KEHUJEN PAIKKA: Lakeland Shop

Mikä siinä onkin, että parhaat lahjaideat syntyvät siinä vaiheessa, kun niitä on lähes mahdoton enää toteuttaa? Tänä syksynä yritin tehdä toisin. Päätin jo kesällä, että lapsenlapseni saa synttärilahaksi Saippa -lastenkirjan, joka kertoo saimaannorpan tarinan. Sitä myy ainakin Suomen Luonnonsuojeluliiton Luontokauppa.

Tilasin kirjan hyvissä ajoin ennen joulukuun alussa vietettyjä pippaloita. Olin tyytyväinen, että kerrankin kaikki oli valmista hyvissä ajoin. Kunnes sitten kaksi päivää ennen juhlaa tuli mieleen, että kirja voisi olla viisivuotiaalle turhan kliininen lahja. Samalla mielen syövereistä puski hento muistikuva, että saimaannorpasta taitaa olla olemassa pehmolelukin.

Sitten seurasi syöksy netin ihmeelliseen maailmaan. Googlen listassa ensimmäisenä oli tuo Luontokauppa. Tulin ajatelleeksi, etteivät luonnonsuojelijat myyntihommaa hallitse. ”Oikea” nettikauppa olisi tietysti tarjonnut norppaa ostettavaksi jo yhdessä kirjan kanssa… Mutta nämä tuotteet on Luontokaupassa luokiteltu jopa eri kategorioihin, Saippa -kirjaa ei kelpuuteta muiden norppatuotteiden joukkoon!

Seuraavina listautuivat Savonlinnan Seudun Matkailu ja Lakeland Shop. Valitsin jälkimmäisen ihan tunteella pienen surffailun jälkeen. Siellä tuote oli halvin, mutta enemmän päätökseen vaikutti tunne siitä, että Lakeland Shop olisi nopein eli vähiten byrokraattinen.

Tunne oli oikeassa

Laitoin sähköpostilla tietoa toiveistani kahden aikaan yöllä. Vastaus oli tullut jo ennen kuin heräsin. Samalla Arto Lakeland Shopista kertoi lisänneensä verkkosivulle toimitustavaksi Matkahuollon pikapakettivaihtoehdon. No, valitsin tietysti tämän pikatoimituksen. Siitä kun olin saanut tilaukseni maksetuksi kului vain tunti ja Arto ilmoitti vieneensä paketin Matkahuoltoon. Kertoi myös, että paketti olisi perillä (140 kilometrin päässä) kahden tunnin ja vartin kuluttua. Kertoi jopa minkävärisessä ja minkä yhtiön bussissa se saapuisi, jotta voisin mennä autoa vastaan ja saada paketin suoraan kuljettajalta. Jos olisin asunut Varkauden seudulla, olisin voinut hakea pehmoleluni yrityksestä suoraan, vaikka sillä ei olekaan kivijalkamyymälää.

Paketin avaaminenkin tuotti positiivisen yllätyksen. Sisältä löytyi kirje hyvän joulun toivotuksineen, joulusuklaan kera. Löytyi myös valmis palautuslomake siltä varaltaa, että haluaisin perua kaupan. Ja norppapussissa oli teksti, jossa kerrotaan lajin elämästä.

Tämä on jo mainiota palvelua. Ai että Suomessako ei osata palvella? Turhaa mollausta tällainen julkinen repostelu, jota media valitettavasti on pullollaan. Meiltä löytyy sekä huonoja että hyviä palvelijoita niin kuin kaikkialta muualtakin maailmasta. Löytyy huonoja ja hyviä yrityksiä. Valitettavasti ne huonot saavat enemmän palstatilaa, koska vain huono uutinen kelpaa medialle.

Sen jälkeen kun jouduin turvautumaan rollaattoriin, apinoiden ystävällisyys nousi toiseen potenssiin. Missä tahansa, vaikkapa suojatien laidassa, saan todella ystävällistä ja auttavaista kohtelua, paljon parempaa kuin normaalina VHM:nä. Välillä tulee miettineeksi, mikä meitä vähemmistön edustajia oikein riivaa, kun kaikesta on tultava julkisuuteen valittamaan.

Tuo Lakeland Shopin Arto on Arto Keinänen. Viidenkympin paalun juuri ohittanut mies, joka muutti seitsemän vuotta sitten perheensä kanssa pääkaupunikseudulta Varkauteen ja toteutti unelmansa yrittäjäksi ryhtymisestä. Yrityksensä Lakeland GTE (Guide Tours Events) tarjoaa vuoden ympäri elämys- ja luontomatkailupalveluja yksityisille asiakkaille sekä virkistysaktiviteetteja yrityksille. Toiminta-alue on Savo, keihäänkärkinä alueen kansallispuistot Kolovesi, Linnansaari, Koli ja Etelä-Konnevesi. Kesäisin ohjelmassa on opastettuja melonta- ja kalastusretkiä sekä sisävesiristeilyjä luontoystävällisellä, sähkökäyttöisellä luksus-veneellä. Talvisin on tarjolla jääkelluntaa, pilkkiretkiä ja lumikenkäilyä.

Itse Lakeland Shop -verkkokauppa on vasta parin kuukauden ikäinen kauppapaikka, joka täydentää matkailupuolen sesonkipainotteista toimintaa. Niinpä kaupasta saa retkeilytarvikkeita kanooteista lumikenkiin ja erilaisiin kalastus- ja partiotuotteisiin. Tarjolla on lisäksi aihepiiriin liittyviä lahjatavaroita sekä matkamuistoja – kuten pehmoleluja.

Onko sillä koolla väliä?

Olisiko suuresta nettikaupasta saanut yhtä yksilöllistä palvelua kuin tästä yhden miehen firmasta? Tuskinpa. Heikkeneekö palvelu heti ensimmäisen työntekijän palkkaamisen yhteydessä? Se voi olla vaarana. Riippuen yrityksestä ja rekrytoinnin onnistumisesta palvelun laatu voi toisaalta jopa parantua; tuskin se missään niin korkealla on, etteikö aina voisi jotain uutta keksiä.

Missä kulkee yrityskoon raja, jonka jälkeen laatu ei enää byrokratian ja yrityksen sisäisen luottamuksen puutteen vuoksi voi kasvaa? Ehkä joku on tämänkin selvittänyt. Jossain vaiheessa iskee Nokia-tauti, kun asiakkuus unohtuu ja henkilökunta rupeaa vahtimaan toisiaan. Suomen työelämä kokonaisuutena kärsii nyt tästä luottamuspulasta. Ja kun tietää jotain ihmisen käyttäytymisestä, on helppo kääntää syyttävä sormi itsekkään EK:n ja sitä nuoleskelevan eliitin suuntaan.

Tuntuu tietysti kummalliselta, että kotimaan rahti (vaikka pikana tulikin), maksoi enemmän kuin itse norppa, jossa on sentään mukana suomalaista suunnittelua, työtä, raaka-aineita, ulkomaanrahteja sekä ainakin kolmen portaan myyntikatteita.

Matkahuolto oli tässä tapauksessa nopein liikuttaja, mutta tuoreet kokemukset ovat osoittaneet, että normaalipaketin tuominen kymmenen kilometrin päähän voi kestää Matkahuollolta useita vuorokausia – siinä missä Posti onnistuu toimittamaan normilähetyksen vuorokaudessa 400 kilometrin päähän näin joulukiireiden aikanakin.

Tavarat (kuten myös ihmiset) liikkuvat nykyään aivan liian halvalla, jos ajatellaan sitä hintaa, minkä luonto joutuu kuluttamisestamme maksamaan. Edes Pariisin ilmastokokouksessa ei uskallettu puuttua niihin 5000 miljardin (!) euron suuruisiin tukiaisiin, joiden avulla fossiilisten polttoaineiden hintaa pidetään keinotekoisen alhaisella tasolla.

Kun nyt puheeksi tämä ihmislajin rajaton itsekkyys, en malta olla lainaamatta karismaattisen biologi Pertti Koskimiehen (niitä harvoja apinoita, jotka uskaltavat kritisoida jopa Sofi Oksasta) kolumnia tuoreimmassa Luontokuva -lehdessä:

Maapallon isojen nisäkkäiden, megafaunan, massa oli 50 000 vuotta sitten 200 tg, ihmisen 2 tg. Nyt megafaunaa on jäljellä 5 tg, ihmisiä ja kotieläimiä 2000 tg. Muut lajit eivät enää mahdu maailmaan, mutta kansakunta hurraa tyhjäpäille, jotka keksivät kännykkään lapsellisia töherryksiä ja imevät ihmisten rahat Caymansaarille.

PS. Kannattaa ostaa tuo Luontokuva -lehden (nro 6/2015) numero jo pelkästään Koskimiehen jutun vuoksi.

Mainokset

~ Kirjoittanut simpanssifilosofi : 21.12.2015.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

 
%d bloggers like this: