NAISTENPÄIVÄN ja UMK:n MAANANTAIKAPPALEET

Viime viikolla vietimme rasisminvastaista viikkoa. Milloin mahdamme olla niin sivistyneitä, että viettäisimme kansainvälistä feminismin vastaista viikkoa; yhtä turmiollisia ismejä molemmat.

Suomessa on kohkattu uudesta Suomen mallista, jolla valtakunta pelastuu. Eihän tämä ole mikään Suomen malli sen enempää kuin se on uusikaan. Parempi olisi puhua Ruotsin mallista. Tai ehkä se ei ole mikään malli, koska meilläkin tupot on perinteisesti väännetty vientiteollisuus edellä – paitsi vuonna 2007, jolloin kokoomus raiskasi Sari Sairaanhoitajan.

Jokin aika sitten eräs naisprofessori puhui radiossa fleksauksesta. Sillä hän tarkoitti ruokavaliota, jota olen koko ikäni noudattanut ja joka on lajimme normaali tapa syödä. Vähän aikaa sitten uutinen puolestaan kertoi, että Jyväskylään rakennetaan rikosseuraamuskampus. Oikeasti kyse on ihan perinteisestä vankilasta. Ja ennen vanhaan seminaareissa oli puheenjohtaja. Sekään ei enää kelpaa, nyt pitää olla nettikielestä lainattu moderaattori.

Suomen malli, fleksaus, rikosseuraamuskampus, moderaattori. Yhtä tyhjää diskurssia kuin smoothie ja konteksti – kaikille kolmelle on olemassa erinomainen suomenkielinen nimi. Jos olisin feministi, sanoisin, että joillakin on valtava tarve kompensoida pienen peniksensä aiheuttamaa syndroomaa uusia termejä keksimällä. Ja jos olisin sovinisti, sanoisin, että joillakin on valtava tarve kompensoida pienen… no, antaa olla.

Naistenpäivä

Tuskin kukaan saattoi välttyä ”uutiselta”, että 8.3. vietettiin poliittista naistenpäivää. Minna Canthin ryydittämän viikontakaisen tasa-arvopäivänkin muistivat monet feminismiin hurahtaneet. Tuskin kukaan sen sijaan huomasi, että 3.3. vietettiin kansainvälistä villin luonnon päivää. Aniharva varmaan huomasi sitäkään, että viikko sitten sunnuntaina vietettiin YK:n lanseeraamaa kansainvälistä onnellisuuden päivää ja viime maanantaina YK:n julistamaa maailman metsäpäivää.

Kalenterini tietysti muistutti naisten ja tasa-arvon päivistä, mutta ei tietenkään luonnon monimuotoisuudesta, metsistä tai onnellisuudesta. Ylen pääuutisissa toki muistettiin naisia, mutta ei tietenkään luontoa – kumpaankin uutislähetykseen toki mahtui mahtavan feministi”tutkimuksen” esittely. Maailman metsäpäivää YLE ei näytä tuntevan lainkaan. Kun sen perään googlettaa, tuloksena on tämä! Surullista. Suomi kuitenkin elää metsistään, edelleen.

Kumpi mahtaa olla tärkeämpää ihmiskunnan tulevaisuuden kannalta, luonnon monimuotoisuus, metsien hyvinvointi ja ihmisten onnellisuus vai feminismin edistäminen? Kummanko varassa elämämme lepää? Vähäisenkin aivotoiminnan pitäisi paljastaa oikea vastaus.

Hallituksen suunnittelema Metsähallituksen yhtiöttäminen on uhka luonnon monimuotoisuudelle. Hallitus perustelee yhtiöittämistä EU:n käyttöoikeusdirektiivillä. Yhtä hyvin tai jopa paremminkin EU:n monimuotoisuutta koskevan strategian pitäisi koskea Suomea. Strategiassa sitoudutaan pysäyttämään monimuotoisuuden väheneminen ja jopa lisäämään sitä vuoteen 2020 mennessä! Ei se tällä tavalla onnistu.

En ole koskaan viettänyt naistenpäivää sen poliittisuuden takia. Jos kyse todella olisi Naisten ihanuutta kunnioittavasta päivästä, olisin ensimmäisenä kukkia ostamassa. Mutta 1970- ja 1980 -luvuilla naistenpäivän tuhosivat taistolaiset ”suuren ja edistyksellisen” Neuvostoliittonsa avustuksella. Saatat arvata, kuinka tämä kaikkialle yhteiskuntaan levinnyt kommunismin nuoleskelu otti minua päähän.

Neuvostoliiton kaaduttua taistolaisten rintaperilliset, feministit, omivat naistenpäivän ja ovat tehneet sillä politiikkaa ”suuren ja edistyksellisen” aatteensa edistämiseksi. Saatat arvata, kuinka tämä kaikkialle yhteiskuntaan levinnyt feminismin nuoleskelu ottaa minua päähän.

Aiemmin yhteiskuntamme pelkäsi taistolaista vihapuhetta, nyt pelkäämme feminististä vihapuhetta.

Taistolaiset olivat kaikessa väärässä. Yhtä väärässä ovat feministit kaikissa väitteissään – ei tietysti mikään ihme, sillä monet taistolaiset muuntautuivat sulavasti feministeiksi.

Jos olisi olemassa jokin naisia alistava patriarkaatti – maailman suurin salaliittoteoria muuten – ei kai se loisi sellaista yhteiskuntaa, jossa naiset ovat miehiä onnellisempia läpi koko elämänsä?

Kannattaisi joskus ihan oikeasti käyttää omia aivojaan, perehtyä taustoihin ja kyseenalaistaa jokin feministinen väite. Saattaisit yllättyä lopputuloksesta. Uudenlaisen ajattelun virittämiseksi kannattaa katsoa vaikka tämä video:

Naistenpäivä on itse asiassa harvalukuisten maanantaiapinoiden hallussa. Sinänsä outoa, että oikeat naiset eli yli 99 prosenttia naisista on alistettu tämän pienen vähemmistön vallankäytön välineiksi. Esimerkiksi äitiys on kirosana feministien keskuudessa ja siitä ovat saaneet kärsiä kaikki heteroseksuaalit naarasapinat.

Maanantaiapinat

Niin että mikä ihmeen maanantaiapina? Ruotsalais-belgialainen tutkimus on todistanut jo pelkällä apinalogiikalla pääteltävissä olevan asian: feministit ovat maanantaikappaleita, jos tällainen tavaratuotannosta lainattu ilmaus sallitaan. Ja miksei sallittaisi.

