Kesä on jo hyvää vauhtia menossa kohti loppuaan. Kaikki apinan kesän merkeiksi mieltämät lintulajit ovat saapuneet. Käet ovat kukkuneet pitkään, pajulinnut vielä pidempään. Kirjosieppo, lehtokerttu ja punavarpunen ovat apinareviirin tyyppilintuja. Monena vuonna apina ehti tottua myös satakielen saapumiseen, ja sitä tässä on tänäkin vuonna odoteltu – mutta turhaan.
Mikä lie laulumestarin nitistänyt? Muutenkin satakielet tuntuvat olevan menossa alamäkeä. Tänä vuonna apinareviiriltä on löydetty seitsemän laulajaa, kun niitä viime vuonna oli kymmenen ja toissavuonna peräti 35. Joka tapauksessa yöt ovat nyt tylsiä eikä satakielilöylyistäkään ole päässyt nauttimaan. Apina jo ehti tottua niihin alkukesäisiin puolenyön saunomisiin, jolloin lauteille kuului ulkoa ihanan rentouttava konsertti. Satakieleen saattoi luottaa. Se lauloi säntillisesti joka ilta kahden viikon ajan saapumisensa jälkeen. Sitten kun se kerran lopetti, se myös pysyi hiljaa.
Myös se tärkein kesän tuoja, haarapääsky, on jo pitkään levittänyt pirteää sanomaansa yläilmoista ja sähkölangoilta. Laulu on sitä hohdokkaampaa, mitä korkeampi testosterinitaso ja parempi immuunivaste koiraalla sattuu olemaan. Apinoiden iloksi laji jatkaa lauluaan pitkälle loppukesään saakka. Aristoteleen kerrotaan lausuneen, ettei yksi pääsky tee kevättä sen enempää kuin yksi päivä tai hetki tekee ihmisestä onnellisen. Joka tapauksessa vanha kansa luotti pääskyseen kesän tuojana. Apina haluaa uskoa, että he tarkoittivat juuri haarapääskyä, joka on räystäspääskyä koreampi ja parempi laulaja. Molemmat toki ovat ihmisen seuralaisia. Törmäpääskyt sen sijaan ovat jääneet useimmille apinoille kovin tuntemattomiksi.
Apinamuistoja
Haarapääsky on apinan ehdoton mielilaji koko lintumaailmassa. Poikasena haarispariskunnan pesintää tuli seurattua tiiviisti ullakolle tehdystä tirkistysaukosta. Siellä vietettiin päivä jos toinenkin, tai paremminkin sanottuna viikko jos toinenkin. Silloin pääskyjä tuntui vielä pesivän kyläkunnan jokaisessa pihapiirissä. Jos apinareviirin havaintoihin voisi luottaa, sanoisin populaation pudonneen puoleen neljässä vuosikymmenessä. Viralliset tilastot kertovat, että vähennys on ollut parissakymmenessä vuodessa kolmasosan luokkaa. Räystäspääskylle on käynyt vielä ohraisemmin, sillä sen kanta on taantunut jopa 60% [1]. Vähentyminen näkyy myös uudessa atlaslaskennassa [2], vaikka työ on vielä kesken. Helposti havaittavana lajina haarapääskyhavaintojen pitäisi olla jo aika hyvin koossa.
Haarapääsky on levinnyt ihmisen seuralaisena ympäri maapallon. Se onkin maailman laajimmalle levinnyt pääskylaji. Alunperinhän laji pesi kallioilla, mutta oppi hyödyntämään ihmisapinoiden rakennelmia ja hyötyi siitä valtavasti. Lajia löytyy niin Aasiasta, Euroopasta kuin Amerikastakin. Jokaisella mantereella on sama systeemi. Pesintä tapahtuu pohjoisessa ja talven ajaksi muutetaan pakkasia pakoon etelään – Indonesiaan ja Australiaan, Afrikkaan ja Etelä-Amerikkaan. Tämä siksi, että laji on erikoistunut syömään lentäviä hyönteisiä, joita Pohjolasta tunnetusti löytyy hintsusti talvisaikaan.
Haarapääsky on se pääsky, joka tekee pesänsä yleensä ulkorakennusten sisätiloihin. Siitä se on saanut englanninkielisen nimensäkin, barn swallow. Räystäspääskyt pesivät tavallisesti asuinrakennusten räystäiden alla, kuten nimetkin velvoittavat, house martin på apinainglish. Eihän tämäkään mikään ehdoton totuus ole, mutta keskimäärin eli todennäköisyyksien maailmassa näin asia on. Mahdollisuuksien maailma on rajaton ja se mahdollisti esimerkiksi apinapennun ihaileman haarispariskunnan tekemään pesänsä räystään alle asuintaloon. Ehkä monkeyhouse muistutti latoa ulkonäöltään?
Peltojen indikaattorilaji
Venekoppelit ovat myös mieluisia haarapääskyn pesäpaikkoja, samoin sillanaluset. Vesielementti tarjoaa runsaasti lentoon kuoriutuvia hyönteisiä ja ne ehkä pitävät pääskyjä hengissä, kun maatalous lyö märkää rättiä näiden ihastuttavien kesälintujen nokille. Kannan vähentymisen pääsyynä pidetään karjatalouden muutoksia. Karjatilat ovat vähentyneet ja jäljellä olevilla tiloillakin elikot pidetään sisällä tai vähintään navetoiden luukut ovat kiinni. Kärpästen määrä vähentyy yhä steriilimmäksi muuttuvassa maailmassa.
Haarapääskyjä elää maailmalla noin 190 miljoonaa. Suomessa pesivien parien määrä on noin 150 000. Lajia ei siten voi pitää uhanlaisena, vaikka kanta kärpästen lailla pienenisikin. Joskus kuitenkin tulee vastaan tuhoisia hankkeita, joilla voi olla laajalle ulottuvia vaikutuksia. Viime aikoina tällaiseksi uhkaksi on noussut jalkapallo. Jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut järjestetään Etelä-Afrikassa vuonna 2010 ja sitä on pidetty ainakin tekosyynä tarpeelle laajentaa Durbanin lentokenttää Mount Morelandin kosteikolle, jolla talvehtii kolme miljoonaa haarapääskyä, joukossa myös suomalaisia yksilöitä. Onneksi laajennussuunnitelmat ovat menossa oikeille raiteille Birdlife -järjestön määrätietoisen työn tuloksena [3].
Haarapääsky, suitsupääsuke, on Viron kansallislintu. Lajiin liittyy kaikenlaisia kansanuskomuksia ja myyttejä, joista tunnetuin lienee ”tosiasia”, että pääskyt talvehtivat järvien pohjamudissa. Tämä oli raamatullisen ja feministisen logiikan mukaan ihan järkevä selitys aikana, jolloin lintujen muutosta tiedettiin vähän tai ei mitään. Pääskysethän kerääntyvät syksyisin rantaruovikoihin, joista niiden oli helppo nähdä sukeltavan veden alle ennen järvien jäätymistä. Jopa kuuluisa luonnontutkija Carl von Linné uskoi tähän totuuteen.
Tasa-arvonäkökulma
Tasa-arvo on nykyään niin suosittu politiikan teon väline, että sen juuria kannattaa etsiä myös haarapääskyjen keskuudesta. Pitkäpyrstöisimmät koiraslinnut saapuvat muuttomatkalta ensimmäisinä. Varhainen saapumisaika on perinnöllinen ominaisuus ja korreloi pyrstön pituuden kanssa. Reviirin valtauksen jälkeen koiraat houkuttelevat itselleen puolison. Mutta kuten kaikilla yksiavioisilla lajeilla, alfakoiraat ehtivät munittaa enemmän kuin yhden naaraan. Laji on siis sosiaalisesti yksiavioinen, mutta geneettisesti moniavioinen. Hyvän koiraan tunnusmerkkejä ovat kirkasvärinen höyhenpuku ja erityisesti pitkät pyrstösulat. Pitkät ja symmetriset pyrstöjouhet miellyttävät naaraslintuja eniten, joten koiraiden lisääntymismenestys riippuu pyrstön kunnosta. Pohjolassa koiraiden pyrstöt muuten ovat pidempiä kuin Etelä-Euroopassa [4].
Pyrstön kunto viestii siis naaraalle elinkykyisyydestä: minut kannattaa valita – ja niinhän naaraat tekevätkin, koska pitkäpyrstöiset ovat keskimäärin pidempi-ikäisiä ja vastustuskykyisempiä taudeille. Pitkäpyrstöisten jälkeläiset säilyvät mm. punkkien hyökkäyksiltä muita paremmin. Niinpä pitkäpyrstöiset saavat enemmän ja nopeammin naaraita, saavat paremmin jälkeläisistään huolehtivia naaraita, saavat enemmän poikueita ja enemmän rinnakkaissuhteita kuin lyhytpyrstöiset. Females tend to work harder when mated to attractive males [5]. Tällä kaikella on linkkinsä immuunijärjestelmään. Esimerkiksi naaraiden immunoglobuliinitasot nousevat merkittävästi erittäin mieluisan koiraan kanssa muhinoidessa. Pitkäpyrstöisillä koirailla puolestaan on havaittu olevan korkea B -lymfosyyttitaso.
Pyrstö on niin tärkeä haarapääskynaaraille, että keinotekoiset viritelmät auttavat taviskoiraita. Tekopyrstöllä varustettu koiras nimittäin saa normaalia enemmän munia sekä omaan pesäänsä että ”vieraisiin” pesiin. Naaraat siis ovat halukkaampia parittelemaan pitkäjouhisten kuin tavisten kanssa. Pitkäpyrstöiset koiraat osallistuvat suhteellisesti vähemmän poikasten hoitoon kuin alempiarvoiset kaverinsa. Euroopan haarapääskyillä vain naaras hautoo, mutta Pohjois-Amerikassa myös koiraat osallistuvat puuhaan. Siitä huolimatta naaraat huolehtivat jälkikasvusta koiraita enmmän [6]. Koolla ja symmetrisyydellä on siis väliä pääskymaailmassa. Epäsymmetrisen pyrstön omaavalla koiraalla ei mene hyvin. Voisiko heitä kutsua syrjäytyneiksi? Epäsymmetrisyys muuten periytyy isältä pojalle ja äidiltä tyttärelle.
Mutta eivät ”ilman jääneetkään” ole aivan neuvottomia. Yksinäiset koiraat saattavat nimittäin lyöttäytyä yhteen jonkin pariskunnan kanssa auttaakseen niitä pesäpuuhissa (poikasten ruokintaa lukuun ottamatta). Siinä sivussa ne saattavat päästä jopa panemaan isäntäperheen naarasta ja levittämään näin geenejään maailmalle! Onpa dokumentoitu tapauksia, joissa yksinäiseksi jäänyt koiras tappaa jostakin pesästä poikaset aiheuttaen näin avioeron hyökkäyksensä kohteille. Palkkiona saattaa olla pariutumiminen eronneen naaraan kanssa…[7].
Haarapääskyä voidaan pitää esimerkkinä myös parhaillaan käynnissä olevasta evoluutiosta, jota naaraat tapansa mukaan johtavat. Haarapääskyjen laaja populaatio näyttäisi olevan lajiutumassa, sillä eri mantereilla parinvalinta aiheuttaa erilaisia ulkonäköpaineita koiraille. Pohjois-Amerikassa naaraat rankkaavat koiraita enemmänkin rinnan punavärin tummuuden kuin häntäjouhien pituuden tai symmetrisyyden perusteella. Punainen väri toimii siis samanlaisena todisteena koiraan laadusta kuin pyrstö Euroopassa. Mitä enemmän testosteronia, sitä tummempi puna höyhenissä. Yllättävää kyllä, kokeissa on todettu, että pelkkä höyhenien värjääminen nosti huimasti värjäyksen kohteiksi joutuneiden taviskoiraiden testosteronipitoisuuksia [8]. Pääskysetkö siis opettavat apinauroille, että kannattaa pukeutua Armanin pukuun, käyttää Rolexia ja meikkejä sekä pyöriä alfaurosten joukossa…?
Ydinvoimanäkökulma
Haarapääsky on saanut luovuttaa nimensä jos jonkinlaiselle toiminnalle eri puolilla maailmaa. Ehkä se kertoo siitä, että lintuun liittyy positiivisia mielikuvia, kun esimerkiksi thebarnswallow.com -sivuilla myydään kippoja, kuppeja ja taidetta, löyhästi jopa lintuihin liittyen sekä barnswallow.com -sivuilla koiria. Jälkimmäisten yhteys haarapääskyihin jäi apinalle arvoitukseksi. Barnswallow.net on taas petolintujen hoitokoti Illinoisin osavaltiossa USA:ssa. Samasta suunnasta löytyy mielenkiintoinen haarapääskyjä rakastavan naaraan blogi (Hirondellerustique – ranskankielisen haarapääskyn mukaan), joka keskittyy kodin sisustamiseen. Taitavasti siihen on lisätty mukaan bisnestä. Jos haluat seinällesi haarapääskyn, täältä se löytyy!
Myös haarapääskyn tieteellinen nimi Hirundo rustica on otettu kayttöön. Kymmenen urospuolista lintututkijaa on perustanut tutkimussivuston 20 vuoden töidensä tuloksena osoitteeseen hirundorustica.com. Sieltä löytyy tietoa vaikkapa ydinvoimalaitosten vaikutuksista. Tsernobylin ydinvoimalaonnettomuus tarjosi oivallisen tutkimuskentän haarapääskytutkijoille, sillä laji pesii Ukrainassa yleisesti. Onnettomuus aiheutti epäsymmetrian merkittävää lisääntymistä laskeuman lähialueilla. Mutaatiotasot nousivat 5-10 -kertaisiksi ja etenkin koiraiden väritys kävi hailakammaksi, mikä heijastaa yksilön heikentynyttä elinvoimaisuutta. Albinistisia lintuja oli jopa 15 prosenttia onnettomuusalueen pääskyistä, kun niitä normaalisti on alle yksi prosentti.
Värillä on siis väliä. Ja koolla.
Simpanssifilosofiaa 