SEKSUAALISTA AHDISTELUA – Miks ei!

Miehiä on tänä psykososiaalisena aikana muodikasta syyllistää kaikesta yhteiskunnallisesta pahasta. Se on helppoa, sillä jos urosapinat uskaltaisivat jotain puolustuksekseen sanoa, älämölö paisuisi kahta kauheammaksi. Mediaan tämä propaganda uppoaa kuin se kuuluisa veitsi voihin. (Vähän vanhahtava vertaus kylläkin, ei kai kukaan enää voita suuhunsa pistäisi).

Kannattaisiko (toimittajienkin) joskus pohtia, mitä kuuluisi esimerkiksi maailman infrastruktuurille, jos miehet eivät olisi niiden eteen töitä henkensä uhalla paiskineet? Voi olla, ettei seinistä löytyisi sähköä, jätteet kipattaisiin porraspieliin ja lentämisestä vain haaveiltaisiin. Voi olla, ettei olisi edes niitä seiniä…

Miehet ovat sivuseikka

Seksuaalinen häirintä on viimeisintä hottia miesvihan rintamalla. Olen kysellyt useammaltakin taksinkuljettajana toimivalta viehättävältä naaraalta, kuinka paljon sitä kuuluisaa seksuaalista ahdistelua ammatissa joutuu sietämään. Voisi olettaa, että taksiratin takana kuulisi ne pahimmat möläytykset.

Ei kuule eikä näy, vastaavat naiset kuin yhdestä suusta. Otos on pieni, mutta jos ongelma on niin megalomaaninen, kuin eräät tahot antavat ymmärtää, niin pitäisihän sen näkyä.

Eräät muut naaraat puolestaan ovat valittaneet, etteivät miehet uskalla enää tehdä minkäänlaisia aloitteita. Ehkä kaikki naaraat eivät vielä olekaan liittyneet miehiä vihaaviin feministeihin? Ehkä joku heistä jopa haluaisi tulla pannuksi?

Julistaako Laura Voutilainen sodan ”äitejä” eli miehistä varoittelevia feministejä vastaan uudella, upealla biisillään Miks ei? Siinähän Nainen antautuu miehelle, joka syyllistyy pahimman luokan seksuaaliseen ahdisteluun: vilkuilee, vaanii, vieressä hiippailee, ”vahingossa” koskee, hymyilee ja kuiskaa, että lähdetään.

Äidit ovat feministeille punainen vaate, koska kehtoa keinuttava käsi hallitsee maailmaa. Lapsenteko ei ole feministien vahvinta alaa kokemansa sikiöaikaisen testosteronikylvyn vuoksi. Heidän on siis mitätöitävä äitiys, jos haluavat vallankahvaan. Ja hehän haluavat.

Naisasialiitto Unionin aktiivi Atlas Saarikosken kolumni Miehet ovat kykenemättömiä sympatiaan (2010) paljasti oikeat eli normaalit Naiset feministien varsinaisen sodankäynnin kohteiksi. Se oli kai liian rohkea paljastus ja Atlas oli ensin pakotettu laittamaan kirjoituksensa salasanan taakse ja lopulta poistamaan sen kokonaan nettimaailmasta. Onneksi minulla on siitä kopio. Näin feministi ajattelee:

Miehet ovat sivuseikka… Kiltit isän tytöt ovat muutoksen suurin este… Konflikti ei ole naisten ja miesten välinen. Konfliktin osapuolet ovat SCUM ja Daddy’s Girls.

SCUM on feministinen manifesti, lyhenne sanoista Society for Cutting Up Men. Daddy’s Girls on feministinen haukkumanimi Naisille, jota suostuvat seksiin miesten kanssa – siis äideille. Vastaavaa ufoilua ovat feminismin pyhät kirjoitukset täynnään. Kannattaisi tutustua, ennen kuin hurahtaa tähän uskoon.

Miehet ovat pelkkiä juoksupoikia

Vielä taksinaaraiden haastatteluun. Kun heiltä kysyy häirikköasiakkaista, niin saa kuulla, että ehdottomasti pahimpia ovat keski-ikäiset, yllätys yllätys – naiset. Näiden suusta voi tunkea ulos mitä kaameinta henkistä väkivaltaa. Ja jos kyytiin sattuu pariskunta, mies istahtaa etupenkille (eli maksajan paikalle) ja uskaltaa aloittaa keskustelun naiskuljettajan kanssa, takapenkiltä pannaan alulle pahimman luokan mustasukkaisuusdraama.

Ylipäätään naiskuskeja kuulemani mukaan kohdellaan miespuolisia kollegoitaan paremmin.

Se siitä puolueettomasta ja korkeatasoisesta suomalaismediasta. Ehkä (nais)toimittajien kannattaisi joskus vaivautua normaaleiden Naisten pariin sen sijaan, että aina kääntyisivät yliopistoissaan päivystävien feministien puoleen. Ehkä journalisteillekin selviäisi, että miesviha on laumassamme vähintään kymmenen kertaa naisvihaa yleisempi ilmiö.

Suomalaiset(kin) sananlaskut paljastavat, kenellä se yhteiskunnallinen valta oikeasti on:

  • kehtoa keinuttava käsi hallitsee maailmaa,
  • gramma äitiä vastaa tonnia pappeja,
  • hyvä äiti vastaa sataa kuolumestaria,
  • miehen äiti on hänen toinen jumalansa,
  • sen minkä äidinmaidossa saa, luovuttaa vasta viimeisellä huokauksella.

Jos yhtään jaksaa omia aivojaan kriittiseen ajatteluun vaivata, voi helposti päätyä samaan lopputulemaan sanalaskujen kanssa. Tiede -lehden päätoimittaja Jukka Ruukki epäilee pääkirjoituksessaan (Tiede 8/2016) vallitsevan epäkeskustelun juontuvan helposta elämästämme, joka on niin suojattua ja turvallista, että

meiltä on tähtäin hukassa; huolestumme vääristä asioista, missaame olennaiset.

Samassa lehdessä kerrottiin amerikkalaistutkimuksesta, jossa Miamin yliopiston professori Neil Johnsonin johtama tutkimusryhmä seurasi terroristijärjestö Isisiä tukevia ryhmiä sosiaalisessa mediassa.Vaikka terrori-iskujen tekijät ovat pääasiassa miehiä, tutkimuksen tulos oli, että naiset näyttävät olevan avainasemassa radikalismin lietsomisessa. Tulos yllätti tutkijatkin.

Ei tuossa mitään yllättävää olisi ollut, jos tutkijat olisivat tiedostaneet, mitä heidän omassa sukuyhteisössään tapahtuu. Jos yhtään mietit, mitä kotiseinien sisäpuolella puhutaan, voit ymmärtää vaikkapa kotimaisen rasismin logiikkaa. Kun pojat ja miehet kuuntelevat kotona äitiensä, mummojensa, anoppiensa, siskojensa ja tytärtensä vuodesta toiseen jatkuvia huolia, he sukupuoliyypilliseen tapaansa yrittävät tarjota ratkaisuja ongelmiin. (Yksi parhaimpia parisuhdeohjeita olisi kuitenkin tiedostaa, etteivät naiset halua ratkaisuja, vaan kuuntelijan. Omasta kokemuksesta voin sanoa, että miesaivojen on todella vaikea muistaa tätä ohjetta, kun se valittaminen ja huolien purkaminen pääsee vauhtiin).

Kun ne ratkaisuehdotukset eivät siis tepsi eivätkä naisten huolia vähennä, seuraava askel on lähteä kaduille poistamaan niitä ongelmia oikeasti. Tulee tässä pakosta mieleen Olli Saarela, joka uhkasi vetää silloista valtiovarainministeri Eero Heinäluomaa turpaan ja haukkui muutkin miesministerit, kun silloinen vaimonsa, kulttuuriministeri Tanja Karpela, oli kotisohvalla nyyhkytellyt politiikan vaikeutta.

Miehet tekevät likaisen työn puolustaessaan naisiaan ja saavat palkaksi pahiksen tai rasistin maineen. Sylttytehtaat istuvat viattomina kotona. Näin se elämä menee.

Yleinen käsitys on sekin, että sodat olisivat miesten syytä. Jälleen unohdetaan se kotoa tuleva paine erilaisiin ratkaisuihin. Evoluutio ei todellakaan ole jättänyt naaraita vallattomaksi sukupuoleksi, vallankäytön tavat vain ovat sukupuolten välillä erilaisia.

Hieman yksinkertaistaen, miehet ovat pelkkiä juoksupoikia.

Nyt kun USA:ssa on sekä uros- että naarasapina ehdolla lauman johtoon, niin mitä näemmekään. Hilary Clinton haluaa jatkaa aseidenkalistelua Venäjän kanssa, Donald Trump suhtautuu tilanteeseen paljon rauhanomaisemmin eikä pelottele maailmaa Venäjän pahuudella.

Metsää ei nähdä puilta, takerrumme risuihin

Yhteiskunnallinen keskustelu pyörii epäolennaisuuksissa, kun kokonaisuutta ei nähdä. Kyvyttömyys nähdä metsä puilta saattaa olla lajimme suurimpia puutteita. Tämä voi olla jopa syynä siihen, että kaikki korkeakulttuurit ovat yksi toisensa perään tuhoutuneet – liialliseen turvallisuuteen? Meilläkin alkaa olla melkoinen armeija palkollisia, jotka eivät tee oikeita töitä, vaan joiden aika kuluu uusia ”ongelmia” keksiessä ja niillä kansaa pelotellessa. Onko se niin, että pelkojen summan on ihmislajilla oltava vakio? Jos oikeita ongelmia ei riitä huolien pohjaksi, niitä on varta vasten tuotettava?

Tämä metsän näkemisen vaikeus näkyy jopa Jukki Ruukin omissa kirjoituksissa. Heinäkuisessa pääkirjoituksessaan (Tiede 7/2016) hän ilmoitti vastustavansa pyydystä ja päästä -kalastusta, koska kalayksilöt saattavat tuntea mielipahaa. Hän oli siis altistunut Animalian propagandalle. Jostakin syystä kalatutkijoiden tarjoama tieto ei ole hänelle kelvannut. Ruukin mielestä kalayksilön mahdollinen harmistuminen on siis suurempi ongelma kuin kokonaisen lajin kuoleminen sukupuuttoon! Ja Ruukki on sentään TIEDE -lehden päätoimittaja…

Uhanalaisten kalakantojen suojelu ei onnistu pelkällä rauhoittamisella, koska silloin kalavesillä ei kukaan olisi salakalastusta valvomassa. Jotenkin tyypillistä epäolennaisuuksiin takertumista tuo kalojen vapauttamisen vastustaminen, sillä verkkokalastus on sekä uhanalaisen lajin olemassaolon että kalayksilöiden kärsimyksen kannalta moninkerroin suurempi ongelma. Verkkokalastuksesta eivät kuitenkaan tunnu olevan huolissaan muut kuin kalatutkijat.

Mainokset

~ Kirjoittanut simpanssifilosofi : 16.08.2016.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

 
%d bloggers like this: