KARHU! Karhu! KARHU! Vaara! VAARA!!!

Olisiko vuoden päivät, kun YLE:n radiokanavilla pyörineessä mainoksessa luvattiin, ettei enää, ettei siis enää koskaan kuopiolaisten tarvitse kuunnella vaaratiedotteita Vaasassa nähdystä karhusta. Otin tämän vakuuttelun jopa todesta. Olihan minulle vanhempi ja viisaampi väki jo pienenä pentuna opettanut, ettei koskaan saa huutaa apua, jos ei ole todellinen hätä kyseessä.

Tuo on yksi niistä parhaista neuvoista, joita lapsuudesta muistan. Toinen, vähän samaan aihepiiriin kuuluva ohje kuuluu, että kun sä kuulet kuovin äänen, älä mene järven jäälle. Vielä kolmaskin muistuu mieleen: parempi virsta väärää kuin vaaksa vaaraa. Vanha kansa oli viisasta, koska historia oli opettanut.

Vaaran inflaatio

Mikä vaivaa meidän kaikkien omaa Yleisradiota? Ei ole vaaratiedotteiden paikallisuus toteutunut luvatulla tavalla, jos lainkaan. Viikko sitten sunnuntaina piti taas kyllästymiseen saakka naureskella Haminan Neuvottoman alueella liikkuneelle karhulle. Tämä veijari oli osunut ihan oikealle alueelle; todella neuvottomia olivat alueen viranomaiset.

Kuitenkin oikea syyllinen löytynee Yleisradion sijaan sisäministeriöstä, joka vaaratiedotelainsäädännöstä vastaa. Syyttömiä eivät ole myöskään poliisit ja ne lukemattomat viranomaiset, joilla on valta pistää tiedote maailmalle.

Kun rahvas tarpeeksi monta kertaa kuulee varoituksen vaarasta, joka ei ole edes sataa kilometriä lähempänä, inflaatio rupeaa jylläämään. Kohta radio tai televisio napsautetaan kiinni heti, kun ärsyttävääkin ärsyttävämpi vaaratiedote”musiikki” rupeaa eetteristä päin naamaa tulvimaan.

Ja mikä sitten on vaarallista? Karhuko? Älkää nyt isot ihmiset viitsikö. Toisaalta, jos karhu nähtäisiin täällä Apinametsässä, niin varmasti nappaisin kameran mukaan ja lähtisin vaanimaan vuoden luontokuvaa. Kiitti vaan kuvausvihjeestä, pollarit!

Ymmärrän toki, että petopelko tulee evoluution aikana selkäytimeen, eikun geeneihin, varastoituneista kokemuksista. Joskus on ollut oikeasti tarpeen pelätä sapelihammaskissoja ja susia ja karhuja, mutta maailma on muuttunut, Eskoseni. Kaikessa muussakin meitä vaaditaan elämään nykyajassa. Samaan evolutiiviseen muistiin menevät myös käärmeinho ja hämähäkkipelko; yhtä turhanpäiväisiä nekin länsimaisessa hyvinvointivaltiossa notkuville apinoille.

Kannattaisiko siis päivittää karhupelko modernille alltopituudelle? Rattijuoposta varoittaminen voisi olla paljon järkevämpää ja ihmisten mielestä perustellumpaa kuin ”karhusta” – joka onkin joskus ollut koira. Itse asiassa koirat tappavat enemmän ihmisiä kuin karhut konsanaan.

Jotain mätää tässä tiedottamisen organisoimisessa on. Joskus vaaratiedote on annettu, vaikka viranomaiset eivät ole tienneet asiasta mitään. Ja karhuhavainnoksi riittää se, että joku hysteerikko kertoo hätäkeskukselle sellaisen nähneensä…

Vaaran inflaatio alkoi kesäkuussa 2013, jolloin vaaratiedotelainsäädäntö uudistui ja tiedotteita pistettiin maailmalle solkenaan. Silloin sisäministeriön valmiusjohtaja Janne Koivukoski vielä luuli, ettei alueellisten tiedotteiden antaminen ole teknisesti mahdollista. Muutaman kuukauden jälkeen hänelle oli selvinnyt, että alueellistaminen onnistuu noin miljoonalla eurolla. Vuosi sitten alueelliset ilmoitukset aloitettiinkin, mutta mutta. Onko suomalainen hallinto todella niin jäykkää, että alueellistaminen onnistuu vain virka-aikana eikä aina silloinkaan?

Noudattaako hätä/pelastustoimi Suomessa siis virka-aikaa?

Ministeriranking ja muuta epätasa-arvoa

Yleisradio pyysi suomalaisia antamaan kouluarvosanat Sipilän hallituksen ministereille. Tulos ei ole hirveä yllätys. Sama kaava toistuu kyselystä toiseen, urokset jyräävät. Kuuden suosituimman ministerin joukossa ei ole yhtään naarasta. Kuuden vähiten suositun joukosta sen sijaan löytyy neljä naisministeriä. Lista oli samanlainen, kun kysyttiin ministereiden suoriutumista tehtävistään, sillä erolla, että heikoimpien kuuden joukossa vallitsi ”tasa-arvo”.

Mediassa ei – tietystikään – yksikään toimittaja kehdannut tarkastella tuloksia sukupuolen mukaan. Jos naiset olisivat olleet kärjessä, sitä toki olisi mainostettu kissankokoisin kirjaimin. Mutta tässäkin on takana evoluutio. Jos ihmislaji esiapinoineen on vuosimiljoonien ajan sopeutunut urosjohtoiseen laumaelämään, ei käyttäytymispiirre mihinkään muutamassa vuosikymmenessä katoa. Jälleen biologia selittää ihmislajin käyttäytymistä paremmin kuin mikään muu.

Ilta-Sanomat laati alkuvuodesta vastaavan ministerilistauksen kansanedustajille tehdyn kyselyn perusteella. Tulos oli samanlainen, Petteri Orpon ylivoimaisuutta myöten.

Erityisesti vihreät ja vasemmisto ajavat tasa-arvon nimissä äitiyslain uudistusta, jolla kahden naisen perheeseen hedelmöityshoidon avulla syntynyt lapsi saisi jo ennen syntymäänsä molemmat äitinsä virallisiksi vanhemmiksi. Tavoite on kannatettava, mutta eihän tällä sukupuolten välisen tasa-arvon kanssa ole mitään tekemistä, päin vastoin.

Kukaan ei puhu mitään miesparien oikeudesta lisääntyä. Jos naispareille tämä oikeus suodaan, toki pitäisi edes pientä supinaa miestenkin oikeuksista käydä. Mutta ei. Eräskin naispari sivuutti asian Radio Suomen haastattelussa toteamuksella, ettei sijaissynnytys ole Suomessa mahdollista! Siisettämitävittuahäh? Jos yhteiskunnan rakenteet estävät naisten oikeuksia, ne puretaan alta aikayksikön, mutta miesten oikeudet eivät pääse edes puheen asteelle. Naistoimittaja ei tietenkään kyseenalaistanut tällaista stereotyyppistä vastausta.

Niin, tuo sijaissynnytys taitaa olla sallittu vain ei-valkoiselle, ei-heterolle kansanedustajamiehelle…

Mutta tämä on sitä tyypillistä modernia ”tasa-arvo”keskustelua. Miesten ongelmat väännetään näkymättömiksi biologiaan vedoten – ikään kuin pelkästään urosapinat olisivat biologisia olentoja!

Mikä muuten mahtaa olla todellisuus tämän modernin, avoimen ja suvaitsevaisen aikamme taustalla? Ohjaaja Nagisa Oshiman kuuluisa, jo vuonna 1976 valmistunut ja sensorien hampaisiin joutunut elokuva Aistien valtakunta esitettiin Yle Teemalla lauantain ja sunnuntain välisenä yönä. Yöllä siksi, että Kansallisen audiovisuaalisen instituutin (KAVI) mediakasvatus ja kuvaohjelmayksikkö (kaamea nimihirviö, tästä melkein pitäisi antaa vaaratiedote…) oli kaksi viikkoa sitten omasta aloitteestaan luokitellut aiemmin K-16 merkinnän saaneen elokuvan ikärajaksi 18, perusteena erittäin yksityiskohtainen seksuaalinen ja ahdistava sisältö.

Samalla elokuvasta kertova dokumentti siirtyi yöhön eikä sitä edes näytetä Areenassa. Ei tätä muuten voi kommentoida kuin lainaamalla oikeuteen joutuneen ohjaaja Oshiman sanoja:

Mielestäni säädyttömyyttä ei ensinnäkään ole olemassa. Mikäli säädyttömyyttä todella esiintyy, sitä on olemassa vain sitä kontrolloimaan pyrkivien poliisin ja yleisen syyttäjän mielessä.

Mainokset

~ Kirjoittanut simpanssifilosofi : 23.05.2016.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

 
%d bloggers like this: