MITÄ AJATTELIN TÄNÄÄN -2-

Suosikkinaaraani katseli uusintana esitettyä ohjelmaa, jossa feministi Maria Veitola oli yökylässä kansanedustajasahuri Teuvo Hakkaraisen luona. Yllättäen Maria ei joutunutkaan raiskatuksi! Oli varmaan toivonut meheviä otsikoita, mutta Teuvo osoittautui tavallisen sympaattiseksi kaveriksi, jolla kaiken lisäksi oli vetävännäköinen tyttöystävä.

Maria yritti kalastella sitkeästi Teuvon mustia puolia. Melkoisten maalaisia koskevien ennakkoasenteiden kanssa tämä sivistyneistökuplan edustaja olikin matkaan lähtenyt – eikä suostunut niistä luopumaan, vaikka kohteliaasti sanoi ymmärtävänsä Teuvon mielipiteitä. Näin sivistynyt heimo on opetettu puhumaan. Samalla kuitenkin paljastui, millaisessa maailmassa helsinkiläinen suvaitsevaisto oikeasti elää, näyttelijä Krista Kosonen ei todellakaan ole poikkeus.

Veitola yllättyi, kuinka kansainvälistä Teuvon lapsuus on oikeasti ollut ja miksi Teuvo ei ole siitä ääntä pitänyt. No, todellista kansainvälisyyttään ei tarvitse suureen ääneen kylillä mainostaa!

Idealismi on yhtä vaarallinen aate kuin rasismi, se estää näkemästä tosiasiat. Se johtaa sotaan yhtä helposti kuin kansalliskiihko, koska se ei halua tehdä mitään kompromisseja. Nythän kokoomuskin on irtisanoutunut konsensuspolitiikasta, kun luulee pystyvänsä sanelemaan yhteiskunnan kehityslinjat yksin. Hekään eivät näytä ymmärtävän, että kaikki biologian vastaiset ehdottomuudet aiheuttavat jossakin vaiheessa vastareaktion. Neuvostoliitossa se kesti 70 vuotta, mikä on toki ihmislajin historiassa mitätön silmänräpäys.

Malliesimerkki idealistisesista maailmanparantajien toilailuista on Irakin sota. Tämän ristiretken seurauksena 180 000 ihmistä kuoli turhaan ja alueen vakaus romahti. Silti yksi pääidealisteista, Tony Blair, uskoo edelleen olleensa oikeassa! Ihailtava esimerkki kyvyttömyydestä tunnustaa tosiasiat.

Laumapsykologiaa

En ymmärrä suvaitsevaisuutta, jossa Maria Veitolan tavoin asetutaan muiden yläpuolelle. Kun pitäisi kuunnella biologisia totuuksia esimerkiksi sukupuolesta ja ihmisen käyttäytymisestä, suvaitsevaitsevaistenkin suvaitsevaisuus loppuu yhtäkkiä ja vihapuhe sekä tappouhkaukset otetaan käyttöön.

Joskus kannattaisi pohtia, mistä vieraan pelko oikein kumpuaa. Sitä samaa pelkoa kokevat niin maahanmuuton vastustajat kuin Veitolan tapaiset ”sivistyneet” maalaisten kammoksujat. Kesäkuisessa Seura -lehdessä on yllättävän hyvä, Juha Merimaan tekemä juttu tästä ilmiöstä.

Meidän on palattava aikaan, jolloin evoluutio teki meistä ihmisiä. Siitä lähtien eli 200 000 vuoden ajan olemme eläneet 100-150 yksilön ryhmissä. Kaikki tunsivat toisensa, joten ei ollut vara olla liian itsekäs. Kehityimme solidaarisiksi. Mutta tämä solidaarisuus ei toimi nykyisissä megalaumoissa. Kehityimme mahdollisuuksien maailmassa, mutta mitä enemmän yhteisö kasvaa tuon Dunbarin luvun yli, sitä enemmän joudumme todennäköisyyksien maailman riepoteltavaksi.

Ensimmäiset ihmiset kohtasivat todennäköisyyksien maailman vasta 10 000 vuotta sitten eikä evoluutio tietenkään ole pystynyt kehittämään meille uusia eväitä siinä selviämiseen. Siksi pelkäämme edelleen vieraita apinoita. Siksi myös rasismikortin käyttö on niin helppoa. Kannattaisi muistaa, että myös se kortin heiluttaja toimii edelleen kivikautisilla aivoilla.

Mitä suurempi lauma (yli Dunbarin luvun), sitä enemmän tyhmyys tiivistyy – jo vanha kansa osasi tämän ilmiön sananlaskuksi tiivistää. Median ja EU -uskovaisten hysterisoima brexit on vasta alkua biologisen ihmisen vastareaktiolle hysteeristä nykyilmapiiriä vastaan.

Ihminen ei eläinlajina todellakaan muutu kymmenen vuoden välein, kuten idealistit näyttävät ajattelevan. Laji toimii todennäköisyyksien maailmassa. Yksittäinen apinan kohdalla tilanne on hieman toinen, koska yksilö voi myös elää mahdollisuuksien maailmassa, jossa toimitaan pääsääntöisesti evoluution tuottamilla ehdoilla. Ylisuuri lauma on kuin raha, kumpaankaan meillä ei ole evoluution tuottamia pidäkkeitä, mikä johtaa suuruudenhulluuteen, itsekkyyteen ja uskonsotiin.

Mahdollisuuksien maailmassa esimerkiksi uskonto voi rauhoittaa murhamiehen, mutta todennäköisyyksien maailmassa se voi tehdä ihmisistä terroristeja. Todennäköisyyksien maailma on tullut ahdistavammaksi juurikin idealistisen hysterian päästyä valloilleen. Täydellistä ihmistä ei ole koskaan ollut eikä tule koskaan olemaan. Yksilötasolla muutos on mahdollinen, lajitasolla olemme evoluution armoilla.

Ehkä miljoonan vuoden kuluttua olemme muuttuneet, mutta silloin kyseessä on jo toinen laji.

Erilainen vs. tavallinen

Miksi erilaiset haluavat olla tavallisia? Vastoin kaikkia tosiasioita jotkut väittävät sukupuolten olevan samanlaisia. Ja miksi homot haluavat naimisiin vain siksi, että heterot niin tekevät? Eivät kaikki heterotkaan ole tyytyväisiä yksiavioisuuden ahdasmielisyyteen. Homoilla olisi ollut tuhannen taalan paikka muuttaa yhteiskuntaa, mutta he vain halusivat olla niin kuin kaikki muutkin! Missä ovat kaikki ne ylistetyt Tom of Finlandit? Heidän imagoonsa romanttiset kirkkohäät istuvat kovin huonosti.

Itse olen aina ollut erilainen. Lapsena luin kirjoja, viihdyin yksin luonnossa enkä pyörinyt kaveriporukoissa. Olin ujo ja arka enkä ole koskaan juonut viina. Olin jopa koulupinko eikä minua silti koskaan kiusattu. Tai ehkä se on mennyt minulta ohi aistien, koska itsetuntoni ei rakennu muiden mielipiteille. Olen myös nauttinut erilaisuudesta. Sellainen taidan olla edelleen. Paitsi että joudun käyttämään rollaattoria, minulle ei kelpaa mikään ismi vain siksi että se olisi muotia. Yksi ainoa virallinen yhteiskunnallinen totuus nostaa niskakarvani pystyyn, kuten lukijani ovat ehkä huomanneet.

Vastavalittu missi Shirly Karvinen valittaa äitinsä kanssa Apu-lehden kannessa, että ei ole helppoa olla erilainen Suomessa. On tässä jotain ristiriitaista. Kuinka mones ”erilainen” Miss Suomi tämä Shirly nyt onkaan? Kuinka monta ”erilaista” taiteilijaa nauttiikaan kansan ehdotonta ihailua? Tämä taitaa mennä nyt vaan niin, että kun kaikki julkisuuteen päässeet apinat saavat kuraa niskaansa, niin vain naiset, nuoret, homot ja muuten ”erilaiset” voivat selittää sen erilaisuudellaan. Tavallinen keski-ikäinen, lihaa syövä valkoinen heteromies ei voi piiloutua minkään uhrimääritteen alle. Heidän on kestettävä arvostelu – niin kuin mies.

Ei Suomi tietenkään ole ainoa paikka Telluksella, jossa vihapuhe lentää. Miksi toimittaja Emilia Saloranta väsäilee näin idioottimaisia otsikoita? Rahanhimoko siellä taas taustalla piileksii? Rasismia nyt vaan sattuu oleman ihan joka paikassa pallollamme. Muistellaanpa nyt vaikka mitä idealistien  ihailemassa Amerikan Yhdysvalloissa tapahtuu joka päivä…

Mies vs. nainen

Kun eilen avasin radion, ei kulunut kuin viisi minuuttia ensimmäiseen feministiseen hyökkäykseen. Uutislähetys kertoi, kuinka feministi Johanna Kantola oli tutkijan nimikkeellä Ykkösaamussa kauhistellut naispoliitikkojen kokemaa takapakkia. Tämän SOS -hallituksen seurauksena meillä on enää viisi naisministeriä, nyyh!

Feministit eivät nyt vaan näytä ymmärtävän, että sukupuolet ovat erilaisia ja työnjaon eriytyminen pääsee vapaassa yhteiskunnassa toteutumaan luonnollisella tavalla. Jos jotain muuta halutaan, on siirryttävä pakkoyhteiskuntaan.

Uskomatonta, kuinka usein Yleisradio kutsuu feministipaneelin koolle aina, kun puhutaan tasa-arvosta. Tällä kertaa kutsujana oli Olli Seuri.  Ajantasan toisena vieraana oli Tasa-arvoasiain neuvottelukunnan pääsihteeri Tanja Auvinen

Järkyttävää diskurssiahan sieltä tulikin. Hallitukselta vaadittiin feminististä politiikkaa ja haukuttiin – jälleen kerran – keski-ikänen valkoinen mies!

Feministinen tasa-arvo ja sukupuolikäsitys reputtavat alkeellisimmassakin logiikkatestissä:

  • Väitetään, ettei miesjohtoinen yritys (tai hallitus) voi tietää mitä Naiset tarvitsevat. Feministivetoinen tasa-arvobyrokratia sanoo kuitenkin tietävänsä mitä miehet tarvitsevat. LOL. Lopputulos näkyy suhtautumisessa asevelvollisuuteen: tasa-arvolaissa on kätevästi säädetty, että miesten asevalvollisuus ei ole tasa-arvolain vastaista syrjintää!

  • Naispäättäjiksi valikoituu yleensä feministejä, joilla on tutkitusti miestyypin aivot päässään. Eivät hekään siis tiedä miehiä paremmin, mitä oikeat Naiset tarvitsevat.

  • Feminismi väittää sukupuolten olevan samanlaisia. Silloinhan ei pitäisi olla mitään väliä sillä, kuka johtajan pallilla istuu.

  • Feministit väittävät, että yhtä paljon miehiä ja naisia samassa tilassa tuottaa parhaan lopputuloksen. Miksi sitten koko ajan vaaditaan naiserityisiä tiloja junanvaunuista kuntosaleihin ja nakurantoihin? Siksi, etteivät feministit oikeasti halua miehiä ympärilleen. Paras todiste on Naisasialiitto Unioni, jonne miesten pääsy on kielletty.

Olen aina ihmetellyt, miksi naisten yhteiskunnallinen äänivalta on luovutettu pienelle vähemmistölle eli miesaivoisille feministeille? Onko tämä juuri niitä todennäköisyyksien maailman kummallisuuksia; miestyypin aivot yhdistettynä naisen ruumista enemmän tai vähemmän muistuttavaan habitukseen on ylittämätön uhrikombinaatio?

Kauppalehden höpinät

Kun ei seuraa medioita, vaan elelee mukavassa mahdollisuuksien maailmassa, feministeihin ja hysteerikkoihin törmää tuskin koskaan. Ihmiset ovat enemmän ihmisiä, kun heidät tapaa elävässä elämässä.

Heti kun avaa median, idylli särkyy. Kauppalehden markkinointisivujen tuottaja Jani Niipola ihailee feministejä perjantaisessa pääkirjoitussivun jutussaan. Hyvin on propaganda hänenkin aivoihinsa uponnut ilman, että siellä olisi minkäänlaista itsenäistä aivosolujen toimintaa tapahtunut. ”Ei ole taloudellisesti kannattavaa tuottaa sisältöä ja palveluja vain tietylle osalle ihmisiä”. Tällä Jani haluaa sanoa, että nyt sisältöä ja palvelua tuotetaan vain valkoisille heteromiehille. Jokainen vähänkään tajuissaan oleva apina voi kumota väitteen suoraa päätä. Ei tarvitse kuin Sokokselle kävellä, niin käy selväksi, kenelle niitä palveluja tuotetaan.

Kaiken lisäksi Jani kehuu feministi Tamara Ingramin ajatusta: ”Valkoisten miesten on lakattava palkkaamasta vain valkoisia miehiä”. Ei kai minun tarvitse selittää tuon väitteen absurdiutta? Yhtä hyvin Ingram olisi voinut sanoa, että mustien miesten on lakattava palkkaamasta vain mustia miehiä, tai että valkoisten naisten on lakattava palkkaamasta vain valkoisia naisia. Näitä väitteita ei vain ole muodikasta sanoa ääneen, voi joutua erotetuksi virastaan.

Näin kävi itse asiassa JWT -mainostoimiston toimitusjohtaja Gustavo Martinezille, jonka ura päättyi maaliskuussa yhden naistyöntekijän syytettyä miestä rasistisista ja seksistisistä puheista. Tämä oli se keino, jolla kyseinen Tamara Ingram pääsi globaalin JWG:n toimitusjohtajaksi.

Mitään oikeudenkäyntejähän näihin erottamisiin ei koskaan tarvita. Kuinka se onkin niin, että yritykset pelkäävät enemmän feministien vihaa kuin itselliseen ajatteluun pystyvien asiakkaiden kaikkoamista? Tätä taitaa vain todistaa, kuinka mahtava vallankäytön väline uhriutuminen on.

Tähän muuten päättyi Kauppalehden vasta alkanut tilaukseni. Terveisiä Niipolalle!

PS. Tänään tuli taas yksi todiste idealistisen uhriutumisen voimasta. Jopa Suomen sotalaitos muuttaa mielensä, kun vähemmistö suuttuu! Varmaan sitten ensi itsenäisyyspäivänä näemme anarkistien mielenosoituksessa useita ylikersantti Juho Pylvänäisiä virkapuvuissaan…

 

 

Mainokset

~ Kirjoittanut simpanssifilosofi : 06.07.2016.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

 
%d bloggers like this: