KALLIITA KASVOJA

Missä vaiheessa elämää ruvettiin kutsumaan työksi?

Meillä on laman varjolla tehty reaganilaista politiikkaa jo yli 20 vuoden ajan. Nykyinen hallitus näyttää yllättäen hakkaavan härskiydessä kaikki edeltäjänsä. Ehkä se ei kuitenkaan ole yllätys, sillä pääministeri Jyrki Katainen tunnusti eliitille rahaa lapioineen osinkoveropäätöksensä jälkeen: itse ainakin olin hyvin huolella jo vuosien ajan valmistautunut tähän.

Eliitin etujen ajaminen Amerikan malliin ei ole kokoomukselle mikään lipsahdus, vaan pitkän ja suunnitelmallisen politiikan tulos. Kokoomus on vuosikaudet odottanut sopivaa tilaisuutta kuolettavaan iskuun ja nyt se tuli kehysriihessä, kun kaikki muut ministerit nukkuivat. Tätä on edeltänyt järjestelmällinen lamalla ratsastaminen. Sen varjolla hyvinvointivaltion romutusta on valmisteltu ”ainoana mahdollisena” ratkaisuna. EK kumppaneineen pisti viimeisen vuoden aikana häkäpönttöönsä kaikki mahdolliset panokset ainoana tarkoituksena todistaa Suomen yritysten elävän ”ahdingossa”.

Voihan se tuntua ahdingolta, kun ahneudessaan törkeimmät johtajat oli nostettu lööppeihin roikkumaan.

Kokoomus on harjoittanut thatcherilaista pakkotilapolitiikkaa, jossa ”lamaa” käytetään tekosyynä ideologisen politiikan harjoittamiselle. Muutos on melkoinen, kun kokoomus vielä Margaret Thatcherin vallassaollessa selvästi irtinsanoutui rautarouvan opeista.

Kaikkien aikojen huonoin?

Osa tätä libertarismipolitiikkaa on muutoksella ratsastaminen. Muutos on mainio keino saattaa olemassaoleva tila epäjärjestykseen. Muutoksen varjolla varallisuutta voidaan kätevästi siirtää entistä enemmän eliitin haltuun. Eikö se ole jopa periaatteessa ristiriitaista, että konservatiivit huutavat muutoksen autuutta? Yleensähän muutosta haluavat heikossa hapessa kärvistelevät apinat – nyt tämäkin logiikka on käännetty päälaelleen.

Hallitseeko Suomea paraikaa kaikkien aikojen huonoin hallitus? Koska en ole poliittisen historian professori, en osaa vastata. Harvinaisen surkealta poppoon parivuotinen taaperrus kuitenkin on näyttänyt. Matkan varrelta löytyy kaksi piirrettä, jotka ovat olleet leimallisia hallituksen kaikelle toiminnalle: ideologisuus ja tiedon hyljeksintä. Nämä toki menevät käsi kädessä, sillä ideologia on allerginen totuudelle.

Ideologisuus on hieman kumma piirre yhteisölle, jossa on edustajia äärioikeistosta äärivasemmistoon. Mutta niin se vaan on mennyt, että yksi ainoa aate on ohjannut Suomen 72. hallitusta. Kapitalismi. Vaikkei mitään muuta pääministeri Kataisessa ihailisikaan, niin siitä on annettava pisteitä, että hän on pystynyt manipuloimaan myös vasemmiston reaganilaisen missionsa tueksi.

Kolmas hallituksen toimintaa ohjaava voima on kasvojen säilyttämisen pakko. Kun on tullut jotain hurmoshenkistä päätettyä, sen kanssa mennään sitten vaikka helvettiin. Suurin ongelma tässä on se, että moinen tulee maksajille eli lauman jäsenille kovin kalliiksi.

Varstojen jytkettä

Onko kehysriihi jokin show? Mihin sitä tarvitaan? Onko lauma niin tyhmä, että se tarvitsee tällaisia näytelmiä? Vai onko hallitus niin tyhmä, että kuvittelee lauman tarvitsevan tällaisia näytelmiä? Samaan sarjaa kuuluu termi puolivälitarkastelu. Ikään kuin päättäjien tarvitsisi olla hereillä vain kaksi kertaa vaalikaudessa.

Yrityseliitti sai kehysriihessä kaiken haluamansa, kaupantekijäisten kanssa. Se näkyi EK:n ja kumppaneiden ylistävissä lausunnoissa. Muodon vuoksi hieman harmiteltiin sitä, ettei yritysveroa laskettu 15 prosenttiin. Tosiasiassa EK sai juuri sen, minkä oli halunnutkin eli 20 prosentin yhteisöveron. Totta kai he olivat osanneet mitoittaa vaatimuksensa niin, että saavat puolet esittämästään. Oikeasti elinkeinoelämä vääristeli Suomen asemaa verokilpailussa ja myös työn hinnassa. Suomalainen työ ei ole sen kalliimpaa kuin Saksassakaan.

Kokoomus toi viime hetkillä riiheen esityksen osinkoverotuksen uudistamisesta. Sillä oli tarkoitus kiristää piensijoittajien sekä löysätä suurimpia osinkotuloja nauttivien verotusta – suoraan siis äärirepublikaanisen teekutsuliikkeen papereista kopioitu malli. Valtiovarainministeriö ei ollut edes ehtinyt laskea sen vaikutuksia, mutta silti hallituspuolueiden puheenjohtajat hyväksyivät esityksen yksimielisesti.

Jyrki Katainen tai kukaan muukaan kokoomuslainen ei ole tähän päivään mennessä ymmärtänyt, miksi osinkoverotuksesta syntyi sellainen haloo kuin syntyi ja miksi päätöstä kahden viikon jahkaamisen jälkeen oli muutettava. Ei sitä olisi muutettukaan, ellei vasemmistoliitto olisi uhannut lähteä hallituksesta. Vielä pari päivää ennen muutosta Katainen vaati mekkaloijia panemaan jäitä hattuun, mutta kun hallituspuolueissa rupesi paniikki leviämään, hänen oli nöyrryttävä viilaamaan päätöstä. Päätöstä, jota koko hallitus oli suupielet korvissa kaksi viikkoa aiemmin tyypilliseen tapaansa maailman parhaaksi ratkaisuksi hehkuttanut.

Tarvittiin oppositiopoliitikko Juha Sipilä kertomaan Arhinmäelle, mitä vasemmistoliitto oli mennyt hyväksymään. Tarvittiin EK:n hallituksen puheenjohtaja ja pikavippikauppias Ilpo Kokkila sanomaan, että osakkeenomistajia tulisi kohdella tasapuolisesti, ennen kuin Katainen nöyrtyi muutokseen – heti seuraavana päivänä!

Korjattukaan osinkoveropäätös ei poista suurpääoman verokeinottelua holding -yhtiöiden avulla. Sen myöntää jopa täti tiukka, veroministeri Jutta Urpilainen. Päätös tarjoaa esimerkiksi lääkäreille entistä houkuttelevammat mahdollisuudet muuttaa ansiotuloja osinkotuloiksi. Mitä se tarkoittaa sote -uudistukselle? Sitä, että julkiseen terveydenhuoltoon on entistäkin vaikeampi saada lääkäreitä. Eniten verotuspäätöksestä hyötyvät ulkomaalaiset omistajat, mikä kai tukee hallituksen monikulttuurisuusohjelmaa.

Ainoa oikea ratkaisu osinkoverotuksen järjestämisessä olisi tietysti se, että kaikkia tuloja verotettaisiin samalla tavalla. Verotusmielessä meillä olisi vain yhdenlaisia tuloja. Tämä ei missään tapauksessa kelpaa eliitille ja siksi emme tule koskaan moista ihmettä näkemään.

Kehysriihi meni akanoiden puolelle kaikessa mahdollisessa. Pääministeri jopa myönsi, ettei tiedotus mennyt aivan putkeen. Oikeastaan se toimi niin kuin Kataisen hallituksen kaikki muukin tiedotus on tähän mennessä sujunut. Ensin kuusi pepsodent -apinaa ilmestyy kuvaruutuun kehumaan, kuinka hallitus on taas tehnyt historiallisen ainutlaatuisia ja mahtavia päätöksiä. Luotetaan siis siihen, ettei kukaan huomaa tai ainakaan jaksa kiinnostua myöhemmin ilmenevistä ongelmista ja suoranaisista pimityksistä. Esimerkiksi asuintolainojen verovähennysleikkaus unohtui mainita kehysriihen tiedotustilaisuudessa.

Yhteisöveron laskulla yrityksille lahjoitetaan lähes miljardi euroa vuodessa. Miten hallitus moista perustelee, kun kaikkialta muualta kuitenkin niistetään? Vastaus on usko. Hallitus uskoo, että yhteisöveron laskusta aiheutuva vaje täyttyy ainakin puoliksi ”dynaamisilla vaikutuksilla”. Hauska termi, jonka vaikutuksia yksikään valtiovarainministeriön vero-osaston apinoista ei ole suostunut arvioimaan. Mistä Urpilainen sen 450 miljoonaa euroa oikein on nykäissyt? Dynaaminen vaikutus tarkoittaa sitä, että yritysten yhteiskuntavastuun uskotaan paranevan, kun niille annetaan enemmän rahaa. Ei moiseen tietysti mitään takeita ole ja ihmislajin käyttäytymisen tuntien usko vaikuttaa yliluonnolliselta. Sama usko hallituksella tuntuu löytyvän muihinkin asioihin. Kokoomuspoliitikot esimerkiksi hehkuttavat Kyprokselle myönnettävien tukien toimivan, jos kaikki reunaehdot toteutuvat.

Eikö kokoomus tiedä, etteivät kaikki reunaehdot koskaan toteudu? Eivät ne toteudu Kyproksella sen paremmin kuin missään muuallakaan. Kukapa olisi etukäteen arvannut sitäkään, että Portugalin perustuslakituomioistuin torppaa osan troikan vaatimasta säästöpaketista perustuslain vastaisena. Tiesitkö muuten, että Etelä-Eurooppaan on lapioitu jo 1300 miljardia euroa? Vain neljäsosa summasta sisältyy poliitikkojen suurella mediarummutuksella myöntämiin tukipaketteihin. Loppu menee kaikessa hiljaisuudessa Euroopan Keskuspankin kautta, kertoo Matthias Strifler.

Kehysriihi lisäsi yritystukia, vaikka jopa teollisuus itse on ollut valmis niiden karsimiseen. Windfall -veron huojennus tuo yrityksille 120 miljoonaa ja ihmeellinen rikkidirektiivin kompensaatio sata miljoonaa euroa. Yrityselämä kehtasi vielä valittaa näiden pienuudesta! Teollisuusneuvos Matti Pietarisen mukaan valtion antamat tuet yrityksille ovat kasvaneet kymmenessä vuodessa 50 prosenttia. Ei sekään ole mitenkään näkynyt yritysten yhteiskuntavastuussa.

Kehysriihessä päätettiin myös poistaa yritysten edustuskulujen verovähennyskelpoisuus. Monen mielestä varmaan ihan oikea ratkaisu, mutta se voi vielä käydä kalliiksi suomalaiselle ravitsemus- ja matkailuelinkeinolle. Todella kalliiksi kaikille sairaille köyhille käy kehysriihen päätös, jolla sairaanhoidon matkakorvauksia leikataan – jälleen kerran, edellinen leikkaus tuli voimaan vasta tämän vuoden alussa. Kelalta ei tietystikään kysytty mitään.

Kehysriihessä annettiin rahaa säätiölle, joka rahastaa seuraavat 50 vuotta lasten terveydellä. Täysin käsittämätön päätös. Opiskelijat saivat tahtonsa läpi eli opintotuelle indeksisuojan. Kannattaa siis järjestää mielenosoituksia, rahaa irtoaa näköjään samassa suhteessa kuin osallistujia vaeltaa kaduilla. Tässäkö syy, miksi köyhiä ei kukaan muista? Heidän mielenosoituksissaan kun ei ole muutamaa kymmentä sielua enempää. Ehkä heillä ei ole vara matkustaa pääkaupunkiin saakka. Tai sitten meillä ei todellakaan ole köyhiä – tämähän on se kokoomuslainen selitys.

Riihenlyömättömiä kommentteja

Koska maailma on simpanssifilosofia fiksumpi, lainaanpa muutaman kehysriihtä koskevan osuvan kommentin alan ammattilaisilta.

Tilastokeskuksen yliaktuaari Olli Savela paljastaa, että Suomen yritys- ja pääomaverot olivat jo ennen kehysriihtäkin EU:n keskiarvon alapuolella. Pääomaan kohdistuvien verojen osuus kaikista veroista oli Suomessa vuonna 2010 viisi prosenttia ja yritysverotus kaksi prosenttia EU -keskiarvoa alempi. Euroissa pääomaveroa maksavat saavat Suomessa neljän miljardin euron potin muuhun EU:hun verrattuna. Työn ja kulutuksen verotus sen sijaan on meillä muuta EU:ta rankempi. Elinkeinoelämän valitus on näin todistettu valehteluksi ja pelkäksi politikoinniksi. Kuinka hallitus menee näin halpaan?

Rahoituksen professori Timo Rothovius lataa hallituksen osinkoveropäätöksestä täyslaidallisen: Olin todella yllättynyt, miten he voivat tehdä niin typerän päätöksen, ei vain vaikutuksiltaan vaan myös poliittisesti. Nehän ovat ihan idiootteja, ei siinä ollut mitään järkeä. Kyllä heidän on täytynyt se ymmärtää. Jos joku ei ole sitä ymmärtänyt, en tiedä kuuluuko sellaisen olla ministerinäkään, on tämä niin iso moka.

Finanssioikeuden professori Esko Linnakangas pitää veropäätöstä ongelmana. Se johtaa siihen, että monessa tapauksessa erittäin isot osingot voidaan nostaa todella kevyellä verotuksella. Näen tämän yhdenvertaisuusongelmana.

Aalto -yliopiston professori Sixten Korkmanin mielestä osinkoverotuksen lopputulos on niin monimutkainen, että eurokriisikin alkaa tuntua helpolta asialta. Hallitus ei nojannut virkamiesvalmisteluun, etujärjestöjen lobbaus sotki valmistelua.

Talouselämä –lehden päätoimittaja Reijo Ruokanen: Kaikkein eniten farssista kärsii verotuksen luotettavuus. Kun ministeritkään eivät ymmärrä, kuinka kansa voisi luottaa? Epäluottamusta seuraa epäoikeudenmukaisuuden tunne ja kansalaisten veronmaksuhalukkuus laskee.

Toimittaja Tommi Parkkonen: Pääministerin nuoren ja kokemattoman esikunnan pääsiäinen onkin mennyt miettiessä sitä, miten omien päätösten ja sanojen syöminen saadaan jälleen kerran näyttämään rohkealta vastuunkannolta ja fantastiselta päätökseltä kotimaisen työllisyyden vahvistamiseksi.

Kuntasote

Kehysriihi ei tietenkään ole nykyhallituksen ensimmäinen, ainoa eikä edes viimeinen möhläys. Kunta- sekä sosiaali- ja terveyshallinnon uudistukset lyövät sen laudalta mennen tullen. Mitään niin kummallista kuin nämä kaksi prosessia on vaikea edes kuvitella. Mistään näin kiireellä pystyynpannusta myllerryksestä ei voi odottaa kuin ongelmia. Miten kukaan voi ajatella, että Suomi on pantava uusiksi niiden neljän vuoden aikana, kun juuri tämä hallituskokoonpano on vallassa? Ainoa perustelu kiireelle on pelko oman vallan menettämisestä seuraavissa vaaleissa ja siksi omia etuja palvelevat muutokset on runnottava läpi kansakunnan parhaasta välittämättä.

Hallituspuolueita siis leimaa oman edun maksimointi lauman edun kustannuksella.

Hallituspuolueita leimaa asiantuntijuuden välttely ja turvautuminen omaa ideologiaa tukeviin apinoihin. Pääministeri Jyrki Katainen halusi väkisin tilata tulevaisuusraportin ryyppykaveriltaan Pekka Himaselta, koska tiesi häneltä saavansa oikeutuksen kokoomuslaisen politiikan jatkamiselle. Kuntaministeri Henna Virkkusen vetämä kivireki eli kuntauudistus tähtää jättikuntien syntyyn, koska kokoomus (vihreiden ja demareiden tapaan) olettaa pääsevänsä niissä valtaan helpommin kuin pienissä kunnissa. Siinä ei yhtään paina se, että tutkimusten mukaan liitoksilla ei ole saatu aikaan minkäänlaisia säästöjä. Samaa todistaa jokapäiväinen uutisvirta. Suuret kaupungit ovat pulassa asiassa kuin asiassa.

Sote -sotku se vasta ideologiaa onkin täynnä. Onnettominta on, että se on alistettu kuntauudistuksen pelinappulaksi. Suurkuntia perustellaan sote -palveluiden turvaamisella, vaikka oikea tapa olisi irrottaa nämä raskaat palvelut kokonaan kuntien tehtäväkentästä ja järjestää ne tarpeeksi suurissa yksiköissä, vaikkapa maakuntatasolla Ruotsin malliin. Tämä ei kelpaa hallitukselle, koska siellä pelätään poliitikkojen (lue: puolueiden) vallan vähentyvän. Oikeasti maakuntamallin vastustus on pelkkää muutosvastarintaa.

Aluksi hallitus kaavaili Suomeen 60-70 sotealuetta. Selvitysmiehet esittivät hallituksen tiukassa ohjauksessa 34 sotealueen muodostamista, mutta kummasti se ei sitten hallitukselle kelvannutkaan. Yht’äkkiä hallitus olikin tullut siihen tulokseen, että 20 on oikea määrä ja siksi peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson käveli vasta työnsä valmiiksi saaneiden selvitysmiesten työn yli ja nimitti (jälleen!) uuden sote -ryhmän valiten siihen jäseniksi ”sopivia” persoonia lähinnä omasta puolueestaan.

Mistä se 20 nyt tuli hallituksen linjaksi? Sehän on käytännössä sama kuin keskustapuolueen esittämä maakuntamalli ja se sattuu olemaan myös Manner-Suomen nykyisten sairaanhoitopiirien lukumäärä. Paradoksaalista kyllä, hallitus on kuitenkin jo päättänyt lakkauttaa sairaanhoitopiirit… Kansliapäällikkö Kari Välimäki esitti viime kesänä sotealueiden määräksi 20, mutta missiministeri Maria Guzenina-Richardsson savusti hänet siitä hyvästä pois virastaan.

Mistä se Maria sitten tykkää, on jäänyt kaikille epäselväksi. Hän sivuutti uudenkin kansliapäällikkönsä Päivi Sillanaukeen nimittäessään viimeisimmän työryhmänsä. Ei hän tykkää edes toisesta sosiaaliministeristä Paula Risikosta. Ministeriön ilmapiiri on tulehtunut, koska Risikkokaan ei tykkää Mariasta. Ministeriön sisällä näyttääkin olevan käynnissä oikein perinteinen mirritappelu. Naisministerit ovat muutenkin innostuneet erottamaan sellaisia miespuolisia virkamiehiä, joiden tuoksu ei heitä miellytä. Äänekkäimmät rytinät järjesti feministiministeri Merja Kyllönen, kun hän halusi päästä eroon Liikenneviraston pääjohtaja Juhani Tervalasta.

Olisivatko nykyiset sairaanhoitopiirien johtajat asiantuntijoita alallaan? Lähes kaikki johtajat arvostelevat sitä, että poliittiset intrsessit ovat ajaneet asiantuntijoiden ohi ja valmistelussa on ollut mukana liikaa poliittista ohjausta.

Sote -uudistus on malliesimerkki siitä, kuinka hallitus jättää kaiken tutkimus- ja asiantuntijatiedon huomioon ottamatta. Miksi meillä ylipäätään on Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL), kun hallitus ei sitä kuuntele? Luulisi, että se jos mikä olisi Suomen paras sote -asioiden osaaja. Hallitus on kuitenkin raivokkaasti vastustanut kaikkia laitoksen sote -uudistukseen liittyviä esityksiä ja kehysriihessä hallitus jopa päätti leikata THL:n rahoitusta, ilmeisenä kostona niskoittelusta.

Miksi halitus ylipäätään haluaa keskittää sosiaali- ja terveysasiat ”vahvoille peruskunnille”? Selitys on yksinkertainen. Tämä vaihtoehto tuottaisi eniten ulkoistamismahdollisuuksia yksityisille yrityksille.

Keskeinen kysymys on myös se, miksei rahoituksesta ole puhuttu mitään. Nythän terveydenhuollon rahoitus jakaantuu moniin puroihin. Työterveyshuoltoa ei tarvittaisi, lainkaan jos terveyskeskusten toiminta saataisiin hyvälle tolalle. Mutta se ei onnistu niin kauan kuin rahavirrat hajoavat moneen pieneen puroon. Nyt julkinen puoli tukee jopa yksityisiä veroparatiisiyrityksiä, mistä lääkäripulakin suurimmaksi osaksi johtuu.

Koskisen kiertokoulu

Osataan sitä muissakin ministeriössä sekoilla kuin vain STM:ssä. Olenkin jo odotellut, milloin maa- ja metsätalousministeri(ö) pääsee lööppeihin. Ja nythän se pääsi, kun ministeri Jari Koskinen aprillipäivän jälkeen perusteli tutkimuslaitosten sivuuttamisen toteamalla, että kai ministeriössäkin saa omilla aivoilla ajatella. Ministeri leimaa tutkijoiden saamat tulokset mielipiteiksi ja ilmoittaa, että hän tietää asiat paremmin, vaikka olisi käynyt pelkän kiertokoulun.

Se siitä koulutusyhteiskunnasta.

Onko Koskinen hallituksen heikoin lenkki? Ainakin ymmärryksensä taso luonnon monimuotoisuudesta on ahdistavaa luettavaa. Meillä on ministeri, joka ei ymmärrä lukemaansa, muuten ei moista palikkalogiikkaa voi käsittää. Koskinen on sivuuttanut tutkimustiedon muun muassa petoeläinten kaatoluvista ja lohikiintiöistä päätettäessä. Lausuntonsa paljastavat, että linja noudattaa hyvin pitkälle ministerin omaa vakaumusta.

Ministeriö myönsi puolta enemmän ilveksenkaatolupia kuin mitä Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos (RKTL) oli suositellut. Perustelut ovat omituisia: ihmisiä ärsyttää ilvesten tapa saalistaa valkohäntäpeurojen, metsäkauriiden tai jänisten ruokintapaikoilla. Montakohan tällaista ”ihmistä” Suomesta löytyy? Ruokintaperustelu on yhtä idioottimainen kuin mistä kerron apinaesittelyssäni. Valkohäntäpeura ja osin metsäkauriskin ovat vieraslajeja, joten niihin vetoaminen Suomen eläimistöön kuuluvan ilveksen ampumiseksi on uskomattoman typerää.

EU halusi rajoittaa mehiläisten joukkokuolemia aiheuttavien tuholaismyrkkyjen käyttöä. Euroopan elintarviketurvallisuusvirasto on todennut neonikotinoidit mehiläisille erityisen vaarallisiksi. Siitä huolimatta MMM ilmoitti Suomen vastustavan kieltoa, koska jäsenmaiden pitäisi saada itse päättää riskeistä. Suomen kanta hieman lieveni, kun ympäristöministeriökin kiinnostui asiasta.

MMM:ssä on vuosikausia valmisteltu metsälain ja kalastuslain uudistuksia. Molemmista tuntuu tulevan pannukakku ainakin ympäristönäkökulmasta katsottuna. Metsälain takoituksena oli parantaa metsäluonnon monimuotoisuutta, mutta ministeriön tekemä lakiesitys päinvastoin heikentää sitä nykyisestä. Ainakaan tiedon puutteesta ei voi olla kysymys, sillä asiantuntijoista (Tapio, Metla, Suomen ympäristökeskus) koostunut työryhmä varoitti yksimielisesti monimuotoisuuden heikentymisestä viime vuoden lopulla. Se totesi, että lakiluonnos on vastakkainen sille, mitä tutkimustulosten perusteella monimuotoisuuden hyväksi pitäisi tehdä. Lakiesitys on ristiriidassa sekä hallitusohjelman että Suomen kansainvälisten sitoumusten kanssa. Myös akatemiaprofessori Ilkka Hanski on todennut lain johtavan biodiversiteetin vähenemiseen. Tämän näkemyksen kumoamiseen ei Suomesta löydy yhtään pätevämpää apinaa.

Ministeri(ö) kuitenkin pyyhki paperilla takapuolensa! Maa- ja metsätalousministeri Koskinen tulee kokoomuksesta. Ilmeisesti hän on kuunnellut vain metsäteollisuuden toiveita.

Samaan aikaan, kun valtiovalta väheksyy omien tutkimuslaitostensa työtä, se ideologiansa mukaisesti suorastaan tuputtaa euroja yksityisille bisnesguruille eli konsulteille. Valtiontalouden tuottavuusohjelman leikatessa julkisia palveluja konsulttimenot ovat lisääntyneet yli kaksinkertaisesti tuottavuusohjelman säästöihin verrattuna! Tuottavuusohjelma leikkaa myös valtiontalouden tarkastusvirastoa, joten havainnot väärinkäytöksistä jäävät yleensä havaitsematta.

Mainio esimerkki on kuntauudistuksen varjolla tapahtuva rahansiirto yksityissektorille. Kuntaliitosselvitykset ovat konsulttien heiniä ja valtio jopa myöntää niihin erillisrahoitausta, kunhan tekijänä on ulkopuolinen taho. Silti tulokset ovat mitä ovat ja tekstejä jopa kopioidaan selvityksestä toiseen.

Kalasoppa kiehuu yli

Koskisen tontilla on riehunut viime aikoina myös kunnon kalasota. Sekin on MMM:n itsensä keittämä soppa. Ei se ole edes mikään uusi, sillä kalatalouden asiat ovat Suomessa olleet retuperällä vuosikymmenet tai oikeammin sanoen toistasataa vuotta. Kalatalous on joutunut maksumieheksi aina, kun luonnosta on rahaa irti revitty.

En muista, milloin ministeriössä olisi toimittu RKTL:n esittämien tutkimustulosten viitoittamalla tiellä. Ministeriössä on aina tiedetty itse, kuinka asiat ovat. Tämä todentui hienosti A -sreamohjelmassa, jossa kalataloustieteen professori Hannu Lehtonen ja ministeriön kalastusneuvos Markku Aro ”keskustelivat”. Aro puhui aidanseipäistä. Se tuntuu olevan tyypillinen MMM:n tapa, koskapa siellä kieltäydytään sitkeästi puhumasta oikeista asioista ja tilalle lietsotaan keinotekoista vastakkainasettelua vapaa-ajankalastajien ja ammattikalastajien välille.

Suomen kalatalouden ongelma on, että merikalastus toimii ammattikalastajien ehdoilla ja sisävesikalastus vedenomistajien ehdoilla. Molemmat tahot ajavat pelkästään vanhoja nautintaoikeuksiaan kalakannoista yhtään välittämästä. Tämä on sinänsä kummallista, koska hyvin hoidetut kalakannat tuottaisivat kaikille entistä parempia saaliita ja siten myös nykyistä paremman taloudellisen tuoton.

Kalatalouden Keskusliitto eli vedenomistajien järjestö on Suomen kalatalouden suurin jarru. Ministeriö kuuntelee sitä eikä tutkijoita, koska jälkimmäisillä on olemattoman vähän poliittista valtaa. Siksi kukaan ei uskalla sanoa ääneen, että verkkokalastus pitäisi kieltää muilta kuin ammattikalastajilta. Se on ainoa keino, jolla 12 uhanalaisen kalakannan elpyminen voitaisiin saada alulle. Ministeriö ei uskalla nostaa edes petokalojen alamittoja, vaikka nykyinen käytäntö johtaa siihen, että kalat syödään ennen kuin ne ovat päässeet edes kutemaan ja ennen kuin ne ovat ehtineet lihoa kunnon pyyntikokoon. Kaikki voittaisivat, jos muutokseen olisi rohkeutta.

