelee uusia kappaleita ja artistejakin, mistä myös tällainen musiikkia harrastamaton apina saattaa bongata löytöjä.

Tarjaa olisi vaikea kuvitella feministiksi. Levylautakunnan vieraatkin ovat useammin miehiä kuin naisia. Viime lauantaina kaikki kolme raatilaista olivat näitä heikomman sukupuolen edustajia: tangokuningas Aki Samuli sekä YLE -toimittajat Jami Liukkonen ja Kalevi Pollari. Kommentointinsa taso kyllä pisti epäilemään, ovatko he kuitenkin jotain profeministihemmoja…

Tarja oli valinnut yhdeksi arvioinnin kohteeksi tangokuningas Saska Helmikallion uuden biisin Mies. Vahva musiikki ja vahva sanoma, tuli mieleen Tapio Rautavaara, jonka syntymästä tuli keväällä kuluneeksi sata vuotta.

Mies sävelen ja sanojen takana on Jukka Ilomäki. Kertsi Minä olen mies esittelee uroksen, joka muun muassa:

on naisensa hempeä ystävä ja kulutusta kestävä,

puhuu mitä tarkoittaa,

raivaa esteet ja vuoret siirtää,

rakentaa sillat, kodit pystyttää ja pellot kylvää,

on raitis ja reilu, jonka mukana totuus kulkee.

Kahden kerroksen väkeä

Jokaisen sivistyneen eli aikaansa seuraavan apinan on ollut pakko huomata kuinka eri tavalla psykososiaalinen yhteiskuntamme miehiä ja naisia kohtelee. Viesti naiselle kuuluu, että olet täydellinen juuri sellaisena kuin olet, pystyt mihin tahansa ja sinulla on oikeus tehdä mitä ikinä haluat. Pienenpientä tsemppausta siis.

Median mieskuva esittelee keskenkasvuisen, pojan tasolle jämähtäneen ja alkoholismiin taipuvaisen, perinteidensä vankina uhoavan murmelin, josta ei ole iloa kenellekään. Miestä yritetään aina kasvattaa joksikin muuksi siitä mitä hän luontaisesti on. Paremman puutteessa kaivetaan esille 50 -luku, jolloin mies muka oli pakottanut naisen hellan ja nyrkin väliin. Suurensuurta väheksyntää siis.

Olisiko Ilomäkikin saanut tarpeekseen tällaisesta viestinnästä ja tempaissut biisin, jossa stereotypioita murskataan? Näin voisi kuvitella, löytyyhän laulusta jopa tällainen kohta:

Sanon ei kun minusta heikkoa tehdään, ei jos sä minua yrität estää elämää niin kuin minulle on annettu tarkoitus.

Ikään kuin Ilomäki kuuluisi niihin harvoihin, joille on valjennut ”kasvatustyön” tarkoitus; miesten lajityypillisen elämän kieltäminen. Sinänsä hauskaa, että sinikettujen, leijonien, delfiinien ja sikojen lajityypillisestä käyttäytymisestä ollaan huolissaan. Jopa samat aktivistit vaativat sitten hyvällä omallatunnolla ihmiseltä luonnottomaan elämään tyytymistä.

Ylivoimaisesti suurin osa miehistä on niitä, joista Helmikallio laulaa. Joidenkin apinoiden etujen mukaista on ollut leimata kaikki miehet pienen marginaaliryhmän perusteella pahoiksi. Kuvaus 50 -luvusta tai sitäkin kaukaisemmasta historiasta on osa tätä lokakampanjaa. Myös naishistorioitsijoiden uusissa tutkimuksissa naisliikkeen väittämät ovat osoittautuneet propagandaksi. Sinua muistutetaan tavan takaa, että Suomen naiset saivat äänioikeuden vasta vuonna 1906. Koskaan ei muisteta mainita, että myös valtaosa miehistä oli siihen saakka ollut vailla äänioikeutta.

Isänpäivä on mainio esimerkki yhteiskunnan kaksoisstandardista. Ministeri Päivi Räsänen torppasi viimeksi hankkeen isänpäivästä virallisena liputuspäivänä, ontuvin perustein. Luultavasti linjauksen takana olivat sisäministeriöön pesiytyneet feministit. Vaikea uskoa, että Päivillä itsellään olisi mitään uudistusta vastaan. Äitienpäivänä presidentti palkitsee kymmeniä äitejä merkittävästä kasvatustyöstä Valkoisen Ruusun Ritarikunnan I luokan mitallilla kultaristein. Isänpäivän tienoilla yhdestä kolmeen miestä saa jonkinlaisen plakaatin sosiaali- tai terveysministeriltä siitä hyvästä, että ovat nöyryydellä toteuttaneet feminististä muutosvaadetta. He ovat siis miesten kasvatusprojektin mallioppilaita.

Yksi tämän kasvatustyön areenoita on Radio Puheen Miesten tunti. Tyhmempi voisi luulla, että se on ohjelma miehille, mutta se onkin ohjelma miesten pakottamiseksi yhteen muottiin. Feministejä on kuultu ohjelmassa enemmän kuin laki sallii. Viimeksi enemmistö isistä leimattiin huonoiksi sillä perusteella, etteivät ole ruvenneet äideiksi äidin paikalle. Suomessa on jopa sukupuolisensitiivisyyttä tihkuva Miestyön kehittämiskeskus. Jos kirjoitat Googleen ”Naistyön kehittämiskeskus”, selain ei ymmärrä tarkoitustasi ja näyttää suosiolla tulokset haulla ”Miestyön kehittämiskeskus”. Naistyön kehittämiskeskusta ei tarvita, koska naiset ovat jo täydellisiä? Tai ehkä Naisasialiitto Unioni ajaa kehittämiskeskuksen asian…?

Mediassa on aivan luvallista ja suorastaan suositeltavaa kirjoittaa asenteellisia, miesvihaa pursuilevia ”uutisiaJonna Joutsenen tapaan.

Minulle käsittämättömästä syystä sukupuolen selittämisen monopoli on meillä annettu feministeille, jotka kieltävät muun muassa biologian. Ei kai sitten muuta voi olettaa kuin että sinut määritellään naisesi alistajaksi, vaikka kuinka yrittäisit lempeästi ja antaumuksella täyttää hänen toivomuksensa. Joka kerta kun himoitset naistasi, syyllistyt naisvihaan. Feminismin mukaan heteroseksuaalisuus jo sinänsä nöyryyttää ja alentaa naisen. Feministi-ikoni Andrea Dworkin on sanoittanut asian näin:

All heterosexual sex in our patriarchal society is coercive and degrading to women, and sexual penetration may by its very nature doom women to inferiority and submission.

Kun siis ylpeydellä tunnustaudut feministiksi, allekirjoitat myös tämän lausuman – sillä niin vähän kuin on olemassa kevytraiskauksia, niin vähän on olemassa kevytfeminismiä.

Dworkin oli myös pornon vastaisen taistelun nokkahenkilöitä maailmassa. Nyt feministit valmistautuvat jo seksirobottienkin kieltämiseen, jotta heteromiesten seksuaalisuuden rajoittaminen olisi edelleen mahdollista.

Feministinen kaupunkisuunnittelu

Mies on siirtänyt vuoria juurikin naisten vuoksi, sillä ei urosten olemassaololla tällä planeetalla mitään muuta tarkoitusta olekaan kuin naaraiden palveleminen. Kaikkien päätösten takana on aina nainen. Ennen miehet kuuntelivat äitejään, vaimojaan, tyttöystäviään, rakastajattariaan ja hetairojaan. Nyt kuunnellaan jostakin syystä feministejä.

Naisten on mahdotonta tätä mekanismia ymmärtää, koska naaraat eivät tee lajitasolla mitään urosten – vaan poikastensa – vuoksi. Tämä on se käyttäytymistämme ohjaava biologinen pohjavirta. Kaikki muu on kulttuurista pintavirettä, joka estää meitä näkemästä pinnan alle. Pitäisi ponnistella hieman ja opetella sukeltamaan tiedon valtamereen. Rannalla kiukuttelu on se helpoin tapa johtaa muita harhaan.

Olen törmännyt yllättävän moneen urokseen, jotka ovat oma-alotteisesti kertoneet lopettaneensa uutisten seuraamisen, koska ne vain pilaavat elämän. He ovat päättäneet keskittyä oman lähipiirinsä hyvinvoinnin turvaamiseen. Ymmärrän reaktion; kun Hesari vaikka hehkuttaa Ruotsissa käyttöön otettavaa feminististä kaupunkisuunnittelua Husbyn lähiön saneerauksessa – ja kuinka helsinkiläinen kaavoituspomo Mikko Aho suhtautuu positiivisesti feministisen näkökulman käyttöönottoon meilläkin.

No mitä tämä käänteentekevä feministinen kaupunkisuunnittelu sitten tarkoittaa? Ruotsalaisfeministi Helen Larsson paljastaa (varoitus: nauruuntikahtumisvaara!):

rikkinäisiä katuvaloja korjataan, pusikoita harvennetaan ja pimeitä alikulkuja poistetaan – ja miesten suosima kahvila häädetään pois naisten kulkureitin varrelta!

Siinäpä sitä taas syyllistetään miehiä pelkästään siitä, että ovat olemassa. Jos joku nainen häiriintyy miesten olemassaolosta, ehkä kieltolain sijaan olisi viisaampi pohtia, mikä heidän aivoissaan turhille peloille altistaa. Ja tämän huonon uutisen meille tarjoili feministiaviisi Hesarin toimittaja Kalle Silfverberg. Joku minua viisaampi voisi valistaa, mitä sukua Kalle on Suomen ykkösrivin feministille Anu Silfverbergille, jonka elämätyönä on ollut hyökätä muun muassa äitiyttä vastaan. Hesarin palkitsema Anu myös kunnioitti aatetoveri Andrea Dworkinia muistokirjoituksella tämän kuoleman jälkeen.

Siis oikeasti, mitä uutta feministinen kaupunkisuunnittelu pystyy tarjoamaan kuin valitusta siitä, että Husbyn aukiolla on liikaa miehiä? Olen sattunut itse näkemään, kuinka (vain miehet!) vaihtavat katulamppuihin uusia polttimoita ja rehkivät raivaussahojensa kanssa taajamapusikoiden kimpussa.

Mitä kertoo Helsingin Sanomien lukijoista se, että enemmistö jutun kommentoijista piti lamppujen vaihtamista aivan helvetin hienona innovaationa?

Muutama hetki sitten vietettiin YK:n (!) julistamaa kansainvälistä naisiin kohdistuvan väkivallan vastaista päivää. Naisiin kohdistuva väkivalta on määritelmän mukaisesti ihmisoikeusrikos. YK kehotti ihmisiä pukeutumaan oranssiin päivän kunniaksi. Kari M. Oittinen kommentoi asiaa Savon Sanomissa tavalla, joka osuvasti ilmentää miesten turhautumista paskauutisiin:

Isiskin pukee usein teloitettavat miehet oransseihin kaapuuhin.

Mikä tuon selvemmin voisi ilmentää urosten toissijaista asemaa maailmankaikkeudessa kuin YK -yhteisön määritelmä, jossa miehiltä kielletään ihmisoikeus! Eivät näytä kansainväliset sopimuksetkaan miehiä koskevan. Feministi Terttu Utriainen julisti tänään, kuinka Istanbulin sopimus koskee kaikkia. Hän tarkoitti varmaan kaikkia naisia, sillä maailman vaikutusvaltaisin nainen, Angela Merkel puolustaa poikien ympärileikkauksia juurikin uskonnollisella perinteellä.

Epäiltyjen listalla

Ajatus lajista, jonka uros on paholainen ja naaras enkeli, kertoo jotain puhujan aivokapasiteetista. Olisi enemmän kuin hämmästyttävää, jos evoluutio olisi onnistunut kehittämään eläinlajin, jonka toinen sukupuoli on täydellinen ja toinen surkesti epäonnistunut.

Psykologi Hannele Törrönen on harvinainen poikkeusyksilö. Hän kysyy:

Voiko kukaan mies olla onnellisen tietämätön sukupuoleensa liittyvästä lähtökohtaisesti kielteisestä suhtautumisesta? Onko mies epäiltyjen listalla vähän niin kuin varmuuden vuoksi?

No, Tarja Närhen miesvieraat näköjään voivat olla onnellisen tietämättömiä. Antamansa palaute Mies -kappaleesta oli lievästi sanottuna kummallista. Ilmeisesti ohjelman tämänkertaiset urosvierat eivät seuraa aikaansa tai sitten on todella niin, että urokset ovat surkimuksia. Tai ainakaan raatilaiset eivät ole raittiita kuten laulun Mies. Kuinka muuten voisi tulkita kommentin, jonka mukaan

biisiä voisi diggailla korkeintaan nousuhumalassa baarin nurkassa, ei missään tapauksessa sunnuntaiaamuna sohvalla maatessa! Eikä kukaan voi väittää olevansa tänään samaa mieltä kuin oli viime viikolla.

Näin herrat radiossa osaltaan uusintavat näkökulmaa miesten kelvottomuudesta. Kerrottakoon Jami Liukkoselle, että kuulut vähemmistöön. Suurin osa miehistä on sunnuntaiaamuisin luontoretkellä tai kalastamassa, rakastamassa vaimoaan tai rakastajatartaan, valmentamassa junnujen kiekkojoukkuetta tai muussa yhteiskuntaa rakentavassa harrastuksessa. Osa ahertaa jopa töissä. Ja ylen harva mies on sellainen tuuliviiri, ettei muista mitään viikontakaisesta elämästään.

En todellakaan ostaisi käytettyä autoa Jamilta. Siilti joudun maksamaan hänen palkkansa!

Tarja Närhi saattoi sen sijaan digata biisiä ihan selvin päin. Hän soitti sen vielä sunnuntaiaamuna Iskelmäradiossaan. Samaan ohjelmaan hän oli valinnut myös Tamara Adele Lundin kappaleen Märkää asfalttia vuodelta 1966. Kylmät väreet kulkivat selkäpiissä sitä kuunnellessa. Ei siis kannata ihmetellä, miksi Maria Lund aiheuttaa tänään aivan samanlaisia väristyksiä. Uskomaton on myös heidän yhdennäköisyytensä. Turun Kaupunginteatterissa on parhaillaan menossa musiikkinäytelmä Tamaran elämästä. Sinne täytyy kevään korvalla suunnata. Samaan aikaan tyttärensä ihastuttaa Jyväskylän Kaupunginteatterin musikaalissa Jekyll&Hyde.

Mies -kappale ei noilla arvosteluilla tietenkään voittanut Levylautakuntaa, mutta Apinalautakunnan ykköspaikalle se asettui. Tosin kultapallille änkesi toinenkin esitys, joka oikeassa lautakunnassa jäi jopa Helmikallion taakse: Miitrein hotellilla. Aivan ihana revittely Karjalan maisemista esittäjänä Suistamon Sähkö. Se on osa taiteilija Anne-Mari Kivimäen väitöskirjatyötä. Et löydä sitä netistä mistään muualta kuin Areena -tallenteelta (kohdasta 42:12 alkaen) vielä neljän viikon ajan. Muutoin joudut ostamaan perinteisen levyn.

Mainokset

~ Kirjoittanut simpanssifilosofi : 03.12.2015.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

 
%d bloggers like this: