VIIKON KUVA: Sisältä ulos

PORNO JUTTU

Tällä kertaa tutustumme tähän naisten maailmaamme yhden esimerkin valossa – et kai vain kuulu niihin harhaanjohdettuihin, jotka vielä uskovat, että maailma muka olisi miesten? Hah, hah, haa. Sinua on aprillattu mojovasti. Eihän eläinkunta koskaan ole edes ollut urosten maailma, ei ainakaan sen jälkeen, kun suvullinen lisääntyminen keksittiin. Ja siitä on sentään kulunut sellaiset 600 miljoonaa vuotta. Mutta ehkä oletkin kreationisti? Silloin Sinun on täysin mahdotonta ymmärtää 6000 vuotta vanhempia asioita. Voit siis huoletta lopettaa lukemisen ja tehdä jotain hyödyllisempää. Mene vaikka runkkaamaan!

Terävimmät lukijani, ehkä joku 0.1 promillea teistä, ovat saattaneet jo oivaltaa, että tässä puhutaan yksiavioisuudesta. Sehän lienee yksi massiivisimmista naisten maailman ilmenemismuodoista – kuinka oikein pakkolakien avulla kokonaiset laumat pakotetaan yhteen, pelkästään naaraiden lisääntymisstrategiaa (ja samalla mielenterveyttä?) tukevaan muottiin. Ja näin tapahtuu siitäkin huolimatta, että moinen järjestely väistämättä huonontaa lajimme evolutiivista kelpoisuutta.

Minun täytyy kuitenkin tuottaa pettymys teille, rakkaat välkkyaivot. Tällä kertaa emme käsittele näin laajaa aihepiiriä, vaan tyydymme mahdollisuuksien maailmaan ja tarkastelemme esimerkin valossa pikkuista apinapoloa rattaiden rutistuksessa. Vaikka täydet sata prosenttia uroksista kyttääkin pornoa [1], psykososiaalinen mielipiteenmuokkaus on silti onnistunut tekemään siitä paheksuttavaa, salattavaa ja halveksittavaa, sanalla sanoen syntiä.

Apinapolomme työskentelee Keski-Suomen liitossa. Ehkä muistatkin loppuvuodesta valtakunnan ykköslööpiksi pompanneen ”uutisen”, jonka mukaan kyseisen maakunnan edunvalvojaorganisaation yksi virkamies oli jäänyt kiinni pornon katselusta. Siis että joku on katsellut alastomien naisten kuvia kelpaa valtakuntaa vavisuttavaksi kauhistelun aiheeksi! STT:n avustuksella asiaa reviteltiin kaikissa medioissa. Ehkä apinapolosta haluttiin tehdä varoittava esimerkki? Vain nimen julkaiseminen puuttui.

Uutisointi korosti vielä sitä, että virkamies kävi pornosivuilla jatkuvasti. Missään ei tosin taidettu kertoa virkamiehen sukupuolta. Teoriassahan olisi mahdollista, että joku naaraspuolinen henkilö olisi katsellut penisten kuvia. Silti kaikki uutiseen törmänneet ymmärsivät alitajuisesti, että kyseessä on urospuolinen apina. Erityisesti se näkyi asiasta virinneessä säälimättömässä nettikeskustelussa, jossa tietysti paheksuttiin jonkun surkimuksen surffailua työaikana.

Näin huonosti uutiset siis luetaan ja ymmärretään. Niissähän nimenomaan kerrottiin, että virkamies vieraili sivuilla omalla ajallaan, ei siis työajalla. Veronmaksajat eivät tällä kertaa joutuneet maksumiehiksi. Onneton sattuma ja surffailun paljastaja oli virus, joka tarttui aikuisviihdesivuilta työnantajan tietojärjestelmään. Vasta tämän jälkeen työpaikalla kiellettiin kyseisillä nettisivuilla seikkaileminen.

Maakuntajohtaja Anita Mikkonen kyseli neuvoa työmarkkinalaitoksen asiantuntijoilta ja antoi apinapololle varoituksen. Aika kova paikka huomata, että tällaista tapahtuu omassa työyhteisössä. Tapaus herätti minut ja pitkään olin tästä hirveän pahalla mielellä. Näin vähästä naarasjohtaja siis järkyttyy. Virkamies pyysi anteeksi maakuntajohtajalta ja kaikilta työyhteisön jäseniltä [2].

Episodi poikii väkisinkin monia kysymyksiä. Miksei organisaation virustorjunta ollut kunnossa? Kuinka sellaisesta voidaan rangaista, jota ei ole kielletty? Surffailua ei oltu kielletty työpaikalla eikä porno ole Suomessa sen enempää laitonta kuin pitsinnypläys. Pitäisikö apinoiden muka ymmärtää, että pornosivut ovat kiellettyjä, mutta ruokareseptejä saa käydä haistelemassa ihan luvallisesti?

Eihän tässä ole alkeellisintakaan logiikkaa. Joko työkoneilla kielletään kaikki yksityinen surffailu tai sitten kaikki sallitaan. Muuten sorrutaan tanssimaan jonkun yksittäisen, muita itseään parempana pitävän apinan moraalikäsitysten mukaan. Jostakin syystä moinen tuntuu olevan maan tapa, vaikka Osmo Kontulakin ihmettelee, mistä julkisuuden pornonvastainen ilmapiiri syntyy, vaikka lähes kaikki miehet ja puolet naisistakin pitää pornon katselua kiihottavana.

Aika harvassa työpaikassa netin käyttöä on rajoitettu, vaikka työntekijät surffailevat työaikana milloin missäkin. Ja yllätys, yllätys – sielläkin, missä nettisekoilua rajoitetaan, estetään useimmiten matkailu- ja sosiaalisen median sivuille kuin pornon lähteille pääsy [3]. Perusteena ei ole niinkään työajan väärinkäyttö kuin tietoturvariskit.

Satun tuntemaan naaraita, jotka roikkuvat Suomi24 -chatissä vähintään kahdesta kolmeen tuntia työpäivän aikana – juoruillen pääasiassa muiden naaraiden kanssa, jotka hekin istuvat omissa työhuoneissaan eri puolilla valtakuntaa. Eikä haittaa, vaikka työpaikkakin paljastuu ja vaikka joku kateellinen nettisisko käräyttää moisen aikarosvon. Urospomo vain hentoisesti toivoo sättäilyn loppumista, mutta eihän se tietenkään lopu – eikä kenellekään tule mieleen, että moisesta pitäisi lähettää faksia Suomen uutistoimistolle.

Netti on väärällään erilaisia chattejä, joissa naaraat viettävät tuntitolkulla – työaikaansa. Apina voisi kertoa nimiä, kaupunkeja, työnantajia. Mutta ei kai ole apinan asia paljastaa toisia apinoita vain siksi, että he toimivat hormoniensa ohjauksen mukaan? Urokset taitavat käydä noilla sivuilla vain siksi, että joskus sieltä on mahdollisuus saada – uskolliset aviovaimot kun harrastavat työpaikan vessassa puhelinseksiä tuntemattomien urosten kanssa.

Onko pornosivuilla roikkuminen siis jotenkin tuomittavampaa kuin työaikana chattailu? Siltähän se vaikuttaa, sillä enpä muista yhtään mediamylläkkää, jossa tätä naarasvaltaista harrastusta olisi paheksuttu. Sen sijaan urosapinoiden pornokauhisteluja muistuu mieleen ainakin kolme. Muutama päivä sitten australialaispankiirin surffailut välittyivät maailmalle suorassa televisiolähetyksessä. Pankkiiri sai pitää työpaikkansa, sillä pankkiin tulvi toistatuhatta häntä tukevaa sähköpostia ja hänen tuekseen perustettiin nettisivusto [4].

Pari vuotta sitten kauhisteltiin, kuinka japanilainen virkamies oli vieraillut 800 000 pornosivulla samassa ajassa, mikä kuluu naarasapinalta uuden elämän luomiseen [5]. Hänet pantiin hanttihommiin ja palkka tietysti pieneni sen mukaisesti. Vielä huonommin kävi suomalaiselle it-pomolle, joka sai potkut ja hänelle lätkäistiin vielä sakot ja 26 000 euron vahingonkorvauskin [6]. Uutinen ei kerro, tulivatko korvaukset henkisestä kärsimyksestä toimitusjohtajalle, joka sattui näkemään pornoa alaisensa koneella.

Olisipa kiintoisaa tietää, kuka tämän Keski-Suomen liiton tapauksen vuosi lehtiin. Joku naaras varmaankin, sillä itse asiassahan tässä on kyse erilaisten aivojen taistelusta. Urosten aivot ovat keskimäärin suuntautuneet visuaaliselle, naaraiden verbaaliselle aallonpituudelle. Tämän kisan voittajia ovat naaraat, sillä psykososiaalinen naarasmafia on määritellyt urosten tavan kokea maailma likaiseksi, karkeaksi ja kylmäksi toiminnaksi eli pornoksi. Naaraiden kokemus sen sijaan on puhdasta, hellää ja lämmintä tunnetta eli romantiikkaa.

Naarasaivoille miesten seksuaalisuus näyttää siis olevan täysin käsittämätöntä, eikä ketään kiinnosta kysyä uroksilta itseltään. Vain miehinen tapa kokea seksuaalisuus on pornoistettu. Naaraspornoa ei tarvitse määritellä, koska sitä ei muka ole olemassa. Mutta onhan sitä – kioskit pullollaan. Herttasarjat ja mitä niitä nyt onkaan ollut. Porno on olevinaan jotensakin hyväksyttävämpää, jos sitä kuluttaa romanttisena kioskikirjallisuutena kuin jos katselisi kuvia netissä.

Jos pornolla on vahingollisia vaikutuksia parisuhteeseen, sitä on yhtä lailla molemmilla pornon lajeilla – parisuhde ei ole sen paremmin yltiöromantiikkaa kuin pelkkää höyläämistäkään. Ketään ei huoleta, että kioskikirjallisuuden roskaromantiikka antaa parisuhteesta yhtä valheellisen ja yksipuolisen kuvan kuin ”perinteinen”porno. Kaipa parisuhteen pitäisi olla kompromissi, jossa sekä miesten että naisten tapa hahmottaa asioita olisi normaalia – eikä kuten nyt, jolloin vain naaraiden kokemus on julistettu oikeaksi?

Kun tämä tiukkapipolinja on vielä voimissaan, toisaalla jo hehkutetaan sitä, kuinka naaraat ovat innostuneet kuvallisen pornon kulutuksesta. Maailmalla puhutaan jo muoti-ilmiöstä. Naisia pidetään nettipornon nopeimmin kasvavana kohderyhmänä [7]. Mutta kyllä miesten etumatkassa on kiinni otettavaa, eikä tasapeliä ole näköpiirissä. Lisäksi mies ja nainen katsovat pornoa eri tavalla eli sisällönkin pitäisi kuulema olla erilaista.

Yllättävää ehkä, mutta tutkimusten mukaan naaraat kostuvat pornon kiihottamina nopeammin kuin urokset jäykistyvät… Siksi varmaan Ruotsissa pornokin osataan paremmin. Tässä feminismin ihmemaassa valtio on jopa rahoittanut naisille suunnatun pornoelokuvan tekemistä, koska elokuvaa ei ole tehty miesyleisön miellyttämiseksi eikä rahan tekemisen vuoksi ja hanke on kunnianhimoinen [8]! Kaikkeen sitä yhteiskunta feministisen vallankäytön edessä sortuukin. Eiköhän tuki olisi enemmänkin ollut tarpeen miehille, sillä hehän kärsivät seksin puutteesta ainakin sata kertaa naisia enemmän – mutta eihän sellainen rimmaisi tasa-arvopuuhastelun uskontunnukseen.

Miksei pornoa löydy kirjastoista? Eikös se ole jonkinlainen tasa-arvo-ongelma, että naaraille tarjotaan verovaroilla ilmaiseksi, mutta miesten pitää tästäkin maksaa? Selitys on tietysti kovin yksinkertainen. Kirjastojen moraaliahan vartioivat naaraat. He päättävät omien aivojensa perusteella, mikä on pornoa ja mikä ei. Silloin naarasporno tietysti pääsee kirjastoon, urosporno ei [9].

Kaikista Suomen kirjastoista löytynee siis Riie Heikkilän ja Anna K. Ahon novellikokoelma Seksin vai Adornon tähden ja muita pornonovelleja. Koska sen ovat kirjoittaneet akateemiset feministinaiset, sitä ylistetään älykkääksi vaihtoehdoksi pornoteollisuuden hengettömyyden keskellä eikä tyyli ole todellakaan suttuista miestenlehtiainesta. Pornonovelleja on aikaisemmin ilmestynyt lähinnä törkylehdissä, mutta nyt naiset siis ovat nostaneet tason akateemiseen huippuunsa [10]. Emme näköjään pääse missään eroon tästä naarasmanipulaatiosta.

Kuinka ollakaan, myös Kaari Utrio on kirjoittanut pornonovellin Hymy -lehdelle 1970 -luvulla, jolloin myös erään Anneli Jäätteenmäen epäillään esiintyneen pornokuvissa legendaarisessa törkylehdessä, Jallussa. Anneli tietysti kiistää moisen, mutta jotensakin vakuuttelunsa eivät (taaskaan) vakuuta [11]. Apinan silmissä Annelin osakkeet nousisivat monta pykälää, jos Annukka todentuisi Anneliksi – toisihan se edes hieman lämpöä ja inhimillisyyttä Jäätteenmäen imagoon. Ja vielä enemmän pisteet kohenisivat, jos Anneli ymmärtäisi olla asiasta ylpeä.

Tätäkään juttua ei näköjään voi kirjoittaa ilman hasardihommia. Enpä ole Kaarina Hazardin nostattaman ”mediakritiikin” tuoksinassa havainnut, että kukaan olisi kaivanut esille hänen kirjaansa Kontallaan – muistiinpanoja mediasta vuodelta 2006. Se on yhtä kaunaista vihavuodatusta kuin kohukolumninsakin, Kaarina myöntää ongelmakseen naiseuden: Jos olisin mies, Loka-Laitinen näyttäisi rinnallani Martalta. Ongelmahan on se, että en ole mies, juuri se on ongelma. Ei kai tällaisesta lähtökohdasta voi muuta tullakaan kuin telaketjutyöläisiä? Päin vastoin kuin Heikkilä ja Aho, Kaarina käykin kirjassa täysimittaista feministisotaa pornoa vastaan teemalla porno on väkivaltaa – ja päinvastoin!

Näytämme elävän vielä niin alkeellista yhteiskuntakehityksen vaihetta, että siinä seisova penis on pakko sensuroida ja leimata synniksi. Ainoat paikat, joissa kullinkuvat ovat sallittuja, lienevät naisten hieromasauvabileet. Niiden kai pitäisi todistaa, kuinka hyvä ja suvaitsevainen tyyppi naaras kaikesta huolimatta on? Mutta jos joku järjestäisi miehille keinopimppabileet – eihän se olisi edes mahdollista, ei sinne edes tulisi ketään, aivan naurettava ajatuskin…

Mutta Bhutanissa ollaan paljon edistyksellisempiä. Siellä asuvat maailman onnellisimmat ihmisapinat ja kuinka ollakaan, siellä penikset kävelevät vastaan joka paikassa, etenkin seinille maalattuina suurina kuvina [12]. Bhutan on edelläkävijä muutenkin. Siellä mitataan bruttokansanonnellisuutta, koska perinteinen bruttokansantuote vain ruokkii kulutusta eikä edistä kestävää kehitystä. Siellä vähemmän on oikeasti enemmän.

VIIKON KUVA: Kohtaaminen

PAPANOITA

Valtiovarainministeri Jyrki Katainen on ensimmäisten joukossa pelottelemassa kansalaisia palvelujen heikennyksillä ja verojen nostoilla. Hyviä asioita niin kauan, kun tehdään oikeita päätöksiä. Jostakin syystä apina ei oikein luota siihen, että sellaisia kyettäisiin Arkadianmäellä tekemään. Tänäinen farssi oli tarpeellinen muistutus tästä realismista.

Kansaa siis pelotellaan ja kurmuutetaan. Jos et ole kiltisti, saat piiskaa. Niin apinamaista sekin, ettei tämä periaate koske kurmuuttajia itseään. Heille taivaan pitää olla avoimena viimeiseen hiilidioksidimolekyyyliin saakka. Kansanedustajat ovat nyt menneet solmuun, kun puhemies Sauli Niinistö on ruvennut pitämään kiinni jo aikaisemmin sovituista toimintasäännöistä. Onhan se niin väärin, että kansan edustajat joutuvat matkustamaan kansan keskuudessa eikä bisnesluokassa bisnesapinoiden kaa.

Kansanedustajat osoittivat tänään mieltään siksi, etteivät enää voi tuhlata kansalta ryöstettyjä euroja ihan miten huvittaa. Että kehtaavatkin. Niinistö on tässä asiassa oikeassa. Hän sentään yrittää näyttää mallia rahvaalle, edustajatoverinsa sen sijaan eivät jaksa edes näytellä esimerkillistä johtajaa. Kuten Niinistö sanoi vanhaa viisautta lainaten, vain esimerkillä voi johtaa menestyksellisesti. Sama pätee lasten kasvatukseen.

Eduskunta oli tänään kuin suuri lapsi. Lapsellista toimintaa. Saa kai sitä heittäytyä lapseksikin välillä, tässä vain on huolestuttavaa se, että nämä lapset ovat kansanEDUSTAJIAmme. Kuka heidät onkaan virkaansa valinnut – siksi kai apinoiden on keskimäärin niin vaikea katsoa peiliin. Niin kauan nämä itkupotkuraivarit jatkuvat kuin kansa on niin lammasmaista, että antaa äänensä aina samoille naamoille.

Jos apina olisi Sauli, apina lähtisi kävelemään puheenjohtajan pestistä. Hoitakaa hiekkalaatikkonne.

* * * * *

Suomeen on saatu uusi kirosana. Harmi vanhan kunnianarvoisan jalopuumme tammen puolesta. Se on valittu aina vaativimpien ja kestävimpien rakenteiden materiaaliksi. Nyt EK on pilannut senkin maineen. Onko meillä enää mitään pyhää? Elinkeinoelämän keskusliitto näyttää niistävän laman varjolla kaiken irtilähtevän työntekijöiden nahan alta. Ikään kuin eläisimme uutta orjuuden aikakautta. Ehkä elämmekin?

Eekoon puuhissa taitaa vain paljastua, ettei työntekijöitä ole koskaan tietyissä piireissä osattu pitää apinoina, joilla on omakin elämä eikä vain uhrin rooli tuottavuuden alttarilla. Ensin Eekoolle ei kelpaa keskitetty tuloratkaisu. Se on kuulema vanhanaikainen. Sitten Eekoo keksii palkka-ankkurin, joka on yhtä kuin keskitetty tuloratkaisu ilman valtiovaltaa. Jonkinlainen vallankaappausyritys vai? Sitten valtiovalta vapauttaa pääoman maksamasta apinoiden sosiaaliturvamaksuja. Sekään ei riitä.

Seuraavaksi Eekoo uhraa kuuluisan eläketyöryhmän omien tarkoitusperiensä alttarille. Sehän on helppoa. Heittää vain kehiin vaatimuksen, jonka tietää mahdottomaksi ja pitää siitä kiinni kynsin hampain. Nyt se on helppoa, kun Eekoolla on työmarkkinajohtajana pitkäkyntinen Eeva-Liisa Inkeroinen. Hän haukkuu satamatyöntekijät törkimyksiksi. Mutta hehän vain käyttävät samoja temppuja kuin Eekoo.

AKT:n vaatimus sentään on apinaystävällinen. He vain haluavat tehdä irtisanomisen kalliiksi pääomalle. Kumma, ettei tällaista ole kukaan muu keksinyt. Varsinkin tällaisen kapitalismialkuisen laman varjoon moinen 12 kuukauden eroraha istuisi kuin nappi silmään. Sellainen pitää saada pikaisesti yleiseksi ehdoksi kaikkiin työsopimuksiin.

Siksikö maamme sopimuspolitiikka onkin ajanut karille, kun sitä Eekoossa luotsaa nainen? Miettikääpä sitä. Siksikö maan terveysalan turvallisuus on uhattuna, kun alaa valvovan Valviran johdossa on nainen, Marja-Liisa Partanen? Miettikääpä sitä. Siksikö maassamme voidaan huijata apinoita Merenneidoilla ja muilla virityksillä, kun alaa valvovan Finanssivalvonnan johtajana on nainen, Anneli Tuominen? Miettikääpä sitä.

Siksikö maamme elintarviketurvallisuudesta paljastuu jatkuvasti aukkoja, kun alaa valvovan Eviran pääjohtajana on nainen, Jaana Husu-Kallio? Miettikääpä sitä. Siksikö maamme verotuksen tasapuolisuuteen on vaikea uskoa, kun verohallituksen pääjohtaja verohallintolain vastaisesti antaisi huijari Peter Fryckmanin verovelat anteeksi? Verohallituksen pääjohtajana on nainen, Mirjami Laitinen ja myös Veronkantokeskuksen ylijohtajana on nainen, Paula Lampinen. Miettikääpä sitä.

Jos apina olisi AKT, istuisin lakossa niin kauan, että Eekoo tulisi järkiinsä. Ja eläkeongelmat saisi ratkaistuksi yhdellä ääliömäisen yksinkertaisella tempulla. Lopullisesti. Mutta siitä joskus myöhemmin.

* * * * *

Mitä tapahtuu, kun joku poliitikko mokaa oikein perusteellisesti? Jos mokaaja on urosapina, naarashöpöttäjät keksivät muistuttaa, että nainen joutuisi heti erotetuksi, mutta miehiä suositaan. Kaikkihan me tiedämme, että tämänsortin läppä on pelkkää evoluution tuottaman valitusedun härskiä hyväksikäyttöä – ja sitäpaitsi pelkkää totuuden vääristelyä. Joku sanoisi sitä valehteluksi, mutta eihän toki apina…

Tänään sitten todistettiin, että kun naaraspoliitikko mokaa oikein raskaasti, hänet valitaan uudelleen entiseen varapuheenjohtajan pestiinsä. Ei siis mitään huolta puolueen maineesta eikä mistään muistakaan korkeamoralistisista vaatimuksista, joita aina urosten päälle viskellään. Nyt yksityiselämän sekoilut eivät enää kerrokaan mitään poliitikon luonteesta ja kyvystä hoidella yhteisiä asioita.

Jos apina olisi Marja Tiura – no, onneksi en ole. Onneksi en ole edes miehensä, sillä hänhän oli se, joka joutui eoamaan työstään vaimonsa mokailujen vuoksi. Näin tasa-arvoinen on maailma…

* * * * *

Kuinka ollakaan, äskeinen Ajankohtainen Kakkonen [1] pakotti lausumaan jotain myös eräästä naarasministeristämme. Hänen mukaansa ei ole mitään outoa siinä, että alaisensa virkamies pannaan tutkimaan omien päätöstensä oikeellisuutta. Ei hän tässä tilanteessa ole (jäävi). Hän on virkavastuulla hoitanut näitä tehtäviä, jotka ovat kuuluneet hänen virkaansa!. Eihän tässä vastauksessa nyt ollut mitään järkeä eikä sisältöä eikä se mitenkään vastannut toimittajan asialliseen kysymykseen.

Eikö opetusministeri Henna Virkkunen ymmärrä, että jääviys syntyy silloin, kun joku sen sellaiseksi mieltää? Ei siis edes saisi syntyä tilannetta, josta jollekulle tulisi mieleen epäillä minkäänlaista kotiinpäinvetoa. Ehkä moisen ymmärtäminen on kunnallispoliitikolta liikaa vaadittu? Ehkä se on liikaa vaadittu myös naarailta, joiden mielestä naisiin kohdistuva seksuaalinen häirintä toteutuu silloin, kun joku sen sellaiseksi mieltää. Naarasmaailmaan mahtuu siis vain yksi totuus kerrallaan?

* * * * *

Apina ei taida oikein ymmärtää sitäkään, mitä seksismi tarkoittaa. Se, että urospuolinen X factortuomari Renne Korppila kehuu jotain naaraskandidaattia kauniiksi, herättää julkisuudessa kaamean paheksunnan ja syytökset seksismistä. Hän heitteli seksistisiä kommentteja toinen toistaan tyrmäävimmistä laulajattarista [2]. Kuitenkin Korppila käyttäytyi vain niin kuin evoluutio on hyväksi havainnut.

Kuka tämän seksismi -sanan on oikein keksinyt? Luultavasti joku feministin näköinen naaras, joka ei ole sulattanut sitä, ettei hänen sulojaan koskaan kehuta. Nykyinen kielenkäyttö on täynnään tällaisia feikkitermejä, jotka eivät tarkoita mitään, mutta jolla voidaan kätevästi tarpeen mukaan mustamaalata jokainen vääräuskoinen uros. Nimenomaan uros, sillä naaraathan eivät koskaan voi määritelmän – eivätkä evoluution – mukaan syyllistyä seksismiin.

Tästä löytyy esimerkki vaikkapa eilisten Kymppiuutisten lopusta [3]. Siinä naaraspuolinen uutisankkuri Katja Kannonlahti innostui VR:n lumimiehiä koskevasta uutispätkästä sekä Tough guys-kisakevennyksestä niin, että tarjoili lumikolaa jo urospuoliselle kollegalleenkin – miehisyyden mittana. Kolaus kun on miesten oikeus.

TÄMÄ ei siis ollut seksismiä. Miksi ihmeessä? Näin tasa-arvon aikanahan ei pitäisi olla ongelmia kolan pysymisessä naaraidenkaan käsissä. Miksi miesten pitäisi tehdä lumityöt, jos naisten ei tarvitse pestä pyykkiä? Jos joku uros toteaisi, että tiskaus on naisten oikeus, hän olisi työtön alta aikayksikön, koska SE olisi seksismiä.

Apina on kyllä sitä mieltä, että jos joku sana pitäisi kieltää, se voisi olla vaikka tämä seksismi.

* * * * *

Kola ei näytä pysyvän kaikkien urostenkaan kourissa. Ovatko he homoja vai niitä tasa-arvomiehiä, jotka tiskaavat? Apinapihaa tällaisena lumitalvena kolatessa on tullut huomanneeksi, minkä apinakolon edustaa ei koskaan saada asukkaiden omin voimin puhtaaksi. Aina siihen täytyy jonkun hellämielisen naapurin mennä auttamaan. No niin, hellämielisen tai muuten vaan ylettömään epäsiisteyteen kyllästyneen.

Eikä tässä ole iälläkään väliä. Yhtä hyvin lapseton ja työtön parikymppinen nuorimies kuin eläkeiän partaalla hoippuva yliopiston professori kuuluvat tähän saamattomien heimoon. Mieluummin vain käydään lenkillä, vaikka pihassa voisi harrastaa hyötyliikuntaa. Eikä se lumikola näytä niitä naaraitakaan kiinnostavan.

* * * * *

Demareita ja Jutta Urpilaista on aina hauska seurata. Tänään Urpilainen lanseerasi Suomen poliittiseen sanastoon uuden termin, mieskasvot [4].Nähtäväksi jää, mitä tämä nyt sitten oikeasti tarkoittaa. Se oli kuitenkin selitys, kun hän naaraana jyräsi toisen naaraan eli Tarja Filatovin ja tarjosi puolueen ryhmäjohtajuuden urokselle eli entiselle puheenjohtajalle ja puolueen todelliselle kasvolle, Eero Heinäluomalle.

Siinä vaiheessa, kun kun toimittajat kysyvät puheenjohtajalta, kuka puoluetta oikeasti johtaa, alkaa olla jo lähtölaskennan paikka. Mitä mahtaa Naisasialiitto Unioni ajatella Urpilaisen tempauksesta? Demarithan ovat sentään mallikkaasti ratsastaneet feministipuolueen imagolla. Ehkä Jutta kuitenkin on huomannut, että puolueella on vielä jokunen potentiaalinen urosäänestäjäkin, jolle pitää tarjota uroskasvoja.

* * * * *

Euroviisukausi on sitten alkanut. Tästäkin saatiin aikaiseksi suuri haloo, kun eräs homoapina kävi kertomassa suorassa lähetyksessä totuuden. Sehän ei puolelle kansaa sopinut, vaan he repivät pelihuosunsa. Heidän mielestään Marco Bjurström oli jopa YLE:n salainen juoni. Hieman relaa hei! Ei kenenkään puheet mitään vaikuta tällaisessa äänestyksessä, jolla ei ole mitään tekemistä demokratian kanssa. Jos totuus satuttaa, yleensähän se lorisee vain ”loukattujen” laariin, kun kansa kyrpiintyneenä haluaa esittää haisevan vastalauseensa.

Onneksi tällä kertaa haistattelijoita oli vähemmistö ja Suomi sai hyvän esityksen Osloon vietäväksi. Apina ei millään pysty ymmärtämään, mikä Eläkeläisten ”musiikissa” innoitti niin kovasti, että se pääsi jopa loppukilpailuun asti. Eläkeläisiä surkeampaa tekelettä ei ole Suomen televisiossa nähty sitten 1950 -luvun. Tämähän oli oikeastaan oikeiden eläkeläisten loukkaamista. Joku idiootti hakkaamassa kosketinsoitinta vasaralla – siinäkö suomalaisen luovuuden huippu 2010 -luvulla? Eikä se ollut edes humppaa, sillä eihän siinä ollut kyse musiikista vaan kuuloelinten rääkkäämisestä.

Silti Kuunkuiskaajat olivat vain toiseksi paras esitys tässä skabassa. Blondienergia näytti jyräävän. Ellen aivan väärin muista, kahden ensiksi sijoittuneen kappaleen laulajakaartissa oli neljä viehättävää, pitkätukkaista blondia. Seksismiä hei, jos et sattunut huomaamaan! Ja lisää on tulossa. Jos apina olisi saanut valita, matkalle olisi päässyt Maria Lund. Tämä tumma kaunotar on maamme loistavinta musiikillista kärkeä tällä hetkellä. Mikä vartalo, mikä seksikäs ääni, mitkä liikkeet, mikä vyötärö, mikä retro mieninki! Mariassa on sitä jotain. Jos vain olisin 30 vuotta nuorempi…

Jopa äänestin Mariaa yhden kerran. Eka kerta muuten, kun olen missään televisioäänestyksessä ketään tai mitään äänestänyt. Eihän tällainen rahastus ole mistään kotoisin. Mediayhtiöt vain keräävät euroja laariinsa ja sellaiset apinat äänestävät simona, joilla on eniten rahaa tai jotka suhtautuvat rahaan leväperäisimmin. Tasa-arvon kanssa tällaisella äänestyssysteemillä ei ole mitään tekemistä.

Marian kappale oli jostain 50 -luvulta. Ehkä siinä oli jotain burleskia. Ei ainakaan yhtään feminismiä. Schlagerin sanat olivat Marian käsialaa ja ne paljastivat, että tytöllä on homma handussa, vai missä lieneekään. Sanoitus on pelkkää evoluution ilotulitusta! Mies kun luulee, että hän vie, anna hänen viedä. Vaikka itse veisitkin, niin hän ei sitä tiedä. Tätä kun kuuntelee aamulla, koko päivä kulkee kevyesti. Sydän ymmärtää!

VIIKON KUVA: Tänään 14:03

MATTI MERIKUKKA

Istuva Härkä – eikun siis Pääministeri – luopuu vallasta ilman mitään syytä, itse asiassa juurikin sen jälkeen, kun on kehunut toimittajille asemansa olevan vahvempi kuin koskaan. Tämähän on ihmiskunnan monimiljoonaisessa kehityshistoriassa ennenkuulumatonta. Apinan mieleen ei nyt tule äkkipäätään yhtään vastaavaa tapausta. Mikä mahtaa mediaa vaivata, että sille kelpaa selitykseksi vuoden päästä odottava jalkaleikkaus, jota sitäkin asianomaisen itsensä mukaan voidaan tarvittaessa lykätä. Eroilmoitukselle täytyy olla parempikin selitys.

Ehkä Matti Vanhanen ei olekaan oikea alfauros? Hänhän joutui puheenjohtajaksi ja sitä myöten pääministeriksi ikään kuin yllättäen ja pyytämättä, oikeastaan siis vahingossa. No olihan hän toki siinä vaiheessa jo kansan valitsema Edustaja, joten ei suinkaan enää ihan tavallinen perusapina. Uudet vaalit odottavat reilun vuoden päässä. Siihen väliin ängetty jalkaleikkaus vaikuttaa pelkältä tekosyyltä. Pettivätkö Matin vaalihermot? Loppuiko itseluottamus? Kangistiko mahtimummon kanssa käyty lautaskiista?

Vanhanen oli sentään aikaisemmin kehunut olevansa päämisterinä ainakin vuoteen 2015 saakka. Siihen nähden eroilmoitus tuli yllättäen, mutta se oli varmasti tarkoin harkittu ja ajoitettu operaatio. Ehkä jossakin piilee pommi, jonka laukeamista Matti pelkäsi? Muutoin ratkaisua on mahdoton ymmärtää. Liittyykö pommi vaalirahaselvittelyihin vai lautakasoihin? Sitä eivät taida tietää edes tutkivat journalistit, jos heitä nyt Suomessa enää onkaan.

Tai sitten syyksi paljastuu yksi kuva. Tekstiviestit ja valokuvathan ovat koituneet monen alfauroksen kohtaloksi tässä psykofemisosiaalisen kulttuurin kukoistusvaiheessa. Pääministerin tietokonetta huoltanut perusapina kopioi koneelta omalle muistitikulleen yhden Mattia ja Merikukka Forsiusta esittäneen valokuvan. Huoltomies varasti siis valtioneuvoston tiloista arkaluontoista materiaalia. Ehkä hän haistoi tilaisuutensa tulleen. Maailmallahan moisista kuvista maksetaan miljoonia, mutta Suomessa lehdet kantelivat kuvan myyntiyrityksistä poliisille.

Kaikkia apinoita kiinnostaa nyt, millaisesta kuvasta onkaan kysymys. Tuskin urospuolista huoltomiestä mikään tavallinen perhepotretti olisi kiihottanut. Merikukka ei oikein osaa sanoa, onko hänestä ja pääministeristä olemassa kuvia, joiden päätyminen julkisuuteen olisi ikävää [1]. Jokainen normiapina tästä tietysti ymmärtää, että sellaisia kuvia täytyy olla olemassa. Jokainen kansanedustaja muistaisi aivan varmasti, jos on tullut kuvatuksi pääministerin kanssa sillai. Jos ei olisi, silloin vastaus kysymykseen olisi ollut selkeä ei.

Positiivisena on tietysti pidettävä sitä, ettei kansanedustajanaaraamme pystynyt täysin valehtelemaan. ”En muista” on perinteinen keino, kun ei oikein kehtaisi valehdella, mutta ei voi kertoa totuuttakaan. Vanhasta taas pitää kehua siitä, että hän oivalsi ilmoittaa erostaan jo ennen kuvakohun alkua. Sen jälkeen kaikki olisi ollut raskauttavaa todistetta siihen suuntaan, mitä kaikki nyt mielessään miettivät, mutta kukaan ei ole saanut kakistetuksi ulos – siis että missä asennossa Matti ja Merikukka mahtavatkaan kuvassa esiintyä.

Sinänsä siinä ei tietysti pitäisi olla mitään erikoista, että läheiset ihmiset ottavat toisistaan intiimejä kuvia yhdessä ja erikseen. Niin on tehty yhtä kauan kuin valokuvausta tai yleensä minkäänlaista kuvallista ilmaisua on osattu harjoittaa. Nykyisenä digiaikana se on niin helppoa ja houkuttelevaa, että melkeinpä jokaiselta kotitietoneelta löytyy kuvia, joiden ei välttämättä haluaisi päätyvän iltapäivälehtien lööppeihin. Tavallisten normiapinoiden puuhastelulla ei tietysti ole sellaista mielenkiintoakaan, että media olisi niistä kiinnostunut.

Mutta jotakin kovin kaksinaismoralistista on siinä, että poliitikkojen ja muiden julkkisapinoiden seksielämää pidetään outona asiana. Ikään kuin toimittajat eivät sallisi heille seksielämää lainkaan, vaikka olisivat itse juuri tulossa parin viikon orgioista. Mikä uutinen se nyt muka on, että 34 -vuotias naaras ja 51 -vuotias alfauros harrastavat seksiä? Suurempi uutinen kai olisi se, jos eivät harrastaisi. Mutta ei tämä liene toimittajien tyhmyyttä, sillä hehän kirjoittavat vain siitä, mikä ostavaa yleisöä kiinnostaa.

Johtaja-apinoiden seksisuhteet siis kiinnostavat rahvasta. Tälle ilmiölle on aika vaikea keksiä järkevää selitystä, ellemme taas palaa ajassa taaksepäin. Ja ihan kunnolla, miljoonien vuosien päähän. Sosiaalisten lajien laumassa seksi on aina ollut kiinnostava ja johtajien säännöstelemä asia, koska se liittyy hierarkisten suhteiden muotoutumiseen. Seksillä on aina paitsi myyty lisääntymisoikeuksia, myös ostettu etuisuuksia. Bonobot taitavat olla ainoita, jotka ovat onnistuneet pääsemään irti tästä noidankehästä ja pitävät seksiä täysin luonnollisena ilmiönä syömisen ja juomisen tapaan.

Me emme valitettavasti ole bonoboja. Siksi emme lajina pysty suhtautumaan seksiin luonnollisena asiana, vaikka kuinka haluaisimme. Tämä nimenomainen suhde kiinnostaa apinoita erityisesti, sillä kaikki osalliset kielsivät vuonna 2007 mitään suhdetta koskaan olleenkaan. Jos nyt jostain putkahtaisi intiimi kuva julkisuuteen, se veisi politikkojen uskottavuuden entistä syvemmälle maan rakoon. Ja mikä kauheampaa, se herättäisi jälleen pohdiskelut Merikukalle vuonna 2008 syntyneen lapsen isästä.

Onhan maailmalla tehty jälkien peittelemiseksi ovelampiakin harhautuksia kuin parin kuukauden pikakihlaus. Siltä Merikukan lyhyeksi jäänyt romanssi syksyllä 2007 väistämättä vaikuttaa. Uhrautuiko Vihdin silloinen kunnanjohtaja Petri Härkönen hyvää hyvyyttään, pelkästään hyvän asian puolesta? Vai saiko hän kerran? Ainakin hän sai vuotta myöhemmin johtajan pestin ISS Palvelut Oy:ltä, joka on lahjoittanut rahaa keskustapuolueelle [2].

Härkösen motiivit jäänevät ikuiseksi salaisuudeksi. Sen taas ei pitäisi olla yhdellekään apinalle mikään salaisuus, että alfauroksilla on aivan väkisin suhteita siellä sun täällä. Mitä enemmän testosteronia, sitä suurempi uros ja sitä veikeämmin naaraita. Kaikille olisi helpompaa, jos älykkääksi itseään mainostava apinalajimme myöntäisi tämän luonnonlain olemassaolon ja sopeutuisi tilanteeseen.

Ei tainnut tietokoneen huoltajamiekkonen kuvaa kopioidessaan aavistaa, millaisen poliittisen myrskyn tulee aiheuttaneeksi. Sellainen on jo pienimuotoisena käynnissä, kun metsästyksen kohteena on puoluejohtaja ja pääministeri. Arvatenkin vielä suurempi pommi on tulollaan. Lööppilehtien talous paranee hyvää vauhtia kaiken arvuuttelun keskellä. Oikeastaan saisivat antaa Matille erikoispalkinnon. Kohta hänen taloudellinen lisäarvonsa taitaa ohittaa jo erään toisen Matin aikaansaannokset.

Keskustapuolueen johtajapeli on sekin vasta lähtökuopissaan. Paula Lehtomäki jättäytyi viisaasti kasvamaan korkoa. Sitähän hän tekee, koska omaa symmetrisen kauniit piirteet ja on kärkipaikoilla heti kun itse niin haluaa. Suurinta osaa apinalaumasta tyydyttää myös se, että hän ajatteli lapsiaan. Niinhän kunnon naaraan pitää tehdäkin. Se, että feministit eivät tästä päätöksestä pitäneet, ei ole mikään yllätys. Hehän eivät ole koskaan ymmärtäneet lasten tarpeita eivätkä biologiaa ylipäätään. Se kuitenkin oli hauskaa (?), että valtakunnan ykkösraastinrauta Anne Moilanen änkeytyi heti julkisuuteen asiaa paheksumaan [3].

Monet vaativat pallille naarasta ”tasa-arvon” vuoksi. Onko tällainen virtuaalikäsite muka oikea peruste pääministerin valinnalle? Demareiden esimerkki ehkä pelottaa. Jos apinalta kysytään, paras pääministeri löytyisi kokoomuksesta. Ikävä tunnustaa tällainen, sillä heidän eliittiystävällinen ydinvoimapolitiikkansa kauhistuttaa. Kai sitä on kuitenkin rehellisyyden nimissä myönnettävä, että kokoomusministereiden (erästä Suvia lukuun ottamatta) karisma jostakin syystä hakkaa kaikki tarjolla olevat kepuehdokkaat. Pääministerin paikalle sopisi erityisesti muuan Ilkka Kanerva…

Mari Kiviniemeä mainostetaan sukupuolen lisäksi myös sukupolvenvaihdoksella. Onko kepulainen sukupolvi muka 13 vuoden mittainen? Ei oikein uppoa apinakaaliin. Paavo Väyrynen on 63 -vuotias eikä häntäkään voi Vanhaseen verrattuna pitää eri sukupolven edustajana. Sukutaustansa ja vireytensä perusteella hän viihtynee Arkadianmäellä vielä ainakin 20 vuotta. Enpä ole koskaan Paavoa digannut, mutta hän osaa yllättää. Sukupolvipuheet taitavatkin tässä yhteydessä olla täysin turhia.

Tietysti media voisi hieman kärkevämmin ihmetellä sitä, kuinka valtioneuvoston koneista on ylipäätään mahdollista varastaa mitään – ja hieman sitäkin, miksi Matti säilytti arkaluontoisia kuvia työkoneellaan. Huoltomieheksi kouluttautumisen luulisi olevan kaiken vakoilutoiminnan keskiössä. Ei tämä ollut ensimmäinen eikä viimeinen kuva, joka atk-huolloissa ympäri maan on siirtynyt huoltomiehen käsiin ja sitä kautta ties mihin. Sama riski koskee tietysti myös kännyköitä, jotka silloin tällöin on pakko kuskata hoitoon. Kas kummaa, ettei tietoturvaguru Petteri Järvinen ole jo nostanut asiaa esille.

PS. Kun nyt toimittajia ruvettiin mollaamaan (?), niin enpä voi olla kommentoimatta humoristisena markkinoitua tasa-arvouutista, jonka mukaan italialainen naistoimittaja oli haastattelunsa lomassa kopeloinut jalkapallotähti David Beckhamin jalkoväliä ja ilmoittanut tutkimuksensa tuloksena, että se on pieni [4]. Tällainen siis on pelkästään hauska episodi ja kyseinen toimittaja sai varmaan palkankorotuksen sekä ylennyksen varapäätoimittajaksi. Miettikääpä vastaavaa tilannetta, jossa miestoimittaja olisi ryhtynyt kopeloimaan europarlamentaarikko Heidi Hautalan jalkoväliä – ja ilmoittanut, että siellähän on munat…

VIIKON KUVA: Sydäntalvi

NIITÄ HASARDIHOMMIA VAAN

Kiitos Kaarinalle, hän antoi hasardihommille kasvot.

Kiitos Kaarinalle, hän paljasti naisille ominaisen henkisen (lähisuhde)väkivallan rajattomuuden.

Kiitos Kaarinalle, hänen jälkeensä kenenkään ei enää tarvitse miettiä, mitä nettiin uskaltaa kirjoittaa. Kaikki on sallittua.

Kurat Kaarinalle, kun häpäisi niin kauniin ja perinteikkään suomalaisen naisen nimen.

Jokainen apina varmaankin tietää, mistä valtakunnassa tällä hetkellä puhutaan. Puhutaan eräästä feminististä. Siksipä apinakaan ei voi pitää sormiaan poissa näppäimistöltä.

Naisasialiitto Unionin jäsen Kaarina HaZard lienee fanittanut liikaa Zorroa, kun kuvittelee yhden kirjaimen suojelevan loputtomilta rimanalituksilta. Nyt taisi onni kääntyä. Kaarina yksinkertaisesti mokasi, vaikka aatesiskonsa sitkeästi yrittävät selitellä kyseessä olleen vain mediakritiikin – moiseen vääntöön eivät pysty kuin naarasaivot. Kaarinan kolumnikaan ei olisi voinut syntyä urosaivoissa, varsinkaan jos kohteena olisi ollut joku kuollut nainen. Sen verran evoluutio naaraita suojelee.

Kaarina siis tölväisi Iltalehden kolumnissaan Tony Halmeen muistoa. Naaras mukiloi uroksen – henkistä väkivaltaa raadollisimmillaan ja kertoo vain siitä, millaisissa olosuhteissa liian monet miehet joutuvat parisuhteissaan elämään. Niistä lyönneistä ei jää mustelmia ja lyöjä voi vielä tekeytyä uhriksi kenenkään epäilemättä hänen jalouttaan ja hyvyyttään. Tämän intuitiivinen tajuaminen lienee yhtenä syynä siihen valtaisaan reaktioon, jonka kolumni aiheutti.

Kannattaa muistaa sekin, ettei Kaarina kirjoittanut vain yksityishenkilönä, vaan kolumnissaan paljastui Naisasialiitto Unionin ja suomalaisen feministiyhteisön ajattelutapa. Miehet ovat eläimiä, jos edes niitäkään. Ehkä nyt loputkin tavalliset apinat heräävät ymmärtämään, millaisilla aivoilla meitä hallitaan. Politiikassa ja jopa valtioneuvostossa häärii useita feministejä tai ainakin heidän juoksupoikiaan. Yksi tyypillisimmistä tapauksista on ”tasa-arvo”ministeri Stefan Wallin, jonka puheetkin kirjoitetaan Helsingin Bulevardilla – historian kaikuja vuosikymmenten takaa, jolloin poliitikkomme puhuivat Tehtaankadun suulla.

Kaarina tuli myös paljastaneeksi, että Naisliitolla on salainen lista. Siinä luetellaan urossikojen nimiä, joiden olisi parempi olla kuolleita. Kaarina paljasti vain Matti Nykäsen nimen, mutta listalta löytynee satoja muitakin. Tämä lista olisi paljon tärkeämpi saada julkisuuteen kuin jokin Tiitisen vastaava, jossa on vain satunnaisia urpoja vuosikymmenten takaa. Unionin lista sen sijaan suuntautuu tulevaisuuteen. Ehkä Halme olikin listan ensimmäinen uhri?

Sillä ei ole kuin ajan kysymys, kun Unionin listasta tulee tappolista. Kannattaa muistaa, kuinka Naisasialiitto Unionin virallisessa äänenkannattajassa Tulva -lehdessä julistettiin parisen vuotta sitten sota miehiä vastaan. Lehden kannessa silloinen päätoimittaja Anne Moilanen tähtäsi kaikkia miehiä pistoolilla silmien väliin. Siis kaikkia muita paitsi profeministimiehiä.

Näitä uroshyeenojen asemaan ahdistettuja profeministimiehiä on Suomessa kymmenkunta. Järjestönsä jäsenmäärä tuhatkertaistuisi kertaheitolla, jos he ymmärtäisivät kertoa julkisuuteen, että liittymällä jäseneksi tähän epäsymmetristen mukamiesten kerhoon, urokset saisivat automaattisen henkivakuutuksen sukupuolisodan uhkia vastaan. Lisähoukuttimena kaikkien uusien jäsenten kesken voitaisiin arpoa ilmainen seksisessio Heidi Hautalan tai Leena Ruusuvuoren kanssa. Suosio olisi taattu – mutta pitikö tämäkin nyt tulla näiltä simpanssivuilta lukemaan, eikö oma mielikuvutus riittänyt moisen oivaltamiseen?

Kaikkien Halmeen poismenosta tyydytystä saavien kannattaisi muistaa, että Tonykin sentään (ainakin toistaiseksi) voimassa olevan määritelmän mukaan oli ihminen eikä joulukinkku. Hänelläkin on omaisia, jotka todennäköisesti ovat ihmisiä, mahdollisesti jopa naaraspuolisia. Toivottavasti joku heistä nostaa Hasardia vastaan kunnialoukkaussyytteen.

Mitä kertoo modernista feministiyhteiskunnasta se, että sikojen kasvatuksesta ollaan enemmän huolissaan kuin kuin miesten elämästä? Miesten henki myös voidaan uhrata työpaikoilla, mutta sikojen käyttö lumivyörytutkimuksissa herättää moraalisen paniikin [1], vaikka tarkoitus olisi pelastaa ihmishenkiä. Kyseinen juttu muuten on tänään Vihreän langan luetuin uutinen! Itävallan eläinoikeusaktivistien johtajan Johanna Stadlerin mukaan tutkijoiden pitäisi haudata itsensä ja heidän kollegansa voivat analysoida tulokset. Sanomattakin on selvää, että tutkijat ovat miehiä…

Aika moni on Hasardihommista jo närkästynyt. Blogeissa Kaarina saa kyytiä. Yksi parhaista kirjoituksista lienee toimittaja Petri Sarvamaan blogi, joka on parissa päivässä kerännyt ilmiömäiset 500 kommenttia. Julkisen sanan neuvostolle Hazardista on tehty enemmän (yli 120!) kanteluita kuin koskaan aikaisemmin mistään muusta jutusta. Facebookin ryhmään Iltalehti boikottiin, kunnes Hazard saa kenkää on liittynyt jo 13706 jäsentä – eikun 13859 – eikun 14107… Harmi, etten ole naamakirja-apina enkä pääse mukaan.

Seuraavaksi onkin sitten aika ryhtyä boikotoimaan elokuvaa Postia pappi Jaakobille, jossa Hazard hyllyy pääosassa.

PS. Apinalogiikka ei pystynyt ratkomaan seuraavaa kummallisuutta. Kaikki kuusi Uuden Suomen kommentoiduinta blogia ovat urosapinoiden tuotteita – sarjassa politiikan kokijat. Sarjassa politiikan tekijät sen sijaan vain yksi uros on päässyt listoille.

TIISTAI TITITYY

Nyt alkaa olla se aika, kun voisi ruveta odottelemaan ensimmäisen kevään merkin kuulumista. Sehän on tietysti talitiaisen laulu. Tällaisena tositalvena saattaa toki olla, että hormonituotanto on hieman kohmeessa. Ti-ti-tyy tuonee hyvän mielen jokaisen apinan aivoihin. Valitettavasti sitä kuulee enää kovin harvoin. Viime kevättalvena koko apinametsästä löytyi vain yksi urostintti, joka osasi tämän perinteisen säkeen. Kaikki muut olivat siirtyneet kiihkeämpään kvartaalitalouteen. Ti-tjyy-ti-tjyy tai tity-tity-tity tai tjii-tjii-tjii tai tyy-ti-tyy-ti tai t-titytitytitytity ovat nyt muodissa ja taannevat naaraiden suosion.

Mikähän siinä mahtaa olla, että jo toista kertaa otsikkoon piti kirjoittaa tiistai? Tapahtuuko uutisrintamalla tiistaisin normaalia enemmän vai onko apina vain tiistai-ihminen? Vaikea sanoa, mutta eilen oli taas mahdoton uutispäivä. Ensiksi kerrottiin potkuista yli 1200 duunarille. UPM karsii vaneri- ja sahaliiketoimintojaan 830 apinan verran [1] ja STX Finland Turun telakaltaan 430 [2]. Puurakentamisen pitäisi olla nyt erityisessä suosiossa ekologisuutensa vuoksi, mutta ei tämäkään hieno ajatus siis näytä käytännössä toimivan.

Yhteinen nimittäjä näille työttömille on se, mitä media ei kehdannut kertoa. Lähes kaikki ovat urosapinoita. Eihän se kiinnosta ketään, sillä vain naaraiden hyvinvointi on toimittajien erityisessä suojeluksessa. Tämä lama on koitunut nimenomaan urosten ja siinä sivussa toki heidän naaraidensa ja pentujensa päänmenoksi. Muistan niin elävästi, kuinka eräs valtakunnanfeministi Anne Moilanen viime vuonna, vielä julkisuudessa ollessaan, suureen ääneen valitti, kuinka naiset kärsivät tästä lamasta miehiä enemmän. Kaikki asiat voidaan näköjään aina vääntää omille aallonpituuksille sopiviksi.

Samaan syssyyn uutistoimittaja kertoi kahden apinan kuolleen Kotkassa nosturiauton vajottua maan rakoon [3]. Jokainen radion ääressä kuunnellut tiesi automaattisesti, että molemmat kuolleet olivat uroksia. Niin itsestäänselvää on, että työpaikalla ja varsinkin ulkotöissä henkensä menettävät ovat urossikoja. Aivan luonnollista tuntuu olevan se, että miehiä kuolee työtapaturmissa 6,4 kertaa enemmän kuin naisia. Mikään tai kukaan ei pidä tätä ongelmana eikä varsinkaan minkäänlaisena tasa-arvokysymyksenä.

Mutta auta armias, kun jokin uskonnollinen yhteisö on valitsemassa itselleen johtajaa. Jo siitä syntyy pulinaa. Piispaksi pitää valita nainen. Sukupuolella ei kuulema ole väliä – ja juuri siksi sen pitääkin olla nainen. Jokin kummallinen tasa-arvo on astunut kehiin juuri tässä asiassa. Outo ilmiö, kun sitä ei koskaan näy kurkkimassa jäätyneiden sadevesikuorujen sulatusoperaatioissa tai edes haudankaivuussa. Mutta piispan homma on siisti sisätyö ja siinähän voi joskus päästä jopa telkkariin!

Eilen Radio Puheessa kiisteltiin piispanvaalista. Oikein professorin pallille nostettu feministisen etiikan ”tutkija” Jaana Hallamaa siinä oli huolissaan, ettei Suomeen vieläkään olla saamassa naaraspiispaa. So fucking what. Apinalle on ihan sama, vaikka palkkaisivat naarashyeenan. Ei liikuta minua. Mutta silti voinen ihmetellä, miksi jotain yhteisöä painostetaan toimimaan perusarvojaan vastaan. Kristittyjen perustuslakihan lienee Raamattu ja kyllä siinä ihan selkeästi pidetään seurakunnan johtamista urosten hommana.

Jos jotakuta ei tyydytä jonkin uskonnollisen – tai minkä tahansa muun ryhmän – sisäinen toimintakulttuuri, miksi on ihan pakko tunkea sinne sekaan? Voisihan sitä perustaa kilpailevan poppoon, joka toteuttaisi juuri niitä ihanteita, joita itse pitää tärkeinä. Näinhän urokset tekevät. Feministit voisivat siis perustaa ihan oman uskontonsa, jossa suvaittaisiin vain naaraspiispoja. Uskontohan feminismi toki on jo nykyisellään, mutta voisivat hankkia virallisen uskonstatuksen ja ryhtyä rakentelemaan temppeleitä.

Kaikkiin uskonlahkoihin kuuluminen on vapaaehtoista. Siksi on vallan yksinkertaista erota sellaisesta yhteisöstä, jonka toimintatavat eivät miellytä ja etsiytyä johonkin toiseen porukkaan. Feministit tekevät oikeastaan hallaa itselleen yrittämällä tasa-arvoistaa luterilaista kirkkoa. Mitä raamatullisempi kirkko, sitä enemmän seurakuntalaisia olisi odotettavissa femakoiden omiin jumalanpalveluksiin – ja pitikö tämäkin nyt tulla näiltä simpanssivuilta lukemaan, eikö oma mielikuvutus riittänyt moisen oivaltamiseen?

Hieman eri asia, ainakin vielä toistaiseksi, on kotimaan valinta. Sitä ei ehkä ole yhtä helppo vaihtaa kuin uskontoa, ainakaan tällaisen suomiapinan, joka osaa vain apinaenglantia. Mutta ehkä globalisaation edetessä valtiotkin profiloituvat erilaisiksi arvoyhteisöiksi houkutellakseen samoin ajattelevia apinoita eri puolilta planeettaa. Saatamme olla sadan vuoden kuluttua maailmankansalaisia, jotka vaihtavat mannerta yhtä sujuvasti kuin nyt muutetaan Helsingistä Nurmijärvelle – tietysti sillä edellytyksellä, että lajimme ylipäätään on silloin vielä hengissä.

Mutta ei tässä vielä kaikki. Ei läheskään. Eilenhän media viimein paljasti tappajahoitajan kasvot, kun tämän perushoitajan oikeudenkäynti alkoi Helsingissä [4]. Mitäpä siitä voi enempää sanoa kuin että kysymys on valtakunnan historian pahimpiin kuuluvasta sarjamurhaajasta. Urosten toilailut näkyvät ja kuuluvat, mutta naaraat osaavat tehdä tämänkin siististi ja huomaamattomasti. Näin maailma näyttää vain urosten pahuuden. Kuinka moni muu potilas onkaan kokenut saman kohtalon perushoitajan uhrien kanssa, tekojen koskaan paljastumatta…

Jos ihan tutkimuksia luetaan, niin terveydenhuollon sarjamurhaajista puolet on ollut naaraita. Tämä tulos perustuu vuosien 1970 ja 2006 välisenä aikana eri puolilla maailmaa sattuneiden 90 sarjamurhan analyysiin [5]. Tätä ikiomaa perushoitajaamme vastaan on kertynyt kaikkiaan 18 syytettä. Kuitenkin hän on jäänyt täysin tapaus Sellon varjoon niin mediassa kuin kahvipöytäkeskusteluissakin. Näin siitäkin huolimatta, että tavallisen apinan todennäköisyys tulla murhatuksi lääkkeillä on vähintään yhtä suuri kuin tulla ammutuksi kadulla.

Puolet sarjamurhaajista on siis ollut naaraita. Hauskaa tai ei, mutta juurikin sama suhde löytyy perheväkivaltatilastoista. Näistäkään tilastoista ei paljon julkisuudessa puhuta. Niistä on tiedetty vuosikausia, mutta ”tasa-arvon” vuoksi niistä ei ole voinut aikaisemmin pitää meteliä. YLE uskalsi vetäistä tästäkin uutisen [6], kiitos siitä. Tosin uutinen on päivätty maanantaille, mutta kun satuin lukemaan sen vasta eilen, niin tulkoon nyt tässä tiistaijutussa käsitellyksi.

Törkeä perheväkivalta kohdistuu miehiin naisia useammin. Näin otsikoi YLE eikä valehdellut yhtään. Tosin uhrien määrissä ei ole kuin viiden prosentin ero, mutta kertoohan se ainakin sen, kuinka raskaasti apinapoloja on vuosikymmenet kusetettu tekemällä naaraista pelkkiä uhreja. Logiikka lienee sama kuin huume”valistuksessa” aikoinaan. Silloinhan peloteltiin, että ensimmäinen kokeilu tekee automaattisesti kaikista katuojassa rypeviä heroiiniorjia. Ei pidä paikkaansa. Minullekin on viikon ajan syötetty sairaalassa morfiinia eikä tunnu missään.

Nyt kun asia on nostettu pöydälle, ehkä muutaman vuosikymmenen jälkeen jo yleisesti tunnustetaan, että myös nainen lyö. Ei siitä kuitenkaan koskaan saada samanlaista draamaa aikaiseksi kuin naisiin kohdistuvasta väkivallasta, sillä urosten aivoissa on automaatti, joka käskee myös suojelemaan naaraita. Naarailta tämä vastavuoroinen automaatti puuttuu, joten he ovat evolutiivisesti niskan päällä, kun uhriudutaan.

Tässäkin YLE:n uutisessa piti olla se pakollinen feministinen lisäys, että miehet kuitenkin lyövät naisia enemmän. Tämä väite perustuu lievien pahoinpitelyjen tilastoihin. Mutta nehän eivät ole millään muotoa luotettavia, sillä miesten kynnys ilmoituksen tekemiseen on paljon korkeammalla kuin naisilla. Nyt kun henkinenkin väkivalta tunnustetaan jo väkivallaksi, tilastot vääristyvät entistä enemmän. Naaraiden aivot ovat henkisen väkivallan ja syyllistämisen mestareita, siinä vertailussa urosaivot häviävät kuusi-nolla.

Huomionarvoista uutisessa oli turvakodin kriisityöntekijä Hanna Mikkosen kommentti. Hänen mukaansa poliisitkin naureskelevat miehille, jos nämä ovat kehdanneet mennä kertomaan kokemuksistaan. Miehiä ei välttämättä oteta vakavasti, kun he pyytävät apua. Niinpä kaikki perheväkivaltaa koskevat uutiset olettavat automaattisesti tekijänä olevan miehen ja uhrina naisen. Ja näitä manipulointejahan riittää. Eilenkin radiosta ja lehdistä sattui aistielimiin neljä yksinomaan miehiä syyllistävää perheväkivaltajuttua.

Yksi näistä oli Upsalassa kunniatohtoriksi (!) nimitettävän professori Johanna Niemen ehdotus, jonka mukaan Suomeenkin kotiutettaisiin naisrauharikos [7]. Ikään kuin tämä Niemi ei olisi koskaan kuullutkaan naisten harjoitamasta väkivallasta. Ruotsissahan naisrauha on säädetty ja se toki sisältää molempien sukupuolten tekemät rikokset – mutta nimi paljastaa kaiken. Naisrauha. Kun tällä otsikolla ja asenteella ruvetaan lukemaan lakia, ei tasa-arvoisesta käsittelystä tai tuomiosta paljon ole toivoa.

Ei siis mikään ihme, että Ruotsissa nainen saa samasta rikoksesta pienemmän tuomion kuin mies. Tutkitusti. Tätäkään ei kukaan pidä tasa-arvo-ongelmana. Kirsi Virtanen paljasti tänäisessä ohjelmassaan, että Ruotsissa tälle naisten suosimiselle on olemassa oikein oma terminsäkin, kvinnorabatt. Naisale – tuomionalennus vain sillä perusteella, että jalkojen välistä ei riipu mitään ylimääräistä. Nainen on siis jo oikeussaliin astuessaan syyttömämpi kuin samoilla ansioilla varustettu mies. Sama ilmiö näkyy Kirsin mukaan myös Suomessa. (Kuinka paljastavaa: Kirsi ansiokkaasti luetteli kaikki maatamme kuohuttaneet murhatapaukset, mutta tappajahoitsut unohtuivat häneltäkin).

Tasa-arvo on oikeastaan sanana ja käsitteenä niin väärinkäytetty ja korruptoitunut termi, että sen käyttö pitäisi lailla kieltää.

Edellisen maanantaiuutisen kompensoimiseksi vielä otsikko keskiviikolta – jotta pysytään tiistaissa edes keskiarvona. Worldwatch haluaa lopettaa kulutushysterian [8]. Tästähän ei tietysti ole kuin pelkästään hyvää sanottavaa. Viimeinkin joku arvovaltainen taho uskaltaa sanoa tämän välttämättömyyden ääneen. Mutta toimittajien salainen missio paljastuu uutisen lopussa. Vaikka aiheena olleessa Maailman tila 2010 -raportissa olisi ollut kasapäin tärkeitä asioita, muun muassa alkuperäiskansojen ahdinko, suomalainen feministitoimittaja oli nostanut esille yhden: macho -miehen!

Näin siis maailmanloppuunkin saadaan syylliseksi mies, joka ajella huristaa liian suurella autolla. Aika hurjaa. Naisilla ei tässä yhtälössä ole muka mitään tekoa, vaikka juuri he ovat valinneet siittäjäuroksensa, synnyttäneet ja kasvattaneet heidät sekä vaativat aina vaan uusia mukavuuksia ja entistä suurempia omakotitaloja. Olisipa mukava lukea, mitä Maailman tila -raportissa ihan oikeasti sanotaan. Opus pitäisi ostaa, mutta netissä on sentään lyhennelmä. Siitä ei kuitenkaan nopealla lukemisella löytynyt tämän pahempaa: Many people are already questioning the cowboy culture, buying smaller cars, moving into less grandiose homes, and questioning the suburban sprawl that has characterized the postwar era.

Lopuksi se klassiseksi muodostunut kysymys. Mahtaako alussa esiintyneellä talitiaisella olla jokin yhteys päivän epistolan kanssa? Ja löytyyhän se. Talitiaisnaaraat ovat muutamassa vuosikymmenessä onnistuneet seksuaalivalinnallaan muuttamaan sen, millaisia lauluja tinttiyhteisö laulaa. Ihmisapinanaaraalla olisi siis paljon opittavaa pikkulinnulta, jonka aivot ovat ehkä tuhannesosa tämän älyllisessä yltäkylläisyydessä kylpevän itserakkaan lajin aivoista.

Jos naaraat ihan oikeasti haluaisivat rauhan ja väkivallattoman maailman, he katsoisivat tarkkaan, kenelle pilluaan jakelevat. Pitäisikö vaginavalinnasta säätää oikein laki? Siinäpä Tuija Braxille pohdittavaa. Ehkä jo muutaman sadan vuoden kuluttua alkaisi näkyä tuloksia, kun naaraat antaisivat vain autottomille, pienimunaisille, ohutlihaisille, lyhytkasvuisille, epäsymmetrisille ja pienileukaisille uroksille. Peräkammarinpojat ja nörtit kunniaan!

PS. Vain pari tuntia tiistaista myöhästyi Kaarina Hazardin kolumni Iltalehdessä. Tämä sepustus jää historiaan vuosisadan kaunausimpana ja ala-arvoisimpana tekeleenä. Vaikka apina ei mikään Tony Halmeen ihailija olekaan, niin tällainen haukkuminen vetää aivan sanattomaksi. Moiseen ei pysty kuin Naisasialiitto Unionin jäsen. Osoittaapa vain sen, mitä tuli jo edellä naisaivojen kyvyistä kirjoitettua – ja kolumni on jo sinällään jonkinlaisen itsesensuurin läpikäynyt vuodatus. Varmaan Halme tuli joskus sohaisseeksi feministien suuntaan. Kosto tuli näin postuumisti. Ja vapise Matti Nykänen, feministiyhteisö näköjään toivoo Sinunkin kuolemaasi.

VIIKON KUVA: -23°