Niille, joille biologia on vieras juttu (ja heitä tuntuu riittävän), kerrattakoon yksi sukupuoliin liittyvä perusasia. Nisäkkäillä ne kaksi ainoaa sukupuolta, eli uros tai naaras, väännetään sikiönkehityksen aikana naaraan kohdussa. Se on herkkä, hormonialtisteinen prosessi, jossa tapahtuu helposti virheitä, vaikka luonnon tarkoitus on tietysti tuottaa mahdollisimman paljon täydellisiä yksilöitä lajin lisääntymisen ja elossapysymisen varmistamiseksi.

Maanantaikappaleita syntyy siis tässäkin ”tuotannossa”. Naarasalkio voi altistua liiallisille tai vääräaikaisille mieshormonipitoisuuksille ja saada päähänsä uroksille tarkoitetun aivorakenteen. Miesaivoisesta tyttövauvasta voi sitten tulla vaikkapa insinööri tai feministi – tai molempia.

Samankaltaisten tuotantohäiriöiden vuoksi alkiosta voi tulla myös homo, lesbo, bi, trans, inter tai mikä sateenkaaren väri tahansa. Lopputulos ei ole mikään kolmas sukupuoli eikä edes yksi ”lukemattomista sukupuolista”, kuten feminismi opettaa. Sukupuolia on vain kaksi. Kaikki muut ovat maanantaikappaleita, eivät jonkin ”uuden” sukupuolen edustajia. Siitä huolimatta he toki ovat yhtä arvokkaita yksilöitä ja lauman jäseniä sekä osallisia ihmisoikeuksista kuin kaikki laumaan syntyvät apinat ovat.

On varmaan vaikea yrittää olla nainen, kun päässä on miestyypin aivot. Se paljolti selittää feminismi-ideologian kummallisuudet ja myös sen miksi oikeat, feminiiniset Naiset, karttavat aatetta. Kuten em. tutkimuksessa todetaan, feministisellä uskomus- ja arvojärjestelmällä on biologinen pohja. Toki hieman noloa aktiivifeministien kannalta, aatteensa kun kieltää biologian kokonaan!

Joka tapauksessa kaikki ihmisyydessä on biologista alkuperää. Kuinka voisi muuten ollakaan, olemmehan yksi eläinlaji muiden kaltaistemme joukossa. Kulttuurikin rakentuu biologian pohjalle, homma ei tietenkään mene toisinpäin.

Ja nyt on turha kommentoida, ettei feminismi kiellä biologiaa. Vastauksena tulen kysymään, löytyykö nimesi feministiprofeettojen listalta. Ellei löydy, mielipiteesi feministiyhteisössä on yhtä turha kuin metsähiiren vinkaisu lehtopöllön napatessa sen iltapalakseen.

Em. tutkimuksessa selvisi myös, että feministeillä on voimakkaampi dominanssipyrkimys kuin naisilla keskimäärin (tämänkin on toki saattanut päätellä pelkällä apinalogiikalla). Jokainen voi pohtia, mikä lisäarvo saavutetaan, jos miesaivoinen nainen nimitetään tasa-arvon nimissä johtajaksi miesaivoisen miehen sijaan… Kyllä ne ovat nimenomaan ne aivot eikä ruumis, jotka käyttäytymistämme ohjaavat.

Feminismi ei siis paranna naistyypin aivokapasiteetin hyödyntämistä yhteiskunnassa vaan heikentää oikeiden Naisten asemaa.

Viime aikoina on kovasti elämöity miehen muutoksella (mietipä miksi se paha patriarkaatti ei koskaan vaadi naista muuttumaan…), siis kuinka ”moderni” pehmomies astuu ”perinteisen” uroksen tilalle. Tämäkin diskurssi kumpuaa tietämättömyyden tyhjästä kaivosta. On nimittäin tiedossa, että populaation kasvaessa arkojen yksilöiden määrä lisääntyy ja rohkeiden määrä vähenee. Asialla on jälleen biologia, ei kulttuuri tai kasvatus.

Vähemmistöjen valta

Miesaivoiset naiset muodostavat yhden hyvin pienen, mutta kovaäänisen vähemmistön. Kun he toimivat naisen ruumiissa, naaraita luonnonvalinnan tuloksena suojelemaan kehittynyt ”patriarkaatti” kuuntelee heitä hörökorvin, vaikka diskurssinsa olisi lajille vahingollista. Oman toimintansa peittelemiseksi he jopa julistavat, että naisia on kohdeltava vähemmistönä, vaikka väestössä onkin enemmän naisia kuin miehiä.

Vähemmistöillä ylipäätään on määräänsä suhteutettuna runsaasti valtaa, jopa niin, että se estää yhteiskunnan kokonaishyvinvoinnin parantamisen. Tämä kummalliselta tuntuva ilmiö näyttää ohjaavan yhteiskunnallista päätöksentekoa. Otetaanpa muutama esimerkki:

  • Feministit haluavat tuhota lajimme koko toimintadynamiikan vaatimalla heteroseksuaalisuuden ja sukupuolirakenteen romuttamista – pelkästään oman päänsisäisen ahdistuksensa lievittämiseksi.
  • Tarpeeksi kannustavaa kansalaispalkkaa ei saada aikaiseksi, koska päättäjät eivät ymmärrä muutamien vapaamatkustajien olevan pienempi uhka kansakunnan tuottavuudelle kuin suuren enemmistön kyykyttäminen avustusjonoissa.
  • Lasten subjektiivista päivähoito-oikeutta ei haluta rajoittaa, koska pieni lapsiaan laiminlyövä vanhempien joukko tulisi leimatuksi huonoiksi kasvattajiksi – sen sijaan suuri enemmistö lapsiaan rakastavia vanhempia pakotetaan laittamaan lapsensa laitoshoitoon, mitä on kaiken kukkuraksi ruvettu kutsumaan ”varhaiskasvatukseksi”!
  • Suomalaista alkoholikulttuuria toteutetaan pienen väärinkäyttäjäryhmän ”suojelemiseksi”, mikä vinouttaa myös enemmistön juomatavat.
  • Pienen vähemmistön ihmisoikeudet on saatu turvatuksi tasa-arvoisella avioliittolailla, mutta ihmisyhteisöjen yleisin pariutumismuoto, moniavioisuus, on meillä edelleen lailla kielletty.
  • Kansan suosikkielokuvat eivät voi koskaan voittaa Jussi -palkintoa, koska patsaat on varattu vähemmistörainojen tekijöille; vain marginaali on taidetta.
  • Hyvät välit Venäjään olisivat Suomen elinehto, mutta tämäkin vaarannetaan sateenkaariväen ihmisoikeusdiskurssin vuoksi.
  • Ihmettelemme vientiosaamisemme puutteita, mutta samalla pakottamme enemmistön opiskelemaan pienen vähemmistön käyttämää kieltä, kun meidän oikeasti tulisi panostaa maailman valtakielten osaamiseen.
  • Kaiken kukkuraksi, pelkäämme pienen huippueliitin pahoittavan mielensä, jos meillä harjoitettaisiin oikeudenmukaista ja järkevää talouspolitiikkaa; mieluummin siis romutamme hyvinvointivaltion kuin kuritamme kroisoksia.

Keksit varmaan helposti jatkoa tälle listalle.

Tässä on itse asiassa kyse ilmiöstä, johon myös Sanna Ukkola kiinnittää kolumnissaan huomiota. Ideologisen totalitarismin tuottama poliittisen korrektiuden vaatimus pilaa yhteiskunnallisen ilmapiirin ja johtaa lopulta arvaamattomiin lopputuloksiin, esimerkiksi Donald Trumpin Valkoiseen taloon. Kun Angela Merkel kieltäytyy antamasta tuumaakaan periksi periaatteistaan, maassa vallitsee kohta 30- luvun meininki. Taaskaan ei ole historiasta mitään opittu.

Tuomas Enbuske on sanonut viisaasti, että kaikki surkeus syntyy siitä, kun hyvät ihmiset (ismit) haluavat hyvää, koska silloin ne eivät koskaan lopeta. Pahat ihmiset (ismit) tajuavat joskus lopettaa, koska ne tietävät tekevänsä pahaa.

Sanna Ukkola paljastaa, etteivät feministit todellakaan pysty lopettamaan. Nyt Ruotsissa mittaillaan jo katujen pituuksia! ”Tasa-arvotutkijat” paljastavat, että naisten mukaan nimettyjä katuja on vähemmän kuin miesten mukaan nimettyjä ja ne ovat jopa 70 metriä lyhyempiä…

Sukupuolten erilaisuuden eli tieteellisen totuuden kieltäminen on pahin kuviteltavissa oleva ihmisoikeusrikos, koska se hitaasti rapauttaa länsimaisen kulttuurin elinvoimaisuuden. Samoin muuten kävi uljaalle Rooman valtakunnalle. Emme tässäkään ole mitään historiasta oppineet.

Ehkä tämä tietyn kehitysasteen jälkeen tapahtuva korkeakulttuurien degeneroituminen on sekin vain jonkin sortin biologinen lainalaisuus?

Sukupuoli on ihmisyyden ydin. Jos kieltää biologisen sukupuolen, kieltää samalla evoluution ja ihmisen kuulumisen eläinkuntaan. Haluaisinpa kuulla, millainen on feministinen versio luomiskertomuksesta.

Biologi Richard Dawkings uudelleentwiittasi naistenpäivänä aiheeseen sopivan uutisen ameriikoista: kreationisti Ken Hamin mielestä tieteellisen tiedon (vaikkapa että olemme eläimiä ja evoluution tuotteita) opettaminen on lasten hyväksikäyttöä. Näin sanoessaan hän oli julistamassa omaa totuuttaan tuhannelle pikkulapselle! Sääliksi käy noita lapsia. Mutta aivan samaa on tapahtumassa suomalaisissa kouluissa ja päiväkodeissa, kaiken lisäksi opetusministeriön suosiollisella avustuksella! Tuskin kuluu monta vuotta, kun meillä Ruotsin tapaan jaetaan jokaiselle lukiolaiselle kirja Kaikkien pitäisi olla feministejä!

Naistenpäivän ”naisviha”

Naistenpäivästä on tullut maanantaiapinoiden temmellyskenttä. Naisliike käyttää päivää härskisti oman propagandansa levittämiseen. Pelkästään Ylen uutissivulta laskin 16 naistenpäivänä julkaistua ”tasa-arvouutista”. Mitä sitten muualla Ylessä tapahtui, en jaksanut edes selvittää, saatikka muun median tarjontaa. Ajantasa -ohjelman satuin kuuleman livenä ja siinä kaksi miesfeministiä, maailmantalouden professori Teivo Teivainen ja Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Charly Salonius-Pasternak suorittivat nöyrimmän feministinuoleskelun miesmuistiin – eikun tietysti naismuistiin..

Aika ei millään riitä kommentoimaan edes pientä osaaa tuosta silmillemme ja korvillemme pursuavasta propagandasta. Pari huomiota kuitenkin.

Norjalaiset taloustutkijat tulevat neuvomaan meitä, että Suomen olisi lopetettava kotihoidontuki, jotta naiset pääsisivät töihin ja johtajiksi. Lisäksi laitoshoitoa pitäisi pidentää ja lisätä vuorohoitoa sekä viedä vauvat entistä nuorempina laitoksiin. Kuitenkin he joutuvat myöntämään, että vaikka Pohjoismaissa on satsattu eniten maailmassa vanhempainvapaisiin, isyysvapaisiin ja laitoshoitoon, palkkatasa-arvo sen paremmin kuin naisjohtajien määrä eivät ole lisääntyneet.

Miksi siis hyökätä kotihoidontuen kimppuun, vaikka NAISET haluavat sitä käyttää?!

Norjalaistutkimus on tehty pelkästään talouselämän näkökulmasta. Lasten etua ei kukaan näytä ”tasa-arvoasioissa” ajattelevan – ei edes perheen etua. Tämä juontuu feministisestä heterovihasta ja halusta äitiyden romuttamiseen. Tässä vallitsee sama yksisilmäisyys kuin vallitsi aikoinaan ihmistoiminnan ympäristövaikutusten tarkoituksellisessa sivuuttamisessa.

Oikeasti, pitäisikö meidän länsimaisten arvojen vaikutuspiirissä elävien aloittaa lapsivaikutusten arviointi?

On tämä lasten sivuuttaminen todella henkisesti köyhää. Samalla syyllistytään suoranaiseen valehteluun väittämällä, että naisten työllisyys on (lasten vuoksi) miehiä heikompi ja etteivät äidit enää pysty palaamaan työelämään lapsia hoidettuaan. Tätä ”totuutta” toistellaan jatkuvasti. Sopii käydä Tilastokeskuksen sivuilla selvittämässä se oikea totuus: miesten työttömyysaste on 10 prosenttia ja naisten 8,5 prosenttia. Oikeastaan naisten työttömyys on miesten työttömyyttä pienempi kaikissa ikäryhmissä. Dramaattisin ero on nuorten työttömyysasteessa, joka on miehillä kymmenen prosenttia naisia korkeampi. Paljastavaa on sekin, että miehet paiskivat töitä eläkeiän jälkeen lähes kaksi kertaa naisia enemmän, vaikka kuolevatkin nuorempina.

Tuo nuorten miesten ahdinko näkyy myös omassa apinalaumassani. Saman sisarusparven molemmat, parhaassa lisääntymisiässä olevat nuoret (ja kauniit) Naiset saivat vakiduunin ensi yrittämällä. Veljensä sen sijaan on kärvistellyt jo monta vuotta työttömänä.

Ei sekään väite pidä paikkaansa, että kotiäitiys tuhoaisi naisten työelämävalmiudet. Homma menee tasan päinvastoin; lasten kanssa vietetty aika antaa naisille uskomattoman määrän valmiuksia ja henkistä kanttia työelämää varten. Tämä näkyy vaikkapa vauvalomalta palaavien urheilijoiden huippusuorituksina.

Olisiko siis jo aika lopettaa valehtelu myös perhepoliittisissa asioissa.

Feministit todennäköisesti luokittelevat tämänkin kirjoituksen naisvihaksi. Feminismin kriittinen tarkastelu väännetään aina naisvihaksi, vaikka Nainen ja feministi ovat täysin eri asioita!

Feminismin arvostelulla ei ole mitään tekemistä Naisten kanssa. Kun arvostellaan feminismiä, arvostellaan poliittista aatetta. Kuinka hitossa demokraattinen maailma on muuttunut sellaiseksi, että yksi aate sallitaan nostettavan arvostelun yläpuolelle? Euroopan unionissa ja Pohjoismaiden ministerineuvostossa puuhataan jo kieltolakeja ja rangaistuksia feminismiä kritisoiville apinoille. Siis minulle.

Mutta onneksi on myös Naaraita, jotka joutuisivat kanssani telkien taakse. He toimivat tuolla suuressa maailmassa, Suomessa on vielä aika hiljaista. Näitä Naisia feministit vasta vihaavatkin. Yksi tapa toisinajattelijoiden hiljentämiseksi on järjestää mellakka, kuten feministit ovat ainakin kolme kertaa tehneet professori Janice Fiamengon puhuessa yliopistokampuksilla. Lopulta epätoivoiset feministit laukaisevat palohälyttimen. Samanlaisen yliopistoidiotismin kohteeksi muuten joutui myös Juha Sipilä taannoisella Joensuun reissullaan.

Onko mitään raukkamaisempaa kuin aiheuttaa väärä palohälytys?

Onko Joensuu oikeasti Suomen pimein paikkakunta, eihän tämä ole ensimmäinen siellä tapahtunut rasistinen ylilyönti.

Mietipä missä kulttuureissa on vainottu toisinajattelijoita. Aivan, vastaus löytyy niinkin läheltä kuin Neuvostoliitosta. Tai vaikkapa Castron Kuubasta, jossa kiellettiin myös Rolling Stones. Nyt mahtava EU on samalla tiellä – eikä ketään edes kiinnosta.

Feminism is now seen as a kind of proxy for women, so to question any tenets of feminism is seen as attacking women. I think it’s become a totalitarian ideology that isn’t really interested in equality at all.

Janice Fiamengo

Naistyypin E- ja miestyypin S- aivot toimivat eri tavalla ja siksi miesten ja naisten käyttäytyminen poikkeaa toisistaan:

Tämä on vuosimiljoonaisen evoluutiokehityksen tulos, ei minkään patriarkaatin keksintöä. Nyt kun joku tulee sanomaan, ettei sukupuolten välillä ole eroa, tiedät kyseisen apinan valehtelevan ja samalla ymmärrät, että hän väitteellään yrittää kumota evoluution – yhtä heikoilla perusteilla kuin kreationistit konsanaan.

On säälittävää, ellei suorastaan rikollista, että sukupuolen selittäminen on uskottu astrologiaan verrattavan pseudotieteen kontolle. Naistutkimusta tehdään kaiken lisäksi verovaroilla ja feminismiä levitetään ministeriöiden ja medioiden suojatyöpaikoissa. Tämä käy yhteiskunnalle kalliiksi, koska biologiaa vastaan taisteleminen vähentää yhteiskunnan tuottavuutta ja onnellisuutta. Järkyttävintä tietysti on, että nimenomaan naisten onnellisuus on länsimaissa vähentynyt yhtä aikaa feminismin voittokulun kanssa.

S- ja E-aivojen erilaisuus selittää, miksi on parempi, että pääasiassa miehet käyttävät kaivinkoneita ja pääasiassa naiset ovat niitä, jotka hoitavat pieniä lapsia. Se nyt vaan on luonnonlaki. Siksi segregaatiota, ”sukupuolirooleja” ja stereotypioita vastaan taisteleminen ennen pitkää johtaa jo Neuvostoliitosta tuttuun romahdukseen.

Miksi YK valehtelee

Itse asiassa noita Ylen naistenpäivän tasa-arvouutisia oli 17, mutta yksi niistä hävisi äkkiä. Onneksi ehdin tallentaa sen omalle koneelleni ennen sensuurin iskemistä. Juttu on vielä löydettävissä Radio Kuopion sivuilta. Siinä Suomen UN Women on huolissaan naisiin ja erikseen mainiten feministeihin kohdistuvasta vihapuheesta internetissä. Jutussa vedottiin UN Womenin ja YK:n erityiskomission tuottamaan Cyber Violence Against Women and Girls raporttiin. Siinä väitetään, että globaalisti naiset joutuvat internetissä solvausten ja uhkausten kohteeksi 27 kertaa miehiä todennäköisemmin ja että 73 prosenttia naisista on kärsinyt nettiväkivallasta (cyber VAWG). Väkivaltana raportissa pidetään muun muassa sanoja you suck.

Raportti on malliesimerkki naistutkimuksen saavutuksista. Käytetään lähteitä, joita ei ole olemassakaan tai lähteet uusintavat feministiyhteisön sisäsiittoista ja ideologislähtöistä materiaalia, yksityistapauksista tehdään yleistyksiä. Tekijät muun muassa rinnastavat laillisesti tuotetun pornon ja nettiväkivallan sekä antavat ymmärtää, että videopelejä pelaavista pojista tulee tappajazombeja… Pahinta tietysti on , että lopputulos on päätetty jo ennen työhön ryhtymistä (kuten kaikessa uskonnollisessa ”tutkimuksessa” on tapana). Yksipuolinen ja rajoittunut tarkastelu tunkee tajuntaan heti, kun raportin yhteenvetoa rupeaa lukemaan.

Nythän on niin, että raportti ei pidä paikkaansa. Kuinka se voisikaan, sillä ei mikään naisjärjestöjen ”tutkimus” täytä todelliselle tutkimustoiminnalle asetettavia vaatimuksia. YK joutuikin vetämään raportin pois pian julkistuksen jälkeen, koska se todettiin kerrassaan luokattomaksi tekeleeksi. On suorastaan skandaali, että moista yksisilmäistä propagandaa voidaan tuottaa ihmiskunnan yhteisessä YK -järjestössä.

Jos raportin suositukset toteutettaisiin, seurauksena olisi koko netin sensurointi. Tarkoituksena oli synnyttää uusi huumesotien kaltainen järjestelmä, jonka yhteiskunnalliset haitat olisivat kertaluokkia mahdollisia hyötyjä suuremmat. Mutta mitäpä sitä ei ideologian eteen tehtäisi… Ja paljon sitä on tehtykin; netti on pullollaan feminististä propagandaa. Kannattaa muun muassa varoa kaikkia sivustoja, joissa mässäillään sanalla gender.

Raportin versio 2.0 julkaistiin lokakuussa. Se sisälsi enää yhteenvedon ja pienen osan alkuperäisen raportin lähdeluettelosta. Sivumäärä oli pienentynyt kymmeneosaan alkuperäisestä!

Kuitenkin tämä hyllytetty tutkimus on nimenomaan se, johon naisjärjestöt perustivat naistenpäivän sanomansa: naisviha on nykyhetken akuutein ongelma. Toimittaja Laura Savolaisen kirjoittamasta uutisesta oli sentään puolenpäivän aikaan poistettu viittaus ja linkki tuohon YK:n raporttiin. Kaunisteltu selitys kuului, että raportissa oli käytetty ”osin virheellisiä lähteitä”. Edes tässä asiassa feministit eivät siis voineet olla rehellisiä!

Youtubessa kehotetaan tappamaan miehet, Facebookissa vaikuttaa muun muassa Krista Leighanne Milburn alias The Femitheist, joka haluaa listiä 90 prosenttia miehistä, twitterissä riehuu #killallmen, Naisasialiitto Unionin kokouksissa ja puheissa niin äitiysviha kuin nais-ja miesvihakin rehottaa kenenkään häiritsemättä.

Ja sitten syytetään yhteiskuntaa naisvihasta. Sic!

Jos joku laittaisi Youtubeen naisia teloittamaan kehottavan videon tai twitteriin @killallwomen -tilin tai Facebookiin miesten eliminoimista ajavan sivuston, ne poistettaisiin alta aikayksikön. Niin että missä se (netti)viha asustaakaan?

Tässä yksi vihje, missä se miesviha asustaa:

Yllättäen Journalistiliitto uskaltaa olla rehellinen. Liitto selvitti toimittajien kohtaamaa uhkailua ja vihapuhetta. Häirinnän kohteeksi oli joutunut joka kuudes vastaaja kahden viimeksi kuluneen vuoden aikana. Liiton puheenjohtaja Hanna Aho kertoo, että uhkaukset kohdistuvat tasapuolisesti molempiin sukupuoliin…

Testosteroni on aina väärässä

Huhhuh, vieläkö sitä jaksaisi nauraa yhdelle naistenpäivän valitukselle? Yritetään.

Uutisotsikko” huutaa: Wikipedia uhkuu testosteronia – aika tehdä jotain naiset? Toimittaja Jenni Peltolan aivosolut ovat hupsahtaneet nurinniskoin, kun hän ei löydä suomalaisesta Wikipediasta hakusanaa greige! Ja koska sitä ei löydy, se on miesten vika.

Jos olet niin impivaaralainen, ettet ole greigestä koskaan kuullutkaan, niin valistus: se on harmaan ja beigen sekoitus.

Greigen kaipuu taitaa kertoa kaiken siitä, miksi Wikipedian vapaaehtoisista ja palkattomista (toisin kuin Jenni Peltola) päivittäjistä naisia on vain kymmenen prosenttia. Tämän kai täytyy olla suorastaan julmaa, sillä Jenni paljastaa, että enemmistö netin käyttäistä kuitenkin on naisia. Meillä on siis valtaisa ”tasa-arvo-ongelma” tässäkin asiassa, eikös vaan?

Vai olisiko tässäkin se ainoa ongelma niissä feministien maanantaiaivoissa? Wikipediaa kun pääsee tekemään kuka tahansa. Ihan kuka tahansa siis, joka haluaa käyttää vapaa-aikaansa yhteisen hyvän eteen ja vaivautuu opettelemaan sivuilla käytettävän, toki hieman hankalan, koodijärjestelmän.

Se, ettei naisia Wikipedian tekeminen kiinnosta, johtuu Naisista itsestään. Se ei vaan ole naisaivoja kiinnostanut. Kukaan ei ole todellakaan ollut kieltämässä.

Mitä kertoo naisista (tai tasa-arvosta) se, että Helsingin yliopiston kirjaston ja nykytaiteen museo Kiasman on pantava pystyyn talkoot, että tähän maailman käytetyimpään hakuteokseen saatiin sata uutta naisartikkelia? Wikimedia Suomi ry:n asiantuntijat oli kutsuttu neuvomaan ihan kädestä pitäen.

Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että Wikipediaan tehdään uutta sisältöä, olenhan sinne itsekin jotain värkännyt. Mutta ihmetyttää, miksei sadan naisen joukkoon mahtunut esimerkiksi Olga Malytcheva, joka on Suomen tunnetuimpia (muotokuva)maalareita. Onko syynä yksinkertaisesti se, että hän on maahanmuuttaja Venäjältä?

Tempauksen takana näyttää olleen feministi Kiasmasta, erikoissuunnittelija Sanna Hirvonen. Hän on niitä feministejä, jotka raivostuvat yksittäisistä sanoista, kuten Mathildedalin panimon olutbrändistä.

Miksi nämä tasa-arvotoimittajat eivät kertoneet sitä, että nörttifeministit eivät edes halua tuottaa tietoa Wikipediaan. He ovat mieluummin perustaneet oman wikinsä, jossa asioita katsellaan yksinomaan feministisilmälasien läpi! ”Tasa-arvon” asialla sanovat olevansa myös suomalaiset nörttitytöt.

Veehooämmät

Jos patriarkaattinen maailmanjärjestys olisi olemassa, miksi vankiloita rakennetaan vain miehiä varten, miksi etupäässä miehet riistävät itseltään hengen ja miksi naisten annetaan elää miehiä pidempään; miksi elämä on juuri miehille niin kovaa, että heidän pitää juoda maksansa tohjoksi… Kysymyksiä voisi jatkaa loputtomasti.

Vastaus löytyy jälleen biologiasta. Naaraat ovat uroksia arvokkaampia kaikkialla, koska lisääntyminen. Siksi urosten tehtävä on suojella naaraita ja laumaa, kuolla sodissa ja vaarallisissa töissä, olla näkymättömiä orjia kivilattian alla. Siksi on mahdollista, että jopa Yhdistyneet kansakunnat tunnistaa vain naisiin ja tyttöihin kohdistuvan (netti)väkivallan sekä julistaa, että vain naisiin ja tyttöihin kohdistuva väkivalta on ihmisoikeusrikos.

YK siis yksissätuumin kertoo, etteivät ihmisoikeudet koske miehiä eivätkä poikia.

Miehet ja pojat kokevat kuitenkin enemmän väkivaltaa elämässään kuin naiset. Sitä ei kukaan halua tehdä näkyväksi eikä se koskaan ryöpsähdä haastattelu”tutkimuksissa” esille, koska miesten ei biologiansa vuoksi ole mahdollista uhriutua. Tästä malliesimerkin tarjoaa eräs hätäkeskuspuhelu.

Jos miehet eivät ole ihmisiä, mitä me sitten Yhdistyneiden kansakuntien eli UN Womenin mielestä olemme? Eläimiäkö? Totta kai olemme eläimiä, mutta silloinhan meitä pitäisi suojella eläinoikeusrikoksilta… Ei suojella. Eläintenkin oikeuksista puhutaan enemmän kuin miesten tai poikien oikeuksista. Koirat ja siat ovat siis arvokkaampia kuin miehet.

Mietipä – mikään tai kukaan ei oikeasti suojele valkoista heteromiestä (VHM).

Totta tosiaan. Tuo VHM -termihän tarkoittaa apinajoukkoa, johon tiivistyy kaikki maailman pahuus. Kun pahuus näin ulkoistetaan yhtä kansanryhmää koskevaksi, kaikki muut ryhmät (feministit, naiset, valkoiset homomiehet ja mustat heteromiehet) voidaan julistaa synnittömiksi. Kätevää.

Vaikka se on kätevää, se on toki vastoin kaikkia suvaitsevaisuuden jaloja periaatteita, siis ettei yhtäkään kansanryhmää saa leimata, uhata tai solvata. Se on rasismia Suomen lainsäädännönkin mukaan.

Jos joku (perus)suomalainen leimaa muslimit raiskaajiksi, hänet kiikutetaan oitis raastupaan. Mutta kun feministi leimaa VHM:t väkivaltaisiksi raiskaajiksi, rahvas vain takoo karvaisia käpäliään yhteen.

Valkoiset heteromiehet siis leimataan ihonvärinsä ja sukupuolisen suuntautumisensa perusteella ali-ihmisiksi. Tämä täyttää kaikki kansanryhmää vastaan kiihottamisen tunnusmerkit ja pitäisi tietysti saattaa rikosoikeudellisen tutkinnan kohteeksi. Sitä emme tule koskaan näkemään.

Huomasin tuon miehen aseman omassa elämässäni, kun muutuin VHM:stä vammaiseksi eli siis vähemmistön edustajaksi. En ole koskaan saanut osakseni niin hyvää palvelua ja myönteistä huomiota kuin rollaattorin avulla liikkuessani. Kokemus panee ihmettelemään, mitä se vähemmistöjen jatkuva valitus oikein pitää sisällään.

Uuden musiikin festivaali

Miksi juuri euroviisuista on tullut maanantaiapinoiden juhla? Sateenkaariväki on tietysti fiinimpi nimi tälle vähemmistölle. Vähemmistö kuitenkin on jälleen saanut määräänsä suuremman painoarvon. Ihan hyvä, mutta miksi UMK:n finaalissakin piti valittaa? Ikään kuin suomalaiset olisivat rasisteja, vaikka vähemmistöjen edustajia on kansan äänillä valittu niin misseiksi, euroviisuedustajiksi, kansanedustajiksi kuin valtakunnan menestyneimmiksi viihdeartisteiksikin? Onko se valitus vain vähemmistöjen pakollinen maneeri?

Kannattaisi muistaa, että kaikkia meitä haukutaan ja että kaikkein eniten haukutaan – valkoisia heteromiehiä!

UMK -kilpailut lähetettiin samaan aikaa Ruotsin Melodifestivalenin kanssa. Siksi näin vain osia suomaliskarsinnoista ja finaalista. Melodifestivalen on aivan eri maailmasta suomalaisten kisailuun verrattuna. Oli tieysti hieno nähdä feministien haukkuma Krista Siegfrieds ruotsalaisen ”miljoonayleisön” edessä. En vaan ymmärrä, miksei upea esityksensä Faller päässyt jatkoon. Se oli todella hyvä. Niin hyvä, että Krista olisi sillä voittanut UMK:n mennen tullen. Ja on se vaan niin vitun hyvännäköinen:

Ehkä ruotsalaiset eivät vain voineet äänestää Suomalaista Naista?

Suomen finaaliin kansa oli äänestänyt ainakin kaksi sateenkaarilla ratsastavaa esiintyjää. Lisäksi päämodulaattori (?!) Rakel Liekki ja hänen vakiovieraansa Mikko Silvennoinen toivat homoutensa kiitettävästi esille. Jännä juttu, että harvoin kukaan hetero tekee suuntautumisestaan numeroa. Pienen pullistelunkin vielä ymmärtäisi, mutta ei sitä, että vähemmistöille sallitaan kaikki se, mikä on enemmistöltä kielletty.

Silvennoinen ylisti Stella Christineä seksikkääksi tytöksi; kehui Mikael Saarta komeaksi ja ”täydelliseksi paketiksi” luonnehtien esitystään nykytanssiksi kotiväkivallasta; olisi riisunut Tuuli Okkosen alasti Tukholmassa; nimitti Saara Aaltoa taskuvenukseksi, joita maailma on täynnä; toisaalta luonnehti Sandhjaa kansainväliseksi superstaraksi, joka voisi tulla vastaan New Yorkin kaduilla: sekä kehui kuinka Barbe-Q-Barbies -mimmeissä on enemmän munaa kuin kaikissa maailman heteromiehissä yhteensä.

Kiitos varsinkin tuosta viimeisestä, kuinka siihen sattuikin tuo hetero -määrite…

Sanhjan voiton jälkeen modulaattoreiden ylistyksestä ei tullut loppua. Kannattaisi muistaa, että ylilyönnit voivat aiheuttaa inhoreaktion ylisanojen kohdetta kohtaan. Toisaalta Rakel ja Mikko eivät voineet olla irvailematta persunuorten lippalakkitempaukselle, vaikka tässä asiassa nuoret ovat oikeassa ja maanantaikappaleet totaalisen väärässä.

Rakel halusi julistaa, kuinka olemme kaikki vain ihmisiä, ei ole miehiä eikä naisia. No okei. Sitten hän varmaan vaatii tähänkin uutiseen korjausta: Ihminen tunkeutui vieraan ihmisen makuuhuoneeseen – Itä-Suomen hovioikeus nauroi.

Heteromies ripustetaan hirsipuuhun jos hän kehuu heteronaista kokovartaloministeriksi, mutta homomies saa rauhassa esineellistää heteromiehen (Mikael Saari) täydelliseksi paketiksi. Jostakin syystä moduloijien piti myös leimata Mikaelin ”yli-innokkaat” fanit väkivaltaisiksi ja siinä ohessa saivat osansa myös ”norsunmuistiset” euroviisufanit.

En ole koskaan ymmärtänyt, miksi ohjelmiin tungetaan täysin yhdentekeviä twiittejä. Siksikö, että halutaan olla ”moderneja” ? UMK -finaalin rimanalitus oli Rakelin ylistämä Maria Jungnerin twiitti: onhan toi Eini tietysti niin upea että voisi melkein vaihtaa suuntautumista…

Miten sujuu Silvennoiselta maantiede, vai pitäisikö sanoa yleissivistys? Kehuessaan Sandhjan juuria hän tuli hehkuttaneeksi niiden alkuperää ”Etelä-Amerikan Guineassa”. Tiedoksi Mikolle: Guinea sijaitsee Länsi-Afrikassa. Sandhjan äiti tulee Etelä-Amerikan Guyanasta.

Sinänsä Sandhjan voitto todistaa jo ennestään tiedetyn tosiasian, että kaukaisten geenien yhdistelmät tuottavat usein suuria lahjakkuuksia. Siksi maahanmuutto on hyvä asia, mieluiten toki niin, että maahanmuuttajat ja (perus)suomalaiset naisivat ristiin eivätkä vain oman kuplansa jäseniä.

Rakel ja Mikko väänsivät Saaran No Fear -esityksestä kilpailun poliittisimman kappaleen. Heidän mielestään siinä kannustetaan homonuoria, joiden itsemurhariski on muita apinoita suurempi. No, pelkoja on monenlaisia. Saara itse kuitenkin ihmettelee, ettei ole saanut lainkaan kielteistä palautetta kaapista ulostulonsa jälkeen.

Ehkä homonuoria kannattaisi valistaa siitä, että kaikkia apinoita haukutaan jossain vaiheessa homoiksi eikä sitä pidä ottaa henkilökohtaisesti. Ja voisihan nimityksestä olla ylpeäkin, ihmisuku kun on oikeasti Homo, vieläpä isolla alkukirjaimella.

Kumman herkkä asia tuo seksuaalinen suuntautuneisuus tuntuu euroviisujen yhteydessä olevan. Muistamme homoseksuaalin Conchita Wurstin terveiset Putinille ja sen, kuinka raukkamaisesti itsensä suvaitsevaiseksi identifioiva viisuyleisö kohteli Venäjän heteronaarasta Polina Gagarinaa vuosi sitten. Ei malttanut oma Kristammekaan olla elämöimättä aiheella: tasa-arvoviesti oli viisuvoittoa tärkeämpi, hän sanailee. Oikeastiko? Ei se suukko siellä lavalla kuitenkaan maailmaa hetkauttanut. Olemmeko tosiaan näin naiiveja?

Feministisotku

Sandhja on varmaan ihan hyvä edustaja euroviisuihin, vaikkei hän oma suosikkini ollutkaan. Hänen maneerinsa toivat jostain syystä mieleen Helsingin euroviisujen voittajan, Serbian vihaisen Marija Serifovicin. Jonkinlaista sivistynyttä käytöstä voisi laulukilpailun voittajaltakin odottaa. Jos Teuvo Hakkarainen luonnehtisi serbejä samalla tavalla kuin Marija suomalaisia, häntä syytettäisiin rasismista. Tässäkin vallitsee outo kaksoisstandardi.

Melidifestivalenin finaalikappaleet rankkaa joukko kansainvälisiä raateja ympäri Eurooppaa, mutta meillä eletään vielä Impivaarassa. Kasaamme randomisti mitä kummallisimman cocktailin erilaisia apinoita ja annamme niille vallan valita Suomen edustaja Eurovision laulukilpailuihin.

Suomen systeemi ei vaan toimi, siinä on se ongelma. Jostain syystä kansan äänillä ei ollut vaikutusta lopputuloksiin. Ja mistä ihmeen hatusta nämä raadit oikein oli repäisty? Ehkä periaatteena on ollut, että on ihan sama kuka viisuja arvioi? Muuten on vaikea ymmärtää tätä vähemmistöjen kokoelmaa: bloggaajat, tubetähdet, suomenruotsalaiset, sateenkaari-ihmiset, asfalttimiehet… Oliko pikipojat tarkoitettu jonkinlaiseksi sateenkaaren vastapainoksi vai pelkästään Kristan silmäniloksi? Milloin muistaisimme, että meillä on myös saamelaiset keskuudessamme? Oliko eduskunta mukana vain siksi, että Jaana Pelkonen saatiin ruutuun?

Media -raati eli Ilkka Mattila (HS), Mari Pudas (IL), Marcus Sjöström (Radio NRJ) ja Katja Ståhl (Radio Helsinki) ovat vastuussa siitä, että Sandhja edustaa Suomea Tukholmassa Saara Aallon sijaan. Mediaraati nimittäin oli ainoa raati, joka ei antanut Saaran esitykselle ensimmäistäkään pistettä.

Kävikö tässä taas niin kuin Suomessa on tapana, että raadit pilaavat euroviisukisamme? Parhaiten kai muistetaan vuodet 1965 ja 2000, jolloin yleisön suosikit jyrättiin raatien valitsemilla kaameuksilla. 60 -luvulla Luxemburg voitti koko laulukilpailu samantyylisellä poljennolla, jota Katri-Helenan Minne tuuli kuljettaa olisi edustanut. Vuosituhannen vaihteessa taas Nightwish jyrättiin kisasta ”asiantuntijoiden” voimin.

Jokainen saa tietysti äänestää niin kuin haluaa, MUTTA ei tarvitse ruveta haukkumaan.

Ensimmäisen raatilaisen hermot poksahtivat viisufanien vasta ihmetellessä mediaväen ratkaisua. Jo seuraavan puolenpäivän aikaan Iltalehden toimittaja Olli Martela vuoti julkisuuteen yhden raadin jäsenen selittelyt nollapisteille. Ne esitettiin ikään kuin koko ryhmän nimissä, näinikkäästi:

Saara Aallon esitys jätti kylmäksi. Esitys oli kuin tilattu halvan työvoiman Euroviisutehtaalta, niin kliseinen, persoonaton ja muovinen se oli. Iso osa ihmisistä varmaan odotti juuri tuollaista esitystä Saaralta, eli he eivät joutuneet pettymään. Saara osaa myös laulaa hyvin joten ei mikään ihme, että hän sai niin paljon yleisöääniä. Itselleni tuli tunne, että Saara ikään kuin näytteli Euroviisuedustajaa. Jos Saara aikoo ensi vuonnakin osallistua, niin se jokin oma juttu pitäisi löytää. Saara puristi mailaa, siis yritti liikaa.

Aika pahaa tekstiä, ei empatian poikastakaan. Siinä hyökätään suoraan Saara Aallon henkilöön ja haukutaan jopa Saaran fanit, jotka saivat juuri niin muovisen esityksen kuin olivat odottanneetkin! Oksennus on samaa tasoa kuin Marija Serifovicin hyökkäys suomalaisia vastaan.

Jos kuka tahansa heteromies sanoisi naisesta noin, hän saisi ruveta etsimään uutta työpaikkaa.

Toisen raatilaisen hermot pettivät kymmenen tuntia myöhemmin, kun feministi Katja Ståhl selitteli, että hän ainakin antoi Saaralle pisteitä (montako? luultavasti yhden).

Piti odottaa kaksi päivää, kunnes vuotaja astui julkisuuteen. Hän paljastui toiseksi raadin feministiksi, Mari Pudakseksi. Ylimielisessä kolumnissaan hän lähinnä taivastelee sitä, että Saara Aalto otti hänen henkilökohtaisuuksiin menneet tölväisynsä henkilökohtaisesti. Harvoin noin tylyä tekstiä saa lukea. Ja kyllä, Mari, tämän saat tulkita henkilökohtaiseksi vihjeeksi ihmisenä kasvamisen kivikkoisella polulla.

Saara koki tylytyksen samanlaisena kuin koulukiusaamisen aikoinaan, eikä ihme. Hän kirjoitti tunteistaan pitkän postauksen naamakirjaan. Ymmärrän kaiken hänen sanomansa ja lähetän tsemppiterveiset! Itse pidin hänen aasialaisuutta viestivää esitystään parhaana.

Mielenkiintoista, että feministit näin hyökkäsivät yksissä tuumin lesbonaisen kimppuun. Kulissit rupeavat kaatuilemaan?

Katjan Radio Helsinki näyttää olevan varsinainen feministimedia. Ståhlin aisaparina häärää feministi Anna Cadia. Kaksikko järjesti naistenpäivän kunniaksi ”keskustelun”, jossa Radio Helsingin päätoimittajafeministi Maria Veitola ja ”pitäkää ruusunne”-feministi Maryan Abdulkarim valittivat maanantaiapinoiden vaikeaa elämää. Mukaan oli kutsuttu myös Sandhja – siksikö, että hänkin on feministi vai siksi, että hänet pitää aatteeseen käännyttää?

Seuravana aamuna Katjan ja Annan vieraana olikin sitten anarkofeministi Atlas Saarikoski. Aika sisäänlämpiävältä tuo radioasema vaikuttaa, sillä Saarikoskella ja Abdulkarimilla on ollut siellä yhteinen ohjelmasarjakin…

Jotain Jusseistakin

Olen jo pitkään ihmetellyt sitä railoa, joka setalaisten ja Tom of Finland -homojen välillä vallitsee. Tai paremminkin sitä, mihin ovat hävinneet ne alkuperäiset Tomit, julkisten vessojen panijat? Meille esitellään vain homojen salonkikelpoinen puoli. Se toinen ei kai ole sen edustuskelpoisempi osa psykososiaalista yhteiskuntaamme kuin valkoinen heteromieskään?

Tom kelpaa toki mainosten puhtoiseksi edistäjäksi. Viimeksi Pauligin pieni tytäryhtiö ilmoitti kahdesta tummapaahtoisesta uutuudesta, Tom of Finland -kahvista. Niillä kunnioitetaan yhtä (Pauligin mukaan) maailman vaikutusvaltaisinta taiteilijaa, Touko Laaksosta. Vapise Picasso!

Jotain uutta vihdoin: maanantaikappaleet ovat saamassa uuden värin, mustan, kun Gay Shame -liike haukkuu salonkikelpoisuudella elvistelevän Setan vaatien arvonantoa vessojen ja puistojen nimettömälle seksille.

Vuoden päästä Tomista valmistuu elokuva. Mielenkiinnolla odotan sen todenperäisyyttä. Luultavasti sille satelee roppakaupalla Jusseja ja ehdokkuuksia. Katsojamääristä en ole yhtä varma. Mutta jos haluaa Jusseja, kannattaa tyytyä marginaaliseen yleisömenestykseen.

Näin on kokemus opettanut. Jussipolitiikan ensimmäinen laki näyttää olevan, ettei kansan mieleen olevaa elokuvaa voi palkita. Uuno Turhapuroja kai on turha edes mainita. Viime vuoden kassamagneetti Luokkakokous ei saanut edes yhtään ehdokkuutta raadilta, jossa istui 19 elokuva-alan asiantuntijaa. Sen sijaan elokuva Häiriötekijä sai kerrassaan yhdeksän ehdokkuutta ja kolme Jussia!

Tuskin kukaan oli edes kuullut Häiriötekijästä ennen Jussi -gaalaa. Kuinka olisi voinutkaan, kun sitä kävi katsomassa vain reilu 23 000 katsojaa, siis vain 1/21 -osa Luokkakokouksen yli puolesta miljoonasta katsojasta. Tällaisen normiapinan on mahdoton ymmärtää logiikkaa tuossa taustalla. Ehkä sitä ei olekaan. Ehkä periaate vain on sellainen, ettei suuri yleisö voi ymmärtää ”taidetta”.

Voisi kysyä, mitä merkitystä on taiteella, jota kukaan ei näe eikä kukaan halua siitä mitään maksaa. Lisäksi voisi aiheellisesti kysyä, mitä on se taide, jota Häiriötekijä edustaa. En ole elokuvaa nähnyt, mutta onneksi elokuvakriitikko Taneli Topelius valistaa meitä osattomia. Häiriötekijä on epäsovinnainen sketsikomedia, jonka huippuhetkiä edustaa Elina Knihtilän paskominen alleen kuolinvuoteella ja (hetero?)mieheltä irti leikattu penis. No, varmaankin tuo jälkimmäinen on lämmittänyt erityisesti raadin feministijäseniä.

Gaalakin alkoi ”hauskasti”, kun naisjumalan ääni vuodatti ylisanoja gaalaemäntä Maria Ylipään saavutuksista ja huumorin varjolla mitätöi gaalaisäntä Ilkka Villin mahdollisen uran, vuoteenkastelusta lähtien… No ei ollut hauskaa. Voisiko edes joskus, vaihtelun ja ehkä tasa-arvonkin, nimissä kääntää nämä stereotypiat toisin päin?

No, tasa-arvoa on turha odottaa. Eihän sitä löydy edes Areenasta, jossa Jussi -gaala on katsottavissa vielä yhdeksän kuukautta, mutta UMK -finaali enää päivän. Ja jos euroviisuilu on homojen juhlaa, miksi Jussi -gaala ei sitä näyttäisi olevan?

Paljon vastaamattomia kysymyksiä. Loppuun vielä yksi. Tämä on askarruttanut mieltäni aina näitä gaaloja, Oscareista lähtien, seuratessani:

Miksei kukaan koskaan kiitä palkintopuheessaan rakastajattariaan/rakastajiaan, vaikka heillä on aivan varmasti ollut suuri merkitys kyseisen taiteilijan elämän sulostuttajana?

Advertisements

~ Kirjoittanut simpanssifilosofi : 29.03.2016.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

 
%d bloggers like this: