Alunperin ajattelin, että saisin tämän jutun ulos kaksivuotispäivän kunniaksi eli huhtikuun neljäs päivä. Se oli se päivä vuonna 2008, kun Ilkka Kanerva joutui eroamaan ulkoministerin postiltaan. Optimistina olin merkinnyt silloisen bloggaukseni perään osa 1. Nonniin, tässä sitten tulee se kovasti odotettu (heh,heh) toinen osa. Omia aivoja moinen hitaus on rasittanut, vaikka tuskin viivettä kukaan muu on edes huomannut. Aikoinaan työelämässä ihmettelin, että mikä noissa ennakointiapinoissa oikein on niin erikoista. Pomo kun tuntui pitävän ennakointityötä tekeviä poikkeuksellisen korkeassa arvossa.
Apina ei siis ennakoinnissaan onnistunut, vaikka oli kaksi vuotta aikaa. Melko surkeaa. Hieman tietysti lohduttaa, etteivät ne työelämän ennakoijatkaan ole mitään osanneet oikein arvata. Onko sekin työ siis vain kristallipallon tuijottamiseen verrattavaa horoskooppista kirjoittelua? Onkohan jossain tehty tutkimusta, kuinka tuottavaa tulevaisuudentutkijoiden työ on ollut? Mutta jotain hyötyäkin tästä saamattomuudesta seurasi – kokoomus sai kaksivuotispäivän kunniaksi ihan uuden skandaalin, Marja Tiuran. Sillä onkin hyvä aloittaa.
Uhrina on hyvä olla
Merkittävä ero Kanervan ja Tiuran välillä on, että vain Marja on heittäytynyt uhrin rooliin. Ilkka ei olisi sellaista voinut edes yrittää menettämättä kasvojaan vallan täydellisesti. Tässä ei tietysti ole mitään ihmeellistä, sillä evoluutio on varannut uhriutumisen pelkästään naaraiden käyttöön. Ja hyvinhän ne sen tuntuvat osaavan hyödyntää. Kohta joka toinen uutinen sisältää valituksen naaraana olemisen sietämättömästä raskaudesta.
Tiuran tapaus on kyllä aika uskomaton. Ensin tämä neitokainen marsii Apu -lehden toimittajan pakeille ja syyttää keskustaa alhaisesta kosiskelusta viime vaalien jälkeen. Sitten hän syyttää (tietysti) pientä ryhmää miehiä, jotka ovat olleet hänen kimpussaan puolitoista vuotta. Hänen elämänsä on ollut henkilökohtaista helvettiä. Hänet on ristiinnaulittu. Koska hän on nainen, häneen suhtaudutaan kuin halpaan makkaraan. Tämä kaikki kohina johtuukin vain siitä, että olen nainen Lopuksi tiristetään naaraan viimeinen oljenkori eli kyynel – paitsi että Marja on vielä enemmän. Aivan lopuksi hän luulee olevansa Jeesus: Anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä tekevät.
Koska apina on sellainen pieniaivoinen uskonnoton, seuraava Marjan puolustus jäi arvoitukseksi: Juudaskin oli opetuslapsi. Ehkä te kritityt osaatte selittää? Luulisi, ettei näillä ansioilla Suomesta löytyisi enää yhtään apinaa, joka uskoisi Tiuran sepustuksia. Mutta väärin arvattu. Juurikin siksi, että hän on naaras – ja pelkästään siksi – puolet suomalaisista näyttäisi uskovan Tiuraa. Näin ainakin, mikäli uskomme Ilta-Sanomien galluppia. Ja miksemme uskoisi, kun 16 000 apinaa on vaivautunut kysymykseen vastaamaan. Uhriutuminen siis on hyvin tehokas vallankäytön muoto.
Monta kysymystä
Paljon on ihmetelty, miksi Tiura ylipäätään meni syyttämään keskustaa omasta palloilustaan. Eiväthän puolueen vaihtamishalut nyt mitään maailmanloppua olisi merkinneet. Ei sellaisella tiedolla ketään olisi voitu kiristää, niin kuin Marja nyt väittää. Yksinkertaisin selitys sekoilulle olisi tietysti se, että Tiura kuuluisi ihan johonkin muuhun laitokseen kuin Eduskuntaan.
Mutta onhan tähän epäloogiseen toimintaan toinenkin selitys. Naaraan itsetietoisuudella ja evoluution tuottamalla uhristatuksella Tiura luotti siihen, ettei kukaan uros kehtaa käydä julkisesti naiskansanedustajan kimppuun. Hän olisikin varmaan ollut oikeassa, ellei tielle olisi kaatunut kaksi epänormaalin veemäistä urosta, Jarmo Korhonen ja Arto Merisalo. Kaikki muut olisivat varmaan nielleet vitutuksensa hiljaisuudessa. Eiväthän esimerkiksi Matti Vanhanen ja Jyrki Katainen ole suostuneet vieläkään muistamaan mitään tapauksesta, jonka on ollut aivan pakko jättää tervejärkisen apinan aivoihin kirkas ja pysyvä muistijälki.
Puoluejohtajien vähäpuheisuus pakottaa miettimään, ettei asiassa ole nähty vielä kuin alkusoitto. Taustalla saattaa olla jotain vielä suurempaa, jotain mitä Marja pelkää vielä enemmän kuin puolueenvaihtopuheita. Tulevaisuus kertoo tai sitten ei. Tässä on toimittajilla näytön paikka. Liittyykö se ministerilobbauksiin vai Tiuran yksityiselämään? Miksi Vanhanen ylireagoi, kun häneltä kysytään ministerivalinnoista? Miksi Marjan avopuoliso Olli Ainola erosi YLE:n taloustoimituksen päällikön tehtävästä? Hänhän oli jo kertaalleen eronnut vaimonsa vaalirahasotkujen vuoksi politiikan toimituksen päällikkyydestä.
Mediakritiikki
Nythän on niin, että tapaus Tiura olisi mitä herkullisin pala mediakritiikkiä harrastaville naaraille. Ja aivan oikein, Kaarina Hazard todella on asiaa pohdiskellut. Aika kevyesti kuitenkin, sillä eihän tästä blogista ole syntynyt minkäänlaista kohua – ei siinä päästy lähellekään Tony Halmetta rusikoineen linnunradan raikasta tuulahdusta. Ei edes toivetta, että ymmärtäisi jo mennä, miksi se täällä vielä heiluu – sehän on jo nähty.
Ei se edes ihmetellyt, miksi toimittajat eivät ole tehneet niitä kaikkein tärkeimpiä kysymyksiä. Miksi Marja soittelee vieraille miehille päivittäin aivan vaivaksi asti eri asioista. Miksi vieraiden urosten asia on pelastaa hänet Thaimaasta ja ostaa hänelle sohvia ja ottaa valokuvia? Normaali apina kuvittelisi, että nämä ovat lähinnä oman puolison reviirille kuuluvia asioita. Tiuran onneksi koitui, että hän soitti eikä lähetellyt tekstiviestejä. Puhuminen toki sopii paremmin naarasaivoille ja kirjoittaminen urosaivoille.
Sitäkään toimittajat eivät ole kysyneet, miksi Nova -liikemiehet Arto Merisalo ja Tapani Yli-Saunamäki niin paatoksella tukivat juurikin tätä yhtä naarasta? Miksi juuri hän sai suurimmat rahat, miksi juuri häntä työnnettiin hallitukseen? Maailma on sen verran yksinkertainen, että yksinkertaisin selitys on yleensä oikea. Tässä tapauksessa yksinkertaisin selitys lienee, että Marja on luovuttanut riemurasiansa avaimet joko Artolle tai Tapanille – tai ehkä heillä jopa on ollut yhteinen avain?
Sitäkään toimittajat eivät ole kehdaanneet pohtia, kuka Tiuran loppuvuodesta 2008 syntyneen lapsen isä voisi olla. Eivätkä tietysti ole jaksaneet ihmetellä, miksi Olli Ainola katsoi viisaimmaksi erota hyvästä virastaan. Kukaan ei ole huolestunut hänen tunteistaan tai jaksamisestaan tai siitä, kuinka rankkaa tällainen aisankannattajan rooli voi miehelle olla. Varmaan muistatte, kuinka Elina Kiikko sai roppakaupalla myötätuntoa Kanervan avopuolisona – pelkästään siksi, että alfauroksensa lähetteli tekstiviestejä.
Seksikortti
Tiuran ja Kanervan tapauksia yhdistää se, että molemmilla kerroilla urosapina menetti työnsä naarasapinan sekoilun vuoksi. Maailma on juurikin näin epäoikeudenmukainen, sillä nämä eivät ole mitään poikkeustapauksia. Seksillä lyödään erityisesti ja lähes pelkästään uroksia. Kansallisfilosofimme Timo Airaksinen selittää pääministeri Vanhasen surkeaa arvostusta sillä, että hän erosi ja alkoi sekoilla naisasioissa.
Esimerkiksi Tanja Karpela on sekoillut miesten kanssa paljon Vanhasta enemmän, mutta silti se ei ole mitenkään vaikuttanut hänen kannatukseensa, päin vastoin. Tuorein miesuhri on Kimmo Kiljunen, joka toimi kuten useimmat muutkin IPU -kokousedustajat jäädessään kokouksen jälkeen lomailemaan. Muilla vain sattui olemaan virallinen puoliso mukanaan, Kiljusella epäonnekseen tutkija ja poliitikko Anna Kontula.
Tapaus Tiurankaan kohdalla seksikorttia ei ole heiluteltu, vaikka kaikki eväät siihen olisivat olemassa ja urosapina olisi sen vastaavassa tilanteessa jo nahoissaan kokenut. Seksikortti selittäisi paitsi Tiuran ylitsevuotavan ahdistuksen ja pelon myös sen, miksi Merisalo loppujen lopuksi kieltäytyi julkaisemasta puhelunauhojaan. Eihän se olisi järkevää sen paremmin miehenä kuin mahdollisena isäkandidaattinakaan. Urosta kun ei katsota hyvällä, jos hän rupeaa myymään luottamuksellista materiaalia – naaraille se taas näyttää olevan pelkkää meriittiä.
Naiskortti
Kaarina Hazard paheksuu blogissaan Tiuraa nimenomaan siitä, että tämä turvautuu liian räikeään naiskortin hyväksikäyttöön. Tulee miettineeksi, miksi juuri Tiura joutuu hänen hampaisiinsa tämän naaraiden yleisesti hyödyntämän uhriutumistavan käytöstä. Ei hän muistaakseni ole vaikkapa presidentti Halosta samasta asiasta kurmuuttanut. Ehkei Tiura olekaan feministi? Silloinhan hän olisi feministimäärittelyn mukaan idiootti.
Jos idiootti käyttää hyväkseen vain feministeille varattuja sodankäyntitapoja, asiasta on syytäkin huolestua. Seurauksena saattaa olla inflaatio. Apinoille voisi paljastua, kuinka naurettavia kaikki muutkin feministiset manipuloinnit itse asiassa ovatkaan. Ja mikä pahinta, urosapinat saattaisivat keksiä saman vedätyksen. Miksi Jeppe elää lyhyemmin? Koska mies on uhri. Miksi Jeppe hirttää itsensä? Koska mies on uhri. Miksi Jeppe juo? Koska mies on uhri. Listasta tulisi aika pitkä…
Sekä Tiura että Kanerva ovat siis feministien mielestä idiootteja. Uskovaisten mielestä molemmat elävät avoliittolaisina synnissä. Silti vain Kanervan edessä on heilutettu seksikorttia. Seksologi Jukka Virtanen jopa suoritti 11. helmikuuta 2008 esitetyssä Ajankohtaisessa Kakkosessa uransa pohjanoteerauksen etäanalysoimalla Kanervan seksiaddiktiksi. Tämä vain osoittaa, kuinka urosten vaaditaan olevan enemmän naaraita kuin naaraiden itsensä.
Väännetäänpä hieman rautalankaa. Jos urosaivojen mukaista ”normaalin seksuaalisuuden” lähtötasoa kuvataan vaikkapa luvulla 100, silloin naaraiden vastaava luku on viisi. Ero tulee miesten ja naisten 20 -kertaisesta testosteronierosta. Sitten kun naarasaivoilla huudetaan nollatoleranssia, lienee idiootinkin melko helppo arvata, kummanko pitää siihen nollaan päästäkseen tehdä enemmän töitä – ja kummalla on siten suurempi mahdollisuus epäonnistua. Viisaampi tietysti kysyisi, eikö olisi oikeudenmukaista pyrkiä johonkin tasolle 50.
Syrjähyppy kasvatukseen
Tämä sama epäsuhta näkyy kaikessa muussakin arkisessa elämässä. Miten olisi vaikka se miesten rämäpäisyys ratin takana? Otetaan tähän nyt kuitenkin esimerkiksi lastenkasvatus. Kaikki varmaan tietävät, kuinka feministit ylläpitävät mielikuvaa siitä, että tyttöjä manipuloidaan olemaan kilttejä ja pojille sallitaan paljon enemmän vapauksia. Tällainen ajatus perustuu oletukseen, että urokset ja naaraat olisivat samanlaisia, että aivomme olisivat tyhjiä tauluja, joihin kasvatus voi istuttaa sellaiset idut kuin haluaa.
Tällainen ihmiskuva kummunnee jostain antiikin Kreikasta. Viisaampi voisi ihmetellä, miksei feminismi tunne alkeitakaan nykyisestä luonnontieteellisestä tutkimuksesta – tai edes Darwinin evoluutioteoriaa. Uroksilla ja naarailla on erilaiset aivot eivätkä ne ole edes syntymähetkellä tyhjiä. Siksi pitäisi ymmärtää, että jos kasvatuksen yhtä tavoitetta, kiltteyttä tavoitellaan, pojilla on siihen paljon pidempi matka kuin tytöillä.
Väännetään taas rautalankaa. Oikeastaan edellisessä esimerkissä käytetyt luvut sopivat suuruusluokaltaan tähänkin. Jos kiltteyden kasvatuksellisena ideaalina pidetään nollaa, tyttöjen luontainen kiltteystaso, siis se geenien ja hormonien tuottama keskimääräinen taso, kieppuisi siellä viitosen luona. Pojilla se huitelisi satasta. Arvaa huviksesi, kumpaako kalloa siinä enemmän nuijitaan, jotta edes hieman päästäisiin lähemmäksi nollaa? Ja kummalleko niiden nuijimisten jälkeenkin on ihan pakko sallia jotain omaa – ellei tavoitteena sitten ole kaikkien poikien kuskaaminen suoraan hullujenhuoneelle.
Jokainen voi tämän kasvatuksen käytännön sovelluksen huomata vaikka huoltoaseman ravintolassa, jonne kaksilapsinen (toinen tyttö, toinen poika) perhe on pysähtynyt tankkaamaan vatsalaukkujaan. Olen tehnyt tätä empiiristä tutkimustyötä aika monta kertaa ja tulos on aina sama. Äiti komentaa ja kieltää poikaa tekemästä sitä tai tuota, ei saa juosta eikä huutaa. Tytär istuu rauhallisena ja syö kiltisti – ei siksi, että ilkeä äiti olisi hänet nujertanut, vaan siksi, että se on hänelle luontaisesti vähintään kaksikymmentä kertaa helpompaa kuin velipojalle.
Kannatta tietysti myös muistaa, että se kasvattaja on useimmiten äiti eli kasvatuksen pisteytys tapahtuu naarasaivojen sisäisten suositusten mukaisesti.
Ne kanervat
Mitä kauemman aikaa Kanervan ministerierosta kuluu, sitä selvemmin voi nähdä, kuinka olemattomat syyt siihen johtivat. Mikä tätä apinalaumaa oikein vaivaa? Henkisesti näytämme olevan seksiasioissa edelleen jossain 50 -luvulla, vaikka osaammekin käyttää hieromasauvoja. Emme vieläkään osaa suhtautua terveellä tavalla ja luonnollisesti seksuaalisuuteen. Suurin syy siihen on tietysti vuosituhantinen kristillinen seksinvastainen manipulointi, jota feminismi on sulavasti ryhtynyt jatkamaan. Pitäisikö oikeastaan sanoa, että nämä molemmat aatteet ammentavat vetensä samasta lähteestä?
Aika moni taho taisi jo pelästyä Kanervan osaamista ja suosiota ulkoministerinä. Salaliittoteorioihin tykästynyt voisi jopa kuvitella, että Johanna Tukiainen oli maksettu nainen. Silti hieman ihmetyttää, miksi lehdistö ylireagoi niin massiivisesti. Eihän tekstiviestien vaihtaminen ole rikos eikä edes huono tapa. Johanna tekstaili siinä missä Ilkkakin – niitä ei kukaan vaatinut julkisuuteen. Kahtasataa viestiä pidettiin sairaan paljona, mutta silti monet tavalliset apinat ovat valinneet tekstaripaketin, jolla voi lähettää tuhansia tekstiviestejä kuukaudessa…
Ajankohtainen kakkonen jopa pelkäsi maan menevän vararikkoon, jos tekstarit olisi lähetetty virkapuhelimesta. Kuinka naivia – ja kuinka tyypillistä, ettei kukaan nyt kysele, kenen piikkiin Tiura on miesystävilleen soitellut. Ajankohtainen kakkonen oli oikeastaan päällimmäisenä kanervahuttua keittämässä, miksiköhän? Vieläkin on selvästi muistissa, kuinka A2 – naarastoimittaja maaliskuun 18. päivä 2008 haastatteli Tukiaista. Toimittajan ainoa tarkoitus näytti olevan saada Kanerva näyttämään syylliseltä, vaikkei Johanna häntä mistään syyttänytkään.
Johannan ainoa motiivi oli raha, ja tähän retkuun media upposi ihan täysillä. Edellämainitussa A2:ssa Johanna ensin kiisti, että hänen tempauksellaan olisi mitään yhteyttä maineen tai rahan metsästykseen – mutta jo seuraavalla hetkellä hän toimittajan suosiollisella avustuksella esitteli henkevän tanssiryhmänsä uutta, varta vasten väsättyä ja sisäistä kauneutta tihkuvaa seinäkalenteria. Myöhemmät verotiedot todistivat, että kohu vähintään kuusinkertaisti Tukiaisen vuositulot.
Säällistä käytöstä
Apinalle on edelleen täysi mysteeri, miksi Kanerva potkittiin virastaan, ellei sitten kateutta, seksuaalista keskiaikaisuutta, median rahanahneutta ja urosapinoiden yleistä kurmuuttamista lasketa mukaan. Kanerva ei valehdellut, vaikka niin väitettiin. Johannan itsensä mukaan Kanerva on tyylikäs ja charmantti herrasmies. Hän ei ole minua ahdistellut tai käynyt kimppuun. Tekstiviestittely oli täysin humoristista ja tehty pilke silmäkulmassa. Pilke silmäkulmassako oli siis se Ilkan synti? Vai huono naismaku?
Tukiaisen käytöksestä saisi aikaiseksi ihan oman kirjansa. Kelpuutetaan tähän yhteyteen seuraava epäloogisuus. Hän kertoi saaneensa viestejä myös muilta korkeassa asemassa olevilta miehiltä, mutta heidän nimiään hän ei paljasta, sillä nämä henkilöt eivät halua millään tavalla julkisuuteen. Ikään kuin Ilkkapoika olisi halunnut viestinsä julkisuuteen! Paljon parempia pisteitä ei saa presdentti Halonenkaan. Hänhän yhtyi ilakoiden kanervajahtiin. Hän arvioi, että kansalaisten vaatimustaso on noussut ja päättäjiltä odotetaan ainakin keskivertoa käytöstä. Onko siis keskivertoa käytöstä, ettei vastakkaiselle sukupuolelle uskalla lähettää tekstiviestejä?
Melkoisen populistinen lausunto presidentiltä ja vielä väärä. Kansalaisten vaatimustaso on oikeasti pudonnut navan alle. Media tarjoilee meille nyt ne sirkushuvit, jotka ennen kuuluivat Rooman keisareiden vastuualueeseen. Halosen mukaan voimistuneen nuhteettomuusvaatimuksen hyvänä puolena on sukupuolten tasa-arvon ja säällisen käytöksen korostuminen. Tasa-arvo? Sallikaa minun nauraa. Säällinen käytös? Mitä se mahtaa olla? Ettei kukaan enää kommunikoisi kenenkään kanssa? Vai ettei kukaan enää tuntisi vetoa toiseen sukupuoleen? Sehän saattaakin olla SETA:n entisen puheenjohtajan perimmäinen missio.
Säällisen käytöksen sisältöä pitäisi tietysti tarkastella edellä kertomani 100/5 -suhteen näkökulmasta. Nythän, Halosen suosiollisella painostuksella, maailmasta yritetään tehdä pelkästään naarasaivojen näköistä. Sekö on Halosen mainostamaa korkeaa moraalia ja uutta modernia aikaa, ettei kehenkään enää voi luottaa, elämä muuttuu sairaaksi saalistukseksi? Ettei siellä Mäntyniemen nurkissa vain olisikin lymynnyt pelokas naaras, joka halusi eroon liikaa suosiotaan kasvattavasta kilpailijasta?
”Asiantuntijoita”
Jos apinalta kysyttäisiin, tupakanpoltto olisi suurempi synti kuin tekstiviestien lähettäminen. Kanervakohu oli myös monien ”asiantuntijoiden” kulta-aikaa. Jos heiltä kysyttäisiin, tällaisia tapauksia pitäisi sattua joka viikko, money money. Itse rakkauden apostoli Tommy Taberman piti 200 tekstiviestiä sairauden merkkinä. Sic! Kateusko sai tämänkin sammakon pulpahtamaan pintaan? Hän otti asian puheeksi ohjelmassa, jossa keskusteli raiskauksista ja pedofiliasta vankilapsykologi Pertti Hakkaraisen kanssa!
Jokapaikanhöylä Anja Snellmankaan ei malttanut pitää suutaan kiinni. Hän syytti Kanervaa seksiaddiktiksi. Joo, meillä Suomessa taitaa ollakin puolet kansasta seksiaddikteja – se toinen puoli on niitä normaaleja apinoita eli naaraita. Asiantuntijuuteen riittää siis (mieluummin naaras)julkkiksen status. Toinen riittävä meriitti näyttää olevan, että edustaa Tampereen aliopistoa. Sillä lihaksella pullisteli Ilkka Karvonen, jonka mukaan Kanervan toiminta voidaan tulkita sovinismiksi tai seksismiksi – tässä kaksi termiä, joilla ei ole mitään todellista vastinetta oikeassa elämässä. Pelkkää fraasistelua.
Aprillipäivän radiohaastattelussa (2008) professorismies Jan Sundberg syytti hyvä veli -järjestelmää Kanervan suojelusta. Miesverkostot suojelivat häntä ja nainen olisi erotettu heti, päästeli Sundberg. Lausunto todistaa, että urosapinallakin voi olla naaraan aivot. Kollegansa Ilkka Ruostetsaari oli jollakin tapaa avoimempi, sillä hänen mukaansa mikään verkosto ei Kanervaa suojellut. Ja mitä pahaa nyt sitten olisi hyvä veli -aatteesta? Onhan ilkeä sisar -verkostojakin. Ei kai voi ajatella, että miesten näkökulma on väärä vain siksi, että kysymys on miehistä?
Antaminen on parasta rauhantyötä
On sitä osattu ennenkin. Martti Häikiö kertoo V.A. Koskenniemi -elämäkerrassaan, kuinka runoilija ihastui tulisesti parikymppiseen Aila Meriluotoon. Kuusikymppinen kuuluisuus lähetti yksistään tammi-maaliskuussa 1947 ainakin 28 kirjettä Ailalle, jonka mukaan oli päiviä, jolloin en voinut ajatella muuta kuin kirjeitä, jotka olin saanut… kerran se (naiminen) oli hyvin lähellä, mutta kun sanoin olevani koskematon, hän vetäytyi. Koskenniemi oli tietysti naimisissa, mutta vaimonsa Vieno seurasi tyynenä miehensä kaikkia naisseikkailuja. Meriluoto vieraili perheen kesämökilläkin.
Joku sieltä tietysti heti huutaa, kuinka alistettu tuo vaimo olikaan. Ehkä hän ei ollutkaan alistettu, ehkä hän vain oli viisas.
Kun kohujen taustalla aina kuitenkin on seksi jossain muodossa, kannattaisi muistaa, että antaminen on parasta rauhantyötä. Minkä tahansa antaminen, mutta ehkä tässä nyt piilee hienovarainen vihje etenkin naaraille. Hehän ovat siitä rauhasta aina niin huolissaan, mutta silti maailma kärvistelee puutteessa. Muistellaanpa nyt vaikka johtajia, jotka ovat saaneet seksiä ”normaalia” enemmän – Kennedy, Clinton, Kekkonen. Eikö heitä voi pitää ainakin enemmän rauhanmiehinä kuin puutteessa kärvistelleitä Hitleriä tai G.W.Bushia?
Ajatuksen voisi yleistää yhteisön elämään muutenkin. Yhteiskunnan väkivaltaisuus vähenee samassa suhteessa antamisen lisääntymisen kanssa. Ja tähän loppuun neuvo kaikille seksikysymyksiin vastaamaan joutuville johtajille – ei tarvitse mennä miljoonaa euroa jollekin konsultille maksamaan, tämän saa täysin ilmaiseksi. Ensin kannattaa todeta: entä sitten? Jos toimittaja on niin tyhmä, ettei ymmärrä jauhavansa aivan naurettavaa asiaa ja kysyy toistamiseen, voi todeta, etten kommentoi enempää. Jos toimittaja vieläkin vaan kinuaa, kannattaa kuitata, että toimittajan lienee syytä mennä jatkokoulutukseen (kun ei suomen kieltä ymmärrä).
Artikkelin muut osat: Osa 1
Simpanssifilosofiaa 