PAKKO KOKEA: Säynätsalon kunnantalo

En ole arkkitehtuurin harrastaja enkä edes Aalto -fani, mutta Alvar Aallon töiden ohitse ei voi kulkea tunteettomana. Hän tavoitti taiteessaan inhimillisyyden alkuaikojen tunnelmia, jotain ihmislajin luontosuhteesta.

Vuonna 1952 käyttöön vihitty Säynätsalon kunnantalo on jo pitkään kuulunut listalle ’tulevaisuuden tutustumiskohteet’. Joskus sen tulevaisuudenkin pitää koittaa ja kunnantalon kohdalla se tarkoitti kesää 2016. Lisähoukuttimena toimi taloon sijoittunut kesäkahvila, joka toimii arvomiljöössä syyskuun kolmanteen päivään saakka.

Säynätsalon kunnantalo_2016_07_18_9999

Rakennus on jo kaukaa arvattavissa Aaallon suunnittelemaksi taideteokseksi. Ikkunoiden, portaiden ja punatiiliseinien yhdistelmä miellyttää silmää alusta saakka. Rappusten kapuamisen jälkeen eteen avautuu vehreä sisäpiha suihkulähteineen.

Säynätsalon kunnantalo_2016_07_18_9999_17

Sisätilat ovat taattua Aaltoa pienine yksityiskohtineen ja näyttävine ikkunoineen. Huonekalutkin on Alvarin tänne suunnittelemia. Kelpaisi täällä juhlia tai kokouksia järjestää. Kahvilallekin löytyy tilansa ja palvelu siellä oli aivan ensiluokkaista. Tällainen paikka pelastaa huononkin päivän.Aallon rakennuksilla taitaa olla samanlainen rentouttava vaikutus kuin metsällä.

Kahvila

Makeuden ja pikkusuolaisen ohella tarjolla olisi ollut muun muassa Göran Schildtin kirjoittama elämäkerta ystävästään: Alvar Aalto -Elämä. Hintakin olisi ollut tosi edullinen ja kirja muutoin loppuunmyyty, mutta suosikkinaaraani mielestä minulla on jo ihan tarpeeksi kirjoja hyllyssä pölyttymässä… Näin se naisten valta toimii.

Palvelun laadusta kertoo sekin, että kahvilassa oli tarjolla vilttejä nurtsilla oleilua varten.

Vilttimainos

Säynätsalon kunnanviraston tilojen lisäksi rakennuskompleksiin kuului kirjasto, asuntoja, liiketiloja sekä vierashuoneita. Kirjasto toimii vielä toistaiseksi, myös asuin- ja liiketiloissa on elämää. Alvar Aalto -museo vuokraa vierashuoneita, mutta kuntapuoli jäi tyhjilleen vuonna 1993.

Säynätsalon kunnantalo_2016_07_18_9999_7

Hävettää Jyväskylän puolesta

Jyväskylä nielaisi Säynätsalon kunnan itseensä vuonna 1993. Vaikea sanoa, mikä sen jälkeen olisi Säynätsalon palveluissa parantunut. Ainakin kunnantalon kohdalla on menty taaksepäin, vaikka kaupunki mainostaa sitä yhtenä Aallon merkittävimmistä töistä. Tyhjillään olo ei vain ole minkään rakennuksen kannalta hyvä asia.

Onko se kyvyttömyyttä, mielikuvituksen puutetta vai välinpitämättömyyttä, ettei kaupunki keksi tällaiselle huippukohteelle arvoistaan käyttöä? Tässä toteutuu nykypolitiikan päättömyys. Jo 16 kilometriä pääkallonpaikalta sivuun, niin edustat perinteistä impivaaralaisuutta, jolle ei enää käyttöä modernissa yhteiskunnassa löydy.

Jyväskylän kaupunki mainostaa itseään Aaallon kaupunkina, mutta on päästänyt esimerkiksi Valtiontalon lähelle purkukuntoa, niin lähelle, ettei kaupungilla ole enää rahaa sen peruskorjaukseen. Vertailukohta voisi löytyä Viipurin kirjastosta, joka neuvostovallan aikana ränsistyi niin pahasti, että monet arkkitehditkin pitivät sen korjaamista turhana.

Niin vain Viipurin kirjasto saatiin pelastettua kansainvälisen rahankeräyksen avulla. Olisiko Valtiontalollekin pitänyt järjestää keräys? Nyt se on myöhäistä, sillä rakennus on lahjoitettu yksityiselle yritykselle, joka on sen luvannut peruskorjata. Tyypillistä jyväskyläläistä nurkkakuntaisuutta, ettei talo kelpaa kaupunkiseurakunnan käyttöön edes remontoituna. Seurakunta haluaa rakentaa uudet tilat, vaikka se kalliimmaksi tuleekin!

Ex-Saaristokunta

Säynätsalo oli virallinen Saaristokunta ja statuksen sai sittemmin Jyväskylä, kuntaliitoksen kylkiäisenä. Se tarkoittaa muun muassa mahtavia järvinäkymiä rantaraiteilta, joita jatkuu kilometritolkulla. Ei tarvitse merenrantaan asti matkustaa. Säynätsalo on köyhän miehen rantaparatiisi, jossa voi ihastella myös purjevenesataman aluksia ja tuntea itsensä lähes miljonääriksi.

Rantaraitti

Kunnon ruokaa saarilta ei päivällisaikaan löytynyt ja nyt en laske pitsoja ruuaksi. Juhlatalo Juurikkasaari palvelee vain juhlijoita, ei satunnaisia matkailijoita. Pohjois-Päijänteen suurimmalla terassilla leveilevä ravintola-baari Luotsivenekin tarjoilee ruokaa vain lounaaksi.

Onko se todella niin vaikea pitää pakasteessa esimerkiksi muutama annos kalakeittoa niitä apinoita varten, jotka jaksavat sisälle asti tulla ruokaa kysymään?

Säykintalo

PS. Kunnantalo tarjosi ensimmäisen todisteen Pokémon GO -pelin olemassaolosta. Keski-ikäinen mies lampsi sisäpihalle tiukasti puhelintaan tuijottaen ja istahti sitten rappusille kapulaansa näpräämään. Niin erikoinen oli näky, että se herätti huomiota. Seuraavana päivänä uutiset kertoivat ensi kertaa uudesta villityksestä. Vaikea vain ymmärtää, mikä tuossa pelissä apinoita koukuttaa.

Mainokset

~ Kirjoittanut simpanssifilosofi : 07.08.2016.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

 
%d bloggers like this: