KARKAUSPÄIVÄN JA TYÖELÄMÄN TASA-ARVOTTOMUUS

Eilen viettiin sitten nurinkurisuuspäivää. Vanha perinne, jolloin nainenkin saa kosia. No oikeasti, onhan tuo aikansa elänyt tapa maailmassa, jossa kaikki perinteet ovat tasa-arvoihmisille kirosanoja. Hamekangas kuitenkin kelpaa…

Siitä on ikuisuus, kun naisten ei ollut sopivaa kosia kuin korkeintaan lesbosuhteissaan. Luulenpa, että silloinkin naisilla oli keinonsa saada mies koukkuun. Kosinnassa kun on kyse vain muodollisesta vallasta, mikä onkin se ainoa miehinen vallan muoto.

Nykyään naiset kosivat siinä missä miehetkin. Onkohan asiaa kukaan tutkinut, mutta melkein väittäisin, että naiset tekevät jo enemmän aloitteita kuin miehet.

Olisiko siis aika tasa-arvoistaa myös karkauspäivä? Mieskin voisi kosia saadakseen jonkin lahjan, ettei se aina menisi niin, että miehen euro muuttuu kumman herkästi naisen euroksi. Mutta mikä olisi sitten sopiva hyvittelylahja miehelle?

Hamekangas on loistava keksintö, seksikäs hame kaunistaa naisen kuin naisen. Miehet tarvitsisivat jotain muuta kuin partavettä.

Naiset haluavat aina muuttaa miestä joksikin muuksi mitä hän on. Tämän todisti muun muassa Satu Tuomisto reilu viikko sitten Iltalehden haastattelussa: 

Ennen uskoin sokeasti siihen, että toinen kyllä muuttuu, eikä niin koskaan käynyt.

Minä puolestani uskon, etteivät naiset koskaan tästä uskostaan irti pääse; se taitaa olla geeneissä. Siksi oiva hyvittelylahja miehelle olisi lahjakortti kirjakauppaan. Ehkä se ukko löytäisi sieltä jotain sivistävää, jolla muuttaisi itseään modernimmaksi tai sivistyneemmäksi tai puheliaammaksi tai tunteellisemmaksi… enkä tässä edes muista kaikkia miesten syntejä.

Miehiä opastettaan antamaan naiselle lahjakortti kangaskauppaan, kun ei ne äijät kuitenkaan oikeanlaista retonkia osaisi ostaa. Mutta luulenpa, että naisten hyvittelylahjan kanssa käsivi päinvastoin, niin että nainen ostaisi sen oikean kirjan sen sijaan, että luottaisi miehen makuun – sehän voisi käyttää lahjakorttinsa Hannu Raittilan romaaniin tai vielä pahempaa, johonkin erä- tai sotakirjaan.

Paikallinen sopiminen

Karkauspäivän tuotteena saimme Suomeen kilpailukykysopimuksen, jota hallitus haluaisi nimittää yhteiskuntasopimukseksi. No ei se ole yhteiskuntasopimus. Oikeasti se on tulonsiirto köyhiltä rikkaille, pieniltä isoille. Tämähän on kokoomuksen perimmäinen missio, nyt se sai myös keskustan ja perussuomalaiset mukaansa. Hienoa teatteria, jossa EK:n toiveet saatiin monipolvisten vaiheiden jälkeen (pakko)syötetyksi muille työelämän toimijoille. Kiirekin oli kova, koska näkyvissä on jo elpyminen. Homma piti saada pulkkaan, kun oli vielä millä pelotella.

Nyt on siis sovittu myös jotain paikallisesta sopimisesta. Periaatteessa ihan hyvä juttu, mutta kun tiedämme sen asetelman isännän ja rengin välillä… Ei olekaan ihme, että Juuso Koutajoen palkka viikon työrupeamasta oli yksi euro ja potkut takapuoleen. Siellä tammipöydän ääressä riittää näitä heikkisalmeloita, jotka eivät ymmärrä mitään ihmislajin käyttäytymisestä. Salmelan mielestä vain johtajat tarvitsevat rahaa työstä selvitäkseen – miksi tässä nyt tulivatkin mieleen ne Pavlovin koirakokeet?

Heikki Salmela ei ole varmaan koskaan kuullutkaan, että luottamus luo tuottavuutta. Kun luotamme ihmisiin, ne paiskivat enemmän töitä kuin laki sallii.

Päätoimittajien aivopieru

Karkauspäivänä tämäkin varmaan valmisteltiin. 22 suomalaismedian päätoimittajaa oli lyönyt päänsä yhteen ja tuloksena on kannanaotto, joka on puhuttanut mediaa tänään.

Kannanotossa kehuttiin näiden 22 mediayrityksen totuudellisuutta ja haukuttiin mediaksi itseään kutsuvia tahoja, jotka myrkyttävät yhteiskunnallisen keskustelun ja yhteiskunnallisen ilmapiirin johtamalla yleisöä tahallisesti harhaan.

Ihan hyvä. Totuuden pitäisi olla demokratian ja yhteiskunnallisen toiminnan keskiössä. Keitä päätoimittajat tahtoivat potkia päähän? Sitä ei kannanotossa yksilöity. Uutisoinnissa sitten annettiin ymmärtää ja myös nimeltä mainittiin MV -lehti, joka on joutunut eri tahojen hampaisiin aiemminkin. Toki muistettiin mainita, ettei tässä nosteta tikunnokkaan mitään yksittäistä toimijaa. Kuinka läpinäkyvää. Näin päätoimittajat, vaikka niin kovasti olivat totuuden perään, onnistuivat samalla itse valehtelemaan. -Huokaus-

Kannanotto oli kannanotto MV -lehteä vastaan. En ole kyseisen nettisivuston lukija, mutta pitihän asiaa hieman penkoa. Mahtaako The Daily Telegraph olla päätoimittajien mielestä myös valemedia? Löytyi nimittäin tällainen juttu: Berliiniläisen pakolaisviraston vapaaehtoistyöntekijä myöntää keksineensä uutisen pakolaisen kuoliaaksipaleltumisesta.

Miksi suomalaisten päätoimittajien lehdessä ei moista uutista julkaistu? Oliko se valhetta? Valehteleeko The Daily Telegraph? Valehteleeko MV -lehti, kun se ainoana julkaisee jutun suomeksi? Liian monta kysymystä…

Sopivasti tänään silmiin pisti toimittaja Mika Seppäsen juttu Ilta-Sanomissa. Olikohan tämä nyt sitten sitä hyvää journalistista eetosta? Otsikko antaa odottaa suurmpaa skandaalia kuin mihin on aihetta. No paljastihan uutinen sen, kuinka tuiki tavallista valehtelu on maailmassa; kun vähemmistöä edustava rasisminvastainen lähettiläs Chris Rock siihen syyllistyy, kuka ei olisi valehtelusta vapaa?

Kainuun Sanomien päätoimittaja Markus Pirttijoki hehkuttaa kannanoton innoittamana kuinka olemme tehdas, joka valmistaa ja välittää totuutta.(Jostain syystä juttu on hävinnyt Ylen sivuilta, löytyy vain Uutisvirrasta)

En olisi aivan noin itsetyytyväinen. Toimittajillakin on omat kuplansa, jotka pitkälle määrittelevät mistä kirjoitetaan ja missä sävyssä. Tästä Helsingin Sanomat on aivan mainio esimerkki. Sehän työntää lukijoiden silmille alvariinsa feminististä propagandaa, joka ei todellakaan edusta tostuutta. Samaa tekee Yleisradio erityisesti Radio Puheella.

Päätoimittajat ovat myös huolissaan toimittajien painostamisesta ja heihin kohdistuvista parjauskampanjoista. Miksi päätoimittajat heräävät vasta nyt? ”Suvaitsevaiset” feministit ovat harjoittaneet tätä toimintaa jo ainakin 20 vuotta. ”Väärien” juttujen tekijät ja jopa haastatellut asiantuntijat ovat saaneet kestää kaikenlaista tappouhkauksista lähtien. Harva heistä on uskaltanut julkistaa kokemaansa mitätöintiä. Yksi harvoja rohkeita on ihastuttava Sanna Ukkola, joka palajasti saanensa pyyhkeitä feministitoimittajilta, kun oli uskaltanut kutsua ohjelmaansa naisliikkeen epähenkilöksi luokitteleman Henry Laasasen.

Jos minulta kysyttäisiin, mikä suomalaismedia pahiten myrkyttää yhteiskuntaamme johtamalla yleisöä harhaan, se olisi Tulva -lehti. Ja kaiken lisäksi se saa valtionavustusta. Mietipä sitä.

Median edustajat eivät oikein olleet edukseen myöskään UMK -kilpailun raadissa. Aika tökerösti he haukkuivat Saara Aaallon esityksen Ja kun pisteitä olisi tietysti pitänyt antaa musiikista, niin Saara jätettiin pisteittä, koska esitys oli loukannut toimittajien tunteita.

Mainokset

~ Kirjoittanut simpanssifilosofi : 01.03.2016.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

 
%d bloggers like this: