SEGREGAATIOSTA

Tähän juttuun antoi virikkeen opetushallituksen erityisasiantuntija Riku Honkasalon toissapäiväinen palaute juttuuni Jos olisin sukupuolisensitiivinen. Kiitos selventävästä kommentista. Olet siis ollut sihteerinä kirjoittamassa segregaation lieventämistyöryhmän raporttia. Lueskelin sitä vielä uudelleen. Teksti näyttää kopioidun suoraan naistutkimuksen opinkappaleista. Hieman erikoista, kun kyseinen ”oppiala” sentään edustaa pientä sivujuonnetta ihmistieteidenkin piirissä.

Koko raportista ei löydy minkäänlaista biologista näkemystä. Ei tietenkään, koska työn lähtökohtana on sukupuolitietoinen lähestymistapa, joka tunnistaa sukupuolten erot, mutta ei pidä näitä eroja biologisina, vaan kulttuurin tuottamina!

Tässähän mennään jo alkumetreillä metsään. Olisi mukava tietää, mihin tieteelliseen evidenssiin tällainen näkemys sukupuolesta perustuu. Ei löydy yhtäkään tieteellisesti pätevää julkaisua, on vain erilaisia mielipiteitä, jotka on naistutkimuksen piirissä nostettu pyhien kirjoitusten asemaan.

On huolestuttavaa, että koko valtakunnan opetusjärjestelmää ollaan perustamassa tällaisille mielipiteille. Ei siis ihme, että raportista löytyy vaatimus, jonka mukaan heteronormatiivisuuden lieventäminen on nähtävä merkittävänä osana segregaation lieventämisessä kouluissa ja oppilaitoksissa. Ei siis riitä, että kouluihin oltaisiin viemässä kestämätöntä oppia sukupuolesta yleensä, myös heteroseksuaalisuus ollaan kyseenalaistamassa.

Biologian näkökulmasta sukupuoli on yksi elämän perusasioista. Suvullinen lisääntyminen on vallitseva lisääntymistapa ”kehittyneempien” eliöiden keskuudessa. Kulttuuriuskovaiset ilmeisesti haluavat vertautua mieluummin bakteereihin kuin vaikkapa koiriin? Olisihan se mukava, jos vosimme lisääntyä jakautumalla ilman vastenmielistä heteroseksiä, mutta siihen on aika pitkä kasvatuspolku kuljettavana.

Kuinka kulttuuriusko selittää sen, että kaikki ”korkeammat” eläimet ovat heteroseksuaalisia ja kaikilla esiintyy sukupuolten välistä työnjakoa eli segregaatiota? Simpanssien sota- ja metsästysretkille eivät naaraat lähde mukaan. Poikaset sen sijaan hoituvat lähes täydellisesti naaraiden toimesta. Mikä kulttuuri on tämän segregaation niille opettanut ja pitäisikö myös sademetsiin lähteä viemään segregaation lieventämisoppia?

Vai voisiko selitys olla niinkin yksinkertainen kuin evoluutio? Olisiko ollut eloonjäämisen kannalta tarkoituksenmukaista, että sukupuolille on kehittynyt erilaisia ominaisuuksia ja sukupuolet toimivat näiden (keskimääräisten) vahvuuksiensa mukaisesti eri tavalla, jotta maksimoitaisiin lauman hengissäpysyminen?

Kulttuuriuskovaisille tämä on tietysti liian yksinkertainen selitys, vaatisihan se jopa myöntämään todeksi sen, että myös ihminen on evoluution tuote. Segregaation lieventämistyöryhmä on siis puhdasoppisuudessaan päätynyt kieltämään eläimellisen alkuperämme.

No eihän tämäkään ole mitään uutta maan päällä. Evoluutioteorialla on aina ollut kiihkeät vastustajansa. Käsitys kulttuurisesta sukupuolesta ei perustu sen ihmeellisempään asiaan kuin älykkään suunnittelun ”teoriakaan” eli toisin sanoen kreationistiseen näkemykseen maailmasta jumalallisena luomuksena. Kulttuuriuskovaiset mieluusti selittävät maailmaa edelleen myös antiikin ajattelijoita lainaamalla. Platonilla oli demiurginsa ja Aristoteles uskoi ajattelun tapahtuvan sydämessä. Ehkä joku vielä nykyäänkin luulee näin tapahtuvan.

Suomen koululaitokseen ollaan siis tuomassa älykästä suunnittelua segregaation lieventämisen varjolla. Kun evoluution kimppuun ei uskalleta eikä kehdata suoraan hyökätä, on keksitty kiertotie, jolla päästään samaan lopputulokseen ”tasa-arvoon” vedoten. Todella nerokasta!

Aivan oikeasti, työelämän segregaatio on ollut ihmislajin menestyksen tae. On vaikea ymmärtää, miksi se yhtäkkiä lakkaisi sitä olemasta. Moderni aivotutkimus osoittaa aukottomasti, kuinka eri tavalla miehen ja naisen aivot keskimäärin maailman hahmottavat ja siihen reagoivat. Olisi järjenvastaista jättää nämä erilaiset vahvuudet käyttämättä – mutta sitähän segregaation lieventäminen käytännössä tarkoittaisi. Ihanteena lienee, että kaikilla aloilla olisi puolet miehiä ja puolet naisia. Sitten ei olisi segregaatiota – mutta voisi olla, ettei olisi ihmislajiakaan.

Työelämän ”segregaatio” on biologian syytä. Pitäisi siis muuttaa biologiaa, jotta tästä paheesta päästäisiin eroon. Toinen vaihtoehto on yhteiskunnallinen ihmiskoe (Neuvostoliiton ja Kiinan kulttuurivallankumouksen malliin), jossa yksilöt pakotetaan ja houkutellaan omien vahvuusalueidensa ulkopuolisiin töihin. Siitä on enemmän huonoja kuin hyviä seurauksia. Yhteiskunnan ”tuottavuus” tietysti heikenisi, koska töitä tehtäisiin kuhunkin tehtävään keskimäärin huonommin soveltuvilla aivoilla ja muilla avuilla. Yksilötasolla nähtäisiin henkilökohtaisia katasrofeja nykyistä huomattavasti enemmän, kun ihmiset nelikymmppisinä huomaisivatkin olevansa onnettomia ja aivan väärällä alalla. Kuka tulee siinä vaiheessa pitämään kädestä kiinni, Riku Honkasaloko?

Yhdestä asiasta olemme varmaan samaa mieltä. Raportin mukaan kaikille oppilaille ja opiskelijoille on tarjottava yhtäläiset mahdollisuudet hankkia yhteiskunnassa ja työelämässä tarvittavia tietoja sekä taitoja… niin että he voivat sukupuolestaan riippumatta tehdä oppiaine- koulutus- ja uravalintoja yksilöllisten ominaisuuksiensa, vahvuuksiensa ja motivaatiotekijöidensä perusteella. Totta kai. Mutta näin toimittaessa päädytään suurin piirtein nykyiseen tilanteeseen, koska sukupuolten keskimääräiset (biologiset) ominaisuudet, vahvuudet ja motivaatiotekijät ovat erilaiset.

Lisää raportin kertomaa: stereotyyppisten aine- ja uravalintojen ehkäisemiseksi sukupuolitietoisen opetuksen tulisi alkaa molemmilla sukupuolilla heti koulu-uran alussa ja jatkua sen läpi… sukupuolitietoinen ohjaus ja opetus tulee vakiinnuttaa normaaliksi käytännöksi aina varhaiskasvatuksesta lähtien siten, että se purkaa stereotypioita. (Siinä syy, miksi meillä halutaan jo vauvat laitoshoitoon).

Stereotypiat eivät ole syy mihinkään, eivät edes segregaatioon. Ne ovat seurausta evoluution hyväksi havaitsemasta sukupuolten erilaisuudesta. Ne ovat evoluution ilmenemismuoto eläinten elämässä. Työnjako on järkevää ja luonnollista, jokainen tekee sitä, mihin aivonsa ja muut ominaisuutensa parhaiten soveltuvat. En pysty ymmärtämään, mikä tässä on ongelma – paitsi raha, josta tässä loppupeleissä lienee kysymys. Kuviteltu tai todellinen sukupuolten välinen taistelu rahasta pitää ratkaista muuten kuin tuottamalla laumaan entistäkin enemmän onnetonta elämää.

Varmaan koulumaailmastasta löytyy yksilöitä, jotka tulevat valinneeksi uransa ”roolimallien” mukaan, mutta heitä on todella vähän – paljon vähemmän kuin tulisi olemaan sukupuolitietoisen kasvatuksen uhreina väärän valinnan tekeviä. Nyt meillä suojellaan pientä vähemmistöä yrittämällä muuttaa enemmistön käyttäytymistä. Anteeksi vaan, moinen harrastelu vaikuttaa hölmöläisten hommalta.

Enkä malta olla kiinnittämättä huomiota työryhmän sensuuri-innokkuuteen. Mitäpä tämä muuta on kuin koulukirjojen sensuroimishalua: oppimateriaalien seurantaa segregaation lieventämisen näkökulmasta tuleekin tehdä myös tulevaisuudessa. Kustantajien ja heidän kauttaan oppimateriaalien tekijöiden tulisi kyseenalaistaa perinteisiä asioiden ja ilmiöiden esittämistapoja sekä -malleja.

Ja mitäpä tämä on muuta kuin mielipidesensuuria: opettajankoulutuksen opiskelijavalinnoissa tulee huomioida segregaation lieventämisnäkökulma, esimerkiksi arvioimalla hakijoiden asenteita. Tämä muistuttaa jo pahasti totalitarististen valtioiden käytäntöjä!

Työryhmän raportti on täynnään uskomattomia väittämiä, jotka perustuvat virheelliseen ihmiskuvaan. Aika ei niitä nyt tämän enempää salli reposteltavan. Sukupuolitietoinen lähestymistapa kuitenkin tuottaa enemmän ongelmia kuin ratkaisee niitä. Jos vain mahdollista, jokaisen kynnelle kykenevän kannattaisi lukea kyseinen raportti, sillä se paljastaa konkreettisesti millaisilla arvoilla ministeriöt ovat koululaitosta ja koko yhteiskuntaa ”kehittämässä” – arvoilla, joita Ruotsin vaaleissa mitatun kannatuksen perusteella kannattaa puoli prosenttia kansasta!