Suomen valistuneimmat kalastajat ovat perhokalastajia. Suuri osa heistä laskee jo nyt saaliskalat vapauteen ja heillä on valmiuksia hyvinkin pitkälle meneviin säätelytoimiin. He jopa vaativat niitä ministeriöltä, kuten tikunnokkaan itsensä kirjoittanut näyttelijä Jasper Pääkkönen. Hänet on valittu Vuoden 203 kalamieheksi ja Ruotsissa Vuoden Lohisankariksi ansioistaan uhanalaisten kalalajien, erityisesti Itämeren lohen puolestapuhujana.

Mitä tekee MMM? Kutsuu Pääkkösen puhutteluun ja vaatii tätä lopettamaan kirjoittelun, joka häiritsee ministeri Jari Koskisen työtä! Ministeriön toimintaa kuvaa mainiosti se, että ministeriön valtiosihteeri Risto Artjoki väitti Pääkkösen kutsuneen itse itsensä. Onneksi Pääkkönen oli säilyttänyt ministeriöstä lähetetyn kutsukirjeen. A -streamissa Markku Aro yritti unohtaa, että mitään kieltovaatimuksia olisi esitetty kokouksessa, jossa oli itsekin mukana. Onneksi Pääkkönen oli nauhoittanut tilaisuuden.

Pääkkösen valitsi Vuoden kalamieheksi 17 -jäseninen raati. Yksi henkilö esitti valinnasta eriävän mielipiteen. Hän oli Markku Myllylä, Kalatalouden Keskusliiton toiminnanjohtaja! Kalatalouden keskusliitto ei halua kalatalouteen mitään muutoksia, koska nykymeno tuo sen jäsenjärjestöille (Kalatalouskeskuksille ja merialueen ammattikalastusjärjestöille Kalastajaliitoille) rahaa. Kalatalouskeskukset välittävät suuren osan maamme kalaistukkaista ja vaikka suurin osa istutuksista on turhia, se on hyvä bisnes.

Jos kalat pääsisivät lisääntymään luontaisesti, istutuksia ei paljonkaan tarvittaisi. Samalla kuitenkin loppuisi rahastusautomaatti. Tällaisilla eväillä Suomessa tehdään kalastuspolitiikkaa.

Tilanne on niin paha, että Lehtonen on ainoita kalatutkijoita, joka uskaltaa puhua suunsa puhtaaksi. RKTL:n apinat ovat hissukseen, sillä tutkimuslaitos toimii ministeriön ohjauksessa. Eikä RKTL ole ainoa tutkimuslaitos, jonka tiedot eivät ministeriölle kelpaa. Itämeren kestävän lohenkalastuksen tasoa tutkii Kansainvälinen merentutkimusneuvosto (ICES). Maa- ja metsätalousministeriö on kuitenkin esittänyt kaksin- tai nelinkertaisia kiintiöitä ICES:n esittämiin verrattuna. Jopa eduskunnan maa- ja metsätalousvaliokunta tuntuu olevan ministeriötä fiksumpi, sillä se vaatii ministeriön kannan vastaisesti Itämeren lohen sekakantakalastuksen kieltämistä. Vain RKP:n edustajat komppaavat ministeriötä!

Kalatalousasioiden siirtämistä ympäristöministeriön hoidettavaksi on esitetty ainakin neljännesvuosisadan ajan.Vaatimus sai taas lisäpontta pääkköskohun myötä. Ministeri Ville Niinistöllä on terveentuntuiset ajatukset siirron mahdollisuuksista. Nyt tarvittaisiin vain joku panemaan homma käyntiin. Samalla voitaisiin miettiä, tarvitsemmeko koko maa- ja metsätalousministeriötä. Elintarvikeasiat voisi siirtää STM:ään ja elinkeinopuolen TEM:iin. Entinen ympäristöministeri Sirpa Pietikäinen esitti tätä jo kaksi vuotta sitten.

Jotain hyötyäkin lohisopan kiehumisesta saattaa olla, sillä MMM näyttää todella pelästyneen hajoamistaan. Muuten ei ole selitettävissä se, että ministeriö tiedotti viisi päivää A -streamin jälkeen, että se valmistelee kiireellisenä toimenpiteenä muutosta kalastusasetuksen alamittasäädöksiin uhanalaisten ja heikentyneiden kalakantojen vahvistamiseksi. Aivan uusia tuulia ministeriöstä tällaiset, kun samassa tiedotteessa mainitaan myös kalastettavaksi tarkoitettujen kalayksilöiden rasvaevämerkintä, rasvaevällisten kalojen vapautusvelvollisuus, kalojen rauhoittaminen ja pyydystekniset säädökset. Näitähän ministeriöltä on vaadittu vuosikausia!

Tavallisia apinoita

On ympäristöministeriössäkin parantamisen varaa. Siellä asuntoministeri Krista Kiuru hyväksyy maakuntakaavat, joissa on monia ympäristöön liittyviä ongelmakohtia, esimerkiksi turvetuotantoalueita ja tuulipuistoja. Valitukset kaavojen kohtuuttomuuksista eivät mene läpi.

Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson tunnetusti haluaa kieltää seksinoston Suomessa. Mikäpä sen nerokkaampaa, kuin että tilaa asiasta selvityksen telaketjufeministin viittaa kantavalta Johanna Niemeltä. Näin saa täysin varmasti sellaisen ”tutkimuksen” kuin haluaa.

Opetusministeri Jukka Gustafsson puolestaan on hirveän loukkaantunut siitä, että hänen epäillään junailleen 2,1 miljoonaa euroa ”tiskin alta” Koululla on väliä -hankkeelle. Ministeriö päätti rahoituksesta yhdessä päivässä! Jotensakin lepsun vaikutuksen tekee tämä demariministeri. Tämä on tullut esille muun muassa Alppilan koulun opettajan erottamisasiassa ja venäjän kielen opettamistarpeessa. Suomessa tarvitaan venäjän osaajia paljon nykyistä enemmän ja tulevaisuudessa tarve vain kasvaa. Miten koululaitoksemme siihen varautuu? Ei mitenkään. Opetusministeri tyrmäsi muutaman itäsuomalaiskunnan kokeiluanomuksen opettaa ruotsin tilalla venäjää. Sen sijaan ministeri lupasi käynnistää toimet venäjän opetuksen kehittämiseksi Itä-Suomessa. Mitä moinen ”kehittäminen” mahtaa tarkoittaa ja miksi vain Itä-Suomessa? Koko Suomi tarvitsee itänaapurikielen osaajia.

Työministeri Lauri Ihalainen on hehkuttanut nuorisotakuutaan. Varmaan hieno ajatus, mutta miksi toteutus epäonnistui? Miksi työharjoittelu ja työelämävalmennus lopetettiin? Työpajatoiminnan edellytykset vesitettiin, eli juuri sen toiminnan, johon elämästään epätietoiset nuoret ovat voineet turvautua. Monissa kunnissa takuu takkuaa myös siksi, ettei rahaa ole tarpeeksi. Entistä vähemmän sitä on tulevaisuudessa, kun hallitus leikkasi kehysriihessä kuntien avustuksia.

Hallituksen uskottavuutta ovat tehokkaasti nakertaneet myös (vihreiden) ministereiden henkilökohtaiset mokat. Kuinka onkin niin, että he ovat päässeet pälkähästä pelkällä anteeksipyynnöllä ja toteamalla olevansa tavallisia apinoita? Eikö ministereiden tarvitse tuntea säätämiään lakeja? Tavallinen perusapina ei möhläilyistään anteeksipyynnöllä selviä, miksi ministerinkään pitäisi selvitä? Varsinkaan, kun he eivät ole tavallisia ihmsiä.

Heidi Hautala rampautti itsensä valehtelemalla ja pimeää työtä teettämällä sekä tehtailemalla matkustusohjesäännön kolminkertaisesti ylittäviä matkalaskuja. Ulkomaankauppaministeri Alexander Stubb peesasi Hautalaa matkalaskuissa. Tavalliselle virkamiehelle moinen ei tietenkään olisi mahdollista. Vihreiden puheenjohtaja Ville Niinistö puolestaan on törttöillyt autojen kanssa kolmeenkin otteeseen. Hän kehuu kertoneensa itse ylinopeudestaan. Niinpä, mutta sekin tapahtui vasta puolitoista kuukautta ylinopeussakkojen jälkeen vasta muiden möhläysten tultua julkisuuteen.

Hesari kysyi kaikilta ministereiltä, ovatko nämä teettäneet pimeää työtä. Kaksi kolmasosaa ministeriestä kieltäytyi vastaamasta tai antoi epämääräisen selvityksen: Paavo Arhinmäki, Maria Guzenina-Richardson, Jari Koskinen, Merja Kyllönen, Erkki Tuomioja, Jutta Urpilainen, Krista Kiuru, Carl Haglund, Jyrki Katainen, Alexander Stubb ja Jan Vapaavuori

Mainokset

~ Kirjoittanut simpanssifilosofi : 19.04.2013.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

 
%d bloggers like this: