KUINKA KESKUSTELU TUKAHDUTETAAN

Meillä syytetään rahvasta säännöllisin väliajoin siitä, etteivät suomalaiset osaa keskustella.

Niin, ei osata – vai eikö täällä sallita keskustelua?

Kouluhallituksen pääjohtaja Aulis Pitkälä ehdotti aamulla, että ylioppilaskokeista voisi vaikka luopua kokonaan, sillä kirjoitukset ohjaavat liikaa lukio-opetusta.

Ei kulunut kuutta tuntia, kun opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasosen Facebook jyrähti. Sanni tyrmäsi pääjohtajan puheet. Perustelunsa olivat olemattomat, mutta kun istuu tarpeaksi korkealla hierarkiassa, niitä tuskin tarvitaan.

Sen pituinen siis se ”keskustelu”.

Pitkälä on koko pitkän ikänsä työskennellyt koulumaailmassa. Grahn-Laasonen on nuori toimittaja. Kummalla mahtaa olla enemmän kokemusta ylioppilaskirjoituksista tai koulutuksesta ylipäätään? Mutta kun ministeri on kokoomuksesta ja pääjohtaja on demari, jälkimmäisellä ei paljon ole sananvaltaa.

Kun itse muistelen 70 -lukua, jo silloin moni oli sitä mieltä, että ylioppilaskirjoitukset ovat liian hallitseva osa lukionkäyntiä. Vaikka itse kirjoitin kuusi laudaturia, olen silti Pitkälän kanssa samoilla linjoilla. Olen samoilla linjoilla myös Jyväskylän yliopiston Jari Lundellin kanssa. Hän on kemian aineenopettajakoulutuksesta vastaava professori. Hän on laskenut, että kirjoituksiin käytettyjen resurssien vapauttaminen mahdollistaisi kuolutuksen lisäämisen puolella vuodella, parantaisi koulutuksen pedagogista laatua sekä säästäisi aikaa ja rahaa myös kuolujen ulkopuolella.

Ylioppilaskirjoitukset olisi selvästi aihe, josta kannattaisi keskustella. Valtaapitäville se ei kuitenkaan käy. Sehän voisi jopa vaarantaa ministeriön valmiiksi mietityt oppirakennelmat. Siksi keskustelu on vaarallista ja se on kiellettävä.

Jos Putin kieltää Venäjällä jonkin puheenaiheen, ihmisoikeusaktivistien mölinälle ei löydy loppua. Voisivat edes pienen vinkaisun Grahn-Laasosenkin suuntaan lähettää, ei tämä demokratia nyt niin kaukana totalitarismista ole, oikeastaan meillä vain valehdellaan ja peitellään enemmän…

Muistan kuin eilisen, kun pääministeri Jyrki Katainen eräässä ”keskustelu”tilaisuudessa mollasi muutosvastarintaisiksi kaikki apinat, jotka eivät kokoomuksen ajamien loistavien muutosten edessä maahan asti kumartaneet. Suuret Johtajat eivät voi tietenkään itse syyllistyä muutosvastarintaan, koska maailman ainoat sallitut muutokset ovat heidän omia ajatuksiaan.

Toimittajatkaan eivät ole vapaita keskustelun tukahduttamisen synnistä. Liian usein journalistien välinen kilpajuoksu johtaa siihen, että jokaiseen esille nousevaan keskustelunavaukseen etsitään heti jokin täystyrmäys. Ja onko ihan jokainen naamakirjapäivitys pakko vetää otsikoihin? Avoimen ja vapaan yhteiskunnan puolesta olisi toimittu, kun media olisi jättänyt opetusministerin kirjauksen vaille huomiota.

Ylipäätään on melkein mahdotonta löytää enää puolueetonta ja analyyttistä journalismia, kun myös toimittajat ovat lähteneet ajamaan omia missioitaan.

Mediaympäristö on muuttunut niin tunkkaiseksi, että yhä useampi kansalainen on lopettanut ajankohtaisohjelmien ja uutisten seuraamisen. Kolme taksikuskia on kertonut tämän oma-aloitteisesti viime kuukausien aikana, ilman että olisin heitä moiseen tunnustukseen mitenkään ohjaillut. Ja nyt hyvä ystäväni kirjoitti, kuinka

olen aika kyllästynyt politiikkaan ja muuhunkin yhteiskunnassa tapahtuvaan. TV:n ajankohtaisohjelmat ovat niin ärsyttäviä, että olen alkanut säästää itseäni niiltä.

Advertisements

~ Kirjoittanut simpanssifilosofi : 09.05.2016.

2 vastausta to “KUINKA KESKUSTELU TUKAHDUTETAAN”

  1. Kyllä ylioppilaskirjoitukset ovat tarpeelliset; miten muuten saada vastaleivotut ylioppilaat arvosteltua samoilla kriteereillä? Opettajien antamissa arvosanoissa on aina mukana myös pärstäkerroin, ylioppilastutkinnoissa paljon harvemmin.

    • Jutun kärki oli suomalaisen keskustelukulttuurin vaikeudessa, kun hyvät ehdotukset tyrmätään ilman pienintäkään harkintaa sen mahdollisista hyvistä puolista. Näin kävi tällä kertaa Pitkäsen ehdotukselle.
      Ylioppilaskirjoituksilla on tietysti omat hyvät puolensa, kuten mainitsemasi valtakunnallisesti yhtenäiset kriteerit. Mutta mitä niillä kriteereillä enää on muuta merkitystä kuin että saamme lukea muutamien lahjakkaiden oppilaiden haastatteluista, miltä tuntuu kymmenen laudaturin kirjoittamisen jälkeen… Jatko-opintoihin on nykyään melkein kaikkiin jo omat pääsykokeensa, jotka mittaavat ylioppilastodistusta paremmin juuri sille alalle tarvittavia taipumuksia.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

 
%d bloggers like this: