TIEDEMIES ILKKA HANSKI 1953-2016

Kävin yliopiston kirjaston dyykkauspäivässä. Ainahan sieltä jotain mukaan tarttuu, kun saa ilmaisista kirjoista valita. Silmiinpistävän paljon tarjolla oli feminististä kirjallisuutta. Seikka herätti kahtalaista tunnetta. Surullisuutta sen vuoksi, että yliopiston kirjasto on käyttää sievoisia summia veronmaksajien rahaa astrologiaan verrattavan humpuukin hankintaan. Iloisuutta sen vuoksi, että kyseinet kirjat olivat kiinnostaneet niin harvaa paikalla käynyttä. Suurin osa niteistä päätyy siis sinne, mihin kuuluvatkin, eli roviolla poltettaviksi. ”Pelastin” muutaman pahimman luokan propagandateoksen jälkipolvien ihmeteltäväksi; näin alkeellisella tasolla ihmiskunta porskutti vielä kolmannen vuosituhannen alussa.

Ei siis tietokaan sellaisesta löydöstä, jonka tein muutama vuosi sitten vastaavassa kierrätystapahtumassa: Ilkka Hanskin Metapopulation Ecology, Oxford University Press 1999, 314 s.

Hanski

Tämä lienee yksi Ilkka Hanskin pääteoksia. Itseoikeutetusti kantta koristaa täpläverkkoperhonen ja taustalla levittäytyy ahvenanmaalaisketojen verkosto, vai pitäisikö sanoa saaristo. Kustantaja on kirjannut takakanteen sanat: This, the first book of which he (Hanski) is sole author, is likely to become one of the most important texts in ecology to be written in a long time.

Saaret ovat olleet otollinen tutkimuskohde biologeille ja ekologeille. Charles Darwin ja Galapagossaaret ovat tietysti se klassisin esimerkki. Hanski on tehnyt tutkimustyötä Ahvenanmaan lisäksi ainakin Borneolla, Madagaskarilla ja Grönlannissa. Pääasialliset tutkimuskohteensa, lantakuoriaiset ja täpläverkkoperhoset, ovat nekin riippuvaisia omista pienistä ja erillisistä ”saaristaan”, lantakasoista ja ketolaikuista. Turhaan hän ei antanut kansantajuisen kirjansa nimeksi Viestejä saarilta (2007). Siinä hän kertoo luonnon monimuotoisuudesta ja siitä, miten uusia lajeja syntyy ja miksi entisiä häviää.

10.5.2016 oli surun päivä Suomen tai oikeammin sanottuna koko maailman tieteelle. Ekologi Ilkka Hanskin kuolema tuli suurena yllätyksenä tällaisille normiapinoille, jotka eivät tienneet hänen pitkäaikaisesta sairaudestaan.

Metapopulaatioista allergeeneihin

Hanskin tutkimukset edustavat kansainvälistä huipputiedettä. Hän oli yksi maailman johtavia ekologeja ja evoluutiobiologeja sekä samalla yksi arvostetuimmista ja tunnetuimmista suomalaistutkijoista kautta aikojen. Hanskin tutkimukset loivat sisälllön metapopolaatiokäsitteelle. Termin lausui ääneen ensimmäisen kerran amerikkalainen ekologi Richard Levins vuonna 1969, mutta Ilkka Hanski kehitti käsitteestä merkittävän tutkimusalan, jonka avulla on tuotettu käytännön työkaluja muun muassa luonnon suojeluun.

Metapopulaatio tarkoittaa joukkoa, joka koostuu erillisissä elinympäristön laikuissa elävistä paikallisista populaatioista. Hanski on työryhmineen tutkinut tämän pirstoutuneen elinympäristörakenteen vaikutusta lajien ekologiaan ja evoluutioon. Ahvenanmaan täpläverkkoperhostutkimukset alkoivat vuonna 1991. Siitä on muodostunut ainutlaatuinen ja kansainvälisesti hyvin tunnettu mallisysteemi, jonka avulla on tutkittu ekologian ja evoluutiobiologian keskeisiä kysymyksiä sekä yhdistetty molekyylibiologista ja ekologista tutkimusta.

Hanskin työryhmä jopa sekvenssoi täpläverkkoperhosen genomin, mikä tuotti tärkeää evolutiivista tietoa. Selvisi muun muassa, että fosfoglukoosi-isomeraasin geenimuunnos voi tehostaa lentämisen aineenvaihduntaa jopa 25 prosenttia. Geenimuunoksen omaava perhosyksilö voi lentää kaksi kertaa pidempiä matkoja kuin ”normaali” yksilö. Siten se pystyy leviämään kauemmas ja näin geenimuunnoksella on vaikutusta koko metapopulaation dynamiikkaan.

Hanski tunsi metapopulaatiot paremmin kuin kukaan muu. Aihe alkaa olla huomattavan tärkeä, sillä ihmistoiminnan seurauksena elinympäristöjä katoaa ja pirstoutuu, minkä seurauksena yhä useamman lajin populaatiorakenne alkaa muistuttaa metapopulaatiota. Hanskin tutkimukset ovat auttaneet ymmärtämään niitä mekanismeja, jotka määräävät, säilyykö pirstoutuneissa elinympäristöissä elävä laji vai ei. Hänen työnsä on vaikuttanut syvällisesti ymmärrykseemme siitä, miten uhanalaisia lajeja pitäisi suojella. Näin sanottiin Hanskille vuonna 2000 myönnetyn Balzan -tiedepalkinnon perusteluissa.

Hanskin tutkimukset ovat kohdistuneet myös laajemmin luonnon monimuotoisuuden merkitykseen ja suojeluun. Hän selvitti muun muassa ihmisen asuinympäristön biologisen monimuotoisuuden vaikutusta allergioihin ja muihin tulehdusperäisiin sairauksiin.

Hanski sai kaikki merkittävät tiedepalkinnot, jotka ekologi ylipäätään voi saada. Suomen tiedepalkinto vuonna 2007, Euroopan tiedesäätiön Latsis -plakinto vuonna 2010 ja Frontiers of Knowledge -palkinto tänä vuonna. Jos biologian alalta jaettaisiin Nobel -palkintoja, hän olisi todennäköisesti saanut senkin, sillä itse asiassa Ruotsin tiedeakatemia myönsi Hanskille pikku-Nobelin eli Crafoord -palkinnon vuonna 2011. Hän oli ensimmäinen pohjoismaalainen Grafoord -palkinnon saaja. Palkinto jaetaan biotieteille vain joka kolmas vuosi, joten sen saaminen on ”tavallista” Nobel -palkintoakin vaikeampaa.

Hänet oli kutsuttu kautta aikojen toisena suomalaisena tiedemiehenä legendaarisen brittiakatemia Royal Societyn jäseneksi. Aikaisemmin tähän vuonna 1660 perustettuun seuraan on kuulunut suomalaisista vain filosofi Johan Welin 1740 -luvulla. Hanski oli myös Suomalaisen Tiedeakatemian ja Yhdysvaltain kansalliseen tiedeakatemiaan (NAS) jäsen sekä American Academy of Arts and Sciences -seuran kunniajäsen.

Viime syksynä Hanski nimitettiin tieteen akateemikoksi.

Perhospojasta yhteiskunnalliseksi vaikuttajaksi

Tamperelaispoika vietti kesänsä mummolassa Virolahdella lintuja seuraten ja hyönteisiä keräillen. En usko, että minusta olisi tullut biologia ilman noita lapsuuden ja nuoruuden kesiä, Hanski muisteli. 11 -vuotiaana hän löysi perhosen, jonka luultiin jo hävinneen Suomesta. Lajia tutkinut professori Esko Suomalainen lähetti koulupojalle tutkimuksensa kannustimeksi. Oikeaan osoitteeseen se menikin. Hanski väitteli tohtoriksi 26 -vuotiaana Oxfordin yliopistossa. Aiheena olivat jo silloin lantakuoriaiset, joita hän oli kerännyt 32 000 yksilöä lähistön laitumilta. Sama perusteellisuus näkyy kaikessa hänen tekemisessään. Verkkoperhosseurantaakin on tehty 4000 kedolla Ahvenanmaalla.

Vuonna 1991 perustetusta, Hanskin johtamasta tutkimusryhmästä on kasvanut Helsingin yliopistoon yli 70 tutkijan Metapopulaaiobiologian tutkimuskeskus (MRC), joka on ollut Suomen Akatemian huippututkimusyksikkö yhtäjaksoisesti vuodesta 2000. Hanski itse toimi akatemiaprofessorina parikymmentä viimeistä vuottaan.

Hanskilla oli kyky orientoitua muuttuvaan maailmaan jopa sitä ennakoiden. Viime aikoina hän oli huolissaan, etteivät synteettinen biologia tai keinoäly herätä tarpeeksi laajaa eikä syvällistä keskustelua.

Kaiken tutkimisen lisäksi Hanskilla oli aikaa osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun ja tieteen kansantajuistamiseen. Hän oli huolissaan luonnon monimuotoisuuden katoamisesta ja kuudennesta sukupuuttoaallosta, jonka ihmislaji on ahneudellaan ja lyhytnäköisyydellään aiheuttanut. Vielä 8000 vuotta sitten puolet mantereiden pinta-alasta oli metsiä, nyt luonnontilaisia metsiä on enää kuusi prosenttia planeettamme maa-alasta!

Etelä-Suomen metsistä luonnontilaisia on vain yksi prosentti. Hanski ihmettelikin, kuinka köyhällä Madagaskarilla on varaa suojella loput kymmenen prosenttia metsistään, kun Suomessa metsien monimuotoisuus koko ajan vain heikkenee. Metsien tila kärsii jo nykyisestä puunkäytöstä, saati sitten uusien ”biotuotetehtaiden” valmistuttua. Sellun bulkkituotannon sijaan Hanski olisi halunnut Suomen satsaavan korkean jalostusarvon metsätuotteisin. Selluntuotannon järkevyys ei parane sillä, että selluloosa nimetään biotuotteeksi.

Eliökunta globalisoituu siinä missä ihmiskuntakin,mikä johtaa myös lajiston yhdenmukaistumiseen talouden ja kulttuurin tavoin. Seurauksena on vaatimuksiltaan herkempien lajien häviäminen. Se on paitsi taloudellinen, myös eettinen kysymys. Kulttuuriin ei pitäisi kuulua ajatusta, että luontoon suhtaudutaan välinpitämättömästi tai jopa vihamielisesti. Markkinatalouden ongelma on Hanskin mukaan sokeus rahatalouden rajoille. Yhteiskunnalla ei ole mekanismeja arvottaa hyvää elämää. Olisi löydettävä tie kohti sellaista vakaata taloutta, joka ei olisi riippuvainen jatkuvasta kasvusta.

Myös nykyinen hallitus ehti saada Hanskilta pyyhkeitä perustutkimuksen vähättelystä ja kyvyttömyydestä (tai haluttomuudesta) käyttää olemassaolevaa tietoa hyväkseen. Nykyinen biotaloussuuntaus ei ole kestävällä pohjalla eikä hallituksella näytä olevan edes aikaa kuunnella kriittisiä puheenvuoroja, tulevat ne kuinka arvostetulta tieteelliseltä taholta tahansa. Toimittaja Janne Toivonen pyysi ministeri Olli Rehniltä kommenttia tiedemiesten varoituksiin, mutta ministerillä ei ollut aikaa muutamalle kysymykselle.

Tiedevihamielinen Suomi

Hanski kuoli viikko sitten tiistaina 63 -vuotiaana. Toinen suomalainen kansainvälinen huippututkija Leena Palotie kuoli kuusi vuotta sitten vielä nuorempana, 57 -vuotiaana. Ei voi kuin yhtyä nimimerkki Nimettömän kommenttiin Aamulehdessä Hanskin kuoleman jälkeen:

Ikävää, että niin monet sellaiset ihmiset, joilla olisi paljon annettavaa ihmiskunnalle, menehtyvät varhain. Ahneet, itsekkäät oppurtunistit, jotka mittaavat kaiken rahassa, saavat usein elää vanhoiksi – liian vanhoiksi.

Samalla tulee ihmetelleeksi suomalaisen yhteiskunnan tiedevihamielisyyttä. Niin paljon kuin täällä meuhkataan siitä, mitä meistä muualla ajatellaan, niin sitten kun meillä todella on henkilö, joka on kirkastanut Suomi -kuvaa enemmän kuin laki vaatii, niin sitten hänen kuolemansa ohitetaan sivulauseella! Ei noteerannut uutispäällikkö Matti Röngän toimittama YLE:n pääuutislähetys Hanskin poismenoa millään tavalla, vaikka illan yhtenä uutisaiheena oli metsien monimuotoisuus! Ei se ollut edes ajasta kiinni, sillä Röngällä oli tarjota minuuttikaupalla ilmaista mainosaikaa Angry Birds -leffan esittelyyn, vaikka sen ensi-ilta oli vielä monen vuorokauden päässä.

Sen paremmin ei pärjännyt kilpailija maikkarinkaan pääuutislähetys. Molemmat olivat kuitenkin uhranneet näyttävästi aikaa sattumoisin samana päivänä myös 63 -vuotiaana kuolleen Riki Sorsan muisteluun. Yleisradion etusivulta löytyi tiistaina neljä juttua Riki Sorsasta, mutta ei yhtään juttua Ilkka Hanskista. Viiden luetuimman uutisen joukossa oli kaksi Sorsa-aihetta. Ilta-Sanomissa ei noteerattu Hanskin kuolemaa laisinkaan.

Kaikki kunnia Sorsalle, mutta onhan tässä nyt täysin eri sarjan persoonista kysymys.

Uutisointi kertoo selkeästi yhteiskuntamme painotuksista. Ei tarvitse kuin vilkaista lehtien sisältöä tai tv- ja radiokanavien tarjontaa, niin voi huomata, kuinka ”kulttuuria” tuputetaan meille sata kertaa tiedettä useammin ja monimuotoisemmin. Kuitenkin ihmislajin hengissä pysyminen riippuu siitä, kuinka luonnontieteet pystyvät aikamme ongelmat ratkaisemaan. Siinä hommassa ei rikisorsilla ole nokan koputtamista.

Eivät voi journalistit kovin tyytyväisinä peiliin katsoa. Onko tiedeuutisten tekeminen niin vitun vaikeata, vai mikä mättää? Laiskuus?

Ei se todellakaan voi olla ylivoimaisen vaikeata. Ottakaa oppia vaikka Minna Pyyköstä. Hänellä oli onni haastatella Ilkka Hanskia vain kuukausi sitten. Sen verran olet velkaa suomalaiselle tiedemaailmalle, että kuuntelet mielelläsi tuon 26 minuutin pituisen, ainutlaatuisen ja puhuttelevan haastattelun.

Suomalaiset yliopistot ja tutkimuslaitokset ovat täynnä toinen toistaan mielenkiintoisempia tutkijapersoonia sekä tutkimusaiheita. Lähes neitseellinen uutismaailma odottaa vain tekijöitään.

Erityisen aktiivista on suomalainen ekologinen ja ympäristötieteellinen tutkimus, mikä lienee paljolti Hanskin ansiota. Kun suomalaistutkijoiden osuus on noin prosentti kaikesta maailmassa julkaistusta luonnontieteellisestä tutkimuksesta, niin ekologiassa ja ympäristötieteissä osuus on ollut 2000 -luvulla lähes kaksi prosenttia. Silti työttömien tohtoreiden määrä on suurinta juuri biologien, ympäristötieteilijöiden ja biokemistien keskuudessa.Meillä on siis vara pitää kortistossa sellaisia ihmisiä, joilla olisi eniten annettavaa elämän pelastamistyössä!

Mainokset

~ Kirjoittanut simpanssifilosofi : 16.05.2016.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

 
%d bloggers like this: