SIMPANSSIFILOSOFI: Minua on pojiteltu

Nonniin. Miltäs tuo otsikko kuulostaa? Ei varmaan miltään. Ei minustakaan. Ihan sama, miksi sanotaan ja pojittelu kuulostaa jopa kehumiselta. Luulenpa, että suurin osa urosapinoista ajattelee samansuuntaisesti.

Naisliike on viime aikoina aktivoitunut todistamaan, kuinka sukupuoli on yhtä turha käsite kuin hiusten väri. Tällainen puhe tuntuu kaikkien naiseuro- ja naiskiintiövaateiden keskellä jotakuinkin skitsofreniselta. Mutta sellaistahan feminismi jopa talousguru Paul Krugmanin mielestä on: torakka-ajattelua.

Ei sukupuoli tietystikään ole turha eikä olematon asia, koska mies- ja naissukupuolta edustavilla apinoilla on keskimäärin eri tavalla toimivat ja muutenkin erilaiset aivot ainakin mikäli nykyaikaista luonnontiedettä on uskominen. Uskonnot ovat sitten asia erikseen. Ne kun ovat koko olemassaolonsa ajan taistelleet biologiaa vastaan, oli sitten kysymys mistä uskonnosta eli ismistä tahansa.

Uusin todiste tästä kahden sukupuolen olemassaolosta ja hormonisodasta on ”tietokirjailija” Eveliina Talvitien uusi ja asenteellinen kirja Keitäs tyttö kahvia. Tänäinen otsikko maikkarilta:

TIETOKIRJAILIJA EVELIINA TALVITIE: MINUA ON TYTÖTELTY

Muistan monia muitakin naarasapinoita, joiden elämän tytöttely on ”tuhonnut”. Sukupuolet siis ovat erilaisia. Urosapinoille moinen on täysin käsittämätöntä, varsinkin, kun feministit vielä kehtaavat väittää, ettei miehiä koskaan pojitella. Ai niin, mutta feministit ovatkin torakka-ajattelijoita eli apinoita, jotka toistuvasti levittävät väärää tietoa.

Sukupuolet siis suhtautuvat samaan asiaan keskimäärin täysin eri tavalla johtuen täysin erilaisesta biologiastaan. Kuinka tämä nyt mitenkään voi olla tasa-arvokysymys? Toinen näkökulma voisi olla, että sukupuolilla vain on täysin eri tapa tehdä politiikkaa. Vain naisjohtajat voivat tehdä tällaisen valituskirjan. Säälipisteitä kalasteleva urospomo olisi entinen pomo, mutta naarasjohtajien asemaa moinen ”rohkeus” vain vahvistaa – tasa-arvoista?

Kirjoitin tytöttelystä jo yli neljä vuotta sitten. Valitettavasti en ole huomannut kirjata muistiin kaikkia mediasta kuulemiani pojitteluja, mutta onhan se aivan jokapäiväistä kauraa. Ei pojittelu tietysti naisten korviin koskaan tartu, koska he vahtaavat vain niitä tytöttelyjä tai muita seksistisiä loukkauksia. Yhden erityisen helmen kuitenkin muistan. Elisabeth Rehn, joka on mukana myös tässä Talvitien kirjassa, oli joskus reilu vuosi sitten Yle Fem -kanavan haastateltavana ja hänellä oli jäänyt jotain hampaankoloon. Siinä hän sitten koko kansan kuullen viskeli risuja puolueensa pojille.

No tulipa toinenkin esimerkki mieleen ja senkin lausuja löytyy Eveliinan kirjasta ja hänkin haukkui oman puolueensa uroksia. Mari Kiviniemi selitteli johtamansa puolueen vaalitappiota näin: Jouduin vähän poikien sotkuja selvittelemään. Aika loppui kesken. Näinhän se on, vika ei voi olla koskaan naisen itsensä, vaikka olisi piikkipaikalle päässytkin.

Jaa että miksi kirjoitin Talvitien nimikkeen tietokirjailija lainausmerkkeihin? Siksi, ettei hän ole mielestäni tietokirjailija. Ei ole kukaan muukaan, joka on kirjoittanut keveitä henkilökuvia. Syy ei ole Eveliinan, vaan suomalaisen kustannuskäytännön, joka tunnistaa vain kaunokirjallisuuden ja tietokirjallisuuden. Periaate on se, että kaikki mikä ei ole kaunoa, on tietoa. Ei maailma kuitenkaan aivan näin yksinkertainen ole.

PS. 7.3. Tänäinen lööppilehti paljasti taas yhden Mari Kiviniemen pojittelusammakon:

Minua ei jotenkin yhtään yllätä, että kokoomuksen pojat kutsuivat Lappiin talousmiehiä maailmalta, mutta valtiovarainministeri Urpilainen ei saanut kutsua. Se kertoo kaikelle kansalle avoimesti sen, millainen on kokoomuksen johdossa asenne naisiin.

No, minua ei taas yhtään yllätä, että siinä taas yksi feministi kertoo kaikelle kansalle avoimesti sen, millainen on naispoliitikkojen asenne miehiin.