Tänään on huono päivä. En keksinyt edes otsikkoa itse. Varastin sen Alexander Stubbilta. Kiitos vaan, se istuu tähän aiheeseen kuin nakutettu. Varoitan kaikkia herkkäaivoisia, tämä postaus on jos mahdollista tavallistakin vittumaisempi. Siitä saatte feministit syyttää pelkästään itseänne. Kahden tunnin yöunien jälkeen apina kuin apina on äreällä tuulella.
Haluaisin kuunnella radiosta tiedeohjelmia edes joskus. Nyt minulla lienee jopa oikeus esittää tällainen toive, kun minutkin on pakotettu rahoittamaan Yleisradion kustannuksia. Enkä tarkoita mitään ”ihmistiede”höpinöitä vaan luonnontieteitä, jotka maailman saloja avaavat. Elämme kummallisessa mediailmastossa, jossa tiedeasioita saa etsimällä etsiä. Se kai johtuu siitä, että tiedemiehet ovat miehiä eivätkä miehet ole kiinnostavia olioita. Tiede ei kaadu päälle yllättäen eikä pyytämättä niin kuin esimerkiksi urheilu. Tänäkin aamuna sitä tuli Puheelta tunti, vaikka kaikki illatkin on asialle jo pyhitetty. Otsikko muuten sopisi mainiosti myös tänäiseen Urheilun taustapeili –jaksoon.
Toinen päällekaatuva ja yliedustettu diskurssi Yleisradion tarjonnassa on feministipropaganda. Jostain syystä aihe tunkee korville melkein aina, kun radion avaa. Onko syy siinä, että satun olemaan radion ääressä vääriin aikoihin, vai ihanko todella puolen prosentin vähemmistö on ominut itselleen kolmanneksen valtionyhtiön ohjelma-ajasta?
Eilisten ilta-askareiden aikaan Yle lähetti Maria Petterssonin valitusohjelman, jolla tämä naaras pääsee suoraan moilassarjaan. Siinä kolme täysi-ikäistä apinaa jaksoi kokonaisen tunnin kauhistella sitä, että miehet käyttäytyvät eri tavalla kuin naiset! Haloo siellä Helsingissä, nytkö vasta teille on selvinnyt, että miehet ja naiset ovat erilaisia? Tai ehkä se ei ole vieläkään selvinnyt, kun jaksatte sillä edelleen pulttia kiristää.
Koin harjoittamanne propagandan samanlaisena häirintänä, kiusaamisena, solvauksena ja dissaamisena kuin mistä te itse olitte nokkiinne ottaneet. Ohjelmanne vei minulta yöunet.
No tuskin olette aiheuttamastanne mielipahasta moksiskaan. Miesten tunteilla ei ole koskaan ollut feministeille mitään merkitystä. Miehiä saa haukkua ja hakata ilman tunnontuskia. En yllättyisi, jos tämän massiivisen mediapropagandan varsinainen tarkoitus olisikin tappaa suomalaiset miehet sukupuuttoon. Hyvällä alulla olette, mehän kuolemme jo seitsemän vuotta teitä nuorempina.
Tissit kartalla, taas
Maria Petterssonin eilisenä aiheena olivat tissit eli tissien väärinkäyttö. Näytä tissit tai lähe menee. Tämä on kuulema se lause, jolla naisia kiusataan miehisillä pelisivustoilla. Taustakuorokseen Maria oli hankkinut pelisuunnittelija Mari Mäntylän ja aktiivipelaaja Satu Heliön. Ohjelman tarkoitus oli haukkua netin pelisivustot naisia alistaviksi helveteiksi.
Aluksi kuitenkin haluttiin todistaa, kuinka oikeastaan kaikki pelaavat digipelejä ja kuinka varsinkin naiset pelaavat siinä missä miehetkin. Isoja prosentteja, jotka perustuvat samaan logiikkaan, jolla lähes kaikki suomalaiset saadaan harrastamaan kalastusta, kun ovat kesämökin laiturilla pitäneet viisi minuuttia ongenvapaa kädessään. Minäkin olen muutaman kerran pelannut klassikkopeli Pac-Mania neljännesvuosisata sitten…
Tämä todistelutarve liittyy tietysti ideologiaan, jonka mukaan sukupuolten on pakko olla joka suhteessa samanlaisia. Muutenhan feminismiltä putoaisi pohja pois. Tällä logiikalla feministit väittävät sitäkin, että naaraat haluavat seksiä yhtä paljon kuin urokset. Mikään ei voisi olla enemmän väärin. En nyt juutu tähän idiotismiin pidempään, toteanpa vain, että jos feministit olisivat oikeassa, biologialla voisi pyyhkiä takapuolensa.
Digipelejä on monenlaisia, joten yleistasolla tehdyt kyselyt eivät kerro mitään raskaasta pelaamisesta. Oikeastaan Marian ohjelma itsessään todisti, että naiset ovat oikeilla peliareenoilla vähemmistö, muuten ei olisi ollut aihetta, josta valittaa. Ja jos katselee Assembly -tapahtumien osanottajia, ei sieltäkään montaa naarasta löydä.
Onneksi on vielä oikeitakin Naisia, kuten Melissa Mäntylä. Hänellä on aivan erilainen suhtautuminen nörttimiehiin kuin Marian poppoolla. Melissa jopa pyytää lähettämään sähköpostiinsa peniskuvia ja tuskin pitää rintojansakaan niin pyhinä, ettei niitä kukaan saisi nähdä. Mistä saisimme lisää Melissoja?
Marian ohjelmassa riehuneet feministit edustavat oman nimellisenkin sukupuolensa vähemmistöä. Kuka ihan oikeasti tällaisia ohjelmia kuuntelee? Heidän mukaansa maailmankaikkeuden suurin ongelma on se, että kun he väkisin haluavat pelata nörttimiesten kaa, niin heitä sitten siellä kohdellaan tasa-arvoisesti eli heille vittuillaan samalla tavalla kuin kaikille muillekin pelaajille. Tasa-arvo ei siis kelpaa feministeille!
Ei näille feministeille kelpaa sitten mikään muukaan. Peniskuvat ällöttävät heitä eivätkä he ymmärrä, miksi nörtit haluavat nähdä tissejä! Siis onko maailmassa vielä naaraita, joille tämä asia on epäselvä? Valitettavasti en voi auttaa näin pahasti vammautuneita apinoita. Voitte ehkä kuitenkin miettiä päissänne, miksi te feministit tarjoilette tissejänne nörttien sijasta paaville…
Ei näille feministeille kelpaa sekään, jos nörtit haluavat auttaa ja pitää kädestä kiinni. Sen he kokevat kykyjensä aliarvostukseksi. Hohhoijaa.
Oletteko te feministit koskaan tulleet miettineeksi, kuinka monta naista raiskataan harjoittamanne miesvihan vastareaktiona? Siis oikeassa maailmassa eikä missään pelissä.
Oletteko te feministit koskaan tulleet miettineeksi, että teette karhunpalveluksen niille oikeille Naisille, jotka eivät ole laillanne kohdussa liiallisesta testosteroniannoksesta häiriintyneet? Kun huudatte koko naarassukukunnan nimissä, urosapinat eivät enää kunnioita muitakaan naisia.
Minä olen sinnikkäästi jatkanut ovien avaamista naaraille ja takkien auttamista päällensä. Monet ovat ilahtuneet, että vielä kohtaavat tällaista, mutta osa näyttää virtuaalista keskisormeaan. Olen lohduttautunut sillä, että nämä jälkimmäiset kuuluvat puolen prosentin joukkioonne.
Fiftyfifty
Kun valitatte siellä peliareenoilla kiusaamisesta, teitä kuulema pyydetään kohteliaasti poistumaan. Ei ole pakko tunkea päätään joka rakoon. Ei ole pakko päästä joka paikkaan. Se on joskus ihan terveellinen neuvo, jota ainakin itse olen noudattanut. Teillä feministeillä on kumma pakko saada kulkea pimeimmillä kujilla ja vaatia, ettei kukaan huomaa. Teillä on kumma pakko tunkea nokkanne kaikkiin urosyhteisöihin ja kun tuoksu ei miellytä, rupeatte muuttamaan niitä mieleisiksenne. Näin olette pilanneet muun muasssa armeijan, jossa miehenalut saivat aikaisemmin olla miehiä.
Seuraavaksi voisitte työntää nokkanne vaikkapa moottoripyöräjengeihin. Olisi mukava nähdä, pärjäisivätkö nahkatakitkaan teille.
Ja olisiko liikaa pyydetty, että jos urosapinoiden pelimaailma on perseestä, niin loisitte sinne virtuaaliin aivan omat ryhmänne, jonne ei idiootteja päästettäisi?
Nämä itsensä muita paremmiksi ylentäneet naaraat kauhistelivat, millaista kieltä peleissä kahdenkeskisissä nimettömissä keskustelussa käydään. Kuitenkin he itse sortuivat nimittelemään meitä miehiä valtakunnallisella radiokanavalla kiroileviksi rasistisovinistiääliöiksi ja apinoiksi. Kiitos varsinkin jälkimmäisestä luonnehdinnasta!
Minusta näiden feministien puhe kuulosti suvaitsemattomalta, elämän monimuotoisuutta täysin ymmärtämättömältä ja siten rasistiselta.
Onneksi kaikki naiset eivät ole tällaisia. Sen tietävät toki myös ne nörtit, jotka kinuavat tissejä näytille. Hekin – surkeudestaan huolimatta – tietävät, ettei ilman yrittämistä saa mitään. Ja kun jaksaa kysyä, niin aina löytyy niitä Ihania Naisia, jotka toiveen toteuttavat.
Maria teki tietysti numeron siitäkin, että pelialalla pyörii liian vähän naaraita. Jostakin kumman syystä pelibisnes on ruvennut kiinnostamaan feministejä sen jälkeen, kun Roviosta tuli seksikäs eli setelinkuvia vilisevä yritys. Maria oli löytänyt Suomesta tasan kolme naispuolista pelisuunnittelijaa. Se tietysti on feministeille ongelma, koska heidän oppinsa mukaan kaikissa ammateissa pitäisi olla tasaluku molempia sukupuolia. Miksi näin ei voi olla, sitä on tietysti turha yrittää selittää ihmisille, joille ideologia on elämän tärkein asia.
Oikeasti pelialalla on naisia noin 10 prosenttia eli saman verran kuin kirjastoalalla on miehiä. Näin se menee, jos apinat saavat valita vapaasti mielenkiintonsa ja kykyjensä mukaisen ammatin.
Aikaisemmin pelialaa pidettiin naurettavien nörttipoikien säälittänä puuhasteluna, jonka kukkahattutädit halusivat lopettaa. Nyt alalle pitäisikin saada joukoittain naaraspuolisia apinoita, etteivät kaikki rahat taas kerran valuisi urosten taskuihin. Kuinka se meneekin niin, että miehet ensin keksivät jotain hauskaa ja naiset sitten valloittavat alan? Näin on käynyt kirjastojenkin kanssa. Silti kukaan ei Mari Mäntylän sanoin valita:
Kirjastoalalle tarvitaan lisäää miehiä, koska kuitenkin miehillä on ihan erilainen suhtautuminen ja omat mielipiteensä. Kun yleisö on jakautunut 50-50 ja varmasti se määräkin tulee vielä muuttumaan miesten eduksi, niin ei kukaan halua että siellä on sellainen niinkun homogeeninen eli naisvaltainen porukka suunnittelemassa sisältöä mahdollisimman monelle eri ihmiselle. Tietenkin tarvitaan vaihtoehtoista näkökulmaa ja ihan asiantuntemustakin erilaisilta miehiltä.
Aprillia! Ohjelman lopussa toinen Marian vieraista paljasti, että 99 prosenttia hänen pelaajakavereista on fiksuja eikä koskaan tee mitään sellaista, josta kolmikko oli tunnin ajan paasannut.
Simpanssifilosofiaa 